Yhteisbloggaus vol1 - Sinebrychoff Porter

Hei hyvät lukijat ja hyvää uutta vuotta. Tälle vuodenvaihteelle minä ja kollegani tarjoamme ensimmäisen yhteisen olutbloggauksen. Eli yksinkertaisesti tämä salaseura, illuminati ja vapaajuovojaoksemme on päätynyt kansan valtuuttamana juomaan "Koffin Pirteriä". Itse olen toki tästä Portterista blogannut jo aikaisemminkin. Linkin takaa voit siis lukea oikeastaan ihan onnistuneen juttuni viime syksyltä. Tästä syystä en oikein löytänyt uusia sanoja kuvaamaan tätä ainutlaatuista tuotetta kotimaisessa oluthistoriassa. Se on klassikko, mutta onko sekään ikuinen?

Kilpavarustelu olutrintamalla käy kuumana ja uusia moniulotteisempia kilpailijoita nousee samaa tahtia, kuin pienpanimoita Helsinki-Turku-Tampere kolmioon. Silti yhdelläkään kilpailijalla ei ole samanlaista historiaa, ei tarinoita. Vielä. Herääkin ajatus.. Tulisiko uusien panimoiden kertoa oluidensa synnystä värikkäämpiä tarinoita, jotka kiehtoisivat kuuntelijaa, juojaa ja ostajaa Porterin tarinan lailla? Koska onhan tarina Guinnessin hiivan salakuljettamisesta Suomeen kutkuttava ja mielestäni tärkeä palanen Pirterin myyttiä. 
Ehkä? Mutta muistattehan rojaltit tästäkin ideasta. 

Asiaan. Minä en jaksanut naputtaa toista samankaltaista juttua. Ajatuksissani oli heittää homma sopivasti hulluksi, mutta ongelmat aikataulujen ja näyttelijöiden liiton kanssa hankaloittivat ohjaajan työtäni. Käsikirjoitus oli, mutta kuvaajakin alkoholisoitui matkalla studiolle. Piti siis tehdä kaikki perinteisesti. Kamera käymään ja korkki pois. Valitettavasti Youtube oli sitä mieltä, että introni rikkoi tekijänoikeussuojaa (uusi saavutus miulle), joten jouduin jättämään sen pois. 
Joten mies, tuoppi ja kamera olkaa hyvä, vetäkää lonkalta:

Tuopin Ääressä 5v

Blogi täytti juuri viisi vuotta. Pitkä aika täynnä kaikenlaisia tapahtumia, juttuja, videoita, snäppejä.. Perseilyä, tekstiä, tuskailua, tuhansia pieleen menneitä kuvia, kirotusvirheitä, elämää..
Tässäpä siis juhlan kunniaksi tunnelmia tuoreeltaan:

5 Suosikkia oluttyyleistä

Aika usein tulee eteen kysymyksiä minkä tyyppisistä oluista pidän? No koska pidän kaikista tasapuol..eiku.. Toki minulla on omat suosikkini, ne tyylit jotka sopivat omaan makuuni parhaiten. Koska viimeksi kävin läpi "en tykkää" listani, niin käännetään tämä ympäri tällä kertaa.
Tässäpä siis perinteinen "Viis parast" listaus. Tälläkin kertaa todella hankala sellainen:

1. Imperial Stout/Porter

Yksinkertaisesti the one style to rule them all. Mikään olut ei ole niin nautittavaa kuin täydellisessä balanssissa oleva n. 9-10% (minun sweetspottini) IS. Kahvia, tummaa suklaata, suolaista lakritsaa ja kenties vielä tynnyrikypsytetty, jolloin mukana on vivahteita vaniljaan ja tammeen. Katkeran suloista, paahteista, vaan ei palanutta. Silkkisellä suutuntumalla, jonka kahvinen paahteisuus yhdessä katkeroiden kanssa kuivattaa. Sipperi, joka vain odottaa kipparia (uuh, näitä puujalkoja). Mielestäni jokaisella itseään kunnioittavalla panimolla tulisi olla tällainen lippulaiva ja kruununjalokivi tuotannossa.
Toistaiseksi paras tässä tyylissä: Goose Island Bourbon County Stout.
 
2. Kellerbier/Pilsner

Yllätinkö? Tuoretta, suodattamatonta, niin smoothia, niin isosta tuopista. Herkkiä aromeja, puhtaita sävyjä ilman yhtään C-kirjaimella alkavaa humalalajiketta. Maalaismaista, rustiikkista, maltaisuutta ja sopivasti humalaa ja hiivaisuutta. Niin hyvää, sekä edullista..Paikan päällä, kun eihän näitä saa tuoreeltaan mistään täältä päin.
Toistaiseksi paras tässä tyylissä: Pilsner Urquell Nefiltrovaný (panimolla).

3. Saison

Vivahteikas, hedelmää, mausteisuutta, kukkaista humalaa, omalaatuista raikkautta ja funkkia hiivaisuutta (ilman villihiivakantoja kiitos). En tiedä keksinkö mitään parempaa juotavaa kesäpäivänä, kuin iso pullo kylmää Saisonia.. Kenties kannullinen Mojitoa?
Toistaiseksi paras tässä tyylissä: Dupont Avec les Bons Vœux.

4. India Pale Ale

Tulihan se sieltä. Hophead ei pääse juuristaan, mutta tämä on vähän vaikea tyyli. Meinaan, hyviä on paljon, mutta loistavat IPA:t ovat harvinaisuus. Kenties en oikeasti pidä tyylistä klassisesti, mutta tiedän millaisena humalapommini haluan. Ilman karamellia, reilusti hedelmäisen humalaisia aromeja, käpymäisyyttä, pellettiä, mutta en kaipaa ruohoisuutta, enkä juurikaan pihkaisuutta. Mehumaista juicyfruitia keveällä katkeruuden rutistuksella joka kuivaa sopivasti suuta ennen seuraavaa huikkaa. Myöskin se tyyli, joka on klassisesti yksinkertainen valmistaa, mutta sellaisena kuin itse tämän haluaisin todella vaikea, graalin malja itselleni.
Toistaiseksi paras tässä tyylissä: Kernell Citra IPA.

5. Quadrupel

Mietin pitkään tämän, Weissbierin ja Savuoluen väliltä. Valitisin tämän. Se on vaikea, se on parhaimmillaan upea. Monipuolinen, vivahteikas, suuri, mutta niin juotava. Pehmeä, ovelasti tasapainoinen mausteisuuden, hedelmäisyyden ja maltaisuuden väliltä. Jotakin joka sopii täydellisesti talveen ja erityisesti joulunaikaan. Sopivan juustolautasen kanssa täydellinen matkalippu taivaaseen.
Toistaiseksi paras tässä tyylissä: Rochefort 10.

Olutarvioissa: Mikkeller Green Gold vs Stateside IPA

 

Alko on petrannut tiukasti loppuvuotta kohden. Tälläkin hetkellä lasissani on tuoretta tanskalaista hipsterijuomaa. Kaksinverroin.
Koska tänään ei ole suurempaa fiilistä maalailla isolla penselillä sävyjä tähän, niin pureudum ytimekkäästi tällä kertaa näihin kahteen.

Green Goldilla hintaa 4,8€/0,33l. Pilsner-, cara münich- ja marris otter palemaltaat. Humalina Cascade, Citra, Simcoe ja Centennial. Kaurahiutaleet ja paahdetut ohrat kuuluvat tämän oluen raaka-aineisiin ja listaus on oikeastaan varsin kiintoisa omista spekseistäni katsoen. 7% olut, jonka väriarvoksi on saatu 40ebc ja katkeroita 55ebua.

Stateside IPA taas on lähes saman hintainen; 4,78€/0,33l. Tämän raaka-aineet ovat puolestaan: Münich- ja caramaltaat, Chinook-, Amarillo-, Cascade- ja Centennial-humalat, kaurahiutaleet. Jälleen kaurahiutaleita, hmmmm.. Saatan olla omissa kokeiluissani siis oikeilla jäljillä. Vahvuuta 6,9%, n.55ebc väriltään ja katkeroiltaan luku on: 67ebu.


Korkkaan Green Goldin ensimmäisenä.

Utuista. Syvän oranssinruskeaa olutta. Vaahtoaa upeasti jättäen reilusti pitsiä lasiin.
Tuoksussa on raikasta sanoisinko trooppista hedelmämehua mukana, citran bongaan seasta. Keveästi pihkaisuutta ja paljon sitrushedelmiä seassa. Hyvin keveää karamellisuutta taustalla.
Maussa pihkaisuus ja havuisuus on jo tuntuvampaa, mutta ainakin näin tuoreena myös hedelmäisyys on hienosti läsnä. Katkeruus on sopivaa, ei pure päätä irti, mutta ei myöskään jää liian hennoksi näykkäykseksi poskipielessä.
Suutuntumaltaan keskitäyteläinen olut, johon kaura tuo hennosti pehmeää öljyisyyttä ja liukkautta.
Green Gold on tuoreena todella hyvä ja tasapainoinen IPA. Jos humalointi olisi syvempää ja käpymäisen menttolista tämä kirvottaisi kyllä melkoista hekumaa.
 Pisteet: Tuoksu(1-10): 8, Ulkonäkö(1-5): 4, Maku(1-10): 8, Suutuntuma(1-5): 3, Yleisvaikutelma(1-20): 15-> Yhteensä: 38/50p.





Ja sitten rynnätään Statesiden pariin..

Ulkoisesti kovin samanlaista, kuin Green Gold. Oranssinruskeaa ja utuista. Vaahtoaa myöskin yhtä hyvin ja kauniisti, joten tässä tasapeli.
Tuoksussa huomaa humaloinnin eron selvästi. Nyt on kyseessä jo klassisempaa tavaraa. Nimittäin selvästi pihka ja mäntyvetoisempaa. Greippiä, keksiä ja vähän karamellia. Hedelmäisyys on vähäistä ja hieman nahkeaa. Pidin siis edellisestä enemmän.
Maussa pihkaisuus puree heti. Puuta, mäntyä, havuja, sitruksia. Klassista, joskaan ei onneksi karamellisiirappista lientä seassa. Simppeliä IPA:a jonka maku jää suuhun iäisyydeksi. Ei silti vieläkään minun IPA:ni.
Suutuntumaltaan kohtalaisen täyteläinen ja katkera olut.
Stateside on laadukas West-Coast-Classic-IPA. Ei pahaa sanottavaa, mutta pidän enemmän modernista pehmeästä trooppisesta hedelmäpommista, kuin näistä greippi ja havuja yhdistelmistä.
Pisteet: Tuoksu(1-10): 8, Ulkonäkö(1-5): 4, Maku(1-10): 7, Suutuntuma(1-5): 4, Yleisvaikutelma(1-20): 14-> Yhteensä: 37/50p.

 Näin tällä kertaa. Maistakaa itse ja kertokaa oma mielipiteenne. Kumpi on parempaa?

5 Vierastamaani oluttyyliä

Terve.
Usein varsinkin harrastajien keskuudessa kuullaan puhuttavan omista olutmieltymyksistään ja niiden eroista. Siinä missä yksi rakastaa puhtaita, helppoja ja vivahteikkaita tuotteita. Toinen haluaakin ämpärikaupalla humalaa, kun kolmas julistaisi minkä tahansa villihiivaisen kuninkaakseen. Entäpä jos tämä ajatellaan käänteisesti?
Mitkä ovat ne tyylit joista joko: Ei pidä, juo mielellään, tai joista kokee pettymyksiä kerta toisensa jälkeen? Eli ne tyylit joita vierastaa, eikä välttämättä kaipaa lasiinsa, vaikkei niitä suoranaisesti inhoaisikaan?
Lähdin purkamaan omaa "En tykkää" listaani tähän ja valitsin tuttuun tapaan viisi sellaista, joista en suoranaisesti välitä ja esittelen tyyleistä kuitenkin sen, josta pidän eniten. Järjestys on sekalainen.


1. English Strong Ale.

Englantilainen vahva ale. Ei todellakaan minun juttuni ja tuoppini. Osa on näistä on toki ihan hienoja, mutta ylipäänsä aromimaailma muistuttaa sitä uutta nuoruuttaan viettävää brittigentlemannia Jaguarissaan. Hienostunut, mutta mikään osa-alue ei osu kohdalleen enään. Yksinkertaisesti brittihedelmäisyys kompattuna makeaan karamellisuuteen ja lähes tasapainoiseen puumaiseen humalointiin ei natsaa kun alkoholi/runko/makeus lähentelee yli 7% luokkaa. Englantilainen Barley Wine on varmaankin se kaikkein haastavin "elämys", jos totta puhutaan.
Huomiona taas, että Old Ale:sta taas pidän, kuten myös Skottityyleistä. Belgihiivalla näistäkin Strong Ale vierteistä olisi kenties taiottu jotain miellyttävämpää.. Tai lastaamalla sitä humalaa vähän reilummalla kädellä näihin saisi kokonaan uutta puhtia. ESB with stereoids.. Sounds like a deal mate.
Tyylinsä paras toistaiseksi: Fuller's 1845

2. Vahva Lager/Malt Liquor/Imperial Pils/Heller Bock

Niputin nyt saman katon alle useamman samankaltaisen. Miksi? Koska olen näppäimistön herra, enkä välitä säännöistä?
Se mikä näissä itseäni tökkii on usein joko liika etanolisuus yhdistettynä hunajaiseen maltaisuuteen, tai se että raikkaus on hukassa kaiken pahvin, liiman ja muovin alla. Kyllä tässäkin/näissäkin tyylissä on omat huippunsa, mutta jos valittavana on maistamaton olut lähes mistä muusta tyylistä tahansa jää tämä vääjäämättä kakkoseksi.
Tyylinsä paras toistaiseksi: BrewDog/8 Wired Dog Wired

3. Hapan Ale

Haa. Järkytän nyt teitä, mutta ei. En pidä. Tai pidän, jos tuote on oikeasti kauniisti kypsynyt, mutta niin usein, tai lähes aina.. Ei. Hapanta omenaa ja hapokkuutta, sekä vähän sekahedelmää. Se ongelma, joka minua nyppii on tasapaino. Jos haluaisin juoda omenamehua sitruunamehulla 50-50 sekoituksella minun ei tarvitsi uskotella itselleni sen olevan olutta? Usein nyanssit hukassa, etkä maista muuta kuin loputonta kaiken peittävää happamuutta. Tylsää, niin samanlaista. Eritoten tämä on ollut ongelma CBC:ssä jossa jokainen Saisonkin on pitänyt raiskata jollakin laktobasillipediobrettakonseptilla. "It's bad...unless..it's a sour ale". Silti en niputa Lambicia tähän, ne ovat..erilaisempia, jotenkin ylväitä, elegantteja ja erilaisia, kuten monet ns. Flaamilaisetkin Sourit, joista taas yleensä pidän. Ja kyllä tässäkin tyylissä on valtavan hyviäkin oluita.
Tyylinsä paras toistaiseksi: Cuvee De Ranke (Orvalia ei tähän kategoriaan lasketa syystä tai toisesta).

4. "Monet hybridit"

On hienoa olla luova ja yhdistellä muovailuvahaan legopalikoita. Valitettavasti kovin usein tämä ei toimi. Ykkösinhokkini tässä hybridikategoriassa on "Black Saison", joka saa minut voimaan lähes pahoin. Ei yhtään hyvää, vaan monia nippanappa juotavia kuriositeetteja. Sen sijaan pidän esimerkiksi Black IPA:sta yleensä paljon. Toinen kauhistus on savumaltaan yhdistäminen belgihiivoihin. Savu kohtaa esterit = ei voittoa. Voisin salaa niputtaa monet maustekikkailut tämän lipun alle. En pidä siitäkään että olueni maistuu siltä, että koko aasialaisen keittiön maustekaapin sisältö on sekoitettu tuoppiini. Mausteisuus itsessään voi olla hyväkin asia sen korostaessa joitakin oluen ominaisuuksia, mutta se menee myös helposti överiksi. Esimerkiksi Witbieriä olisi mahdoton kuvitella ilman mausteita. Ultimaattisin kauhistus olisikin musta hapan saison hunajalla ja piparkakkumausteilla. En laita tähän tyylin toistaiseksi parasta, koska halusin lähinnä tuoda esiin joitakin ominaisuuksia monista tyyleistä, joista en nauti.

5. Biere De Garde

Tämä viides olikin jo vaikea päättää. Kenties valitsin siksi, että tässä tyylissä en ole kokenut yhtäkään wow elämystä. Pikemminkin tasaista "ihan kiva, muttei säväytä". Olenko kokenut tavallisten vaaleiden lagereiden keskuudessa tällaista? Ehkä en (premium ja helles unohtaen), mutta odotusten ollessa jo valmiiksi matalalla ei oikein voi pettyäkään. Sen sijaan ranskalaiselta kellaroitavalta maalaistuotteelta voisi odottaa joitakin mainioita sävyjä, mutta jokainen juomani on ollut joko kovin outo, tai pliisu.
Tyylinsä paras toistaiseksi: St. Sylvestre Gavroche


Tämän nillityksen vastapainoksi joudun varmaan tarttumaan kirjoituslaitteeseen lähiaikoina ja shokeeraamaan teitä vähän lisää. Pitäähän ne viisi suosikkiakin käydä lävitse jossain mutkassa. Sitä ennen törmäillään taas tuopin ääressä.

Olutarvioissa: Malmgård Tammiportteri

Brittiläisfiiliksinen ilta jatkukoon.
Seuraavaksi jouluolutvalikoimista parrasvalojen kirkkaaseen kimallukseen ilman glitteriä valuu Malmgårdin Tammiportteri.
Muistan kun kuulin tästä. Ajattelin hetken olisiko tämä Oak Porterin paluu. No ei ollut, mut hei.. Täähän on siis uus tikki.
Malmgård. En voi muuta sanoa, kuin että tää panimo edustaa maan parhaimmistoa. Osaaminen on tiukkaa, laatu aina tasaista ja reseptit hyvin hiottuja. Toisaalta mitään suurta hypetavaraa sieltä ei ole saapunut, mutta nautin panimon väläyttelystä. Jos ajatellaan lähiajoilta vaikkapa Emmer Tripeliä, Protosarjaa, tai vaikkapa vanhaa tuttua H.O.D.A:a. Kaikki toimii, mutta kaipaisin enemmän. Sama fiilis tulee joskus musiikin kanssa. On niitä kauniisti laulavia, herkkä-äänisiä neitoja, mutta kuinka toivoisinkaan että nämä joskus räväyttäisivät ja näyttäisivät kuinka paljon soundia lähtee sydämen pohjasta, koska osaamisesta se ei ole kiinni.
Tammiportteri on valmistettu: "Viennamaltaat, karamelli- ja suklaamaltaat, paahdetut ohrat. Humalina mm. Perle ja Spalt Select. Malmgårdin oma lähdevesi."
Kiintoisin huomio toki on, ettei perusmaltaana ole lainkaan pilsiä, tai palealea, vaan pelkkää Viennaa. Hintaa tälle 0,5l pullolle kertyy 4,58€. Ostopaikkana tietysti valtion valintatalo. Vitamiineja 6,6%, 47ebua katkeruutta ja 138ebc väriä.
Mutta.. Katsotaanpas mitä tämä portteri on syönnyt?

Lasiin valuu tällä kertaa lähes mustaa/tumman ruskeaa olutta. Vaahtoaa keskiasteisesti ja jättää varsin kivasti vaahtoa laelleen.
Tuoksusta irtoaa tammea. Vähän yksiulotteisesti toki, mutta selvää tammilastua. Maitokahvia, kaakaota ja ohuesti vaniljakaramellia. Paahtoleipäistä paahteisuutta ja vähän lakritstaa mukana. Ihan jees.
Maussa paahtoleipää ja kaakaota päällä, mutta hiven karamellia lakritsan kanssa puskee väkisin piilosta esiin. Tammi tekee tehtävänsä ja sen tuoman puumaisen ja hyvin hennon vaniljan huomaa taustalla. Keskiasteisesti paahdetta, mutta viimeistään tässä kohtaa havaitsee, että vanha Oak Porter oli parempi. Toisaalta taas.. Tämä on brändätty Malmgårdin alle, eikä Huvilan. Jos muistan oikein nämä Malmgård tuotteet ovat ns. iisimpiä? Jälkimaku on keskipitkä ja paahteinen.
Suutuntumaltaan tämäkin on keskitäyteläinen. Juotavuus ei ole aivan niin helppoa, kuin vaikka edeltä juodun suokin kohdalla kuitenkaan.
Malmgård tekee jälleen tasaisen laadukasta työtä. Tammiportteri on sitä mitä lupaakin. Ei tästä ei ole lyömään vaikkapa Fuller's:in London Porteria, mutta kotimaisessa vertailussa se pärjää tyylikkäästi. Ja kyllä tässä jotakin jouluista ja konvehtimaista on..
 Pisteet: Tuoksu(1-10): 7, Ulkonäkö(1-5): 4, Maku(1-10): 7, Suutuntuma(1-5): 3, Yleisvaikutelma(1-20): 14-> Yhteensä: 35/50p.

Olutarvioissa: Suomenlinnan Old Greig

Alkon jouluolut kavalkaadin läpi käyminen jatkuu.
Tänään vietetään hyvinkin brittiläishenkistä iltaa, vaikkei fish&chips osastoa näy paikalla. Ensimmäisenä lasiin kaatuu Suomenlinnan Old Greig.
Tyylinä Old Ale. Old Alea on joskus kuvattu Ale-puolen Doppelbockiksi. Kuvaus on tavallaan osuva, sillä paljon yhtäläisyyksiähän näillä tyyleillä on. Jos se olisi paahteisempi, voisi sitä kutsua vaikkapa porteriksi. Suomenlinna on mielestäni yleensä onnistunut näissä brittiläishenkisissä vedoissa mainiosti, joten rohkenen kuvitella tämänkin olevan silkkaa pässin, vai vuohen? lihaa panimolle ainakin tyylinä. Tämän tyylin henkilökohtaiseen kärkeen mahtuvat itselläni ainakin: Kuhnhennin 4D ja Harviestounin Ola Dubhit. Vertailupohja on siis murhaavaa, mutta katsotaan tarvitseeko suomilaseja nostaa päähän tänä iltana vai miten käy.
Old Greig saapuu 0,5l pullossa, jonka hinta valtion monopolissa on 5,63€. Muina spekseinä kerrottakoon, että olut on 7%, n. 24ebua katkeroa ja n. 95ebc väriä.
Joten.. Old Greig, korkki pois ja lasiin poistu.

Syvää colanruskeaa olutta, joka jättää päälleen ohuen pitsisen renkaan lakikseen.
Kaadettaessa tuoksusta irtoaa kuivattua hedelmää ja karamellia. Joka lasiin asettuessaan muuttuu hämäävän metalliseksi, joka taas lämmettyään alkaa paljastamaan todellista otettaan. Maltaisuutta riittää. Tarjoillen hennosti toffeisuutta kuivatun hedelmän kera. Alkoholi puskee hennosti lävitse. Harmittavan mieto ja sävytön tuoksu. No maistetaanpa..
Tukeva maltaisuus yhdistyy maussa tiukasti hentoon paahteisuuteen, joka tuo tässä kohtaa balanssia makuun. Keveää hedelmäisyyttä ja karkkia. Loppua kohden jään miettimään meneekö paahteisuus jopa vähän tuhkaiseksi. Mikä tuntuu oudolta tällaisessa tuotteessa. Kuitenkin miellyttävä lakritsatoffeisuus lopussa miellyttää.
Suutuntumaltaan keskitäyteläinen Old Ale. Hiilihappoja on ja juotavuus on toki kohdillaan, mutta se moniulotteisuus mikä näkyy monissa tyylin parhaissa loistaa tässä poissaoloaan. Kenties mallasvalinnat eivät komppaa tällä kertaa.
Jokatapauksessa Old Greig ei ole huono olut. Se on.. aaahh..vähän tylsä olut. Veikkaan osuvan paremmin satunnaiskokeilijoiden suuhun, kuin omaani.
Pisteet: Tuoksu(1-10): 7, Ulkonäkö(1-5): 3, Maku(1-10): 7, Suutuntuma(1-5): 3, Yleisvaikutelma(1-20): 13-> Yhteensä: 33/50p.

Olutarvioissa: Vakka-Suomen Prykmestar Vahva Joulubock

Alkon jouluolut valikoimista lasiin astelee tänään Doppelbockia länsirannikolta.
Kyseessä on tietysti Vakka-Suomen jouluinen versio tästä vahvasta ja rotevasta tyylistä. Periaatteessa voisin odottaa varsin laadukasta näyttöä, koska minulle Vasp profiloituu ennen muuta juuri näihin saksalaistyyleihin, jotka se mielestäni myös hallitsee parhaiten. Jos asiaa ajatellaan nopeasti maanlaajuisesti, niin kenties vain Bryggeri Helsinki kilpailee samassa sarjassa ja painoluokassa?
Tällä kertaa Uudessakaupungissa on lähdetty luomaan 7% vahvuista tuotetta n. 27ebun voimin. Raaka-aineista ei sen tarkempaa listausta ole, mutta humalina ainakin Magnum ja Hallertauer, sekä keittoon on lisätty neilikkaa. Mietin olisiko vaikkapa Dunkelweizen, tai Weizenbock ollut neilikan kannalta parempi tyyli?
Jää maistettavaksi. Doppelbockeista ainakin pidän valtavasti, joten kiintoisaa nähdä miten tämä vertautuu myös myynnissä olevaan Ayingeri Winter-Bockiin, jota saa myös pienemmässä pullossa nimellä Celebrator. Kyseinen Doppelbock on muuten paras tyylissään, ainakin minun mielestäni.
Hintaa tälle 0,5l potulle löytyy tasan 5€, josta jokainen voi sitten miettiä onko kallista vai ei. Nyt kuitenkin asiaan, kaipaan mämmimäistä leipäisyyttä iltaan. Korkki pois ja Doppelia mukiin.

Sihahtaa vaisusti. Lasiin saa kaataa reilusti, jotta vaahtoa muodostuisi edes vähän. Muuten varsin kauniin pähkinänruskean punertava olut.
Tuoksusta irtoaa leipäistä maltaisuutta. Neilikkaa toki, mutta hei.. Se on onneksi sopivasti taustalla luomassa vähän joululimppuista tunnelmaa. Keveä karamellinen siirappisuus leijuu yllä, mutta kokonaisuus on näiden alueiden suhteen aika hyvin tasapainossa. Silti tuoksu on profiililtaan hyvin mieto, eikä niin moniulotteinen ja intensiivinen, kuten tyylin kärjessä. Ei hassumpaa kuitenkaan.
Maussa neilikkainen mausteisuus yhdistyy paahtoleipäisen maltaisuuden kanssa, jonka päälle on levitetty vähän joulupiparista karamellikastiketta. Maun yleisilme on melko pehmeä ja tuoksua jo voimakkaampi. Jälkimaussa jouluinen mausteisuus jää suuhun pitkäksi toviksi.
Suutuntuman puolella voidaan puhua jo lähes kohtalaisen täyteläisestä tuotteesta. Hiilihapot ovat yllättävän matalat, mutta minuahan tämä ei haittaa tässä tyylissä yhtään.
Vasp tekee Vahvalla Joulubockillaan pitkälti sen mitä on tehtävissä. Luo tavallaan tasapainoisen oluen ja ihan kohtuullisen mallikkaan esityksen tyylissään. Silti.. Se jää kauas kärjestä, jota saa myös Alkosta. Toisaalta onhan tämä nyt jouluisempi ja taas toisaalta en juurikaan välitä maustetuista oluista. Ja sitten taas tässä mausteisuus ei lyö ylitse ja tyyli on toki vaikea valmistaa. Hankala olut arvioida pisteissä. Maistakaa itse.
Pisteet: Tuoksu(1-10): 6, Ulkonäkö(1-5): 3, Maku(1-10): 7, Suutuntuma(1-5): 4, Yleisvaikutelma(1-20): 13-> Yhteensä: 33/50p.

Olutarvioissa: Stallhagen Julbock & Brewdolf the Reinbeer

Tuplasti Stallhagenia ja Alkon jouluiden ekat korkkailut. Sen kunniaksi laitoin tämän ihan videolle asti:

Olutarvioissa: Pyynikin Vahvaportteri

Kaivelin työviikon päätteeksi kaappia ja havaitsin, että en ole vieläkään saanut aikaiseksi juoda Pyynikin Vahvaportteria sieltä pois. Ihmettelin ja raavin päätäni tovin, mutta päädyin lopulta laittamaan tämän oluen kylmään. Pyynikin Käsityöläispanimo on ollut yllättävän vähän esillä tässä blogissa, mikä johtunee pääasiassa tuotteiden saatavuudesta näillä nurkilla. Panimohan sijaitsee siis Tampereella ja sen lyhyestä historiasta voisin kirjoitella enemmänkin, sillä vaiheet ovat olleet värikkäitä ja dramaattisia. Aina panimon alkuvaiheista, tulipaloon ja uuteen kukoistukseen asti. Leffamatskua kerrassaan.
Vahvaportteri taas on  Global Craft Beer Award kilpailun käsityöportterisarjassa palkittu olut, siis aivan kultamitalilla palkittu sellainen. Olen tämän muistaakseni kerran aiemminkin juonut, mutta en halunnut kaivaa vanhoja muistiinpanoja esiin, vaan katsoa miltä olut maistuu tänään?

Asiaan.
Korkki sihahtaa vaimeasti, kenties liian vaimeasti näin vapaapäivien kunniaksi, mutta tällä mennään.
Lasiin kaatuu synkkää lähes mustaa olutta. Vaahtoaa aavistuksen heikonomaisesti, mutta jättää lopulta päälleen ohuen, tiiviin vaahtolakin.
Tuoksusta irtoaa paahteista maltaisuutta, maitosuklaata ja pientä hedelmäisyyttä näin kärkeen. Mukaan on saatu toffeisuutta, sekä lakritsaa. Lämmettyään lakritsa muuttuu salmiakkimaisemmaksi ja suolaisemmaksi. Moniulotteinen.
Maussa paahteisuus tulee ensimmäisenä esiin. Maltaisuutta, lähes savuista paahdetta. Hentoa hedelmäpastillista makeutta nivoutuu salmiakkilakritsaan, kunnes katkeruus kuivaa loput. Keveää happamuutta loppuliussa paahteen kera. Siinä ja siinä meneekö tuhkaiseksi vai ei. Maku jää suuhun pitkäksi aikaa.
Suutuntuman puolelta todettakoon tämän olevan kohtalaisen täyteläinen, matala hiilihappoinen portteri, jossa on hieman öljyisyyttä ja paljon taitavasti kätkettyä alkoholia.
Pyynikin Vahvaportteri on kyllä upea kotimainen olut. Joku sanoisi sitä monipuoliseksi, toinen vivahteikkaaksi, mutta itse kutsun sitä sopivasti överiksi. Siinä on isolla pensselillä maalattu paljon vahvoja sävyjä yhdeksi lähes harmoniseksi teokseksi. Jotain hyvin tamperelaista siis..

Pisteet: Tuoksu(1-10): 8, Ulkonäkö(1-5): 3, Maku(1-10): 8, Suutuntuma(1-5): 4, Yleisvaikutelma(1-20): 14-> Yhteensä: 37/50p.

(edit. Annoin näemmä aiemmin tismalleen samat pisteet, joten.. "tatsi" on säilynyt hyvänä)

Korkin Kääntöpuolella: Joisin viskin ja nousisin, osa 2/2

"Kävipä eräänä iltana niin, että ylläpito päätti tilata laatikollisen viskiä, tuota elämän vettä. Laatikon tultua ja viralliset unboxing videot tehtyään pullot jäivät kutittelemaan mieltä. Niin komeita pahvisia tötsiä kultaisia kirjaimia, upotuksia, koristeita, vahakuoria.. Että paine jokaisen korkkaamiseen kasvoi. Onneksi muistin toverini suorastaan rakastavan viskiä, eritoten erästä juomapeliä. Jouduin hieman käyttämään viehätysvoimaani ja lupaamaan, että Scotland the Brave ei soi taustalla. Ajatushan kasvoi sille tasolle, että tämä maistelusessio nauhoitettaisiin. Kumpikaan meistä ei kuitenkaan tunne viskejä, olemme aloittelijoita, mutta asiantuntevia sellaisia. Tai ainakin yritimme olla.. Epäonnistuimme siinä surkeasti ja jutut lähtivät käsittelemään kaikkea muuta, paitsi viskiä, tai sitten ei."

Nyt onkin aika käydä tämän epookkisen dokumentin toiseen ja onneksi viimeisen osan pariin.
Ylläpito huomauttaa että alkoholi ei oikeasti sovi kellekkään ja jorinat sen vaikutuksen alla ovat omassa luokassaan. Meillä ei kuitenkaan ole tapana leikellä pois omia hölmöilyjäkään ja tarjoilla teille täydellisen kiiltävää, muovista, maailmaa. Vain totuus kelpaa. Olkaa hyvä, osa kaksi:

Battle of IPA: Keittopäivän kuulumiset

On helppoja keittopäiviä ja keittopäiviä, jolloin homma ei etene. Itärannikon Pale Ale:n keitosta uhkasti tulla jälkimmäinen. Miksi? Aloitetaanpa aamupäivästä..
Tiistai koitti tiukan maisteluillan jälkeen vähän tahmeana. Muistin aamiaisella, että kaurahiutaleita ei ollut, mutta koska apukokki oli paikalla saatoin antaa hälle kartan, kolikon ja maltaan jyviä jätettäväksi reitille takaisin, tai sitten vain pikkulinnuille talviruokintakauden evääksi?
Itse aloitin samalla tärkeimmästä päästä. Viritin soittimen täyteen hyvää soundia ja aloitin siivoamisen. Koska edellisestä kerrasta oli vierähtänyt tovi päätin samalla siivota muunkin kämpän odotellessani apukokin paluuta. Resepti oli luonnollisesti valmisteltu jo valmiiksi, joten saatoin vain tarkistaa mallasmäärät ja vesiarvot. Punnita maltaat ja mineraalit, ladata myllyn täyteen j
a kaivaa tarvittavat mittarit, kauhat, mitat sun muut esiin.
Koska apukokki oli palatessaan täynnä intoa laitoin hänet tietysti mallasmyllyn kampeen ja jäin lämmittämään vettä, sekä aloittamaan Snäppäysurakkani (kiitos katselijoille, en tiedä jäikö mitään kovin asiallista talteen, mutta ehkä tunnelmat välittyivät paremmin).
Toverini saatua maltaat rouhituksi aloitimme mäskäyksen. Tai minä aloitin ja apukokki jäi siivoamaan myllyä. Puhtausasiat, puhtausasiat.. Tätä n. 11l erää varten lämmitin 11l vettä n. 73c ja viljoja oli n. 3,75kg (naputan tekstiä muualla, joten tarkat muistiinpanot ovat tietysti kotona). Sain lämpötilan asettumaan kivasti 66c, joten saatoin keittää pannullisen kahvia tässä välissä. Mäskikahvit on kuitenkin perinne, josta ei luisteta.
Kahvin päälle mittassimme vierteen ph:n, joka oli hyväksytyissä rajoissa, mutta pari pykälää optimaalia ylempänä, joten päätin lisätä vähän maitohappoa laskemaan ph:n halutulle tasolle (5,4 -> 5,2). Samalla punnitsin huuhteluvettä varten mineraalilisäyksen ja laitoin 9l huuhteluvettä lämpiämään.
Näin kaikki juoksi iisisti ja nätisti eteenpäin, kuten yleensä aina.

Minulla on tapana huuhdella ja suorittaa ulosmäskäys samalla, koska laitteisto ei anna myöten lämmittää mäskiä (paitsi dekoktiot, mutta eri juttu). Huuhteluvesi siis käsiteltiin myös maitohapolla, mineraalit mäskit sekaan ja tuo n. 93c vesi muun mäskin sekaan. Sekoiteltiin, jolloin lämpömittarini tietysti hukkui mäskin sekaan (ehjänä). Noh, näitä on hyvä olla useampia, joten otettiin toinen esiin. Lämmöt sinne 74c ja ph:kin näytti 5,3, joten annettiin asettua vartin ennen siivilöintiä.
Tästä ne ongelmat sitten alkoivatkin.. Vorlauf valui vielä nätisti, sameaa kuten arvata saattaa. Mutta.. Vierteen lasku/siivilöinti joka vie tavallisesti erästä riippuen n. 30-45min minulla, kestikin nyt vajaat 2h. Siivilä oli alituisesti aivan tukossa. Pääsyyllisenä tähän tietysti kaurahiutaleet ja niiden tuoma viskositeetti nesteessä.
Muutaman kerran puhdistin koko siivilän ja lisäsimme vettäkin mäskin päälle. Vaan ei.. Ei auttanut kuin odottaa, mutta onneksi aikaa riitti.

Hops, hops, hops

Päästyämme viimein keittoon aloin olla jo kohtalaisen nääntynyt, vaikka välissä oli korkattukin yksi kotipanimotuote. Samalla kun jäin seuraamaan kuumaruvan muodostumista (hot break) ja vahtimaan ettei keitos tule kattilasta levylle jäi apukokki tyhjentämään mäskäintä mäskistä. (Mukavaa tällainen apu, iso kiitos siis).
60min keitto meni kauniisti, ei boiloveria siis. Humalaa lisäsimme aikataulun mukaisesti, paljon, ja keiton jälkeen suoritimme ns. hop standin 85c vierteessä loput humalat. Tämän on siis tarkoitus emuloida kaupallisen tason whirlpool lisäystä (mitä muuten ei kaikissa panimoissa edes tehdä).

Lopulta jäähdyteltiin vierre sitten loppuun. Lämpöjen ollessa +18c siirsimme vierteen kattilasta. Siivilöitiin n. 2-3l humalamuhjua pois ja ilmastettiin 20min akvaariopumpulla. Tässä välissä olinkin ehtinyt jo tiskata pytyt, kattilat ja muut alta pois. Pientä voiton riemua alkoi olla ilmassa, kun vierre vietiin ulos jäähtymään ja pääsimme ruokailemaan.
Ruuan päälle saattoi levollisin mielin laittaa saunan tulille ja nesteyttää hiivan. Eli keitettyyn, jäähdytettyyn veteen sekoitetaan hiiva ja annetaan tämän tovin asettua, jolloin neste muistuttaa no.. vähän maitoa, kaikki leipojat tietävät mistä puhutaan.
IPA:ni on siis keitetty ja poika on ehtinyt käydä jo muutaman päivän nätisti. Hän on syönyt jo ensimmäisen kuivahumala-annoksensa reippaasti ja käynyt arvosta 1.068 arvoon 1.025.
Vaikeuksien kautta voittoon siis. Voin kertoa vierteen/esioluen olevan todella mehevää trooppista hedelmämehua, ainakin vielä. Fiilistä voidaan siis kuvailla varsin odottavaksi tämän erän suhteen.

Korkin Kääntöpuolella: Joisin viskin ja nousisin, osa 1/2

Kävipä eräänä iltana niin, että ylläpito päätti tilata laatikollisen viskiä, tuota elämän vettä. Laatikon tultua ja viralliset unboxing videot tehtyään pullot jäivät kutittelemaan mieltä. Niin komeita pahvisia tötsiä kultaisia kirjaimia, upotuksia, koristeita, vahakuoria.. Että paine jokaisen korkkaamiseen kasvoi. Onneksi muistin toverini suorastaan rakastavan viskiä, eritoten erästä juomapeliä. Jouduin hieman käyttämään viehätysvoimaani ja lupaamaan, että Scotland the Brave ei soi taustalla. Ajatushan kasvoi sille tasolle, että tämä maistelusessio nauhoitettaisiin. Kumpikaan meistä ei kuitenkaan tunne viskejä, olemme aloittelijoita, mutta asiantuntevia sellaisia. Tai ainakin yritimme olla.. Epäonnistuimme siinä surkeasti ja jutut lähtivät käsittelemään kaikkea muuta, paitsi viskiä, tai sitten ei. Tarjoamme nyt tämän kaksiosaisen, suorastaan  nautinnollisen, not, luontodokumentin ensimmäisen osan. Parhaalla katseluajalla, suttuisella kuvalla, utuisilla ja alati houruisemmilla jutuilla.
Osa yksi siis:

Battle of IPA: Huomenna Livenä Snäpissä

Tiedoite.

Julkaisukelpoinen: Heti.

Hyvät kansalaiset. Elämme vaikeita aikoja, katkeria sellaisia, joten on tullut aika laittaa oma lusikkamme tähän katkeransuloiseen soppaan. On tullut aika keittää Itärannikon Pale Ale.

Tästä oluesta odotamme hedelmäistä, tasapainoista, mehuisaa, humalaista ja erilaista IPA:a. Tavoite on vähintäänkin olla tässä tyylissä kotimaan kärkeä, mikä nyt rehellisesti ei ole paljoa se. Sekondäärisenä tavoitteena ja kenties kovempana sellaisena on lyödä erään raumalaisen hörhön West-Coast asenteinen keitos. Suhtaudumme tavoitteisiimme samalla vakavuudella, kuten elämään yleensä. Nokka(kyllä, ei nenä, vaan nokka, vaak, vaak) pystyssä räntäsateessa vaappuen. Ylväänä, kuin vain ankka, tai pingviini voi olla etsiessään lämpöistä pesäkoloa johon laskea pulskean olemuksensa iäksi.

Tämän huomisen (10.11) prosessin tulemme tallentamaan sekavasti myöhemmin tällä viikolla tänne blogin puolelle, mutta..

Ensimmäisenä? Suomessa aiomme tarjota tunnelmia suorana, livenä Snapchatin kautta, josta snappeja voi seurata kanavalta/tunnuksella: artofhalo. Snapit ovat katsottavissa 24h, jonka jälkeen ne katoavat bittiavaruuden loputtomiin sfääreihin. Tästä syystä olemme alkaneet hitaasti rakastua tähän sosiaalisen meedian mahdollisuuteen, koska mikään ei ole ikuista, ei edes kolmen ässän valta.

Unboxing: Whiskysiten paketti

Sain laatikollisen viskiä ja muita juomia.. Joten pitihän se avata kameran edessä, kuten jokaisen muunkin kelpo hipsterin, hörhön ja muun trendsetterin.

Alkon jouluoluet 2015

On taas se vuodenaika..

Vaikka ulkona on pimeää ja kosteaa. Puissa on vielä lehdet ja syystuuli puskee luihin ja niihin ytimiin paksun gore-tex kerroksen lävitse. Silti.. Alkon jouluolut listaus vuodelle 2015 näyttää tältä. Tuoko se sitten valoa ja lämpöä? Ehkä, ehkä, ehkä ei?

Pidemmittä höpinöittä käydäänpä asiaan ja pureudutaan tulevan kauden tuotteisiin:

Suomi:

Beer Hunter's Mufloni Talviporter. 33cl, 3,70€

Omat hajatelmat: Oli mukana jo viime kaudella. Ei vakuuttanut minua jättäen vähän hajanaisen mielikuvan. Hintakin pompsahtanut 40sntiä, joten ei minun koriini.
Ruokapöytään: Minä en ottaisi, mutta sinä voit kokeilla.

Malmgård Arctic Circle Ale. 50cl, 5,14€

Omat hajatelmat: Jännästi tämä ei koskaan ole blogiini päätynyt, vaikka usein onkin ollut mukana ja tullut nautittua. Hieno paluumuuttaja ja ehdottomasti maistoon taas.
Ruokapöytään: Takan edessä yleiseen nautiskeluun.

Malmgård Tammiportteri. 50cl., 4,58€

Omat hajatelmat: Uusi tuote, vai olisiko Oak Porterista uusinta? Ken tietää, mutta vaikuttaa vähän hemmetin mainiolta. Mielestäni Malmgård on yksi parhaimmista näissä tummissa ja voi kun sieltä löytyisi se 10% IS joskus..
Ruokapöytään: Kuka tietää? Kuullostaisi hyvältä suklaan kera, mutta vaikea sanoa maistamatta.

Rekolan Talven Tähti (5,6%). 50cl, 5,90€

Omat hajatelmat: Ilmeisesti vahvempi versio maitokauppatuotteesta. Maistamatta, joten saatan napata, vaikkakin mausteisuus on minulle kompastuskivi. Silti.. Rekola voisi onnistuakin tässä?
Ruokapöytään: Vaikea sanoa, sopivalla kombolla voisi toimia laatikoiden kaverina?

Sinebrychoff Jouluolut. 33cl, 1,98€

Omat hajatelmat: Koffin jouluoluen jokavuotinen vahvempi versio. Jäänyt välistä jokaisella kerralla ja jää varmaankin jälleen. Listalla paljon kiinnostavampia, enkä tikkaa tikkien vuoksi.
Ruokapöytään: Wahvempi vaihtoehto saunaan?   

Suomenlinnan Old Greig. 50cl, 5,63€

Omat hajatelmat: Old Ale tyylinä, joten toki kiinnostaa. Suokki osaa nämä brittityylit yleensä tyylikkäästi, joten.. Miksei?
Ruokapöytään: Maistamatta en uskalla luvata, mutta tuurilla voisi toimia yleisoluena.

Stallhagen Julbock 33cl. 3,50€

Omat hajatelmat: Tuttu juttu, mutta hyvä sellainen. En ole tehnyt aikoihin tuttavuutta, joten nyt voisi olla pitkästä aikaa aika moikata vanhaa ystävää.
Ruokapöytään: Väliolut ennen lahjoja?

Stallhagen Brewdolf the Reinbeer. 33cl, 3,53€

Omat hajatelmat: Uusi tuotos kenties? Ei mitään taustatietoja vielä.
Ruokapöytään: En lupaa mitään, maistetaan ensin.

Vakka-Suomen Prykmestar Vahva Joulubock. 50cl, 5,00€ 

Omat hajatelmat: Doppelbock on vaikea tyyli luoda, mutta Vasp on yleensä handlannut germaanityylit suvereenisti. Kiinnostaa.
Ruokapöytään: Doppelbockia en jouluruuan kaverina nauttisi, mutta kenties hissukseen illalla itsekseen.

Muut Pohjoismaat: 

Nogne Ø God Jul. 50cl, 6,97€

Omat hajatelmat: Vihdoinkin täällä taas. Erinomainen, joten ostan ehdottomasti.
Ruokapöytään: Ei, vaan hitaaseen nautiskeluun.

Nogne Ø Imperial Rye Porter. 50cl, 9,59€

Omat hajatelmat: Toinen paluumuuttaja. Tyyris edelliseen nähden ja yhden pullon majaillessa varastossa pitää harkita innostaako. Upea olut jokatapauksessa.

Ruokapöytään: En ottaisi, korkeintaan suklaan kaverina ja silloinkin harkiten.

Ørbæk Kors Øøll. 75cl, 8,69€ 

Omat hajatelmat: Perinteistä Alea, otettu valikoimiin punaisen etiketin voimin? Arvostelut eivät ole kummoiset, mutta iso pullo ja kohtalainen hinta houkuttelevat..

Ruokapöytään: Ei maistoa, ei lupausta. Toisaalta voisihan tämänkin jollekin kaiketi parittaa, koska arvioista päätellen melko makea?

Saksa:

Aecht Schlenkerla Rauchbier Urbock. 50cl, 3,98€

Omat hajatelmat: The jouluolut. Vielä olisi viime talvelta yksi pullo jäljellä, joten saapuu kivasti. Nokkelimmat ovatkin jo varastoineet tätä verkkokaupasta.

Ruokapöytään: Minulle ruisleipää, kinkkua, hyvää sinappia ja tätä. Kiitos.

Ayinger Winter Bock. 50cl, 4,48€

Omat hajatelmat: Toinen klassikko, eli Celebrator sillä toisella nimellä. Erinomainen, joten pitääkin vilkaista josko taas lähtisi. Eihän Ayingilta tule koskaan mitään huonoa.

Ruokapöytään: Varovasti ettei peitä kaikkea voimakkuudellaan.

Kulmbacher Kapuziner Winter-Weiss 50cl, 3,99€

Omat hajatelmat: Tuttu juttu tämäkin. Ihan hieno vehnis, mutta kun halvemmalla saa parempaakin, niin jää hyllyyn.

Ruokapöytään: Kalojen kaveriksi.

Kulmbacher Mönschof Weihnachtsbier. 50cl, 3,98€

Omat hajatelmat: Märzenia vai Bockia? En muista, mutta peruslaadukas tuote tämäkin, jonka pilaa vain hinta. Nelonen on mielestäni liikaa käyttöoluelta.

Ruokapöytään: Todellakin. All-around pelaaja joka sopii jokaiseen joukkueeseen.

Zoller-Hof Donator. 33cl, 3,38€

Omat hajatelmat: Vaalea Doppelbock. Maistamatta, mutta kun nämä eivät yleensä osu omaan makuuni.

Ruokapöytään: Varauksin, miksei siis?

Iso-Britannia:

Fuller's Old Winter Ale. 50cl, 4,19€

Omat hajatelmat: Ei joulua ilman tätä Fuller's:ia? Jostain syystä pidän tästä paljon. Laatua, ilman kikkailua.
Ruokapöytään: Toimii itselläni yleisoluena vähän kaiken kanssa.

Ridgeway Insanely Bad Elf Vintage Ale 2014. 33cl, 4,39€

Omat hajatelmat: Ridgewayta Vintage leimalla? Koska en ole valitettavasti pitänyt näistä tontuista edellisilläkään kerroilla, niin taidan skipata.

Ruokapöytään: Takan edessä hitaaseen alkoholisoitumiseen

Robinsons Old Tom Ginger. 33cl, 3,99€

Omat hajatelmat: Gingerbreadcookiebeer. Maistamatta ja osuu koriin, jos fiilis kohtaa saatavuden. Inkivääri ei toimi kaikille, minulle se yleensä osuu jossain määrin.
Ruokapöytään: Piparin kanssa nautittuna?

Shepherd Neame Double Stout (5,2%). 50cl, 3,97€

Omat hajatelmat: Shepherdin stout on muistikirjani mukaan varsin pätevä olut, mutta ei sykähdyttävä. Suosittelen maistamaan itse.

Ruokapöytään: Suklaajälkkärit, here we come.

BrewDog Hoppy Christmas. 33cl, 4,68€

Omat hajatelmat: Voiko joulun ainoasta IPA:sta veloittaa trendilisää hinnassa? Nähtävästi voi, vaikkei tuote kummoinen olekkaan. Toisaalta hinta on halvempi, kuin muutama vuosi takaperin..

Ruokapöytään: Joululahjoja avatessa voi katkerat pettymykset huuhdella katkeralla oluella?


Belgia:

Achouffe N'Ice Chouffe. 75cl, 9,99€

Omat hajatelmat: Täällä taas. Upeaa. Jouluinen Chouffe on varsin hieno olut, vaikkei millään panimon paras. Join viimeisen vuoden 2011 erän pullon viime viikonloppuna. Ikääntyy edukseen.

Ruokapöytään: Varauksin, mutta jakopullona suvun kesken aiheuttaa aina hupia.

Van Honsebrouck Kasteel Rouge. 33cl, 4,98€

Omat hajatelmat: Kasteel Donkeria ja kirsikkalikööriä sekaisin.. Kuullostaa petolliselta ja pervolta. Pakko ostaa yksi..

Ruokapöytään: Kenties jälkkäriksi itsessään?


Yhteenveto kaikista: 

Joulu 2015 ei tarjoile mitään suuria yllätyksiä. Joitakin hienoja paluumuuttajia ja niitä perinteisiä vuodesta toiseen hyllyillä pysyviä suosikkeja. Silti esitän vain yhden kysymyksen: Missä ovat jenkit? Olisin kyllä huolinut jonkun ison Imperial Stoutin tälle joululle joltakin kiintoisalta panimolta, sekä Anchorin jouluoluen. Kotimainen katsaus näyttää jo varsin hienolta ja tasapainoiselta, mutta ei revittelyä. Nörttini kaipaisi muutamaa repivää ja uutta pommia valikoimiin. No kuhan on Urbockia..
Jännä muuten havaita, että vaikka suurin osa onkin tullut juotua, niin blogiin ei ole monestakaan juttua tullut. Tarkoittaako tämä, että jos bloggaan oluesta sitä ei seuraavina vuosina saavu hyllyyn? Tiedänkin mistä aloitan..

Battle of IPA: Oma reseptini

IPA taistelu etenee ja on aika postata reseptejä. Länsirannikolla on lyöty humalaa keittoon nyt jo aivan toisella tapaa, mutta silti Kaakossa ollaan valmiina luomaan jotakin mehukkaampaa ja öljyisempää.


OG: 1.067 FG: 1.014
N. 6,9%, 62ebu, 14ebc. Eräkoko, n. 11l.

Mallaspohja:

80% Pale Ale
10% Kaurahiutale (Nalle pikakaura)
5% Cara-Pale
5% Keksimallas

Humalointi:

60min 40 Ebu CTZ
5min 10g Centennial, 15g Amarillo, 15g Citra
0min 15g Amarillo, 10g Citra
Steep 80c: 15g Amarillo, 15g Citra, 15g Centennial

Kuivahumalointi:
 fifty-fifty (eli kahdessa erässä) käymisen mukaisesti:

20g Citra, 20g Amarillo, 20g Centennial

Hiiva:

Safale S04

Prosessi:

Mäskätään 65c /1h, vesi käsitellään arvoihin:

Ca: 100, Mg: 2, Na: 8, SO4: 125, Cl: 100, HCO3: 0, ph: 5,2

Nostetaan huuhteluvedellä lämpötila 76c, pidetään 15min ja valutetaan tyhjäksi. Keitetään n. 16-17l vierrettä 1h. Jäähdytetään ohjelman mukaisesti ensin vapaasti 80c, pidetään 15min ja jäähdytetään loppuun. Ilmastetaan 15-20min pumpulla, Hiivataan 17c. Kun käyminen lähestyy loppuaan kuivahumaloidaan puolella, annetaan olla korkeintaan 3vrk:ta, jäähdytetään vierre, siirretään ja annetaan lämmön taas nousta. Loput kuivahumalat 5-7vrk ennen pullotusta, karbonoidaan n. 2,4vols.

Olutarvioissa: Tölkistä Stadin American Pale Ale & Session IPA

Tapahtumat Stadin Panimon ympärillä käyvät kuumina, mutta en halua pureutua niihin, koska koen median saaneen jo osansa asiasta. Itse toivon panimolle vain hyvää ja parasta jatkoa.

American Lagerin tölkkiversion lisäksi nyt kauppoihin saapuivat panimon American Pale Ale ja Session IPA. Lagerin humaloinnista huumaantuneena en miettinyt hetkeäkään kun tartuin näihin purkkeihin.
Aloitetaan American Pale Ale:sta. Tämä on ilmeisesti sama kuin aiemmin pullosta juomani versio? Muistikuvat ovat tästä hyvin hataria, mutta näemmä ainakin 34 pistettä olen kirjannut taulukkoon.
Joten.. Enemmittä puheitta asiaan. Minua janottaa, toivottavasti teitäkin.

Tsuff.. Sihahtaa tämä oranssivalkoinen tölkki. Se haluaa vain tulla nautituksi.
Ulkoisilta ominaisuuksiltaan hyvin perinteistä linjaa. Vaalean kullankeltaista olutta jättäen päälleen kohtalaisen tiiviin ja kestävän vaahtolakin.
Tuoksu.. Ai herranjestas.. Kyllä, kyllä, kyllä.. Riittääkö että kerron sen olevan aivan mahtavaa? Pitäisi riittää. Käpymäinen humala yhdistyy hillityihin hedelmäisiin sävyihin, vähän pihkaa ja sitrusta. Todella huumaavaa tavaraa. Maistetaan.
Kyllä, kyllä.. Nyt tähän käpyyn ja pellettiin tulee mukaan enemmän pihkaisia sävyjä, mutta mitään mäntysuopaa tämä ei ole. Hedelmää, keveää maltaisuutta ja rapea purenta.
Suutuntumaltaan keskitäyteläinen. Suhteellisen helpohkosti juotava tyylissään. Erityismainintana miellyttävä öljyisyys.
Stapa puskee kyllä nyt aivan uskomattoman upean tuotteen markkinoille. Tasapaino, yleisilme ja kaikki.. Märkää humalafriikin fantasiaa näillä spekseillä. Kyllä.. tämä on juuri sellaista humalointia josta itse pidän.


Sitten.. American Session IPA. Jos edellisessä oli n. 35ebua, niin tämä lähes tuplaa luvun (60). Enemmittä jorinoitta asiaan.

Ulkoisesti Session IPA on edellistä kenties kirkkaampi. Kullankeltaista, jättää myös kivasti vaahtoa ja pitsiä päälleen ja lasin reunaan.
Tuoksussa sitrusta, mutta nyt käpyisyys on edellistä enemmän alla. Pilkistelee toki selkeästi, mutta ei samanlaista wow-faktoria kuin edellinen. Greippiä ja pihkaa.
Maussa on aikaslailla rapsakasti humalaa. Ruokakaupan sitrushedelmätiskille taisi tulla juuri tukusta lastillinen. Maltaisuus jää jalkoihin, käpyisyys myös. Pihkaista puumaisuutta on, samoin vähäisesti ruohoa. Humala tuntuu jopa vähän karkealta, tavallaan tässä.
Suutuntuma myös keskitäyteläistä. Juotavuus vähän nihkeämpää kuin edellisessä. Suuta kuivaava.
Session IPA kategoriassa ei mikään jättimenestys. Humalapommi toki, mutta minulle liikaa. Ostanko toiste, toki.

Tuopin Ääressä vs Reittausblogi: Battle of IPA

Rauman ihmeellisestä kaupunkimiljööstä ponnistava Reittausblogi on lähtenyt etsimään täydellistä IPA:a.
Lukaisin mr. Forestriverin ajatuksia ja totesin nämä liian keveiksi makuuni (Tai sitten hyvin pohdituiksi, mutta ah niin vääriksi). Lähdenkin tekemään tämän itse kaikin minulle suoduin diipadaapaipailijan elkein. Pitäähän täältä Kaakosta näyttää mistä hanasta ja kenen pullosta mallasta valuu humalaisena ja pihkaisen öljyisenä.
Harrilla oli esikuvana Swami's IPA, tuo Pizza Portin muinaisjäänne jostakin ysäriltä. Muistatteks.. Nappiverkkarit, Eurodance, neonvärit ja rallienglannin. Aika kultaa muistot, muttei oluita.. Samalta ajaltahan olisi vaikkapa Koffin Bora Borakin.
Klassista tavaraa, vähän patinaa ja nostalgiaa, mutta eihän näitä nyt voi verrata moderniin trooppisenhedelmäiseen, fruktoosisen käpymäiseen öljyjuomaan, joka tihkuu pehmeyttä ja sopivasti katkeruutta. Aivan.. En viitsi edes lähteä samoista lähtökohdista tähän taistoon IPA:n herruudesta. West Coast on kuollut ja näistä "Länsi" alkuisista jutuista vain West Staines Massiv elää, Big Up the new king. Sillä nyt täällä East Coastilla lähdetään siitä mikä nyt kutittaa hipsteriparran ruutupaitaa. Tiiätte kyl. Näitä uuden aallon pienpanimoita juttuineen..
Joten Tuopin Ääressä - Itärannikon Pale Ale (uuuh, sun nimi on kuuma ja ympyräinen):

Mallaspohja:

Olen viimeksi keitellyt vehnäpohjaisia IPA oluita. Kuitenkaan en aio nyt käyttää vehnää, enkä ruista, mutta kaura kiinnostaa. Miullehan on aivan sama jos IPA on samea, itseasia..se näyttää vaan herkullisemmalta ja öljyisemmältä. Vähän kuten Weissbierkin näyttää hyvältä sameana.
Eli sitä ainakin sekaan, kivaa liukasta öljyisyyttä, runkoa ja smoothia pehmeyttä..Vois toimia. West Coastilla haaveiltiin pils maltaan käytöstä pohjassa, itse lähden pale-ale maltaasta liikkeelle. Ujutan kenties vähän carapalea sekaan ja ehkä keksimallastakin, ehkä? Nyt repäisisin hatusta: 80% pale-ale, 10% kauraa, 5% Carapale, 5% keksimallasta. Toki esim. Munich sopisi tähän myös, mutta en taida sitä ruveta nyt erikseen tilaamaan.

Mash hopping, waste of hops or not?

Humalointi:

Reittausblogin puolella meinataan mäskihumaloida, mutta minusta tässä menee kukat ja pelletit hukkaan. FWH on ihan näppärä ja kiintoisa tekniikka, siinä siis lisätään humalaa jo siivilöintivaiheessa kattilaan, eikä vasta keiton alettua. Vaikea sanoa poikkeaako lopputulos tekniikkaa käyttäen tavanomaisesta, kun yleensä sitä humalaa on niiin paljon muutenkin seassa. Itse lähden rakentamaan tämän siitä mitä pakastimessa on. Nyt siellä on: Amarilloa, Citraa ja Centennialia. Toki muitakin, mutta lähinnä jotain outoja brittiläisiä ja jaloja saksalaisia, sekä yhtä tsekkiäkin kuten hallertaueria ja saazia. Nokkelimmatpokkelimmat varmaan laskevat oikein, kyllä aion kokeilla pilsiä ja ehkä kellerbieriä, koska tekee mieli.. Iisiä ja kliiniä.
Niin tähän.. Lisäykset: 60min katkeroa joku 30-45 ebua Centennialista ja ehkä Magnumista, tai jos CTZ:n jämiä vielä löytyy kaapista. Keiton loppuun sitten varmaankin perinteikkäästi lisäykset 15min, 5min, 0min ja steeppaus n. 80c vierteeseen. Ehkä.. 15min 15g Amarillo+10g Citra, 5min 15g Centennial+10g Amarillo, 0min kaikkea 15g, Steeppaus kaikkea 20g.

Kuivahumalointi:

Kenties kahdessa erässä, joista ensimmäinen menee heti pääkäymisen loppupuolella ja loput sitten sekondääriin vajaaksi viikoksi. Miksi? Vastaan vain.. Miksei? Määrät? Suuria, näitä pitää pyöritellä.
Nyt tuntuisi siltä että Amarilloa enemmän kuin muuta. Citra on vahva ja haluan siitä nyt tukea ja Centennial tuo kaivattua greippiä ja pihkaa vähän.  Kuivahumalaan varmaan 25g Amarilloa, 18g Citraa, 12g Centennialia. Tämä noin.. 10-12l satsiin. Määrät varmaan kaikkiaan muuttuvat ja hahmottuvat myöhemmin.

Hiivaus:

Länsirannikkolla luotetaan toki luotettavaan työhevoseen ja rakkaaseen S05 kantaan. Varmasti hyvä ratkaisu. Minä lähden taas toista tietä maaliin ja valitsen brittiläistä hiivaa, kenties S04:ta. Eli ihan mitään Conan kantoja ei ole käytössä, mutta S04 on pelittänyt minulla aiemminkin näissä ihan kivasti, kenties jopa kaupallisella tasolla asti..

Minun prosessipuoleni:

Mäskäys siinä 64-66c välillä helposti yksivaiheisella infuusiolla. Perinteikkäästi vettä 3l yhteen mallaskiloon nähden. Huuhtelen koko erän ja hoidan ulosmäskäyksen samalla nostamalla huuhteluvedellä mäskin lämpötilan sinne 76c nurkille, jossa vartin pito ja siivilöinti.
Lännessä mennään Rauman vedellä sellaisenaan, minä taas muokkaan omaa vettäni hieman, koska täällä se on melko pehmeää. Kipsiä ja kalsiumkloridia hieman, sekä ph:n säätö sinne 5.2-5.4 akselille maitohapolla. Mittaukset suoritan ph-mittarilla huoneenlämpöisestä vierteestä. Tämän näytteen jäähdyttämisen nopeuttamiseksi pidän teräksistä mittaani pakastimessa.
Keitto 60min, jonka jälkeen annan vapaasti jäähtyä n. 80c ja heitän viimeiset humalat sekaan. Annan olla vartin kattilan kannet kiinni ja jäähdytän vierteen n. 17c. Ilmaan vartin pumpulla, hiivaan ja vien pytyn varastoon viileään aloittamaan käyminen. Muutama päivä viileässä ja siitä sisälle muutamaksi päiväksi hoitamaan käyminen loppuun. Kuivahumaloinnit ja siirrot sitten käymisen mukaan.

Statistiikaltaan pyrin n. 6,5-7%, 50-70ebua ja väri jää vaaleaksi.
Tällä Itärannikon Pale Alella aion näyttää Länsirannikolle kuinka syvälle kaninkolo vie, kun kyse on kodista, IPA:sta ja kävyistä.
Tarkan reseptin ja jutun valmistuksesta, sekä maistelut tarjoillaan tuoreeltaan. Aion muuten ekana Suomessa? snäpätä pitkin prosessia. Oikeastaan tein tämän jo kertaalleen, mutta 99% teistä se meni sivu suun, mutta markkinoidaan tätä lähempänä.
Joten Harri.. Vastaat varmaan haasteeseen? First round.. Fight.

Challenge is on

5 Yleisintä virhettä aloittelevalle kotiolutmestarille

Viimeksi oli puhe viidestä helpoimmasta tyylistä valmistaa. En kuitenkaan vielä tartu kääntöpuoleen, eli viiteen vaikeimpaan vaan puhun hieman prosessista itsestään. 
Saan paljon kysymyksiä liittyen erityisesti kotioluen valmistukseen ja kiitän utelijoita ja kaikkia muitakin aktiiveja viesteistä ja kommenteista. Näitä on paitsi mukava lukea, että vastata, koska kaipaan enemmän vuorovaikutusta, kuin vain tekstin tuottamista tarkoituksena pelkästään että se luetaan.
Monilla tuntuu olevan samoja kysymyksiä, mutta jotten tekisi tästä mitään kotiolut FAQ:ta, niin kerron mielestäni viisi yleisintä virhettä, jotka lähes jokainen aloitteleva kotiolutmestari, guru, kokki ja keittäjä tekee sillä oletuksella, että tuntee jo osapuin prosessin vaiheet.

1. Olemattomat muistiinpanot. 

Tästä oli puhetta jo aiemmin, mutta en voi olla teroittamatta tätä. Tee muistiinpanoja ja tallenna ne. Tämän yleensä oppii kantapään kautta, myös minä.. Joten itse itseäni lainaten: 
"Kirjaa kaikki ylös. Mitä maltaita, ja mistä ne ovat peräisin? Sama kaikille raaka-aineille. Kuinka paljon vettä käytät mäskätessä? minkä lämpöistä mäski on? Kauanko mäskäät? Kauanko siivilöit? Huuhteletko mäskiä? Jos huuhtelet, paljonko käytät vettä? Kuinka kuumaa se on? Kauanko keität vierrettä? Mikä oli vierteen ominaispaino ja määrä ennen keittoa? Kauanko jäähdytys kestää? Ilmastitko miten ja kauan? Minkä lämpöistä vierre oli hiivatessa? Entä sen ominaispaino? Mitkä olivat käymislämpötilat? Siirsitkö astiasta toiseen? Koska käyminen päättyi? Mikä oli lopullinen ominaispaino? Paljonko sokeria laitoit pullottaessa? Missä lämpötilassa pullotit ja pidit pulloja? Miltä olut maistui missäkin vaiheessa? Ja tärkeimpänä.. Kaikki, siis kaikki muut huomiot prosessissa ja pitkin prosessia? Sähläsitkö, missä kohtaa? Mitä teet toisin seuraavalla kerralla?

Ja pidemmälle päästyäsi: Millaista vettä sinulla on? Mikä oli mäskin ph? Sääditkö vettäsi, miten?"

Koska yksinkertaisesti tämä on paitsi avain kaiken oppimiseen, mutta auttaa myös jos kysyt ongelmatilanteessa apua. On paha sanoa vaikkapa käymisestä mitään, jos et ole mitannut ominaispainoa pullottaessa ja mittari oli "Jossain siel mustan rajal". 

Varhaisia muistiinpanoja

2. Liika kikkailu

Kyllä alan toistamaan itseni. Kuitenkin.. On hienoa luottaa omiin kykyihin ja hienoa tehdä reseptejä itse kopioimatta lähtökohtaisesti kaikkia muiden reseptejä. Silti kysy itseltäsi kerran, kahdesti, kolmesti.. Tarvitseeko tähän IPA:ni lisätä: tammilastuja, kanelia ja kardemummaa, pullollista persikkalikööriä, chiliä, pähkinöitä tai savumaltaita. Kyllä osa saattaisi toimiakin, mutta.. todennäköisempää on, että muuten onnistunut oluesi saa liikaa twistiä ja se on enempi vähempi pilalla. Jos kyseessä on jo onnistunut resepti ja haluat välttämättä kokeilla jotakin, niin näppärä tapa on jakaa erä useampaan käymisastiaan. Näin voit verrata erilaisia lopputuloksia keskenään. 

Turhaa kikkailua, vai jotain ihan muuta?

3. Luotto vesilukkoon, muttei mittauksia

Se kupliiko vesilukko ei kerro käymisestä juuri mitään. Näin.. Maailma murtui.. Kyllä, ihan totta, että sen tulisi tuottaa kuplaa ja pöristä tasaisesti käymisen alkuvaiheessa, mikäli kansi/tiiviste on vain tiivis. Se ei siis tarkoita, että kun se tasainen kaksitahtimoottorin pärinää muistuttava pulputus loppuu..olisi aika pullottaa. Ei.. Anna sen olla. Se haluaa olla, se pitää yksinäisyydestä ja inhoaa kutsumattomia vieraita. Tee mieluummin niin, että kun käyminen hidastuu selvästi (se pulputus). Avaa kansi ja ota puhtaalla ja sanitoidulla mitalla (jokainen tyylillään) näyte ja mittaa ominaispaino (ja lämpötila, kirjaa ylös). Tai jos sinulla on hanallinen astia tämä on vielä helpompaa. Mieti ovatko lukemat sellaisia kuin pitäisi? Jos avasit kannen, tai sinulla on läpinäkyvä pönttö, niin näyttikö olut miltä? Ota huomioon tyyli, resepti, vahvuus, oletettu jälkiuutepitoisuus (FG) ja muut tausta detaljit, kuten käymisaika. Vertaa näitä tietoja keskenään ja jos kaikki täsmää, voit joko siirtää oluen sekondääriastiaan jälkikäymään/kypsymään, tai antaa olla pääkäymisastiassa. En ota kantaa kumpi toimii sinulla paremmin. Minä olen kokeillut molempia ja molemmat toimivat tietyin poikkeuksin. Vahvat oluet, sekä tammilastuilla, tms siirrän toiseen, joskus myös pitkään käyviä, tai jos haluan kokeilla jälleen onko sillä väliä.

Noniin.. Otetaanpa esimerkki. Olet keittänyt kivan Apa:n, joka on viikossa käynnyt ylitse aktiivisen vaiheen, eikä vesilukkokaan kupli enään. Ominaispainomittari kertoo oluen käynneen arvosta 1.055 arvoon 1.014. Mallaspohjassa oli vähän muutakin kuin perusmaltaita ja hiivakin oli vähän tuntemattomampi hiivakanta. Lämpötila on kivasti +20c. Mitä itse teen? Annan oluen olla, kirjaan tiedot ylös ja mietin kuivahumaloidaanko vai ei. FG voisi olla alempanakin, mutta arvot ovat vielä ihan ok ja käyminen saattaa vielä jatkua vähän hitaasti. Päätös: Annan oluen maata pytyssään vielä pari viikkoa. Miksi? Minulle tällainen n. 3viikon sykli on lähellä normaalia. Hiiva ehtii putsata itseään ja laskeutua pohjalle, sekä mahdollisesti käydä vielä vähän. Yleensä muutaman viikon pitäisi riittää "Ale" oluille, mutta vahvojen annan kypsyä pidempään. "Lager" osasto taas voi viedä aikaa kuukaudenkin keveästi, jopa toisenkin. 
Yksinkertaisesti.. Älä, siis älä, ikinä pullota keskenkäynyttä olutta.

4. Epäjärjestys, puhtauden unohtaminen ja oikotiet

Kun suunnittelet keittopäivää, tee keittiötermein "misat" ensin. Mieti mielessäsi etukäteen mitä kaikkea tarvitset, mitkä paikat pitää olla puhtaana, mitkä sanitoituna ja koska.
Kun kaikki on hallinnassa, paikat puhtaina ja järjestyksessä menee työkin hymyillen ja hyvällä "flowl:lla". Ymmärrä myös mitä kaikkea voit tehdä missäkin välissä.. Kun mäskäys on menossa ehdit ehkäpä: Juoda kahvit, kaivaa keittokattiloita esille, tarkistaa mahdolliset liittimet, hanat ja muut vuotojen varalta, punnitsemaan humalat ja muut "mausteet". Keiton aikana voit ehtiä myös haukkaamaan jotakin, tarkistamaan jäähdyttimen kunnon, sanitoimaan käymisastian, pesemään mäskäysastian, viemään jo kaiken mitä et enään tarvitse puhtaana ja kuivana takaisin säilytyspaikkaansa. 
Muista muutamia pikkuasioita, kuten rouhia maltaat, punnita humalat oikeista pusseista, tarkistaa kahdesti että hiivaat oikealla kannalla. Tarkkaile keiton alkua, ettei vierre hyppää hellalle. Kyllä se tietää kun et katso.. Älä pidä kattilan kansia kokonaan kiinni keittäessäsi(virhemaut), hiivaa vain jäähtyneeseen vierteeseen, jne. Älä oio, mutta muista kyseenalaistaa ajoittain tekemisiäsi, etenkin jos lopputulos ei miellytä.

Puhtaanapito on tärkeää myös vähän isommillekin kattiloille

5. Älä luota sokeasti neuvoihin

Ja sinulla on ongelma oluen x kanssa. Kysyt neuvoa, saat viisitoista erilaista vastausta viideltätoista eri ihmiseltä. Niinpä.. Tässä on näitä pieniä hienouksia, joista pidän. Mikään ei ole missään aivan samanlaista. Neuvoja on hyvä ottaa vastaan, olla nöyrä, mutta myös kriittinen. Lähdekritiikkiä on siis hyvä soveltaa, etenkin tällaisissa nettikirjoitteluissa. 
Lue paljon, vertaile lopputuloksia, tekstejä, neuvoja ja koita poimia mallas jyvistä.
--------------------------------------------------  
Huomaat varmasti yhden perin ärsyttävän asian tätä tekstiä lukiessasi ja sisälläsi saattaa herätä kysymys: "Miten sitten tulisi toimia". Nyt seuraa hienouksia: Ota vaikkapa John Palmerin How To Brew käteesi, opiskele prosessin vaiheet siten, että ymmärrät mitä missäkin vaiheessa tehdään, tapahtuu ja miksi näin käy. Lue muutama muukin kirja, kyseenalaista ja poimi yhtäläisyydet. Kerää sinulle sopivat käytännön vinkit ja ota iisisti. Todennäköisesti ensimmäinen oluesi ei ole aivan kultaa, mutta muista pitää into, oppiminen ja kiinnostus yllä. Korjaa virheesi ja yritä uudestaan. Näin, luulen sinun onnistuneen nyt jo paremmin ja alat huomaamattasi oppimaan, että kyse ei ole rakettitieteestä, vaikka onkin yhtä kiintoisaa.
Tee virheitä, opi niistä, korjaa ne, aloita alusta. Älä epäröi kysyä neuvoa, usko omiin kykyihisi, mutta ole realistinen osaamisesi suhteen. Kehitä heikkoja alueitasi ja tue vahvuuksiasi.
Lopulta joudut rakentamaan omien huomioidesi varassa itsellesi toimivan "panoympäristön".  Ja jos olut on mielestäsi hyvää.. Sehän riittää. Oli se valmistettu kaupan halvimmasta uutteesta niillä 30l muoviastioilla ja mummon vanhaa emalikattilaa käyttäen. Mitä väliä? Et tarvitse rosteria, automatiikkaa, pumppuja, pidejä, etkä muuta teknistä wunderbaumia.. Vai tarvitsetko? Koska kieltämättä automatisoidut laitteet poistavat inhimillisiä erehdyksiä, tekevät asioista siistimpiä ja helpompia (toimiessaan) ja tekevät resepteistäsi helpommin toistettavia. 

Yleensä sanotaan, että panijoita on kahdenlaisia: insinöörejä ja taiteilijoita. Minä olen enemmän taiteilija, koska en ole koskaan pahemmin kiinnostunut tekniikasta, mutta rakastan luoda ja jos luomuksellani pystyn tuomaan ihmisiä sosiaalisesti yhteen koen onnistuneeni. Olut ei miellytä kaikkia, eikä aina pidäkkään. Silti haluan kuulla kritiikin, lähdekriitikillä, ja mahdollisesti oppia. Esimerkiksi.. Kuuntelin pitkää avautumista eräästä oluestani erään ravintolan tiskillä. Kaikista niistä asioista joista juoja ei siinä pitänyt, kunnes.. selvisi että tätä juonnut henkilö ei edes normaalisti juo muuta kuin "limusiidereitä", mutta oli päättänyt silti maistaa tätä ja pettynyt karvaasti (Tarkennettakoon, että en ollut kuitenkaan myymässä, tai suosittelemassa tuotetta). Tarvitseeko minun/sinun miellyttää kaikkia jokaisella tuotteellani, ei. Voinko luoda tälle kohderyhmälle jotakin? Toki. Silti on varsin huomionarvoinen seikka, että yleensä ihmiset keittävät sellaisia oluita, joita haluavat juoda itse. Joten tee sinäkin niin.

#Avoinolut & Kansan Kaiku

Reittausblogissa on menossa mielenkiintoinen haaste nimeltä #avoinolut. Jonka tarkoituksena on tuoda avoimuutta ja haastaa panimoita mukaan julkaisemalla näiden reseptejä. Päätimme myös kantaa kortemme kekoon tähän haasteeseen muun Kymijoki Beer Festival tiimin kera ja julkaista viime kesän Kansan Kaiun reseptin, joka keitettiin Vakka-Suomen Panimolla. Miksi juuri tämä olut? Paitsi että se on vielä tuoreessa muistissa, mutta koko projekti oli jo lähtökohtaisesti avoin äänestyksineen. Joten.. Kansan Kaiku:

Speksit: Saison. 4,7%, 35ebu, 10ebc. OG 1.042 FG 1.005. Karbonoitu 2,6vols.

Vesi:
Käsitelty, arvot ppm.
Ca (Kalsium): 75, Mg (Magnesium): 2, Na (Natrium): 8, SO4 (Sulfaatti): 65, Cl (Kloridi): 45, RA(jäännös alkaliteetti): -15, Alkaliteetti: 15.

Maltaat:

55% Vehnämallas
22% Pils mallas
13% Münich mallas
6% Carapils
4% Kaurahiutale

Humalat:

60min 18ebu Pacific Jade
10min 1,2g/l Motueka+0,8g/l Nelson Sauvin
5min: ”Mausteet”
Whirlpool: 1,8g/l Motueka, 1,2g/l Pacific Jade, 1,2g/l Nelson Sauvin

Kuivahumalat: 0,4g/l Motueka, 0,4g/l Nelson Sauvin, 0,4g/l Pacific Jade

Muut Mausteet:

5min 1,2g/l Appelsiininkuori (makea), 1g/l Korianterin siemen, murskattu juuri ennen keittoa, 0,15g/l mustapippuri, murskattu juuri ennen keittoa. Käytännössä nämä murskattiin yhden miehen toimesta juuri ennen keittopäivä ja pakattiin ilmatiiviisti. Voitte ja voin vain kuvitella millainen homma tämä on ollut..

Hiiva:

Wyeast 3711 French Saison, käymislämpötila n. 26c.

Mäskäys: 1h 66c, Nosto 76c ulosmäskäystä varten ja huuhdeltu 80c vedellä.
Keittoaika 70min.
Jäähdytetty keiton jälkeen +24c.
Kuivahumalointiaika 3vrk.

Kotikeittäjät voivat nostaa humalan määrää hieman, sillä isommilla kattiloilla noista irtoaa aromia ihan eri tavalla.

Olutarvioissa: Brooklyn Scorcher IPA

Brooklyn tuli ryminällä esiin ruokakaupoissa. Ensin vanha tuttu American Ale meni tölkkiin, nyt tämä Scorcher IPA ja 1/2 Ale Saison(?) syöksyivät hyllyyn, jopa tänne.
Brooklyn on teille tietämättömille yksi suurimpia "pien"panimoita Yhdysvalloissa. Se on ollut olemassa jo vuodesta 1987 ja sen tunnetuin tuote on toivottavasti kaikille tuttu Brooklyn Lager.
En aio nyt satuilla sen enempää tästä panimosta tai sen panimomestarista; sympaattisesta Garrett Oliverista.
Brooklyn on yksi niistä panimoista, jonka tuotteita näkee varsin laajasti pitkin Suomea. Sen tuotteet ovat mielestäni hyvin laadukkaita tyyleissään. Ei mitään kikkailun ilotulitusta, vaan hyvin korkealuokkaista laatua, ei enempää, ei vähempää. Tuotteista jaksan aina, siis aina, hehkuttaa panimon Lageria. Pidän sitä sellaisena ns. porttioluena, joka yleensä uppoaa vähän kaikille, että maanmainiona "craft"lagerina.
Scorcher IPA kuuluu muodikkaaseen "Session IPA" perheeseen. Vahvuutta 4,5%. Humalakattauksesta panimon verkkosivut mainitsevat: Pilgrim, Cascade, Willamette, Bravo, Amarillo. Kiintoisaa, että löysin muualta useita viittauksia kokeelliseen humalalajikkeeseen nro 366, joka ymmärtääkseni on Equinox(?). Mallaspohjana brittiläistä pale ale mallasta, sekä karamellimaltaita. Korkataanpa:

Ja lasiin kaatuu utuisen keltaoranssia olutta. Jättää pinnalleen tiiviin, ohuen vaahtolakin.
Tuoksussa nenääni osuu samantien todella miellyttävää aromaattista hedelmäisyyttä suoraan tropiikista. Sitrushedelmiä sekaisin, hentoa öljyisen kukkaista humalaa ja panimon "talonmakua". Miellyttävä, ryhdikäs ja pirteä tuoksu.
Maussa keveää greippisyyttä, sitruunaa ja appelsiinia. Kevyesti pihkaa kaiken takana, mutta yleisilme on enempi hedelmässä. Maltaisuus on todella kevyttä ja pitää vain runkoa yllä ilman, että tästä katoaisi tasapaino.
Suutuntumaltaan keskitäyteläinen Session IPA tämä Scorcher. Kohtalaisen helppoa ja keveää juotavaa näin päivän päätteeksi.
Voi olla, että tästä tyylistä on jo vähän ensi-ihastus kadonnut, mutta on tämä kyllä tyylissään todella vakuuttava esitys. Kilpailee lähes Foundersin All-Dayn kanssa. Se missä tämä häviää on oikeastaan rungossa, mutta kyllä.. jos pysyy yhtä tuoreena kuin nyt, niin povaan hyvää menekkiä tulevalle kesälle.
Pisteet:
Tuoksu: 7/10, Ulkonäkö: 3/5, Maku: 7/10, Suutuntuma: 3/5, Yleisvaikutelma: 14/20, Yhteensä: 34/50