Huuruisia tarinoita tuopin ääreltä
suoraan suoneen
tykitettynä.
- Uutisia
- Arvioita
- Kotiolutta
- Gonzoa
- Matkaraportteja


keskiviikko 9. maaliskuuta 2016

Alkon käsityöläisoluet: Teerenpeli Julmajuho vs Beer Hunter's Mufloni Imperial Stout

 Pitkästä aikaa arviointia edessä näin kotimaan kamaralla. Alkon käsityöläisissä sukellettaan syvään, mustaan, olueen viileään. Teerenpeliltä Lahden lihamukien ihmemaasta saapuu Savuportteri Julmajuho. 7,7% ja 4,43€/0,33l. Jussille kampoihin panee Jazzeista tutun Porin ykkösässä Beer Hunter's Mufloni Imperial Stoutilla. Hintaa 4,95€/0,33l ja vitamiineja on puristettu 10%.
Enemmittä perusteluitta ja höpinöittä asiaan. Pullonavaajaa tapaamaan ja korkkia kurittamaan siis.



Julmajuho kaatuu lasiini mustana. Savuisuus leijuu nenääni ja havahdun vasta tovin kuluttua vilkaisemaan vaahtoakin. Kyllä siinä tuollainen keveä ja hentoinen hattu on, joka hajoaa nopeasti lasini reunoille.
Savua tosiaan on. Sellaista pyökkipuista. Tervaisuutta ja savukinkkua. Makeahkon maltaisuuden ja keveän suklaisuuden lisäksi tähän on saatu hillittyä hedelmäisyyttä ja marjaisuuttakin.
Fiilis kääntyy kuitenkin Portteria vahvemmin savuoluen maailmaan ja sehän kelpaa. Oikeastaan nyt kadun etten ottanut tätä mökille mukaan. Olis meinaan ollut poikaa siinä kevätyössä avogrillin savussa ja lihan tirinässä hörpätä.
Suutuntuma on tässä miellyttävän pehmeä ja vähän jopa öljyinenkin. Hiilihappoja on passelisti, alkoholi jemmassa. Hienoa.
Teerenpelin muita tuotteita miettiessä tämä jotenkin tavallaan sopii panimon portfolioon, mutta nousee hiuksenhienosti kenties parhaimmaksi mitä Lotilassa on keitetty ja mitä olen itse maistanut.
Pisteet: Tuoksu(1-10): 8, Ulkonäkö(1-5): 3, Maku(1-10): 7, Suutuntuma(1-5): 3, Yleisvaikutelma(1-20): 15-> Yhteensä: 36/50p.


Mufloni IS.. Edellistä paksumpaa ja öljyisempää lasiin kaadettaessa. Vaahto kestää paremmin ja on tummempaa, joten tuomitsen julmasti ulkonäön paremmaksi.
Melko moniulotteinen IS. Tarjoillen miellyttävästi tuoretta espressoista paahteisuutta, mutta kuitenkin taittuen sinne salmiakkilakritsin ihmemaahan. Siinä ja tässä onko maltaisuus makeaa ja siirappista vai ei, oikeastaan ei. Sitruksisen pihkainen humalointi pitää huolen, ettei tasapaino lipsu liikaa makeaan. Hillittyä suklaisuutta mukana. Kokonaisuudesta puuttuu vain se maaginen ”jokin” joka sitoisi kokonaisuuden ja nostaisi tämän pykälää hekumallisemmaksi.
Suutuntuman puolelta puhutaan jo kohtalaisen täyteläisestä oluesta. Miellyttävää öljyisyyttä, matalat hiilihapot ja alkoholi piilossa. Jälkimaussa reipas mäntyisen puinen puraisu.
Mufloni Imperial Stout on kyllä todella mainio olut, muttei huikea. En tiedä sitten mikä se taikasana olisi? Ehkä pari jokeripokeribox kyyhkystä korkista?
 Pisteet: Tuoksu(1-10): 8, Ulkonäkö(1-5): 4, Maku(1-10): 8, Suutuntuma(1-5): 4, Yleisvaikutelma(1-20): 15-> Yhteensä: 39/50p.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti