Huuruisia tarinoita tuopin ääreltä
suoraan suoneen
tykitettynä.
- Uutisia
- Arvioita
- Kotiolutta
- Gonzoa
- Matkaraportteja


tiistai 23. helmikuuta 2016

Jos humalapula tuleekin taas?

Kurkistus tulevaisuuteen?

2016.
Kaikkialla tuoksuu trooppinen hedelmä, männyn pihkaisuus, sitrushedelmiä, greipin kuorta. Välähdyksiä kukkaisuudesta, käpyä ja vähän ruohoa. Ei ehkä kuitenkaan kauan. Kaikkialla alkavat tuulet kääntymään, koska se joka on niin pitkään määritellyt "Craftbeer" teollisuuden on katoamassa.
Humalasta tulee pian pula. Oikeastaan on jo, mutta kohta se heijastuu tännekin.
Miksi?

Pienpanimobuumi on yksinkertaisesti liian suurta humalantuotantoon nähden. Jos kaikesta "käsityöläisoluesta" yli kolmannes, ellei jopa puolet ole humalavetoista diipadaapaipaa ja tämän sektorin kasvaessa koko ajan, niin vastaavasti humalantuotanto.. Se ei pysy perässä. Humala ei kuitenkaan ole aivan sellainen "istuta, kastele ja korjaa sato" - kasvi. Ymmärtääkseni siinä kuluu vuosia, että köynnös tuottaa satoa. Ymmärtääkseni farmareilla on ongelmia siinäkin, että siinä missä nyt käsistä revittävät lajikkeet ovat in ja hip, niin juommeko me vielä viiden vuoden päästä IPA:aa jonka tähtenä on Citra? Mitä jos muoti muuttuu? Ja sehän muuttuu.. Ei ole siis järkevää investoida arvoitukseen.
Sitten on ilmastonmuutos. Käsittääkseni humala haluaisi tasaisen lämpötilan ja suhteellisen kuivan ilmaston. Siksi sitä viljellään paljon tietyillä alueilla, kuten Yakima Valleyssa, tai Hallertauerin alueella. Samalla ilmasto lämpenee, ääri-ilmiöt kasvavat ja sää on..vaihtelevampaa. Tämä vaikuttaa suoraan satoon, sen laatuun ainakin.
Ja yhtäaikaa meillä on tuhansia panimoita kilpailemassa samoista humalista.. Ja lisää pusketaan päivittäin. Etenkin muodissa olevat lajikkeet, kuten.. Amarillo, Citra, Mosaic, Simcoe ja Centennial kuuluvat jo nyt "hard to get" luokkaan.
Suurimmat valmistajat tietysti pärjäävät pitkien sopimusten turvin vieden kermasta kuohun ja loput... Loput saavat taistella, raapia tuotantoonsa raaka-aineita mistä sattuu, miten sattuu ja millaista sattuu kalliiseen hintaan. Tämän taas on pakko heijastua kuluttajahintoihin pitkässä juoksussa. Kotikeittäjät tuskailevat jo nyt, kun jämätavaraakaan ei riitä suosituissa lajikkeissa. Mikä siis eteen?

Can't Touch This?


Vaihtoehtojahan tässä on. Tulevaisuus näyttää siltä, että tulemme kenties näkemään entistä enemmän erilaisia humalalajikkeita oluissamme. Azacca, Equinox, Jarrylo, Belma, El Dorado, Lemondrop, Medusa, Cashmere, Tahoma, jne. Samalla single hoppien osuus tulee varmasti kasvamaan.
Tai ehkä olutteollisuus jatkaa kulkuaan Sourien ja muiden hapanoluiden kanssa entistä enemmän? Kenties hiivavetoisia belgejä alkaa olemaan enemmän, muutenkin kuin Saisonia? On ennustettu mallasvetoisten Stouttien ja Portterien tuloa isommalla vyöryllä, koska mallasviljasta ei toistaiseksi ole pulaa. Ehkä mallasvetoisuuskin voisi nousta vastapainona happamille ja hiivaisille sävyille?
Samalla Saksassa on lähdetty kehittelemään näitä muodikkaita aromeja tuottavia lajikkeita, kuten Mandarina Bavaria, Hull Melon, Hallertauer Blanc, jne. Silti juuri täällä Euroopassa sato kärsi eniten. Ehkä uusia humalan tuotantoalueita nousee aivan uusiin paikkoihin, koska olen kuullut Etelä-Afrikasta paljon kiintoisia asioita. Humalan kysyntä tuskin tulee muuttumaan, mutta se olut ja ne IPA:t jotka tunnemme nyt muuttuvat varmasti, etenkin uusien panimoiden myötä. Pakostikin.

Nii, loppuuks se?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti