PanoPäivänSatoa: Going (almost) Pro @ Mustiala

Panimolaitteistoa

Iltaa. Tässä luvattua tekstiä panimokurssilta.
Osallistuin Mustialan/HAMK:n järjestämälle "Oluen Valmistus" kurssille ja olen tässä yhdessä jos toisessa blogitekstissä luvannut koostetta viime viikon panoreissusta.
Kurssin lopputyöhön kuuluu harjoitusvierteen ja varsinaisen lopputyön valmistaminen. Lopputyön pääsi panemaan panimon "isoilla vehkeillä" jos tälle n. 200l erälle löytäisi ostajan. Meidän kurssiltamme käsittääkseni vain yksi(?) on valmistamassa ison satsin.
Harjoitusvierre työssä pääpaino on seurata olutmestari Puupposen työskentelyä, jotta lopputyöstä selviää yksin. No koska itse yövyin alueella, eikä kiirettä ollut, niin panimme kaksi erää "harjoittelutyötä". Harjoitustyökin oli tietysti panimon selkärankaa, eli Kuninkaankartanon Renkiä. Lassi näytti ensin miten heidän laitteistonsa toimii ja selosti työvaiheita, jotka omista kotipanimotaustoistani johtuen olivat hyvinkin tuttuja, vaikkakin isommassa mittakaavassa. Seuraavan erän Renkiä panin itse maestron seuratessa työskentelyäni kattiloiden ja kenkkuilevan pumpun kanssa.
Laitteisto on käsittääkseni kotimaisen Tankki oy:n valmistama 200l-250l laitteisto, joka on hyvin manuaalikäyttöinen, eli täydellinen meikäläisen tekniikkapäälle. Vähän liikkuvia/sähköisiä osia = Vähemmän hajoavia osia, vai?

Pumppu kytketty keittokattilaan, toinen pää whirlpooliin.

Laitteistoa

10h myöhemmin olikin kaksi erää keitelty, paikat siivottu ja meikäläinen tarvitsi raitista ilmaa.
Ihme kyllä, oma harjoituskeittoni meni kivuttomasti, joskin pumppu ei aluksi oikein halunnut vetää, mutta siitäkin selvittiin.
Loppuillan selailin muistiinpanoja ja laskin laitteiston vaikutusta lopulliseen reseptiin, jonka paneminen oli edessäni seuraavana aamuna.

 Reseptistä sitten voisinkin kertoa hieman. Pyydettiin tavallaan simppeliä olutta, humalaa sai olla ja pientä twistiä. Päädyin lopulta haasteeseen ja loin lopulta kokonaan uuden reseptin. Tämä on tietoinen riski, toki olisin voinut keitellä jo olemassa olevia oluitani, mutta...Tahtoo luoda uutta. Valinta päätyi jenkkityyliseen vehnään. Halusin käyttää muutamia suosikkihumaliani tähän, joten humalapolitiikka osui kombinaatioon: Magnum, Simcoe, Amarillo ja Citra. Ja jotta sitä pientä twistiä saadaan, niin kuivahumalointi pitäisi toteuttaa Amarilolla ja Citralla.
Hiivapuolesta huolehtii reilumpi määrä Kölsch hiivaa.

Mäskäten ja rollaten

Ja seuraavana aamuna olikin "suuri päivä". Myönnän olleeni hieman täpinöissäni marssiessani panimoon ja laskiessa kuumaa vettä siiviläamme/mäskikattilaan ja vetäessäni haalaria ylle.
Maltaat olivatkin jo valmiina. Veden lämpötila osui heti kohdalleen ja lisäsin hieman maitohappoa ja suoloja, koska paikan vesi yksinkertaisesti vaatii sitä.
Mäskiä sekoittaessani onnistuin tietysti tökkäämään litramitan kattilaan, mutta onneksi sain senkin kauhalla ongittua ylös.

Siivilöinti tässä panimossa etenee väliastian kautta, josta pumppu imee noin 25-30l kerrallaan.

Väliastiasta keittokattilaan

Pohtiva ilme, ph:n ja ominaispainon mittailua

Siivilöinnissä meni aavistuksen kauemmin, mitä odotin. Tämä saattaa toki johtua siitä, että kyseessä on vehnäolut. No keitto meinasi tietysti tulla kahdesti kattilasta ylitse, mutta tämä oli jo ennakkoon tiedossa. Tästä selvittiin ruiskuttamalla hieman kylmää vettä päälle.

 

Käymistankkia

Keittelin tunnin ja vartin ja pumppasin vierteen whirlpooliin, johon lisäsin aromihumalat. Vierteen asetuttua toviksi oli aika ruveta jäähdyttelemään ja samalla tuli kerättyä jäähdytysvettä talteen panimon pesuvedeksi. Lopulta käymistankki alkoi täyttyä, joskin levyjäähdytintä sai säätää jotta vierteen lämpötilan sai sopivaksi.
Olut tankissa ja hiivaa päälle, siivous ja näkemiin. 7,5h päivä täynnä ja odotukset kohdallaan.

Mallas pitää saada myös pois..

 Ylipäänsä yllättävän kivuton päivä. Odotin tuhansia ongelmia, mutta selvisin vain poltetulla rystysellä, pinnat ovat tosiaan kuumia.
Olut on nyt käymässä ja valmistuessaan n. viiden viikon kuluttua tämä työ, jonka tavoitteena on tietysti lyödä RateBeerin American Wheat kategoria..eiku..Olla varsin maukasta ja simppeliä juotavaa, sekä mitä todennäköisimmin ensimmäinen lähes "paljasjalkaisen" Kouvolalaisen panema kaupallinen olut "sataan vuoteen". Olut menee tietysti toiseen olohuoneeseeni, eli Kouvolan Old Tomiin myyntiin. Tästä onkin hyvä jatkaa, mutta mihin suuntaan? Aika näyttää ja toivottavasti tulevina vuosina tämä satsi ei jää kaupalliseksi joutsenlauluksi.

PS. Satsi on vielä nimeä vailla, ajatukset ja ideat otetaan vastaan. Parhaimmat omitaan törkeästi, ainakin ilman "copyraitteja".

Humalapornoa loppuun

Alkon pienpanimo oluet '13: Mikkeller Sort Gul

Oluen speksit:

Mikä: Mikkeller Sort Gul, Black IPA, Tanska
Mistä: Alko
Hinta: 5,02€/0,33l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 7,3%, Katkerot: 72ebu ja Väri: 152ebc Nippelitietoa: Kööpenhaminan "mustalaispanijat" ovat panneet tämän Black IPA:n De Proefin panimolla. Humalapuolelta on esiin nostettu: Columbus, Cascade ja Simcoe. Black IPA on India Pale Ale, jossa on mallaspohjassa tummia ja paahdettuja maltaita tuomassa väriä ja usein makuakin.

Jälleen äärettömän pitkän ja kiireisen viikon päätös. Allekirjoittaneella on yksinkertaisesti ollut aivan liikaa puuhaa niin oluen parissa, kuin ilmankin. Mustialan keittoreissulta on vielä raporttia tulossa ja pitäisi nämä pienpanimo oluetkin käsitellä. Tähän päälle ynnättynä muutama muu tapahtuma, duuni ja liian höveli luonne auttaa aivan liian monessa projektissa. Tänään kuitenkin Mikkelleria. 
Kuutta eri mallasta (liikaa?) ja kolmea humalaa on käytetty tässä panimon "musta ja keltainen" oluessa. Black IPA on kovin muodikas tyyli ja koska suurin osa harrastajista on muutenkin enempi vähempi humalahörhöjä, niin tämä varmasti osuu maaliin, vai osuuko? Odotukset ovat kohdillaan aina Mikkellerin tuotteita juodessa, etenkin kun pullon hinta on varsin suolainen. Tosin ruokakaupasta samalla hinnalla irtoaa hyvällä tuurilla jopa niinkin paljon, kuin puolisen litraa brittibitteriä.

 Ulkoisesti tämä olut on tietysti mustan ruskeaa. Lähes läpikuultamatonta olutta varsin hyvällä ja tukevalla vaahdolla. Pitsiä jää lasiin, eikä vaahto katoa hetkessä. Ulkonäkö kunnossa, voidaan arvioida muutakin.
Tuoksutellessa melko perinteistä IPA tavaraa. Kevyt trooppinen hedelmäisyys kutittaa nenää, greippiä  ja havut pyyhkivät loputkin pois. Hetken kuluttua paahteisuuden havaitsee selvästi. Hieman kahvia ja jopa savuisuutta ja suklaata. Rapsakka tuoksu, mutta varsin miellyttävässä tasapainossa tyyli huomioiden. 
Maku on vahvasti humalanpuolella. Pihkaisaa havumetsää, sitrushedelmiä ja greippiä. Paahteinen maltaisuus jää hieman alle, mutta hyvin hennon lakritsaisen sävyn voi maistaa ennen seuraavaa katkeran suloista humalan puraisua. Jälkimaku on pitkä ja monipuolinen. Paahde ja katkeruus lyövät miellyttävästi kättä ja suu kiittää jokaisesta huikasta.
Suutuntuma on kohtalaisen täyteläinen, vaikkakin juotavuus on sangen passelia. Runko ei tunnu liian paksulta ja väitän kaurahiutaleiden hieman pehmentävän oluen jykevyyttä.
Mikkeller osoittaa edelleen hallitsevansa lähes jokaisen reilummin humaloidun tyylin. En väitä tämän oluen nousevan miksikään kulttisuosikiksi, mutta varsin suunmukaista juotavaa. Suositellaan jokaiselle hopheadille maistettavaksi.
  Pisteet:
Tuoksu: 8/10, Ulkonäkö: 4/5, Maku: 8/10, Suutuntuma: 4/5, Yleisvaikutelma: 15/20, Yhteensä: 39/50      

Korkin kääntöpuoli:

Korkin kääntöpuoli on anonyymi satunnaismaistelija ja oluen, siis kaljan viihdekäyttäjä. 

Tipaton tammikuu muuttui mun kohdalla ensin vähä-alkoholiseksi, sitten kännittömäksi. Sekään ei toiminu, vaan siirryin siitä vatsahuuhteluun, jossa päätin et ei tästä kyllä tule darratontakaan kuukautta. Krapulapizzaton piti hetken, mutta sen jälkeen, kun tilaamassani kebsussa oli kolmatta kertaa pitkä musta karv..siis hius. Niin siirryin suosiolla äitien laittamaan einespizzaan. Lopult koko tammikuu oli ihan pilalla, joten päätin ottaa senkin edestä. Toissa viikol sisäinen Puskani sai tarpeeks ja join pelkkää vissyä ja kahvia. Se sai mun vatsan kiertämään itiksest rööperiin ja takas. Ja tässä sitä ollaan, päivänä ku vannon etten enää ikinä juo kahvia, tai mitään muutakaan sitä etäisesti muistuttavaa. Otan tästä mustasta bissestä huikan ja hissipoika nousee auttamatta vatsahappojen saattelemana kohti kattohuoneistoa. V..sti liian kahvinen ja niin katkeran kitkerää nestettä, että tarviin varmaan litran samariinia seuraavaks. Katellaan jos tää fiilis helpottaa, ni voin palata astialle keväämmäl.
 

Alkon pienpanimo oluet '13: Nokian Tuplakeisari

Oluen speksit:

Mikä: Nokian Tuplakeisari, Doppelbock, Suomi
Mistä: Alko
Hinta: n. 3,52€/0,33l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 8%, Katkerot: 16ebu ja Väri: 60ebc
Nippelitietoa: Entinen PUP nykyinen Nokian Panimo laittoi tarinan mukaan alunperin Bockia, joka kävi aiottua paremmin, joten siitä tulikin Doppelbockia. Humalina: Hallertau Magnum, Perle ja Spalter Select.


Terveisiä taas Mustialan suunnalta, pari tiukkaa panopäivää takana, mutta niistä myöhemmin. 
 Kuten varmaan muistatte. Alkolla oli viime vuonna juhlavuosi ja se otti nipun kotimaisia pienpanimo oluita valikoimiinsa. Tällekin vuodelle löytyi tukku pienpanimo oluita myyntiin ja tänään edessä on ensimmäinen. Koko lista löytyy vaikkapa tästä.
Luonnollisesti olen ehdottomasti sitä mieltä, että näitä oluita tulisi saada helpommin valikoimiin ja tällaiset kerta erät ovat ainoastaan pienen laastarin laittamista vuotavaan suoneen. No ollaan nyt sen verran positiivisa, että mennään asiaan.
Nokian panos tälle vuodelle ei toivottavasti ole pullossa pilalle mennyttä, kuten mennä vuonna. Tyyliä on haettu perinteisestä ja hyvin talveen sopivasta Doppelbockista ja tämä on pullon perusteella "Pirkanmaalainen Bock".

    Ulkoisesti kauniin punaruskea olut valuu lasiin. Vaahto kruunu tulee...ja menee samantien.
Tuoksussa on jotain hyvin nokialaista ja se lie hiivakannan ansiota, house flavor löytyy. Makeahkoa maltaisuutta, hieman mämmiä ja karamellia. Aivan hennosti hedelmäisyyttä ja alkoholia taustailevat tässä oluessa. Simppeli Doppelbockmainen tuoksu, veikkaisin olevan osin samaa reseptiikkaa kuin panimon Münchener?
Maultaan "Double O Keisari" on keskimakean maltainen. Kevyesti mämmiä ja kuivattua hedelmää, aavistus vihanneksisuutta ja lopussa keveä katkeron puraisu. 
Ei sinänsä hassumpi, ikäänkuin hieman kuivempi versio Paulaner Salvatorista. Ei yllä kuitenkaan Celebrator/Asam Bock tasolle. 
Suutuntuma pyörii kohtalaisen täyteläisen ja keskitäyteläisen harmaalla alueella. Juotavuus on passelia, hiilihapot matalalla.
Nokia polkaisee ensiyritykseksi varsin juotavan ja tasapainoisen Doppelin, joka ei harmi kyllä aivan iske sen miljoonan voltin lailla. Hyvää ruokajuomaa kuitenkin.
 Pisteet:
Tuoksu: 7/10, Ulkonäkö: 3/5, Maku: 7/10, Suutuntuma: 4/5, Yleisvaikutelma: 13/20, Yhteensä: 34/50    

Omasta Panimosta: Imperial Black Ale

Oluen speksit:

Mikä: Kouvostoliiton Imperial Black Ale, "Black DIPA", Suomi
Mistä: Kotoa
Hinta: n. 2€/l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 9,9%,  katkero: 90ebu ja väri: 122ebc .
Nippelitietoa: Humalina mm. Citra, Nelson Sauvin ja Columbus, maltaita, vettä S05 hiivaa ja sokeria.



Huge as a Star Destroyer and massive as a black hole. Marraskuussa pantu järkälemäinen yritys tuottaa jotain massiivista, aivan pimeää ja tyyleihin kuulumatonta on viimein esittelyssä.
Kyseessä on tietysti kotona pantu erä, jonka prosessi oli yhtä salainen ja massiivinen, kuin tapaukset JFK, Roswell, D-Day, jne. Salaisempi kuin Brooklynin Black Ops. Jotkut sanovat, että tämä piti vuotaa verkkoon, mutta kamerat ja muut sähkölaitteet pimentyivät prosessin aikana. Samat lähteet kertovat, että edes wikileaks ei osannut paikalle ja että naapurustossa leijui koko tapahtuman ajan mystinen maltaan tuoksu. Puheita riittää kylmäfuusiosta aina tähtien välisen matkustamisen keksimiseen. Olen kuullut myös sitkeän huhun, että olutta olisi tarjottu jossakin Kanta-Hämeen intiaanimailla erään olutkurssipäivän iltana. Valitettavasti kukaan ei ole jäänyt vahvistamaan huhuja.
Totuus on silti kolmiteräinen miekka ja nyt se on edessämme. 

 Ulkoiselta olemukseltaan syvän mustaa ja paksuhkoa nestettä, joka jättää päälleen tiiviin ja kermaisen vaahdon.
Tuoksussa todella reipas yhdistelmä aromeita. Trooppinen hedelmä lyö kättä puumaisen havuisuuden kanssa. Hedelmäisen persikkaisia estereitä, sitrusta ja tukeva paahdettu maltaisuus liukuvat tummaan suklaaseen. Vahva ja kompleksinen tuoksu, silti harmonia on hämmentävän hyvällä tasolla.
Maussa jyhkeästi maltaisuutta, paahdetta ja suklaata. Hieman lakritsaa taustalla. Humalointi on melko tukevaa ja tuoksun kaltaista. Trooppinen hedelmä hieman alla, greippiä ja mäntyistä havuisuutta riittää. Jälkimaku on yllättävän smoothia. Katkerot purevat, mutta eivät karkeasti.
Suutuntuma on kohtalaisen täyteläistä, alkoholi pysyy piilossa, juotavuus pysyy sopivan karbonaation ansiosta vallan passelilla tasolla.
Ylipäänsä väistää suurimmat DIPA murheet. Runko on tukeva, muttei liimainen, tai liian makea ja humalointi ei tunnu päälle liimatulta. Varsin maistuvaa ja kiistämättä yksi parhaimmista tuotoksistani.   

Olutarvioissa: Belfast Bay Lobster Ale & McGoverns Oatmeal Stout

Tänään maitokaupan uutuuksia lasissa. Kävipä eilen niin, että paikalliseen Citymarketiin oli eksynyt tukku uutuuksia. Viiden euron brittibittereiden lisäksi hyllyyn oli saapunut kaksi täysin tuntematonta jenkki olutta. Tyyleinä ilmeisesti amber ale ja oatmeal stout. Hintakin oli jäänyt selvästi alle kolmosen, joten nämä testiin ja vitosen Theakstonit, Molesit ja muut ylihintaiset jäivät hyllyyn. Aloitetaanpa eksoottisesti nimetystä Lobster Ale:sta


Oluen speksit:

Mikä: Belfast Bay Lobster Ale, Amber Ale, USA
Mistä: Maitokaupat
Hinta: 2,79€/0,355l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 4,7%,  katkerosta ja väristä ei arvoja.
Nippelitietoa: Oluet on pantu Shipyard Brewingin panimolla (RateBeerin perusteella). Oluen nimi tulee hauskasta ajatuksesta, että Mainesta kotoisin olevalla oluella pitäisi ehdottomasti olla nimi Lobster Ale.

 

Maitokauppavahvuinen Amber Ale, eikä edes "niin" kovin kallis. Uusille sessio juomille on aina paikkansa, joten mielelläni otan tämän testiin. Etiketti huokuu USA:n koilisrannikon tunnelmaa, joten aika kaataa olut lasiin.

Ulkoisesti syvän punertavanruskea olut keskitason vaahdolla, joka ei valitettavasti ole kaikkein kestävin.
Tuoksu on melko mieto. Leipäisen makeaa maltaisuutta, hiven karamellia ja hedelmäisyyttä, jonka alla vähäisesti sitrusta ja puumaisuutta. Puhdas ja virheetön, mutta kyllä tässä särmää saisi olla enemmänkin. Tasapaino toki kohdallaan, mutta tässä ei oikein saa otetta maltaasta, eikä humalasta.
Maultaan miedon karamellisen toffeinen, hennosti paahdettua maltaisuutta ja hedelmäisyyttä. Jälkimaussa kevyesti ruohoa, puuta ja rapeahko katkeron puraisu.
Ei valitettavasti aivan iske makukaan.
Suutuntuma on nippanappa keskitäyteläinen, hiilihappoja piisaa vähän liiankin kanssa ja se tekee tästä hieman pahvisen. Helppoa juotavaa kyllä.
Lobster Ale ei hauskasta nimestään huolimatta aivan osu makuhermooni. Simppeli, puhdas ja harmiton amber ale. Suosittelen aloittelijoille ja ruuan kanssa.

 Pisteet:
Tuoksu: 6/10, Ulkonäkö: 3/5, Maku: 6/10, Suutuntuma: 3/5, Yleisvaikutelma: 12/20, Yhteensä: 30/50


  Ja sitten Oatmeal Stoutin pariin..

Oluen speksit:

Mikä: Belfast Bay McGoverns Oatmeal Stout, Sweet Stout, USA
Mistä: Maitokaupat
Hinta: 2,79€/0,355l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 4,7%,  katkerosta ja väristä ei arvoja.
Nippelitietoa: Oluet on pantu Shipyard Brewingin panimolla (RateBeerin perusteella). Suomiversio on ilmeisesti lantrattu, sillä normaalisti tämän vahvuus pitäisi olla nn.6,5% tienoilla..

 Kaurapuurostouttia seuraavaksi eteen. Hinta täysin sama kuin hummerissa, joten suurella mielenkiinnolla kaadan tämän lasiini.

Ulkoisesti lähes sysimustaa olutta. Vaahto on tässäkin keskitasoa ja hajoaa varsin piakkoin lasin reunoille.
Tuoksu on hentoisesti paahteinen ja suklainen. Aavistus laktoosia ja kahvia mukana.  Hyvin simppeli, joskin varsin toimiva tuoksu. Lisää paahdetta tälle rungolle, niin oltaisiin tuhkakuppiosastolla ja tukevampi runko ajaisi tämä pois maitokaupasta, joten kompromissina ihan osuva.
Maku on melko paahteisen kuivahko, laktoosinen ja maitosuklainen.  Kahvisuutta ja keveä humalointi kuivaavat loputkin mausta, eikä kevyehkö makeus pääse auttamaan asiassa, sillä runkoahan tämäkin kaipaisi  lisää. 
Suutuntumaltaan keskitäyteläinen, helpohkosti juotava olut. 
McGovern ei ole hassumpi maitokauppastout. Vaikea tyyli näin matalille vitamiinitasoille, mutta yritykseksi varsin juotava. Toimii, vähemmän yllättäen, suklaan kaverina kivasti.

 Pisteet:
Tuoksu: 7/10, Ulkonäkö: 3/5, Maku: 7/10, Suutuntuma: 3/5, Yleisvaikutelma: 13/20, Yhteensä: 33/50
   

Yhteenvetona: Hintaansa nähden molemmat onnistuvat tyylissään ja alkoholiraja huomioiden varsin tyydyttävästi. Ei huippua, mutta varmaa sessiotavaraa.

Olutarvioissa: AleSmith Wee Heavy

Oluen speksit:

Mikä: AleSmith Wee Heavy, Scotch Ale, USA
Mistä: "Ulkomailta"/Alko Arkadia
Hinta: Arkadian Alkossa suolaiseen: 24,7€/0,75l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 10%,  katkero: 24ebu ja väri: 124ebc.
Nippelitietoa: AleSmith on 1995 perustettu San Diegosta kotoisin oleva panimo. Tuotteet ovat harrastajapiireissä suosittuja ja kotimaan markkinoille tämän lisäksi ovat eksyneet mm. Arkadiaan AleSmith IPA. 



Lauantaita kaikille. Tänään lasissa skottilaisperäinen olut yhdeltä harrastajien suosikki panimoilta rapakon takaa. AleSmih Wee Heavy on klassinen esimerkki, kuinka jenkkipanimot haluavat tehdä oluistaan alkuperäistä isompia, eikä pelkästään pullokoon puolesta. Tavallisesti Wee Heavy on raskain skottialeista noin 7% rungollaan. Tällä kertaa alkoholia on saatu 10% verran. Mallaspohja melko perinteistä Maris Otteria ja paahdettua ohraa. Tyypillisesti tämän tyylin oluet ovat myös hieman makeita ja tällöin oluita on "kattilakaramellisoitu". Lyhyesti: Vierrettä on keitetty kasaan reilusti, jolloin vierre paitsi konsentroituu, tapahtuu myös  melkoisesti mailard reaktioita ja sokereiden karamellisoitumista.
 Wee Heavy on siis periaatteessa yksinkertainen olut, mutta yleensä nämä ovat olleet pahuksen maistuvia ja talveen sopivia.
Ei siis muuta kuin käärepaperia kaulasta pois ja olutta lasiin.

  Lasiin kaatuu tummaa punertavanruskeaa olutta jättäen päälleen hennon keskikokoisen vaahdon. 
Tuoksu on reilusti maltainen, keskimakea ja hieman melassinen. Aavistus tummaa suklaata ja kahvia taustalla. Kevyt savuisen viskinen vivahde käy nenässä tummien hedelmien kera lopussa. Monimuotoinen, kohtalaisen vahva tuoksu joka selvästi paranee oluen lämmetessä hitaasti kohti huonelämpöä.
 Maussa maltaisuus dominoi tätä olutta aivan selkeästi. Todella tukevan mämmisesti itseasiassa. Kevyesti luumuisaa kuivattua hedelmäisyyttä ja tummaa suklaata. Paahteisuus on varsin sopivassa tasapainossa ja syö pahimman makeuden pois ja tuo, suklaan lisäksi, hennosti kahvia tähän pakettiin. Jälkimaussa kevyesti savuisuutta, joka lienee paahdetusta ohrasta peräisin?
Suutuntuma on todella tukeva, alkoholi lämmittää alla ja juotavuus on yllättävän kohdillaan näin jyhkeäksi tuotteeksi.
AleSmithin versio Wee Heavysta on yllättävän klassinen. Säkkipilliyhtyeestä ei tullut norjalaista kirkonpolttometallia soittavaa pumppua tällä kertaa, vaan olut osuu tyyliin ja juuret eivät huku. Kokonaisuutena vallan miellyttävä ja melko upea olut, joskaan ei millään Alkon tarjoaman hinnan väärti.  
 Pisteet:
Tuoksu: 9/10, Ulkonäkö: 4/5, Maku: 8/10, Suutuntuma: 4/5, Yleisvaikutelma: 16/20, Yhteensä: 41/50