Olutarvioissa: Chimay Blue (2009)

Oluen speksit:

Mikä: Chimay Blue (2009), Belgityylinen Vahva Ale, Belgia
Mistä: Alko, olutravintolat
Hinta: 4,18€/0,33l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 9%, katkero: 17ebu ja väri: 71ebc.
Nippelitietoa: Chimay on v.1863 perustettu Trappistiluostarin panimo. Blue/Grande Reserve on panimon vahvin olut, joka on humaloitu perinteikkäällä Hallertaulla. Sinistä on saatavilla aina 0,33l pullosta 3l "tupla magnumiin" asti. Muista tuotteista mainittakoon Red, White ja munkkien pöytäolut Dorée.

Maanantai, vapaapäivä. Toisilla työviikon alku, itselläni työviikonlopun päätös. Arvoin pitkään mitä olutta haluaisin nauttia ja erittäin pitkästä aikaa tartuin Chimayn Bleue/Blue/Grande Reserveen. Kyseinen pikkupullo on vuodelta 2009, eli vajaa kolme vuotta vanha, joten kohtalaisen pitkään säilynyt yksilö kyseessä. Chimay edustaa itselleni yhtä niistä ikoneista joiden tuotteet maistuvat lähes aina. Red on ruokajuomana mainio valinta, White on edelleen pahuksen miellyttävä Tripel (tai ainakin oli, edellisestä maistelusta on jo toista vuotta). Sitten on Blue. Tuoreeltaan olut oli hyvä, joskaan ei vaikkapa Rochefortin 8:n tasoinen. Epäilin kypsytyksen parantavan tätäkin, joten nyt sinistä lasiin.

Ulkoisesti hieman sameahkon punertavan ruskea olut. Jättää hieman vaahtoa päälleen, ei kaikkein kestävintä lajissaan kuitenkaan.
Tuoksussa karamellista makeutta ja reilusti kuivattuja hedelmiä. Nämä tekevät tuoksusta jopa hivenen mämmisen. Jännästi rommista sokerisuuta, hiven mansikkaa ja hennosti mausteisuutta taustalla. Voimakas tuoksu on ainakin ikääntyneessä yksilössä melko herkullinen.
Maussa kandisokeria, hieman mämmistä maltaisuutta, joka taittuu lopussa kuivempaan suuntaan. Rommirusinaa, kuivattuja hedelmiä ja hieman hiivaisuutta. Alkoholi maistuu vienosti lävitse. Monipuolinen ja miellyttävä maultaan ikääntyneenäkin.
Suutuntumaltaan kohtalaisen täyteläinen, pehmeä. Hiilihappoja on sopivasti pitämässä juotavuuden kohdillaan.
Chimay Blue on muutaman vuoden iässä karvan verran parempaa kuin tuoreena. Ei kuitenkaan täysin vedä vertoja Rochefortille, mutta tyylissään lähes erinomainen esitys.
Pisteet:
Tuoksu(1-10): 9, Ulkonäkö(1-5): 4, Maku(1-10): 8, Suutuntuma(1-5): 4, Yleisvaikutelma(1-20): 16 -> Yhteensä: 41/50 (tuoreena 40/50)

Olutarvioissa: Gouden Carolus Tripel

Oluen speksit:

Mikä: Het Anker Gouden Carolus Tripel, Tripel, Belgia
Mistä: "Ulkomailta"
Hinta: 4€/0,33l (systembolaget)
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 9%, katkerosta ja väristä ei arvoja.
Nippelitietoa: Vuodesta 1491 kultaisen taljan ritarikunnalle pantu Tripel. Tripel on tyyliltään vahva vaalea ale. Nimi on peräisin Westmallen luostarista joka nimesi vahvimman oluensa Tripeliksi. Kyseinen olut toimii esikuvana koko tyylille.

Pitkästä aikaa Gouden Carolusta pöydällä. Suuresta 0,75l pullosta tietenkin. Kyseinen panimo on itselleni siitä mieleinen, ettei siltä ole vielä mitään huonoa tuotetta tullut juotua. Tänään vastassa olisi ikivanha resepti, ainakin panimon verkkosivujen perusteella. Vuodesta 1491 asti pantu olut aiheuttaa kunnioitusta jo perinteen vuoksi, joskaan en edes kuvittele oluen olevan täysin samaa kuin silloin. Tyyliltään aina mieluisa Tripel.
Tripel on kuitenkin ehkä yksi haastavimmista oluttyyleistä luoda. Tarvitaan täydellinen tasapaino hiivan tuomien hedelmäisten ja mausteisten esterien, humalan, maltaisuuden ja alkoholin suhteen. Kuitenkin ollen juotavuudeltaan suhteellisen simppeli. Ei muuta kuin korkki korkkia vääntämään.

Pikariin valuu kullankeltaista olutta, vaahtoaa runsaasti. Jättää kestävän ja reilusti pitsiä jättävän hatun päälleen. Ulkonäkö on perinteinen ja tyylipuhdas.
Tuoksussa aluksi vahvasti witbiermäistä sitruksen ja korianterin leikkiä. Hedelmäisiä sävyjä, hennosti makeahkoa maltaisuutta ja mausteita hieman taustalla. Tuoksu miellyttää nenää.
Maussa hedelmäisyyttä, keskimakeaa viljaista maltaisuutta mukana. Keskivaiheilla alkoholi ja mausteisuus tekevät tästä kohtalaisen parfyymisen, joka tökkii ensimmäisen lasin jälkeen liikaa. Maustehyllystä soppaan on kaatunut korianteria ja inkivääriä, joskin lienevät hiivan tuomia sävyjä. Jälkimaussa hento sitruksinen ote. Alkoholi maistuu hieman taustalla.
Suutuntuma tässä on kohtalaisen täyteläinen. Pehmeä ja kohtalaisen helppo juotavuus yhdistettynä 9% vahvuuteen käyvät päälle kuin syyttäjä.
Gouden Carolus Tripel on lopulta melko perinteinen Tripel. Tekee sinänsä kaiken hyvin tyylissään, mutta ei täysin iske. Mustanaamiota lainaten: Vaikka tällä onkin kymm...yhdeksän tiikerin voimat, ei ääni saa kuitenkaan vertani hyytymään.
Pisteet:
Tuoksu(1-10): 8, Ulkonäkö(1-5): 4, Maku(1-10): 7, Suutuntuma(1-5): 4, Yleisvaikutelma(1-20): 15 -> Yhteensä: 38/50

Omasta Panimosta: Sorretun Woima - Sessio Ale

Oluen speksit:

Mikä: Kouvostoliiton Sorretun Woima IV, "Sessio Ale", Suomi
Mistä: Kotoa
Hinta: Laskematta
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 5%, katkero: 85ibu ja väri: 13ebc.
Nippelitietoa: Uutepohjainen ja pussimäskätty (BIAB) Ale. Humalina: Amarillo, Cascade, Willamette, Citra ja Nelson Sauvin. Sorretun Woima on lajissaan neljäs. Etiketti on tarkoitukseltaan ruma, ikävä ja jollain tasolla vahvasti Kouvolasta.

Ajan kuluksi pantu "sessio ale" tänään testissä. Mallaspuolella puolet uutetta/spraymallasta ja puolet pale-alea, vehnää ja hieman karamellimallasta. Humalointina reilulla kädellä annosteltuja lajikkeita USA:sta ja Uudesta Seelannista (kts. kohta nippelitietoa). Sain tänään "jalluporterin", eli Re-Porterin pulloihin. Maku lupaili hyvää, joten odotukset ovat kohdillaan.
Tämä sorretun woiman versio on siis jonkinlainen pale-alen ja ipa:n ristisiitos. Sessiokäyttöön pantu keveä, mutta reippaan humalainen olut. Maistetaanpa.
Ulkoisesti olut on sameahkon (7% vehnää..) keltaoranssi. Vaahto on muhkea ja kestävä. Jättää reilusti pitsiä.
Tuoksussa trooppista hedelmäisyyttä, appelsiinimarmeladia ja greippiä. Hento makeahkon maltainen sävy soljuu taustalla.
Maussa sitruksista humalaa, reilusti hedelmäisiä sävyjä, jotka sotkeentuvat toisiinsa. Hennosti havuisuutta ja kuivahkoa vehnäistä maltaisuutta ja pientä karheutta. Hieman mehuisa. Muistiinpanojen mukaan humalaa 13g/1l. Jälkimaussa keveä puraisu.
Suutuntumaltaan keskitäyteläinen, helpohkosti juotava ja loppua kohden kuivuva.
Runko hieman ohuehko humalointiin verratuna.
Ylipäänsä tavoitteisiin päästiin. Simppeli sessio juoma sopivalla humaloinnilla. Tasapainoisempi kuin esim. HODA ja mielestäni parempi kuin 80v juhlaoluena oleva Marsalkka IPA. Vehnää ehkä hieman liikaa, joten sen osuutta voisi leikata ja laittaa enempi karamellia ja "aromaattista" mallasta sekaan.

Olutarvioissa: De Molen Mout&Mocca vs Emelisse Espresso Stout

Alkon 80v juhlaoluiden käsittelystä hypätään ihan toiseen suuntaan. Tänään kaksi puukenkämaan "kahvistoutia", keisarillisina Imperial versioina tietenkin.
Molemmat oluet saapuvat tunnetuista Hollantilaisista pienpanimoista. Muutamia kahvilla ryyditettyä olutta kokeiltuani olen huomannut oikeanlaisen tasapainon löytymisen olevan harvinaista. Saa nähdä miten De Molen ja Emelisse suoriutuvat tästä haastavasta tyylistä. Ensimmäisenä lasiin marssii Emelisse.

Oluen speksit:

Mikä: Emelisse Espresso Stout, Imperial Stout, Hollanti
Mistä: "Ulkomailta", olutravintolat
Hinta: n. 3,29€/0,33l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 9,5%, katkero: 75ibu ja väri: 87ebc.
Nippelitietoa: Mukana espresso papuja, 90% Arabicaa ja 10% Robustaa.

Lasiin valuu synkän mustaa olutta. Jättää päälleen melko kermaisen vaahdon, joka säilyy yllättävän pitkään. Lähes läpinäkymätön olut.
Tuoksussa kaakaomaista suklaisuutta, kahvia ja paahdettua maltaisuutta. Hieman toffeista makeutta ja hieman lakritsaa. Tuoksu on miellyttävä ja tasapainoinen, joskaan ei hirveän vahva.
Maussa kahvisuutta, mukavasti paahdetta ja suklaata. Ei niin kahvinen, kuin tyylin "vahvimmat edustajat". Hennosti tasapainottavaa makeutta, häivähdys hedelmäisyyttä, sekä lopussa humalan puraisu tekevät tästä yllättävän tasapainoisen tuotoksen.
Suutuntuma on pehmeähkö, maltillisen hiilihappoinen ja kohtalaisen täyteläinen. Alkoholi maistuu hieman lävitse, sillä runko ei ole ihan sellaista moottoriöljyä kuin joskus.
Emelisse yllättää hieman. Tasapainoinen ja sopivan kahvinen IS. Lämmittää mukavasti, joskaan aivan huipulle tämä ei yllä.
Pisteet:
Tuoksu(1-10): 8, Ulkonäkö(1-5): 4, Maku(1-10): 8, Suutuntuma(1-5): 4, Yleisvaikutelma(1-20): 15 -> Yhteensä: 39/50




Ja seuraavaksi De Molenia lasiin.



Oluen speksit:

Mikä:  De Molen Mout&Mocca, Imperial Stout, Hollanti
Mistä: "Ulkomailta", olutravintolat
Hinta: n. 4,5€/0,33l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 10%, katkero: 84ibu ja väri: 291ebc.
Nippelitietoa: Tässä käytetty seuraavia kahvilaatuja: "Cuba Dark, Timor, Kenia and Wild Mocca".

Mout&Mocca on syvän tumman ruskea imperial stout, joka jättää hieman nihkeästi vaahtoa pinnalleen.
Tuoksussa, yllättäen, vahvasti kahvia ja tässä sitä riittää. Taustalla häivähdys tummaa suklaata, lakritsaa ja pientä happamuutta. Kahvisuus dominoi jo hieman liikaa.
Maussa kahvisuus yhdistyy paahteiseen maltaisuuteen ja hentoon suklaisuuteen. Lakritsia ja samaa maitoista happamuutta tässäkin. Jälkimaussa kevyesti palaneisuutta ja katkeruuttakin.
Suutuntuma on kohtalaisen täyteläinen, maultaan hieman raskas, mutta runko on siihen nähden jopa hieman ohuen tuntuinen. Hiilihappoja on todellan nihkeästi, juotavuus kohtalainen.
No tässä imperiaalissa kahvisuus on turhan tymäkkää ja epätasapainoista muuhun antiin nähden. Olueksi ihan mainio, mutta imperial stoutiksi vain kohtalainen. Kahvin ystäville.
Pisteet:
Tuoksu(1-10): 7, Ulkonäkö(1-5): 4, Maku(1-10): 8, Suutuntuma(1-5): 4, Yleisvaikutelma(1-20): 14 -> Yhteensä: 37/50

Alko 80v juhlavuoden oluet testissä 4 - Teerenpeli Kaurakaapo & Huvila X-Porter

Ja katsauksessa vuorossa Teerenpelin Kaurakaapo, sekä Huvilan (Malmårdin) X-Porter. Tummaa ja paahteista luvassa. Toinen on tyyliltään stout ja toinen portteri. Tällä hetkellä näyttäisi tämän jäävän viimeiseksi katsaukseksi näihin juhlajuomiin. Testistä pois jäävät: VASP Hunajabock, sekä Lammin Sahdin Juhlaolut. VASP olen maistanut ja suosittelen kokeilemaan, eritoten jos olette hunajan ystäviä. Itse en siedä hunajaa, joten kertamaistelu riitti. Tuote itsessään on ihan maistuva ja simppeli. Lammin juhlaolut on ilmeisesti panimon 25v juhlaolutta suodatettuna. Juhlaolut oli ihan mukiinmenevä ja kiintoisa olutmainen sahti, tai sahtimainen olut. Tuotetta ei kuitenkaan lähialkoon eksynyt, joten ei mahda mitään. Suosittelen kokeilemaan molempia. Nyt asiaan ja avataanpa Teerenpelillä.

Oluen speksit:

Mikä: Teerenpeli Kaurakaapo, Stout, Suomi
Mistä: Alko
Hinta: n. 3,96€/0,33l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 6%, katkero: 23ibu ja väri: 97ebc.
Nippelitietoa: Teerenpeli on v. 1995 perustettu panimoravintola. Tätä nykyä ravintoloita on jo muutamassa kaupungissa ja tuotteita niin maitokaupoissa, kuin Alkossakin. Tunnetuimpina tuotteina varmaankin: Onnenpekka, Laiskajaakko, sekä Lempi siiderit. Kaurakaapo on humaloitu Styrian goldingsilla ja nimensä mukaisesti kauraa käytetty muiden maltaiden seassa.

Ensimmäisenä testissä olevaa Kaurakaapoa Alkon myyjä kehui "lähes koffin porterin veroiseksi". No tämä herätti hieman epäilyksiä, sillä panimon tuotteet ovat mielestäni olleet sinänsä hyviä, vaan eivät loistavia. No aika panna kaurakaapo testiin ja vastapelaajaksi astuu vanha tuttu X-porter.

Kaurakaapo on lähes musta olut niukahkolla vaahdolla, joka leviää nopeasti lasin reunoille.
Tuoksussa todella kevyesti paahteista maltaisuutta, makeahkoa karamellia riittää. Hieman lakritsaa. Kaurakeksiä soljuu taustalla hennon maitohappoisuuden toverina. Tuoksu ihan mainio, kenties enemmän paahdetta olisin kaivannut.
Maussa makeahkon leipäisää maltaisuutta, keveästi paahteisuutta. Balanssi on mainio. Keveästi kahvia ja suklaata, häivähdys lakritsaa. Lyhyt jälkimaku on kuivahko, hieman happamahko. Humala ei tunnu ja ebujen/ibujen vähyys näkyy.
Suutuntumaltaan keskitäyteläinen, liukas, hieman ohuehko. Juotavuus helppoa. Ylipäätään simppeli ja tasapainoinen stout, joka nojaa enemmän makeahkoon karamellisuuteen, kuin paahteeseen. Tukevammalla rungolla ja enemmällä paahteella löisi itsensä lävitse. Teerenpelin tuotteeksi oikein tuoppiin menevä, vaan ei Koffin porterin veroinen.
Pisteet:
Tuoksu(1-10): 7, Ulkonäkö(1-5): 3, Maku(1-10): 7, Suutuntuma(1-5): 3, Yleisvaikutelma(1-20): 14 -> Yhteensä: 34/50 

Seuraavaksi lasiin valuu Huvilan/Malmgårdin X-porter, jota olenkin jo ehtinyt Alkoon kaipailla. Hattu pois ja lasiin, mars.

Oluen speksit:

Mikä: Huvila/Malmgård X-porter, Porter, Suomi
Mistä: Alko
Hinta: n. 5,06€/0,5l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 7%, katkero: 70ibu ja väri: 250ebc.
Nippelitietoa: Malmgårdin panimoa voisi kutsua lähes paikallispanimoksi sillä se on lähin panimo kotiseudulla. Panimo siirtyi Malmgårdin kartanon tiloihin 2009 Panimoravintola Huvilan tiloista. Tunnetaan maitokauppapuolen Dinkel ja Blond Ale oluistaan, sekä Alkon Huvila ESB oluesta.

Huvila X-porter. Humalina Pilgrim ja EKG. Ennakoon tuttu olut ja mielestäni yksi maan parhaimmista oluista, joskin on harmillisesti myönnettävä että niitä todellisia huippuja on tässä maassa ainakin vielä vähän. No asiaan, asiaan..

Huvilan X-porter on lähes musta olut hyvällä vaahdolla, joka tosin laskee hetken kuluttua.
Tuoksussa on kahvisen paahteista maltaisuutta, reilusti yrttistä lakritsaa ja tummaa suklaata. Taustalla hento savuinen häivähdys. Miellyttävä ja kohtalaisen voimakas tuoksu.
Maussa on samaa paahtunutta, jopa hennosti palanutta mallasta, lakritsaista yrttisyyttä ja suklaata. Hieman happamuutta mukana. Jälkimaussa sopivasti katkeroa, kuivuu loppua kohden.
Suutuntuma on hivenen liukkaahko. Pehmeähkö ja melko täyteläinen olut.
X-Porter kamppailee pulloversionakin koffin portsarin kanssa maan ykkös portterin paikasta auringossa (tosin Teerenpelin Hullujussin viskiporter on kokeilematta edelleen). Hyvää tavaraa, ansaitsisi paikan Alkon vakiovalikoimassa.
Pisteet:
Tuoksu(1-10): 8, Ulkonäkö(1-5): 4, Maku(1-10): 8, Suutuntuma(1-5): 4, Yleisvaikutelma(1-20): 15 -> Yhteensä: 39/50

Alko 80v juhlavuoden oluet testissä 3 - Stallhagen IPA & Stadin American Amber IPA

Juhlavuoden oluista seuraavaksi testiin astuvat Stallhagen ja StaPa. Toinen hakee vauhtinsa brittityylistä ja toinen jenkeistä. Tähän mennessä testatuista oluista ei ole varsinaisia huippuja löytynyt. Saa nähdä irtoisiko näistä enemmän nyansseja. Aloitetaanpa tämänkertainen katsaus Oolannista.

Oluen speksit:

Mikä: Stallhagen IPA, IPA, Suomi
Mistä: Alko
Hinta: n. 4,88€/0,5l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 6%, katkero: 60ibu ja väri: 28ebc.
Nippelitietoa: IPA:si ehkä hivenen erikoisesti humaloitu Northern Brewerilla ja Styrianilla, sekä kuivahumaloitu Fugglesilla. Stallhagenin monet muistavat ainakin maitokaupoissa pyörivistä III ja Delikat oluistaan, sekä  jouluolut puolen Julbockista.

Stallhagen on viime aikoina nostanut osakkeitaan ainakin omissa silmissäni. Baltic Porter, US Red Ale ja nyt IPA tuovat selvästi piristystä panimon valikoimiin. Maistetaanpa minkälainen IPA kyseessä.
Ulkoisesti kauniin punertavan kuparinruskea. Kelvollinen vaahto, joka jää ohueksi kerrokseksi oluen päälle.
Tuoksussa hennosti hedelmäisyyttä, karamellia ja aromaattista humalaa. Hiuksen hieno mansikkainen sävy, sekä hieman yrttistä puumaisuutta.
Maussa yhdistelmä keskimakeaa karamellisuutta, hieman paahtoleipää ja hedelmäisyyttä. Kunnes kääntyy kuivahko puumaiseen, hieman greippiseen ja ruohoiseen humalointiin. Katkeroja kohtalaisesti.
Suutuntuma on keskitäyteläinen, kuivaa hieman suuta. Hiilihappoja on sopivasti ja juotavuus hyvällä tasolla.
No sinänsä ihan tasapainoinen ja simppeli, mutta myös särmätön ja hieman karkea.
Pisteet:
Tuoksu(1-10): 7, Ulkonäkö(1-5): 4, Maku(1-10): 7, Suutuntuma(1-5): 3, Yleisvaikutelma(1-20): 13 -> Yhteensä: 34/50 

 Ja seuraavaksi saavumme Helsinkiin, Stadin Panimoon.

Oluen speksit:

Mikä: Stadin American Amber IPA, IPA, Suomi
Mistä: Alko
Hinta: n. 4,52€/0,33l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 6,5%, katkero: 70ibu ja väri: 26ebc.
Nippelitietoa: StaPa on v.1999 perustettu Helsinkiläinen pienpanimo ja nyt lasissa oleva American Amber IPA panimon ensimmäinen Alkon vakiovalikoiman olut. Humalina Amarillo, Chinook ja Citra.

Todella pitkästä aikaa Stadin tuotteita lasissa, saatavuus näillä kulmilla on ollut heikohkoa, joten on erityisen hienoa saada tätä Alkosta. Korkki pois ja IPA lasiin.

Ulkoisesti tämäkin on punertavan kuparinruskeaa. Vaahto on hyvä ja jää hieman Stallaria reilummin oluen päälle lakiksi.
Tuoksussa makeaa hedelmäisyyttä, persikkaa, aprikoosia ja karamellisuutta. Hieman voita ja havuisuutta. Miellyttävä ja aromaattinen tuoksu.
Maussa ilm. Citran tuomaa trooppista hedelmäisyyttä, hieman greippisyyttä ja havuisaa mäntyisyyttä. Taustalla soljuu makeahkoa karamellia, joka ei ole aivan tuoksun lupaamalla tasolla, mikä on oikeastaan tämän tyylisessä oluessa hyväkin asia. Jälkimaussa sopivasti katkeroita.
Suutuntuma on pehmeä, keskitäyteläisen ja kohtalaisen täyteläisen harmaalla alueella. Kuten edellisessäkin, tässäkin on passelisti hiilihappoa ja hyvä juotavuus.
StaPan tuotos on kotimaiseksi IPA:si oikein mainio ja selvästi näistä neljästä pienpanimo IPA:sta paras.

Pisteet:
Tuoksu(1-10): 8, Ulkonäkö(1-5): 4, Maku(1-10): 8, Suutuntuma(1-5): 3, Yleisvaikutelma(1-20): 15 -> Yhteensä: 38/50

Alko 80v juhlavuoden oluet testissä 2 - Saimaan Marsalkka IPA & Beer Hunter's Mufloni IPA

Jokseenkin yllättävästi näistä 80v juhlavuoden oluista on iso osa juuri India Pale Aleja. Tänään lasissa kaksi, Itä vs. Länsi, Lappeenranta vastaan Pori. Harmillisesti ennakkotietojen perusteella molemmilta panimoilta olisi löytynyt parempiakin IPA tyylisiä oluita. Saimaalta/Bruuverilta Kevät Ipeloinen/Marsalkka Erikois IPA, sekä Beer Hunter'sin Mufloni CCCCC IPA. No, toki on uusiakin oluita kiintoisa testata, joten aloitetaanpa lähempää, eli Saimaan rannoilta.

Oluen speksit:

Mikä: Saimaan Marsalkka IPA, IPA, Suomi
Mistä: Alko
Hinta: n. 3,71€/0,33l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 5,2%, katkero: 89ibu ja väri: 19,4ebc.
Nippelitietoa: Saimaan juomatehdas on 1999 perustettu pienpanimo Lappeenrannassa. Tämän tytäryhtiö Panimoravintola Bruuveri avattiin 2006. Marsalkka sarjan oluita on alkanut näkyä halki Suomen jakelun siirryttyä Hartwallille. Muista tuotteista mm. Marsalkka portteri/Bruuveri Sportteri, Luostari Dubbel, sekä Saimaan vehnäolut kannattaa testata kohdatessa lävitse.

Marsalkkaa pitkästä aikaa lasissa. Vahvuus 5,2% kertoo, että rungon perusteella tämä voisi olla lähempänä pale-alea, joskin humalointi olisi lukujen perusteella ehtaa IPA tasoa. Humalina klassinen yhdistelmä: Tomahawk, Amarillo, Cascade. No käyttö ipa:si speksit olisivat passelit. Maistetaanpa.

Ulkoisesti  vaalean kullankeltaista. Vaahdon muodostus tosella heikkoa ja tä,ä katoaa varsin pian.
Tuoksussa aavistus sitrusta ja hieman makeahkoa hedelmäisyyttä. Samalla erikoisesti kuivahkon viljaisaa maltaisuutta, jonka yhdistän itse lähemmin vaaleaan lageriin. Pils maltaita käytetty siis, ei karamellia, keksiä, viennaa tai münichiä peittämässä tätä. No ei hassumpi silti, voisi olla hieman voimakkaampi tuoksultaan, humalan aromaattisuuta kaipaisi lisää.
Maussa greippistä humalaa, sitrusta ja hieman makeahkoa hedelmäisyyttä. Viljaisa maltaisuus myös selvästi esillä, mutta hento vihanneksinen sivumaku tässä on. Katkerot purevat kevyessä rungossa ja kuivaavat suuta mukavasti.
Kaipaisi makuunkin enemmän humalan flavoria ja aromia.
Suutuntumaltaan keskitäyteläinen olut. Runko hieman ohuehko katkeroon nähden. Juotavuus ansaitsee ok-tason leiman.
Marsalkka IPA jättää hieman kylmäksi. Jos humalointi olisi aromaattisempaa, se peittäisi pienet virheet ja olut olisi lähempänä tyyliään. No katkeraksi janojuomaksi ihan mukiinmenevä ja siitä kiintoisa, että itselläni olisi juuri pullossa hieman vastaava satsi, joten saa nähdä miten rinnastuu tähän. Kevät ipeloinen olisi ansainnut päästä pulloon asti.
Pisteet:
Tuoksu(1-10): 7, Ulkonäkö(1-5): 2, Maku(1-10): 7, Suutuntuma(1-5): 3, Yleisvaikutelma(1-20): 12 -> Yhteensä: 31/50


Ja sitten Porin suuntaan.

Oluen speksit:

Mikä: Beer Hunter's Mufloni IPA, IPA, Suomi
Mistä: Alko
Hinta: n. 5,44€/0,33l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 6%, katkero: 60ibu ja väri: 40ebc.
Nippelitietoa: Beer Hunter's on v.1998 Porissa toiminnut panimoravintola. Mufloni IPA on panimon ensimmäinen Alkon vakiovalikoiman tuote. Humalina Columbus, Goldings ja Challenger. Panimo tunnetaan paitsi erittäin laajasta tuotannostaan, sekä viime vuotisista palkinnoistaan mm. Mufloni Single Hop Simcoe valittiin parhaaksi olueksi Helsinki Beer Festivalilla 2011 ja CCCCC IPA voitti yli 6% pintahiivaoluiden kategorian. Lisäksi panimo valittiin viime vuoden parhaaksi panimoksi OlutOppaan vuosiäänestyksessä.

Ensimmäinen Mufloni näillä kulmilla, oli aikakin. Jos jostakin saa valitella, niin CCCCC IPA kun olisi saatu Alkoon.. No vaihteeksi kovin aliarvostettua brittityylistä IPA:a tiedossa, vaikka ilm. katkerot onkin haettu Columbuksella rapakon takaa. Testiin mars.

Ulkoisesti olut on sameahkon punaruskeaa, jättää mukavasti vaahtoa pinnalleen ja vaahto myös jää oluen ylle.
Tuoksussa tuttua BH:n hedelmäisyyttä, hieman makeaa karamellia ja keksiä. Hennosti mustaviinimarjaa ja persikkaa.
Maultaan aluksi makeahkon karamellinen, hedelmäisyyttä ja aavistus keksiä. Humalointi on sitruksisen puumaista, kevyen greippisin nuotein. Katkerot kuivaavat suuta sillä tasolla, että voisi kuvitella jenkkipanimon panneen britti-IPA:n. Samalla tässä on jotakin konstailemattoman kotikutoista. Maku jää toviksi suuhun.
Suutuntuma on keskitäyteläinen ja pehmeähkö ennen katkeruutta. Hiilihappoja maltillisesti, juotavuus ok-tasoa tässäkin.
No ei selkeästikkään panimon parhaita tuotteita, mutta silti ihan jees. Brittityyliseksi hiukan tasapainoton ja toisaalta taas ihan raikas tuulahdus tähän tyylisuuntaan. Propsit Poriin, siitä että noinkin pienellä tuotannolla on monopolin hyllyyn saatu tuote. Toivottavasti ei jää viimeiseksi.
Pisteet:
Tuoksu(1-10): 8, Ulkonäkö(1-5): 3, Maku(1-10): 7, Suutuntuma(1-5): 3, Yleisvaikutelma(1-20): 13 -> Yhteensä: 34/50