Viskitestissä: Arran 10y, Laphroaig Quarter Cask ja Lagavulin 16y

Koska aina ei jaksa blogata olutarvioita päätin kääntyä toisen mallasjuoman puoleen. Uisge beatha, elämän vesi myy kuulemma tällä hetkellä hyvin, skottiviski etenkin. Viskin suhteen myönnän olevani aloittelijan asemassa, erilaisia viskejä on tullut kokeiltua kaiketi joitakin kymmeniä. Näistä parhaiten mieleen ovat jäänneet kenties: Rob Roy; käyttöblendi ja talousviski, Jameson; lähtöpiste, Laphroaig 10; "se" viski joka sai syttymään näille juomille, Port Ellen 80-luvulta; Kiintoisa kun ottaa huomioon iän ja sen, ettei tislaamoa ole enään.
Viski on itselleni yleensä loppuillan yömyssy, mutta nyt laitan kaapissa olevat tuoreehkot viskit rinnakain testiin.
Aloitetaanpa Arranin suunnasta.

Isle of Arran on pieni saari meressä, asukkaita vain reilu 5000. Arranin 10 vuotiaan single maltin tuoksussa on maltaisuutta, häivähdys savua ja hieman keksistä makeutta. Mukana on hento hedelmäinen sävy.
Mausta tulee ensimmäisenä mieleen pullataikina. Hiven makeutta, pistävää alkoholia ja hedelmäisyyttä. Savua hiven ja päälle aavistus vaniljaa. Yksinkertainen perusviski. Mielestäni kaipaisi pidempää aikaa tynnyrissä saadakseen hivenen monimuotoisempaa makua. Jotenkin sellainen fiilis, että monet halvemmat, jopa blendit yltävät samalle tasolle. Kouluarvosanana: 7+

Seuraavaksi vuoroon saapuu Laphroaig Quarter Cask. Tämä on kypsytetty pienissä, käsittääkseni, sherry tynnyreissä. Laphroaig on perinteisesti todella savuinen, niin tämäkin.
Tuoksussa savua ja tervaa. Turpeisuutta, suolaa ja jodia. Hieman normi kymppiä makeampi, mutta hyvin vienosti.
Maussa merisuolaa, savuisaa tervaköyttä ja turvetta. Syntyy välittömästi mielikuva suolaisesta merituulesta höyrylaivan kannella, paksun savuverhon ympäröidessä. Hiven makeutta, joka kympistä puuttuu. Alkoholi ei maistu Arranin tavoin lävitse pistävästi, vaan lämmittävästi. Miellyttävän monimuotoinen viski, todellista herkkua savuisten Islay makujen ystäville. Kouluarvosanana: 9+

Ja viimeiseksi Lagavulin 16yo. Tämäkin tulee Islayn saarelta, Islayllahan on näit tislaamoja kokoonsa nähden melko tavalla mm. Ardbeg, Bowmore ja Caol Ila tulevat täältä.
Tuoksussa savuisuutta, turvetta ja hieman maltaisuutta. Hiven makeutta, ei juurikaan suolaisuutta.
Pehmeähkö, nahkasatulainen.
Maussa edelleen savuisuutta ja turvetta. Hieman merisuolaa, mutta selvästi edellistä Laphroaita pehmeämpi ja viljaisempi. Lanka palaa ja tulta pesään, maukas viski tämäkin. Kouluarvosanana: 9-


Viski on mielestäni olutharrastukselle kiintoisa ja sitä tavallaan tukeva vaihtoehto toisinaan. Oikeastaan paras puoli näissä vahvoissa on se, että annoskoot voi pitää pienenä, niistä saa paljon irti ja avattu pullo ei seuraavana päivänä ole kasvattanut jalkoja alleen. Toinen suosimani vahvempi juoma on rommi, joka osuu enempi filosofoiviin hetkiin, siitä enemmän joskus tuonempana.

Olutarvioissa: Brewdog Dogma

 

Oluen speksit:

Mikä:  Brewdog Dogma, Skotch Ale, Skotlanti
Mistä: Tallinna
Hinta: n. 3,5€/0,33l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 7,4%, katkerosta ja väristä ei arvoja.
Nippelitietoa: Kanervahunajalla maustettu skottiale. Sekoittuu herkästi, kuten itsellänikin, siihen toiseen Brewdogin Dogmaan, joka oli/on maustettu myös kolapähkinällä ja unikolla. Tässä oluessa humalointina  Saaz ja First Gold. 

Tänään testissä Brewdogin uskonkappale, skotch ale skottipanimolta, eli Dogma. Kun näin tämän Tallinnalaisessa pullokaupassa luulin löytäneeni pullon unikolla ja kolapähkinällä maustettua versiota, mutta toisin kävikin. Tässä vaiheessa voisi toisaalta ajatella, että mikäpä oluttyyli onnistuisi kovassa vireessä olevalta panimolta paremmin kuin perinteinen skottiale. Ja taas muistamme ettei sana perinteinen oikein sovi Brewdogille, mutta kovin klassiselta yhdistelmältä tämä speksien perusteella vaikkuttaisi. Kolikon kääntöpuolella pelottaa tämän olevan samanlainen pettymys kuin panimon bitter Alpha Dog. Eli kuinka dogmaattisia olemme tänään? Kyseenalaistetaanko esitetyt väitteet vai ei? Parasta ehkä kaataa olut lasiin ja antaa sen opettaa meitä.

The Look: "No, eipä synny vaahtoa. Kaadetaanpa reilummin, ei jumal.. kohta tulee yli". Syvän tumman ruskea Dogma vaahtosi siis lopulta reippaasti. Vaahto on kestävää, joten ulkonäöstä pisteet kotiin.

That Smell:Tuoksussa hentojen tuoksujen kombinaatio. Paahdettua maltaisuutta, suklaata ja ruisleipää. Aavistus toffeeta, paahtoleipäisyyttä ja hedelmiä. 

32 Flavors: Maussa karamellisuutta, toffeeta ja kaakaota. Hieman lakritsaa ja kahvista maltaisuutta täydentyen hennon hedelmäiseen olemukseen. Hunajaa en varsinaisesti maista, mikä on omasta mielestäni ihan positiivinen seikka. Humalointi on niukahkoa ja hieman yrttistä.

Magnapop Mouthfeel: Suutuntumaltaan kohtalaisen täyteläinen, pehmeän silkkinen ja helpohkosti juotava ale.

What a feeling: Dogma on oikeastaan positiivinen yllätys. Pitkästä aikaa Brewdog on onnistunut luomaan maistuvan "perusoluen" ilman ihmeellisiä kikkailuja. Maistuu, niin oluena yleensä, kuin tyylissäänkin. I'm a believer.

Pisteet:
Tuoksu(1-10): 7, Ulkonäkö(1-5): 4, Maku(1-10): 8, Suutuntuma(1-5): 4, Yleisvaikutelma(1-20): 14 -> Yhteensä: 37/50

Matkaraportti: Tallinna

Terveisiä Tallinnasta.

Blogin ylläpito käväisi kaukana etelässä. Maassa, jossa aurinko paistoi, viina oli halpaa ja suomalaisturistin tunnistikin kantamastaan vergiviin mäyräkoirasta.

Reissun päätarkoitus oli lähinnä kevyt rentoutuminen, joten kuppilakierros jäi hieman suppeaksi.

Laiva irtosi Katajanokalta ja aloitti matkansa kohti Tallinnaa. Kolme tuntia aikaa tuhlattavaksi ja pubin puoleltahan matka on perinteisesti aloitettu:

Viking Inn(Viking Line XPRS)
Tyypillinen kuppila laivalla. Kokolattiamattoa, puisia pöytiä ja pieni tanssilattia. Olutlistalla mm. Chimay Blue, Old Engine Oil, Bishops Finger, yms. Hinnat asiakas ystävälliset 4,5-5,5€/pullo tai hana. Silti suurin osa näytti valitsevan ison A:n. Yksityiskohtana omalaatuinen olutneuvos titteli, jonka saisi juomalla tietyt oluet pubin kaapista. Listalla oli 25 testattavaa, joten yhdeltä istumalta nautittuna olisi toden. niin olutneuvos, kuin putkaneuvoskin.Uusia tuttavuuksia ei listalla ollut, joten päädyin Murphy's Irish Stouttiin hetken mielijohteesta. Edelleen tyylissään mainio sessiotuote, muttei tarjoa mitään maata mullistavaa. Kotimatkalla tilasin Old Engine Oilin, joka oli lähes jääkylmää. Muistikuvien mukainen olut edelleen, eli todella maukas.

Hotellille laukut vietyämme lähdimme ostamaan tuliaisjuomia lähellä olevasta viinakaupasta.

SuperAlko
Mutainen pihatie vie keskelle epämääräistä vanhaa teollisuuskiinteistöä. Jos suomi ei kuuluisi pihalta niin selvästi, epäilisin koko paikan olemassaoloa. Sisällä lavoittain erilaisia alkoholijuomia. Jopa oluita oli irtomyynnissä, joskaan mitään suuresti kiinnostavaa ei ollut. Lähinnä virolaisia, suomalaisia ja muutamaa ulkolaista. Olutpuolelta päädyin ostamaan erinäisiä tölkkejä mukaan, mm. Saku Tumea, A.le coqin pilsiä, Double Bockia, Franziskanerin ja Paulanerin Hefeä ja Guinnessia. Nettisivujen perusteella myynnissä pitäisi olla myös Brooklynin lageria, mutta ko. myymälässä sitä ei ollut.
Vähemmän yllättävää oli, että paikalla ei ollut kuin suomalaisia ja suurin osa osti lähinnä kirkkaita, olutta ja lonkeroa. Itse poistin myymälästä pullot Lavagullinin 16v viskiä, Ron Matusalem 15v rommia ja Finsburyn Giniä.

Seuraavaksi lähdimme kohti vanhaa kaupunkia jaa Drink Baaria, jota oli pahuksen vaikea löytää aluksi. Tämä johtuen siitä, että fiksusti olin RateBeerin kartoista poiminut ravintolat ylös omalle kartalleni ja näemmä Google Maps ei ihan paikkaansa pidä.

Drink Baar&Grill

Olutlistan sivu 1. Hintataso hymyilyttää.

Pieni pubi vanhassa kaupungissa. Kuulemma Viron paras valikoima oluita. Paikasta saa myös pubiruokaa, mikä on omissa papereissani aina plussaa.

Päädyin aloittamaan tuttuun tapaan paikallisesta tuotannosta, eli Sillamäen München Vasknesta.
Kuparin kellertävä. jyväistä leipää, hiven karamellia ja voita. Hiven maissia, keveä ruokajuoma. 28p

Hanarivistöä

 Seuraavaksi tartuin kuukauden suosituimpaan, eli To Ölin First Frontier IPA:n
Sameahkon oranssia. Sitrusta, greippiä ja hiven mäntyä. Aavistus trooppista hedelmää ja reilusti humalan käpyjä. Miedosti maltaisuutta, ei karamellia. Pehmeä. Melko tuoretta ja maistuvaa. 38p

Seuraavaksi suuntasimme kohti Pörgu Körtsia. Tämä kuppila löytyikin helpommin kirkon takaa. En ihan äkkiä muista, koska viimeksi olisi ollut yhtä omituinen tunnelma pubiin mennessä. Aluksi vieressä olevalta Pyhän Nikolaoksen kirkolta kaikuu musiikkia ja tämä onkin vanhassa kellarissa sijaitseva kuppila.

Manalan porteilla

Ikivanha ovi jossakin linnassa, vai sisäänkäynti pubiin?

Pörgun tiskiä

Pörgussa näytti olevan kohtalaisen laaja valikoima Tallinnan mittapuulla, mm. Mikkellerin 1000ibua. Sisustus on tyylikäs ja paikan ulkoasua mukaileva. Tuolitkin ovat valurautaa ja arvatenkin raskaita siirtää. Oma syyni tänne tuloon oli ehdoton halu maistaa Taako Pihtlaa, jota paikasta saa hanasta. Taako on koduölutta, joka muistuttaa pitkälti sahtia ja mielestäni tällaiset klassikot, vai muinaisjäänteet, ovat aina maistamisen arvoisia.

Tiukkaa reittaamista hämärässä

Taako Pihtla Ölu
Samean oranssia. Makeaa banaania, sahtimaisuutta riittää. Hieman hedelmiä ja reilusti estereitä. Loppua kohden kuivahko, alkoholi maistuu hieman lävitse tuoden pientä pippurisuutta. Kohtalaisen täyteläistä "Eestin Sahtia". 34p
Tämän päälle piti käydä syömässä, valinnaksi osui umpimähkään löydetty intialainen ravintola elevant. Tunnelmallinen vanha ravintola, ruoka oli todella hyvää ja hinnat kohtuulliset. Seuraavaksi piti ehtiä Drink Shopille ennen tämän sulkeutumista, tällä kertaa reitti oli onneksi selvillä.

Drink Shop

Pienehkö kioskin kokoinen kauppa. Hyllyt täynnä oluita ja olutlasejakin korkea hyllyllinen. Paljon olisi ollut uusia tuttavuuksia, mutta päädyin ostamaan Mikkellerin 1000ibu, Draft Bear, Black Hole, Koppi IPA ja Cream Alen. to Ölin First frontier IPA:n, Brewdog Dogman, Greene Kingin IPA:n ja Tripel Karmelietin, St. Louis Kriekin ja Brewdogin lasit. Erityiskiitokset tiskin takana olleelle neidille, joka paketoi lasit paksuun paperiin pyytämättä.

Hotellille palatessa käväisimme nopeasti Rimin hypermarketissa, jossa katsastin nopeasti valikoiman, mutta mitään ei tarttunut mukaan. Valikoima oli kohtalaisen laaja. Lisäksi huvitti nähdä oluthyllyn loppuessa muutaman hyllyllisen väkeviä ruokakaupassa.
Seuraavana päivänä kävimme vielä kävelyllä vanhassa kaupungissa, mutta kuppiloihin ei tullut eksyttyä uudestaan, joten jotain jäi seuraavaankin kertaan.
Satamassa pistäydyimme Sadamarketin yläkerrassa sijaitsevassa
Warsteiner pubissa

Tilava ravintola, puiset hieman puutarhapöytää muistuttavat pöydät, iso terassi. Hanassa Warsteiner oli loppu, mikä paikan nimen huomioon ottaen oli hauska seikka. Söimme tarjouksessa olleet hampurilaiset ranskalaisilla, ruoka oli kohtalaista, mutta täyttävää.
Kaapissa oli A.Le Coqin tummaa lageria->
A.Le Coq Tömmu Hiid
Kolanruskeaa. Metallisuutta, leipäistä maltaisuutta, hiven ruisleipää ja häivä paahdetta. Simppeli ja särmättömän harmiton tumma lager. 22p.

A.Le Coqin tummaa ja aurinko paistaa

Nyt kotiin palattuani kysynkin: mitä jäi käteen?
Ensinnäkin suomalaisturistit ovat karikatyyriensä mukaisia, eivät toki kaikki mutta etenkin satamassa näkyy millä asialla suurin osa on.
Virolainen kuppilakulttuuri vaikutti pintaraapaisun perusteella yhtäaikaa yhdistelmältä kotoisia kansanravintoloita, mannermaisin maustein. Sää suosi ja vanhakaupunki jaksoi viehättää. Silti huomaa tavallaan kuinka lapsenkengissä olutkulttuuri on verrattuna vaikkapa Helsinkiin, mutta selvästi erikoistuotteilla vaikuttaisi olevan kysyntääkin. Itse voisin hyvinkin kuvitella suuntaavani Tallinnaan toistekin.
Ja loppuun se jäätävä kuva tuliaisista kuvassa omat, emännän ja muutama "viittitkö tuoda tuote". Silti koen itseni juovoksi tätä katsoessani:

Olutarvioissa: Propeller Aufwind Double IPA

 Oluen speksit:

Mikä:  Propeller Aufwind Double IPA, DIPA(IPA), Saksa
Mistä: "Ulkomailta"
Hinta: n. 2€/0,33l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 6,5%, katkerosta ja väristä ei arvoja.
Nippelitietoa: Saksalainen mikropanimo DIPA/IPA. "Oluttyyppi syntyi kun brittiläisessä imperiumissa kehitettiin oluita, jotka kestivät pitkän merimatkan Britanniasta Intiaan. Tämä saatiin aikaan lisäämällä korkean alkoholiprosentin oluihin runsaasti humalaa. Nykyään IPA:t tunnistaakin vahvasta humalan katkeromausta. IPA:n väri vaihtelee kullankeltaisesta ruskeaan. Tunnettuja tyylin edustajia ovat muun muassa amerikkalaiset Sierra Nevada Celebration Ale ja Victory Hop Devil IPA."



Tupla IPA Saksasta? You gotta be fucking kidding me, right?
No näin on näreet kuitenkin. Saksalainen mikropanimo Propeller tuottaa kahta olutta: Aufwind DIPA:a ja Nachtflug Imperial Stouttia (tulossa blogiin tuonempana sekin). Oluet on ilmeisesti pantu, ainakin RateBeerin perusteella, Boschin panimossa. Saksa on edelleen oluiden suhteen siintä kiintoisa, että paikalliset perinteet ja vuosisatoja vanhat reseptit ovat edelleen voimissaan. Tuotteet ovat laadukkaita tyylissään, mutta tämän päivän tuplaipaojen, imperial stouttien ja muiden keskellä sitä usein pohtii: miksi Saksassa ei ole lähdetty lähes muun panimomaailman kelkkaan? Vastaus lienee, ei ole tarvetta, ja ehkä saksassa väki on "maultaan" vielä vanhoillisempaa kuin täällä? No nyt alkavat myytit murtua, kun korkki irtoaa tästäkin. Zum Teufel.

 Ulkoisesti keltaisen oranssi ja vaahtoaa aluksi ihan kohtalaisesti, kunnes vaahto leviää lasin reunoille.
Tuoksussa makeahkoa hedelmä nektaria, trooppista hedelmää, sitrusta ja hiven karamellia. Pehmeähkö ja miedohko tuoksu on sinänsä miellyttävä, joskaan ei tarjoa mitään kovin suurta wow-faktoria.
Maussa makeahkoa maltaisuutta, keksiä ja aavistus karamellia. Hieman trooppista hedelmää, hiven litsiä ja karviaista. Mikä kielisi ehkä Citran käytöstä? No sitrusta ja hiven greippiä. Melko hyvässä tasapainossa, joskaan tupla-ipaksi tätä ei voi kyllä sanoa, jo vahvuutensakaan puolesta. Mausta tulee enemmän ehkä amber ale mieleen. Pehmeä, jälkimaussa hieman katkeroa ja makeutta. Sinänsä oikein maistuva olut, käyttistä olisi jos tähän hintaan saisi täältäkin.
Suutuntumaltaan keskitäyteläinen, helpohkosti juotava olut.
Propeller Aufwind on lopulta keskitason IPA. Melko tyylipuhdas, mutta särmikkyys puuttuu. Silti hienoa nähdä, että Hellesin, Pilsin ja Dunkelin sijasta panimolta tulee IPA ja IS.
Pisteet:
Tuoksu(1-10): 7, Ulkonäkö(1-5): 3, Maku(1-10): 7, Suutuntuma(1-5): 3, Yleisvaikutelma(1-20): 14 -> Yhteensä: 34/50

Pohdinnoissa: Pienpanimoiden ulosmyyntikielto

Arvon kansalaiset, oletteko koskaan ajatelleet seuraavaa:
- Maatiloilla valmistettua tilaviiniä saa myydä tilalta ulos
- Samoilla tiloilla valmistettua likööriä saa myös myydä ulos
- Edelleen samoin kriteerein sahtia saa myydä ulos.

Se mikä tästä asiasta tekee vähintäänkin hassun, kummallisen ja epätasapuolisen on se, ettei mietoa olutta (jota sahtikin periaatteessa on) saa myydä ulos.
Oluthan on periaatteessa ollut jo kieltolain päivistä asti se kaikkein demonisoiduin alkoholijuoma, barbaarien pääkalloista nauttima neste joka päihdyttää pahemmin kuin vahvat viinat. Milloin se on villinnyt nuorison ja naiset, milloin pitänyt ostaa ruokaa pullollista varten. Lähihistorian perusteella ei sinänsä ole ihme, että olut on kokonaan unohdettu ulosmyyntioikeuksien kohdalla.

Sahtikin on olutta, miksi olut on pannassa?

Kuitenkin sahtia saa myydä, vahvoista likööreistä puhumattakaan.
Sahti kuitenkin kuuluu saman sukupuun alle kuin muutkin "mallasjuomat".













Lainsäätäjän taka-ajatuksena on kaiketi ollut maatalouden elvyttäminen ja oman tilan raaka-aineiden käyttäminen, onhan?
Muun oluen kohdallahan tämä periaatteessa tarkoittaisi, että vilja olisi omalta pellolta, samoin humala.
Humalan kohdalla ongelmaksi muodostuu lähinnä se, ettei suomessa kasvateta enään humalaa siinä mittakaavassa, että sitä riittäisi pienteollisuus tasollakaan. Muinoin tämäkin oli toisin.

Koska alkoholipoliitikka tässä maassa perustuu jokaisen perskohtaisiin mielikuviin ja mörköihin haluaisin hieman avata peliä. Oikeastaan pelihän on avattu jo viinin, sahdin ja liköörien kohdalla.
Esitän seuraavan ajatuksen, jolla en näe olevan juurikaan huonoja puolia, pelkästään positiivisia ja ennen muuta oikeudenmukaisia:
Ehdotan, että kotimaiset pienpanimot saisivat myydä tuotteitaan panimoltaan ulos ilman ravintolamyynnin välikäsiä, tai Alkoa joka on juuttunut omaan merkilliseen byrokratiaansa.
Ehdotan myöskin, että ulosmyynnissä ei ole teennäistä 4,7% rajaa, joka sulkee suurimman osan oluttyyleistä keinotekoisesti taakseen. Lisäksi katsoisin, että raaka-aineiden kohdalla voisi joustaa humalan kohdalla, suurin osa panimoista käyttää kuitenkin kotimaisia maltaita.
No mitä etuja tällä olisi?

Positive effects ahead

1. Tasapuolisuus, jos viiniä ja vahvaa likööriä saa myydä ulos, on oluellekin annettava sijansa miedompana tuotteena (kaikenlisäksi sahti on jo "vapautettu").
2. Tuetaan ja helpotetaan kotimaista pienyrittäjyyttä mahdottoman tehtävän äärellä. Nykylailla ilman ravintolamyyntiä on tavaran myyntiin saaminen henkipuolen hommia.
3. Luodaan mahdollisesti uusia työpaikkoja ja uusia yrityksiä; etenkin näin lähiruoka buumin ja luomutuotteiden arvostuksen aikoina.
4. Eteneminen askel kerrallaan kohti muuta eurooppaa niin alkoholilain, kuin juomatapojenkin puitteissa.
5. Valtiolle lisää tuloja: Toden. myynti kasvaisi, jolloin verojen avulla valtio saisi kipeästi tarvitsemaansa rahaa.

Seuraavaksi odotan saavani vastapuolen argumentin kasvavasta alkoholinkäytöstä ja sen tuomista ongelmista. No asiahan on yksinkertaisesti niin, että jos vahvat tilaviinit ja liköörit, eikä sahtikaan ole päässeet otsikoihin luokassa: "Alkoholismi kasvaa Elimäellä, Mustilan tilaviinit osasyynä", tai "Sahdin kulutus huipussaan, humalaiset täyttävät panimon nurkat".

Toisekseen nykyisellä verotuksella hinnat ovat jokatapauksessa sillä tasolla, ettei näillä juomilla yksinkertaisesti kannata "kännätä".

Ja juuri tästä syystä jättäisinkin suuret panimot nuolemaan näppejään. Suurpanimoiden pääasiassa tuottama halpa "kolmoskalja" ei yksinkertaisesti istu kuvioon, enkä näe että näillä kolmella suurella: Sinebrychoff, Hartwall ja Olvi olisi ongelmia tuotteidensa ulosmyynnissä muutenkaan.
Suurin osa ihmisistä ostaisi silti edelleen näiden kolmen mahtavan tuotteita hinnan ja saatavuuden perusteella, pienpanimoiden kohdalla kysymys olisi lähinnä tilanteen tasoittamisesta ja yksinkertaisesta mielikuvasta, joka pätee tilaviineihinkin: Kuinka mukavaa olisikaan viedä vaikkapa paikallista olutta, jota saa lähes pelkästään täältä tuliaisiksi kaukana asuville sukulaisille, tai tutuille. Miksei vaikka yrityslahjaksi? Tai kesällä vierailla matkanvarteen sattuvalla panimolla ja ostaa muutama pullo mukaan.

Olutarvioissa: Williams Brothers March Of The Penguins

Oluen speksit:

Mikä: Williams Brothers March Of The Penguins, Stout, Skotlanti
Mistä: "Ulkomailta"
Hinta: n. 3€/0,5l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 4,9%, katkerosta ja väristä ei arvoja.
Nippelitietoa: Williams Brothersin panimo aloitti toimintansa kanervalla maustetulla, ja Alkossakin piipahtaneella, Fraoch Heather Ale oluella. March of the penguins on maustettu korianterilla ja appelsiininkuorella, sekä humaloitu Nelson Sauvin ja Cascade humalilla.

Tänään lasissa speksien perusteella omalaatuinen juoma. Korianteri ja appelsiininkuori kuuluvat yleensä belgialaisen vehnäoluen, eli Witbierin (esim. Hoegaarden) mausteisiin. Lisäksi en muista maistaneeni Stoutia, joka olisi Nelson Sauvinilla humaloitu. Lisäksi alkoholipitoisuus on kohtalaisen matalaa 4,9% luokkaa, joten paljoa ei tarvisi "lantrata", jotta tämä istuisi meikäläisten maitokaupoissa. Tosin Valviralla voisi olla sanomista, ainakin näiden kuvien jälkeen. Pingviinihän on kiistatta liian suloisen lapsekas ja vekkuli eläin paholaismaisen barbaarijuoman etikettiin.

Ulkoisesti ja Stoutmaisesti lähes musta olut, vaahtoaa aluksi ihan kivasti, mutta vaahto leviää nopeasti lasin reunoille.
Tuoksussa miellyttävästi kahvia ja hieman suklaata. Hennon makeahkoa karamellia ja hedelmäisyyttä. Ei kovin voimakas tuoksultaan, kylmänä hieman metallinen.
Maussa keskimakeaa karamellista maltaisuutta, kauraa ja kahvia. Hennosti suklaata, niukasti lakritsaa ja häivä mausteisuutta. Paahteisuus on melko keveää, kuten tämän oluen runkokin. Jälkimaussa hento hedelmäinen sävy, jonka voisi kuvitella johtuvan Nelson Sauvinista, tai appelsiinin kuoresta.
Suutuntumaltaan nippanappa keskitäyteläinen, hieman vetinen ja liukas.
Pingviinit marssivat lopulta helposti juotavaa tietä pitkin. Ei hassumpi, mutta kaipaisi selvästi enemmän runkoa ja lisää humalaa.
Pisteet:
Tuoksu(1-10): 6, Ulkonäkö(1-5): 3, Maku(1-10): 7, Suutuntuma(1-5): 3, Yleisvaikutelma(1-20): 13 -> Yhteensä: 32/50

Olutarvioissa: Lindemans Kriek Cuvee Rene

Oluen speksit:

Mikä: Lindemans Kriek Cuvee Rene, Kriek (Lambic), Belgia
Mistä: "Ulkomailta", Olutravintolat
Hinta: n. 6,8€/0,75l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 6%, katkerosta ja väristä ei arvoja.
Nippelitietoa: Lindemansin panimo on perustettu 1811, mutta Kriekin ja Gueuzen valmistus alkoi vasta 1930. Kyseessä on edelleen perhe omistuksessa oleva panimo ja lasissa oleva Cuvee Rene on panimon "Grand Cru", makeuttamaton kriek. Lindemansin, makeutettuja, tuotteita on melko laajasti saatavilla, joten suosittelen kokeilemaan.

Hillittömän työkiireen keskeltä löysin tämän viehkeän punapään. Niin leikkisä, sulavalinjainen ja ilman sokerikuorutteita. Avatessa hupun alta paljastui vielä lisää korkattavaa. Tuplasulku vaati sopivat työkalut, mutta lopulta kaunotar kellahti viekoittelevasti pesäänsä. Viimeinkin, niin pitkän ajan jälkeen on lasini täynnä. Tänään punap..siis Lindemansin Kriek Cuvee Rene, joka tarupuheiden perusteella olisi "sugar free", eli ns. "aito kriek". Valitettavasti en malta päivitellä enempää kiireitäni, vaan pahoittelen poissaoloani arvon lukijat. Asiaan.

Lasiin kaatuu tumman punaista olutta. Vaahtoaa pinkisti, mutta vaahto ei jää oluen pinnalle.
Tuoksussa happaman kirsikkaisia sävyjä. Ei keinotekoista makeutusta, kiitos. Kirsikan kiviä, hieman puumaisuutta, joka voisi olla tynnyristä peräisin? Hieman ummehtuneen kellarimainen aromi taustalla.
Maussa happamaa kirsikkaisuutta, ei aivan samanlaista syvyyttä, kuin vaikkapa Cantillonin Kriekissä. Sinänsä tätä on hankala kuvailla, kuten Kriekit yleensä, tämäkin on lähes pelkästään kirsikkaa ja happamuutta. Itseasiassa todella kuivaa ja hapanta. Edelleen puista ummehtunuttta kellarisuutta ja hedelmäisiä sävyjä.
Suutuntumaltaan jotakin keskitäyteläisen ja kohtalaisen täyteläisen väliltä. Hiilihappoja on paljon. Runko on sinänsä keveä, mutta happama kuivuus tekee siitä raskaamman.
Lindemans pesee kasvonsa totaalisesti tällä tuotteella. Ei ole maitokauppojen pienissä pulloissa myytävistä sakariini hirviöistä mihinkään tämän rinnalla.

Suosittelen eritoten kuivien viinien, (oikean) siiderin ystäville ja harrastajille.
Pisteet:
Tuoksu(1-10): 8, Ulkonäkö(1-5): 3, Maku(1-10): 8, Suutuntuma(1-5): 4, Yleisvaikutelma(1-20): 16 -> Yhteensä: 39/50 

Olutarvioissa: Emelisse Imperial Russian Stout

Oluen speksit:

Mikä: Emelisse Imperial Russian Stout, Imperial Stout, Hollanti
Mistä: "Ulkomailta"
Hinta: n. 4€/0,33l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 11%, katkero: 81ibu ja väri: 294ebc.
Nippelitietoa: Wikipediasta: "Imperial stout eli Russian Imperial Stout oli alun perin Englannissa tehtyä olutta joka vietiin Venäjälle tsaarin hoviin. Imperial stoutissa on korkea alkoholipitoisuus, jopa 9-10 %. Tämän ansiosta olut ei pilaantunut pitkän kuljetuksen aikana ja se sieti myös paremmin kylmää ilmastoa."

 Jälleen vapaapäivien kunniaksi lasillinen. Emelissen Imperial Stout piipahti taannoin Arkadiankin Alkossa ja on käsittääkseni paitsi kelpo IS, myös Emelissen paras olut. Nämä tietäen ilmassa on pientä kutinaa. Imperial Stout on kuitenkin ehkäpä oluiden kuningastyyli ja yleensä kovin huonoja oluita ei tästä tyylistä ole lasiin tippunut. Alkoholia hulppeat 11% kertoo karua kieltä tästä oluesta. No pulinat sikseen, olutta lasiin.

Lasiin kaadettaessa ei aluksi meinaa vaahdota niin yhtään. Reilummalla kaadolla kuitenkin vaahtoaa aavistuksen, kunnes se leviää lasin reunoille.
Väriltään synkän mustaa ja öljyisen paksua olutta.
Tuoksussa on vahvasti suolaista lakritsaisuutta, kevyesti hedelmää ja reilusti kahvista paahdetta. Miellyttävästi suklaata ja hento toffeinen ote tässä on. Ainoa miinus on taustalla vahvasti leijuvasta alkoholisuudesta, joka peittää hieman tuoksua alleen.
Maussa melko jykevästi paahdettua, joskin taittuu hieman palaneeksi, maltaisuutta. Kahvia, tummaa suklaata ja happamuutta. Salmiakkia ja hiven karamellia. Lopussa kuivahkon pihkaista humalan katkeruutta ja häivähdys hedelmää.
Suutuntumaltaan tämä on pehmeän öljyisen kermainen, paksu ja täyteläinen. Alkoholi potkii sopivasti taustalla, hiilihappoja niukasti.
Emelissen IS on kyllä mainio olut niin tyylissään, kuin muutenkin. Jylhä ja pehmeä, tasapainoinen, mutta voimakas. Lisäksi pullon yksinään juotuaan tämä käy kivasti päähän aiheuttaen sopivan rennon fiiliksen.
Pisteet:
Tuoksu(1-10): 8, Ulkonäkö(1-5): 4, Maku(1-10): 8, Suutuntuma(1-5): 4, Yleisvaikutelma(1-20): 16 -> Yhteensä: 40/50
 

Alkon kevään uutuuksia

Kevät saapuu pian ja jopa valtion pahnoilla on alettu heräämään horroksesta ja huomattu talven alkavan pikkuhiljaa väistyä. Uusia oluita on taas saapumassa monopolin hyllyyn, niin pääsiäisoluiden muodossa, kuin muutenkin.
Käydäänpä asiaan ja aloitetaan tuoreimmasta päästä:

König Ludwig Dunkel: Saksalainen tumma lager 0,5l pullossa hintaan 3,37€.
Muistikuvien mukaan ihan mukiinmenevä Dunkel ja sellainen perusolut, joka sopii maakunta Alkojenkin hyllyyn. Myynnissä: Nyt

Baltika 8 Wheat: Venäläinen hefeweizen 0,5l pullossa ja alle 3€ (2,99€) hintaan.
En ole tätä vielä kokeillut, mutta olen kuullut pitkälti hyvää. Panimon porter on ainakin ihan laadukas, joten uskon rikkovan itänaapurin tuotteita kohtaan syntyviä ennakkoluuloja. Myynnissä: 19.3 lähtien.


Gouden Carolus Easter: Belgialaista alea, jylhässä 0,75l pullossa. Hinta vielä arvoitus. GCE on omalla kohdallani kevään odotetuin, sillä kuten sanottua en ole panimolta vielä mitään huonoa juonutkaan ja RateBeerin perusteella tämä tuskin tuhoaa Het Ankerin mainetta. Myynnissä: Muutaman viikon päästä?


Laitilan Kievari Mämmi 2012: Laitilan 0,5l pullossa saapuva "wieniläistyylinen lager". Laitila on täksi vuodeksi hieman uusinut Mämmin reseptiä ja alkoholipitoisuus on nyt 5,2% (ent. 6,1%). Saa nähdä tuleeko ostettua vai ei, edellisinä vuosina jäänyt hyllyyn. Myynnissä: Muutaman viikon päästä?

Nögne Ö God Påske: Nögnen belgityylinen ale 0,5l pullossa ja Norjan "alastomalta saarelta". Nögne kuuluu edelleen niihin panimoihin, joiden tuotteet ovat yleensä upeita ja ennakkoon tämäkin lunastaa paikkansa odotetuimpien listalla. Vielä on auki mikä versio myyntiin tulee, vai onko Grimstadissa päätetty luoda kokonaan uusi resepti? Myynnissä: Muutaman viikon päästä?

Svaneke Vårhare: Tyyliltään yllättävästi Saison, toden. 0,5l pullossa saapuva tanskalainen. Vähemmän yllättäen saamme jälleen Svanekelta oluen Alkon hyllyihin. Tosin tälläkertaa tyylinä on Saison, joka on noussut yhdeksi suosikkityyleistäni, joten mielenkiinnolla odotan millainen olut on Bornholmilta tällä kertaa tänne matkanut. Myynnissä: Muutaman viikon päästä? 

Örbaek Påskebryg: Toinen tanskalainen on tumma bock Örbaekilta, toden jälleen 0,5l pullossa. Vuoden toinen paluumuuttaja on Örbaekin Påskebryg, joka oli sinänsä ihan ok olut, mutta ei sen kummempi. Epäilen jättäväni tämän tälläkertaa hyllyyn, mutta jos jäänyt välistä suosittelen kokeilemaan. Myynnissä: Muutaman viikon päästä?

Höss Mai-Bock: Saksasta saapuva vaalea bock. Maibock on yleensä kevään kunniaksi pantu vaalea ja normaalia bockia humalaisempi (saksalaisella mittakaavalla) "vaalea lager". Sinänsä kiintoisa uutuus, että käyttöoluena voisi olla varsin passeli. Myynnissä: Maaliskuun aikana.


St Peters Cream Stout: Briteissä pantu ja hauskan näköisessä pullossa saapuva Stout. St Petersillä alkaa olla maitokaupoissa sen verran näkyvyyttä, että tämä ei sinänsä ollut suuri yllätys. Olen yhden Cream Stoutin juonut aikanaan ja muistikuvien mukaan olut oli maistuvaa. Myynnissä: Maaliskuun aikana.

Stadin American Amber Lager: Kotoisana pienpanimo oluena reilummin humaloitu "puolitumma" lager. StaPa takoo kun rauta on kuumaa. Verkkosivujen perusteella tämä vaikuttaa kiintoisalta. Jenkkihumalaa ja hopbackin lävitse. Hinta on toki pienpanimo tuotteeksi ja Alkon katteilla korkea, mutta pakko ostos silti. Myynnissä: Maaliskuun aikana.

Lisäksi Arkadian erikoisvalikoimaan on 5.3 saapumassa Fullersin Brewers Reserve No.3 Oak Aged Ale. Voisi kiinnostaa kokeilemaan, mutta ei täältä maakunnista niin usein ole kuitenkaan pk-seudulle asiaa. 

Kevät siis on saapumassa viimein ja toivotan itse kullekin aurinkoista alkavaa kevättä tuopin ääressä.