OlutExpo 2016 - Enteitä ja unia

Paikkansa rännän, loskan ja syystuulien keskellä vakiinnuttanut Olut Expo pidetään tulevana viikonloppuna Helsingin Kaapelitehtaalla.
Olen itse osallistumassa kokkareisiin kekkereihin jälleen, mutta tällä kertaa... Kirjoitankin festareista ennakon. Kävi nimittäin niin, että mieleni astui norsunluutornistaan toisiin sfääreihin ja yhtyi kosmokseen tavalla, jolla vain paatuneen alkoholistin aivot voivat tässä pimeydessä toimia. Tämän pitkän meditoivan hetken, jota jossakin viihteessä myös nukkumiseksi kutsutaan, näin tulevan festivaaliviikonlopun avauksen ja haluan nyt spoilata ja pilata tunnelman (melkoinen dickhead siis, vaikka Joffrey ei tässä kuolekaan).



----------- Sisältää spoilereita ja kirotusvirheitä joista en välitä jallupisaraakaan----------

Astuin tutuin askelein kohti kaapelitehdasta. Ilma oli kaunis ja poutainen, tuuli tuntui puhtailla hiuksillani, jotka olin juuri pessyt kahdesti asuntovaunussani kouvolalaisen keittiön apupojan vahtiessa suihkuhuoneen ovea. Pääsin aulaan asti ja havaitsin joukon tuttuja juovoja joiden mielestä ennen narikkaan kulkemista kannattaa juoda omat viinat pois, joten liityin seurueeseen ja reppuni olikin muuttunut kolmen litran hanaviiniastiaksi selässäni, paitsi että se oli täynnä kossua. Kilistelimme eliitin salakapakassa eli valvovan silmän alla juomiamme ja meinasimme tohinassa missata avajaisseremonian kokonaan.
Kipitin siis kiireesti narikkaan, josta vastasi erään huvipuiston ravintolapuolen päällikkö. Vänkäsin pitkään aiheesta; saako paikalle kulkea omissa kengissäni, vai onko minunkin pakko pitää vihreitä Crocs-sandaaleja jalassani. Lopulta tepastelin näissä kumitossuissa muiden perässä ja kuuntelin edeltä kantautunutta kuiskintaa, kuinka olen aina myöhässä ja jurrissa.
Festivaalialue oli hivenen muuttunut viime näkemästä. Avausohjelmassa oli edessä Queenin Bohemian Rhapsody-musikaali, jossa gladiaattoreiksi puetut järjestäjät lauloivat ja tanssivat kaapelitehtaan sisälle rakennetussa kalliossa, jonka eteen oli rakennettu elokuvista tuttu meriallas kaarnalaivoineen päivineen. Kummastelin tätä numeroa, mutta päättelin että en voi ymmärtää tätä koska tuhlasin liikaa aikaa narikassa tossuineni.

Vieressä kannettiin paareissa pihalle jo erästä sammunutta viinibloggaajaa laakerinlehtiseppele päässään. Tämän juotua gladiaattoreille tarkoitetut viinit. Sammuneen herran viimeiset sanat olivat kuulemma olleet latinaa ja käännettynä: "Moista pa..kaa ei tulisi täällä tarjota, elitismi on pilalla nyt".
Aloin jo katselemaan mistä saisin olutta lasiini, kun vieressä pyyhälsi etäisesti tutun oloisia naisihmisiä yhden lasin ja neljän pillin kera. Jotain hapanta oli jo lasissa. Kuljin portaita kohti kellaria, kun näin portaikkoon maalatun maalauksen. Tässä jteoksessa eräs toinen bloggaaja makasi makkurissa uimapatjalla altaassa. Lisäksi kuvassa hänen blogeista tuttu isänsä kalasteli lagerpurkkeja samasta altaasta. "Mykistävää".
Pian tapasin myös lasikuutioon laitetun blogilegendan, jonka kadonnutta matkapuhelinta etsittiin pitkin tyrmiä. Täältä syvyyden pimeimmästä pöydästä löysin lisää tuttuja. En kuitenkaan jäänyt heidän pöytäänsä, koska valitukset kaikuivat pitkin tytmän seiniä: "Ei oo vettä", "Juovo", "Jotai IPA:a vaan", "onon","Missä mun alkoholipoliittisesti korrekti keskiolueni on?".

Juostessani kohti valoa ja takaisin auringonpaisteeseen näin vielä kollegan kauppaamassa lehtiä. Sellaisella basaareista tutulla otteella, jossa teltan sisällä kiehui makeaa minttuteetä ja ohikulkevat opastettiin suoraan tämän myyntimies mynttisen puheille. Minuakin oltiin jo vetämässä telttaan, vaikken tarvinnut lehtiä, en vyötä ja aurinkolasejakin "vain katselin". Onnekseni kaverini kulki sattumalta ohi ja nykäisi ranteesta huutaen kamapäissään päin näköä: "Jätkä ei tiiä taas mistään mitään, tuu mukaan, maista tota tuhkakuppiolutta vähän, maista ny".
Hän raahasi minut aukealle johon tepasteli myös hemaiseva avokkeeni kaverinsa kera. Ihmettelin viimeistään tässä vaiheessa mitä ihmettä he täällä tekivät, mutta kuulemma siideriäkin on tarjolla.

Samassa aukiolle kaahasi timanttisesta jyystöstä pitävä kaverini pienellä autollaan, josta astui ulos koko Päätybaarin tenuntuoksuinen asiakaskunta etsimään a) alkoholia b) lonkeroa c) Bud Lightia d) Monopolilautaa. Valitettavasti viinani oli juotu jo aulassa ja monopolista en pidä. Aloin jo ehdottaa herrasväelle tutustumista viereiseen Alkoon näiden kaikkien toiveiden edessä, mutta samalla kuulin kovan kolauksen.
 Kolaus kuului, onneksi, omasta keittiöstäni ja mieleni palasi takaisin kehooni. Havahduin hymyileväni koko perverssille tulevaisuudelle.
Jään nyt odottamaan tätä tajunnan räjäyttävää spektaakkelia joka on selvästi edessä.
----------------------Spoilerit ja kirotusvirheet päättyvät, mutta jallupisara maistuisi-----------

Nähdään viikonloppuna.

Ps. Juomalistat löytyvät: http://olutexpo.fi/OlutExpo-2016-Tuotelistaus.pdf

Haastattelussa: Ruosniemen Parlamentaarikko

Herra parlamentaarikko. Tällaisina levottomina alkoholipoliittisina aikoina te olette näyttäneet Brysselistä käsin mallia vahvuudellanne, mutta oletteko omineet belgialaisia vaikutteita olemukseenne viiksienne lisäksi?

• Minä, minä olen jo vuosia sanonut, että, että kyllä suomalaisella pitää viikset olla. Katsokaa vaikka kultaista kahdeksankymmentälukua, jossa kaikilla oli viikset. Vaimollanikin on ja hän on sentään talotoimikunnan puheenjohtaja. Belgia taas on kaunis ja hedelmällinen. Onko toimittaja itse käynyt?

Herra parlamentaarikko. Olemme kuitenkin kuulleet teillä olevan Porilaisia juuria, mutta osoitteenne on myös Espoossa. Oletteko kykenevä päättämään molempien alueiden asioista, vai jääväättekö itsenne ulos aina kun kyse on kotiseuturakkaudesta?

• Molemmat kaupungit ovat tärkeitä aluepoliittisesti. Kannatan mielelläni Ässiä, mutta ei minulla ole kyllä Bluesiakaan vastaan, vaikkei se ihan Jazzia olekaan.

Herra parlamentaarikko. Esityslistallanne kannatatte niin pikkupomojen, kuin työmiestenkin arvon kohotusta palkankorotuksilla. Tulevatko korotukset Brysselistä, vai kenen kukkarosta nämä korotukset otetaan?

• Itse olen päättänyt omista korotuksistani jo vuosia. Jyrki kertoi saapuessaan, että kannattaa pelata vaan omilla korotuksilla ja kannattaa tasaisesti kaikkien kasvua, paitsi tietysti maitokaupparajan kasvua, hehe.

Herra parlamentaarikko. Jos maapallon resurssit ovat rajalliset, miten mielestänne kapitalistinen talousjärjestelmä voi toimia, koska rajaton kasvu on mahdotonta?

• Yleensä Monopolissa kannattaa hankkiutua monopoliin ostamalla paljon ja liikkumalla vähän. Joskus voittaa pelkällä Erottajalla, mutta usein siinä tarvitsee myös Unioninkadun myös.

Arvoisa herra parlamentaarikko. Jo vuosia teitä on syytetty suhmuroinnista kenenkään tietämättä mitä kyseinen sana oikeastaan tarkoittaa. Kysynkin: Oletteko itse tietoinen toiminnastanne ja onko pääministeri suhmuroinnut vatuloinnin itselleen?

• En halua kommentoida kotimaan asioita, mutta mutta kyllä itse suosin vatuloinneissa vatupassia ja eilisessä kokouksessa päätimmekin vatupassin olevan riittävä väline, myös kotimaan panimonrakennushankkeisiin.

--------------------------------

Seuraavaksi haluaisimme esittää kymmenen kysymystä, joihin haluamme vastauksen vain muodossa jaa, tai ei.

Herra parlamentaarikko:

Nouseeko Suomen kansantalous leikkaamalla?

• Voinko olla poissaoleva? Ai ei voi? Siis nousta? Ei, en usko, mutta jaa silti.

Katoaako viinaralli alkoholiprosentin korotuksella?

• Meidän keskustassa tähän taruolentoon ei uskota, mutta jaa.

Tulisiko useampien kotitalouksien siirtyä aurinkovoimaan?

• Ei, koska sähkö tulee kuitenkin pistorasiasta ja sähkömiehestä tulee muuten työtön. Eikö tulekin? Niin koititte saada minut ansaan hahaa.

Onko SoTe uudistus onnistunut?

• Jaa en tiedä, vain aika näyttää, mutta velvoitettu olen sanomaan jaa.

Pitäisikö soraa ottaa rakennustarpeisiin edelleen pohjavesialueilta?

• Suomi kasvaa rakentamalla ja olen itsekin istunut sora-autossa kiertueella se kypärä oli kyllä päässäni vähän pieni, mutt.. Ai niitä saa säädettyä? Nyt huijaat. Jaa.

Onko oikein leikata köyhiltä ja suosia hyvätuloisia?

• Talouden suhdanteista ja Kelan sananmuunnoksista perillä olevat asiantuntijat sijoittajien ja suuryritysten tuesta vakuuttivat että tämä on mahdollista ja historiallinen fakta, jota ei voi muuttaa. Säälin tietysti julkisuudessa slummeja, mutta asialle ei voi mitään. Jaa.

Onko Nalle Wahlroos Taloussanomien ja Kauppalehden luoma trolli?

• Pidän kovasti Röllistä ja trulleista. Minullakin on nalle, tai siis oli. Kansallissankareita kaikki. Jaa.

Onko Brysselissä liian helppoa elää mallastuen voimin?

• Brysselissä eläminen on vaarallista, mutta teenkin tämän isänmaan edestä maailmanpankin, itseni ja ja muutamien avokätisten ystävienikin hyväksi. Ei.

Pitäisikö Parlamentaarikoissa olla enemmän vetoa humalaa?

• Teemme työtä kristillisesti yhdeksästä yhteen ja viikonloppuisin nautimme lasin konjakkia, siitä ei tule humalaan, vain vain reilummalle tuulelle. Ei.

Onko Kannabiksen laillistamisen ja verolle asettamisen tutkiminen poliittinen itsemurha?

• Hyvä herra.. Ei tuollaista sovi esittää julkisesti. Kieltäydyn vastaamasta juuta tai jaata tähän, voitteko leikata ja kysyä jotakin muuta?

Onko Venäjä uhka Suomelle?

• Pelkkä mahdollisuus, itsekin käyn usein Pietarissa ja paikallisissa hyvinvointilaitoksissa palvelu on kaunista ja varmaotteista onnelliseen loppuun asti. Ei.

Herra parlamentaarikko. Kiitän omasta, median ja olutkansan puolesta.

Pika-arvioissa: Olvin Black IPA & Xmas IPA

 Olvi lähestyi minua yllättäen tarjoamalla näytteitä uusista tuotteistaan. Koska vääjäämätön alkoholismi on puoliammattini, niin tietysti suostuin tähän laupeuden tekoon.
Kärkeen totean, että tölkit,kahdesti, tuonut kuriiri jätti minun mielestäni vähintäänkin arveluttavasti nämä näytteet lojumaan avoimeen rappukäytävään oveni eteen yrittämättä edes ottaa yhteyttä. Onnekseni havaitsin, ettei edes naapurieni koira haistanut maltaista yllätystä näistä laatikoista edes perjantai-iltapäivän hikisinä tunteina.
Nämä oluet ovat uunituoreet Black IPA ja Xmas IPA.

Black IPA:n "musta samettihousuisuus" kätkee sisälleen varsin oudolta kuulostavan, mutta muissa blogeissa paremmin avatun humalakombon. Itse tuote taas osoittautui hämmentävän mainioksi kaikista epäilyistäni huolimatta. Todella kivasti greippiä, lakua ja leipää hennon pihkaisuuden lisäksi. Miellyttävän smoothia juotavaa välttäen kaksi odottamaani sudenkuoppaa: Liian ohuuden ja liian palaneisuuden. Väitän, että talvella mökkisaunassa nautin tätä mielelläni, vaikka humalointi vähän varovaista onkin.
Iisalmi voisi puolestani mennä useamminkin pimeälle puolelle ja tuupata tästä Alkoon version isommalla, kuin 0,3% hyppäyksellä. Sellainen pauttiarallaa 7% skaalaus voisi olla nannaa.

Pisteet: Erittäin hyvä, muttei täydellinen. Savolaisittain nautinto siirtyy juojalle, pointsit varovaisuuden luojalle.

Tovia myöhemmin sama kuriiri, samat temput. Xmas IPA tarjoaa myös oudon kombinaation humalaa, mutta antaa tarjota. Lopputulos pyhittää keinot ja kenties tässä kokeillaan uudehkojen lajikkeiden toimivuutta? En oikeastaan ihmettele, koska jos olisin Olvilla mestarina kalifin paikalla ja III:n, Harkkojen, Reinojen ja muiden jälkeen saisi oikeasti tehdä hyvää olu..No niin arvaatte kyllä.
Xmas IPA osoittautui selkeästi enemmän Red IPA variantiksi. Mallasta, leipää ja karkkia vähän. Hieman metallia, kepeetä hetelmää ja yrttisyyttä.
Simppeli "ambermainen" tuote, joka on vähän varovainen lajikkeidensa kanssa, mutta niin oli mustakin versio. Se vain tarjosi kaikkea karvan enemmän.
Pisteet: Kolme tonttulakkia kulkusineen ilman punakuonoja.

Pika-arvioissa: Saimaan uutuudet

Saimaan juomatehtaalta tuli juuri muutama uutuus laadukkaaseen Brewer's Special-sarjaan. Nämä eksyivät myös minun tahmaisiin tassuihin lähikaupan laarista.
Olen myös kuullut, että te lukijat kaipaatte lyhyitä ja ytimekkäitä juttuja, joten tänään päätin olla todella lyhyt ja ytimekäs.

 Pacific Pale Ale. Etikettiä arvioimme ajatuksena ihan hauskaksi tapaukseksi. Olutta taas: Ihan kiva, mukiinmenevä ja seurueen aromikkain ja kenties tasapainoisin tapaus. Silti... Aromi liian keveää ja varovaista.
 Yleisarvosanana: Jatkoon. 3/5 ja papukaijamerkki Tappajahai-leffan kera ilman jatko-osia.

Panimon California IPA:a taas avokkeeni piti seksistisenä ja itse vain väsyneenä kosiskeluna rekkakuskien kansoittamille ABC-asemille. Maultaan tylppä, turhan katkera suhteessa aromihumalaan, mutta selvästi parempi kuin aiempi turbaanipäinen IPA. Yleisarviona: 3-/5. Ei jatkoon, koska viereinen "Apa" on parempi ja Session IPA osastolta löytyy parempiakin.

 

Ja Houston Brown Ale. Etiketin klassinen avaruusmatkailu nosti tunnelman lähes jäähallin kattoon, mutta sitten muistimme olevamme Kouvolassa.

Browniksi varsin tyylipuhdas suoritus keveäksi liki jenkkiläisvaikutteiseksi. Pähkinä ja leipä löytyivät, mutta muuten kokonaisuus kärsii ruokakaupparajasta maltaisuuden osalta. Kepeää ja iisiä kuravettä kaikille. Yleisarvosana: 3-/5 Jatkoon, koska tyylilajissa on tähän hintaan vain vähän kilpailua ja siinä suhteessa ihan mukiinmenevä ja säähän sopiva fribauskalja.

Kotiolut-iltama jossain Hollolassa

Joka kodin pakolliset varusteet?

"Juotko jo viinaa"
Kysyi herrasmies pankkiautomaatilla tarjoten paikkaa edessään. Kysyin hikisenä "Miksi?"
"Minulla on kuules kaikki maailman aika".
Samalla tajuten ettei hänellä ollutkaan sitä pankkikorttia ja puhelinkin oli nyt varastettu. Pahoittelin tapahtunutta ja maailman kauheutta. Herran poistuessa hoiperrellen pääsin viimein automaatille. Tästä alkaisi lauantain seikkailu. Herralla oli kuitenkin vielä asiaa. Olin kuulemma niin kiva, että setä tarjoaisi kuitenkin tuoppia läheisessä rautsikan räkälässä jos sinne eksyisin. Kiitin pahoitellen kiirettäni kohti bussipysäkkiä.

Tuuli oli sinä aamuna ollut myötäinen, vaikkakin sää oli kostea. Janoa herättävä.
Bussipysäkiltä bongasin tutun ammattialkoholistin. Hän oli onneksi paikallinen. Sellainen joka tietäisi mihin tie vie ja mistä suunnasta olisi tuulen puhallettava päästäksemme johonkin Hollolan takametsiin.

Kilju ilosta? Vai niitä outoja Soureja?

Joitakin päiviä aikaisemmin meitä oli lähestytty kutsulla. Sellaisella, jossa kaikkien janoisten sankari tarjoilisi ilmaisia pillimehuja, jos vain saapuisimme tontille.
Lopulta kieli maantietä viistäen saavuimme tämän alppityylisen kartanon ja katedraalin pihaan.
Hanatorneista ei ollut erehtymistä. Joskin näiden humalanpalvelusta ylistävien kellojen sointi kyseisissä torneissa oli kaikunut korvissamme jo kauan.
Seurakunta oli kokoontunut ja viimeisten lähetyssaarnaajien saapuessa aloitimme nestemäisen leivän särkemisellä ja särpimisellä.
Tarjolla olleista kotipolttoisista tuotoksista jäi päällimmäisenä mieleen näiden aivan huikean kova laatu. Kotimainen kotiolut on parhaimmillaan parempaa, kuin kovin moni kotimainen kaupallinen vastaava tuotos.

Oluet joita ei saa mistään? Ainakaan vielä..

Tarjolla oli paitsi villejä pullahiivakokeiluja, moukarin iskuja päälle, loistavaa IPA:a, mutta myös tykkiä Wheat Winea ja Bunny Hop:ia. Aloittelevien kotimestarien Witbieriä ja niin monia muita happamista tummiin ja syviin sävyihin. Voisimme mainita siideriäkin olleen tarjolla ja paria loistavaa viskiäkin. Olo oli lopulta kylläinen, hyvinvoiva, eikä ketään naulittu lopussa ristille. Aivan loistavaa.

Smoke on the beeraah

You name it, we drank it.
"He särpivät ja joivat lientä".

Vaahto kestää, kestää, kestää ja kestää... Vaikka onkin likainen lasi?

Lopulta oli aika kiittää, kumartaa ja poistua yöhön.

Kiitos:
Isännälle
Paikalle olleille panijoille
& Juomaseuralaisille

Silent night, holy beer

Mikkeller Oktoberpretzel & Mallaskosken Oktoberrauch

"Whhoompaahh, whhoompaahh, ein prosit, supaah" Kaikui korvissani asioidessani taannoin Sykkeen Alkossa. Olin ehtinyt nippanappa nappaamaan uuden modeemin naapuriputiikista ja hyllyjen välissä hikisenä mieleni teki rrraikasta. Havaitsin tuttujen, mutta laadukkaiden, Oktoberfest oluiden vieressä pari uutta ja kiintoisaa tuotetta. Mikkellerin Oktoberpretzel ja Mallaskosken OktoberRauch kassissa lähdin kiipeämään päivän kolmatta kertaa Kiveriön mäen päälle. Miettien samalla vain kahta asiaa: "Miksei minulla ole kylmää olutta mukana ja miksei tässä mäessä ole rullaportaita".
Onneksi olen jo sinut pakastimen kanssa, joten 35min ja ensimmäinen pulla uunista ulos. Pullasta puheen ollen veistelen pretzeliä ja kuuntelen torvimusiikkia päästäkseni fiilikseen. Kaapista kaivoin pienen kolpakon ja valmistauduin tiukasti ensimmäiseen erään.
Mikkelleristä on turha lätistä turhuuksia. Se on panimo, joka saa bonerin kohoamaan jokaisen harrastajan pöksyissä sukupuolesta riippumatta.
Tässä oluessa on valmistuksessa käytetty hyvin klassisia ja yksinkertaisia raaka-aineita: "Pilsner-, münich- ja viennamaltaat, Hallertau- ja Tettnanger-humalat."
Vahvuutta 5,8% ja katkeroita noin 27ebua ja hintaa 4,17€/0,33l. Mutta.. Mikkeller ei olisi Mikkeller, jollei tämän valmistuksessa olisi käytetty myös pretzeleitä.
Nyt kun dirndl-asuinen tarjoilijakin on kantanut kolpakkoni pöytään voimme aloittaa.


Ulkoisestihan Mikkeller tarjoilee kauniin oranssinpunertavaa olutta reilulla ja kestävällä vaahdolla. Kaunista ja herkullisen väristä.
Tuoksusta irtoaa makeahkoa limppua ja kevyitä käymishedelmäisiä sävyjä. Leivän kuorta, keksiä ja vähän mausteisuutta. Hyvin yksinkertaista ja tavallaan tyylinkin mukaista.
Maussa leipäisyys löytää sitä pretzelmäistä suolaisuutta, mutta myös hentoa tunkkaisuuttakin. Leipää, paahtoleivän kuorta ja heinäpeltoa. Jälkiliuku on yllättävän kuivaava. Oktoberpretzel voisi olla selvästi parempaa, jos tunkkaisuus vaihtuisi raikkaudeksi ja maltaisuus olisi selkeämpää.
Suutuntumaltaan selvästi keskitäyteläinen ja helposti juotava tapaus. Miellyttävän juotava itseasiassa ja niin pitääkin.
Pienistä kauneusvirheistään huolimatta Oktoberpretzel osoittautuu, panimo huomioiden, yllättävän perinteiseksi Märzeniksi. Sanan hyvässä ja huonossa. Lopulta tällaisissa oluissa kiusaavaa on vain hinta. Se on lyöty sessiotavaralle huippuunsa, mutta minkäs teet.. Tanskalisät hinnoissa meillä ja muuallakin.

----------------------

Mallaskoskella on lähdetty kokeilemaan tätä tyyliä tyystin toisesta näkökulmasta. Nimittäin savuoluesta. Koska ajatus savuoluesta saa minun punttini vääjäämättä väpättämään on aivan pakko sännätä keittiöön nykimään korkkia irti.
Mallaskoskea voisi speksata näin: "Humalat: Perle. Maltaat: Pilsner, Savumallas, Cara pale, Chokolate. Alkoholi: 5,5 % EBU: 22". Hintaa apteekissa tällä tuotteella oli 3,98€/0,33l. Odotuksia on, koska haaveilen sellaisesta Spezialin tasoisesta tuotteesta, jossa keveä savuisuus, jykevä maltaisuus ja se maaginen pehmeä, lähes öljyinen suutuntuma lyövät kättä juotavuuden ja katkeroiden kanssa.
Ei.. Yhtään alemmas en laita rimaa.

OktoberRauch valuu lasiini edellistä kirkkaampana ja tämän myötä vaaleampana. Kivan oranssihkoa tämäkin toki. Vaahtoaa keskiasteisesti, muttei kestä edellisen vertaisesti.
Tuoksu on lievä pettymys odotuksiin nähden. Keveän makeahkoa hedelmäisyyttä, hennosti, hyvin hennosti savua ja leipää. Voi savu.. Olet kuin se hento kuiskaus pimeässä.
Maussa keveän leipäistä maltaisuutta ja Perlen tuomaa ruohoisuutta. Savua.. No.. Luokassamme "Jos sulla on mielikuvitusta". Loppu on rapea, kuiva ja vähän terävä.
Suutuntuma on keskitäyteläinen, mutta juotavuus ei ole aivan edellisen tasolla, vaikkakin lievä tunkkaisuus loistaa poissaoloaan.
Mallaskoskelta valitettavasti tämä tuotos on minun suuhuni lievä huti, mutta onneksi sateista kesää on vielä jäljellä. Ei missään nimessä huono olut, mutta ei myöskään sellainen jota olisin halunnut juoda.

Hetkiä parvekkeella rommilasin kera

Syyskuinen yö oli laskeutunut kaupungin valojen ylle sateisena ja täynnä ilotulituksia. Viikko tätä niin tuttua, mutta niin vierasta kaupunkia asettui taakseni. Takin tyhjennyttyä muuton ja uuden arjen touhuista alkoi sieluni huutaa tälle päivälle hedonismia ja eskapismia kaikesta.

Levollisena ja kiitollisena raahasin toimistoni parvekkeelle. Avaan pitkästä aikaa läppärin, kaivan taustalle soundia ja tanssahdellen täytän piippuni pesää Al-Fakherin tupla-omenalla.

Tänään en aio kirjoittaa oluesta. Vaan rommista ja omasta suhteestani tähän sokeriruokoiseen ja melassiseen juomaan.

Sateen rummuttaessa parvekkeemme ikkunoita ja myrskylyhdyn heiluessa muistelen ensimmäistä kohtaamistamme. Epäilen sen olleen joskus...köh..alaikäisenä. Niitä kokeiluita erittäin maukkaan tsekkiläisen rommin ja kokiksen kera. Siirtyen siitä opiskeluvuosien persaukisiin tumma Baltic ja kokis kokeiluihin. Harrastuksen pitkittyessä erivärisiin ja niin järjettömiä krapula-aamuja aiheuttaneisiin sekoituksiin.

Oikeastaan oikea rakkaus lajiin, siis juomaan, syttyi kaiketi reilu viisi vuotta takaperin. Olimme kaveriporukalla klassisella uudenvuoden risteilyllä Tukholmaan ja takaisin. Sellaisella jossa skumppaa oli liikaa, olut taskulämmintä ja juomapelit kohtalokkaita. Sellaisella, jossa aamiainen keskipäivällä täristen Slussenin mäkkärissä rajoittui kokikseen ja Systembolagetissakin piti asioida aurinkolasit lärvillä. Sellainen, jossa varsinainen tri krabola iski vasta Helsingin rautatieasemalla.

"Story of"

Yhdellä tällaisella reissulla kouraani tarttui tax-freestä korea, mutta edullinen pullo. Hän vaikutti kiintoisalta ja hyvältä lisältä baarikaappiini.
Sama pullo on tänä iltana edessäni. Hän on Angostura 1919.

Pullo jonka olen muistanut rakkautena suurena, ilona sieluissain, valona yössä vain.

Angostura itsessään on luonnollisesti kohtalaisen suuri juomatalo Trinidad&Tobagosta, joka tunnetaan varsinkin Angostura Bitteristä. Kyseistä katkeroa on sadoissa drinkeissä alkaen Old Fashioned:sta.

1919 on blendattu tynnyreissä kypsynyt tisle, jonka vanhin sekoite on kahdeksanvuotiasta.

Aikanaan tätä sai karvan yli kahdella kympillä laivalta ja Alko vierailun aikoihin pullote taisi kustantaa vähän alle neljä kymppiä.

Väännän soundin kohti Karibiaa, koska tämä yksinkertaisesti vaatii annoksen Cafe Tropicalin hengessä tapahtuvaa sessiota.

Ulkoisesti kyseessä on perinteinen kullankeltainen rommi. Tuoksussa hän tarjoilee miellyttävästi edelleen silloin ihastuttanutta vaniljaista karamellisuutta ja trooppista hedelmäisyyttä. Melassia ja tammea.

Maku alkaa nektarisella makeudella yhdistyen vienosti tammeen ja vaniljaan. Puuta on vähän mukana. Maku on oikeastaan melko lyhyt, jossa tavallaan makeus ja kuivuus tasapainottavat toisiaan.
Olen joskus tehnyt tästä niin Cuba Libreä, kuin Mojitoakin. Silti mielestäni tämä rommi toimii parhaiten juuri tällaisenaan. Kesän viimeisen illan lämmikkeenä piipun ja Buena Vista Social Clubin kaverina pitkälle yöhön. Rommi virtaa, ajatukset kääntyvät palmuihin, kosmiseen yhteyteen kaiken olevaisen kanssa. Siihen kuinka pieniä olemme, siihen kuinka paljon pahaa ihminen aiheuttaa ympäristölleen.  En itsekkään syöttänyt tänään veskun sorsille pullaakaan. So bad..
Ambulanssi kiitää Kiveriön yössä. Vettä sataa alastomille kaduille ja kellastuneiden lehtien päälle pesemään kesää pois. Surullinen kitara valittaa korvissani keveiden bossa nova rytmien kera. Ikään kuin tällä illalla, tällä hetkellä olisi jokin itseään suurempi tarkoitus. Siitä en tiedä mitään. Nautin tyytyväisenä pitkiä henkosia piipustani, rommistani ja elämisen kauneudesta. Tällaisia hetkiä voi kokea vain harvoin. Aivan ja tervetuloa takaisin.