Olutarvioissa: 'T IJ Columbus

Oluen speksit:

Mikä:  'T IJ Columbus, Belgityylinen vahva ale, Hollanti
Mistä: "ulkomailta"
Hinta: 2,09€/0,33
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 9%, katkerosta ja väristä ei arvoa. 
Nippelitietoa: Hollantilainen pienpanimo 't IJ on täällä suhteellisen tuntematon, sen perusti muusikko Kaspar Peterson v. '83. Panimo sijaitsee entisessä kylpylässä Amsterdamissa. 't IJ:n oluet ovat luomutuotteitta.

Tänään blogisti tarttuu hollantilaisen mikropanimo 't IJ:n Columbukseen. Panimon tuotteita on jo jonkun aikaa hehkutettu mm. olutoppaan puolella, joten kai se on kokeiltava onko hypetys arvoistaan. Hollannista tosiaan tulee muitakin oluita kuin Heineken, kuten Alkon valikoimissa olevat Emelissen oluet. Olutgurujen keskuudessa kuitenkin De Molen lienee se panimo, joka saa punttiin liikettä ja sydämen lyömään hieman lujemmin.

Pulloa korkatessa meinaa sisus hypätä pöydälle. Lasiin kaatuu lopulta melkoisen paksun ja kermaisen vaahdon saattelemana sameahkon oranssia olutta.
Tuoksupuolella on selvästi haettu vauhtia Lambic/Orvalmaisista sfääreistä. Hapanta omenaa riittää, joten brettanomyces puolen hiivakantaa lienee lisätty.
Omenan lisäksi tuoksussa on mausteisuutta, reilusti hedelmäisyyttä, banaania ja hennosti maltaisuutta.
Maku on keveän happamahko, hedelmäinen ja hieman tripel vaikutteinen. Mausteita(pippuria, neilikkaa) ja hieman yrttisyyttä jälkimaussa. Pakko taas todeta, että bretta tuntuu olevan melkoinen tekijä, kun olueen haetaan vähän "funky characteria".
Suutuntuma on kohtalaisen täyteläinen, alkoholi on upeasti piilossa ja hiilihapotus sopiva. Juotavuus raikasta ja hyvällä tasolla.
Kyllä nämä 't IJ:n oluet ainakin tämän perusteella vaikuttavat kehujen arvoisilta. Jos Tripelin yhdistäisi Orvaliin ja päälle lisäisi hieman Chouffemaista hedelmäisyyttä olisi lopputulos aika lailla lähellä tätä Columbusta.
Pisteet:
Tuoksu: 9/10, Ulkonäkö: 4/5, Maku: 8/10, Suutuntuma: 4/5, Yleisvaikutelma: 15/20, Yhteensä: 40/50

Olutarvioissa: Great Divide Yeti Imperial Stout

Oluen speksit:

Mikä:  Great Divide Yeti, Imperial Stout, USA
Mistä: Olutravintolat, "ulkomailta"
Hinta: 3,55€/0,355l (systembolaget)
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 9,5%, katkero: 75ebu ja väristä ei arvoa. 
Nippelitietoa: Denverissä majaansa pitävä Great Divide on täälläpäin vain harrastajien keskuudessa tunnettu panimo. Tuotteista lasissa oleva Yeti, Titan IPA ja Hercules DIPA lienevät tunnetuimmat. Tämäkin panimo juontaa juurensa "kotipanemiseen" ja on perustettu v.1994. Yetistä on olemassa myös muutama variaatio, kuten mm. espresso oak, vanilla bean ja chocolate oak.

Syksy lähestyy, sen tuntee ilmassa, näkee luonnossa ja pian jopa Alkonkin hyllyillä alkaa kesätavara katoamaan ja vaihtumaan Oktoberfest tuotteisiin. Blogisti viittaa mokomia kintaalla ja syöksyy yhden ikuisuus suosikin pariin. Yeti Imperial Stout oli rakkautta ensi huikalla. Nykyisen pullo bbe april/2011 leima ei enteile hyvää, vai enteileekö?

Yeti on sysimusta olut ohuella hieman ruskealla vaahdolla. Lasiin kaadettaessa huomaa, että tavara on niin paksua, että jakaessa useammalle veitsi lienee tarpeen.
Tuoksussa on mahtavaa paahteista lakritsaisuutta, hieman kahvia ja tummaa suklaata. Aavistus soijakastiketta soljuu taustalla hieman mäntyisen ja sitruksisia vivahteita omaavan humalan kera. Tuoreempana humala on hieman paremmin esillä, mutta vivahde ero on minimaalinen.
Maussa on kahvista paahdetta, soijaa, tummaa suklaata ja suolaista lakritsaa. Jälkimaussa kaakaota ja kuivaa mäntyistä humalaa. Yeti on suutuntumaltaan melko täyteläisen mokkainen yhdistyen todella paksuun mootorisahaöljyyn. Maku jää suuhun pitkäksi aikaa. Alkoholi suhteellisen hyvin piilossa kaiken muun alla.
Yeti.. On se.. Äärettömän miellyttävä ja jyhkeä IS, tumman suklaan kanssa taivaallinen nautinto. Tämä Alkoon, kiitos. Päiväys ei tunnu tätä muuttavan suuntaan eikä toiseen. 

Pisteet:
Tuoksu: 9/10, Ulkonäkö: 4/5, Maku:9/10, Suutuntuma: 4/5, Yleisvaikutelma: 16/20, Yhteensä: 42/50

Olutarvioissa: BrewDog Hardcore IPA

Oluen speksit:

Mikä:  BrewDog Hardcore IPA, Double IPA, Skotlanti
Mistä: Alko
Hinta: 4,14€/0,33l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 9,2%, katkero: 150ebu ja väri: 18ebc. 
Nippelitietoa: HC IPA:n kolmas variaatio, humalina: Centennial, Columbus ja Simcoe. BrewDog on v. 2007 perustettu panimo, joka tuntuu olevan kovassa huudossa. Tunnetuimpia tuotteita mm. Punk IPA, Paradox, Tokyo ja maailman vahvimman oluen tittelistä kamppailleet Tactical Nuclear Penguin, Sink The Bismarck ja End of History.

 Kova työ, kovat huvit. Hardcore IPA sopii siis työpäivän jälkeiseen yhden pullon mittaiseen sessioon. Olen aikaisemmin testannut ko. oluen edellisen painoksen, joka ei järin suuria tunteita nostattanut. Itse asiassa siinä mielessä ihmettelen panimon tuotteiden suurta hypetystä, sillä hyvin harva on ollut sen arvoisia. Tuoreimpina esimerkkeinä IPA is dead-sarjasta ei ole vielä yksikään kolahtanut, tosin Bramling X jäljellä. Tästä HC:sta on olemassa myös Mikkellerin kanssa tehty "sekoite" I hardcore you, joka oli ihan maistuva (38/50p). No mennäänpä maistamaan tätäkin:

Lasiin kaatuva olut on hieman vaalean kuparinruskeaa jättäen keskitasoisen ja pienehkön vaahdon katokseen.
Tuoksussa on reilusti hedelmäesteriä, joka tuntuu nykyään olevan jo lähes talonmakua, liekö hiivakanta jotakin brittiläislähtöistä? Mukana on myös havuisuutta, kukkaketoa sitrusta ja passionhedelmää. Hieman makeahkon puolelle kallistuu vaakakuppi.
Maultaan HC on makeahkon karamellinen aluksi, kunnes greippisen havuisa aalto iskee suuhun. Maku jää suun perukoille pitkäksi aikaa. Tasapaino on DIPA:si kohdillaan ja alkoholi kohtalaisesti piilossa.
Suutuntuma on melko täyteläinen, mutta juotavuus on yllättävän keveä.
Hardcore IPA:n tuore painos on edeltäjäänsä himpun verran parempi ja nautittavampi. Ei aloittelijoille.
Pisteet:
Tuoksu: 8/10, Ulkonäkö: 4/5, Maku:8/10, Suutuntuma: 4/5, Yleisvaikutelma: 15/20, Yhteensä: 39/50

Olutarvioissa: Dupont Avec Les Bons Voeux & Panopäivän satoa

Oluen speksit:

Mikä:  Dupont Avec Les Bons Voeux, Saison, Belgia
Mistä: "Ulkomailta", olutravintolat
Hinta: 3,79€/0,75l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 9,5%, katkerosta ja väristä ei arvoja. 
Nippelitietoa: Dupontin vahvaa Saisonia pantii alunperin uuden vuoden lahjaksi panimon parhaimmille asiakkaille. Kysyntä kuitenki räjähti ja nykyään tätä saavat muutkin. “Avec les bons Vœux de la brasserie Dupont" tarkoittaa vapaasti käännetynä "Parhain terveisin Dupontin panimo".

Pitkä panopäivä takana ja lasiin valikoituu ylväs ja arvostettu Dupontin Avec Les Bons Voeux Saison. Tätä vahvaa Saisonia on pantu vuodesta 1970 ja kun kerran tänään sain viimein reilut 12l Saisonia tynnyriin tämä maistuu urakan jälkeen.
Pullo sanoo komeasti poks ja lasiin kaatuu paljon vaahtoa, vaikka yritänkin kaataa varovasti. Sameahkon oranssinkultaista olutta löytyy lopulta lasista ja vaahto on hulppea.
Tuoksupuolella alkaa hedelmäpeli pyöriä samantien; appelsiinia ja sitrusta ainakin. Mausteista hiivaisuutta ja hieman happamahkoa kuivuutta. Taustalla kevyesti leipäistä maltaisuutta ja ruohoa.
Jos tuoksu oli monipuolinen samaa kastia on makukin. Maku alkaa hedelmäisellä otteella, mutta pian mukaan tulee mausteisen pippurista otetta. Kuivaa maltaisuutta, hieman happamuutta ja jonkinlaista maanläheistä otetta. Jälkimaussa hieman katkeruutta ja reiluhkosti kuivuutta.
Suutuntuma on melko täyteläinen, alkoholi maistuu keveästi lävitse. Silti yllättävän helposti juotava ja raikas, kuten Saisonit yleensä.
Kiitän Dupontia näistä terveisistä, onneksi on vielä yksi pullo jäljellä. Mainio ja monimuotoinen Saison, joskin hieman turhan vahva tyyliinsä.
Pisteet:
Tuoksu: 8/10, Ulkonäkö: 4/5, Maku:8/10, Suutuntuma: 4/5, Yleisvaikutelma: 15/20, Yhteensä: 39/50

...Haa olihan minulla muutakin. Sitten lyhyt raportti siitä Saisonista, joka on maannut työpöydällä jo liian pitkään.

Hiivana yllä oleva French Saison pussi ja reseptiikka näkyy pahuksen epäselvästi seuraavasta kuvasta, tosin siihenkin tuli pieniä muutoksia lennosta, esim. uutetta/spraymallasta ei tullut käytettyä kuin vajaa 200g.

Mäskäys meni ongelmitta, lämpötilat 20min 45c, 70min 64c, 20min 70c ja ulosmäskäys 10min 76c. Huuhteluvesi 15min 72c.
Kattilaan päätyi reilu 14l vierrettä, joka 90min keiton jälkeen hupeni 9l. Jäähdytys rosterikierukalla n.20min 100c-> 25c.
Vierre oli tässä vaiheessa melko vahvaa OG 1.100.. Joten muutama litra vettä päälle, jotta saisi arvot kohdalleen ja OG jäi lopulta 1.065.

Humalina Magnum, Styrian ja Saaz.

Lopulta käteen jäi 12l vierrettä, hiiva sekaan ja vesilukko päälle. Siivouksen jälkeen olut maistuu.
Pitäisi pohtia välineistön seuraavaa askelta, eli pitäisi päästä eroon tästä "vahvavierretekniikasta" ja siirtyä tasolle, jossa ei tarvisi enää keiton jälkeen vettä lutrata. Vaatisi tosin isomman kattilan, joka on sähköliedellä tehdessä jo pieni mahdottomuus, ilman tehokkaampia uppokuumentimia. Pirun kalliiksi tulee nämä "pienet askeleet", koskahan sitä oikein olisi varusteisiinsa tyytyväinen? Sitten kun on 200l kuparikattilat ja homma käy pc:ltä käsin täysautomaationa?

Liikaa miettimistä, otetaanpa loput Dupontit lasiin, laitetaan yksi kuva ja lopetetaan tämä pähkäily.

Omasta Panimosta - Kouvostoliiton Jolly Summer IPA

Oluen speksit:

Mikä:  Kouvostoliiton Jolly Summer IPA, IPA, Suomi
Mistä: Kotoa
Hinta: n. 3e/l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 6,8%, katkero: 100ebu(laskennallisesti, makuaistillisesti n.60-80) ja väri: 24ebc. 
Nippelitietoa: Jämähumalista tehty "kevyt kesä ipa". Humalina: Cascade, Columbus, Magnum, Amarillo, Chinook.

Viimein tekstiä tästäkin oluesta. Huomenna olisi vihdoin ja viimein aika panna Saisonia, joten sen kunniaksi pullo kesäipa:a. Kyseessä siis jämähumalista pantu keveä IPA. Tämän kohdalla ongelmaksi muodostui tuskastuttavan hidas jäähtyminen jäävedessä, joka söi aromeja ja hermoja. Panimoon hankittu rosterikierukka, tai tuttavallisemmin immersiojäähdytin, joutuu siis huomenna tulikokeeseen pitkällisen puhdistusprosessin jälkeen.
Ulkoisesti tämä on hieman oranssiin vivahtava kellertävä olut ihan ok-vaahdolla, joka kuvatessa ehti jo laskea, kiitos kameran akun, joka olikin loppu.
Tuoksussa greippiä, sitrushedelmää ja hieman mäntyä. Tuoksu on hieman hiipuva tässä vaiheessa.
Maussa on selvästi greippisyyttä, mäntyä ja hieman hedelmää. Melko suoraviivainen ja katkera. Kulmikas, ei ollenkaan pehmeän pyöreä, vaan jopa hieman agressiivisen vauhko maultaan. Vehnämaltaan käytön voi huomata taustalta, se tuo hieman vivahdetta muuten humalan valtaamaan makuun. Jälkimaussa katkero hieman puraisee, mutta maku hieman vesittyy lopussa.
Suutuntuma on jotakin keski ja kohtalaisen täyteläisen välimaastosta, hiilihapotus sopiva, juotavuus kohdillaan.
Ylipäätään tästä jämätavara oluesta tuli ihan kelpo janojuoma kesälle. Joitakin asioita jäi edelleen hampaankoloon, mutta eteenpäin askel askeleelta.

Huomenna siis edessä Saison yritelmä. Syksylle kaavailuissa pyörii edelleen viskitynnyri imperial stout/porter, sekä lisää IPA:a, humalina olisi mm. Riwakaa, Nelson Sauvinia, Simcoete, Amarilloa ja Citraa. Lisäksi mielessä on hieman perverssi ajatus, johon liittyvät mm. jalokahvi, tammilastut ja brown ale..

Olutarvioissa: Mikkeller Not Just Another Wit

Oluen speksit:

Mikä: Mikkeller Not Just Another Wit, Witbier, Tanska
Mistä: Alko
Hinta: 10,99€/0,75l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 7,6%, katkero: 40ebu ja väri: 12ebc. 
Nippelitietoa: Normaaleista witbiereistä poiketen tässä on Mikkellerin tapaan n. tuplasti enemmän humalaa/katkeroa, pari prosenttia korkeampi alkoholipitoisuus ja Alkon tapaan suolainen hinta. Humalina: goldings, amarillo, saaz ja cascade. Mausteina tyyliin kuuluvat appelsiinin kuori(pomeranssi) ja korianteri.
 

En ole koskaan arvostanut witbieriä kovin korkealle, joten meinasi jäädä tämä olut alunperin Alkon hyllyyn, kunnes kuulin sen olevan jotain ihan muuta kuin pelkkä ylihintainen wit. Witbier on siis belgityylinen vehnäolut, joista tunnetuin esimerkki on lähes kaikkialta saatava Hoegaarden. Onhan se ihan raikasta janojuomaa terassilla, mutta loppujen lopuksi ei kovin kummoista ja täällä päin vielä pahuksen överihintaista.No Mikkeller on tuttuun tapaansa hieman poikennut tyylin perussuunnasta ja luonut jotain, joka ei sovi mihinkään kategoriaan ja mikäs sen parempaa, säännöthän on tehty rikottaviksi, sen todisti jo Nögnen #100. Alkoholin ja katkeropitoisuuden perusteella tämä voisi olla vaikka Imperial Witbier?

Let's cut the bollocks. Lasiin kaatuu sameahkoa vaaleata olutta, joka muodostaa päällensä pienen vaalean isokuplaisen vaahdon.
Tuoksupuolella tulee ensinnä mieleen Chouffen IPA-Tripel. Samaa sitrusmaisuutta, ananasta ja hieman trooppista hedelmäisyyttä. Cascade&Amarillo kombinaatio toimii, kuten yleensä. Taustalla korianteria, nippanappa niissä rajoissa etten lyttää tätä ja hieman mausteista pomeranssia. Jonkinlainen vehnäinen happamuus leijailee nenään hetken nuuskuteltuaan, joten tuoksu on kiitettävän monipuolinen.
Maussa on jenkkihumalaa selvästi. Sitrusta, appelsiinia ja hieman ananastakin, vehnäistä maltaisuutta ja korianteria. Jälkimaku on greippinen, happamahko ja hieman alkoholi puskee lävitse.
Suutuntuma on keskitäyteläinen, hiilihapotus sopivan raikas, mutta ei aivan yhtä virkistävä/helposti juotava kuin vaikkapa edellä mainittu "hugo", mutta silti prosentteihin nähden hyvää tasoa.
Mikkeller jatkaa tahkoamistaan ja tuntuu, ettei huteja panimolta tunnu tulevan. Not just another wit vie perinteisen witbierin uusiin sfääreihin suhteellisen onnistuneesti, vaikkakin mielleyhtymät Chouffen IPA-Tripeliin ovat selvät. Suositus IPA:n ystäville, sekä Tripelin ylistäjille ja niille jotka ovat jo ehtineet kyllästyä ison hoegaarden ämpärin äärellä juomaansa. Hinta on suolainen ja epäilen vahvasti, että tulee korkeintaan ostettua poistomyynnistä vielä pullo.
Pisteet:
Tuoksu: 8/10, Ulkonäkö: 4/5, Maku:8/10, Suutuntuma: 4/5, Yleisvaikutelma: 15/20, Yhteensä: 39/50

 

Olutarvioissa: Bosteels Tripel Karmeliet

Oluen speksit:

Mikä: Bosteels Tripel Karmeliet, Tripel, Belgia
Mistä: Systembolaget/Viro/Saksan verkkokaupat/hyvin varustellut olutravintolat.
Hinta: 1,79€/0,33l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 8%, katkerosta ja väristä ei arvoja. 
Nippelitietoa: Bosteelsin panimo tunnetaan myös Pauwel Kwak oluestaan(tai pikemminkin oluen lasista..). Tämän Tripelin resepti on peräisin Karmeliet:n luostarista v. 1679, Bosteelsin panimo on edelleen perheyritys, perustettu 1791.

Karmeliet Tripel on kuulunut jo pidempään maistamattomien listalle. Kyseessä on yksi arvostetuimpia belgitripeleitä. Kerrotaan, että oluen panossa käytetään vain kolmea mallasta: ohraa, vehnää ja kauraa.
Saa nähdä miten tämä kestää vertailua kestosuosikki tripelliini, eli Chimayn Tripleen.
Ulkoisesti olut on vaalean oranssinkeltaista keskitason vaahdolla.
Tuoksussa korianteri hyppää silmille, tai ehkä pikemminkin nenään, todellisella -In you'r face- tasolla. Banaanista makeutta taustalla, sekä reilusti hedelmäestereitä.
Maussa on sitten pehmeän makeahkoa banaanisuutta, korianteria, hiven mansikkaa ja mausteita. Omaan makuuni liikaa korianteria, tuoden jälleen mieleen erään vehnäolut satsin.. No koitetaanpa päästä eroon menneistä ja takaisin tähän iltaan, tähän hetkeen. Jälkimaussa sentään hieman kuivuutta ja kevyehkö hedelmäinen raikkaus.
Suutuntuma on kohtalaisen täyteläinen, silti alkoholi on yllättävän hyvin piilossa.
Tripel Karmeliet on lopulta makeamman puoleinen tripel, ei ollenkaan huono, mutta omaan makuuni olisin kaivannut enemmän kuivempaa happamuutta ja hivenen katkerampaa otetta.
Pisteet:
Tuoksu: 8/10, Ulkonäkö: 3/5, Maku: 8/10, Suutuntuma: 4/5, Yleisvaikutelma: 15/20, Yhteensä: 38/50