Keikkakirjoittaja

Arvoisat lukijat, juovot ja muut hörhöt. Lukaisin tuoreen Olutpostin ja erityisesti Salmen Mikon mainio Keikkakeittäjä sai minut nauramaan sarkasmillaan.

Päätin siis, luonnollisesti, vastata tähän haasteeseen ja lyödä lisää kierroksia kehiin. Miksi? Miksen? Juuri siksi. Suosittelen lukaisemaan tekstin ensin: keikkakeittäjään.

Harmi, että teen niin paljon kielioppivirheitä, kun ei niitä koskaan koulussa opetettu, mutta mitä väliä? Ei mitään. Minä nimittäin nautin tuon tekstin sarkasmista ja vittuilusta. Olihan se sarkasmia? Ei tällainen koulimaton juoppo osaa sanoa, kun olen vain kaksi(?) vuotta harrastanut aktiivista päihteiden hyväksikäyttöä. Tänä aikana olen nauttinut täysin rinnoin jokaisesta mahdollisuudesta juopua, kirjoittaa sekavia, horista sekavia, tuhlata vapaa-aikaani näiden jalojen juomien parissa tehden tiukkoja analyysejä tavarasta. 

Usein jälkikäteen naureskellen jokaiselle ryppyotsaiselle näitä houreita tavaaville ja anaalisoiville alanmiehille. Tosin entistä useammin haluan vain kommentoida kaikkea sitä, mitä tämän päihteen ympärillä pyörii. Niitä kummallisia pikkumiehiä vihkoineen, viiksisuita tabletteineen ja muita epäsosiaalisia atk-hörhöjä, jotka jopa baarissa istuvat päätteen ääressä tsätissä, vaikka vieressä aivan järjettömän kuuma mimmi miettii olutlista kädessä juomapuolta.. Fail.

Haluan alati myös kommentoida alkoholimonopolin ja viinakartellien keskellä elävää Suomea, rinnastaa sitä muuhun vapaaseen maailmaan, jossa kaljaa saa vetää kadulla ja se on halpaa.

Kukkahattujen keskeltä palaan mielelläni myös siihen, kuinka oluen paneminen on pahuksen mielenkiintoista, abstraktia taidetta vaikeimmillaan. Siinä kaikenmaailman partasuu maalarit maalaavat sormiväreillä taulua ja lopulta jättävät mestariteoksensa ymmärtämättömän sienen viimeisteltäväksi, toivoen parasta. Jokainen tuoppi on erilainen, silti samanlainen. Se muuttuu jokaisessa erässä, se muuttuu kypsyessään ja siksi sen arvosteleminen sen ansaitsemalla pieteetillä on täysin mahdotonta, mutta hauskaa. Maalaria toki ottaa kuuppaan, jos tuote ei ole arvostelussa parhaimmillaan, mutta sitä sattuu ja seuraavalla kerralla toivottavasti paremmin. 

Mietin vain miltä Spedestä tuntui kriitikoiden lytätessä jokaisen Uunon? Siksi niitä varmaan tulikin niin monta, vai oliko se yleisön suosio?

Taidetta ei voi arvioida, joku totesi. Aivan hevonsontaa, totta kai voi. Jokainen muodostakoon oman kuvansa, pisteensä ja arvionsa. Jokainen huutakoon sen nimeä, nostakoon sen kultaisen vasikan tilalle ja antakaa sen ilmestyä minun internettiini. Kop, kop, Haluatko kuulla olutarvioista?

Ai et? Älä avaa ovea. Muuten haluan antaa tämän olutpostin sinulle ja pyytää sinua tunnustamaan herran sinun oluesi nimeä. Sillä kaikki jotka sitä juovat pääsevät makkuriin. Buy the beer, take the ride.

Naureskelen jo mielessäni, kuinka hyvin tämä teksti osuu ja kenen taistelulaiva uppoaa? Sillä tämä ei tarkoita enempää, kuin haluat sen tarkoittavan. Pääasia on, että sain tuopillisen hörpittyä tätä tehdessäni ja naureskeltua itselleni, that's why: "Keep on blogging that road and I'll follow. Keep on drinkin' my beer and I'll be there."

Olutarvioissa: Lost Abbey Red Barn Ale

Oluen speksit:   
Mikä:  Lost Abbey Red Barn Ale, Saison, USA
Mistä: "Ulkomailta"
Hinta: Ei muistikuvia
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 6,7%, katkerosta ja väristä ei arvoja 
Nippelitietoa: Maustettu Saison. Mausteina: Inkivääri, Appelsiinin kuori, Mustapippuri ja Meleguettapippuri.

Kesä on hiipinyt toimitukseen kuin vaivihkaa. Sen huomaa paitsi ampiaisten jokavuotisesta yrityksestä rakentaa pesä parvekkeellemme, mutta myös siitä että Saison lipuu vaanivan hain tapaan lasiini. Tänään kesätoimistossa maistelussa Lost Abbeyn Red Barn Ale. Lost Abbey/Port Brewing on kieltämättä yksi suosikkipanimoistani ja erityisesti Lostin upeat maalaukselliset etiketit ovat pihkuran komeita. 
Alkolta oli kuulemma jotain kesäoluita tulossa, mutta niistä voin tehdä juttua myöhemminkin, tai sitten en. Valitettavasti hintakilpailu on tasolla, jossa kilpaillaan vaan siitä maksaako käyttöoluesta vitosen, vai hankkiiko juomat muualta. Meidän taloudessamme eletään nykyään oluen osalta melko omavaraisesti ja pakkoreittaamisen olen unohtanut jo aikoja sitten. Silti esim. tämän Lost Abbeyn kaltaisia "pakkomaistaa" tuotteita olisi hienoa nähdä Suomessa enemmänkin.
Mutta.. Annetaan nyt setä tuomon kertoa tarinoita punaisesta tuvasta ja maustemaasta.

Ulkoisesti samean oranssinkultainen olut varsin hyvällä ja kestävällä vaahdolla.

Tuoksussa reiluhkosti mausteisia yhdisteitä. Inkivääriä, pomeranssia, pippuria.

Mukaan on saatu myös kevyesti hedelmäisyyttä ja maltaista makeutta. Taustalla on hyvin kevyesti funkkia maatilamaisuutta. Sinänsä tasapainoinen tuoksuprofiili, mutta ei ihan yllä panimon tuomalla, lievästi överille mielikuvalle.

Maussa samoja aineksia ja eineksiä. Tukeva lievästi fenolinen mausteisuus jatkuu. Tallimaisuutta on saatu makuun enemmän. Maltaisuus on kohtalaisen makeahkoa tyyliin, mutta toimii varsin mukavana tasapainottavana tekijänä. Kevyesti hedelmäisiä estereitä ja aavistus happamuutta lopussa luo kuivahkon loppuliun tähän.

Suutuntumaltaan punainen lato tarjoilee kohtalaisen täyteläisen ja tyyliin sopivasti hiilihappoisen atmosfäärin, joka tekee juotavuudesta varsin kohtuullista.

Lost Abbey ei petä. Saisoniksi varsin mukava tuotos, mutta odotuksissa oli jotain huomattavasti överimpää, sanoisinko ämerikkälaista tulkintaa. Nyt tämä on kuin La Chouffen ja Dupontin lehtolapsi, melko perinteistä, silti tyylikästä.

Pisteet: Tuoksu(1-10): 8, Ulkonäkö(1-5): 4, Maku(1-10): 7, Suutuntuma(1-5): 4, Yleisvaikutelma(1-20): 14-> Yhteensä: 37/50p.

On the Road: München

Tervehdys rakkaat lukijat.

Tuopin Ääressä toimitus otti tähdistä suunnan ja laskeutui lopulta Baijerin pääkaupunkiin Müncheniin. Epätoivoisena taoitteenaan nauttia jokunen litran tuoppi mehevän possunpihvin kera. Höysteenä hemaisevien dirndl mekkoisten tarjoilijoiden palvelemana.

Lopulta itse olutkyldyyri jäi taaksemme, viimeistään toisen litran kohdalla keskityimme vain nautiskeluun, puistokemistöintiin ja tipujen bongaamiseen.

Mitä Münchenissä sitten kannattaa tehdä? Eli missä baareissa käydä?

Tässä reissumme huuruisimmat kuppilat:

Augusiner Bierhalle and restaurant

Tästä se alkaa

Augustinerilla on kaupungissa useampi mesta, joista kiersimme pari. Tämä sijaitsee aivan keskustassa Marienplatzin läheisyydessä. Reipasta ja melko vikkelää palvelua, bisseä isoissa ja pienissäkin annoskoissa, sekä ruokaa tarjolla, kuten lähes kaikissa Saksan olutkuppiloissa.

Mestan ehdottomasti muistoisin ilta koettiin lauantaina, jolloin potkupallon Saksan cupissa lokaali joukkue pesi altavastaajana olleen Dortmundin. Jengi meni tästä, tietysti, täysin pähkinöiksi ja sehän sopi meille, vaikkakaan en itse fanita kumpaakaan tiimiä tarttui riehakkuus myös meihin. Tarun mukaan Münchenin rumpuryhmä hakkasi pitkälle sulkemisajan jälkeen tässä ravintolassa ja väki tanssi pöydillä. Aivan lyömätön fiilis.

Camba Bavaria Taphouse

Pienehkö baari lähellä Ostbahnhoffia. Reissun ehkä normaalein kuppila suomimittapuussa, eli tarjoilua lähinnä vain tiskiltä, ei piikkiä, vaan maksu joka kerta erikseen. Täältä sai janoinen kalastaja viimein saalikseen pale-alea, Imperial Stouttia ja vaikka mitä. Laajahko pullolistaus, Three Floydsia hanassa, ei paha. Propsit hyvästä ja hauskasta palvelusta.

Tap Housessa Zum Uerigen Dobbelstickeä

Ayinger Speis und Trank

Suoraan sen Hofbräuhausin lähellä, paikan löytää seuraamalla turistivanaa ja menemällä vastakkaiseen putiikkiin. Mukava ruokaravintola, jossa aivan lyömättömiä Ayingin tuotteita hanassa. Plussaa mukavasta tarjoilusta, mutta myös miinusta. Emme päässeet tänne pelkästään bisselle, vaan olisi pitänyt mennä naapurin irkkupubiin (Irkkupubi Saksassa hymyilytti, joten tyyppasimme senkin myöhemmin).

Schneider Weisses Brauhaus

Schneiderin ravintola löytyy melko läheltä Ayingin mestaa. Luonnollisesti hiton kovia vehniä tarjolla, harmi että Porter Weisse oli loppunut, mutta täysin tuore Meine Grünes oli mahtava. Hyvää ruokaa, arvatenkin ja varsin vikkelää palvelua jopa ruuhkassa.

Hofbräuhaus

Olihan se pakko tyypata, vaikka onkin melko turistisoitu. Kokoluokka on aivan jäätävä, humppaa luvassa ja sitä stereotyyppistä germaanioluthalli fiilistä. Erityispositiivisen kiertopalkinnon annoimme, seksistisesti tietysti, erittäin kauniille pretzelmyyjälle.. Oli sielä jotain oluttakin, kun vaan muistais mitä?

Augustiner Keller Biergarten

Jumalattoman suuri olutpuutarha ja suurin terde jossa olen ollut. Vaikka tässä kohtaa aloimme pitkästyä ainaiseen Augustinerin kittaamiseen, Paulaneri ohella, sai paikan lähes olutjumalanpalvelusta muistuttava tunnelma meidätkin tarttumaan litran Masiin. Tai sitten se oli tarjoilijaksi osunut suupaltti kaveri tsekeistä hauskoine läppineen, joten jätimme pyhää verta nautittuamme reilun tipin kolehtiin.

Terassilla kokoa..

Biergarten am Chinesischen Turm

Kiinalaisella tornilla, englantilaisessa puistossa. Saimme juotavaa ja halpaa syötävää, lauloi jo Ultra Bra, vai lauloiko? Kuitenkin koko englantilainen puistikko on ehdottomasti koettava, kauniina kesäpäivänä on mukava vaan eksyä puistoon, bongailla tipuja ja syödä kyljystä käsin, kunnes joku vanhempi pariskunta tulee opettamaan lihanleikkaamisen jaloa taitoa. Itse pitäydyin aivan spektaakkelimaisessa currywurst annoksessa. Olin jo viime suvena kolunnut kaupan makkara altaat kyrsistä tyhjäksi ja päätin jo kesäkuussa että kabanossien &co. järsiminen puistattaa. Tämä annos palautti uskoni pyhän lenkin veljeskuntaan ja nyt käännytän teitä muitakin. Toim. huom. Makkara ei ollut bratwurstia tällä kertaa, sekin kyllästyttää.

Jälkiruokaa

 Brauerei F.X Wasserburger

Huom. tämä mesta sijaitsee landella, kaupungissa nimeltä Dingolfing, eli kavereiden kesken Dingo. Toisin kuin sillä porilaisella versiolla, täällä ei tarvitse pelätä ettei pöydässä istu yhtään ystävää. Teimme siis randomin maalaismatkan ja se onnistui. Ehta ja autenttinen tunnelma, vaikka olimme reilusti nuorimmat paikallaolijat ja kyyppari varoitti että kohta soitetaan ”Deutche Folk musik” eli humppaa olimme myyty. Ruoka oli halpaa, ei kummoista. Oluet varsin maittavia ja vesilasia halvempia.. Olimme ilmeisesti niin komeita, tai mukavia, siis outolintuja, että saimme vielä ilmaiset schnapsit kaupan päälle.

Greenroom Bar

Juoma ja piippulistaa selatessa

Yliopistojen kulmilla oleva ”opiskelijabaari”. Aivan mahtimesta. Ei juuri bisseä, paitsi Paulaneria pullosta, mutta varsin kattava drinkkilista, josta päädyimme ottamaan litran kannun, vesipiipun ja taustalta München-Dortmund matsia. Hyvää asiantuntevaa palvelua ja lungi meininki.

 Andechser Am Dom

Andechsin luostaripanimon haarakonttori aivan Frauenkirchen takana ytimessä. Mukava patio, hyviä oluita ja kohtalaisen hyvää palvelua. Sellainen parit ja seuraavaan mestaan paikka.

Andechsilla ekat menossa.

Mitä aasioita on matkaavan vyölaukkuturistin hyvä tietää?

1. Visa Electron toimii automaateissa, mutta ei juuri muualla. Korttihandicappisyydestään huolimatta on välillä ihan oikeasti mukava maksaa oikealla rahalla.
2. Olut tilataa ilmoittamalla haluttu merkki, malli ja koko. Jos tilaat vain bissen, saat litran hellesiä. Toki, et tilaa varmaan ravintolassakaan ruokaa, joten sama tietysti Suomessakin..eiku.
3. Lontoo sujuu melko hyvin, mutta aina on hyvä opetella perusfraasit paitsi kaiken varalta, mutta myös kohteliaisuudesta ja saa lokaalit aina paremmalle fiilikselle, kun viitsii opetella edes vähän. Samahan toimii Suomessakin, jos ulkomaan elävä heittää pari lausetta, ontuvastikin, suomeksi on tämä automaagisesti astetta parempi heppu.
4. Hostellit olivat siistejä, hyvin toimivia ja yleensä täynnä mukavaa väkeä. Esim. alapedissä olevalta Kanadalaiselta matkaajatoverilta sain klo 00:15 purkin bisseä tämän kuullessa, että on allekirjoittaneen syntymäpäivä. Varsin ikimuistoista veistellä Warsteineria punkassa.
5. Julkinen liikenne toimii aivan hemmetin hyvin, joten U/S bahn korttia ostamaan vaan. Tosin keskusta on ihan paattuneelle jalankulkijallekin sopivan kokoinen.
6. Olut on elintarvike ja sitä saa nauttia vaikkapa keskustassa kulkiessa. Asia jonka soisin näkeväni myös täällä.
7. Augustineria, Paulaneria ja Hofbräuta saa lähes joka paikasta, muita saa hieman etsiä. Kuten Suomessakin, Olvia, Hartwallia ja Sinebrychoff paikoja on vaikea välttää. Jokainen tulkitkoon onko se hyvä vai huono asia. Itse seison siinä välissä.
   

   

   Camban lattiassa oli panimojen logoja, tämä herätti kyllä hämmenystä..

   
    Ja tosiaan.. turha yrittää olla ensimmäinen Oktoberfesteillä:
   
   

Copenhagen Beer Celebration 2014 - Road trip, part 3

Hi.
This is the final chapter of our trip to Copenhagen Beer Celebration 2014.

"Saturday morning and no hangover" Was my initial feeling after plundering way too many different, but awesome, beers. This time we tried to be clever and we arrived to Sparta Hallen 30min before the first session of the day... Just to end up in a huge queue again :)
I sniffed the air, there are some great beers near.. And I was right. Just next to the doorstep were left beers, that some might say were the best of the show. Did You taste these crown jewels?

Best beers of the celebration?

Ok, we finally got inside, but for some reason we didn't get two glasses, like we did the day before. Naturally that wasn't a problem, because we picked the second glass from the other door near the garderobe.
Maybe the most interesting innovation of this session was that To Øl had a hangover day so they left an beer vending machine to their desk.

Free bottles of beer

The machine was full of Blossom and I really liked the idea and the beer. This time we throwed our glasses away and drinked the most manly way. Especially in a festival full of beergeeks..




Eventually the Red Session was a success. We really enjoyed.

Most memorable beer of the session: Westbrook Rhubarb Remix-> Strwaberry and rhubarb berliner weisse. So strange, so classic and so good.

We tried to be more smart and didn't eat that much between sessions. The last session, Green, was packed full of thirsty people, but we found ourselves outdoors, because the weather was great and I personally like to drink outside (In a matter of fact, I even writed this outdoors drinkin' some pale ale). Here are some alcoholpolitical thoughts outside..



The Green session also offered huge variety of great beers and interesting people. I also met the Põhjala brewery team, so gentleman If You're reading it was a pleasure to meet.
Day ended with interesting adventure. I wandered to wrong bus stop and met great chaps from..Malmö (?) and I eventually found my self in a train going to Göteborg without a ticket, but that just happens.. So thanks to boys from Sweden, it also was a pleasure to meet fellow beer enthusiastics.

Most memorable beer of the session: Beavertown Bloody 'El, 7% - Blood Orange IPA. Just so damn fresh and good.

The next morning we started to think all those beers we had drinked. So much alcohol, that You start to question everything and trying to find yourself again. I found myself from the nature..

Quack, quack.

 
So after quick quacking and making peace with the mother nature we found ourselves there, were it all started. The terrace of Mikkeller Bar. It felt like we never left there. I finally got some beer geek brunch weasel and beer geek vanilla shake, so damn good. On the terrace, listening to Jazzband we tried to wrap everything together..and failed.







Finally.. After about 160 beer samples. We can give some nominations:

Best beer of the CBC'14 by points: Omnipollo Hypnopompa Bourbon BA Imperial Stout. (42/50points).
Most memorable beer: Cycle Fixie (Really good refreshing session beer)
Biggest disappointment: Three Floyds Dreadnaught (No 3 of DIPA in RateBeer, was just above average by style.
Funniest name: Arizona Wilderness - Wet Beaver Wit and Freigeist - Best brewjob ever.
Lowest scoring beer: B. Nektar Kill all the golfers. (Just for the reason that I still don't like honey at all, but I had to try.)
Funniest ideas: To Øl vending machine and Närke's Urinal with tap.
Overall: Great festivals, really a spot on. Improvements? Some terrace tables to outdoors to make a bit more space inside. Maybe a bit more beer, so that they won't run out in an hour? And a few toilet more.

I hope you liked my story of the CBC'14, now it's Your time chance to leave comments.

Copenhagen Beer Celebration 2014 - Road Trip, part 2

Hey, It's me again. Now we shall continue this timeless story.
The morning rise sunny and after our hotel breakfast- smörgåsbord we ended up somwehere around Österbro? To a place called Sparta Hallen. Yes, I shouted "SPARTA" occasionally, because there were an army of strong beers from Persia waiting to take over my body and all my 300 leftover brain cells. Soon after we destroyed a can of Jai Alai, we ended up in long line of thirsty people, ready to get totally drunk with these "imperial cucumber gose with jalapeno assortiment with moustache wax" beers. The enthusiasm, beards and Kekkonen glasses were the last evidence that we were on a right place, but totally wrong time.

a Few hundred meters of hurdles

Tip no 1. Buy huge backpack and a tent. Pack the tent and fill the rest of the bag with cans of Carlsberg and Tuborg. Make a camp in front of the Sparta Hallen doors a week before the Celebration. Drink all the beer and remember to tell everyone why you're already drinking probably the best beer in the world. Use the empty cans to distract the army of geeks in the final morning and be first to get some hangover remedy.

After half an hour on queue we finally got our pink bracelets and all the taps waited to get drinked..

Brewery list

The most memorable beer of the session 1: Cycle - Fixie -> Could drink a sixpack, anytime, anywhere.

After the session we we're going to eat something while waiting the start of the next session, or was it so?

Crowded

With full belly the second session wasn't that much fun. It was more like listening Manowar Achilles, Agony and Ecstasy few time around. Here are some thoughts:





The most memorable beer of the session 2: Mikkeller - Spontantripleblueberry-> Fresh dessert after eating. Full of berrypower.

That's all Folks. For now. Hmmm. What happened during the Red and Green session? Can't remember, but maybe Youtube will remember. So see U next time.

Copenhagen Beer Celebration 2014 - Road Trip, part 1

Hello beer geeks, snobs and other hipsters. This time Tuopin Ääressä/Behind the Pint has gone English, or Finglish if You wish? I know damn well that my english IS not perfect, but U know what? Frankly my dear, I won't give a Carlsberg.

So me and my mate Tontor visited this year Beer Celebration in Copenhagen. We got the pink tickets, thanks to my friends flash fast fingers. After all the sessions it's good time to sum up our epic journey towards the ultimate freedom, or was it just the ultimate beer? I thought they were the same?

Now, I present You the first parts of our trip to Christiania Blowing Celeb...wait..or was it?


And then we finded ourselves in Copenhagen. The Mikkeller Bar was just around the corner..







Then we got hungry and the best place to fill Your screaming stomach is of course a brewpub.. Did we really eat anything? can't remember.

Finally...the Fermentoren, so no festivals today my friend..Getting slightly tipsy allready, but It was just the training for the BIG thing.