..Taas on se vuodenaika..
Tervehdys rakkaat lukijat. Olen pitänyt paitsi tarkoituksenomaista paussia koko touhusta, mutta myös ollut hyvin kiireinen. Asiasta voi toki lukea lisää vaikka tästä.
Tänään päätin kuitenkin tarttua itseäni niskasta kiinni. Jotenkin oluesta puhuminen ja nauttiminen on kamalan luotevaa, kun samalla itselläni on keitos menossa. Nokkelimmatpokkelimmat varmaan arvaavatkin mitä keitän, jos vihjeenä on Saison, maitokauppavahvuisuus ja NZ humala. Enempää ei uskalla mainita, ettei illan pimeydessä paikalle liukastele mustapukuisia miehiä ilman sädepyssyjä. Voin ainakin mainita että tuore humala tuoksuu huumaavan hyvältä.
Asiaan. Menneen viikon aikana olen tässä tasaisesti jo joitakin näistä tuotteista nauttinut, usein ruuan kera, ruokaa laittaessa tai muuten vain. Tarkkoja arvioita tietenkään ei ole, mutta pureudunkin nyt siihen tunteeseen joka jäi paperille ja muistini tylsiin luistimiin.
Aloitan Malmgårdin ehkäpä kiintoisimmasta tuotteesta tälle kaudelle.. Haa se ei ole Barley Wine, koska kyllähän sielä sitä osataan tehdä, vaan Craft Dry Cider.
Olen monesti tuskaillut kotimaisten siiderien aivan järkyttävää maailmaa. Esanssia, hedelmäviinipohjaa, sokeria, mango-papaija-piparminttu-vaahtokarkki-energiajuoma makuja ja lisäaineviidakkoa. Ei, ei, ei.. Kuulkaas nyt. Siideri on yksinkertaisimpia juomia raaka-aineiltaan, vain omenaa ja hiivaa, comprende?
Niin harvoin näen näitä tuoreista omenista puristettua mehua ja siitä käytettä siideriä maamme markkinoilla (kotimaista siis), että jaksan pahemmin näitä hyllyjä kiertää. Silti siideri on mitä mainioin janojuoma ja kesäjuoma. Itse olen juonut mm. erinomaisia kotonakin pantuja siidereitä, Leeville kiitokset tästä, ja olen hyvinkin kiinnostunut asiasta, koska minulla on monta siiderimaailmaa koskevaa ideaa päässäni ja ei tämä ei sisällä papaijaa, tai edes limeä, tuota hedelmistä mainiointa.
No nyt pitkästä aikaa tällaisen tuotteen löydän. Malmgårdilla oli viime vuoden Soppissa todella timangi siideri, joten toivon tämän yltävän samalle tasolle.
Sameaa, kullankeltaista omenamehua. Omppua, kenties kotimaista? Vahvuutta karvan alle kuusi prosenttia, eli varsin sopivasti näin ruokaa laittaessa. Reilusti omenaisuutta ja tallimaisuutta, sekä vähäisesti mausteisuutta mukana. Kenties hiivasta? Kuiva, mutta ei ehkä aivan niin kuiva kuin kuvittelin, sillä hapokkuus ei iske aivan silmille ja samaa nyökyttelee myös naisväkikin. Pyöreyttä jäljellä siis. Ainoa kiusaava asia on kevyt yksiulotteisuus, mutta muuten todella mainio siideri.
Ruuan valmistuessa mietimme hetken sille sopivaa kaveria. Eväänä tietysti ulkoilupäivän päätteeksi niinkin hifiä kuin jauhelihakastiketta ja perunamuusia, eli todellista herkkua siis.
Valitsimme Vaspin Savuvehnän ja voi kuulkas, sehän oli nappivalinta se.
Vakka-Suomessa on tällä hetkellä tämän myötä kenties maan paras savuolut osaaminen, mikä ei mielestäni ole mitenkään vähäpätöinen saavutus. Korkatessa pelkäsin Vaspin Vehnästä tuttujen esterien hyökkäävän savustetun maltaan omien fenoleiden kimppuun ja luovan jotakin aivan kauheaa. Olin väärässä.
Samean punaruskeaa ja kohtalaisen hyvävaahtoista olutta. Savuisuus lähentelee Bamberg tasoa, todella hienoa. Vehnäoluen aromit hyvin tasapainossa savun kanssa, eli suomeksi: Savua enemmän kuin banaania, purkkaa tai neilikkaa. Runkoa juuri sopivasti ruuan kanssa, keveä banaanishedelmäinen makeus tuo sopivasti tasapainoa ja savuisuus osuu kastikkeen kera todella miellyttävästi makuaistiini. Hiilihappoja kenties vähemmän kuin vehnissä normaalisti, mutta tähän tämä valinta sopii. Suuhun jää miellyttävä maku ja oluessa riittää potku pyyhkimään rasvaisuuden kurkusta pois. Jään sohvalle tyytyväisenä hymyilemään raukeana. Unet maistuisivat.
Ja tänään.. Saisonia keitellessä halusin fiilikseen..Saisonia?
Rekolan panimolta Funky Luomu kuullostaa hauskalta ja kiinnostavalta.
Harmittelen jo nyt sitä ettei edessä ole kuin eilisestä muussin jämistä leivottua rieskaa, todella hyvää. Tämä siis siksi, että tiedän Rekolan herrasväen olevan varsin intohimoisia ruuan ja oluen yhdistäjiä ja juuri tässä suhteessa Rekolan tuotteet toimivat mainiosti.
Mausteista hiivaisuutta päällä. Sekahedelmäkiisselimäisiä aromeja. Bretta ei ole vielä aivan selkeästi päällä, joten kypsytys alkoi kiinnostamaan. Makeahkoa maltaisuutta, vähän karamellia. Loppua kohden tämä tuntuu taipuvan myös kuivatun hedelmän suuntaan. Funkya kyllä. Hiivojen kera bretta erottuukin jo. Omenaisuus maalaa tähän oman sävynsä. Mukavan rustiikkista ja jotenkin..niin Rekolamaista. Ja jälleen kiroilen etten malttanut odottaa ruokaan asti.. Huoh, ehkä seuraavalla kerralla.
Näin tänään. Jatkossa tulen kirjoittelemaan enemmän tunteella, kuin asialla. Silloin kun koen, haluan ja minulla on oikea fiilis. Jos kirjoittaminen ei tunnu kivalta, pidän taukoa. Tänään oli kuin olisi nähnyt rakkaan lapsensa pitkästä aikaa, vaikkei aivan gonzomaiseen ajatuksenkulkuun ja virtaan mentykään. Asia pitoisemmat lyhyet uutiset ja tilannekatsaukset löytyvät muuten kätevimmin joko muualta, tai sitten blogin fb-yhteisöstä.
Hauskaa alkavaa viikk..damn, olin edelleen aivan sunnuntaissa.. Alkanutta viikkoa.
