Tämän hetken kuulumisia

"Katson kauas kaukaisuuteen"

Maaliskuuksi kääntyvä talvi ja lisääntyvä auringon valo on pitänyt minut tehokkaasti poissa koneelta.
Ei sillä, etteikö olisi intoa juoda hyviä oluita, joita on kaapit väärällään, mutta...ei.
Kuten olette varmasti huomanneet en ole viime viikkoina juuri kirjoitellut mitäään. Syy on klassinen: Kiire. Tää yhteiskunta ei näemmä kevättalvessa pyöri ilman minua ja minä en jaksaisi pyörittää koko universumia.
Okei myönnetään. Podin sellaiset kymmenkunta päivää influenssaa, joten alkoholin kulutukseni oli luvussa 0, mutta teetä tuli juotua niin paljon, että hetki katkolla teki hyvää. En itseasiassa muista olleeni aikuisiällä (eli millä?) yhtä kipeänä vuosikausiin. Kuumehoureissa tosin teksti olisi voinut olla vähintään kiintoisaa.
Toiseksi.. Viimeisen kolmen viikon aikana olen ollut kotona vapaapäivänä peräti kahden päivän verran. En teistä tiedä, mutta näin etäsuhde ihmiselle oma kämppäni on muuttunut paikaksi, jossa käyn pyykkäämässä ja kastelemassa kukkia. Jääkaappinikin potee alennustilaa. En muista sen olleen yhtä tyhjillään sitten opiskeluaikojen, mikä on perin inhottavaa, koska rakastan ruokaa.
Kolmanneksi olin vajaan viikon reissussa sielä saapasmaan antiikkisessa pääkaupungissa. En tosin löydä sellaista draivia, ainakaan vielä, kirjoitella Italiasta olutmielessä mitään, koska paino oli enemmänkin nähtävyyksissä ja satunnaisissa kuppiloissa. Kyllä siinä muutamat birrat, myös sieltä artesaani-osastolta tuli juotua. Muutaman todella hyvänkin. No ehkä joskus sitten tuonempana.

Neljänneksi.. Koen pientä jo lähes ruinaavaa kiirettä olutkuvioissa muuten. Mukavia projekteja, joihin minulla ei ole aikaa. Kaikki sellaisia jotka olen luvannut hoitaa, mutta en jaksaisi alituista muistuttelua kaikkimullehetinyt muodossa. Asiat hoituvat miun kohdalla parhaiten omalla painollaan sen inspiraation, luovuuden hullutuksen ja flown vallatessa, vaikka joku muusakin sopisi taustalle. Jos minua patistetaan, niin kyllästyn, koska haluan työni tuntuvan hyvältä ja tarkoituksenmukaiselta myös itselleni, koska silloin yleensä jälkikin on parasta. Liukuhihnaduunia saan painaa ihan silleen rahastusmielessä muutenkin. Samalla kaikki omat kivat projektit pölyttyvät pöytälaatikossa.
Oon myös kuullu että välillä pitäisi käydä duunissa ja joskus hoitaa näitä ihmissuhteitakin. Joten pahoitteluni lukijoille ja teille jatkuville messenger, sms ja whatsapp menninkäisille. Mä en vaan jaksa kiinnostua nyt. Etenkin kun aurinko paistaa ja kaipaan omaa rauhaani. Hetkiä aamupäivän paisteessa sohvalla täydellisessä hiljaisuudessa kahvimukin kera ilman kiirettä tehdä, tai lähteä mihinkään. No ehkä sitten keväällä.. Kyllä taistelen edelleen näitä ns. ruuhkavuosia vastaan, koska en haluaisi stressata mistään. Eletään täällä vain hetken, joten koitan nauttia jokaisesta hetkestä ilman kaipuuta menneseen, tai pelkoa tulevaisuuteen.

Peace&Love