Arvoisat lukijat, juovot ja muut hörhöt. Lukaisin tuoreen Olutpostin ja erityisesti Salmen Mikon mainio Keikkakeittäjä sai minut nauramaan sarkasmillaan.
Päätin siis, luonnollisesti, vastata tähän haasteeseen ja lyödä lisää kierroksia kehiin. Miksi? Miksen? Juuri siksi. Suosittelen lukaisemaan tekstin ensin: keikkakeittäjään.
Harmi, että teen niin paljon
kielioppivirheitä, kun ei niitä koskaan koulussa opetettu, mutta
mitä väliä? Ei mitään. Minä nimittäin nautin tuon tekstin
sarkasmista ja vittuilusta. Olihan se sarkasmia? Ei tällainen
koulimaton juoppo osaa sanoa, kun olen vain kaksi(?) vuotta
harrastanut aktiivista päihteiden hyväksikäyttöä. Tänä aikana
olen nauttinut täysin rinnoin jokaisesta mahdollisuudesta juopua,
kirjoittaa sekavia, horista sekavia, tuhlata vapaa-aikaani näiden
jalojen juomien parissa tehden tiukkoja analyysejä tavarasta.
Usein
jälkikäteen naureskellen jokaiselle ryppyotsaiselle näitä
houreita tavaaville ja anaalisoiville alanmiehille. Tosin entistä
useammin haluan vain kommentoida kaikkea sitä, mitä tämän
päihteen ympärillä pyörii. Niitä kummallisia pikkumiehiä
vihkoineen, viiksisuita tabletteineen ja muita epäsosiaalisia
atk-hörhöjä, jotka jopa baarissa istuvat päätteen ääressä
tsätissä, vaikka vieressä aivan järjettömän kuuma mimmi miettii
olutlista kädessä juomapuolta.. Fail.
Haluan alati myös kommentoida
alkoholimonopolin ja viinakartellien keskellä elävää Suomea,
rinnastaa sitä muuhun vapaaseen maailmaan, jossa kaljaa saa vetää
kadulla ja se on halpaa.
Kukkahattujen keskeltä palaan
mielelläni myös siihen, kuinka oluen paneminen on pahuksen
mielenkiintoista, abstraktia taidetta vaikeimmillaan. Siinä
kaikenmaailman partasuu maalarit maalaavat sormiväreillä taulua ja
lopulta jättävät mestariteoksensa ymmärtämättömän sienen
viimeisteltäväksi, toivoen parasta. Jokainen tuoppi on erilainen,
silti samanlainen. Se muuttuu jokaisessa erässä, se muuttuu
kypsyessään ja siksi sen arvosteleminen sen ansaitsemalla
pieteetillä on täysin mahdotonta, mutta hauskaa. Maalaria toki
ottaa kuuppaan, jos tuote ei ole arvostelussa parhaimmillaan, mutta
sitä sattuu ja seuraavalla kerralla toivottavasti paremmin.
Mietin
vain miltä Spedestä tuntui kriitikoiden lytätessä jokaisen Uunon?
Siksi niitä varmaan tulikin niin monta, vai oliko se yleisön
suosio?
Taidetta ei voi arvioida, joku totesi.
Aivan hevonsontaa, totta kai voi. Jokainen muodostakoon oman kuvansa,
pisteensä ja arvionsa. Jokainen huutakoon sen nimeä, nostakoon sen
kultaisen vasikan tilalle ja antakaa sen ilmestyä minun
internettiini. Kop, kop, Haluatko kuulla olutarvioista?
Ai et? Älä avaa ovea. Muuten haluan
antaa tämän olutpostin sinulle ja pyytää sinua tunnustamaan
herran sinun oluesi nimeä. Sillä kaikki jotka sitä juovat pääsevät
makkuriin. Buy the beer, take the ride.
Naureskelen jo mielessäni, kuinka
hyvin tämä teksti osuu ja kenen taistelulaiva uppoaa? Sillä tämä
ei tarkoita enempää, kuin haluat sen tarkoittavan. Pääasia on, että sain tuopillisen hörpittyä tätä tehdessäni ja naureskeltua itselleni, that's why: "Keep on blogging that road and I'll follow. Keep on drinkin' my beer and I'll be there."
Rock on. Salmen Mikko on kuin Mozart (dead and gone) ja sinä kuin Angus Young. Tarviiko sanoa enempää?
VastaaPoistaMikko on kyllä pesunkestävä ammattilainen, ei ehkä Mozart vaan ehkä Albert Järvinen?
PoistaNo kuitenkin, kiitän kommentista, sait hymyilemään ja naurahtamaan mielikuvalle.