Huuruisia tarinoita tuopin ääreltä
suoraan suoneen
tykitettynä.
- Uutisia
- Arvioita
- Kotiolutta
- Gonzoa
- Matkaraportteja


sunnuntai 29. huhtikuuta 2012

Olutarvioissa: Mikkeller 1000ibu Ultramate

 Oluen speksit:

Mikä:  Mikkeller 1000ibu Ultramate, Pale-Ale, Tanska
Mistä: Tallinnasta
Hinta: 3,50€/0,33l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 4,9%,  katkerosta ja väristä ei arvoja. Joskin katkerot pitäisivät olla 1000ibua.
Nippelitietoa: IBU ja EBU tarkoittavat samaa asiaa, eli oluen katkeropitoisuutta. Esimerkiksi Karjala III:ssa lukema on 18,  Fuller'sin ESB:ssä 30 ja Nögnen #500 Imperial IPA:ssa 100.



Tallinnan tuliaiset jatkuvat oluella joka on lähtökohtaisesti aivan perverssi tuote, eli täydellisen sopiva makuuni. 1000ibua(tai ebua) on aivan järjetön lukema ja herättää sellaista kunnioitusta, etten tiedä haluanko korkata tätä ollenkaan. No kuten sanottua, pitää olla aivan pihalla edes pannakseen tällaista ja kohtalaisen suuri olutnörtti ostaakseen tällaisen kuriositeetin.
Tässä alkaa samalla pohtimaan, kuinka paljon humalaa pitäisi pullossa olla saavutaakseen vaaditut ibut? Oikeasti tässä on satavarmasti käytetty tiivisteitä, mutta laskin huvikseni lukeman litraa kohden esimerkiksi Columbusta (60min keitolla) pitäisi olla n.21g, eli periaatteessa pullossa olisi n.7g. Ei kuullosta paljolta, mutta kun laskee, että esim. omalla 15l keitolla pelkkää katkerohumalaa olisi n.300g. Yhtäpaljon kului esimerkiksi koko edellisen IPA erän valmistukseen.
No kaadetaanpa tämä lasiin ja testataan: "Is it hoppy enough"

Lasiin valuu aavistuksen sameahkoa oranssinpunertavaa olutta, vaahtoaa reilusti ja vaahto kestää pitkään.
Tuoksussa on aika rankasti humalaisia sävyjä. Mäntyä, sitrusta ja greippiä. Eli amerikkalaisia lajikkeita käytetty. Hedelmäisyyttä, hiven persikkaa ja jopa hiven makeutta alla. Katkeruus on tuoksussa todella vahvaa ja peittää paljon alleen.
Maussa..No todetaan että en vielä tukehtunut kurkun kuivumiseen, joten tämä on juomakelpoista. Jäätävän katkeraa toki, mutta odotin jonkinlaista kehon hylkimisreaktiota tälle ibu määrälle. Havua ja greippiä. Oikeastaan mitään muuta ei maista, kuin karvaan katkeruuden, joka jää suuhun pitkäksi aikaa. Kuiva. Jälkimaku on kuin suu olisi pesty mäntysuovalla.
Suutuntuma on väliltä keskitäyteläinen-kohtalaisen täyteläinen. Juotavuus, no tavallaan ihan helppo juoda, kunnes katkeruus jyrää marssien suuhun torvien ja rumpujen kera.
Mikkellerin 1000ibua on hämmentävä kuriositeetti olueksi, rajojen venyttämistä todella. En suosittele tätä tuotetta kuin kaikkein paattuneimille hopheadeille ja silloinkin pitää pukea fanilasit päähän.
 Pisteet:
Tuoksu(1-10): 7, Ulkonäkö(1-5): 3, Maku(1-10): 6, Suutuntuma(1-5): 3, Yleisvaikutelma(1-20): 12-> Yhteensä: 31/50 

torstai 26. huhtikuuta 2012

Omasta panimosta: Re-Porter

 Oluen speksit:

Mikä:  Kouvostoliiton Re-Porter, Imperial Porter, Suomi 
Mistä: Kotoa
Hinta: Ei laskettu
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 8,2%,  katkero: 60ebu ja väri: 85ebc.
Nippelitietoa: Sekondäärissä tammilastuja, joita uitettiin jalokahvissa viikon ajan. Humalina Magnum, EKG ja Willamette.

Tänään esittelyssä kotipanimon Re-Porter. Kyseessä siis vahva yli 8% Imperial Porter ja itseasiassa ensimmäinen porter sitten takavuosien uute-erien. Päätin lähteä tavoittelemaan hieman brittiläisistä lähtökohdista tätä tyyliä. Hiivaksi valikoitui Safale S-04 ja humalapuolelta klassinen East Kent Goldings, joka sai lisäväriä Willametesta, ko. humalahan muistuttaa kovasti Fugglesia.
Kakkospyttyyn tämä sai jalokahvissa uitettua tammilastua kaverikseen ja nyt olut on blogissa.
Mennäänpä siis asiaan->

Ulkoisesti olut on syvän ruskeaa. Vaahto on melko tiiviin kermaista ja jättää kivasti pitsiä lasiin.
Tuoksussa makeaa vaniljaista tammisuutta, hedelmäisyyttä ja kaakaota. Taustalla häivä maitokahvia ja aavistus puumaista humalaa ja aivan pieni häivä savua.
Maultaan makeahkon maltainen, suklaakeksiä ja vaniljaa. Tammisuus hivenen yksipuolista, lastut ovat hieman tylsiä makuprofiililtaan oikeaan tynnyriin verrattuna. Hiivan tuomaa hedelmäisyyttä mukana. Jälkimaussa keveästi paahdetta, aavistus salmiakkia ja puumaista humalaa.
Suutuntumaltaan kohtalaisen täyteläinen ja pehmeä. Alkoholia aavistus mukana.
Olen ihan kohtalaisen tyytyväinen tähän porteriin. Seuraavaa kertaa varten aion jättää lastut puuhun ja lisätä humalaa enemmän.

lauantai 21. huhtikuuta 2012

Olutarvioissa: Nokian Keisari Kellari

 Oluen speksit:

Mikä:  Nokian Keisari Kellari, Kellerbier, Suomi
Hinta: n. 2,5€/0,5l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 4,5%,  katkero: 20ebu ja väri: 48ebc.
Nippelitietoa: Nokian panimo, entinen PUP (pirkanmaan uusi panimo) tunnetaan Keisari sarjan oluistaan. Erityismaininta panimon Elowehnälle, jos ette ole ko. tuotetta maistaneet, kipin kapin lähimpään maitokauppaan koeponnistamaan. Kellari on suodattamaton "lager".

Kevään ensimmäinen parvekeolut on tänä vuonna Keisari Kellari joka viimeinkin rantautui tänne kaakkoon. Kellerbier tyylisuuntana, eli periaatteessa suodattamaton lager. Näitä suodattamattomia on viime aikoina näkynyt, paitsi Nokialta (Luomu Pils), myös Sinebrychoffin Nikolai vuosiolut on suodattamaton.
Suodatuksen ajatushan on tehdä oluesta kirkasta ja poistaa viimeisetkin hiivan partikkelit oluesta. Samalla se, luonnollisesti, syö makua, tuoksua ja luonnetta oluesta. No kaadetaanpa Nokiaa tuoppiin.

Ulkoisesti samean punaruskea olut pienellä tiiviillä vaahdolla.
Tuoksussa keksistä maltaisuutta, häivä karamellia ja ruohoista humalaa. Hiivaista hedelmäisyyttä hieman mukana, muuten melko neutraali tuoksultaan ja lämmettyään hivenen tunkkainen.
Maussa leipäisää maltaisuutta, keskimakea. Aavistus hedelmäisyyttä, hiivaa ja yrttisen ruohoisaa humalaa. Hivenen tunkkainen jälkimaku verottaa armottomasti fiilistä.
Suutuntumaltaan keveä, sopivan hiilihappoinen ja todella helposti juotava olut. Pehmeä.
Kellari on väriltään hieman omaleimainen kellerbier, mutta harmittavan särmätön odotuksiin nähden, tunkkaisuus hieman riivaa tätä. Silti 2,5e hintaluokassaan voisin kuvitella tälle löytyvän käyttöä saunapuolelta.
 Pisteet:
Tuoksu(1-10): 6, Ulkonäkö(1-5): 3, Maku(1-10): 6, Suutuntuma(1-5): 2, Yleisvaikutelma(1-20): 11-> Yhteensä: 28/50 

perjantai 20. huhtikuuta 2012

Pääsiäisoluet testissä 3: Gouden Carolus Easter Beer

 Oluen speksit:

Mikä: Het Anker Gouden Carolus Easter Beer, Belgityylinen Vahva Ale, Belgia
Hinta: n. 9,48€/0,75l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 10,5%,  katkero: 35ebu ja väri: 63ebc.
Nippelitietoa: Mechelinin kaupungin ylpeys Gouden Carolus omistaa myös tislaamon, jonka viskin pitäisi tulla ulos joulukuussa 2013. Tässä pääsiäisoluessa on muuten mausteina anista ja curacao appelsiinia.


Viimein.. Pääsiäinen tuli ja meni, bloggari painoi töitä ja nyt flunssasta toivuttuani on viimein aika käydä tämän kimppuun, näitä on muuten vielä Alkossakin jäljellä. Kyseessähän on tietysti Gouden Caroluksen Easter Beer, pitkään tätä tulikin odotettua. En oikein tiennyt pitkäripaisen hyllyjen välissä voinko haalia tätä pulloa, sillä en millään nähnyt "Sisältää ohramallasta" lappua, onneksi etiketissä oli maininta tästäkin. Ajatelkaa nyt, keskellä oluthyllyä voikin ihminen kokea tällaisen epätoivoisen tilanteen. Etiketissä pilkistää myös pieni jänis, joka selvästi viekoittelee Alkossa asioivia lapsia tämän oluen pariin. Jätetään etiketissä kylän keskeltä pilkistävä fall..siis torni jokaisen mielikuvituksen käsiteltäväksi, ennen kuin mopo karkaa kokonaan käsistä. Nyt asiaan ja olueen:

Lasiin kaatuu paksuhkoa mustaa, melko sameaa olutta. Jättää päälleen kivasti kestävän sorttista vaahtoa.
Tuoksu tuo ensimmäisenä mieleen yskänlääkkeen. Anista siis selvästi tuoksussa, melko voimakkaasti. Miellyttävää hedelmäisyyttä ja maltaista makeutta myös mukana. Hiven appelsiinia, banaania ja mausteisuutta myös. Kohtalaisen voimakas tuoksu on monimuotoinen, mutta ei aivan niin houkutteleva, kuin tyylin parhaimmissa oluissa.
Maku alkaa pehmeän sokerisen makeasti, maltaisuutta riittää. Seuraavaksi mukaan tulee yrttistä mausteisuutta, lähinnä aniksen tuomaa lakritsaisuutta ja hiven salmiakkia. Keveästi banaanista ja appelsiinista hedelmäisyyttä mukana tuomassa lisäväriä tähän. Todella keveä paahteinen häivähdys käy suussa tervehtimässä ja katoaa nielun syövereihin. Jälkimaku on kohtalaisen makea, humalointi on todella kevyttä.
Suutuntumaltaaan alkoholiin ja muuhun habitukseen nähden jopa yllättävän keveä, kuitenkin keskitäyteläisen ja kohtalaisen täyteläisen välimaastoa. Juotavuus on helppoa ja alkoholi on piilossa.
Gouden Carolus Easter on melko loistava pääsiäisolut. Veikkaisin tämän nimittäin toimivan lampaan ja minttuhyytelön kyytipoikana mahtavasti. Silti se jättää ehkä hieman kylmäksi. Hintataso alkaa Alkossa karkaamaan käsistä, joten näillä hinnoilla melkein haluaisin suuni kokevan orgasmin jokaisella huikalla. Vaikkakin tämä olut nyt osuu jopa ihan ok-luokkaan hinnan/laadun suhteessa. Erittäin hyvä, muttei täydellinen.
Pisteet:
Tuoksu(1-10): 7, Ulkonäkö(1-5): 4, Maku(1-10): 8, Suutuntuma(1-5): 4, Yleisvaikutelma(1-20): 15-> Yhteensä: 38/50 

torstai 19. huhtikuuta 2012

Olutarvioissa: Mikkeller/Revelation Cat Cream Ale & Mikkeller Koppi Coffee IPA


 Oluiden speksit:

Mikä:  Mikkeller/Revelation Cat Cream Ale & Mikkeller Koppi Coffee IPA, Cream Ale & IPA, Tanska
Mistä: Virosta/Olutravintolat
Hinta: n. 3,5€/0,33l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 5% & 6,9%, katkerosta ja väristä ei arvoja.
Nippelitietoa: Mikkeller on v.2006 aloittanut sopimuspanimo ja nykyään yksi euroopan "kuumimpia" oluenvalmistajia.

Tänään tartun kahta Tallinnasta tuotua Mikkelleriä pullonkaulasta. Aloitetaan Cream Alen suunnalta, tätä on viime aikoina ollut myös Oluttupa Viidessä Pennissäkin (Helsinki). Kyseinen tyylihän on nimensämukaisesti Ale, mutta nämä ovat yleensä käytetty melko viileässä ja pantu muutenkin lähinnä "lagermaisesti". Lähin vastaava oluttyyli lienee Kölsch. Tässä oluessa on humalapuolella Columbusta, Amarilloa ja Challengeria. Koska Mikkeller tunnetusti jaksaa yleensä yllättää jopa "tylsähköissä" tyyleissä annetaan puheenvuoro itse oluelle:

Ulkoiselta olemukseltaan Cream Ale hivenen samea, kullankeltainen olut. Vaahto on keskitasoa, mutta melko kestävä.
Tuoksussa on raikasta trooppista hedelmäisyyttä, greippiä, hiven mäntyä, ananasta ja persikkaa. Aikalailla sitruksiseen humalointiin nojaava tuoksu.
Maussa on hiven käpymäistä humalaa, greippiä ja hiven hedelmäisyyttä. Kohtalaisen raikas maultaankin, muttei ihan tuoksun veroinen. Viljaisaa maltaisuutta on taustalla, hiven ruohoisuutta ja kevyesti katkeruutta lopussa.
Suutuntumaltaan keskitäyteläinen, helposti juotava olut. Hiilihappoja on sopivasti ja raikas fiilis jää päällimäisenä mieleen.
Mikkeller on pannut melko loistavan Cream Alen, joka tosin muistuttaa lähinnä pale-alea, se on pakko myöntää. Olisi mainio käyttöolut, jos saatavuus ja hinta kohtaisivat toisensa.
Pisteet:
Tuoksu(1-10): 8, Ulkonäkö(1-5): 3, Maku(1-10): 7, Suutuntuma(1-5): 3, Yleisvaikutelma(1-20): 14-> Yhteensä: 35/50 






Seuraavaksi onkin edessä melkoinen kummallisuus. Kahvi-IPA. Yleensähän kahvioluet ovat portereita, stouttia, tms. Tässä kahvina on Etiopiasta peräisin olevaa Guji naturalia ja humaloinnista mainitaan Tomahawk, eli Columbus, eli Zeus. Yhtälö kuullostaa jo lähtökohtaisesti melko perverssiltä kokemukselta, joten enemmittä puheitta Koppi Coffee IPA.

Koppi IPA  puolestaan on ulkomuodoltaan punertavan kuparinruskean aavistus sameutta ja muhkea höttöinen vaahto.
Tuoksu on melko perverssi yhdistelmä makeaa maitokahvia ja sitruksista humalaa. Hiven karamellia ja persikkaista hedelmäisyyttä. Jopa hieman yrttistä anista tuoksussa.
Maussa melko makeaa karamellisuutta, käynnyttä hedelmää ja omalaatuinen yhdistelmä kahvia ja humalaa. Greippiä, hedelmäisyyttä ja loppua kohden kuivuutta. Suuhun jää hieman kuivan sahanpuruinen maku ja häivä kahvinpapua.
Suutuntumaltaan tämä astelee pitkin keskitäyteläisen ja kohtalaisen täyteläisen epäpyhää aluetta. Juotavuus on helpohko ottaen elementit huomioon.
Mikkeller on ladannut nyt niin omalaatuisen tapauksen, että arviointi alkaa olla melko hankalaa. Viimeistään tämä olut todistaa, etten ole pahemmin näiden kahvioluiden ystävä, mutta kuriositeettina ehdottomasti erikoinen, ei ainakaan tylsä.
Pisteet:
Tuoksu(1-10): 7, Ulkonäkö(1-5): 4, Maku(1-10): 7, Suutuntuma(1-5): 3, Yleisvaikutelma(1-20): 13-> Yhteensä: 34/50 

keskiviikko 18. huhtikuuta 2012

Vaihtoehtoja oluelle: Fentimans Ginger Beer

Juoman speksit:

Mikä:  Fentimans Ginger Beer, Ginger Beer, Englanti
Mistä: Maitokaupat
Hinta: n. 1,6€/0,275l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 0,5%
Nippelitietoa: Ginger Beer on vanha virvoitusjuoma, jonka erona esim. Schweppesin Ginger Alelle on se, että tämä on käynnyttä, toisin kuin aromeista, sitruunahaposta ja sokerista, sekä hiilidioksidista valmistetut limonadit. Fentimans on valmistanut tuotettaan v. 1905 ja sisältää melkoisesti muitakin mausteita (mm. siankärsämö, kataja, jne).

Bloggaajalla alkaa flunssa helpottamaan ja tänään pohditaan oluen korvikkeiden ihmeellistä sielunelämää. Ensinnäkin miksi olut pitäisi korvata? No itse näen tähän syinä vaihtelun, jolloin itselleni tulisi kysymykseen esimerkiksi viski, rommi, eräät drinkit, jne. Toinen syy on ettei halua juoda alkoholipitoista juomaa. Joku saattaa olla autolla, raskaana, tai muuten "ei sillä" päällä, mutta muukin juoma kuin kahvi, tai cola kelpaisi. Toisekseen monesti virvoitusjuomat tuntuvat jäävän paitsioon vanhemmalla iällä ja osin syystäkin. Monet ovat melko muovisia, keinotekoisia ja sokerisia, silti vaihtoehtojakin alkaa olla. Lisäksi haluan muistuttaa, että tässä maassa on melko pitkät perinteet virvoitusjuomissakin panimoiden tuotteena, sieltähän se Hartwallkin ponnisti aikanaan.
 No Alkoholittomat oluet on toki keksitty ja joitakin ihan juotaviakin on tullut vastaan, mutta halusin raapia pintaa syvemmältä ja etsiä aivan uusia vaihtoehtoja. Ehkäpä helpoin olisi aloittaa esittely perinteisestä vappusimasta, mutta tänään esittelyssä ginger beer. Se ei ole olutta, sillä se ei sisällä mallasta, saati humalaa, silti nimi beer on harhaanjohtava. Tämähän on käymisteitse valmistettua inkivääri"simaa" ehkä lähinnä. Olen näitä valmistanut itsekin toisinaan. Tässä kohtaa varoitan niitä lukijoita, jotka eivät pidä inkivääristä. Ginger Beer on yleensä melko vahvan ja hieman polttavan inkiväärinen, toisin kuin Ginger Ale:t (jotka muuten ovat mainioita limonaadipuolella).
No mennäänpä asiaan ja korkataan pullo.


Lasiin kaatuukin vaaleata nestettä, joten karamelliväriä, tai tummaa sokeria ei ole käytetty. Se ei tietenkään vaahtoa.
Tuoksussa vastaan tulee nuuhkaisu inkiväärijuuresta. Inkivääriä, hieman maanläheisyyttä ja puunkuorta hennosti makeutta ja selvä polte tuoksuu alla.
Maussa aluksi hieman puumainen ja yrttinen, kunnes inkivääri iskee koukulla leukaan. Tämän jälkeen seuraa pientä tulista poltetta ja hieman makeutta perään.
Suutuntuma on keveä, sopivan hiilihappoinen ja melko helposti juotava.
Fentimansin botanically brewed ginger beer on kyllä mainio "tyylissään". Suosittelen vain inkiväärin ystäville ja muille kokeilijoille. Lisämainintana, tästä teet aidon Dark 'n Stormyn: 4cl rommia, 1,5cl limemehua, jäitä ja Ginger beeriä pidentäjäksi.

tiistai 10. huhtikuuta 2012

Olutarvioissa: Stadin American Amber Lager

Oluen speksit:

Mikä:  Stadin American Amber Lager, Premium Lager, Suomi
Mistä: Alko
Hinta: n. 4,24€/0,33l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 5,3%, katkerot: 35ebu, väri: 20ebc.
Nippelitietoa: Vuonna 2000 perustetun Helsinkiläisen pienpanimon tuote, Alkon vakiovalikoimissa. Tässä oluessa aromihumalana Cascade (katkerohumalasta ei tietoa). Taitaa olla taannoisen American Amber IPA:n jälkeen toinen StaPan olut vakiovalikoimassa (?).

Stadissa puhaltavat tuulet kovasti Alkon suuntaan, ensin American Amber IPA ja nyt lager. Tämä on loistava saavutus StaPan kokoiselta mikrolta. Toisaalta sana "saavutus" on siinä mielessä täysin väärä, että pitäisihän näiden pienpanimoiden tuotteiden nyt olla automaattisesti ainakin Alkon hyllyillä, kun hyvävelikerho toimii isojen, etenkin Sinebrychoffin suuntaan omituisen ja epäilyttävän saumattomasti. Alkoon kaivattaisiinkin enemmän avoimuutta ja vähemmän peiteltyä byrokratiaa. Jo pelkästään pienten tukeminen auttaisi koko kotimaista skeneä. Koska täällä on aina niin mukava verrata isoveli Ruotsiin joka asiassa, niin Systembolagetissahan tilanne on aivan toinen. Ruotsalaiset pienpanimot ovat Alkoon verrattuna satumaisen hyvin edustettuina. Toki myyntivolyymit ovat suurempia, jo suuremman asukasluvun, kuin naurettavan folköl rajan takiakin. Silti, tilanne on aivan jotain muuta, kuin täällä. Valoa tosin näkyy tunnelin päässä ja toivottavasti tässä 80v huuman jälkeenkin näitä mikrojen tuotoksia eksyy hyllyille. "Asiaan, jumankauta menee ihan avautumiseksi", huutaa tirehtööri.

StaPan american amber lager on ulkoisesti oranssinrusehtavaa, vaaleaa kuparia. Vaahto on paksu ja tiivis, jää oluen pinnalle murtaen myytit vaahdottomista "premium lagereista", in your face salesman.
Tuoksussa yllättävän makeaa karamellisuutta, sitrusta ja kukkaisuutta. Melkoisen persikkaisen hedelmäinen lageriksi, harmittavasti hivenen yksiuloitteinen tuoksultaan eikä aivan raikas, mutta lageriksi tämä on nannaa jo hajun perusteella.
Maussa kevyesti leipäisyyttä, karamellia ja käpymäistä humalointia. Cascaden kukkaisa sitruksisuus ja kevyt mäntyisyys erottuu helposti. Lisäväriä tähän tuo keveä hedelmäisyys, ananasta ainakin. Harmittavasti jälkimaun pieni vihanneksisuus syö fiilistä.
Suutuntumaltaan keskitäyteläinen, pehmeä ja helposti juotava. Hiilihapotus on tyyliin nähden matalahko, mutta mielestäni sopii tähän olueeseen hyvin.
Täytyy todeta, että lageriksi tämä on vallan mainio olut, kuulemma kahta erää liikenteessä ja luulen tämän olevan sitä parempaa. Kärsii ainoastaan raikkauden puutteesta, mutta muuten paketti on kasassa. Jos tykkäsit Brooklynin Lagerista, suosittelen kokeilemaan tätäkin. (ps. Brooklyn on muuten palannut Alkoon).
Pisteet:
Tuoksu(1-10): 7, Ulkonäkö(1-5): 4, Maku(1-10): 6, Suutuntuma(1-5): 3, Yleisvaikutelma(1-20): 13-> Yhteensä: 33/50