Huuruisia tarinoita tuopin ääreltä
suoraan suoneen tykitettynä.
- Uutisia
- Arvioita
- Kotiolutta
- Gonzoa
- Matkaraportteja
suoraan suoneen tykitettynä.
- Uutisia
- Arvioita
- Kotiolutta
- Gonzoa
- Matkaraportteja
torstai 19. toukokuuta 2016
Olutarvioissa: Norppia ja Smuttynose Imperial Stout
Olutta juodessa sitä usein miettii omaa bloggauslaiskuuttaan. Tavallaan sitä miksei jaksa kirjoitella käsillä olevasta tuotteesta mitään henkevää? Haluaisin vain nauttia ja huudattaa hyvää soundia kes..kevät(?)yössä ja hymyillä kilpaa kuutamon kanssa.
Samalla takaraivossa huutavat luomisen tuska ja jakamisen halu, kuin lentokenttäkuulutukset aina jollekin: "Viimeinen kuulutus, matkustajaa bloggari kaivataan lähtöportille C69". Samalla kun itse istun Oak Barrellissa vastaamassa kysymykseen: "Laitetaanko *Insert ylihintainen tuoppi mitä vain* kylkiäisiksi vähän jekkua/viskiä?".
Tälläkin hetkellä nautin erinomaista Smuttynosen Big Beer Series:n Imperial Stouttia. En kuitenkaan lentokenttäbaarissa, valitettavasti.
Voisin kertoa siitä rutkasti, mutta mielestäni vain tylsiä ja kuivia faktoja. Sellaisia joissa kerrotaan knoppitietoa panimon historiasta vuodesta 1994, tai siitä, että Smuttynose on saari New Hampshiren edustalla. Samalla pohtien kiinnostaako oikeasti ketään tällainen informaatio? Sen sijaan virnistelen panimon historiaa käsitteleville kuville. Noille 1990-luvun, lapsuuteni, vaatteille. Mihin katosivatkaan vaaleat farkut ja isot collegepaidat räikeillä printeillä?
Samalla haluaisin hehkuttaa panimon logoa, jonka väitän nostavan minun kohdallani tämänkin oluen pisteitä. Siinähän on hylje. Ja varsin veikeän oloinen veijari vielä saa hymyilemään, joten yleisvaikutelma pisteitä voidaan korottaa. Kuulihan tuomaristo tämän? Kyllä, Otila näemmä kuittaa tuomariston pilvikerhosta.
Entä olut itsessään?
Salmari kohtaa soijakastikepullon. Menevät naimisiin ja häissä kaikki pukeutuvat mustiin, mutta morsiammella on vaahtokruunu. Pappikin saa kahvia juodakseen ja siunaa liiton, keskittymättä siihen uhkailuun ja viinaan. Häissä näemmä tarjoillaan tummaa saaristolaisleipää keveän siirapin kera, sekä suklaakakkua. Valitettavasti tästäkin liitosta jää vähän katkera jälkimaku kummittelemaan suunpieliin. Silti yhdistelmänä he ovat enemmän kuin osiensa summa. Täyteläistä, mutta vähän flättiä. Toisaalta taas.. Matalat hiilihapot sopivat tähän hienosti.
Ylipäänsä Smuttynose viehättää, mutta koska hylje, niin viehättää aivan helkkaristi. Vaikka logossa on jäävuorikin, niin ei tätä jäätävän hyväksi voi kutsua kuitenkaan. Ei edes Titaniciksi, eli uppoaisi ykkösellä neitsytmatkallaan suuhuni? Mutta koska hylkeestä ekstrapisteet ja heräävä halu soittaa yks biisi Junnulta, niin..
Somebody please ring the perfect score light.. now.. I just can't do it.. Poor Ringed Seal...awwww..
Norppaa lepokivellä voi muuten yytsiä: http://wwf.fi/en/norppalive/
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti