Huuruisia tarinoita tuopin ääreltä
suoraan suoneen
tykitettynä.
- Uutisia
- Arvioita
- Kotiolutta
- Gonzoa
- Matkaraportteja


sunnuntai 25. toukokuuta 2014

Olutarvioissa: Lost Abbey Red Barn Ale


Oluen speksit:   
Mikä:  Lost Abbey Red Barn Ale, Saison, USA
Mistä: "Ulkomailta"
Hinta: Ei muistikuvia
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 6,7%, katkerosta ja väristä ei arvoja 
Nippelitietoa: Maustettu Saison. Mausteina: Inkivääri, Appelsiinin kuori, Mustapippuri ja Meleguettapippuri.

Kesä on hiipinyt toimitukseen kuin vaivihkaa. Sen huomaa paitsi ampiaisten jokavuotisesta yrityksestä rakentaa pesä parvekkeellemme, mutta myös siitä että Saison lipuu vaanivan hain tapaan lasiini. Tänään kesätoimistossa maistelussa Lost Abbeyn Red Barn Ale. Lost Abbey/Port Brewing on kieltämättä yksi suosikkipanimoistani ja erityisesti Lostin upeat maalaukselliset etiketit ovat pihkuran komeita. 
Alkolta oli kuulemma jotain kesäoluita tulossa, mutta niistä voin tehdä juttua myöhemminkin, tai sitten en. Valitettavasti hintakilpailu on tasolla, jossa kilpaillaan vaan siitä maksaako käyttöoluesta vitosen, vai hankkiiko juomat muualta. Meidän taloudessamme eletään nykyään oluen osalta melko omavaraisesti ja pakkoreittaamisen olen unohtanut jo aikoja sitten. Silti esim. tämän Lost Abbeyn kaltaisia "pakkomaistaa" tuotteita olisi hienoa nähdä Suomessa enemmänkin.
Mutta.. Annetaan nyt setä tuomon kertoa tarinoita punaisesta tuvasta ja maustemaasta.


Ulkoisesti samean oranssinkultainen olut varsin hyvällä ja kestävällä vaahdolla.
Tuoksussa reiluhkosti mausteisia yhdisteitä. Inkivääriä, pomeranssia, pippuria.
Mukaan on saatu myös kevyesti hedelmäisyyttä ja maltaista makeutta. Taustalla on hyvin kevyesti funkkia maatilamaisuutta. Sinänsä tasapainoinen tuoksuprofiili, mutta ei ihan yllä panimon tuomalla, lievästi överille mielikuvalle.
Maussa samoja aineksia ja eineksiä. Tukeva lievästi fenolinen mausteisuus jatkuu. Tallimaisuutta on saatu makuun enemmän. Maltaisuus on kohtalaisen makeahkoa tyyliin, mutta toimii varsin mukavana tasapainottavana tekijänä. Kevyesti hedelmäisiä estereitä ja aavistus happamuutta lopussa luo kuivahkon loppuliun tähän.
Suutuntumaltaan punainen lato tarjoilee kohtalaisen täyteläisen ja tyyliin sopivasti hiilihappoisen atmosfäärin, joka tekee juotavuudesta varsin kohtuullista.
Lost Abbey ei petä. Saisoniksi varsin mukava tuotos, mutta odotuksissa oli jotain huomattavasti överimpää, sanoisinko ämerikkälaista tulkintaa. Nyt tämä on kuin La Chouffen ja Dupontin lehtolapsi, melko perinteistä, silti tyylikästä.

Pisteet: Tuoksu(1-10): 8, Ulkonäkö(1-5): 4, Maku(1-10): 7, Suutuntuma(1-5): 4, Yleisvaikutelma(1-20): 14-> Yhteensä: 37/50p.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti