Kaikua rakentamassa

Se on taas se aika vuodesta kun pitäisi näitä kaupallisia sotkuja miettiä päissään ja raapustella harakanvarpaita koneelle.
Tänäkin kesänä tarjoillaan Kymijoki Beer Festivalissa, että koko kesän ajan valikoiduissa kaupoissa ja ravintoloissa, taas lehtolastani, jota kutsuttakoon nimellä: Kansan Kaiku.

Kuinka pitkä tie tällaisen tuotteen saaminen kaupan hyllylle. ravintolan kaappiin ja festivaalin hanaan sitten onkaan?

Power to the people? ps. Joutuuko kuvaideasta antamaan copyraitit? Muutenkin kuin potkuina kasseille?

Ensimmäinen täysin avoin reseptiäänestys Suomessa (?) moninaisineen vaiheineen oli keväällä ohitse ja lopputulokseen olin melko tyytyväinen. Voittajaksi valikoitui siis Saison. Vehnää, pilsiä ja kauraa. Uuden Seelannin humalaa ja twistinä pippuria, korianteria ja appelsiininkuorta. Itse pidin valtavasti ajatuksesta tuoda ihmiset lähemmäs valmista olutta ja luoda yhteisöllisyyttä tähän projektiin.

Mistä lähden siis luomaan tätä reseptiä?

Ensimmäisenä toki suunnittelin äänestyksen raaka-aine valinnat siten, että niistä on ylipäänsä mahdollista keittää jotakin juomakelpoista Suomessa. Äänestyksen ollessa ohi, alkoi seuraava vaihe. Resepti itsessään.

Saison on onneksi itselleni kohtalaisen tuttu tyyli keittää ja hyvin avoin sellainen, jos unohtaa että tyyli on muutakin, kuin eräs Dupont(loistava olut muuten kesäpäivään isosta 0,75l pullosta).
Ok myönnän, kumarran ja paukautan pääni pöytään. 4,7% raja on kiusaava, mutta sillehän ei voi mitään. Vehnä, pils ja kaura.. Jotenkin tämä kiehtoi kovasti. Vehnä ja Saison hiiva tuovat tähän sopivasti runkoa, kauran ohella. Lisäksi makumaailma voisi olla hyvinkin hauska.. Jotakin tyyliin 50% vehnää, 40% pilsiä, 5% kaurahiutaleita ja 5% vaikkapa Münich mallasta, tms. Ehkä cara-palea voisi sekoittaa vähän sekaan?

 Humalat sopivat tyyliin mielenkiintoisesti. Pacific Jade tuo mukaan sitrusta, pippuria ja jännää funkya hedelmäisyyttään. Motueka, joka on itselleni vieras pitäisi olla vähäisesti mausteinen, sitrusta, limeä ja hedelmää. Nelson Sauvin taas..no pitää olla varovainen, ettei jyrää kaikkea reippaalla trooppishedelmäisellä ja mustaherukkapensasmaisilla sävyillään.

Mausteet ovat vaikeita. Aina. Minun maustehyllyni tavara on varmasti toista, kuin mitä lopullisessa keitossa. On oltava mieluummin varovainen, kuin yli ampuva. Eli taustatyötä, selvittelyä riitti vielä tämänkin osalta. Pippurin määrä etenkin ja laatu, tosin näppituntumalta menin mustapippurilla. Korianteria ja appelsiininkuorta olenkin käyttänyt aiemminkin, mutta kertaakaan ne eivät ole tuoneet kauheasti mitään ylimääräistä, ehkä oikea käyttötapa onkin vain witbierissä?

Hiivapuoli, nooh.. Vaihtoehtoja on tänä päivänä yllättävän paljon. Nestepuolelta Wlp tarjoaa useita kantoja, Wyeast paria tuttua ja kuivapuolella Belle Saison. Taidan silti käyttää luotettavaa työhevostani tähän, koska epäilen sopivan tuon humalan kanssa kivasti yksiin, eli ei tässä ei ole "Dupont hiivaa". Isommalla keittokoolla ja paremmalla aikataululla olisin jakanut satsin kahtia ja hiivaisin varmaan molemmilla. Aika tuntuu olevan kortilla näihin touhuihin ja raaka-aineiden saaminen käsiini oli lopulta tuskallinen työ, jossa joutui tavaraa tilailemaan useasta paikasta.

Minähän en tee tätä leipätyönä (valitettavasti), vaan ihan ”panemisen” riemusta.

Eli nyt kaikki raharikkaat, lottovoittajat ja muuten vaan innostuneet lukijat, sekä omia Kouvostoliiton tuotteitani, tai Kaikuja juovonneet, nyt huomio. Laitetaanko se Kymenlaakson ensimmäinen panimo pystyyn?

Testbatch

Koeponnistus osoittautui lopulta todella mainioksi, ei tarvinnut kauheasti viilata reseptiä lähettäessäni sen Vakka-Suomen Panimolle. Huomattavaa on kaupallisella puolella paitsi isompien keittokokojen vaikutus reseptiin, mutta myös sellaiset asiat, kuten parempi kontrolli hapen suhteen (lue: humaloinnista saa enemmän irti). Olut myös todennäköisesti seisoo pidempään Whirlpoolissa, kuin kotona, jolloin myös katkeruutta irtoaa lopussa enemmän.

Kolmas tärkeä huomio on itse olut. Valitettavasti Suomessa, saati pienessä Kymenlaaksossa ei riitä hipstereitä, olutnörttejä ja muita alan miehiä&naisia juomaan pientä tuopillista kahdella pillillä tikin toivossa. Eli oluesta on pakko tehdä myös vähän massoja kosiskelevaa. Silti makua pitäisi olla, että pienpanimohinta kaupassa olisi perusteltua. Haaste joka kerta siis.

Tällä kertaa en ollut paikalla keittopäivänä, joten sitä en pysty kommentoimaan, mutta en myöskään kuullut että oluessa, tai reseptissä olisi mitään ongelmia, mikä huojentaa aina pienen hörhön mieltä.

Lopulta koittaa tämä hetki, jolle haluan varata aikaa. Ensimmäinen maisto. Hymyilyttää ja osaltaan jännittää.. Miten tuote eroaa kotioluesta, miten poika pärjää maailmalla yksin, ilman että minä laulan sille tuutulaulua iltaisin, ilman edes omaa nallekarhua, tai pehmoankkaa vieressä? Muistakaahan ihmiset, että olut on elävä tuote, minulla on teoria, että olut voi paremmin kun sitä hoitaa hyvin, juttelee ja laulaa.. Voivathan kasvitkin paremmin näin, eikös viherpeukalot?

No korkataanpas..

Sihahtaa, huuh.. Lasiin valuu kauniin samean keltaisen oranssia olutta. Vaahtoaa kevyesti, oikeastaan lakki voisi olla parempikin. Ulkomuodossa on paljon weisseä. Koeversioon nähden vähän tummempi, mutta mallaspohjakaan ei ole aivan sama.

Tuoksusta irtoaa mukavasti sekahedelmää ja keveää mausteisuutta. Aivan kylmänä tarjoili vähän neilikkaisuuttakin. Pippuria, kevyesti appelsiinia ja sitrusta. Hiivakannan tunnistaa tyylikkäästi lävitse. Mausteisempi kuin koeveto, joka on asteen hedelmäisempi.

Maussa hiivaisuus yhdistyy keveän maltaiseen makeuteen, mutta kääntyy happamuuden puolelle vauhdilla. Kuivuutta on, muttei aivan niin paljon kuin testierässä. Mausteisuutta, pippuria ja makeaa hedelmäisyyttä. Sitruksinen ja hivenen greippinen humalointi tuntuu ja puraisee mukavasti lopussa.

Suutuntuma on keskitäyteläinen, rapsakka, mutta hiilihappoja voisi olla enemmän. Maussa suurimmat erot koesatsiin ovat oikeastaan hiilihappoisuus ja kenties sen tuoma tiukempi happamuus ja humalointi. Toisaalta kaupallisessa humala on fressimpää (toki ikäeroakin on).

Kaiku on hyvin lähellä koeversiota, joten skaalaus oli melko onnistunut. Huomaan lasinkin tyhjentyneen vauhdilla, joten voi olla että keittelen tästä vielä kesällä tukevamman version. Ylipäätään vähän erilainen Saison niille joiden mielestä Saison on vain Dupont ja tuhannet kloonit, mutta pidän kovasti tämän yhtäaikaisesti rustiikkisesta otteesta, juotavuudesta ja kevyestä modernista NZ twististä.

Käykäähän maistamassa, kommentoikaa ja tulkaahan Suomen positiivisimmille olutfestareille Korialle (Disclaimer: Kuulin tämän Lahden SOPP:sta tiskin väärältä puolen, terveisiä vaan).

 Niin se saatavuus vielä tähän loppuun:

Vähittäiskaupat
Prisma Kouvola
S-Market Inkeroinen
S-Market Jaala
S-Market Jokela Valkeala
S-Market Koria
S-Market Myllykoski
S-Market Tornionmäki
Citymarket Kouvola
Prisma Kotka

Ravintolat

Irish Pub Old Tom, Kouvola
Ravintola Aula, Kouvola
Ravintola Kuja-Kolli, Koria
Koskikeidas (Koski-golf), Kuusankoski
Hospoda Papirna, Kuusankoski
Sam's Pub, Karhula
Pub Albert, Kotka
Brygga City Bar, Lahti
Birra, Lappeenranta
Porvoon Paahtimo, Porvoo

Olutarvioissa: Top Fuel Hoplite Pale Ale

Oluen speksit:

Mikä: Top Fuel Hoplite Pale Ale, American Pale Ale, Suomi

Mistä: Ruokakaupasta

Hinta: n. 3,95€/0,33l

Lukuja: Alkoholipitoisuus: 4,7%, katkero: 55 ebu, Väri: 22ebc.

Nippelitietoa: Top Fuel on v. 2014 perustettu uunituore pienpanimo. Hopliten humalina tässä erässä: Magnum, Centennial, Columbus, Simcoe.


Olutarvio. Jännä juttu.. Piti ihan katsoa olinko tällaista perinteistä settiä tehnytkään blogiin koska viimeksi. Tarkempi salapoliisityö kertoo osuneen huhtikuulle. Joku voisi jopa luulla siirtyneeni kokonaan leipäteksistä pois, mutta asia ei ole aivan niin yksinkertaista. Joskus ei vaan huvita, joskus ei vaan ole mitään mistä vääntää tikusta asiaa, joskus ei vaan ole mitään uutta. Tosiasiassa tänne periferiaan ei eksy mitään, joten olin hämmästynyt törmätessäni tähän. Top Fuel on Lohjalainen mikropanimo, joka keittelee piskuisilla 200l välineillä tuotteitaan, joista tämä on ensimmäinen omiin pikku kätösiini osunut tuote.
Tyylinä ilmeisesti American Pale Ale, Ibuja ainakin kiitettävästi ja humalakattaus varsin toimivan oloinen. Hassusti tämä vähän vaihtelee eri erien välillä. Oman batchisi sekoituksen voi tarkistaa panimon webbi-sivuilta, mikä on ihan mielenkiintoinen kuriositeetti. Tässähän ei varsinaisesti mitään uutta ole, samaa tehdään kaikkialla tilanteen ja tavaran laadusta/määrästä riippuen, etenkin pienemmillä toimijoilla.  Hassuna pikkuseikkana kotipanimon vanha inkiväärillä maustettu olut oli myös nimeltään Hoplite.
Korkataanpas..

Lasiin valuu hyvin samean ruskeanpunaista olutta. Vaahtoaa kivasti ja jättää varsin kestävän lakin laelleen.
Tuoksu.. No rehellisesti minua alkoi vähän naurattaa..Sanoisin hyvin kotiolutmainen, hyvässä mielessä tietenkin. Hitsi että on paljon samaa kuin monissa kotipolttolan palealeissa. Greippiä, mäntyisyyttä ja hedelmää, sekä hiivaisuutta.  Taustalla hentoa karamellista maltaisuutta. Simppeli, perinteinen, käsityöfiilistä.
Maussa maltaisuus tukee rapsakkaa humalointia. Melko vahvasti pihkaa, neulasia, mäntyä, mutta mäntysuopapuolelle ei mennä, mistä kiitos. Enempi flavoria ja smoothia loppuliukua, kuin äkkijyrkkää bitteröintiä. Suodattamattomuus ja hiivan läsnäolo tekee mausta vähän pehmeämmän kokonaisuuden, toki se myös osaltaan leikkaa aromista ja raikkaudesta osan.
Suutuntumaltaan keskitäyteläine Hoplite on..kuten yllä mainittua..varsin kohtalaista juoda. Toki humalointi on varmasti shokki aloittelijan suussa, minulle tämä toimii.
Top Fuel aloittaa saagansa yhtäaikaa hyvin klassisella, kotikutoisella, kuin myös varsin suuhun sopivalla Apa:lla. Maailmaa tällä ei mullisteta ja jää toki parhaimmiston terävämmästä ja selkeämmästä otteesta jälkeen. Silti tervetullut on tämäkin pienpanimo lasiini toistekin.

Pisteet: Tuoksu(1-10): 7, Ulkonäkö(1-5): 3, Maku(1-10): 7, Suutuntuma(1-5): 3, Yleisvaikutelma(1-20): 13-> Yhteensä: 33/50p.

Olut viihdekäytössä

Nyt sohitaan muurahaispesää kunnolla. Etsin käsiini pullon muotoisen oksan ja katson kuinka kusiaiset kipittävät päälleni. Annan niiden kihistä, sillä happoinen oksahan on mitä mainiointa herkkua.. Mmmitäh.

Minä pidän oluesta. Kokonaisuutena. Se on sosiaalinen juoma parhaimmillaan nautittuna iloisessa ystäväporukassa pienessä nosteessa. Se on toki varsin versatiili juomaksi, joka sopii myös ruuan kaveriksi, tai yömyssyksi.

Minä en kuitenkaan kovinkaan usein nauti oluitani itsekseni kotona koneen ääressä naputtamassa tekstiä ja keskittymässä nyansseihin. Se on aivan liian tylsää, pitkäveteistä ja insinöörimäistä.

'Njoy with friends

Jos näin teen en halua keskittyä otsa kurtussa piipertämään kuinka paljon löydän kahvisuutta portteristani. Haluan sen olevan mukavaa ja insinöörihommat eivät ole mukavia, vaan vakavia. Haluan iloita siitä hetkestä. Kohottaa tuoppia, huudattaa mielialaan sopivaa soundia kajareistani, laulaa epävireisesti tahdissa, nauraa yöhön ja juoda hyvää olutta. Joskus viskiä, joskus rommia, joskus sekoittelen maistuvan drinkin, korkkaan siiderin, tai otan hömpsyt vänrikkiä. Kyllä minä pidän alkoholista. Minusta on mukavaa tuntea se hetkellinen lämpö, keveä nousu, eskapismi, pois arjen kurjuudesta. Se kaikkia ihmisiä yhdistävä tunne..päihtyminen. Väitän tekopyhiksi niitä, jotka kertovat nauttivansa vain niitä sentin annoksia maistelumielessä, pyytävät pullon ja kolme pilliä.. Se on kuulkaa ny todellisuus nähty jo useaan otteeseen, ette te minua huijaa, mutta huijaatteko itseänne? Toki minäkin kirjoittelen arvioita, mutta baarissahan tuo ei jaksa kiinnostaa. Ainakaan muu kuin nopean tukisanalistan kasaus ja pisteiden keräys. Tappiin asti, eihän se homma siitä mihinkään muutu. Tikki on aina tikki, eikös :D

Istunpa siis tässä Juhannusta odottamassa, tuota sateista, viileää, mutta silti Suomi juhlii, tanssii, soi ja hukkuu. Itse jään töihin korjaamaan potin kotiin. Pitäähän jonkun valvoa maailmanrauhaakin samalla, kun sinä ryyppäät illan kolmatta jaloviinapulloa, ajat perheen hankeen ja hukut pikitielle paluuliikenteen keskelle? Keskikesän juhlaa.. Edessäni on tyhjiä laseja. Aloitin harmittomalla purkilla Weisseä kalan kaverina. Siirryin juomaan jälkiruokakahviksi pullon kotipolttoista HC Moccha Stouttia. Se lämmitti mieltä ja kahvisuus oli hyvin kuivaa. Hienossa balanssissa vieläkin. Tunsin tutun lämmön hitaasti tuovan mukavan rennon fiiliksen kroppaan. Tissuttelin hitaasti kuulaassa kesäillassa terassilla ja kastelin yrttejäni. Vapaapäivä vielä edessä. Siirryin lasilliseen viskiä ja laitoin ämyrin soittamaan taustalle sopivaa soundia. Klikkasin koneelta tiedoston ”Asennelista” auki. Kaipasin ajatuksia tuovaa, kantaa ottavaa musiikkia. Eli jotain lähes täysin kadonnutta ääntä menneestä. Siirryin sohvalle miettimään miksi tämäkään Bourbon ei osu, kenties liika tammisuus tökkii? Päätin kaivaa kaapista käyttöoluen, eli ”mikävaanmarketinalle3:neuronkalja” pienpanimostatuksella toki, jokainen tunnustakoon värejään. Ruokakauppojen valikoimat ovat siitä mieluisat, että kaipuuta Alkoon ei oikeastaan ole. Minulle riittää ajoittainen parin euron purkki: Brewer's Specialia, Keisaria, Olvin IPA:a, Kievaria ja muita. En jaksa matkustaa julkisilla hypermarkettiin, jonne ne ”kiintoisat” oluet ja Alkot päätyvät. Haluan asioida kaupungissa, kivijalassa, tai lähiöni marketissa. Autottoman viherpiipertäjän elämä on tällaista, mutta samapa tuo.. Laatua kun saa kotonakin tehtyä. 

Havaitsen olevani keveässä nousujohteisessa ja mieli on iloinen, tekstiä tuntuu syntyvän taas paremmin. Ei ole arkea edessä, ei takana, on vain tämä hetkeni Einon, Penan, sekä nyt taustalla laulavan Johnin kanssa.. Mitäpä jos ei olisikaan valtioita? Ei mitään minkä puolesta tappaa, tai kuolla.. Aah. Fiilis.. Tiedän että seuraavan terävän jälkeen tämä olisi menoa hyvin herkkään olotilaan, joten himmailen ja valutan tuoretta hanasta, divetyoksidia. Siihenkin kuolee, jos nauttii liikaa. Rajojen tunteminen on tärkeää, en halua itkeä, en suuttua, haluan vain hymyillä, tanssia ja halata maailmaa. Ja se on niin väärin.. Hasta Siempre. Nyt muurahaiset tulkaa, polttakaa ja tehkää tehtävänne. Minä kaadan vielä Quarter Caskia yömyssyksi ja kuuntelen vähän Tuoppini Jälkiä tässä teitä odotellessa.

Tiukkaa reittaamista hilpeissä tunnelmissa

Klassikon jälijllä: Sierra Nevada Pale Ale

Sierra Nevada Pale Ale..

Siinäpä nimi tälle illalle.

Voidaan kohtalaisen rehellisesti sanoa, että ilman Sierra Nevadan Pale Alea ja Anchorin Liberty Alea olisi koko nykyinen IPA buumikin vähintään siirtynyt, moni pienpanimo jäänyt perustamatta, usea olut keittämättä ja paljon juomatta kokonaan. Pelkästään Sierra Nevadalle se on edelleen panimon myydyin tuote, joka käsittää yli puolet kokonaismyynnistä. Olut joka on kenties yksi kaikkien aikojen kopioiduimmista oluista.

Sierra Nevada itsessään on Yhdysvaltain toiseksi suurin pienpanimo heti Boston Beer Companyn jälkeen ja maan seitsemänneksi suurin panimo. Mistään pienestä tuottajasta ei siis voida enään puhua.

SNPA (Sierra Nevada Pale Ale) on toki tavallaan monien sattumien tulos. Periaatteessa se juontaa juurensa 1970-luvulle ja päivään jolloin humala nimeltä Cascade tuli ulos. Aikaisemmin yhdysvaltalaiset humalajikkeet olivat olleet pitkälti samankaltaisia kuin lajikkeet Euroopassa. Kukkaisia, ruohoisia, puisia, käpymäisiä. Meni kuitenkin kymmenkunta vuotta kunnes herrat Grossman ja Camusi siirsivät kotiolut harrastuksensa kaupalliseksi. Uusi panimo otti nimensä Sierra Nevadan vuoristosta ja heti kättelyssä pantiin Pale Alea, aiempaa reippaammalla humaloinnilla ja viimeisteltiin Cascadella. Näihin aikoihin jo pelkän Ale-tyyppisen oluen näkeminen mantereella oli harvinaista, joten voimme vain kuvitella alkuvaiheen hankaluuksia myynnin kannalta. Lisäksi voidaan ottaa huomioon panimon uniikki hiivakanta, josta myöhemmin tuli eräs yleisimmistä hiivoista APA/IPA-osastolla. Wyeast 1056, Wlp001, Safale S05.. Rakkaalla lapsella on monta nimeä. ”Chico strain” on hyvin puhdas, kevyesti persikkaista hedelmäisyyttä tuottava ja varsin kuivaksi käyttävä hiivalajike.

Tänään se on jälleen edessäni. SNPA on edelleen se olut johon vertaan etäisesti jokaista American Pale Alea. Paljon on vettä virrannut ja muita kuluneita sanontoja. Se on edelleen tyylinsä Bench Mark. Ensikohtaamisemme oli rakkautta ensi huikalla, eivätkä edes vuodet ja ajoittaiset etäisyydet ole tätä tulta saaneet sammumaan. Pale-Alea, karamellimaltaita. Magnum-, Perle- ja Cascade-humalaa. Yksinkertaista, hyvässä tasapainossa ja niin raikasta.

Cascade pääsee hienosti rooliinsa. Sitruksista greippiä löytyy, kevyesti pihkaa myös. Muuten yleismaailma on kohtalaisen kukkainen ja hennon hedelmäinen. Keksinen maltaisuus ja vieno hunajaisen makea karamellisuus ovat juuri sopivasti taustalla tuomassa runkoa ja tasapainoa. SNPA:sta jää suuhun raikas, vienon katkeruuden hyväilemä jälkiliuku. Saunan päälle näin kesällä ehdoton ”must”.

Rapsakkaa kesän alkua ystävät.

Kahdeksan aliarvostetuinta oluttyyliä

Maailma on täynnä oluita ja täynnä oluttyylejä. Mutta mitkä tyylit saavatkaan vähiten arvostusta? mitkä tyylit ovat jäänneet ansaitsemattaan jalkoihin? IPA, Sourit, Saison, Imperial Stout, tynnyrikypsytteet, sun muut ovan nyt hottia. Entäpä mitkä ovat leikkisästi “Nottia”. Pitäisikö näitä valmistaa enemmän, eri tavoilla ja freesillä otteella? Nyt perehdymme mielestäni aliarvostetuimpiin oluttyyleihin, niihin jotka jäävät muun buumin jalkoihin. Toki voisin tehdä pitkän listauksen, jossa olisi mukana kaikki Hellesistä Brown Aleen. Haluan kuitenkin tehdä tästä vähän vaikeampaa ja pureutua niihin tyyleihin, joissa olisi potentiaalia, niihin joissa on todellisia huippuja, mutta aivan liian vähän panijoita meillä ja muuallakin.

1. ESB& Brittityylinen IPA. Kaikkien jenkkityylisten apojen ja ipojen kantaisä, joka on jäänyt syyttä lastensa varjoon. Reilusti humaloidulla aikakaudella olisikin upea nähdä vaihtelunkin vuoksi muitakin kuin niitä C-kirjaimella alkavia humalakomboja. Olla siis röyhkeä muiden lajikkeiden kanssa. Mitä tulisikaan jos käyttäisimme peribrittiläisiä makean keksisiä maltaita ja amerikkalaisia määriä vanhan saarivaltion humalaa? EKG, Fuggles, Bramling Cross, Target, Admiral, Progress, Northdown, Challenger ja muut kaipaavat ja ansaitsevat erilaista otetta perinteisten sekaan.

2. Scotch Ale. Oletteko kuulleet Wee Heavystä? Ai olette.. No miksi näitä paksuja, makeahkoja, toffeisia, reilun maltaisia, mutta silti kivasti tasapainossa olevia ja lievästi suklaisia keitoksia ei näe missään?

 3. “Kaikki belgityyliset, paitsi happamat ja Saisonit Belgian ulkopuolella”. Saison ja erilaiset Sourit ovat nyt niin kuumaa kamaa, että muut jäävät jalkoihin. Mistä uudet Tripelit, Quadrupelit ja Dubbelit? Reilun hedelmäiset, vahvat, silti upeasti tasapainoiset vaaleat belgit? Belgian ulkopuolelta?

"BA Pilsner"

4. Pilsner. On vain yksi Urquell. Pilsner on valtavan hieno tyyli, valtavan upeita ja sessioitavia oluita parhaimmillaan, mutta kaiken valtakunnan amerikkahumaloidut ökypilsit vievät kaiken huomion Eurooppalaisilta lajikkeilta. Saaz, Hallertau, Tettnanger, Spalt ja miksei modernimminkin vaikkapa Mandarina Bavarialla?

5. Altbier. Alt on upea. Alt on versatiili. Alt on mahtavaa juotavaa. Altia vaan ei keitä juuri kukaan? Luulisi kiinnostavan, koska tyyli on oikeastaan ja tavallaan lavea. Kaikkea niistä Doppelbockmaisista Dobbelstickeistä kevyempiin lähes 50ebun voimalla potkiviin, silti maltaisiin ja tasapainoisiin tuotteisiin ja siitä karamellisempaan suuntaan.

6. Eisbock. AWE. Näin tarvitseeko kertoa muuta? Hefeweizeniä puskee jokainen, Weizenbockia jo harvempi, mutta kuka tarttuisi haasteeseen ja keittäisi uuden upean Weizen-Eisbockin? Edes sellaisen perinteisemmän Doppelbockmaisen? Kuten Kulmbacher? Tai modernisti Kuhnhennin Rasberry Eisbockin tapaan?

7. Dry Stout. Juu tiedetään on se yksi ylitse muiden tässäkin. Nimeltämainitsematon Irlantilainen. Silti.. Stout on tulossa ja sessiotavaran ollessa suhteellisen kuumaa luulisi tämänkin näkevän yrittäjiä. Kuivaa paahdetta, reilusti humalaa, suklaisuutta ja kermainen juotavuus.. Kyllä yksi sellainen.

8. Höyryolut. Muinaismuisto, mutta tässäkin tyylissä olisi kivasti tulkinnanvaraa sopivalle taitelijalle. Maltaista, jenkkihumaloitua vanhoilla lajikkeilla, ei ihan Alea, ei ihan Lageria. Vähän molempia. Tyylikästä omalla tyylillään ja niin juotavaa.


Tällainen on minun kahdeksikkoni. Siinä olisi voinut olla muitakin, mutta päädyin näihin periaatteella: "Mitä ensimmäisenä mieleen tulee". Millainen olisi sinun listasi?

Hyvää alkanutta kesää

Takinkääntöä ja Glendronachia

Hallitus on kuollut, eläköön uusi Hallitus.
Näissä tunnelmissa päätti blogikin suunnata kohti konservatiivisia isokenkäisten vesiä. Tyylinä blogissa suosittu impro, juomana tyylikäs viski ja muotona video. Alla olevasta vhs-nauhurista kun painatte play nappia pääsette asiaan. Muistakaa:

"Ei kertakaikkiaan tehdä mitään
Mitä keskustapuolue haluaa
Vaikka Suomessa on tilaa..."

Munkki, siili ja Westvleteren Blond

Päivä taittui hitaasti iltaan. Rusko oli alkanut jo värjäämään kirsikkapuita kajollaan. Vieno kesäinen tuuli puhalsi ja helisti lehtiä yhteen. Kuljin alkavassa kesässä kohti kortteeriani ja pientä ystävääni. Tuota pientä huonettani askeettisuuden keskellä, sekä siellä majailevaa pientä siilinpoikasta, joka heräilee näin iltaisin syömään. Löysin pikkuisen vasta muutama päivä sitten luostarin mailta varsin kituliaan näköisenä. Koska olemme kaikki Luojan luomia päätin yrittää avustaa siiliä matkallaan. Mietin kotiin sopivaa säettä, mutta mieleni oli aivan liian ailahteleva siihen. Olin väsynyt kaikesta työstä jota olin tänään tehnyt luostarimme eteen. Paikassa joka on ollut olemassa jo 1200-luvulta lähtien täällä Popperingen humalatarhojen läheisyydessä keskellä kaunista maaseutua. Paljon vartijana.

Askeleeni veivät kevyesti hiekassa narahdellen lopulta niukasti kalustettuun huoneeseeni, johon veljeni oli veistänyt kenties tyyliin jopa hieman prameilevan tammisen pöydän vasta muutama vuosi sitten. Syystä tai toisesta Lukas maalautti pöydän mustaksi. Kenties vanhalla iällä olevalle munkille sallitaan muutama hullutus kaiken askeesin ja työn keskellä. Nyt vanha veljeni makaa arkussaan luostarin takana. Rauha hänen sielulleen. Muistan edesmenneen Veli Lukaksen kertoneen tänne tullessani tarinoita. Hän oli aloittanut työnsä vuonna 1838 avatussa panimossamme ja avusti läheistä St. Bernardusta tämän alkutaipaleilla, mutta sopimuksemme päätyttyä jo yli 20v sitten hän siirtyi takaisin tänne kotiin. Raskas, mutta Herran tuomana antoisa työ päättyi lopulta hänen osaltaan. Lukas oli kokenut vanhan selkänsä olevan liian heikko punnitsemaan maltaita. Herra oli armelias ja Lukas siirtyi veistämöön päiviensä ehtooseen asti. Itse en moista punnitsemista, keittämistä ja etenkään jatkuvaa siivoamista jaksaisi ja pelkäisin juomien houkutuksen olevan aivan liian suuri kiusaus noviisille. Juustola on minun kotini täällä ja koen salaa ylpeyttä sen tuotteista, ehkä syystäkin. Ainakin Veli Matias on sitä mieltä, että ruokahaluni juustoja kohtaan on taattu merkki laadusta jo kasvaneen vatsanikin puolesta.

Päätin lukea Raamattua ja tavata sen säkeitä auringon paistaessa viime säteillään harmaasta ikkunastani. Silti jokin tässä pöydässä on minulle edelleen mysteeri. Ikäänkuin se olisi väärän kokoinen vetolaatikostaan. Lukas jaksoi aina vitsailla sen olevan juuri sopiva suurta kirjaa ja suuria Herran tekoja varten.
 En jaksa miettiä, joten päätän kaivaa Raamattua laatikosta, kun käteni kopsahtaa vahingossa johonkin. Ruskea pullo ponnahtaa ja vyöryy tammipuista pohjaa pitkin aina laatikon takaa käteeni. Pelkään saavani mustelman, mutta välillähän Herra koittelee lapsiaan, joten käännän toisenkin kämmenen. Naurahdan omalle nokkeluudelleni ja ihmettelen mitä juuri tapahtui. Siilinpoikanenkin on kömpinyt pöydälle kaipaamaan ravintoa ja katsoo minua pitkään mustilla, uteliailla silmillään.
 Katselen pulloa laverillani istuen. Veli Lukas on tainnut pitää piiloa pöydässään? Kyllä se näyttää aivan oman panimomme tuotteelta. Vihreä korkki, jossa nimi Blond. Mehän emme käytä etikettejä ollenkaan sitten toisen maailmansodan hullujen päivien. Se näyttää kauniilta.
Yhtäkkinen halu maistaa tätä tuotettamme on liian vahva ja sorrun kaivamaan pikariani esiin pienestä puisesta kaapistani. Mietin matkalla onko tämä syntiä, vai kenties suurempi tahto? Kenties se selviää vain maistamalla. Mietin millä tämän avaisin? Ehdin jo sovittaa korkkia kiviselle ikkunalaudalleni kunnes katson pöytääni tarkemmin. Lukas on ollut kyllä nerokas. Laatikossa on ollutkin valeseinä ja löydän kohtalaisen uuden näköisen korkinavaajan. Pohdin voisiko tämäkin olla yksi lukuisista tuotteistamme samalla kun käteni hivelevät sen karhean mustaa pintaa. Havahdun ja annan ystävälleni ruokaa hajamielisenä pulloa ajatellen. En malta odottaa enään. Koetan onneani..

Vihreäkorkkinen Westvleteren sihahtaa auki. Hetki joka tuntuu väärältä, sillä kohta tätä harvinaista nektaria ei ole. Se on silloin tehnyt jumalaisen tehtävänsä ja voidellut suuni, kurkkuni ja vatsani. Täten tämä hetki tuntuu pyhältä rituaalilta. Pikariini valuu samean oranssinkeltaista eliksiiriä. Kuudenteen päivään saakka se jätti hennosti kestävän vaahdon lakikseen ja suojakseen maailman pahuudelta. Vain levätäkseen ja laskeakseen lepopäivänä.

Otin kuppini käteen, laskin huppuni ja nuuhkaisin. Reilusti kypsää öljymäen hedelmää tuoksui sieraimiini tänä kesäisenä yönä. Omenaa, vähän sitrusta ja hyvin kevyesti hunajaviinimäistä paheellista makeutta. Kuivahko yrttisyys käy suviyössä tervehtimässä nauttijaansa.

Maistan juomaa varovasti, sillä meitä on varoitettu yön pahoista voimista tässä pimeyden laaksossa vailla paimenta. Se maistuu yllättävän kuivalta ja katkeralta. Elämän makuista nestettä vailla lihan syntejä. Hyvin moniulotteinen juoma vaatii toista kulausta. Mausteisuutta Jerusalemin toreilta, kevyttä hedelmäisyyttä ja yrttejä. Maltaisuus tuo vähän apottimaista pyöreyttä tähän. Houkuttelee kiusausten tielle. En pysty kieltämään kolmasti tätä, vaan otan uuden huikan. Kesäistä ruohoisuutta ennen lopullista tuomiota ja puraisua. Tässäkö tämä nyt oli?

Suuhun jää miellyttävä keskitäyteläinen olotila. Veljeni kuiski vahvemmistakin versioista, jotka saavat paaston aikaan yletöntä riemua aikaiseksi veljeskunnassamme. Mietin oliko tämä oikein? Vielä ei pensaikko ole syttynyt palamaan, mutta olenko nyt pettänyt Herran ja astunut ylettömän riettauden tielle? Eniten huolestuttaa että pidän tästä.. Uhraanko nyt ihmisen, joka pitää halua sisällään? Joudun miettimään näitä synkeitä ajatuksia pitkään. Minua koitellaan, miksi olenkaan niin heikko? Haluaisin tätä vielä lisää ja epäilen että edellinen kaveri taisi saada tästä 30 hopearahaa..

Siilikin myhäilee kylläisenä vieressä ja nuuhkii pöydälle valuneita pisaroita mietteliäänä.