Korkin kääntöpuolella: Ikuisessa kaupungissa kaljalla

"Please be seated..."

Kaikui epäselvällä Turkin englannilla koneen kauittimista. Tutut sanat niin monelta lennolta, mutta olin liian keskittynyt hämmästelemään todella smoothia laskua ja edessä alkavaa lomaa.
Olin palannut sinne, missä olin jo kerran pettynyt. Sinne missä jokainen poikalapsi on Mario. Mario asuu nelikymppiseksi kotona. Mamman pizzaa saa kaikkialta ja jäätelöä kaikissa sateenkaaren väreissä. Mario on tyytyväinen, mutta myös maailman surkein asiakaspalvelija aina valmiina koijaamaan euron jostain ja toisen jostain muualta.
Kyllä Italia. Rehellisesti minua jännitti. Vai oliko se vain väsymystä herättyäni aamuyöstä lennolle? Vai alkavaa krapulaa koneessa tarjotun -ILMAISEN- alkoholitarjoilun myötä? Reittasin Efes Pilsnerin makrolagereiden tympeään pohjasakkaan, jossa sana pilsner ei tee oikeutta Urkille, mitenkään. Silti nostaen Turkish Airlinesille hellekypärää tästä hienoudesta.
Tällä kertaa olin saapunut sinne minne jokainen tie vie, kaupunkiin joka on ikuinen. Tuohon suureen ulkoilmamuseoon ja kirkkomaahan. Se voisi kuvauksen perusteella olla Kouvolakin. Rooma.
Olin valmistautunut henkisesti taskuvarkaisiin, hello sir-poikiin, Timoihin ja ukottajiin. Matkaseuralaisena oleva serkkuni ei tiedä mihin on astumassa, joten briiffaan häntä matkalla Terminin rautatieaseman kautta majapaikkaamme Via Sforzalla. Siinä 800m päässä kivikasoista.

Yks kivikasa tääkin.

Odottelimme B&B:n henkilökuntaan kuuluvaa setää pitkän tovin pihalla ja katselimme viereisen koulun touhua ja paikalla pyöriviä vanhempia. Pelkäsin kadun puoleista huonetta ja heräämistä joka jees..pyhän mariaguzeninanrich.. meteliin. Viimein setä, jälleen Mario, saapuu ja saamme tavaramme sisälle. Romatax, Romatax, Romatax.. Ylimääräistä sydänverta alkaa valumaan lompakostaimme saman tien. En tohdi kysyä onko Mario sama Mario joka oli aikanaan Grimaldi Linesilla onnistuneesti sössimässä lounastamme..
Pääsimme lopulta liikenteeseen ja meitä janotti. Kulttuurinnälkä voitti kuitenkin toviksi janoisen kulkurin kurkun kuivuuden. Ilta-auringon kajossa Forum Romanumin rauniot, pylväät ja muut antiikin ajoista paikalla maanneet kuubattar..eikun.. No jotain hello friendejähän täälläkin päivysti tuttuine kuvioineen. "Sorry, I'm not Your friend, try to hustle with someone less fortunate son". Ilta taittui pimeyteen. Circus Maximuksella ei näkynyt Ben Huria ja kohtasin elämäni rankimmat tien ylitykset etsiessämme kippolaa.

Lopulta Kari Grandit päätyivät Rooman illassa johonkin kummalliseen keskikaljabaariin.
Tiiättekö sellaiseen, joka näyttää samalta kaikkialla, tiskeineen ja surkean kapeine tiloineen. Aloin epäillä mallia otetun ainakin Kouvolan Wanhasta Mestarista tässä. Sellaiseen, jonka seinämaalaukset ja hassut tekstit naurattavat ensimmäiset kymmenen minuuttia, joista viimeiset viisi vain siksi että olimme väsyneitä.
Toisaalta juuri tämä kolo on lähin "craftbeerbar" meidän nurkillamme, näin kertoi kaikkivaltias ja hänen käskyään ei maallisen kulkijan tule uhmaaman. Hail RateBeer king of men and drunktanks.

Ja jotenkin.. On mukava aloittaa etäisesti tutusta ympäristöstä. Pehmeä lasku, näes jatkui vaan, koska Roomassa oli menossa "Scottish weekend". Kyllä, näin paljon kilttejä ja kuulin säkkipillejä, joten jouduimme useasti tsekkaamaan missä v..ssa oltiinkaan. Harmi ettei oma kiltti tullut messiin, ehkä sillä olisi tässä baarissa saanut alennusta?
Arvaatte oikein: BrewDog Rome näyttää samalta ja tuntuu samalta kuin muutkin ketjun Hesburgerit.
Hanoissa omia, mutta keskityin vierastarjonnan saapasmaan pieniin ja tuntemattomiin.
Kävimme täällä itseasiassa lopulta kahdesti ja jälkikäteen useista oluista; vain kaksi olutta jäi mieleen.
Toisesta lisää alla olevasta videosta ja toinen oli itseasiassa Paradox Heaven Hill, josta saimme kivan tarjouksen. Sellaisen josta ei kannattanut kieltäytyä.
 Sellaisen, jonka jälkeen pätkässä nautittu gelato laitakaupungin terassilla +10c lämpötilassa maistui taivaalta. Olihan makuina kuitenkin suklaa-tiramisu-kahvi.
Serkkuni avautuu jäätelön lomassa häistään, valitettavasti muuta en tästä keskustelusta muista, mutta se oli antoisaa näkökulmaa itselleni täysin vieraaseen maailmaan. En kuitenkaan ufoillut ja pyytänyt viemään johtajan luokse, koska olin jo johtajan luona, vaan kohti majapaikan punkkaa.



Seuraavana päivänä ei ollut darraa. Se on ihmeellistä se vesi, vähän kuten elämäkin. Yhtä Dolce Vitaa vaan.
Havaitsen lukijoissa pientä pettymystä tämän asian suhteen, mutta ammattilaisalkoholisteina ja tottuneina tinneri-ihmisinä osaamme jo juoda toisin kuin monet vanhat sedät, tai nuoret pojat. Tai vähintäänkin häivyttää todellisuus pois mielistänne tällä tekstillä.
Hyvällä fiiliksellä lähdimme siis talssimaan kohti "keskustaa". Roomassa on nämä nähtävyydet linjattu ovelasti siten, että lopulta seisoimme Hard Rock Cafen edessä laulamassa Hard Rock Hallelujaa yhen Frankin kanssa.
Frank halusi välttämättä esitellä tonttinsa. Oli joku paikallinen kiho, vaikkei asu sopinut yhtään perinteiseen mustaan ja nahkaiseen rokkari skeneen, no emme mekään. Joten.. Eteenpäin.

Frankilla olikin hemmetti 44ha pihaa keskellä cityä ja niin iso koti, että vapaudenpatsas mahtui sisään jalustoineen. Me ihmettelimme huuli pyöreänä tätä massiivisuutta ja olimme jo keksimässä kilpaa omia uskontojamme fallossymbolein koristeltuina tietenkin. Jätettyämme Frankin tähän Vatikaaninakin tunnetuun kääpiövaltioon palasimme takaisin Italiaan ja suuntasimme Kallioon.
Tai miksi tätä paikallista hipsteri kaupunginosaa tulisikaan kutsua? Trastaveressä eksyimme myöskin kuppilaan. Tällä kertaa paikalliseen, jossa oli paikallisia, sekä iso kyltti kaikkivaltias RateBeer:ltä. Kertoen tämän Ma Che Siete Venuti a Fa:n olevan juottolana erinomainen. Tilasimme tuopit, isot sellaiset, minä otin hyvää saksalaista savuolutta, koska ei pystynyt IPA:a siinä kohtaa. Päättelin Italian pienpanimoilla olevan siihen samalainen obsessio, kuin kotimaankin.
Sen verran katkerasti jäin kuitenkin haikailemaan omaa kirkkoani ja lasikupuista autoa. Halusin siis sen palavan savuna ilmaan? Kuten se yks toinen Nerokin, joten päädyin toisen tuopin kohdalla tähän humalahakuiseen tuotteeseen.
Jokusen tuopin ja futispelin päätyttyä poistuimme hymyillen syömään.

Takahuoneen rauha @ Ma Che Siete Venuti a Fa.

Vastapäätä näytti olevan toinen mainio ravintola: Bir&Fud, jossa Luigi (C'mon, miten nää voi olla aina näin) löi listan pöytään ja paineli yhtä nopeasti karkuun. Pizzaa saisi vasta tuntia myöhemmin, joten joimme parit Tipo Pilsit ja muut hanatuotteet janoon odotellessamme. Pizza olikin erinomainen. Juuri tästä pohjasta ja kastikkeesta voisivat kotimaan karvakourat ottaa oppia. Ja kelatkaas, ei kinkku-aurajuusto-ananas-pekoni-kananmuna-maissilastu-smetana-nallekarkkia, vaan korkeintaan kolme täytettä. Tyylikästä.
Veistelimme vielä Stoutit ja Stouttiin tehdyt Tiramisut jälkiruuaksi ja poistuimme kassan kautta yöhön.

Todella hyvää pizzaa ja ulkonäkökin kuin käsityöläisoluessa.

Yritimme vielä juntteina Open Baladiniin sisälle, mutta poke oli sitä mieltä ettei Baladin ollutkaan kovin "Open" lauantai-iltana.
Nykäisimme siis hostellilla, varpaita teippaillessa, pullon kylmää Franziskaneria. Hetkeä aiemmin olimme käväisseet irkkubaarissa katsomassa miten juopuneet skotit bilettävät, mutta koska olimme aivan liian selviä tähän leikkiin päätimme jättää lattian rakkoisine kinttuinemme muille.
Koska seuraavana aamuna emme löytäneet Russelia raunioiden sisältäkään; eksyimme johonkin laitakaupungin kuppilaan pitämään sadetta ja nauttimaan parit birrat. Siinä istuessamme sadekin laantui, mutta tuoppi maistui jokaisen jälkeen sen verta paremmalta, että heitimme tittelit sikseen, kynät laukun nurkkaan ja.. Lähdimme. Emmehän halunneet juopua.. Keveässä seitinohuessa keksimme ne surkeimmat jutut ja ideat, joista ei sen enempää. Jos Italiasta puuttuu jotakin, niin se oli se toinen kaveri.

Oli siel leipääkin, kai?

Kävimme myös einestämässä mainiossa Baguetteria del Fico:ssa. Mukavasti laadukkaita oluita ja äärettömän hyviä täytettyjä leipiä. Koska olimme kivoja, komeita ja tunnettuja julkkiksia (Bloggari) sieläkin saimme ilmaista kakkua, ilman kaltereita. Tunnetustihan minun pihalleni panimot ja muut vain jonottavat tuodakseen huulieni eteen jotakin suuhun pantavaa, tai kurkkuun pantua, muttei tyttöjen panemaa kuitenkaan, niin tämä tepsii täälläkin. Tai sitten ei?

Veistelimme ilmaiset, siis ilmaiset, kakut. Syy meni vähän ohi korvien, mutta ostimme kuitenkin pullon loistavaa Rochefort 8:a kaveriksi, koska cappucinon nauttimisesta ei ollut kulunut kuin tovi.
Päätimmehän jo lähtiessämme, että meidän maitonaamojen on turha edes esittää paikallista, koska siltä emme näytä mitenkään, joten.. Cappucinoa nautimme paikallisten kummastellessa pöydässä ja päivä-aikaan, mamma mia. Etiketti-ihmisille ja osa-aikaisille Marioille; Tiskillä ja Espressoa.
Loppureissu kului sitten enempi vähempi seesteisissä tunnelmissa. Saimme ostettua mieluiset tuliaiset naisväelle otettuamme ensin parit härnäysfotot Guccin, Pravdan ja kymmenien muiden meille nevahööd logojen ja liikkeiden edessä. Jokunen tuoppikin toki upposi ja reissun viimeiset kaadoimme sielä kulman takana olleessa skottilaisessa.

Niitä hassuja BD:n seiniä. Oikeesti varsin siisti maalaus.

Mitä siis kertoa Roomasta ja oluesta?
Vaikka Crafti onkin kasvussa, sitä näkee pääasiassa vain sille pyhitetyissä ja vihk..viskivedellä valelluissa temppeleissä. Morettia ja Peronia, sekä muutamia muita kansainvälisiä huttuja näkee toki. Viinistä en sano mitään, en juonut, koska kaikki punkut ovat samanlaisia :D
Laadultaan tuli vastaan aikalailla kotimaista tasoa. Hyvää, muttei loistavaa. Yhtä poikkeusta lukuunottamatta (se video).
Ehkä nokkelimmat huomaavat, että reissun päätarkoitus oli nauttia kivikasojen tuomasta hehkusta kevät-yössä. Historianörtille, minulle, tämä paikka aiheutti pysyvän bonerin joka laski vasta nähdessäni Helsingin ja lunta koneen ikkunasta. Arkitehtuuri, historia, tarinat, myytit, legendat ja mahdollisuus käydä kahdessa maassa ja samassa cityssä oli kutkuttavaa, eikä helmikuussa off-seasonin aikana ole kauheita jonojakaan.
Ylipäänsä.. Rooma puhdisti fiilikseni Italiasta ja edellisen reissun hampaankolo sai viimein kaipaamansa hammaslangan.
Rooma.. Ehkä joskus palaan penkomaan loputkin asiat joita en ehtinyt nähdä ja kokea? Sekä juomaan loputkin maltaiset makuelämyks.. Joita saa myös kotimaasta liki samaan hintaan ja samaan laatuun. Ei en ostanut itselleni tuliaisia, en pulloakaan. Matkustelen mieluiten käsimatkatavaroilla nääs. Sellainen oli Viipu..Rooma, muttei norjalaisten kaupunki.