Perjantaipullo - Laitilan Kukko Schwarz

Perjantaipullona (okei tölkkinä tänään) Laitilan Kukko Schwarz.

Miksi? Kostean ja harmaan päivän päätteksi teki mieli jotakin vähän paahteisempaa, mutta sopivasti kesäistä.

Olosuhteet tämän takana?12h päivä koomaamista takana. Fillarilenkin ja suihkun päälle maistuu.

Taustaraita? Oma kesälista Spotifysta. Oluen aikana kuunnellut kappaleet: Leevi & Leevings - Kyykyssä, Erasure – Always, Muse – Supermassive Blackhole, Juice Leskinen – Viidestoista Yö, Laura Voutilainen – Kerran, Pet Shop Boys – Go West, Against Me – Stop!, Kuha – Opi tuntemaan sienet, Manowar – Hymn of the Immortal Warrior, Pelle Miljoona – Mitä tänään koulussa opit, Kerkko Koskinen Kollektiivi - De Ja Vu, Dead Kennedys - Holiday In Cambodia.

Schwarzbier on kieltämättä sellainen oluttyyli, jota on mukava juoda ja unohtaa. Tarpeeksi makua piestäkseen tavanomaiset tummat lagerit, Tmavyt ja Dunkelit. Tarpeeksi iisiä, ettei tarvitse miettiä suuria nyansseja.

Sellainen, joka pamauttaa mielen niin usein suoraan Baijeriin ja lukuisiin reissuihin. Niihin lukuisiin hetkiin, kun on tehnyt mieli matkakaljaa, junabisseä, kolpakollista oluthallissa, tai terassilla.
Kotimaisia viritelmiä näkee aina toisinaan. Kaikissa tuntuu olevan sama vika. Liian vetistä ja liian vähän limppuisen-paahteista maltaisuutta.
Kukkoa pyöritellessä mietin mielessäni: Onko tämä sama olut, kuin taannoinen Kievari Schwarz? Ja sitä onko Laitila kaikessa hiljaisuudessa kuopannut Kievari-sarjan kokonaan? Mene ja tiedä, mutta saattaa mennä tikki sivuun:D

Kukko Schwarz mukissa siis. Ulkoisesti oikein kauniin punaruskeaa olutta reilulla vaahdolla, joka kestää yllättävän pitkään.

Olut itsessään tarjoilee keksisen leipäistä maltaisuutta keveän paahteisuuden kera. Talon ominaismaku käväisee taustailemassa ja poistuu kurkkiakseen välillä uudestaan. Onneksi näin.
En tiedä onko Laitila oikeasti petrannut, vai kuvittelenko. Nimittäin muistelin, ettei panimon Hellesissäkään ollut tuttua ja pelättyä ”house flavoria”. Luulen, että täytyy ostaa vaikkapa Kukko Pilssiä referenssiksi?
Loppua kohden Kukosta irtoaa hentoa yrttisyyttä ja vähän makeuttakin. Keveähköä juotavaa kuitenkin.

Tyylissähän ei juuri maitokaupassa kilpailua ole, joten siinä mielessä saatan ostaa toistekin. Tyylissään olut ei häikäise mitenkään edes kotimaan kokonaistasolla, mutta sellaista käyttöolut kamaa selkeästi löytyy. Ja onhan tää mukava nähdä näitä klassisia tyylejä kaikkien keskitason ”IPA” purkkien ja pullojen keskellä toki.