Olutarvioissa: Vakka-Suomen Prykmestar Oktoberfest Bier

Oluen speksit:

Mikä:  Vakka-Suomen Prykmestar Oktoberfest Bier
Mistä: Alko
Hinta: 4,67€/0,5l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 5,7%, katkerot: 36ebu, väri: 18ebc.
Nippelitietoa: Vakka-Suomen Panimo on Uusikaupunkilainen pienpanimo (perustettu v.2007). Panimo tunnetaan tietysti varsin laajalle levinneistä Prykmestar (panimomestari) oluistaan. Eritoten SavuKataja on lähellä sydäntäni.


Niin se syksy saapuu pikkuhiljaa. Lehdet kellastuvat ja illat pimenevät asteittain. Myös vuotuinen syksyn merkki eli Oktoberfest oluiden vyöry Alkoon alkoi. Minä kävin poistamassa sieltä tämän kotimaisen esimerkin. Oktoberfest viittaa eritoten Münchenissä järjestettävään Oktoberfest tapahtumaan. "Se on yksi kaupungin historian kuuluisimmista tapahtumista ja maailman suurin ja tuottoisin kansanjuhla, johon osallistui vuonna 2002 kuusi miljoonaa ihmistä".
Samanlaisia olutlutraus juhlia järjestetään nykyisin toki muuallakin.
Vasp on lähtenyt luomaan perinteistä Oktoberfest/Märzen tyyliä varsin traditionaalisesti aina pullon ulkonäköä myöten. 5,7%, rapeat 36ebua ja saksalaisittain perleä humalana.
No kaivetaanpa nyt kolpakkoa kaapista ja laitetaanpa taustalle torvimusiikkia soimaan.

Tsuff. Ulkoisesti kuparin keltaista olutta, varsin kirkasta sellaista. Vaahtoaa ihan kohtuullisesti, joskaan lakki ei kestä kuin hetken.
Tuoksussa reilusti maltaista leipäisyyttä, hiven kukkaisaa yrttisyyttä ja ruohoa. Taustalla aivan hennosti makeutta. Hyvin simppeli, hyvin puhdas ja varsin tyylipuhdas.
Maussa keksimäisen kuivahkoa maltaisuutta, hyvin kevyesti makeutta. Humalointi kuivaa lopulta loputkin maltaan jämät suusta heinäisellä ja kevyen sitruksisella otteellaan. Jälkimaku on siis kuiva, verraten katkerahko tässä tyylissä.
Suutuntumaltaan keskitäyteläinen, helposti juotava olut. Sopivasti hiilihappoa, eikä alkoholisuutta mukana.
Vasp osoittaa hallitsevansa nämä saksalaissävytteiset oluet tälläkin tuotteellaan, vieläpä ilman hapankaalia ja bratwurstia (virhe, tiedän). Se mitä tässä jää oikeastaan kaipaamaan on saksalaisveljien pyöreämpi maltaisuus, joka johtunee mallaslaatujen eroista kotimaan ja Saksan mallastamoiden välillä. Hyvää tyylissään, suositukset ruokapöytään.
Pisteet:
Tuoksu: 6/10, Ulkonäkö: 3/5, Maku: 6/10, Suutuntuma: 3/5, Yleisvaikutelma: 13/20, Yhteensä: 31/50

Olutarvioissa: Hoppin' Frog/Fanø Natasha Rocks America

www.hoppingfrog.com

Oluen speksit:

Mikä:  Hoppin' Frog Natasha Rocks America, Imperial Stout, USA
Mistä: "Ulkomailta"
Hinta: Ei muistikuvia
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 7,5%, katkerot: 55ebu. Väristä ei arvoja.
Nippelitietoa: V. 2006 perustettu Ohiolainen Hoppin' Frog Brewery tunnetaan harrastajien rakastamana panimona, eritoten panimon Boris ja Doris Imperial Stoutit ovat varsin tunnettuja. Natasha Rocks on Fanøn panimon kanssa pantu yhteistuotos.



Iltaa.
Tänään vuorossa on jylhän paahteisia ja maltaan makeita tunnelmia, tai kuten ystäväni asian määrittelee: "Synkkää kuin yö, makeaa kuin synti".
Tai ainakin jotain sen suuntaista.
Natasha Rockseja on tuotettu kahta erilaista ainakin kaikkivaltias RateBeerin perusteella: Denmark ja America. Sen ihmeemmin taustoja tuntematta voisin kuvitella kyseessä olevan jotakuinkin samaa tavaraa, mutta eri panimoilla tehtyä?
No jenkkiversiossa maltaista mainitaan muuten kiintoisa "suklaa ruis".
Enemmittä höpinöitä ja alustuksitta itse asiaan, Natasha Rocks America:

 Ulkoiselta habitukseltaan tämä Imperial Stout on paksuhkoa mustaa nestettä. Lasiin jää hentoinen ja ohuehko lakki päälleen.
Tuoksutellessa huomaan hieman hymyileväni. Tummaa suklaisuutta yhdistyen toffeeseen ja tummaan karamelliin. Paahdettua, hieman rukiista leivänkuorta mukana. Taustalla voi havaita kevyesti hedelmäisyyttä, sekä jenkkihumalien greippisen mäntysitä sävyä. Vahva, kompleksinen ja miellyttävä tuoksuprofiili.
Tovin tuoksuteltuani on tätä pakko maistaa.
Maussa reilusti maltaisuutta, sekä paahteisuutta. Mukaan astuu nyt melko tiukka mäntyisen greippinen humalointi. Ruisleipää, sitrusmaista hedelmäisyyttä ja kevyesti karamellia tasoittamassa särmiä. Jälkimaussa reipas katkeron puraisu ja hieman tummia hedelmiä.
Suutuntuman puolella ollaan kohtalaisen täyteläisissä maailmoissa. Tavallaan pehmeää öljyisyyttä, sekä rapsakkaa humalaa. Alkoholi piilossa. Hyvää.
Natasha Rocks America on varsin tyylikäs Imperial Stout. Kompleksinen, silti varsin yksinkertainen. Pehmeä, silti rapea. Särmikäs, mutta sivistynyt. Kyllä tässä paketissa palikat pysyvät kasassa. Good beer, no shit.
Pisteet:
Tuoksu: 9/10, Ulkonäkö: 4/5, Maku: 8/10, Suutuntuma: 4/5, Yleisvaikutelma: 16/20, Yhteensä: 41/50

PanoPäivänSatoa: Kölsch

Sain kesällä "haasteen" keittää mahdollisimman simppelin oluen, ilman kuivahumalointeja, erikoisia hiivakantoja, tai mitään Double/Imperial/Belgian viritystä. Maitokauppavahvuista ja noin 20 ebua, vaaleata.
No tässäpä tavallaan haastetta ajattelin. Toki olisin voinut tehdä vaikkapa weisseä, cream alea, tms. Silti halusin kokeilla Kölschiä. Siis mitä? Valveutumattomille lukijoilleni lainaan suoraan "olutwikiä" : "
Kölsch on saksalainen alkuperäsuojattu pintahiivaoluttyyppi. Vuonna 1986 määriteltiin, ettei kölschiä saa valmistaa Kölnin suurkaupunkialueen ulkopuolella. Yhdysvalloissa ja Japanissa jotkut pienpanimot kuitenkin markkinoivat oluitaan kölschinä.
Hyvin humaloituna Kölsch tuo mieleen pilsenerin, mutta ei kuitenkaan ole yhtä katkeroinen kuin normaali saksalainen pilsener. Kölschissä on myös pintahiivaoluille tyypillistä hedelmäisyyttä."
Ja koska en todellakaan suodata tätä, niin kyseessä on itseasiassa Wieß.

No miksi en ole aiemmin pannut tätä, tai lagereita? Yksinkertaisesti siksi, että minulla ei ole mahdollisuutta käyttää olutta niin kylmässä edes talvella. Nyt koitan kölssin kohdalla heittää käymispytyn häkkivarastoon ns. Swamp cooleriin. 

Reseptipuolella poikkesin keveästi tavanomaiselta tieltä. Koska kaapissa on iso säkki pale-ale mallasta, vaan ei pilssiä käytin sitä. Lisäksi sotkin hieman münich ja vehnämallasta sekaan.
Humalapuolelta heitin vanhat Hallertau Mittelfrühin jämät ennen keiton alkua ensivierrehumalaksi ja keiton alkaessa löin Tettnangerilla loput ebut, sekä pienen annoksen keiton loppuessa.
Hiivana Wyen 2565 Kölsch.

Vierteen siivilöintiä

 Mäskäys meni varsin kelvollisesti, tasainen +65c tunnin ajan ja ulosmäskäys/huuhtelu +75c. Tehokkuus jäi hieman ylös, joten keitin vain tunnin, kaavaillun 90min sijaan.
Keitossakaan ei ollut valittamista, mutta jäähdytys oli nyt suurin murhe..
Sain vierteen laskemaan suht normaalisti +19 tienoille, mutta siitä alaspäin tuotti tuskaa.
Huomasin nimittäin, että kylmin vesi mitä hanasta tuli oli +16c. Tavoitteeni oli jäähdyttää vierre +15c, mutta tämä jäi haaveeksi. Lähes tunnin taistelun jälkeen sain vierteen laskemaan +16.5c ja tämä sai nyt kelvata. Ennen hiivausta kokeilin uutta ilmastuspumppua. Kyseessä on siis perinteinen akvaariopumpun tapainen ilmastin.
OG jäi hieman ylös, joten laskin sekaan litran kylmää vettä.

Vierre saa ilmaa

 Nyt olut on käymässä kellarissa, lämmöt ovat nousseet +18c, joten nyt pidän sormia ristissä ja toivon ettei ylimääräisiä estereitä tulisi.
Täytyy katsoa, jos jonkun viikon kuluttua lappoaisi oluen pieneen 10l ämpäriin ja veisi kylmäkellariin.
- Ai sulla on kuitenkin kylmäkäymistilaa?
- Joo, mutta..
Sinne kellariin ei mahdu mitään 10l sankoa isompaa ja.. Se kellarin ja tuoreen laudan tuoksu puskee jopa pulloihin pidemmän päälle, joten ei siellä voi mitään pitää pitkään.
Jäämme jännittyneinä seuraamaan lopputulosta.

Kadonneen tuopin metsästäjät

- Huuh; tulipas lämmin. Puhkuin ja puhalsin, riisuin hikiset ja märät goretexit. Mikäänhän ei ole mukavampaa, kuin reilu pyörälenkki sateessa ja +20c takaa, että myös hikeä pukkaa. Vaan mitä olisikaan urheilu ilman hikoilua? 
Suihkun jälkeen jano vaan kasvoi. Avasin jääkaapin vain havaitakseni sielä makaavan vain sen 0,65l 10% Imperial Stoutin odottamassa ajasta ikuisuuteen. Eihän noita tule kitattua ikinä.
Joku on jenkeissä piruissaan keksinyt, että kaikki kulutusoluet pakataan fiksusti 0,355l pulloihin ja kaikki vahvat vähintään 0,65l pulloihin, mielellään toki kolmen vartin skumppapulloon. Voi hulluja.
Jano pahenee. Minne kaikki kulutusoluet ovat talosta kadonneet? Makuuhuoneen yläkaapin aarreaitassakaan ei ole kuin tukevia talven lämmittäjiä ja läjä kotipolttoista kypsymässä. Huokaan, edes Robinson Crusoe ei saanut kaikkea työtä tehtyä perjantailla ja nyt on vasta maanantai.
Vaapun lähikauppaan ja kiroilen, miksi kylmässä on aina pelkkää bulkkiketterää, miksi kaupan ainoat juotavat (LuomuPils ja Luomuvehnä) ovat lämpimässä. No ei mahra mittään tuumaan ja kaapaisen mukaani luomupilsneriä. Janoni kasvaa odotellessani oluen viilentymistä pakastimessa, nyt ei ole aikaa jääkaapille kielen vaeltaessa pitkin vyötäröä.
Viimein tuntien jälkeen pääsen tuskistani. Sopuli aivastaa ja ensimmäinen hörppy janoon suoraan purkista; kuinka hyvältä se maistuukaan. 

Nyt tovin tyydytettyäni janoani alan pohtimaan miksi hyvän perusoluen saanti on niin tuskallista?
Ei, en tarkoita nyt mitään pintin Karjaloita, tai  Olvin tuntemattomia harkko-reinoja, vaan edullista ja maistuvaa perustuotetta, joka maistuu muultakin kuin pahvilta, ja/tai aivan samalta kuin putiikin kaikki muutkin tuotteet. Aina ei tee mieli hifistellä miettimällä kehtaanko aukaista vuosikerta Lambicin tänään, vai olisiko kuukauden päästä parempaa. 
Vaikka Helsingin hyvät herrat, rouvat ja muut kauppaneuvos Paukut nauravatkin nyt partaansa ostettuaan kaiken maailman Ameriikan serkkuja suoraan kylmähyllyltä, siitä Raasted Pale Alen ja Oakham Citran vierestä.
Myönnän, nyt liioittelevani. Viime vuodet ovat kohdelleet meitä maitokaupoissa varsin suotuisasti ja maltaiden herrat ovat olleet laupeita janoista kansaa kohtaan. Silti väitän maail..siis Suomen tarvitsevan entistä enemmän maukkaita, halpoja perusoluita. Kelleriä, Pilsiä, Kölschiä, Altia, Brownia, Bitteriä ja Pale Aleja, Vehniä, jne.
Kovin pientä on vielä tämä peli. Meinaan ruokakaupan alle 6€/l osastolla kuitenkin. Alko taas on menetettyä maata hintataso on karannut niin kauas, ettei sieltä tule haettua kuin kiinnostavimmat uutuudet, poltetun maan taktiikkaa nääs. 
Katsoitteko jo kuinka niinkin yksinkertaisesta oluesta, kuin Oktoberfest pyydetään jo likemmäs neljää euroa pullosta. Ei täällä tietysti Saksan eurolla 0,5l olutta päästä ikinä, mutta kyllä tekee kipeää nähdä perusoluella tuollaista hintaa. Mitään hyperbissenbauerstoutdoublehoppia se ei ole, vaan jotakin jota nyt vaan on mukava juoda hyvässä seurassa jokunen tuopillinen, ellei useampikin.

Silti otetaan sitä takapakkia tässä tekstissä. Ei täällä kannata suurten valmistaa mitään hifimpää, ei noilla keittomäärillä ja tällä kulutuspohjalla, elleivät ostaisi pienempiä laitteita nykyisten jatkoksi, mutta eipä ole markkinatalous mielessä mitään järkeä, kun rahaa tulee nytkin. Paitsi.. Jos meidän pienet pääsevät tekemään lisää maistuvia ja edullisia oluita, entry leveliltä tasolla kaksi, ja syömään entistä enemmän suurten kassavirtaa.
Silti nostan hattua eritoten koffille jo pirterinkin takia, että edes pienestä yrityksestä toisinaan (vuosioluet sun muut puolukkastoutit).
 Ääh, teksti alkaa näyttää ikävältä ja totiselta. Pihkura, en tajua miten luomupils sai minut näin saksalaiselle tuulelle, taidan pistää nyt pretzelin jämät poskeen ja sulkea torvimusiikin taustalta. Kylläpäs toinen kellerbier maistuisi..

Omasta Panimosta: Olympia olut & RuiSaison II

 Tänään esittelyssä, viimein, kaksi kotipanimon viimeaikaista hengen luomusta.

Oluen speksit:

Mikä: Olympia olut/BelgIPA, IPA, Suomi
Mistä: Kotoa
Hinta: n. 2€/l.
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 7,2%, Katkero: 85ebu ja väri: 9ebc    
Nippelitietoa: Komean etiketin takana mies ja paint Sam Graystone.



Päätin eräänä kesäpäivänä keitellä witbieriä, tiedättehän raikasta kesäistä janonsammuittajaa. Twistinä oli tarkoitus kokeilla hieman seuraavaan satsiin päätyvää Galaxya aromina. No kaverini kyseli IPA satsia seuraaviin kesäkisoihin. No sellaiseen ei ollut aikaa ja siltä istumalta päätin kokeilla jotakin aivan älytöntä. Yhdistää IPA:n ja Witbierin. 
Mallaspohjana siis Pilsiä, vehnämallasta ja hiutaleita. Humalapuolella Columbus, Cascade, Galaxy ja Amarillo. Appelsiininkuorta ja korianteria.
Ja lopputulos, jotain hyvin kummallista..

 Lasiin kaatuu paksusti vaahtoa, muuten samean oranssihkon keltainen olut. Vaahto kestää isältä pojalle, kaunista.
Tuoksussa on mukavasti kevyttä trooppista hedelmäisyyttä ja hiivan hedelmäestereitä, appelsiinia ja greippiä. Taustalla rapeasti pihkaisuutta. Vahva, ehkä hieman karkea ja kenties belgi ipaksi vähän tasapainoton tuoksultaan. Raikas tuoksu kuitenkin.
Maussa reilusti greippistä humalaa, hiven hiivan tuomaa hedelmätiskiä ja havuisaa pihkaisuutta. Niin katkeraa, niin katkeraa. Hiivat sekoittamalla katkeruus leikkaantuu ja belgihiivaisen mausteisen hedelmäiset esterit hieman ottavat otetta.
Suutuntuma on keskitäyteläisen ja kohtalaisen täyteläisen väliä, belgityyliin reilusti hiilihappoa, alkoholi melko hyvin piilossa.
Olympia olut/BelgIPA on outo hybridi jo lähtökohtaisesti. Mielestäni tuota pihkaisuutta pitäisi leikata alemmas ja katkeroita hieman laskea. Hyökkää päälle, kuin mynttimagneetti aamu kolmelta, eikä edes Taika-v..n-viitta pelasta (Viimeinen kommentti jääköön olympiakomitean sisäpiiriheitoksi).

Oluen speksit:

Mikä: RuiSaison II, Saison, Suomi
Mistä: Kotoa
Hinta: n. 2€/l.
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 6,3%, Katkero: 40ebu ja väri: 11ebc    
Nippelitietoa: Viime vuotisen loistavan Saisonin uusintaversio hieman viilatulla reseptillä.

Viime kesänä keittelin varsin mainion erän RuiSaisonia. Tämä olut oli jonkinasteinen lähtösysäys Kuninkaankartanon Ruis Saisonille juotettuani omaa tekelettäni kurssitovereilleni. 

Tällä kertaa mallaspohjana on: Pils ja ruismaltaita, ruishiutaleita ja aavistus aromatic mallasta ja sokeria. Humalapuolelta jatkoin vanhalla Styrian/Bobek+Amarillo linjalla, mutta heitin keiton puolessa välissä himpun Pacific Jadea keittoon mukaan, sekä keiton lopussa Citran jämät. Hiivana useasti pesty, vuoden kellarissa maannut, eli stressattu, Wye 3711.

Ja arvioon:

Tämäkin olut valuu samean oranssihkona lasiini, himpun tummempi kuin edellinen. Vaahto on samaa luokaa, eli belgimäisesti massiivinen ja kestävä.

Tuoksussa kevyesti hedelmäisiä estereitä leijailee nenääni. Hiivan mukana myös annos maustehyllyä. Kevyehkösti sitrusta ja takana kevyesti maltaisuutta. Varsin raikas ja miellyttävä tälläkin kertaa.

Maussa viljaista maltaisuutta, hennosti rukiista ja kevyehkösti happamahkoa sävyä. Hiivan tuomaa hedelmäisyyttä ja mausteisuutta mukana, tuttua 3711 makumaailmaa. Seuraavaksi greippisen sitruksinen ja hennon ruohoisa humalainen ote ottaa komentoa jättäen pitkän jälkimaun suuhun.

Suutuntuma on keskitäyteläisen ja kohtalaisen täyteläisen epäpyhää välimaastoa. Pehmeää öljyisyyttä vs. raikkaasti hiilihappoa.

RuiSaison II on varsin tasapainoinen show tällä kertaa, omasta puolestani katkerot voisivat purra kovemminkin. No miellyttävä, vähän erilainen Saison. Viime vuotinen oli ehkä himpun parempi, hiivan ollessa paremmassa iskussa, mutta pidän tämän vuotista raaka-aine pohjaa aavistuksen parempana. 

Olutarvioissa: Alaskan Smoked Porter

Oluen speksit:

Mikä:  Alaskan Brewing Company Alaskan Smoked Porter, Savuolut, USA
Mistä: Systembolaget
Hinta: Ei muistikuvia
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 6,5%, katkerosta ja väristä ei arvoja.
Nippelitietoa: V. 1986 perustettu Alaskan Brewing Co. oli aikanaan ensimmäinen panimo Alaskassa sitten kieltolain. Smoked Porter tuli ulos jo 1988 ja sitä on usein pidetty savuoluiden uudelleen tulemisen lähtöpisteenä rapakon takana tietysti.



Hyvää iltaa.
Tänään pitkästä aikaa ihan perinteistä olutarviota luvassa.
Lasiin valikoitui kiintoisa klassikko Alaskan Smoked Porter. Muistan kuinka tämä olut aikoinaan kiinnitti huomiotani jossakin niistä kymmenistä kirjastosta lainatuista olutkirjoista vuosien takaa. Silloin jo ajatus savuporterista kaukaa Alaskan korpimailta lämmitti mieltäni. Alaskalla on aina ollut jonkinasteinen maaginen paikka sydämessäni, vanhoista Barksin Roope tarinoista Tex Willerien kautta Jack Londonin kirjoihin asti. Jylhää, koskematonta ja raakaa.
Viime keväänä viimein näin pullon tätä olutta länsinaapurissa Systembolagetin hyllyillä ja pakkohan se oli asettaa kärryihini. Pullo on vuoden 2012 erää, ymmärsin ettei tämän oluen resepti kuitenkaan muutu vuosittain, vaikka "vintage" merkinnät löytyvätkin.
Pidemmittä höpinöittä arvioon:

Lasiin kaatuu syvän ruskeaa olutta jättäen tiiviin ja paksun vaahdon päälleen. Vaahto on kohtalaisen kestävää sorttia, joten ulkonäkö kunnossa, eteenpäin.
Tuoksutellessa savuisuus saapuu nenääni ensin. Ei aivan samanlaista nestemäistä savukinkkua, kuin Heller-Trumin tuotteissa. Paahdettua, hieman palanutta maltaisuutta on saatu myös reilusti mukaan. Taustalla hennosti tervaisuutta. Tuoksu on sinänsä miellyttävä, joskin ennakkofiiliksissäni odotin huomattavasti intensiivisempää kokemusta.
Maussa reilusti maltaisuutta yhdistyen savuisaan tervaisuuteen ja rotevaan paahteisuuteen. Paahde on siinä rajoilla onko se palanutta, vai ei. Taustalla on hennosti makeahkoa karamellia ja hedelmäisyyttä. Jälkimaku on pitkä. Siinä on yhdistelmä kevyttä paahteista happamuutta ja kevyesti katkeroa.
Suutuntuma on tämän oluen heikoin osa-alue. Keskitäyteläinen ja juotavuudeltaan kohtalainen olut sopivilla hiilihapoilla kaatuu rungon keveään vetisyyteen ja tämän kautta paahde tuntuu lähes palaneelta, kaipaisi enemmän pyöreyttä.
Alaskan Smoked Porter on lopulta varsin kelpo savuolut jossa on kyllä potentiaalia pienistä vioistaan huolimatta. Klassikko, jonka maistamista voi suositella savuoluiden ystäville.
Pisteet:
Tuoksu: 8/10, Ulkonäkö: 4/5, Maku: 8/10, Suutuntuma: 3/5, Yleisvaikutelma: 14/20, Yhteensä: 37/50

Kotiolutta testipenkissä: Duplon Saison & Porter

Sain Helsingin SOPP:ssa eräältä harrastajalta ja kotipanijalta pari pulloa kotipolttoista testattavaksi ja blogiin heitettäväksi.
Toinen on tyyliltään Saison ja toinen Porter, eli mielenkiintoisia hetkiä luvassa. Käydäänpä pruuvaamaan Saisonista aloittaen:

Mikä:  Duplon Saison, Suomi
Mistä: Kädestä käteen
Hinta: Ei ole
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 5,8%, Katkerot: 40ibu.
Nippelitietoa: Raaka-aineina: Pils, vehnä ja vehnähiutale. Magnum, Hallertau Mittelfrü humalat.

Saison on eräs suosikkityyleistäni, joten olen ihan odottavalla kannalla tämän kanssa..

Ulkoisesti sameakon oranssinkultaista olutta, jättää reilusti vaahtoa päälleen ja vaahtohan kestää ajasta ikuisuuteen. Ulkonäkö kunnossa.

Tuoksussa kylmänä varsin raikas vivahde muuttuu hetken kuluttua varsin mausteisen fenoliseksi. Pippuria, savuista fenolia ja yrttejä. Takana hennon hunajaista maltaisuutta. Varsin simppeliä, mutta ei yhtään hassumpaa. Kenties hiivan rooli voisi olla tässä suurempikin.

Maussa keskiasteisesti viljaisan leipäisää maltaisuutta ja pippurista mausteisuutta. Jälkimaku on yrttisen mausteinen, hennosti katkerahko.Sinänsä miellyttävä ja tasapainoinen ote, mutta kaipaisi kuivuutta lisää loppuun.

Suutuntuma on tämän oluen parhaita puolia, keskitäyteläinen, pehmeän silkkinen fiilis, kevyet hiilihapot tyyliin nähden.

Duplon Saison on oikeastaan varsin miellyttävä olut. Simppeliä janojuomaa pellon pientareelle. Saisoniksi vaatisi ehkä hieman tiukempaa katkeruutta ja/tai kuivempaa fiilistä, sekä hieman enemmän hiilihappoa. Kelpo suoritus joka tapauksessa.

Pisteet:
Tuoksu: 7/10, Ulkonäkö: 4/5, Maku: 7/10, Suutuntuma: 3/5, Yleisvaikutelma: 13/20, Yhteensä: 34/50

 Ja sitten porteria kehiin..

Mikä:  Duplon Porter, Suomi
Mistä: Kädestä käteen
Hinta: Ei ole
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 6,2%, Katkerot: 50ibu.
Nippelitietoa: Raaka-aineina:  Pale, amber, brown ja black maltaat, sekä

Magnum, EKG humalat. 

 Porter on siitä kiinnostava, että ei olla lähdetty imperial porter linjoille, vaan perinteisemmissä fääreissä.

Kahvin ruskeaa olutta melko paksulla ja kestävällä vaahdolla. Varsin kaunista.

Tuoksu alkaa lupaavasti. Kevyen kahvipapuisella ja hennon maitosuklaisella maailmallaan. Takana maltaisuutta ja hieman hiivaista hedelmäisyyttä. Miellyttävä, miedohko tuoksu ilman virheitä houkuttaa maistamaan.

Makustellessa ruisleipäistä tummaa maltaisuutta, hiven kahvista paahteisuutta, joka tymäköityy lopussa. Kevyt suklainen häivähdys käy kielellä ja sulaa pois, Jälkimaku on hieman latteahko, kevyesti kuivuva.

Suutuntumaltaan tämä porter on keskitäyteläinen, helposti juotava. Hiilihappoja on passelisti, alkoholi piilossa, mutta pieni vetisyys kiusaa runkoa.

Ylipäätään varsin tyylipuhdas porter. Tuoksupuoli on mainio, makupuolella ehkä tumma karamellimallas tekisi terää ja sitä kautta pientä säätöä paahtomaltaiden ja humaloinnin kanssa.

Pisteet:
Tuoksu: 8/10, Ulkonäkö: 4/5, Maku: 7/10, Suutuntuma: 3/5, Yleisvaikutelma: 13/20, Yhteensä: 35/50

Loppuyhteenvetoa:

 Kaksi varsin tyylipuhdasta olutta juotuani voin jälleen todeta, että kyllä kotipanimoissa on potentiaalia.

Matkaraportti: Kymijoki Beer Festival

Historian ensimmäinen Kymijoki Beer Festival juhlittiin viime lauantaina 10.8.
Paikan päällä oli tietysti Tuopin Ääressä ja seuraavaksi seuraa raportaasi tapahtumasta.
Alkuun matkaan hieman ajassa taaksepäin.
Tapasin festivaalin järjestäjät talvella ja olin kohtalaisen ihmeissäni jo siitä, että joku hullu haluaa oikeasti luoda olutfestivaalin Kouvolaan. Eikä edes keskustaan, vaan "kauas" Korialle, varsin kauniille Kallioniemen lavalle. Nyttemminhän jopa SOPP on levittäytynyt Lahti/Helsinki akselin ulkopuolelle, mutta tiesin, ettei aina SOPP:ssakaan ole paikalla "tarpeeksi" ihmisiä. Joten minulla oli epäilyni, pessimistihän ei pety.
Lauantaina sitten marssin bussiin ja tallustin loppumatkan tanssilavalle, jossa jo puhallinorkesteri viritteli alkutahtejaan. Portit olivat juuri auenneet ja.. olin väärässä, aivan väärässä.

Paikalla oli ihmisiä heti avatessa jo varsin reilunpuoleisesti.
No lipun vaihtoa rannekkeeseen ja morjestamaan erästä toista harrastajaa, joka oli joukkueensa kanssa nautiskelemassa kotimatkalle tarkoitettuja oluitaan pois, jotenkin Green Flashin West Coast IPA:n hörppääminen suoraan pullosta tuntui todella paheelliselta.
Syynä tähän se, ettei alueelle (luonnollisesti) saa tuoda omia juomia(kuka hitto sitä nyt edes haluaisi, olutfestareille omat kaljat?). Joskin olen edelleen sitä mieltä, että esim. avaamattoman lähdevesipullon voisi tuoda, maalaisjärki missä olet..
 No selvisi että paikalla ei ole narikkaa, mikä oli todella outoa ja kiitin itseäni, etten tehnyt samaa virhettä. Sisään kulkiessani koin todella oudon tunteen; ei tungosta, silti yhtäkkiä joku räplää ilman mitään ennakkovaroitusta olkalaukkuani takaapäin. Käännyn jo käsi nyrkissä, kun näen jv:n kääntyvän samalla takanani pois päin. Siis mitä h..a. Turva-alan ihmisenä tilanne oli täydellistä myötähäpeää aiheuttava.
Noh annoin jutun olla ja kävelin noutamaan lasia. Kyseinen festarilasi poikkeaa täysin tutusta SOPP mallista ollen melko perinteinen pieni kolpakko, varsin hauska itseasiassa. Sitten juomaan..

Panimotarjontanahan olivat:
VASP
Rekola
Hiisi
+ kymmenkunta pullo/hanatuotetta

Kävin ensimmäisenä tietysti Hiisin tiskillä morjestamassa panimon toista perustajaa Mikaa (Taisto kilpahan oli Hiisin järjestämä).
Pian paikka alkoikin jo täyttyä. Pihalta leijaili bratwurstin ja hapankaalin vieno tuoksu, puhallinorkesterin soittaessa musiikkia, pystyi silmät ummistamalla kuvitella olevansa Saksassa, silmien aukaisu näytti totuuden, kuinka pönäkät perunanenäiset vanhemmat herrat ja rouvat alkoivat päästä maistiin.

Siirryimme ulos team Inkeroisen kera maistelemaan juomiamme, koska sisällä olisi pitänyt paikoitellen huutaa.
Päivän vaihtuessa iltaan väkeä alkoi olla paikalla melkoisesti ja lopulta seisoin minäkin kymmenkunta minuuttia jonottamassa jokapäiväistä nestemäistä leipääni.
Myöhemmin kuulin, että lopulta lähes kaikki juomat oli myyty loppuun, yhdessä päivässä. Joko Kouvolassa on enemmän potentiaalisia juovoja, kuin muualla, tai sitten suosio yllätti järjestäjät positiivisella tavalla.
Lopulta oli minunkin poistuttava paikalta, edelleen epäuskoisena siitä, että tällainen tapahtuma onnistui kaakon olutnevadassa.

Mitä lopulta jäi käteen?

+ Puolenkymmentä uutta tikkiä (snob) ja Hiisi korkattu käyntiin..
+ Olutkulttuuri nosti päätään vienosti Kvlssa.
+ Väkeä riitti.
+ Pienpanimoilla todella hyvää palvelua.
+ Tapahtuman oranssipaitainen staff hoisi hommiaan mainiosti auttaen aina tarvittaessa panimoiden henkilökuntaa. 
+ Tapahtumapaikka on varsin kaunis, joskin tilaa kaivattaisiin enemmän ja sijainniltaan syrjässä.
+ Illalla ilmainen bussikuljetus tapahtumasta pois (Koria+julkiset = No hope)

- Opastus alueelle+lippukassa/rannekke härdelli ilman infousta asiasta (pieni taulu jäi jonossa seisojien taakse ja vieressä istuneita jv puolen edustajia ei ilmeisesti ihmisten ohjaus kiinnostanut, ainoastaan kassien räpläys ilman kysymistä).
- Ei narikkaa.

Pienemmät  tuskastelut:

- Panimoita kaivattaisiin enemmän. Tässä kohtaa menee täysin sen piikkiin, että tapahtuma oli ensimmäistä kertaa-> riski vs riski. Kenties ensi vuonna enempi?
- Ulkotilat olisi oikeastaan voinut kattaa, nyt ei satanut, mutta sataessa ei lavan puolelle olisi mahtunut juuri kukaan.
- Musiikki paikoitellen liian kovaa. Personal feeling, koska: olut on sosiaalinen juoma ja minä haluan keskustella, en olla musiikkifestareilla etsimässä korvatulppia.


Eli yhteenvetona:
Lapsen vaivoista kärsittyään ja niistä ehkäpä ensi vuonna päästyään tällä tapahtumalla on selvää potentiaalia. Keep up the good work.

Kymijoki Beer Festival

http://www.beerfestival.fi/

Tervehdys.
Tänä viikonloppuna juhlitaan historian ensimmäinen Kymijoki Beer Festival Kouvolan Korialla, Kallioniemen lavalla Kymijoen rannassa. Paikka on ainakin sijainniltaan mahtava..
Festivaali on yksipäiväinen maltaisen makea ja humalaisen katkera rutistus nyt lauantaina 10.8. Alue avaa porttinsa klo 13 ja anniskelu päättyy klo 22.30.
Ja koska tiedän teitä kiinnostavan eniten sen yhden kysymyksen: "Mitä panimoita on mukana?" Vastaan huutoon lyömällä koko juomalistan tauluun:

Rekolan Panimo:

Amerikan Serkku
Munkintie
Kesäkolli
Katajan Kuiske

Vakka-Suomen Panimo

Prykmestar Pale Ale täysmallasolut
Prykmestar Vehnä, suodattamaton vehnäolut,
Prykmestar Suvi, koivunlehdillä maustettu täysmallasolut
Prykmestar LuomuPils
Prykmestar SavuKataja
Hovikelpoinen Juhlaolut
Prykmestar Ahomansikka–Raparperi, maustettu omenasiideri

Panimoyhtiö Hiisi

Kaksi Kotia
Palokka SavuHumala
Palokka SavuVehnä
Sekä seuraavat juomat:

Teerenpeli Rentoreino ruisolut
Teerenpeli Lempi mustikkasiideri
Teerenpeli Lempi puolukkasiideri
Stallhagen Delikat III
Stallhagen Harald Hunajaolut
Hartwall Upcider kuiva omena
Hartwall Upcider päärynä
Hartwall Original Long Drink

Ja tietysti Vaspilla teetetty tapahtuma olut: Kaiku, American Pale Ale
"Saatavilla on myös alkoholittomia virvoitusjuomia ja lähdevettä.
Tapahtuma-alueella myydään ruoka-annoksia, kuten esimerkiksi pyttipannua, bratwurstia ja grillimakkaraa."

Eli lyhyesti: Kolme panimoa, joista Hiisi tekee ensi esiintymisen festarilavoilla.
Kattaus voisi toki harrastajan näkökulmasta olla suurempikin, mutta ensi yritys ja Koria = Aivan riittävästi, kyllä tuossa itsellenikin riittää tikattavaa ja mikä pahus estää juomasta vanhoja tuttuja, jos ne kerran ovat pahuksen hyviä..Savukatajaa...mmmm

Festarien viralliset jatkot ovat tietysti Kouvolan Old Tomissa, jonne on järjestetty festaribussi viemään vielä janoisia klo 21 lähtien. Tämä jos mikä on mielestäni vähän pahuksen mahtava toimenpide, ottaen huomioon paikan sijainnin ja julkisen liikenteen ilta-aikaan Korialta pois.

Tällaista tällä kertaa, matkaraporttia pukkaa ensi viikolla. Matkaan lähtee tietysti myös Tuopin Ääressä, mikset siis sinäkin?

http://www.beerfestival.fi/

Taisto kuumenee

Arkena on kiire, minulla ei ole aikaa promota, mutta tähän on myös lääke..
Avasin propagandaministerin kuonokopan ja tauon jälkeen tavaraa tuli taas niin paljon, että korvia kuumoittaa. Video sisältää ohramallasta ja fanilasien lävitse jopa propagandaa. Kiitos ja anteeksi.

Klikkaa mua ja vie minut Youtubesta katsomaan videota