Matkaraportti: Tallinna

Terveisiä Tallinnasta.

Blogin ylläpito käväisi kaukana etelässä. Maassa, jossa aurinko paistoi, viina oli halpaa ja suomalaisturistin tunnistikin kantamastaan vergiviin mäyräkoirasta.

Reissun päätarkoitus oli lähinnä kevyt rentoutuminen, joten kuppilakierros jäi hieman suppeaksi.

Laiva irtosi Katajanokalta ja aloitti matkansa kohti Tallinnaa. Kolme tuntia aikaa tuhlattavaksi ja pubin puoleltahan matka on perinteisesti aloitettu:

Viking Inn(Viking Line XPRS)
Tyypillinen kuppila laivalla. Kokolattiamattoa, puisia pöytiä ja pieni tanssilattia. Olutlistalla mm. Chimay Blue, Old Engine Oil, Bishops Finger, yms. Hinnat asiakas ystävälliset 4,5-5,5€/pullo tai hana. Silti suurin osa näytti valitsevan ison A:n. Yksityiskohtana omalaatuinen olutneuvos titteli, jonka saisi juomalla tietyt oluet pubin kaapista. Listalla oli 25 testattavaa, joten yhdeltä istumalta nautittuna olisi toden. niin olutneuvos, kuin putkaneuvoskin.Uusia tuttavuuksia ei listalla ollut, joten päädyin Murphy's Irish Stouttiin hetken mielijohteesta. Edelleen tyylissään mainio sessiotuote, muttei tarjoa mitään maata mullistavaa. Kotimatkalla tilasin Old Engine Oilin, joka oli lähes jääkylmää. Muistikuvien mukainen olut edelleen, eli todella maukas.

Hotellille laukut vietyämme lähdimme ostamaan tuliaisjuomia lähellä olevasta viinakaupasta.

SuperAlko
Mutainen pihatie vie keskelle epämääräistä vanhaa teollisuuskiinteistöä. Jos suomi ei kuuluisi pihalta niin selvästi, epäilisin koko paikan olemassaoloa. Sisällä lavoittain erilaisia alkoholijuomia. Jopa oluita oli irtomyynnissä, joskaan mitään suuresti kiinnostavaa ei ollut. Lähinnä virolaisia, suomalaisia ja muutamaa ulkolaista. Olutpuolelta päädyin ostamaan erinäisiä tölkkejä mukaan, mm. Saku Tumea, A.le coqin pilsiä, Double Bockia, Franziskanerin ja Paulanerin Hefeä ja Guinnessia. Nettisivujen perusteella myynnissä pitäisi olla myös Brooklynin lageria, mutta ko. myymälässä sitä ei ollut.
Vähemmän yllättävää oli, että paikalla ei ollut kuin suomalaisia ja suurin osa osti lähinnä kirkkaita, olutta ja lonkeroa. Itse poistin myymälästä pullot Lavagullinin 16v viskiä, Ron Matusalem 15v rommia ja Finsburyn Giniä.

Seuraavaksi lähdimme kohti vanhaa kaupunkia jaa Drink Baaria, jota oli pahuksen vaikea löytää aluksi. Tämä johtuen siitä, että fiksusti olin RateBeerin kartoista poiminut ravintolat ylös omalle kartalleni ja näemmä Google Maps ei ihan paikkaansa pidä.

Drink Baar&Grill

Olutlistan sivu 1. Hintataso hymyilyttää.

Pieni pubi vanhassa kaupungissa. Kuulemma Viron paras valikoima oluita. Paikasta saa myös pubiruokaa, mikä on omissa papereissani aina plussaa.

Päädyin aloittamaan tuttuun tapaan paikallisesta tuotannosta, eli Sillamäen München Vasknesta.
Kuparin kellertävä. jyväistä leipää, hiven karamellia ja voita. Hiven maissia, keveä ruokajuoma. 28p

Hanarivistöä

 Seuraavaksi tartuin kuukauden suosituimpaan, eli To Ölin First Frontier IPA:n
Sameahkon oranssia. Sitrusta, greippiä ja hiven mäntyä. Aavistus trooppista hedelmää ja reilusti humalan käpyjä. Miedosti maltaisuutta, ei karamellia. Pehmeä. Melko tuoretta ja maistuvaa. 38p

Seuraavaksi suuntasimme kohti Pörgu Körtsia. Tämä kuppila löytyikin helpommin kirkon takaa. En ihan äkkiä muista, koska viimeksi olisi ollut yhtä omituinen tunnelma pubiin mennessä. Aluksi vieressä olevalta Pyhän Nikolaoksen kirkolta kaikuu musiikkia ja tämä onkin vanhassa kellarissa sijaitseva kuppila.

Manalan porteilla

Ikivanha ovi jossakin linnassa, vai sisäänkäynti pubiin?

Pörgun tiskiä

Pörgussa näytti olevan kohtalaisen laaja valikoima Tallinnan mittapuulla, mm. Mikkellerin 1000ibua. Sisustus on tyylikäs ja paikan ulkoasua mukaileva. Tuolitkin ovat valurautaa ja arvatenkin raskaita siirtää. Oma syyni tänne tuloon oli ehdoton halu maistaa Taako Pihtlaa, jota paikasta saa hanasta. Taako on koduölutta, joka muistuttaa pitkälti sahtia ja mielestäni tällaiset klassikot, vai muinaisjäänteet, ovat aina maistamisen arvoisia.

Tiukkaa reittaamista hämärässä

Taako Pihtla Ölu
Samean oranssia. Makeaa banaania, sahtimaisuutta riittää. Hieman hedelmiä ja reilusti estereitä. Loppua kohden kuivahko, alkoholi maistuu hieman lävitse tuoden pientä pippurisuutta. Kohtalaisen täyteläistä "Eestin Sahtia". 34p
Tämän päälle piti käydä syömässä, valinnaksi osui umpimähkään löydetty intialainen ravintola elevant. Tunnelmallinen vanha ravintola, ruoka oli todella hyvää ja hinnat kohtuulliset. Seuraavaksi piti ehtiä Drink Shopille ennen tämän sulkeutumista, tällä kertaa reitti oli onneksi selvillä.

Drink Shop

Pienehkö kioskin kokoinen kauppa. Hyllyt täynnä oluita ja olutlasejakin korkea hyllyllinen. Paljon olisi ollut uusia tuttavuuksia, mutta päädyin ostamaan Mikkellerin 1000ibu, Draft Bear, Black Hole, Koppi IPA ja Cream Alen. to Ölin First frontier IPA:n, Brewdog Dogman, Greene Kingin IPA:n ja Tripel Karmelietin, St. Louis Kriekin ja Brewdogin lasit. Erityiskiitokset tiskin takana olleelle neidille, joka paketoi lasit paksuun paperiin pyytämättä.

Hotellille palatessa käväisimme nopeasti Rimin hypermarketissa, jossa katsastin nopeasti valikoiman, mutta mitään ei tarttunut mukaan. Valikoima oli kohtalaisen laaja. Lisäksi huvitti nähdä oluthyllyn loppuessa muutaman hyllyllisen väkeviä ruokakaupassa.
Seuraavana päivänä kävimme vielä kävelyllä vanhassa kaupungissa, mutta kuppiloihin ei tullut eksyttyä uudestaan, joten jotain jäi seuraavaankin kertaan.
Satamassa pistäydyimme Sadamarketin yläkerrassa sijaitsevassa
Warsteiner pubissa

Tilava ravintola, puiset hieman puutarhapöytää muistuttavat pöydät, iso terassi. Hanassa Warsteiner oli loppu, mikä paikan nimen huomioon ottaen oli hauska seikka. Söimme tarjouksessa olleet hampurilaiset ranskalaisilla, ruoka oli kohtalaista, mutta täyttävää.
Kaapissa oli A.Le Coqin tummaa lageria->
A.Le Coq Tömmu Hiid
Kolanruskeaa. Metallisuutta, leipäistä maltaisuutta, hiven ruisleipää ja häivä paahdetta. Simppeli ja särmättömän harmiton tumma lager. 22p.

A.Le Coqin tummaa ja aurinko paistaa

Nyt kotiin palattuani kysynkin: mitä jäi käteen?
Ensinnäkin suomalaisturistit ovat karikatyyriensä mukaisia, eivät toki kaikki mutta etenkin satamassa näkyy millä asialla suurin osa on.
Virolainen kuppilakulttuuri vaikutti pintaraapaisun perusteella yhtäaikaa yhdistelmältä kotoisia kansanravintoloita, mannermaisin maustein. Sää suosi ja vanhakaupunki jaksoi viehättää. Silti huomaa tavallaan kuinka lapsenkengissä olutkulttuuri on verrattuna vaikkapa Helsinkiin, mutta selvästi erikoistuotteilla vaikuttaisi olevan kysyntääkin. Itse voisin hyvinkin kuvitella suuntaavani Tallinnaan toistekin.
Ja loppuun se jäätävä kuva tuliaisista kuvassa omat, emännän ja muutama "viittitkö tuoda tuote". Silti koen itseni juovoksi tätä katsoessani: