Olutarvioissa: Sierra Nevada Bigfoot

Oluen speksit:

Mikä:  Sierra Nevada Bigfoot, Barley Wine, USA
Mistä: Alko Arkadia, Olutravintola ja "Ulkomailta"
Hinta: 4,16€/0,355l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 9,6%, katkero: 90ebu ja väri: 60ebc.
Nippelitietoa: Sierra Nevada on, tai oli, jenkkien kuudenneksi suurin panimo ja toiseksi suurin "pienpanimo", perustettu v.1980. Panimon tuotteista tutuimmat lienevät Torpedo, Stout, Porter ja tietysti Pale-Ale. Bigfootissa käytetyt humalalajikkeet ovat: Centtennial, Cascade ja Chinook.

Joulu on ohitse ja uusivuosi jyskyttää pian vastaan. Toivottavasti kaikki lukijat selvisivät joulusta ja jouluoluista. Bloggaaja viettää uudenvuoden työn parissa, joten nyt on aika korkata ja kääräistä loppuvuosi pakettiin Sierra Nevadan Bigfoot 2011 voimin.
Kyseessähän on, Arkadiastakin löytyvä, Barley Wine. Viinin kanssa tällä ei ole muuta tekemistä, kuin korkea alkoholipitoisuus. Briteissä tyylin oluet ovat yleensä melkoisen maltaisen makeita ja jopa hivenen portviinisiä. Jenkeissä taas tyylin oluissa on yleensä reilusti enemmän humalaa tasapainottamassa makua.
Tässä video tämän oluen panemisesta
Korkataanpa->

 

Lasiini valuu kaunista mahonginruskeaa olutta. Vaahto jää ohuehkoksi ja melko tiiviiksi kerrokseksi oluen pinnalle.
Tuoksussa kukkaketoa, sitrushedelmäisyyttä, hiven tuoretta mäntymetsää, sekä aavistus käynnyttä hedelmää. Hennosti mansikkaa ja päärynää. Makeaa maltaisuutta hieman taka-alalla. Tuoksu tuo hieman useita tupla-ipoja mieleen.
Maussa pihkaista mäntyisyyttä, sitrusta, hieman mangoa. Humala puree ja potkii tyylikkäästi, vaikka pullo onkin puolisen vuotta vanha. Keksinen maltainen makeus häilyy taustalla ja tasa-painottaa humalointia hieman. Käymisaromeja vielä hivenen tallella, sillä samaa mansikkaisuutta on annos maussakin. Jälkimaussa kuivahko katkero puree ja maku jää suuhun.
Suutuntuma on melko täyteläinen, mutta silti yllättävän ohut näinkin vahvaksi ja rapean katkeraksi olueksi. Juotavuus on edellä mainittuihin ominaisuuksiin nähden pelottavan helppoa.
Sierra Nevada Bigfoot astuu todella isolla jalalla lasiin, korventaa kurkkua ja jää karvaisena suuhun. Silti tätä haluaa lisää. Humalainen Barley Wine, joka lähentelee DIPA:a. Huipputuote.
Pisteet:
Tuoksu: 8/10, Ulkonäkö: 4/5, Maku: 8/10, Suutuntuma: 4/5, Yleisvaikutelma: 17/20, Yhteensä: 41/50
 
Ja loppuun: Hyvää uuttavuotta kaikille. Toivottavasti tulevana vuotena saamme maistella entistä upeampia oluita, entistä helpommin ja entistä suuremmalla valikoimalla. Pienpanimoiden ulosmyyntikielto, 4,7% Berliinin muuri, Alkon monopoli ja valtiovallan järjettömäksi kohoava "pro kieltolaki" mentaliteetti hajotkoon vuonna 2012. Kohtuus, kunnioitus ja tasapuolisuus.

Jouluoluet testissä - Yhteenveto

Alkon tämän vuoden saalis alkaa olla blogin osalta tässä ja on aika nivoa jouluoluet viimeiseen yhteenvetoon ja valita "vuoden jouluoluet".

Blogiin päätyi osa maistelluista, mutta edelleen ilman tikkiä ovat ja varmaankin jäävät: Koffin jouluolut IV, Estrella De Navidad, Erdinger Schneeweisse ja Ørbæk Jingle Bells.

Tässä lyhyet arviot lopuista bloggaamattomista jouluoluista:

Fullers Old Winter Ale: "Fullersin Old Winter ale on kuparinruskea olut kermaisella vaalealla vaahdolla. Tuoksu on miellyttävän toffeisen karamellinen, hieman keksiä ja hedelmäisyyttä. Maku oluessa on hieman tuoksua vaisumpi, ollen mukavan toffeisen keksimäinen, hieman yrttisen sitruksista humalaa tuomassa tasapainoa toffeelle. Fullersin "talonmaku" on myös läsnä. Suutuntuma on keskitäyteläinen, suhteellisen helposti juotavissa, jälkimaku jää suuhun. No Fullersin old winter time on kelpo bitter/strong ale. Ei ehkä niin tukeva, mitä nimestä ja kausituotteesta voisi olettaa." -> 35p.

Ayinger Winter-Bock: " Ayingerin talvi-pukkia kaataessa tulee mielleyhtymä Asam bockiin, tuoksussa on samaa mämmimäisyyttä, värikin on samantapainen, tumma, ihan ok vaahtoinen. (joka tosin katoaa melko nopeasti). Tuoksussa on mämmin lisäksi pientä kahvimaisuutta ja rusinaa. Maultaan tämä on Weltenburgeria helpommin juotavissa, ollen hieman kevyempi ja hiilihappoisempi. Leipämäisyyttä on silti, mämmiä, hieman paahdetta, sekä katkeruutta. Suutuntuma on mukavasti balansissa, pieni hiilihappoisuus tekee oluesta helposti juotavaa, jota katkeruus ja pieni paahde tasapainottaa miellyttävästi. Loppujen lopuksi ihan pätevä ja simppeli olut, niin tyylissään kuin muutenkin." -> 38p.

Malmgård Arctic Circle Ale: "Malmgårdin Arctic Circle ale on syvänpunaruskea olut ihan kelvolla vaahdolla. Tuoksussa on selvästi happamahkoa katajanmarjaa, kevyesti paahdettua mallasta, sekä hieman makeutta tuomassa balanssia. Maussa jatkuu sama katajaisuus, hapanta marjaisuutta ja jälkimaussa hieman suutakuivaavaa tuhkaisuutta ja hentoa paahdetta. Suutuntuma on keskitäyteläisen ja kohtuu täyteläisen välimaastoa. Arctic circle ale on loppupeleissä pätevä olut, josta jää kataja lähinnä mieleen. Kaipaisi ehkä jonkin vasta-elementin tälle tuomaan monipuolisuutta, savumallasta, tai miten olisi jos käytetty ruismallas olisi savustettu itse? No kaikenkaikkiaan tykkäsin oluesta." -> 37p.

Stallhagen Julbock 6,8%: "Stallhagenin Julbock muistuttaa lähinnä porteria ulkonäöltään, miltei mustaa, isokuplaisella vaahdolla varustettua olutta. Harmittavasti vaahto on "kotimaisen katoavaa" lajiltaan. Tuoksussa niukasti maltaisuutta ja hieman paahdetta. Maultaan Julbock on kevyen paahteinen, aavistus lakritsia jossain taka-alalla. Olisin toivonut hieman enemmän maltaista makeutta tähän. Suutuntuma on nipinnapin keskitäyteläinen, joskin lievä vetisyys kiusaa, vaikka luulisi 6,8% runkoakin saavan.. Julbock on kaikkiaan kuin Light-porter, ei hirveästi nostata tunteita puolesta, joskaan ei tämä nyt huono ole, hivenen tylsä vain." ->32p. 

Anchor Our Special Ale: "Anchorin Our Special ale on on lähes mustaa olutta niukahkolla vaalealla vaahdolla. Tuoksu luo hämmentävän mielleyhtymän viime talvena panemaani jouluolueen, niin hämmenttävän että pakko oli verrata rinnakkain. Tuoksussa on välitöntä mausteisuutta; neilikkaa, kardemummaa ja kanelia, tummaa luumuisuutta, sekä kevyesti paahdetta. Maussa maistuu aluksi tumma hedelmäisyys ja hento paahteisuus päättyen mausteisuuteen. Suutuntumaltaan tämä Anchorin olut on "vain" keskitäyteläinen, helpohkosti juotava, ehkä runkoa voisi olla enemmänkin? Loppujen lopuksi kyseessä on mukavan jouluinen tuote lähinnä mausteisuutensa ansiosta ja sopii hyvin sesonkiin." -> 37p.

Samuel Adams Winter Lager: " Samuel Adams Winter lager on väriltään jouluisan kuparinpunertava, vaahto on melko keskiverto, mutta pysyy suhteellisen hyvin pinnalla. Tuoksussa on todellakin toffeeta, enpä olisi uskonut ensivaikutelman perusteella. Hieman humalan tuoksua taustalla. Maussa jatkuu sama miellyttävä toffeisuus, hieman kermainen ja makea, jota katkeruus leikkaa hyvin jättäen suun ns. raikkaaksi. Suutuntuma oluella on miltei keskitäyteläinen. Kaikenkaikkiaan ihan mainio olut, josta itse haluaisi nähdä hieman monipuolisemman maun ja tuoksun, mutta voisin uskoa, että tässä olisi mainio sisäänheitto olut uusille harrastajille?" -> 34p.

Schlenkerlan Urbock (42p) ja Saku Porter (35p) viime vuodelta blogissa.

Palkitsen "Vuoden jouluoluena Alkossa": Schlenkerlan Urbockin, sekä Schneiderin AWE:n. Tämä pelkkien pisteytysten pohjalta, joskin Urbock saa erityismaininnan ollen: "Vuoden odotetuin jouluolut".


"Itselleni vuoden paras uusi jouluolut" palkinto menee: N'Ice Chouffelle. Perusteluna: Mieluisampi yleisfiilis, kuin samoille pisteille yltäneellä Mikkellerin Santa's Little Helperin tämän vuoden versiolla.

"Vuoden jouluolut floppi" matkaa Nögnelle. Underlig Jul oli yksinkertaisesti melko hirveää. Svaneken Jule Spektakel jakaa hieman sijaa, mutta odotusarvo oli Nögnellä kovempi.

"Paras kotimainen jouluolut" lähtee: Jaettuna Stallhagenin Baltic Porterille, sekä Malmgårdin Arctic Circle Alelle.

Lisäksi muutama kunniamaininta:
Westmallen Dubbel: Viimein Alkossa, vaikkei niin jouluinen olekaan. Tekisikö olut LaChouffet ja palaisi myöhemmin pienessä pullossa valikoimiin?
Anchor Our Special Ale: Tasapainoinen ja ehkäpä jouluisin olut valikoimassa.
Ayingerit: Harvalle panimolle voi näin mainita: Takuuvarmaa osaamista,
ei virheitä kautta linjan.

Aloittelijoille tämän vuoden setistä suositukset saavat: Sam Adams, Ayingerin Winter-Bock, Liefmans, Fullers, Stallhagenin Julbock ja Saku. Anchor ja Westmalle varauksin.


Tämä vuosi alkaa olla pikkuhiljaa paketissa. Blogi on ollut vuoden päivät pystyssä ja lukijoita tuntuu riittävän.
Tässä vaiheessa: suuret kiitokset lukijoille tästä vuodesta. Ilman teitä blogi polkisi paikallaan, kuin virtahepo aavikolla.

Ja hieman jos kurkistamme kristallipalloon ja pohdimme tulevaa vuotta..
Ensi vuoden puolella perinteiset olutarviot jatkuvat tuttuun tapaan.
Kotipanimo aktivoituu pyhien jälkeen, tavalla tai toisella. Suunnitelmissa muhii mm. IPA puolta, jonkinlaista brownia jalokahvi-tammilastu yhdistelmänä ja kevättä kohti Saisonia. Suunnitelmat muuttuvat yleensä lennossa, joten saa nähdä..
Messu/festari/reissu, yms raportteja tippuu sitä mukaan, kun sattuu kohdalle. 
Lisäksi tarkoituksena olisi aloittaa uusi osio, nimeltä "Ravintola arviot", jossa käyn perskohtaisesti lävitse kulmakunnan kuppiloita ja mahdollisesti kauempaakin.
Jonkinlaista sokkotestausta olisi myös tarkoitus järjestää, kunhan saisi aikatauluja nivottua yhteen.

Maltaisin terveisin, Hyvää Joulua ja Riehakasta Uutta Vuotta.
T. Johnny Rio

Olutta ruuassa - Pirter-Suklaakakku

Tänään blogissa vuorossa pientä jouluspesiaalia.
Rakkaat kotikokit voivat kaivaa pirter (Sinebrychoff Porter) pullot esiin ja laittaa essun päälle, tänään leivotaan "Pirter-Suklaakakkua" jouluksi. Ohje perustuu osittain tähän reseptiin.

Omassa ohjeessani käytän tavallista sokeria vain 1dl ja loput muscovadoa, lisäksi lisään muutaman tl kaakaojauhetta. Oluena mainio koffin portsari. Suklaa ehdottomasti tummaa, tällä kertaa 70% (ei löytynyt tummempaa).

Sokerit, suklaa ja voi kattilassa, olutta perään. Muista varata yksi pullollinen myös kokille.

Sillä aikaa kun suklaa-sokeri-voi-olut seos hieman jäähtyy on hyvä sekoittaa rahka ja kaksi munaa, sekä hieman vanilja sokeria sekaisin.

Mitataan vehnäjauhot ja sekoitetaan sooda sekaan.

Yhdistetään seokset, kaadetaan vähän kerrallaan jauhot sekaan ja sekoitetaan.

Kun sekoitus on valmis, leikataan leivinpaperista passelin kokoinen palanen irtopohja vuoan pohjaan ja hieman voidellaan vuoan reunoja voilla/margariinilla.
Tämän jälkeen kaadetaan seos vuokaan ja kakku uuniin, 180c n. 40min.

Kakku tuoreltaan uunista. Annetaan jäähtyä hetken, kaadetaan tasaisesti loppu n. 0,5dl olutta päälle ja annetaan jäähtyä.
Nautitaan jäähtyneenä, joko kahvin tai vaikkapa sopivan Imperial Porterin, Balttiporterin, tai Imperial Stoutin kera. Huomatkaa, että tämä selvästi paranee vanhetessaan. Mehevöityy ja pysyy kosteahkona viikonkin verran, kun säilyttää hyvin.

Ja pika-arvio:
Ulkoisesti suklean ruskaata kakkua, ei vaahtoa, joskin vaniljakastike passaisi tähän?
Tuoksussa suklaata, lakritsaisuutta, keskimakeaa kevyttä maltaisuutta. Jos nonparelleja päällä saattaa saada kevyen hedelmäisen lisäsävyn.
Maussa mielyttävästi tummaa suklaata, hieman lakritsaa ja koffin porteria. Sopivasti makeutta, häivä vaniljaa.
Suutuntuma on mehevä, kosteahko ja helposti nautittava.
Ylipäänsä hyvää kakkua. Kelpaa myös olutummikoille tutuille, jotka ihmettelevät tovin kun kerrot mitä kakussa on. Tätä joulun jälkiruoka pöytään.

Jouluoluet testissä 11 - Ayinger Weizen-Bock

Oluen speksit:

Mikä:  Ayinger Weizen-Bock, Weizenbock , Saksa
Mistä: Alko, olutravintolat
Hinta: 3,24€/0,33l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 7,1%, katkero: 10ebu ja väri: 16ebc.
Nippelitietoa: Panimosta kertoilin viime keväänä. Kertauksena, kyseessä on "pikkupanimo" lähellä Müncheniä, tuotteet ovat olleet tähän mennessä erittäin laadukkaita tyylissään. Weizenbock on talvikaudelle pantu vahvempi versio weizeneistä. Panimon Winter Bock on myös Alkon jouluolut valikoimassa.

Alle viikko jouluun enään ja blogin jouluolut testi on loppusuoralla. Kaikki eivät tänä vuonna kyytiin ehdi, mutta koitan tuonempana saada pika-arviot lopuista ja nitoa nämä pidemmin maistellut samaan yhteenvetoon.
Ayingeria siis tänään ohjelmassa. Kyseistä vehnäpukkia en olekaan juonut pariin vuoteen, joten uusinta on todella paikallaan. Panimon normi hefeweizen, eli Bräu- Weisse on/oli Alkossa ollessaan yksi suosikeistani, joten panimon weizen-bockinkin muistelisin olevan laadukas. Korkki pois ja olutta lasiin.

Ulkoiselta olemukseltaan kyseessä on sameahkon oranssinkellertävä vehnäolut. Vaahto hajoaa vehnäksi, ehkä turhan nopeasti, mutta muuten ulkonäkö on melko klassinen.
Tuoksussa on, kuten arvata saattaa, reilusti kypsää banaanista hedelmäisyyttä, hieman purukumia ja mainiosti happamahkoa vehnäistä maltaisuutta ja hiven sitrusta tasapainottamassa. Ylipäänsä tasapaino näissä Ayingerin vehnissä on omissa papereissani parhaimmasta päästä. Ei liian banaaninen, muttei myöskään liian vehnäisen happamahko ja sitruksinen.
Maussa keskimakeaa maltaisuutta, hedelmäestereitä ja reilusti banaania. Aavistus mausteisuutta neilikkaa ja korianteria häilyy taustalla. Jälkimaussa leipäisää vehnäisyyttä, hieman happamuutta ja sitrusta.
Suutuntuma on keskitäyteläisen ja kohtalaisen täyteläisen väliä, juotavuus on helppoa, hieman liukkaan öljyistä ja virkistävyys hyvällä tasolla. Alkoholi lähes peitossa.
Ayingerin Weizen-Bock on kyllä mainio ja tasapainoinen olut tyylissään. Jouluolueksi en ihan näitä vehniä osaa mieltää, ehkä AWE poislukien. Jos jotain moitittavaa etsitään on olut hieman särmätön ja yllätyksetön, mutta niin tasavarmaa osaamista, että ei tästä voi olla pitämättä.
Pisteet:
Tuoksu(1-10): 8, Ulkonäkö(1-5): 3, Maku(1-10): 8, Suutuntuma(1-5): 3, Yleisvaikutelma(1-20): 16 -> Yhteensä: 38/50

Jouluoluet testissä 10 - Stallhagen Winter Porter/Baltic Porter

Oluen speksit:

Mikä:  Stallhagen Winter Porter/Baltic Porter, Porter, Suomi
Mistä: Alko, olutravintolat
Hinta: 5,06€/0,5l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 7%, katkero: 30ebu ja väri: 70ebc.
Nippelitietoa: Stallhagen on pieni panimo Ahvenanmaalta (perustettu v.2004). Panimon tuotteita on melko laajasti ruokakaupoissa saatavilla. Tämä olut on sama, kuin aiempi Baltic Porter. Panimo paahtaa/savustaa olutta varten osan maltaista.

Blogissa tahti kiristyy joulua kohti.
Tänään edessä vanha tuttavuus Viking Linen pubista, ajalta jolloin olut kulki vielä Baltic Porter nimellä. Mallassaldona Pils, Münchener ja mustamaltaita, humalina Magnum ja Saaz. Linja on melkoisen perinteistä ja yleensä toimivaa. Alkuun on pakko huomauttaa, että omissa papereissani panimo nosti hieman osakkeitaan tämän oluen myötä, mutta silti suurin osa tuotteista on massojen kalastelua, vähän Teerenpelin tapaan. Joskin esim. tuore US Red Ale osoitti, että muutakin saattaisi olla luvassa? No mennäänpä takaisin porterin pariin.

Väriltään olut on syvän ruskeanmusta. Vaahto on komea, joskin laskee nopeasti. Jää silti oluen päälle ohueksi lautaksi, joten ulkonäkö on mieleinen.
Tuoksussa paahteista lakritsaa, kahvia ja hieman suklaata. Hento savuinen häivähdys käy nenässä. Hieman yrttistä humalaa ja ruisleipää.
Maussa keskiasteisesti paahdetta, aavistus savuisuutta. Lakritsaa löytyy myös mausta, samoin hennosti suklaata. Maltaisuus on hieman makeahkoa, ruisleipäistä happamuutta ja hieman palanutta leivänkuorta. Jälkimaussa kevyesti humalaa ja paahteisuutta. Maku jää toviksi suuhun. Suutuntuma on keskitäyteläisen ja kohtalaisen täyteläisen väliä. Hiilihapotus pitää juotavuuden helpohkona.
Stallhagenin "talviporteri" on lopulta oikein maistuva, ilm. pohjahiivaporter. Tyylissään ihan puhdas suoritus ja maistuu ainakin meikäläiselle. Hinta on kohtalaisen suolainen, sillä Alkosta saa halvemmallakin parempia portereita.
Tuomaristo nyökyttää hyväksyttävästi päätään: "Jatkoon, mutta poistomyynnin kautta".
Pisteet:
Tuoksu(1-10): 7, Ulkonäkö(1-5): 4, Maku(1-10): 7, Suutuntuma(1-5): 4, Yleisvaikutelma(1-20): 14 -> Yhteensä: 36/50 

Jouluoluet testissä 9 - Laitilan Kievari Savuruis

Oluen speksit:

Mikä: Laitilan Kievari Savuruis, Savuolut, Suomi
Mistä: Alko, olutravintolat
Hinta: 3,87€/0,5l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 5,3%, katkero: 30ebu ja väri: 60ebc.
Nippelitietoa: Suodattamaton Bambergin savumaltailla ja ruismaltaalla vauhditettu olut. Humalina Magnum ja Cascade. Oli alkuvuodesta tarjolla pelkästään hanaoluena, nyt Alkon hyllyssä.

Jouluolut testi saapuu Suomeen ja vuorossa jo entuudestaan tuttu Laitilan Savuruis, jota taisin maistaa Helsingin Beer Festivalilla aiemmin. Muistikuvien mukaan olut oli keveän savuinen, mutta ei tarjonnut juuri mitään mieleenpainuvampaa.
No nyt tätäkin on Alkossa kaikille joille sana Schlenkerla on liikaa, mutta Korpisavut ja Tervat liian vähän. Humala valintoina Magnum (katkerokäyttöön) ja aromiin Cascade, joka on kohtalaisen erikoinen veto savuoluen aromiksi.
Jotta testillä olisi vertailupohjaa join aiemmin yhden omatekoisen SavuBrownin (blogiin joskus tuonempana). No arvostellaanpa tämä:

Laitilan savuruis on väriltään sameahkon ruskeanpunertavaa. Vaahtoaa aluksi kovasti, mutta hajoaa yhtä nopeasti lasin reunoille.
Tuoksussa hentoisesti Schlenkerlasta tuttua savukinkkuisuutta, mutta paljon miedommin. Talon maku väijyy alla selvästi. Kevyesti leipäistä maltaisuutta ja häivä paahdetta. Hento happahko ote taustalla.
Maussa Cascaden huomaa, joskin hentona. Mikä on toisinaan tyyliin nähden parempi. Miedosti savuisaa kinkkua, hieman sitruksista humalaa ja ruisleipää. Maussa talon hernekeittoisuus on pienempi, mitä keväällä (ainakin muistiinpanoja vilkaisemalla). Paahdetta on keskiasteisesti taustalla, hento katkeron puraisu lopussa.
Suutuntuma on keskitäyteläinen, keveä, melko hiilihappoinen ja tavallaan helposti juotavissa.
No Savuruis on lopulta kevytversio Schlenkerlasta, joka päätyy koriini jatkossakin. Ennustan potentiaaliseksi, porttiolut teeman mukaisesti, aloittelijoille ja satunnaisille kokeilijoille. Lisäksi tuote ei Alkon hyllyillä olevaksi kotimaiseksi pienpanimo olueksi ole "niin" pahanhintainen. Tuomaristo lausuu: "Ei jatkoon. Kesäpäivän päätteksi, nuotiota tehdessä passeli janojuoma".
Pisteet:
Tuoksu(1-10): 6, Ulkonäkö(1-5): 4, Maku(1-10):7, Suutuntuma(1-5): 3, Yleisvaikutelma(1-20): 12 -> Yhteensä: 32/50 

Jouluoluet testissä 8 - Westmalle Dubbel

Oluen speksit:

Mikä: Westmalle Dubbel, Dubbel, Belgia
Mistä: Alko, olutravintolat
Hinta: 9,49€/0,75l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 7%, katkero: 20ebu ja väri: 80ebc.
Nippelitietoa: Westmalle on yksi olutta panevista trappistiluostareista. Panimolla on kolme olutta tuotannossa: Extra, Dubbel ja Tripel, joista kaksi viimeksi mainittua on Alkosta saatavilla. Luostari on perustettu vuonna 1794 ja Dubbelia on nykyreseptillä pantu vuodesta 1926. Panimon hiivakantaa käyttää nykyään myös Westvleterenin luostari.

Hyvää adventtisunnuntaita omasta ja kuvassa olevan ystäväni puolesta. Joulu lähestyy pikavauhtia ja tänään lasissa todella pitkästä aikaa Westmallen Dubbelia. Muistan ensikokemukseni tämän oluen parissa parin vuoden takaa. Toin pullon systembolagetista ja se ehti ikääntyä reilun vuoden verran. Olin ennen kyseistä olutta nautiskellut kuukauden päivät persaukisena vain halpoja oluita, joten tämä kolahti silloin lujaa. Tämän kertainen pullo onkin melkoisen tuoretta, pullotettu elokuussa. Koska toverini on kovin viluinen ja pitää lämmittävistä juomista korkataanpa pullo.

Poks sanoo korkki. Pikariin tippuu sameahkoa, syvän ruskeanpunaista olutta jättäen komean ja kestävän vaahdon pinnalleen.
Tuoksussa reilusti kuivattuja hedelmiä, luumua ja rusinaa, aavistus banaania. Mausteita on taustalla hieman, sekä vienoa yrttisyyttä. Hedelmäisyys on kuitenkin tämän oluen tuoksussa selkeästi dominoivin piirre ja sellaisenaan miellyttävä.
Maussa on miellyttävän pehmeä kombinaatio keveästi makeahkoa karamellia, pyöreää hedelmäisyyttä, luumua ja hieman suklaata. Hennosti mämmimäinen ja yrttisesti humaloitu. Humalointi on keveä ja maistuu lähinnä hentona puraisuna lopussa.
Suutuntuma on keskitäyteläisen ja kohtalaisen täyteläisen välimaastossa. Juotavuus on helppoa, hiilihappoja tässä tuntuu olevan keskimääräistä enemmän ja alkoholi on melko mainiosti piilossa.
Dubbelia pidetään usein hieman väliinputoaja tyylinä, mutta kyllä tässäkin tyylissä on selvästi omat helmensä. Omalla kohdallani tämä Westmalle on kyllä mukavan nautinnollinen ja selvästi omalla listallani parhaimpia oluita omassa lajissaan. Saa nähdä miten kypsyttely vaikuttaa tähän.
Pisteet:
Tuoksu(1-10): 8, Ulkonäkö(1-5): 4, Maku(1-10): 8, Suutuntuma(1-5): 3, Yleisvaikutelma(1-20): 16 -> Yhteensä: 39/50 

Olutarvioissa: Victory HopDevil

Oluen speksit:

Mikä: Victory HopDevil, IPA, USA
Mistä: "Ulkomailta", olutravintoloista
Hinta: 2,79€/0,355l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 6,7%, katkerosta ja väristä ei arvoja .
Nippelitietoa: Victory on v. 1996 perustettu panimoravintola. Panimon tuotteista mm. HopWallop, Storm King ja Golden Monkey ovat toisinaan olleet saatavilla myös Suomesta. Panimo käyttää oluissaan vain humalankukintoa pelletien sijaan.

Perjantai.. Työviikon jälkeen ja alkavien neljnä vapaapäivän kunniaksi päätin pitkästä aikaa korkata pullollisen India Pale Alea. Vuorossa humalapaholainen rapakon takaa. HopDevil on pitkään ollut "To Taste" listallani ja tänään on viimein tämän oluen vuoro. Vahvuutta 6,7%, panimon sivujen perusteella vain saksalaista mallasta käytetty. Veikkaus voisi olla Weyermannin pale-ale mallasta. Humala pelkkää kukintoa, kuten panimolla on tapana. Lajikkeita ei mainittu, mutta todennäköisesti "C" humalia jenkkilästä (Cascade, Centtennial, Columbus, Chinook) suuntaan. Korkataanpa.

Ulkoisesti olut on kauniin meripihkan ruskeaa. Vaahto on keskirunsas ja kestää tovin oluen päällä hajoten hetken kuluttua lasin reunoille.
Tuoksussa on aluksi selvästi päärynää, kukkaisuutta, sitrusta, hieman pihkaisuutta ja hedelmää. Alla kevyesti maltaisuutta.
Maussa maistuu greippistä humalaa, sitrushedelmiä ja keksistä maltaisuutta. Hennosti mäntyisyyttä, aavistus saippuaa. Jälkimaussa kuivahko ote, katkero puree raikkaasti.
Suutuntuma on kohtalaisen täyteläinen, suuta supistava, mutta helpohkosti juotava.
Victoryn HopDevil on omasta mielestäni todella klassisen makuinen tyylinäyte amerikkalaisesta IPA:sta. Cascade (veikkaisin vahvasti) on tässä pitkästä aikaa pääosassa ja hyvin aromaattisena. Tätä sixpackeihin.
Pisteet:
Tuoksu(1-10): 8, Ulkonäkö(1-5): 4, Maku(1-10): 8, Suutuntuma(1-5): 4, Yleisvaikutelma(1-20): 15 -> Yhteensä: 39/50 

Jouluoluet testissä 7 - Schneider Aventinus Weizen-Eisbock

Oluen speksit:

Mikä: Schneider Aventinus Weizen-Eisbock, Eisbock, Saksa
Mistä: Alko
Hinta: 3,98€/0,33l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 12%, katkero:15ebu ja väri: 52ebc .
Nippelitietoa: Arvioitu aikaisemmin v.2009 versio. "”Jääbock” syntyy, kun olut jäähdytetään pääkäymisen ja varastoinnin välissä nolla-asteiseksi. Vesi jäätyy ennen alkoholia. Pieni osa jääkiteistä poistetaan, minkä jälkeen jäljelle jää tiivistynyt, aiempaa voimakkaampi juoma.". Schneider tunnetaan vehnäoluistaan ja sen tuotteista mm. Aventinus, Mein Kristall ja Meine Hopfenweisse ovat esiintyneet Alkon hyllyillä viimeisen vuoden aikana.

Tuopin Ääressä toivottaa itsekullekin hyvää itsenäisyyspäivää ja käy tänään vanhan tutun AWE:n kimppuun.
Kyseessähän on ylläkuvatulla tavalla tuotettu Eisbock panimon jo erinoimaisesta Aventinus oluesta. Alkoholia riittää ja lämmitävyyskerroin on taattu. Käydäänpä asiaan.

Lasiin valuu syvän ruskeaa, sameaa olutta. Vaahto on kohtalaisen hyvä ja kestävän oloinen.
Tuoksussa on todella vahvasti banaania, nenään leijaillee hedelmäestereitä ja luumuisia sävyjä. Makean siirappista karamellisuutta ja purukumia. Taustalla häilyy hieman ruisleipää ja alkoholia, joten paletti on monipuolinen ja voimakas.
Maussa banaani jyllää tutulla tavalla. Mukana kuivattuja hedelmiä, reilusti luumua ja makean tahmeaa siirappisuutta. Tämän jälkeen kevyen mausteista neilikkaa, hieman pippuria ja lähes mämmimäistä ruisleipäistä maltaisuutta. Jälkimaussa hädin tuskin erottuva humalointi, hieman lakritsaa.
Suutuntuma on melko täyteläinen, paksu ja alkoholi lämmittää taustalla. Juotavuus on vahvuuteen nähden pelottavan helppoa.
Jopa sahtimaisia piirteitä selvästi omaava vahva talvipäivän lämmittäjä jaksaa miellyttää edelleen ja on selvästi kauden parhaimpia jouluoluita. Vuoden 2009 versioon nähden jää yleiskuvana ehkä hieman valmiimpi paketti, joskaan eroja ei juurikaan ole.
Pisteet:
Tuoksu(1-10): 9, Ulkonäkö(1-5): 4, Maku(1-10): 9, Suutuntuma(1-5): 4, Yleisvaikutelma(1-20): 16 -> Yhteensä: 42/50

Olutarvioissa: Gouden Carolus Hopsinjoor

Oluen speksit:

Mikä: Gouden Carolus Hopsinjoor, Belgityylinen vahva ale, Belgia
Mistä: "Ulkomailta"
Hinta: 4,99€/0,75l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 8%, katkero: 60ebu ja väristä ei arvoa.
Nippelitietoa: Het Ankerin panimon juuret ulottuvat v. 1471, nykyinen toiminta alkoi v.1904. Alkossa tällä hetkellä panimon Gouden Carolus Classic. Hopsinjoorissa on käytetty viittä eri humalaa.

Blogistikin alkaa olla kotiutunut lauantaisten pikkujoulujen tuiskeesta ja pitkän työvuoron jälkeen keho huutaa hetken rentoutumista hyvän oluen parissa. Jotakin tarpeeksi simppeliä, jotakin Belgian suunnalta ja isossa pullossa, huomennahan on vapaapäivä.
Valinta osui varsin nopeasti Gouden Caroluksen Hopsinjooriin, joka on pullosta päätellen vuoden ikäistä.
Ei missään nimessä kausituote, mutta juovathan jotkut Hefeweizeniäkin talvella.
Blogikin on hieman uusiutunut.
Logo vaihtui viimein ja tuo saa nyt väliaikaisesti hoitaa tehtävää koeajalla. Jatkossa koitan saada muitakin muutoksia ja paria ajatusta vireille, kun vaan olisi aikaa..Asiaan.

 Hopsinjoor kaatuu lasiini poksauksen saattelemana. Kullankeltaista, hieman sameahkoa olutta todella klassisella "belgivaahdolla".
Tuoksussa kirpeää hedelmäisyyttä, häivähdys banaania ja ananasta, hieman sitruksisia sävyjä myös. Hennosti mausteisuutta ja ruohoa soljuu taustalla. Raikas yleisfiilis jää tuoksusta. Alkon kesäolut valikoimiin tämä sopisi kuin palokärki kesäiseen metsään.
Maussa kirpeä humalan puraisu heti kättelyssä. Mausteisuutta löytyy, hieman pippuria, sitruunamelissaa ja korianteria tulee mieleen. Maltaisuus on melko keveän viljaisaa. Hedelmäisyyttä löytyy, samoja etelänhetelmiä kuin tuoksussakin. Jälkimaku on kuivahko, hennon happamahko. Keveästi ruohoisaa katkeruutta lopussa.
Suutuntuma on jotakin keskitäyteläisen ja kohtalaisen täyteläisen välimaastosta, juotavuus helppoa ja virkistävää.
Tämä Hopsinjoor on kyllä mieluisa, sopivan simppeli, mutta silti riittävän monipuolinen ja mukavasti humaloitu belgi.
Het Ankerin Gouden Carolus sarjasta ei vielä huonoja vastaan tullutkaan. Jos Alkosta on vielä maistamatta panimon Classic, suosittelen ehdottomasti kokeilemaan.
Pisteet:
Tuoksu(1-10): 8, Ulkonäkö(1-5): 4, Maku(1-10): 8, Suutuntuma(1-5): 3, Yleisvaikutelma(1-20): 14 -> Yhteensä: 37/50

Jouluoluet testissä 6 - Nögne Ö Underligt Jul

Oluen speksit:

Mikä: Nögne Ö Underligt Jul, Aromatisoitu olut, Norja
Mistä: Alko
Hinta: 6,33€/0,5l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 6,5%, katkero: 30ebu ja väri: 90ebc
Nippelitietoa: Nögne on saanut tähän olueen vaikutteensa glögistä, mausteina ovatkin korianteri, kardemumma, neilikka ja inkivääri. Panimon muista oluista Alkoista löytyy mm. #100 ja IPA.

Jouluoluiden testailu jatkukoon. Matka jatkuu takaisin pohjoismaihin ja vuorossa Norjan ylpeys Nögne Ö. Viime vuoden Special Holiday Ale oli jo aika rankasti maustettu ja juttujen perusteella tämä vielä överimmin.
Yksi pullo olisi vielä viime vuotista jouluolutta tallessa kypsymässä. Myönnettäköön, että hieman jännittää tämän avaaminen, en ole koskaan ollut mausteisten oluiden ystävä, enkä haluaisi menettää uskoani Grimstadin panimon tuotoksiin. Raaka-aine puolelta mainittakoon yllä olevien mausteiden lisäksi: Marris Otter-, münchner-, karamelli- ja suklaamaltaat, humalina Northern Brewer ja Cascade. Tosin Ratebeerin perusteella humalat olisivat Columbus ja Cascade. No kai tämä on korkattava.


Lasiin kaadettaessa olut vaahtoaa tuhottomasti, jättäen komean ja pahuksen kestävän vaahtolakin. Väriltään tumman ruskeaa, lähes läpinäkymätöntä.
Tuoksu muistuttaa ensimmäisenä joitakin avokkeen saippuapurkkeja. Mausteisuus on melko rankkaa, mutta alta pilkistää raikasta appelsiinista hedelmäisyyttä. Inkivääriä, kardemummaa selvästi, korianteri ja neilikka ehkä hieman taka-alalla. Omituisesti tuoksussa on pientä viinimarjaisuutta.
Maku on, no suoraan sanoen järkyttävä. Keskimakeaa piparia, loputonta mausteisuutta, joka on aivan viemäröinnin rajoilla. Maussa neilikka on selvimmin esillä ja tökkii ainakin itsellä vastaan. Jälkimaussa keveä paahteinen häivähdys, hieman hedelmäisyyttä alla. Humala ei oikein pääse esiin.
Suutuntuma on kuivahko, lähes keskitäyteläinen, ohut ja hennon marjamehuinen. Juotavuus on onneksi tästä johtuen edes juotavalla tasolla.
Nögne on kyllä lyönyt melkoisen maustepommin. Jos viime vuoden oluen kohdalla kysyin: "Tarjoilija, kuka on uittanut piparia tuopissani?", olisi tänä vuonna kysymys: "Tarjoilija, nyt se pipari pois pullosta". On se vaan pakko myöntää, minusta huonoin Nögne mitä on toistaiseksi tullut juotua. Silti uskon osan jopa pitävän tästä, vedenjakaja ja kiintoisa siinä mielessä. Tuomaristo jyrähtää yksimielisesti: "Mee kotiin, tai jätä ainakin se glögipurkki seuraavalla kerralla pois". God Jul..tulisitko ensi vuonna takaisin?
Pisteet:
Tuoksu(1-10): 7, Ulkonäkö(1-5): 4, Maku(1-10): 5, Suutuntuma(1-5): 3, Yleisvaikutelma(1-20): 12 -> Yhteensä: 31/50

Jouluoluet testissä 5 - Liefmans Cuvee-Brut

Oluen speksit:

Mikä: Liefmans Cuvee-Brut, Sour Ale, Belgia
Mistä: Alko
Hinta: 4,89€/0,375l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 6%, katkero: 8ebu ja väri: 50ebc
Nippelitietoa: Kirsikoilla maustettu hapan ale, jota panimo käyttää klassisesti avosammioissa. Valmis olut on sekoitus eri-ikäisiä oluita. Panimon tuotteista Goudenbandia on toisinaan näkynyt Suomessa. Huom. Ei sisällä esansseja, tms, vaan on ns. "luonnon omin maustein".

Tänään edessä on paluu jouluoluiden maailmaan. Lasissa jo erikoisesti muutamissa lehdissä samalla, erikoisella, tavalla arvioitu Liefmans Cuvee-Brut, tuttu jo viime vuodelta. Tässä näyte yllämainitusta: "Raati ei halunnut antaa hedelmäoluterikoisuudelle arvosanaa samassa kategoriassa oluiden kanssa."
Jännä juttu, mutta kyllä tämä ihan samalla tavalla olutta on kuin mm. Satakunnankansassa, Kymen Sanomissa, yms julkaistun testin muutkin oluet ovat. Koska en koe moisen arvion tekevän oikeutta millekään oluelle päätän korjata vahingon.
Olut tulee komeassa paperikääreessä ja pienessä skumppapullossa, joten juhlava tuote ainakin on ulkoisesti. Viime vuoden puolella arvioin oluen näin:
"Liefmans Cuvee Brut on kyllä komeassa kääreessä, tohtiiko tätä avata, pohdin ennenkuin avustava erotuomari olikin jo pullon avannut. Kyseessä on siis viininpunainen, niukkavaahtoinen olut. 
Tuoksussa on vahvasti kirsikkaa, sekä omenaista happamuutta. 
Maultaan Liefmans on happamahkon kirsikkainen, taustalla aavistus sokeria ja karamellia taustalla. Jälkimaultaan hieman kuivahko, puinen. 
Suutuntuma on keskitäyteläinen, suht helposti juotava. Summa summarum. Liefmans Cuvee Brut on kyllä pätevä kriek/hapan ale kombinaatio, joka toimii ja tulee vielä näyttävässä pakkauksessakin."

Jos tätä nyt täydentämään lähtisin, niin ulkonäkö on pysynyt samana, vaahto ehkä parempi kuin edellisvuonna.
Tuoksupuolella selvästi kirsikkaa, hieman hapanta omenaisuutta, mutta myös sokerista makeuttakin.
Mausta muuten samaa mieltä muuten, mutta pientä marjamehuisuutta tässä selvästi on.
Suutuntuma on nippanappa keskitäyteläinen, alkoholi kokonaan piilossa, juotavuus helppoa.
Ja loppujen lopuksi.. Edelleen maistuva ja kiintoisa olut. Sopii varmasti aloittelijankin suuhun, mikäli kirsikkaisuus ei säikäytä. Häviää toki kunnon Kriekille ja monille maustamattomille "Soureille".
Pisteet:
Tuoksu(1-10): 8, Ulkonäkö(1-5): 3, Maku(1-10): 7, Suutuntuma(1-5): 3, Yleisvaikutelma(1-20): 14 -> Yhteensä: 35/50

Omasta panimosta: Aloha Amber Ale

Oluen speksit:

Mikä: Kouvostoliiton Olut - Aloha Amber Ale, Amber Ale, Suomi
Mistä: Kotoa
Hinta: Ei laskettu
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 6,5%, katkero: 65ebu ja väri: 33ebc
Nippelitietoa: IPA:si liian tumma ja Amberin äärirajoilla muuten. Sellainen on toistaiseksi Aloha nimellä kulkeva olut. Humalina kombinaatio: Magnum, Nelson Sauvin, Riwaka, Amarillo ja Citra.

Jouluoluiden maistelun puuduttaessa päätin korkata yhden "Tropical IPA" työnimellä kulkeneen oluen. Tyyliltään tämä on jotakin IPA:n ja Amberin välimaastoa. Humalapuolella melkoinen kattaus tropiikkia. Nelson Sauvin, Citra, Amarillo ja Riwaka tuovat kukin itseään esiin. Maltaiden osalta linja oli itselleni kohtalaisen perinteinen: Pale-Ale, München, karamelli ja keksimaltaita.

Ulkoisesti olut on punertavan ruskeaa, vaahto on komea ja kestää loppuun asti.
Tuoksussa on selvästi trooppista hedelmäisyyttä, greippiä, appelsiinia, sitrusta, passionhedelmää ja hieman mansikkaisuutta. Aavistus makeahkoa maltaisuutta alla.
Maussa samaa trooppisuutta, greippi ja sitrus paremmin esillä. Hieman karamellista maltaisuutta taustalla. Jälkimaussa hennosti katkeroa, sekä hieman alkoholia.
Suutuntuma on keskitäyteläinen, pehmeä, kohtalaisen matalahiilihappoinen.
Ylipäänsä on todettava, että tässä satsissa tuntuu pulloissa olevan pieniä eroja, testissä olevassa enemmän greippisyyttä kuin aiemmassa, joka oli uskomattoman hedelmäinen (Tiedä sitten missä syy). No oikein maistuva ja miellyttävälle tuoksuva 13l erä. Vaatii kevyttä viilausta vielä.

Jouluoluet testissä 4 - N'Ice Chouffe

Oluen speksit:

Mikä: N'Ice Chouffe, Belgityylinen vahva ale, Belgia
Mistä: Alko
Hinta: 8,99€/0,75l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 10%, katkero: 25ebu ja väri: 65ebc
Nippelitietoa: A'Chouffen panimo perustettiin vuonna 1982 ja se siirtyi Moortgat-Duvel panimoketjun alle 2006. Panimolta on aiemmin Alkossa nähty paitsi viimevuotinen jouluolut LaChouffe (joka on palaamassa vakiovalikoimaan), myös blogissa aiemmin arvioitu Chouffe Houblon Dobbelen IPA Tripel

Hei tonttu-ukot hyppikää nyt on Chouffen aika. Epäloogisesti blogi siirtyy tänään Tanskasta Belgian suuntaan ja Brasserie d'Achouffen "oikean" jouluoluen pariin.
Odotukset ovat kohdallaan, sillä Chouffen hiivakannan aromit ovat toistaiseksi olleet mieleeni. Toisekseen testatuista jouluoluista ei toistaiseksi ole helmiä löytynyt. Huomautan kuitenkin, että vanhoilla tutuilla, kuten Schlenkerlan Urbockilla on aina paikka lasissani. No vielä on sarkaa kynnettävänä, joskaan kaikkia Alkon jouluoluita en ajatellut käyväni lävitse muutenkaan.
N'Ice Chouffen raaka-aine katsaus kertoo tämän sisältävän: "Pale ale -maltaat, humalina Styrian Golding, Hallertau ja Tomahawk, mausteina curaçaoappelsiini ja timjami, sokeri, lähdevesi ja hiiva".  Tomahawk on kyllä erikoinen valinta belgiin, mutta muistetaan, että samaa lajiketta löytyy panimon IPA-Tripelistä. Maustepuoli on myös kiintoisa. En muista juoneeni timjamilla maustettua olutta aikaisemmin, Curacaoappelsiini viittanee tutummin pomeranssiin.
No avataanpa tontulta lakki päästä pois ja kaadetaan sisältö lasiin.

Lasiin valuu tumman ruskeaa, hieman punertavan sävyistä olutta. Vaahto jää keskinkertaiseksi ja hajoaa lasin reunalle pienen hetken kuluessa.
Tuoksussa on selvästi panimon "talonmakua" eli toden. käytetyn hiivalajikkeen tuomaa reilua hedelmäisyyttä, joskaan ei ihan niin vahvana kuin vaikkapa LaChouffessa. Mausteisuutta löytyy kevyesti, mikä on paljon mieluisampaa kuin täysin överiksi vedetty maustekakkuisuus. Hiven luumua ja makeahkoa maltaisuutta.
Makupuolella aluksi makeahkon karamellista maltaisuutta, kuivattuja hedelmiä ja mausteisuutta. Styrian tekee yhdessä timjamin kanssa tähän erikoisen yrttisen maun, tai näin ainakin epäilen. Jälkimaussa hennosti pippuria ja keveän happamahko sävy. Humala puraisee keveästi, hieman puumaisella otteella.
Suutuntuma on yllättävän keveä vahvuuteen nähden, "vain" keskitäyteläinen. Melko hiilihappoinen ja kohtalaisen simppeli juotavuus tekevät tästä tyyliin nähden hieman ohuehkon. Alkoholi pysyy yllättävän tehokkaasti piilossa.
N'Ice on kyllä hankala tapaus. Odotin tältä paljon tukevampaa ja rotevampaa esitystä, mutta kyseessä on jopa kohtalaisen raikas ja simppeli olut. Selvästi maistuva, joskaan ei yllä LaChouffen tai Chouffe Houblonin tasolle. Tuomariston äänet jakaantuvat tasan ja pyydämme uusinta esitystä.
Pisteet:
Tuoksu(1-10): 8, Ulkonäkö(1-5): 3, Maku(1-10): 8, Suutuntuma(1-5): 3, Yleisvaikutelma(1-20): 15 -> Yhteensä: 37/50

Jouluoluet testissä 3 - Mikkeller Santa's Little Helper 2011

Oluen speksit:

Mikä: Mikkeller Santa's Little Helper 2011,  Belgityylinen vahva ale, "Tanska"
Mistä: Alko
Hinta: 6,16€/0,375l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 10,9%, katkero: 15ebu ja väri: 68ebc
Nippelitietoa: Santa's Little Helper on kolmatta vuotta putkeen Alkossa, resepti on eri joka vuonna. Oluesta on olemassa myös rommitynnyrissä kypsytetty versio ja tämä olut on allekirjoittaneen 600:s OlutOpas arvio.

Tanskalaisella linjalla jatketaan pienen tauon jälkeen. Mikkeller toi tällekin vuodelle pukin pikku apulaisensa. Matkan varrella pullokoko kutistui puolella ja korkkikin muuttunut muovisesta viinipullon korkista kruunukorkiksi.
Perinteiseen tapaan vilkaisin tämänkin raaka-aine luetteloa. "Maris Otter-, Special-B, biscuit- ja suklaamaltaat, kaurahiutaleet, humalina Northern Brewer, Hallertau, Styrian Goldings, fariinisokeri, kandisiirappi, mausteina appelsiininkuori, pomeranssinkuori ja muskotti, lähdevesi ja hiiva."
Aika perinteistä belgityylistä kaavaa tarjolla. Kaadetaanpa tämä lasiin.

Lähes mustaa olutta jälleen edessä. Vaahto on ihan komea, hieman höttöinen, mutta leviää pian lasin reunoille.
Tuoksussa selvästi kevyen paahteista suklaisuutta. Mausteisuus on sopivan kevyttä ja soljuu mukavasti taustalla, eikä vie päähuomiota tästä. Kuivattua hedelmää ja hieman rusinaa.
Maussa keskiasteisesti paahteisuutta, hieman suklaata ja lakritsaa. Maltaisuus on makeahkon karamellista, mausteisuus hieman taka-alalla moniin muihin piparinmakuisiin joulu oluihin verrattuna. Kuivattu hedelmäisyys on sopivassa tasapainossa muuhun verrattuna, eikä luumuisuus ole päällekäyvää.
Jälkimaussa alkoholi polttelee ikävästi ja suuhun jää hieman etanolinen maku.
Suutuntuma on kohtalaisen täyteläinen, kaura tuo tähän oman pehmeän, hieman öljyisen liukkauden. Ainoastaan edellä mainittu alkoholi tökkii. Humala ei pääse maistumaan.
Pakko todeta, että ilman tuota alkoholisuutta voisin pitääkin tästä. Nyt se peittää hieman makua alleen. Ei vieläkään päästä vuoden 2009 version tasolle, rommitynnyri versio voisi olla ihan kiintoisa päästä maistamaan. Kypsytys potentiaalia löytyy. Tuomio on sama tällekin "Ei jatkoon, mutta yksilö kypsymään ainakin vuodeksi".
Pisteet:
Tuoksu: 8/10, Ulkonäkö: 4/5, Maku: 7/10, Suutuntuma: 4/5, Yleisvaikutelma: 14/20, Yhteensä: 37/50

Jouluoluet testissä 2 - Mikkeller From Via To (2011)

Oluen speksit:

Mikä: Mikkeller From Via To (2011), Imperial Porter, "Tanska"
Mistä: Alko
Hinta: 10,91€/0,75l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 8%, katkero: 40ebu ja väri: 118ebc
Nippelitietoa: Panimon nimi tulee perustajiensa nimistä; Mikkel Bjergsøsta ja Kristian Kelleristä. From Via To on panimon vuotuinen jouluporter, jonka nimi muuttuu hieman vuosittain. Olut on pantu De Proefin panimolla Belgiassa.

 Ja Tanskan tuotteilla jatketaan. Vuoroon saapastelee Mikkeller, jonka nimihirviö X-mas porterista on, juttujen perusteella, haettu alkuperää panimolta asti. No sinne, tänne ja takaisin sen kautta jostakin saavumme johonkin. Tämänkin oluen raaka-aine luettelo on kiintoisa. Perinteitä on haettu käyttämällä Maris Otterin pale-ale maltaita, karamelli, suklaa ja ruskeamallasta, sekä savumallasta. Mikkellerkin lyö peliin kiintoisan humalakattauksen: Columbus, Perle, Centennial ja Cascade. Panimolle tyypillisesti vauhtia on haettu uudelta mantereelta. Mitä olisi jouluolut ilman mausteita? Luulen, että kahlattuani tämän vuoden kattauksen lävitse vastaisin: "H..in hyvää jouluolutta". No tässä on käytetty seuraavia: tähtianis, kaneli, korianteri ja tumma fariinisokeri. Eilisen Spektaakelin jäljiltä olen hieman varuillani tästä kombinaatiosta, joskin Mikkeller ei ole vielä pettänyt. Kääritäänpä korkki esiin ja kaadetaan olutta lasiin.

Lähes mustaa nestettä täynnä oleva lasini saa hupukseen tumman ruskean, hieman höttöisen vaahtolakin. Vaahto kuitenkin kestää kohtuullisen hyvin tässä oluessa.
Tuoksussa on palanutta maltaisuutta, hieman pohjaan palanutta kahvia ja suklaata. Savua on keskiasteisesti seassa ja mielestäni jopa sopii tähän. Jenkkihumala pilkistää kevyesti alta, muttei pääse oikeuksiinsa. Salmiakkipastillia ja kevyesti mausteita. Palaneisuus kuitenkin dominoi selvästi ja peittää muita alleen.
Maussa suolaista lakritsaisuutta, edelleen vahvasti palanutta maltaisuutta. Keveästi suklaata ja todella hennosti mausteita. Savu jokseenkin tukee palaneisuutta, mutta tuo hieman vaihtelua makuun. Lopussa maitoista happamuutta ja keveä humalan puraisu.
Suutuntuma on kohtuullisen täyteläinen, maku jää suuhun pitkäksi aikaa. Runko ei vaikuta hirveän paksulta, alkoholia hieman taka-alalla.
Musta ja palanut porter. Jos palaneisuus olisi kevyemmällä tasolla, olisi kyseessä selvästi parempi tuotos. Ei huono kuitenkaan, joten tuomio on "Ei jatkoon, mutta yksilö kypsymään ainakin vuodeksi". Ehkä kypsyttely taittaisi pahimman palaneisuuden terän ja tasapainottaisi kokonaisuutta.
Pisteet:
Tuoksu: 7/10, Ulkonäkö: 4/5, Maku: 7/10, Suutuntuma: 4/5, Yleisvaikutelma: 13/20, Yhteensä: 35/50

Jouluoluet testissä 1 - Svaneke Jule Spektakel

Oluen speksit:

Mikä: Svaneke Jule Spektakel, Vahva Belgiale, Tanska
Mistä: Alko
Hinta: 6,02€/0,5l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 8%, katkero: 27ebu ja väri: 70ebc
Nippelitietoa: Borholmin saarelta kotoisin olevan pienpanimon jouluolut. Yhdistelmä seitsemää eri mallasta, kahta jenkkihumalaa (Amarillo&Simcoe) ja päälle Trappistihiivakanta.

 Jouluoluet ovat taas täällä ja tänään aloitamme sarkamme Tanskan suunnasta.
Borholmilta tuulee taas Alkoon asti. Tutulta Svaneken panimolta pöllähti monopolin hyllyyn speksien perusteella niin kummallinen yhdistelmä, ettei edes RateBeer tunnu tietävän oluelle tyyppiluokitusta (Siellä Tripel, minusta vahva belgityylinen ale). Hinta on hieman jäätävä ja jos tämä ei osoittaudu huipputuotteeksi, jäävät ostokerrat tähän yhteen. Mennäänpä asiaan.

Tsuff, korkki auki ja lasia alle. Ulkoisesti edessä on selvästi hyvin tummaa olutta, syvän rubiininpunaista, lähes mustaa. Vaahto on niukanpuoleista ja leviää lasin reunoille hetkessä.
Ensi nuuhkaisu on makeahko, kevyesti mausteinen ja hieman hiivainen. No lievästi kypsää hedelmäisyyttä, appelsiinia, hennosti lakritsaa ja suklaata tässä on.
Maussa päähuomion vie kuitenkin reilu annos mansikkahilloa. On tässä rusinaa, hieman anista ja sitrustakin. Karamellista makeutta, joka on siinä rajoilla ettei ole aivan siirappista. Lopussa paahteisuutta ja hieman yrttistä humalaa.
Suutuntuma on vain keskitäyteläinen, hieman ohut ja alkoholi polttaa lävitse.
Svanekella on kyllä nyt pantu sellainen soppa, ettei tästä minun tulppaanin mallisella "lusikalla" ota selvää. Henkilökohtaisesti kohtalaisen vaikea arvioida tätä, muuten kuin seuraavalla toteamuksella: "Ei jatkoon".
Pisteet:
Tuoksu: 7/10, Ulkonäkö: 3/5, Maku: 6/10, Suutuntuma: 3/5, Yleisvaikutelma: 12/20, Yhteensä: 31/50

PanoPäivänSatoa: Oma jouluolut 2011

Päätinpä minäkin keitellä jouluksi olutta. Ja koska Alkoon näyttää valuvan kaikenlaisia piparkakkumausteisia juomia, päätin jättää mausteet hyllyyn.
Reseptistä kerrottakoon, että Weyermanin savumallas muodostaa tähän yli 50% mallassaldosta, päälle n. 6% Gotlantilaista savumallasta, hieman müncheniä, karkkimaltaita ja mustamallasta. Humalina Willamettea katkeroksi ja hieman Saazia aromiin.
Jaa niin, mäskäysloota sai päällensä järjettömän ruman makuualusta vuorauksen.
Mäskäys meni mukavasti, 30min 65c ja 30min 72c. Tämän jälkeen huuhtelu ja keittoon.

Keitto 60min, kolmessa kattilassa. Ei mikään ideaalitilanne, mutta hella on hella, ei siinä pysty yhdessä isossa kiehuttamaan tehojen puolesta.
Jäähdytys vei sen n. 20min ja vierre saaviin, hiiva perään ja vesilukkoon vettä.
Siellä se poika nyt pulputtaa iloisesti.

Ja mitä jäi käteen.. No ensinnäkin, makuualusta ei kovin kummoisesti pidä lämpöä, toisekseen sen pitävyys teipillä on hanurista. Pitää katsoa jos keksisi jotakin, jotta Kosmotun 1 kokisi evoluutio version, joskus.
Toisekseen, taloyhtiön huoltomies katkaisi kivasti koko kerrostalosta mitään ilmoittamatta sähköt. Onneksi oli mäskäys menossa, keitto vaiheessa 10min katkos olisi ollut myöskin kohtalaisen ikävä asia.. No tekisi tästä johtuen mieli nimetä olut Blackout, Smoked Aleksi.
No, ylipäätään tällä kertaa kaikki tuntui menevän ihan kivasti.

Maistoin samalla yhtä pulloa Tropical IPAa. Pullojen uunittaminen saa jäädä allekirjoittaneella kertakokeiluksi, koko erän kanssa ollut ongelmia sen jälkeen. Kolme pulloista särkyi, ilm. lasi ei kestänyt lämpötilan muutosta ja karbonaation tuoman paineen alla murtuivat pohjasta. Nyt ei ole 2,5 viikkoon yksikään pullo pettänyt. Lisäksi huomasin uunissa käynneissä pulloissa ikävän sivuaromin, joka ei ilmeisesti hävinnyt huuhtelemalla. Koe pullo oli muuten mahtavasti täynnä trooppista hedelmää, sitrusta ja Nelson Sauvinin tuomaa, hieman mustaherukkaista otetta, mutta.. Taustalla väijyi epämääräinen, hieman multaisan hernekeittoinen tuoksu. Joten, seuraavalla kerralla ja jatkossa tyydyn sanitoimaan perinteisin tavoin pulloni. Uunitus ei omalla kohdallani toiminut, vaikka kohtalaisen yleisessä käytössä se pullojen sanitoinnissa edelleen onkin.

Jouluoluetkin ovat saapuneet Alkoihin, hakekaahan siis omanne pois.