Olutarvioissa: Tuomiopäivä tulee, Lost Abbey Judgement Day

Oluen speksit:

Mikä:  Lost Abbey Judgement Day, Quadruppel, USA
Mistä: Systembolaget (2009)
Hinta: n. 14€/0,75l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 10,5%, katkerosta ja väristä ei arvoja.
Nippelitietoa: Lost Abbey on Port Brewingin brändi, jonka alla on "portin" belgityyliset oluet.
Erikoisesti panimon kolmesta perustajasta kaksi oli perustamassa myös Pizza port brewingia., josta Port Brewing myöhemmin irtautui. Tämän panimon massiivisen Quadrupelin panossa on käytetty myös rusinoita ja dekstroosia.

 Tänään sen pitäisi taas olla, nimittäin tuomiopäivä ja maailmanloppu. Tämän kunniaksi vapautan nämä neljä ratsumiestä usean vuoden piinastaan. Itseasiassa jopa panimon kotisivut kehoittavat tänään juhlimaan ja nauttimaan Judgement Day:tä. Kyseessä oleva olut on siis pienen jenkkipanimon näkemys perinteisestä trappistioluiden kuninkaasta, Quadrupelista. Pullo on peräisi parin vuoden takaiselta Stokan reissulta. Jo silloin en voinut vastustaa kiusausta ostaa viimeistä pulloa tätä olutta. Sittemmin pullo on odottanut kaapissa pitkään avaamistaan ja parasta ennen päivän lähestyessä päätin korkata tämän komea etikettisen pullon. Toisekseen, en keksi tyylikkäämpää tapaa korkata lähes viikon vapaat.

 Ulkoisesti lasiin kaatuu tumman ruskeaa olutta, joka on lähes läpinäkymätöntä. Vaahto on silmää miellyttävä, kestävä ja pieni kuplainen. Jättää kivasti pitsiä lasiin.
Tuoksussa on niin paljon rusinaista luumuisuutta, että hirvittää. Suklaisuutta, kuivattua hedelmää ja hieman nahkeaa nahkaisuutta tulvii nenään. Taustalla kummittelee portviinimäisyyttä. Tuoksu on melko voimakas ja tässä vaiheessa alkaa pientä reittaajaa hirvittämään näiden neljän ratsumiehen voima, etenkin yksin juotuna..
Maussa on makeaa maltaisuutta, reilusti rusinaa ja hedelmäisyyttä. Kevyesti suklaista paahdetta ja edelleen lähes liköörimäistä portviiniä/sherryä, sekä karamellisoitua sokeria. Olen maistavinani jopa hennosti kirsikkaa tässä.
Todella monimuotoinen ja omalla laillaan haastava tuotos.
Suutuntuma on täyteläinen ja paksu. Hiilihappo pitää juotavuuden kohtuullisen hyvänä.
Tuomiopäivä tai ei, on tämä olut melkoisen tiukkaa tavaraa. Jälkiruoka olut kategoriaan jälleen yksi ehdokas lisää. Pakko samalla todeta, että vaikka Rochefort 10 onkin, toistaiseksi itselleni, tämän tyylin kuningas, on tämä ehdottomasti hyvin lähellä. Jos kritiikkiä hakee, niin rusinaisuus oli hieman liikaa. Lisäpisteet tyylikkäälle etiketille, sekä tavallaan hauskalle brändäykselle.
 Pisteet:
Tuoksu: 9/10, Ulkonäkö: 4/5, Maku: 9/10, Suutuntuma: 5/5, Yleisvaikutelma: 16/20, Yhteensä: 43/50

Olutarvioissa: Brooklyn Black Chocolate Stout

Oluen speksit:

Mikä:  Brooklyn Black Chocolate Stout, Imperial Stout, USA
Mistä: Systembolaget
Hinta: n. 2,4€/0,355l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 10,6%, katkerosta ja väristä ei arvoja.
Nippelitietoa: Brooklynin panimosta olenkin satuillut aiemminkin, kuten tyylinä olevasta IS:stä. Brooklyn panee tätä olutta talven sesonkiin ja se on humaloitu Willametella ja Fugglella.

Alkaa pohja näkymään systeemiostosten laarista. Tänään syntymäpäivän kunniaksi IS by Brooklyn lasissa, 12h duunipäivän jälkeen maistuu oikein hyvin ja osin senkin takia, jätetään löpinät tänään sikseen ja mennään nautiskelemaan.
Paksua mustaa nestettä kaatuu lasiin jättäen mokkaisen vaahdon päälle. Vaahto hajoaa pian lasin reunoille.
Tuoksussa paahtunutta kahvia, suklaata ja jonkin verran hedelmäisyyttä, sekä karamellisen siirappista makeutta. Hienostunut fiilis jää tuoksusta, olen Fugglen bongaavinani, kun sitä on tullut viimeaikoina käytettyä omissakin keitoissa, tai sitten tuoksu tulee hiivasta?
Maussa on samaa silkkisen pehmeää paahdetta, kahvia ja tummaa suklaata. Kohtalaisen makeahko tämä IS, kaipaisin itse enemmän paahdetta ja katkeroa tähän. Jälkimaussa katkeron häivä käy suussa ja katoaa sitten.
Suutuntuma on kohtalaisen täyteläinen, olut on melko paksua ja hiilihapotus mielestäni tyyliin nähden sopivaa. Alkoholi paistaa lopussa hennosti läpi.
Loppuyhteenvetona Brooklyn Black Chocolate Stout on ihan hieno Imperial Stout ja melko klassinen esimerkki tästä oluttyylistä. Hinnaltaan (systeemi) edullinen IS, laatukin kohtaa, joten saatan poimia toistekin hyllystä. Omaan makuuni kaipaisin enemmän katkeroa ja paahdetta, nyt turhan makeahko. Toimii hienosti suklaan kanssa ja varmaan juustoihmiset voivat löytää oluesta uusia ulottuvuuksia.
Pisteet:
Tuoksu: 9/10, Ulkonäkö: 4/5, Maku: 8/10, Suutuntuma: 4/5, Yleisvaikutelma: 15/20, Yhteensä: 40/50

Olutarvioissa: Chimay Red ja pohdiskelua Alkon kesäoluista

Oluen speksit:

Mikä:  Chimay Red, Dubbel, Belgia
Mistä: Alko
Hinta: n. 2,9€/0,33l (poisto)
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 7%, katkero: 15ebu ja väri: 47ebc.
Nippelitietoa: Chimay on ehkäpä tunnetuimpia Trappistiluostari panimoita ja se tunnetaan oluen lisäksi mm. juustoistaan. Olutta on pantu v. 1862 ja panimo valmistaa tämän lisäksi: Blueta, Whitea ja vain luostarista saatavaa Doreeta.

Chimayn punainen on poistumassa Alkon valikoimista. Sinänsä harmi, sillä kyseessä on laadukas belgidubbel, mutta toisaalta on jäänyt hyllyyn itseltäni melko usein. Syynä lähinnä se, että pidän panimon Blueta huomattavasti parempana. White, joka taas on tyyliltään Tripel on tilausvalikoiman tuote, mikä on sääli, sillä hyvälle tripelille olisi käyttöä, etenkin kun St. Feuillienin tripel ei ihan kolahda Chimayn tavalla. No poistohintaan alle 3€ pullo on ihan käypä hinta tältä oluelta, joka on oikeastaan ruuan ja juuston kanssa parhaillaan.

Chimayn punainen on punertavan ruskea dubbel melko isokuplaisella ja ilmavalla vaahdolla. Kyseessä on melko banaanisen hedelmäiseltä ja hieman mausteiselta tuoksuva olut. Tuoksussa on toki annos kuivattua hedelmää ja hieman makeuttakin.
Maussa on mielyttävästi karamellista maltaisuutta, banaania, kuivaa hedelmää ja mausteisuutta. Jälkimaussa on hennosti happamahkoa hapokkuutta.
Suutuntuma on melko täyteläinen, mutta hiilihappoisuus pitää juotavuuden yllättävän helppona ja keveänä.
Kaikenkaikkiaan mainio trappisti kyseessä, dubbeliksi. No minä toivotan Chimaylle parempaa onnea ja toivottavasti seuraava dubbel olisi onnekkaampi, esim. Rochefort 6 voisi olla ihan mieluisa dubbeliksi.
Pisteet:
Tuoksu: 8/10, Ulkonäkö: 4/5, Maku: 7/10, Suutuntuma: 4/5, Yleisvaikutelma: 14/20, Yhteensä: 37/50
Asiasta toiseen..

Katsaus Alkon kesäoluisiin

Olutoppaan puolella on spekuloitu tulevan kesän olutvalikoimasta Alkon puolella ja nyt on mitä ilmeisimmin saatu valoa asiaan. Lista vaikuttaisi olevan tässä:

Mikkeller Burger & Bun L.A. Lager 3,95€
Schneider Weisse Kristall 3,48€
Svaneke Session Pilsner 4,37€
Oppigårds Golden (Summer) Ale 3,2€
L'Avesnoise Biére Blanche 2,39€
Neuzeller Apfel Bier 3,59€
Nøgne Ø Saison 6,01€

Tälläkertaa kaikki kesävalikoimaan tulevat oluet ovat omalta osalta testaamatta.
Listaa nopeasti vilkaistessa se näyttää melko perinteiseltä setiltä ja onkin sitä. Helmenä toki Saison hieman fiksumassa pullokoossa, kuin viime kesän muuten mainio Dupontin Saison biologique. Veikkaan, että tuolta listalta saatan kokeilla jokaista, mutta rehellisesti sanottuna en jaksa innostua kuin tuosta Nögnestä.

Mikkellerissä tuntuisi olevan, vaihteeksi, hintalisää panimosta, eikä vaalea lager ole loppujen lopuksi kovin antoisa oluttyyli, ellei tätä ole sitten överihumaloitu, tai muuten kiintoisa.
Schneider edustaa jälleen tuttua suodatettua hefeä, en tiedä kuka haluaa juoda weizeninsä suodatettuna, etenkin kun pitkäripaisen hyllyillä noita vehnäpuolen oluita riittää.
Svanekelta tuleva Session Pilsner on jo hinnaltaa aika kovaksi lyötyä tavaraa, eikä panimon tuotteet ole viimeaikoina juurikaan vakuuttaneet, esim. Catch 22 saa minun puolestani jäädäkin pölyttymään hyllyille. Ei siinä, kyllä hyvä pils kelpaa, niitä saa vaan paljon halvemmallakin.
Oppigårds tuo Summer Alen hyllyyn. No tämä on kai se "pakollinen" golden ale. Hinta on lähes ok, harmi vain ettei golden alejen suunnalta ole kuin muutama päässyt miellyttämään, itse olisin huolinut mieluummin vaikka Indian Tributen hyllyille panimolta.
 L'Avesnoise Biére Blanche ei sano itselleni muuta kuin, että kyseessä lienee witbier, jopa ihan suht edulliseen hintaan. Tuskin mikään St. Bernardus witin tapainen herkku, mutta jos taso on edes perus hoegaarden luokkaa niin mikä ettei.
Neuzelleriltä tulee taas joku keinotekoisesti maustettu olut. En tiedä ketä tällä kalastellaan, harrastajat tuskin kokeilevat muutenkuin kuriositeettina ja limusiiderien ystävät pitäytyvät breezeri ja golden cap linjalla. Eikö esim. Belgiasta olisi löytynyt tällekin vaikka korvaaja lambicin maailmasta? Kunnollinen kriek piristäisi valikoimaa..
Ja sitten se Nögnen Saison. Hinta on jälleen korkeahko, mutta hyvä Saison kelpaa ja tekee tässä taloudessa kauppansa. Pitää laittaa oma viritelmä käymään jossain mutkassa, jotta pääsee rinnakain vertailuun tämän kanssa.

Olutarvioissa: Chouffe Houblon Dobbelen IPA Tripel

Oluen speksit:

Mikä:  Chouffe Houblon Dobbelen IPA Tripel, Belgia
Mistä: Alko
Hinta: 7,98€/0,75l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 9%, katkero: 46ebu ja väri: 11ebc.
Nippelitietoa: Chouffen IPA-Tripel on kahden oluttyylin cross-over (IPA-Tripel, kuten nimestä voi päätellä), Tämän tonttuoluen toinen Alkossa omituisesti talvella käynyt La Chouffe saattaa olla myös tuttu. Humalina Amarillo, Tomahawk(Columbus) ja Saaz. Eli vähänkuin best of the both worlds.

Ilahduin kun törmäsin tähän Haminankin Alkossa, sillä kyseessä on mielestäni yksi tämän hetken parhaimpia kesäoluita, vaikka onkin vakiovalikoiman tuotteita. Mielestäni tässä oluessa hinta ja laatu kohtaavat miellytävästi, sillä isoa pulloa juo yksin jonkun tovin, joskin tämän jälkeen ei paljon muuta tarvitse juodakkaan. Tänään tämä olut menee saunan päälle ja tähän tarkoitukseen tämä on parhaillaan. Sopivan aromaattinen, humalainen ja raikas, sekä vapaapäivän iltaan sopiva nautiskelu juoma, joka ei ihan heti lopu kesken.

Ulkoisestihan tämä on väriltään kirkkaan kullankeltaista olutta. Vaahto on belgityyliin suuri, ilmavan höttöinen lautta nesteen päällä.
Tuoksussa jenkkihumalat huomaa selvästi. Siinä on hieman ananasta, appelsiinia ja sitrusta, tähän päälle käytetty hiivakanta omine hedelmä estereineen tekee tästä melko herkullisen tuoksun. Kaupan hedelmähyllyä riittää ja onneksi vihannespuolelle asti ei mennä. Taustalla on hieman mausteisuutta ja kevyttä yrttisyyttä. Tuoksun osalta äärettömän onnistunut hybridi.
Maussa on humalan flavoria jonkin verran, sanoisin keskirunsaasti. Sitruunaruohoa, hedelmää, hieman ananasta ja aavistus mallasta taustalla. Vähän suoraviivainen maultaan, ei niin viettelevä kuin tuoksu. Jälkimaussa hieman kuivuutta ja katkeron puraisua, sekä toki mausteisuutta.
Suutuntuma on kohtuu täyteläinen, hiilihapot pitävät juotavuuden hyvänä ja raikkaana.
Chouffen the nimihirviöbeer on kyllä sinänsä onnistunut yhdistelmä kahta oluttyyliä. Ainoastaan maun suoraviivaisuus kiusaa hieman, humalan flavoria olisi voinut olla enemmänkin, tosin tällöin se peittäisi mm. mausteisuutta, joten pientä ristiriitaisuutta löytyy. No tykkään tästä silti ja suosittelen kokeilemaan, jos IPA, Tripel, tai vahvat belgit ovat tuttuja.
Pisteet:
Tuoksu: 9/10, Ulkonäkö: 4/5, Maku:8/10, Suutuntuma: 4/5, Yleisvaikutelma: 15/20, Yhteensä: 40/50

Olutarvioissa: Zeunerts High Coast

Oluen speksit:

Mikä:  Zeunerts High Coast, Altbier , Ruotsi
Mistä: S-Market (maitokaupat)
Hinta: n. 2,25€/0,5l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 4,6%, katkerosta ja väristä ei arvoja.
Nippelitietoa: Kopparbergin panema High Coast olut tunnetaan Ruotsissa nimellä Högä Kusten ja mainostaa olevansa "The bridge between ale and lager" ja on ilmeisesti tyyliltään Altbier, eli saksalaistyylinen tummahko ale.

Pitihän se nyt tämäkin uutuus testata, lähinnä maininta sillasta alen ja lagerin välillä kummastuttaa siinä määrin. Onko kyseessä siis sekoite lageria ja alea, altbier, vai neutraalilla pintahiivalla käytetty muuten  vaalea lagertyylinen olut?
Samalla kauppareissulla mukaan tarttui edukkaasti Laitilan Humalaista tölkissä hintaan 1,89€, joten sitäkin oli ostettava ja jos tuo hintataso pysyy, saattaa siitä tulla melkoinen kulutustuote tässä taloudessa.
Toissapäiväisen oluenpano rupeaman tulos pulputtaa iloisesti tynnyrissä ja siitä toiste lisää.
Mennäänpä arvioimaan tätä:

Lasiin kaatuu oranssinpunertavaa olutta, melko niukalla ja nopeasti katoavalla vaahdolla. Mallaspohja ei liene pelkkää pilsiä, vaan siinä saattaa olla karamelli, tai keksimallastakin seassa tuomassa väriä?
Tuoksussa on hieman keksisen viljaisaa maltaisuutta ja aavistus ruohoa, muuten tuoksu on melko neutraali ja mitäänantamaton.
Maussa on leipäisyyttä ihan mukavasti, hieman toffeeta ja kevyesti hedelmää, sekä ruohoisaa humalaa. Jälkimaku on kevyt ja hieman metallinen.
Suutuntumaltaan High Coast on kohtalainen, helposti juotava ja kohtalaisen virkistävä.
Loppuun on aika vaikea todeta millainen sekoitus tämä on. Sanoisin että kevyt altbiermäisiä vivahteita omaava olut. Ei tämä sinänsä huono ole, mutta melko mitäänsanomaton ja harmiton. Ei särmää, ei suuria tunteita, eli ei isoja pisteitä päättää raati istuntonsa. Saunaolut käyttöön.
Pisteet:
Tuoksu: 5/10, Ulkonäkö: 2/5, Maku:6/10, Suutuntuma: 2/5, Yleisvaikutelma: 11/20, Yhteensä: 26/50

Olutarvioissa: Sierra Nevada Pale-Ale

Oluen speksit:

Mikä: Sierra Nevada Pale-Ale
Mistä: Alko
Hinta: n. 3,37€/0,35l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 5,6%, katkero: 33ebu ja väri: 27ebc.
Nippelitietoa: Toinen klassikko lasissa tänään. Sierra Nevada on yhdysvaltain toiseksi suurin ns. craft beer brewery (pienpanimo) ja sen pale-ale on taatusti panimon tunnetuin tuote ja Anchorin liberty alen lisäksi tunnetuin american pale-ale. Olutta on pantu vuodesta 1980 ja pakollisena nippelitietona käytetyt humalat: magnum, perle ja cascade.

Tulipa tänään testattua uuden taloyhtiön sauna(saunaoluena Kaiserdom hefeweissbier) ja saunan jälkeen parvekkeella ekaa vapaata viikonloppua fiilistellessä Sierra Nevadan Pale-Ale, eli tutusti SNPA. Tämä olut on mielestäni täydellisin saunan jälkeinen olut. Virkistävä, hyvänmakuinen ja tarpeeksi kevyt, että voi nauttia toisenkin. SNPA:n saatavuus oli jonkin aikaa hieman jäissä Kouvolan päässä, josta pullon poimin, mutta nyt sitä taas saa sieltäkin.  Tämä  olut on kuitenkin yksi niistä klassikoista, joita tulisi jokaisen kokeilla ja omalla kohdalla yksi harrastusta aloitellessa parhaiten kolahtaneita oluita, tätä kun saisi mäyräkoirana bulkkilagerin hinnoin...
Arvioon, siis.
Ulkoiselta olemukseltaan SNPA on kuparisen oranssi olut, kohtuullisen niukalla vaahdolla.
Tuoksussa on selvää ja tuttua cascadea. Sitrusta, kukkaisaa aromaattisuutta ja hieman greippiä. Taustalla häivä karamellista maltaisuutta.
Maultaan Sierran pale-ale on keveän hedelmäinen, talon maku tuntuu, onhan tämä Chicon kaupungista kotoisin olevan panimon hiivakanta toki tuttu omassakin käyttösäni. Sitrusta, hieman greippiä ja kukkaisuutta on maussakin. Makea maltaisuus on taka-alalla. Jälkimaussa on hennosti katkeron puraisua ja pientä kuivuutta.
Suutuntuma on keskitäyteläinen, melko helpohkosti juotava pale-ale.
Sierra Nevadan Pale-Ale on kyllä edelleen miellyttävä olut ja ehkä yksi täydellisimmistä sessio- oluista. "apa:ksi" erinomainen. Jäähän tämä  toki IPA:n jalkoihin, mutta silti nautinnollinen.
Pisteet:
Tuoksu: 8/10, Ulkonäkö: 3/5, Maku:8/10, Suutuntuma: 3/5, Yleisvaikutelma: 15/20, Yhteensä: 37/50

Short English summary, powered by Anchor porter, so it could look like being translated through Google translator..   
 Sierra Nevada Pale-Ale.... What can I say, it's damn good pale-ale, go, buy and drink it, as you should be doing.
 37/50 points.

Olutarvioissa: Anchor Porter

Oluen speksit:

Mikä: Anchor Porter, Porteri, USA
Mistä: Alko
Hinta: n. 3,38€/0,355l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 5,6%, katkero: 44ebu ja väri: 168ebc.
Nippelitietoa: Anchor on San Franciscolainen panimo, jonka historia ulottuu Kalifornian kultaryntäyksen ajoille. Panimo on amerikkalaisella mittapuulla pienehkö, tunnetuimpina tuotteina mm. Liberty Ale, Steam Beer, Christmas Ale, Summer Beer, jne. Panimon porteria on valmistettu 1970-luvulta lähtien.

Anchor porteria pitkästä aikaa lasissa. Edellisestä maistelusta on kulunutkin jo lähes toista vuotta, joten uusinta on paikallaan. Anchor on yksi yhdysvaltojen "olutrenesanssin" käynnistäneitä panimoita.
50-luvun jälkeen, jenkkilässä alkoivat pienemmät panimot kuolla mm. Anheuser-Buschin, Coorsin, Millersin ja muiden jättien tarjotessa kansalle vain kevyttä ja mautonta lageria. Tänään tilanne on onneksi aivan muuta, sillä isot panimot ovat pikkuhiljaa hätää kärsimässä ihmisten halutessa parempaa olutta.
Anchor porter on lähes musta porter paksulla ja kuohkealla vaahdolla.
Tuoksussa on keskiasteisesti paahdetta ja sen kaverina karamellista makeutta. Suklaa, lakritsa ja pieni ruisleipäisyys jäävät hieman taka-alalle.
Maultaan tämä porter on kevyen kahvisen kaakaomainen, kevyesti paahtunut ja kohtalaisen makea porteriksi. Jälkimaussa on kuivahkoa katkeruutta ja pikkaisen luumua. Maku säilyy suussa kohtuu pitkään.
Suutuntumaltaan olut on keskitäyteläisen ja kohtalaisen täyteläisen väliltä. Hiilihappoisuus on kohtuullista, juotavuus oluessa on ihan hyvällä tasolla, ehkä pikkaisen vetinen ja ohut.
Anchor porter on loppujen lopuksi ihan kelpo porter kohtalaisilla prosenteilla. Melko klassinen esimerkki tästä tyylistä, paksummalla rungolla nautittavampi, mutta sessio oluena mainio.
Pisteet:
Tuoksu: 8/10, Ulkonäkö: 4/5, Maku:8/10, Suutuntuma: 3/5, Yleisvaikutelma: 14/20, Yhteensä: 37/50

Short English summary, powered by Anchor porter, so it could look like being translated through Google translator..   

 Anchor porter is almost black porter with big foamy head.
Aroma has hints of coffee like roastiness, caramel and hints of chocolate, plums and liquorice.
Anchor has light coffee/cocoa flavor, with light touch of roasted malt. It's pretty sweet for porter, but aftertaste has balancing fairly dry bitterness.
Mouthfeel is medium to medium "well", quite easy to drink.
 Afterall, Anchor Porter is rather good porter and classic example by the style.
 37/50 points.

Olutarvioissa: Fuller's London Pride

Oluen speksit:

Mikä: Fuller's London Pride, Premium Bitter, Englanti
Mistä: S-market (maitokaupat)
Hinta: n. 3,4€/0,5l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 4,7%, katkerosta ja väristä ei arvoja.
Nippelitietoa: Fuller's on suurehko Lontoolais panimo(perustettu 1845) ja melko hyvin tunnettu Suomessakin. London pride on panimon lippulaiva tuote ja brittien myydyin "premium ale", ainakin panimon webbisivujen perusteella. Muita tuttuja merkkejä panimolta ovat mm. ESB, London Porter, Chiswick Bitter, 1845, Honey Dew, jne

Bloggaajan kotikaupunki on vaihtunut betonisesta Kouvolasta ympyräkapunki Haminaan. Muuton osalta alkaa olla valmista, pari työpäivää takana ja nyt on aika palata perusteisiin. Tänään ohjelmassa oleva London Pride on vanha tuttavuus ja todella pitkästä aikaa lasissa.
Suomessa näiden maitokauppavahvuisten bitterien ongelmaksi muodostuu usein pilviin kohoava hinta, vaikka kysehän ei ole mistään hifistely tavarasta, vaan perushyvästä perinteisestä alesta. Koska edessä on vapaapäivä, en keksinyt kaupasta mitään parempaakaan, kuin perinteisen afterwork oluen. Korkataanpa pullo ja maistellaanpa, miltä tämä maistuikaan.
Ulkoisesti olut on kauniin meripihkan värinen, niukahkolla ja nopeasti häviävällä vaahdolla.
Tuoksussa on selvästi targetin tuomaa appelsiinimarmeladia, hedelmäisyyttä ja kuivahkon puumaista humalaa. Taustalla hennosti karamellista maltaisuutta. Eli hyvin perinteisellä brittilinjalla mennään.
Maku puolestaan on hieman appelsiinisen hedelmäinen, hieman suuta kuivaavaa puumaista humalaa ja toffeista mallasta yhdistyy maussa. Valitettavasti maut eivät ole kovin voimakkaita. Jälkimaussa katkero puraisee kevyesti.
Suutuntuma on mielestäni turhan hiilihappoinen ja aavistuksen vetinen. Helposti juotava bitter kyseessä, vaikkakin muistan harrastuksen alkuvuosina tämänkin tuntuneen melko humalaiselta oluelta. Maku muuttuu ja maistamalla oppii.
London Pride on maitokauppavahvuisten bitterien kärkeä. Lisäksi saatavuus on melko kattava, kuten myös kilpailevalla Shepherd Neamen Spitfirella. Omassa kategoriassaan laadukas, mutta jää vähän puolitiehen, ikäänkuin ESB:tä laimennettuna tämän vahvuiseksi.
Pisteet:
Tuoksu: 7/10, Ulkonäkö: 3/5, Maku:7/10, Suutuntuma: 3/5, Yleisvaikutelma: 13/20, Yhteensä: 33/50

Short English summary, powered by London Pride, so it could look like being translated through Google translator..  


London Pride is amber premium bitter with small and quickly disappearing head.
There's orange marmalade on the nose with fruits and woody bitterness ending on slight caramel maltiness.
Flavor is like watered ESB. Orange, fruits, some tones of wood with nuts. Aftertaste has slight bite of bitterness.
Mouthfeel is medium, little bit watery and maybe to much carbonation to the style.
Afterall London pride is decent bitter on its own category.
33/50 points