Täydellisen IPA:n metsästys: Maisto

Ja hän on lasissa.. Kukako? No jo talvella alkaneen Reittausblogi vs Tuopin Ääressä Battle Of IPA:n jälkimainingeissa synnytetty ja ideoitu "Täydellinen IPA".

Kauniin samean oranssina. Lähes läpinäkymätön olut muistuttaa tältä osin hieman hefeweisseä parhaimmillaan. Vaahtoaa reilusti saippuakuplaista vaahtoa jääden pikkurillin paksuiseksi kerrokseksi oluen päälle. Vaahdon jättäessä vähän pitsiä lasiin voin todeta ulkonäön olevan pitkälti kunnossa.

Tuoksu on.. huumaava. Kaupan hedelmähylly on upotettu lasiini. Tropiikkia piisaa litsin ja mandariinin ja perinteisen sitruksen lisäksi. Toki myös sellaista Mosaicin tuomaa hedelmäkiiselliä, vähän viinikumia ja nallekarkkia. Maltaista makeutta ja jyväshyvän keksiä uppoutuu alle. Miellyttävää, voimakasta ja hyvin erilaista.

Maussa on sitrusvetoisuutta. Tropiikin ottaessa taustakuoron roolia. Simcoe iskee sopivasti pihkaisuutta tuoden kaivattua balanssia tähän. Keksinen maltaisuus on keveästi mukana, mutta kyllä tämä on humalan juhlaa tälläkin kertaa. Oikeastaan kaipaisin sellaista hentoa pellettimäisyyttä tähän, jotta fiilis olisi euforinen. Loppuliuku on ehdottomasti kiintoisin seikka. Katkero ei pure tiukasti, vaan näykkii hellästi runsaan öljyisyyden kera kadoten suusta kuin hattara konsanaan.

Suutuntuma on kohtalaisen täyteläistä, öljyisyyttä on niin humalan, kuin kaurankin osalta. Todella smoothia ja juotavaa. Itseasiassa niin juotavaa, että havaitsen lasillisen kadonneen huomaamatta.

IPA.. Muotia, tai ei se on ollut aina lempioluitani. Silti niin kovin harvoin se pääsee ihastuttamaan. And when it does.. Ikävää kehua omia oluitani, mutta tämä on omaan suuhuni kenties paras? Suomi-IPA. Jos maku olisi vähän intensiivisempi ja katkeroita ehkä jokunen ebun puraisu enemmän..
Nyt mietin vaan miten mainiolta tämä maistuisi sopivassa kaupallisessa mielessä. Tiiätteks, siirrot ja astioinnit ilman hapen tuhoavaa vaikutusta? No mitäpä näitä spekuloimaan.. Good Beer, No Shit.