Olutarvioissa: Mohawk Extra India Pale Ale

 

Oluen speksit:

Mikä:  Sigtuna Mohawk Extra India Pale Ale

Mistä: Systembolaget

Hinta: n. 4,1€/0,5l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 7,5%, katkero: 127ebu. Väristä ei arvoa.

Nippelitietoa: Sigtuna on ruotsalainen melko uusi pienpanimo, perustettu 2005. Kyseessä on panimon "Tupla-IPA" melkoisella kattauksella erilaisia humalalajikkeita (Amarillo, Cascade, Centennial, Chinock, Columbus, Magnum ja Simcoe.)

Muhevk Ixtra IPA är ee ixtrem öl, helt i dee emereekunska fästkoostens ölbryggertredeeshun med mängder ef hoolme-a, hög elkuhulhelt ooch eeurm kumplexeetet. Färgee är gooldgool med dregneeng åt bärnstee. Dufftee her krefftigt hoomleerumetiska isleg med tydleeg ceetroos erum ooch turked frookt. Smekee är nyunsered med krefftig hoomlebeska ooch läng ifftersmek. Muhevk Ixtra IPA bryggs med peelsner-, pele-a-, mooneech-, ooch crystel melt, semt hoomlesurterna Emereellu, Cescede-a, Centenneeel, Cheenuck, Culoomboos, Megnoom ooch Seemcue-a.  Börk, börk, börk

Pahoittelen, panimomestarilla on selvästi ruotsalaisen kokin aineksia, kaikkihan muistavat Swedish Chefin Muppets Showsta.. Edellisen Lapin Kullan jälkeen tämä palauttaa uskon sanaan "reilusti humaloitu". Katkeroa on saatu 127ebua, eli n. viisinkertaisesti Tuiskuun verrattuna.. Tämäkin pullo on taannoisen systembolaget vierailun jäljiltä. Kaivetaanpa muistiinpanot esiin ja puretaan ajatukset paperilta bittimuotoon.

Ulkoisesti Mohawk Extra IPA on tumman oranssin/vaalean kuparin väristä olutta. Vaahto on oikein mainio, ei ihan uskomattoman pitkäikäinen, mutta ansaitsee ok-leiman itselleen.

Tuoksusta huomaa että humalaa piisaa. Sitrusmaisia piirteitä, hieman pistelevää mäntyisyyttä ja greippiä. Jännästi mukana on myös hieman mausteisia sävyjä ja aavistus ananasta. Silti näillä ebuilla voisi kuvitella tuoksun olevan voimakkaampikin. 

Extra IPA:n maku alkaa hieman makeahkona, aromaattista humalaa riittää: sitruksisia ja mäntyisiä sävyjä löytyy. Taustalla on hennosti eksoottista hedelmää. Jälkimaussa katkeruus näyttää viimein kyntensä. Se on melkoisen suutakuivaavan katkera, vahvan humalainen. Suuhun jää hieman neulasia ja greippiä.

Suutuntuma on suuta supistava, kohtuu täyteläinen, mutta juotavuus on silti hyvällä tasolla. 

Mohawk Extra IPA palauttaa uskon oluen maailmaan. Se on melko tyylipuhdas tupla-ipa, joskin mallas jää hieman taka-alalle, eikä aromi ole ihan niin voimakas, kuin voisi kuvitella. Laadukas euro-tupla ipa, joka toimii minulla. En suosittele aloittelijoille. Joskin jollain perverssillä tasolla olisi hauska nähdä jonkun "Tosivahva Karhu on äijien olutta-miehen" testaavan tätä ilman ennakkovaroitusta. 

Pisteet:
Tuoksu(1-10): 8, Ulkonäkö(1-5): 4, Maku(1-10): 8, Suutuntuma(1-5): 4, Yleisvaikutelma(1-20): 15-> Yhteensä: 39/50
 

Olutarvioissa: Lapin Kulta Tuisku

Oluen Speksit:

Mikä: Hartwall Lapin Kulta Tuisku, Aromatisoitu ale.
Mistä:  K-market (maitokaupat+Alkot)
Hinta: 3,98€/0,5l
Lukuja: Alkoholipitoisuus 4,7%, katkero 25ebu ja väri 20ebc
Nippelitietoa: Hartwallin ensimmäinen pintahiiva olut pariinkymmeneen vuoteen. Tehty yhteistyössä Teerenpelin kanssa. Olut on maustettu siankärsämöllä, jota käytettiin yleisemmin ennen humalan valtakautta oluen maustamisessa.

Kun ensimmäistä kertaa kuulin Hartwallin tekevän pintahiivaoluen, en oikein tiennyt mitä odottaa. Tavallista lapparia uudella esanssilla ja toisella hiivalla? Mukaan astui Lahtelainen Panimoravintola Teerenpeli, sillä Hartwalilla ei tietääkseni ole mahdollista tehdä näin pientä keittoa. Annetaanpa myyntimiesten kertoa ensin oluesta ennen kuin maistelen sitä itse:
"Lapin Kulta Tuisku on luonnon parhaista raaka-aineista pintahiivalla valmistettu luomuolut. Oluen täyteläinen ja vivahteikas maku syntyy käytetyistä luomumaltaista, pintahiivakäymisestä, runsaasta humaloinnista ja luomuyrtti siankärsämöstä. Väriltään olut on kauniin vaaleanruskea ja valoa taittavan samea.
Lapin Kulta Tuisku -olutta on valmistettu numeroitu 85 000 pullon erikoiserä, tuote on myynnissä vain rajoitetun ajan"
Luomulla ratsastetaan ja kalastellaan täyteläisyydellä ja reilulla humaloinnilla. Kiinnostus kyllä syttyy, vaikkakin harva tämän vahvuinen olut on edes keskitäyteläinen. Toisaalta muistiin tulee jo kuopattu Koffin Surfer, sekä tuoreempi Extra Brew, joiden piti olla reilusti humaloituja.. No mennäänpä asiaan..

Pullo suhahtaa komeasti auki, patenttikorkkipulloihin on kotipanijalla aina lämmin suhde, eli hyötykäyttöä riittää. Lasissa olut on sameahkon vaalean ruskeaa. Vaahto on valkoista ja yllättävän kestävää. Hienoa.
Nuuhkaisu lasiin-> No niin.. Tuoksu on hieman viljaisa ja hennon yrttinen, sekä valitettavasti huomaan hieman keitettyä vihannesta ja maissia.. Vielä ei ainakaan huomaa sitä "runsasta humalointia", josko se onkin vain runsasta katkeruutta?
Maultaan Tuisku on hieman makean maltainen, hentoa yrttisyyttä ja leipäisyyttä. Taustalla hieman karamellia. Jälkimaussa valitettavasti maissia ja tärkkelysmäisyyttä. Maku on yllättävän neutraali ja tylsä.
Suutuntuma oluessa on kohtuullisen vetinen, helposti juotava. Hiilihappoisuus on miellyttävän pieni kuplaista ja matalahkoa. Eli se siitä täyteläisyydestä.
Mennäänpä loppu arviointiin. Lapin Kulta Tuisku ei lunasta millään tasolla helppoheikkien myyntipuheita. Tuote on yksinkertaisesti tylsä jokaisella osa-alueella. Tuoksu ja maku eivät yllä paljoa normituotteita paremmalle tasolle. Jos tarkoitus oli tehdä "riisuttu" ale, joka ei maistu juuri miltään miksi mainostaa tuotetta tällaisilla termeillä?
Hinnan ja laadun suhde jää hirveäksi, vaikka kuinka haluaisin katsoa tätä sinivalkoisten lasien takaa, saa tällä hinnalla niin maitokaupasta, kuin Alkostakin selvästi parempia tuotteita. Kertaostos puolelle tämä jää. Toivon kuitenkin että Hartwall ottaisi opikseen ja tekisi oikeasti hyvän makuisen pintahiivaoluen, vaikka sitten Teerenpelin kanssa.
Taidan jättää panimomestareille haasteen: Tehkää Hartwalille oikea lippulaiva olut, näyttäkää mainostoimisto ihmisille ovea ja osoittakaa kykynne luoda jotain suurta. Olkoon nimi sitten vaikka Paiste, tai Ruska.
Pisteet:
Tuoksu(1-10): 4, Ulkonäkö(1-5): 3, Maku(1-10): 4, Suutuntuma(1-5): 2, Yleisvaikutelma(1-20): 10-> Yhteensä: 23/50

Olutarvioissa: Malmgård Dinkel

Oluen Speksit:

Mikä: Malmgård Dinkel
Mistä:  K-market (maitokaupat)
Hinta: 3,95€/0,5l
Lukuja: Alkoholipitoisuus 4,5%, katkerosta ja väristä ei arvoja
Nippelitietoa: Malmgårdin panimoa voisi kutsua lähes paikallispanimoksi (Teerenpelin ohella), sillä ne ovat lähimmät panimot kotiseudulla. Panimo siirtyi Malmgårdin kartanon tiloihin 2009 Panimoravintola Huvilan tiloista. Dinkelin valmistuksessa on käytetty tavanomaisten maltaiden lisäksi spelttivehnää.

 Pitkästä aikaa Dinkeliä lasissa. Pisti lähikaupassa silmään ja olihan sitä nyt vaihteeksi ostettava, vaikkakin vieressä ollut Harviestoun Bitter&Twisted koitti kävellä ostoskoriin kaveriksi. Täytyy myöntää että itse olen hieman pihalla Malmgårdin nykysuhteesta Huvilaan, sillä tietääkseni Huvilan silloiset panimomestarit siirsivät tuotannon Savonlinnasta Malmgårdiin, mutta tietääkseni Huvilassa on tarkoitus jatkaa/jatketaan oluen panemista uudelleen. Silti osa Malmgårdin webbisivujen tuotteista on nimetty "Huvila nimen alle". (Korjatkaa ihmeessä jos olen väärässä). No juodaanpas välillä...
Malmgård Dinkel on vaalean kuparinruskea olut. Dinkelissä on ihan mukiinmenevä vaahto, joka häviää reunoille seistyään oluen päällä tovin.
Tuoksussa on miellyttävää kukkean parfyymimaista sfääriä, paljon viljaisuutta ja aavistus toffeeta. Taustalla hieman sitruksista hedelmää.
Maultaan Dinkel on hieman sitruksinen ja hedelmäinen. Aavistus makeaa mallasta ja  toffeeta on myös mukana. Taustalla hentoa pähkinäisyyttä. Maku päättyy kuivahkoon puumaiseen humalointiin, joka kuivattaa hieman suuta. Suutuntuma on keskitäyteläinen, hiilihappoinen ja kohtuu helposti juotava.
Malmgård Dinkel on kyllä maitokauppaolueksi pätevä, ikäänkuin suomalaistettu britti-bitter omalaatuisella vivahteella (speltti?) joka saattaa päätyä koriin taas toistekin. Suosittelen bitterien ystäville ja saunan jälkeiseksi olueksi.
Pisteet:
Tuoksu(1-10): 7, Ulkonäkö(1-5): 3, Maku(1-10): 7, Suutuntuma(1-5): 3, Yleisvaikutelma(1-20): 13-> Yhteensä: 33/50

Viskitesti: Laphroaig 10yo vs Smokehead Extra Rare

Tänään tavallisesta poiketen eksyn mallasviskin maailmaan. Pikatestissä vastakkain Smokehead ExtraRare ja Laphroaig 10y.o. Molemmat viskit ovat Skotlantilaisia single malt-viskejä. Molemmat tulevat savuisuudestaan tunnetulta Islayn alueelta. Hinnaltaan molemmat asettuivat laivalla siihen n.43-45€/l luokkaan. Itse en ole viskien kohdalla mikään suuri asiantuntija ja harvemmin näitä tulee ostettua. Pidän erityisesti näistä savuisista ja turpeisista skottiviskeistä, joskaan en vierasta makeampiakaan. Ajattelin maistella näitä rinnakkain, jotta oppisin hieman erottelemaan näiden makuja ja niiden vivahteita. Molemmat tulevat tyylikäässä pahvi/metalli pönikässä kaikenlaisen liirumlaarumtavaran ja vihkosten kera.

Aloitetaan tutusta ja turvallisesta kymmenvuotiaasta Laphroaig:sta. Ulkoisesti kullankeltaista viskiä, kuten tavallista. Tuoksussa vahvasti savua ja turvetta, hieman suolaa ja jodimaisuutta. Maultaan "kymppi" on savuinen, aavistus turvetta ja tervaa, sekä suolaa. Melko täyteläinen viski, jonka jälkimaun savuisuus jää suuhun. Ylipäätään perusvarma Islay viski, joka ei petä juuri koskaan. Hifistelijät ostavat sitten tästä Quarter cask ja triple wood versioita. Netin perusteella on olemassa myös 40v versiokin.

Sitten Smokeheadin kimppuun. Kyseessä on siitä kiintoisa tuotos, ettei tislaamoa ilmoiteta, joten jää veikkausten varaan missä tämä on tehty. Ulkoisesti tämäkin on tuttua kullankeltaista "elämän vettä". Tuoksu on vahvemman suolainen kuin "lappis", paljon turpeista savua ja hieman tervaa ja jodia. Maultaan Extrarare on kuin höyrylaivan savupiippu. Merisuolaa ja pärskeitä riittää pinnalla, syvällä savua ja hieman nokea. Taustalla hieman jodia. Kohtuullisen täyteläinen tämäkin. Kyllä näissä selvästi eroa on. Smokehead on ehkä karvan verran savuisempi ja selvästi suolaisempi kuin Laphroaig, joka on hieman tasapainoisempi.

Molemmat ovat kyllä päteviä viskejä, ei siinä mitään. Paremman valitseminen näistä kahdesta olisi oikeusmurha. Pidän molemmista, Laphroaig sopii myöhäisyön filosofointiin ja Smokehead "nyt tarvitsen lasin viskiä" hetkiin. Vieraille voi sitten ostaa sen Rob Roy-Blended pullon talousviskiksi.

Kotipanimossa tapahtuu: Savuista ja makeaa

Pitkä päivä takana taas. Tänään oli ohjelmassa niin keitto, kuin pullotuskin. Miksi näin?
No päätin käyttää brittiläisen alehiiva kakun hyväkseni ja keitin sen päälle hieman savuista olutta. Tarkoitus on/oli kokeilla millaista tavaraa tuo Gotlannin savumallas on. Tässä reseptiä:


1,8kg Muntonsin humaloimaton uute
500g Pale-ale mallas
300g Gotlannin savumallas
250g München mallas
200g Karamelli mallas
100g Paahdettu ohra
85g Suklaa mallas
50g Fariinisokeri

60min 20g Northern Brewer
10min 12g Fuggles
1min   12g Fuggles

Tänään kaikki meni kerrankin kuin Strömsössä. Mäskäys kävi helposti, kun sain kun sainkin ison kattilani mahtumaan uuniin, joka piti lämpötilan tasaisena koko mäskäyksen ajan. Samalla kun vierre kiehui pesin brownia varten pullot valmiiksi. Jäähtymisen loppuvaiheilla pullotin brownin, johon laitoin pullotussaaviin kylmää ja vahvaa kahvia, sekä muutaman desin vahvaa kylmää kaakaota. Suodatin molemmat pariin otteeseen, jottei oluen sekaan päätyisi pahemmin rasvaa. Pullotuksen jälkeen kaadoin vierteen Brown alen hiivan päälle. Edessä oli vielä kovin koitos.. Keittiön siivoaminen. Vaikka kuinka samalla paikkoja putsailee riittää lopussa kattilaa, kauhaa ja letkua pestäväksi ja tällä kertaa kahta pahemmin. No tästä kerrasta jäi oikein miellyttävä maku suuhun silti. Ensinnäkin molemmat vierteet maistuivat erittäin hyvälle. Toiseksi kaikki sujui lähes ongelmitta ja yllättävän nopeasti, 6h mäskäyksen alusta vesilukon täyttöön ja siivoukseen. Jos sitä vielä lasillisen viskiä ottaisi päivän päätteeksi..

Olutarvioissa: Oppigårds Single hop ale

Oluen Speksit:

Mikä: Oppigårds Single hop ale, Pienen ruotsalaispanimon Golden Ale, jossa käytetty vain yhtä humalalajiketta.
Mistä:  Systembolaget
Hinta: n.1,75€/0,33l
Lukuja: Alkoholipitoisuus 4,8%, katkero 25ebu ja väri 8ebc
Nippelitietoa: Golden ale oli alunperin briteissä perinteisten panimoiden vastine vaalealle lagerille. Tuotteella pyritiin ja pyritään ohjaamaan kuluttajia pintahiivaoluiden maailmaan. Oppigårds puolestaan on Hedemorasta (Ruotsi)kotoisin. Tämäkin panimo lähti liikkeelle kotioluen panemisesta ja valmistaa nykyisin 240.000 litraa olutta vuodessa.

Ruåttinmaan tuliaisten testailu jatkuu. Täytyy kyllä myöntää, että länsinaapurin pienpanimo "skene" on hivenen meitä edellä, ainakin vielä. Oppigårds on tuttu panimo ainakin niille jotka ovat Alkossa joskus pitäneet silmiään auki muuallakin kuin pohtiessa ostaakko Leijonaa vai Suomiviinaa, tai etsiessä myyjän avustuksella "sitä ihan hyvänmakuista punaviini pulloa, oliko siinä joku eläin etiketissä.. Juu oli se tuo El temppu, tai Le tiemppo". Panimolta on viimevuosina täällä nähty ainakin: Summer Ale, Indian Tribute, Golden Ale, Easter Ale ja Starkporter  .
Single Hop puolestaan on ihan kiintoisa konsepti. Siinä panimo tekee oluen, jossa se käyttää vain yhtä humalalajiketta niin katkeroon, kuin aromiinkin. Tässä oluessa on näemmä 80% pale ale mallasta ja 20% vehnämallasta. Humalana miellyttävä Styrian Goldings, jota ajattelin itse käyttää tulevan Saisonin humalointiin, eli tuote kiinnostaa siinäkin mielessä. Eli Arvioon.

Ulkoisesti kyseessä on tyypilliseen Golden Alen tapaan kullankeltainen olut. Vaahto on niukahko, joka kestää hetken ja hajoaa sitten.
Tuoksussa on hieman makeahkoa hedelmäisyyttä, hieman sitrusta ja heinää. Taustalla olen huomaavinani aavistuksen kuivaa mäntyä. Tuoksu on kyllä miellyttävän raikas, oikeastaan parempi kuin luulin, yleensä Golden alet jäävät hieman tylsiksi lagerjuojien kalasteluyrityksissään.
Maultaan Oppigårds on kohtalaisen sitruksinen, hieman yrttistä humalaa ja kevyesti maltaisuutta. Hedelmäinen ja hennon ruohoinen olemus täydentävät olutta. Jälkimaku on hieman puumaisen katkera, supistaa hivenen suuta.
Suutuntuma on keskitäyteläinen, hiilihappoisuus on kohtuullinen tyyliin nähden. Sinänsä helposti juotava, 25ebua tuovat oikeastaan yllättävän paljon humalaa tähän, tosin mallasrunko on melko kevyt.
No Oppigårdsin Single Hop suoriutuu Golden Ale:si kelvollisesti tehtävästään. Styrian Goldings vaikuttaisi olevan juuri passeli humala tulevaan Saisoniin (Saaz voisi toimia kaverina, tai sitten ei). Loppujen lopuksi mainio olut, jonka osa-alueet ovat kunnossa. Tyyli ei kuulu omiin suosikkeihini, mutta voin lähes varauksetta suositella kaikille mäyräkoira/salkku ihmisille tätä, tai jotakin muuta Golden Alea kokeiltavaksi, siitä sitten pikkuhiljaa Bitteriin ja niin edelleen..
Pisteet:
Tuoksu(1-10): 7, Ulkonäkö(1-5): 3, Maku(1-10): 7, Suutuntuma(1-5): 3, Yleisvaikutelma(1-20): 14-> Yhteensä: 34/50

Olutarvioissa: Orval - Almost like search of the holy grail

Oluen Speksit:

Mikä: Orval, Legendaarinen Belgialaisen Orvalin Trappistiluostarin olut.
Mistä:  Systembolaget (myös Alkot ja olutravintolat)
Hinta: n.2,57€/0,33l (Alkossa 4,28€)
Lukuja: Alkoholipitoisuus 6,2%, katkero 26ebu ja väri 31,5ebc
Nippelitietoa: Luostari perustettu 1132, oluen valmistus aloitettu nykyisessä panimossa 1931. Orval oli ensimmäisiä, jollei ensimmäinen belgialaispanimo joka käytti mm. kuivahumalointia ja infuusiomäskäystä oluen valmistuksessa.

Orval.. Yksi kaikkien aikojen legendaarisimpia oluita lasissa tänään. Olut on pantu Orvalin trappistipanimossa.
"Trappist on suojattu nimi, jota voidaan käyttää vain benediktiiniläisten trappistiluostareiden munkkien valvonnassa tehdystä luostarioluesta. Lisäksi vaatimuksena on, että olut pannaan luostarin tiloissa, ja että panimon tuotto käytetään luostarin ylläpitoon ja sosiaalityöhön. Nimeen oikeutettuja luostareita on seitsemän ja yhtä lukuun ottamatta ne sijaitsevat Belgiassa."
Kuivahkon humalainen ja hapan olemus tekevät Orvalista muista trappistioluista poikkeavan. Makuun vaikuttavat paitsi yllä mainittu kuivahumalointi, kuin kolmeen otteeseen lisätty hiivakin. Ja jottei tämä olisi vielä tässä on hiivakannoista keskimmäinen Brettanomyces - "villihiiva"kantaa. Orval jakaa ihmiset kahtia, kuin homejuusto. Kyseessä ei ole aloittelijoiden olut vaan jokseenkin melko haastava tapaus.

Orvalia lasiin kaataessa ensimmäisenä huomio keskittyy huikeaan vaahtoon, joka on todella ilmava ja pitkäikäinen. Vaahto itseasiassa ei häviä puoleen tuntiin mihinkään ja herättää poikkitieteellisen kysymyksen; Kauanko se kestäisi jos tuopin, tai pikarin jättäisi pöydälle. Tällaiseen en kuitenkaan tänään ryhdy, sen verran herkkua luvassa.
Väriltään Orval on punertavan oranssi, hieman samea.
Tuoksultaan olut happamahkon imelä. Omenaisen mausteinen ja todella raikas. Itseasiassa Hedelmäisyyttä riittää kuin citymarketin hedelmätiskillä kesäaikaan.
Maussa on lambicmaista happamuutta, mausteita ja reipasta hieman suuta kuivaavaa humalointia, sekä pientä hiivaisuutta. Jälkimaussa hieman sitrusta ja ruohoa, pieni aavistus mallasta. Todella monimuotoinen maultaan mikä on puhdasta plussaa meikäläisen kirjoissa.
Suutuntuma on jotakin keskitäyteläisen ja täyteläisen välissä, jälkimaku on pitkä ja kuiva. Hiilihapotus on maltillinen ja pienikuplainen.
Tämän korkkaaminen on suorastaan harras tapahtuma, sillä Orval jaksaa miellyttää aina. Erinomaisen monimuotoinen olut, joka kelpaa hiljakseen nauttimiseen yön pikkutunneilla tapahtuvaan filosofointiin. Probably one of the best beers in the world
Pisteet:
Tuoksu(1-10): 9, Ulkonäkö(1-5): 4, Maku(1-10): 9, Suutuntuma(1-5): 4, Yleisvaikutelma(1-20): 17-> Yhteensä: 43/50

Olutarvioissa: Dugges Kals Stout

Oluen Speksit:

Mikä:  Dugges Kals Stout, Ruotsalaisen mikropanimon Oatmeal stout.
Mistä:  Systembolaget
Hinta: n.3,15€/0,5l
Lukuja: Alkoholipitoisuus 5%, katkerosta ja väristä ei arvoa
Nippelitietoa: Duggesin pienpanimo sijaitsee Göteborgin eteläpuolella. Panimo vaikuttaa todella aktiiviselta ainakin tuotteita riittää lähes jokaisesta oluttyylistä. Kals Stout on osa panimon "Göteborgilais sarjaa".

Testattuani Vasagatanin Bishopsarmsissa panimon mainiota Holy cow IPA:a oli pakko ostaa pullollinen systemistä, jos vaikka tämäkin olisi vastaavantasoinen herkku. Panimon kotisivujen perusteella tässä oluessa on perinteisten Oatmeal stout raaka-aineiden lisäksi käytetty humaloinnissa kombinaatiota: Galena, Hallertau, Brewers Gold ja Centennial. (Harmi ettei systemissä ollut Oceanbryggerien porteria/stouttia rinnakkain maisteluun). Otetaanpa siis selvää mitä Kals Stout on oluitaan.

Ensimmäiseksi huomio kiinnittyy oluen lähes mustaan väriin, joka on toki tyypillistä stoutille. Vaahto sen sijaan on todella niukanpuoleinen ja nopeasti katoava.
Tuoksu tässä oluessa on todella mainio. Paahdettu mallas sekoittuu humalan aromeihin yllättävän hyvin. Sitrusta, mäntyä, katajaa ja kuivattua hedelmää riittää. Päättyen kevyen lakritsaisuuteen.
Valitettavasti maku ei yllä tuoksun tasolle ja siihen tämä olut kaatuukin. Maussa on hieman kahvista paahdettua mallasta, pieni aavistus kaurapuuroa ja sitrusmaisen mausteista humalaa, hieman marjaisuutta ja katajaa. Kaikkea on maussa liian vähän, mallasrunko on selvästi liian ohut, eikä oluessa ole kunnon katkeruuden puraisua tukevoittamassa hieman vetistä suutuntumaa. Hiilihapotus on tyyliin sopiva, hieman matala pienikuplainen.
Tuoksu lupaili herkkua, mutta maku on valitettavan vesitetty. Lisää runkoa tämä kaipaa, ehkä sitä myöten lisää katkeroakin, aromihumalointi on kyllä upea ja osuu yllättävän hyvin kohdalleen. Suosittelen tätä erityisesti  Ace of Basen, IFK Göteborgin, sekä Duggesin muiden tuotteiden ystäville.
Pisteet:
Tuoksu(1-10): 8, Ulkonäkö(1-5): 3, Maku(1-10): 6, Suutuntuma(1-5): 2, Yleisvaikutelma(1-20): 13-> Yhteensä: 32/50
 

Olutarvioissa: Belhaven Twisted Thistle IPA

Oluen Speksit:

Mikä:  Belhaven Twisted Thistle IPA, Skotlantilainen jenkki/britti IPA crossover.
Mistä:  Systembolaget (myös olutravintoloista).
Hinta: n.1,77/0,355l
Lukuja: Alkoholipitoisuus 5,3%, katkero 34ebu, väri 114,3ebc
Nippelitietoa: Belhaven on skotlantilainen panimo (perustettu 1719). Panimon tuotteista mm. Midnight Sun, sekä Wee Heavy ovat/ovat olleet myös Alkon hyllyllä. Panimo myös panee ja pullottaa Innis&Gunn Oak Aged:ia.

Belhaven Twisted Thistle IPA on periaatteessa siitä erikoinen olut, että perinteisesti Skotlannissa ei ole ollut tapana humaloida oluita näinkään agressiivisesti, sillä alkujaan humala ei kasvanut luonnonvaraisesti ylämaalla. Joten tavanomaisesti skottioluet ovat olleet enemmänkin maltaisen makeita, mutta nykyään kun humalaa on helpommin saatavilla on sieltäkin alkanut näitä "humalapommeja" tippumaan, Brewdog ehkä tunnetuimpana. No tässä käytetyt lajikkeet ovat näemmä brittiläinen Challenger, sekä amerikkalainen Cascade, joten eräänlainen fuusio kyseessä. Tämäkin pullo on systeemistä kannettua erää. Hintakin on mielestäni kohtuulliset alle 2€/pullo. Aika korkata.

Lasiin kaataessa nenään tulvii toffeisia sävyjä, joka on pienoinen yllätys IPA:lta. Lasissa olut on tumman kullankeltaista/ vaaleaa kuparia. Vaahto on valitettavan niukka ja hajoaa pian lasin reunoille.
Tuoksussa on aluksi toffeisen hedelmäisiä sävyjä tuoden mieleen panimon muut tuotteet. Pian kuitenkin nenä aistii tuttua sitrushedelmää, sekä hieman pistävän mausteista aromia. Tuoksu päättyy kevyeen ruohoisuuteen.
Maussa humaloinnin huomaa selvemmin. Rapeaa sitrusmaisuutta, hieman pihkaista mäntyä ja mausteisuutta. Taustalla hedelmää ja makeaa toffeeta. Maku on miellyttävästi tasapainossa tyyliin nähden, itse koen että IPA:ssa pitää mallaskin maistua edes aavistuksen. Jälkimaussa hieman kuivaa ruohoa ja kukkaisuutta.
Suutuntuma on yllättävän rapeasta humaloinnista johtuen kohtuullisen täyteläinen, hiilihapotus on sopiva pitäen tuotteen juotavuuden kohtuullisena. Maku jää suuhun hetkeksi.
Belhaven Twisted Thistle IPA on kyllä miellyttävä ja tasapainoinen olut. Cascaden ja Challengerin yhdistäminen toimii yllättävän hyvin oluessa. Ainoastaan läpinäkyvästä lasipullosta panimolle miinus, pitempiaikainen säilyvyys saattaa olla kysymysmerkki.  Vahvemmalla rungolla ja reippaamalla humaloinnilla kyseessä olisi pahuksen hyvä tuotos, nyt maku&tuoksu jäävät hieman "keskirunsaaksi". Suosittelen kokeilemaan jos sattuu eteen.
Pisteet:
Tuoksu(1-10): 7, Ulkonäkö(1-5): 3, Maku(1-10): 7, Suutuntuma(1-5): 4, Yleisvaikutelma(1-20): 14-> Yhteensä: 35/50 

Olutarvioissa: Newcastle Brown Ale

Oluen Speksit:

Mikä:  Newcastle Brown Ale, tyyliltään "Northern English Brown Ale"
Mistä:  Viking Line tax-free myymälä, saatavilla lähes jokaisesta marketista.
Hinta: n. 0,8€/0,33l (tarjous)
Lukuja: Alkoholipitoisuus 4,5%, katkero 17ebu, väri 50ebc
Nippelitietoa: Newcastle kuuluu nykyään Heinekenille, kuten Hartwall suomessa. Itse Brown Alea ei valmisteta nykyään edes Newcastlessa, sillä valmistus on siirtynyt Tadcasteriin John Smithsin panimoon. Huhut kertovat, että tämä v. 1927 valmistettu olut olisi vielä 80-luvulla jopa maistunutkin joltain, mene ja tiedä.

Pisti laivan Tax-Freessä silmään tarjouss jossa oli lava Heinekeniä ja Newcastlea yhteishintaan 29,90€, joten tälle "lavalle" jäi hinnaksi 15€, Heinekenit sain myytyä pois. Newcastle Brown Ale on tuttu olutharrastukseni alkuvuosilta ja veikkaan, että monen harrastus/kiinnostus on lähtenyt tästä, Guinnessista tai tummasta Kozelista. No tätä nykyähän tällekin kävi kuten Karhulle, eli tuotanto siirtyi toiseen kaupunkiin. Omat tölkkini ovat näemmä vielä Dunstonin panimolla pantua erää.
Ulkoiselta habitukseltaan olut on tumman mahonginruskeaa ja hieman punertavaa olutta. Vaahto on niukahko ja nopeasti häviävä.
Tuoksussa on hieman siirappista makeutta, aavistus maltaisuutta ja pähkinää. Raaka-aineita vilkaistessani huomaan ikäväkseni, että tässäkin "bulkkioluessa" on käytetty mm. maissia, glukoosisiirappia ja väriainetta.
Maultaan olut on hennon karamellisen makea, aavistus tärkkelysmäisyyttä (maissi, tai jokin muu?). Taustalla hento aavistus hedelmäisyyttä, niukasti katkeroa ja loppua kohden kuivahko, joka kuuluu tyyliin. Jälkimaussa hentoa yrttistä katkeroa ja siirappia.
Suutuntumaltaan Newcastle on melko kevyt, vetinen ja hiilihappoinen, todella helposti juotava olut.
Newcastle Brown ale on selvästi massamarkkinoille suunnattu melko harmiton olut, joka käy joko todellisen aloittelijan sisäänheitto olueksi tai saunaolueksi. En ymmärrä tämän tuotteen normaalia hintaa Suomessa (n. 2-3€ pullo/tölkki), sillä loppujen lopuksi kyseessä on pintahiivaoluiden Lapin Kulta.

 Loppuheittona; mittasin samalla oman Brown Aleni ominaispainoa ja otin mittalasiin pienen näytteen. No pakkohan sitäkin oli maistaa tässä vaiheessa. Oma lisäaineeton täysmallas eräni pesee jo ilman hiilihappoja tämän tuotteen.
Pisteet:
Tuoksu(1-10): 5, Ulkonäkö(1-5): 3, Maku(1-10): 5, Suutuntuma(1-5): 2, Yleisvaikutelma(1-20): 11-> Yhteensä: 26/50 

Olutarvioissa: Samuel Adams Black Lager

Oluen Speksit:

Mikä:  Samuel Adams Black Lager, Amerikkalainen Schwarzbier (mustaolut).
Mistä: Systembolaget
Hinta: n. 1,65€/0,355l
Lukuja: Alkoholipitoisuus 4,9%, katkerosta ja väristä ei arvoja.
Nippelitietoa: Samuel Adams on Bostonilainen "pienpanimo", jonka oluista tutuin lienee panimon Boston lager. Black Lager puolestaan on panimon näkemys perinteisestä saksalaisesta Schwarzbieristä.

Ensimmäinen pullo systembolagetista ostetusta erästä aukeaa. Voisi kuvitella että perinteiseen jenkkiläiseen tapaan tässäkin oluessa olisi  käytetty reipasta humalointia, vaan olut osoittautuukin perinteisen linjan äänen kantajaksi. Black Lager onkin muiden mustaoluiden tapaan pikemminkin maltainen, kuin humalainen.
Ulkoisesti kyseessä on melko tuttuun tapaan lähes mustaa nestettä hennolla vaalealla vaahdolla, joka on kyllä hämmentävän pitkäikäinen lageriksi.
Tuoksussa on selvää hieman kahvisen suklaista paahdetta. Maltainen tuoksu päättyy kevyeen lakritsaisuuteen. Tuoksusta tulee hieman mieleen muutama balttiporteri, kuten esim. A.Le Coq.
Maultaan olut on hieman mämmisen maltainen, jossa on hieman suklaista ja kahvista paahdetta. Melko uskollinen tyylilleen, ei mene paahtellaan stout/portermaisiin sfääreihin, vaan jää hennoksi lipaisuksi suussa. Jälkimaussa on hieman lakritsaista ja yrttistä humalointia.
Suutuntuma on keskitäyteläinen, helpohkosti juotava. Ylipäätään Samuel Adams Black Lager on simppeli mustaolut ilman sen kummempia temppuja. Joku voisi kutsua olutta hieman tylsäksi, mutta omasta puolestani voisin kutsua tätä schwarzia hieman tylsäksi väliinputoaja oluttyyliksi, jonka tämä olut hoitaa maltillisen tyylikkäästi. Suositukseni tummien lagereiden juojille, joille stout/porter on vielä liian haastava.
Pisteet:
Tuoksu(1-10): 7, Ulkonäkö(1-5): 4, Maku(1-10): 7, Suutuntuma(1-5): 3, Yleisvaikutelma(1-20): 13-> Yhteensä: 34/50 

Kuubalainen kaksintaistelu: Cubanero Fuerte vs. Palma Cristal

Viking Linen Caribian viikkojen aikana sattui tax-freessä olemaan kyseiset oluet ja olihan se testattava onko kummastakaan mihinkään ja kumpi tuotteista on parempi, kuubalaisen oluen el commandante.
Molempien oluiden takana on sama Cerveceria Bucanero SA yritys. Huomattavaa, että Cubanero Fuerte on täysin sama olut kuin "alkuperäinen" Bucanero Fuerte, etikettiä myöten.

Maistelu tilaisuus kävi perinteiseen ja mielestämme tyyliin sopivaan tapaan hytissä ja tietysti muovimukeista. Tilanteen teki vieläpä autenttisemmaksi se, että hytissä oli melkoisen lämmin neljän hengen viettäessä tässä kopissamme iltaa, valitettavasti hellepaita kypärineen jäi kotiin. Tilannetta pelastamiseksi laitoimme hieman ska:ta soimaan.

Cubanero (Bucanero) Fuerte on 5,4% vaalean meripihkan värinen lager hentoisella vaahdolla. Tuoksu on olematon, hyvin hennon maltainen ja sokerinen, hieman maissia. Maultaan nihkeästi maltaisuutta, hieman tummaa sokeria, katkeroa ei juuri lainkaan. Suutuntuma on vetinen, neutraali ja tylsä, todella helposti juotavissa.
Ylipäätään Cubanero on todella neutraali ja melko hajuton&mauton tapaus, eduksi raatimme katsoo ettei oluessa ollut virhemakuja.
Pisteet:
Tuoksu(1-10): 3, Ulkonäkö(1-5): 2, Maku(1-10): 3, Suutuntuma(1-5): 1, Yleisvaikutelma(1-20): 7-> Yhteensä: 16/50

Vuorossa Palma Cristal, joka on puolestaan 4,9% kullankeltainen vaalea lager hennolla vaahdolla. Tuoksussa hyppää eteen annos nokian kumitehdasta, hieman skunkkimaista hajua ja alta se sama hento maltaisuus. Maussa on häivähdys kumisaapasta, sekä hentoa maltaisuutta ja sokeria. Jälkimaussa häivähdys katkeroa. Suutuntumaltaan tämäkin on vetinen, periaatteessa melko neutraali ja helposti juotava. Palma Cristal on loppujen lopuksi melko tylsä lager, ei innosta tämäkään.


Pisteet:
Tuoksu(1-10): 2, Ulkonäkö(1-5): 2, Maku(1-10): 3, Suutuntuma(1-5): 1, Yleisvaikutelma(1-20): 6-> Yhteensä: 14/50

Julistamme siis Cubanero/Bucanero Fuerten voittajaksi, todella niukalla piste-erolla, ilman Palman omituista tuoksua tilanne olisi päättynyt tasan. Kumpikaan testatuista oluista ei innostanut suurempaan filosofointiin ja toimivat varmasti parhaiten kuumassa janoon juotuna, tosin vesikin on olemassa.

Ja loppuun se pakollinen kuva pienestä systembolagetin saaliista: