Olutarvioissa: Vakka-Suomen NokkosPils

Lahen SOPP:n jäädessä tänä vuonna ikävästi välistä päätin ottaa hieman samalla fiiliksellä takaisin.

Perinteisestihän siellä on syöty letut, muikut, juotu kivisahdit, NokkosPilssit ja myöhästytty vikasta junasta.

Tänään päätin näistä klassikoista nauttia pullollisen erinomaiseksi todettua Vakka-Suomen NokkosPilsiä, joka on kyllä varsinainen kesän merkki.
 ”Kuu vehniksist kesään, Nokkospilssist ei päivääkää”. Eiks se sanonta näin menny? Levitin siis riippumattoni terdelle, täytin vesipiipun, korkkasin tuomisen ja aloitimme juomisen.

Tässäkin tuotteessa mielestäni huomioitavin seikka on päiväyksellä.
Meinaan, jos leima alkaa olemaan lopussa ovat nokkospuskan ihanan parahulttaiset aromit katoamassa johonkin olutjumalien päihtyneisiin suihin. Tuoreeltaan taas sitä pitäisi miltei tarjoilla suojahanskat käsissä.

Vahvuutta 5,2%, 30ebua lempeää katkeroa.
 Oon joskus miettiny, et täst sais siistin Sourin tehtyä?

Höpinät sikseen, keskitytään asiaan.

Ulkoisesti sameahkon kullankeltaista eliksiiriä kauniilla, pitsiä jättävällä vaahdolla.

Tuoksussa nokkosta. Saaz komppaa kivasti sen kanssa. Vihreää lehteä, ruohoa ja pehmeää maltaisuutta takana. Miltei yrttistä, muttei aivan.

Suussa nokkonen lyö ja tekee taikojaan. Vinkeää vihreyttä, ruohoa ja lisää nokkosia. Täähä on muute iha superfoodia. Lempeät, kukkaiset humalat. Katkero nipistää varsin tasapainoisesti.

Perästä kaikuen todella smoothin pehmeä suutuntuma saa suun aina vähän messingille. Kesä pullossa.

Ikävästi tämäkin pullo kohtaa loppunsa aivan liian nopeasti. NokkosPils tuo kesän puutarhaan, tai sitten se on riippumatto?
 Seuraavaksi varmaan letut, koska kivisahtia ei helkkari Porist saa. Sääli.
Hyvää Lahen SOPP:a. Etlariin on vissiin joku juttu eksymässä muutamin juomavinkein.

HLS: 7,5/10

Alkon käsityöläisoluet: Tasting

Helmikuinen aamu oli taas vienyt juovon kohti pääkaupungin ihmeitä.

Osa varmaan luuli tähän liittyvän jääkiekkomailoja ja poneja? Tai sillä isolla talolla olleeseen väkijoukkoon soluttautumista ilmaisen ämpärin, tai bensan, tai bensaämpärin toivossa, niin ei.

Sen verran loskaista kevättä alkaa olemaan ilmassa, että Alkon käsityöläisoluet ovat saapumassa monopolin hyllille. Tämä tietysti aiheutti vääjämätöntä vipinää villasukissani, että hyppäsin aamun ensimmäiseen koomajunaan litkimään bisseä.

Pääkallollinnan kellarissa, eli tynnyrissä, tapahtuneessa väkijuomien kulutustapahtumassa olivat läsnä kaikki muut paitsi: Ison-Kallan Cardinal IPA(Miksei Cardiant IPA, olis siisti bändiolutkin viel), Flying Dutchman (onneksi, säästyy kirjoituskoneessa mustetta) ja Hiisin Pöllöhillo. Tai no Pöllöhillohan olisi blogin eka 6/5, ihan vaan koska pöllö mainittu ja yleisvaikutelma nousee stratosfääriin samantien. Pöllökalja hillolla, ihan parasta. (Ookoo, se liittyy talkkunaan oikeasti, mut pöllökalja, mikä pöllökalja). 

Jätin tutuista oluista Laitilan Kukon reittaamatta, mutta 5,5% versionakin se on varsin mainio olut jopa tyylissään. Kaikista muista on lyhyt luonnehdinta.

Asiaan:

Saimaan Pilsner Luomu 3,84€/0,5l

Saimaa avaa aamun, valkaisee nenän ja kalibroi maun. Kullankeltainen ja viljaisen ruohoinen tapaus. Ei aivan lähde lentoon kuitenkaan. Rapsakkaa pilsua, vähän keveää hedelmää seassa. Perussettiä, mutta ei huono sellainen. Hinta kuitenkin 2x sen mitä tällaisen pitäisi olla. Perushyvä saksatyylinen pils.

Vakka-Suomen Kölsch 4,95€/0,5l

Vaspilta viimeinkin Kölsch. Loistavaa. Hyvin puhdaslinjainen tapaus hennolla hedelmällä ja omenaisuudella. Raikas, iisi, melkolailla tyylinsä mukainen, eli tylsä? Hyvä perusolut ja kun tietää tyylin vaikeuden valmistamisen suhteen voi nostaa hattua. Sopii Vaspin portfolioon kivasti maalaismaisella sävyllään.

Bryggeri Helsinki Wald Forest Pale Ale  4,52€/0,33l

Meripihkaan vivahtava väriltään tämä. Jännä kombo havua ja rosmariinia aromissa. Aiheuttaa paljon fiiliksiä ja mielikuvia, en tiedä miten menisi jos en tietäisi nimeä, eli brändi+1. Keveää toffeista mallasta, leipää, kinuskia ja hedelmää. Rosmariini vie vähän olutta, mutta balanssi on jälleen valtavan hyvä. Ruokien kaveriksi? Toimii loistavasti tarjolla olleen ”silli-kaviaari perunan” kera.

Lammin Naakka ”Strong Ale”  5,9€/0,33l

Lammi tarjoilee tuttuja sahtimaisia piirteitä. Makeaa mallasta, karkkia ja limppua. Banaania ja katajaa. Viehkoja sävyjä pyöreästi. Miellyttää taas kerran. Ei kikkoja, vaan sellaista ”nordic style ale” meininkiä, jota soisi näkevän enemmänkin näin puhdaslinjaisena. Tykkään.

Rocking Bear Brewers Tuorsniemi Bitter  4,98€/0,33l

Bitter Suomesta? Samean oranssinpunainen sävy tässä.

Hedelmäistä hiivaisuutta, puuta, multaa ja pähkinää. Sekavasti. Selkeä linjakkuus ja peribrittiläisen hienostuneen yksinkertaisuuden maailma on hieman hukassa. Jos tilaisin Wishistä Jaguarin se maistuisi tältä? En tiedä toisiko keveä suodatus ja kypsytys piirteitä paremmin esiin?

Kimito British Rye  4,8€/0,33l

Bitteriä ruismaltaalla? Talven Kaiku 2?
Punaruskeaa olutta. Ulkonäkö varsin nättiä.

Tämä irrottelee puolestaan kuivattuja hedelmiä ja marjoja reilusti. Jälkimaussa tuttuja rukiin piirteitä. Keveää puumaisuutta seassa. Parempi, kuin RBB joskaan ei aivan osu maaliin, niin hipoo jo tolppaa. Välttää tunkkaisuuden ja tuhkaisuuden helmasynnin kotimaisella brittirintamalla. Kaipaisi vähän puraisua lisää ja vähemmän marjaisuutta. Tyyli on todella vaikea ainakin kotimaisille yrityksille, joten kaikki kunnia Suomenlinnan ja Malmgårdin suuntaan kenties parhaista onnistumisista. Ei tämä huono ole, mutta tällä hinnalla ei osu minun suuhuni.

Fiskars Drikkekammerat Pale Ale  4,98€/0,33l

82ebua ja Fiskars? Mitä tää on? Kuka vastaa?

Kullankeltainen olut kätkee alleen yllätyksen. Hyvin veikeän funkyn aromin, josta en saa tarkkaa koppia. Hunajakenno+brittihedelmä+mansikkainen käymisaromi+keksi+talli = tämä. Hiivasta käydään naapuripöydässä keskustelua. Greippiä maussa, sekä samaa vinkeää sivumakua. Onko humalaisin Fiskars/Rekola koskaan? Ehkä? Olut joka on annoksen jälkeen edelleen kysymysmerkki. Jännä. Melkein tekisi mieli tyypata uudestaan, tai sitten ei. En tiedä pidänkö vaiko en. 

Ruosniemen Lomittaja Mandarina Saison  4,19€/0,33l

Lomittajasta uusi editio. Mietin vaan leikilläni salaa mistä ajatus Mandarinasta?

Hedelmää, jee. Reilut, mutta hyvin tasapainossa olevat valkopippuriset aromit hiivasta. Appelsiinia seassa ja puree kivasti kuivattaen suuta. Kenties jopa parempi, kuin perus Lomittaja? On. Raikas ja kesäinen. Oispa kesä, biitsi, hiekkalinna ja hiekkalinna täynnä Mandarinaa.

Pidän.

Maku Farmhouse Ale 4,33€/0,33l

Keltaista on. Vähän funkya sitrusta ja saisonmaisia piirteitä mausteisuuden kanssa. Odotin brettapommia, mutta sainkin vähän funkyn saisonin. Ei siinä, pidän kyllä. Sitruunankuorta j a korianteria. Yllättävän freesi fiilis, muttei niin kesäinen kuin Ruosniemen.

Radbrew Don of Wasteland Saison   4,65€/0,33l

Uusinta. Aina pitää antaa mahdollisuus tähän ja nyt se kannatti. Tämä oli kesällä hyvinkin inhaa, mutta nyt tarjoilee tuoreen raikasta otettaan. Etiketistä +1. Sitrusta, keksiä, hedelmätiskiä. Kolmikosta se helpoin ottelija. Keveä, sellainen entry level tuote. Ei huono, ollenkaan, mutta jää kyllä Makun, että Ruosniemen varjoon.

Suomenlinnan Kealakekua IPA  4,93€/0,33l

Yritäppä tilata tätä baarissa.. "Yks Kealekakkekka" "Siis Kelkka vai?"
Samean keltainen olut. Trooppista hedelmää riittää. Kissanpissat päällä, pellettiä alla. Joku Suokilla tietää millaisena ipa:ni haluan siis. Välttää upeasti mäntysuovan ja yliampuvan karkean pihkaisuuden ja pysyy smoothin pehmeänä loppuun asti. Paras Suokin IPA so far. Yksinkertaisesti helkkarin hyvä häästääg #onkstääsitäneipaakuonsameeta

Honkavuori 694 Tupla-IPA  4,74€/0,33l

Punaruskeaa olutta. Varsin kaunis lasi.

Vaan ei s.. Kyllä puskee nyt paksut karamellisiirapit nenään diasetyylin kera. Paahtoleipää seassa. DIPA? Oikeesti? Tota noinaa.. Ei.

Paksua mallaslimppua, pähkinää, ruisleipää. Brittifiilistä enemmän, mitä aiemmissa. Honkavuorelle ihan vaan vinkiksi: Perusmallas+sokeri, muuta ei dipa:ssa tarvita uutelähteinä. Lisäkonsultaatio yhteystiedoissa. Oluena ja vaikka brittistrongina, tjs. Ei hassumpi, ehkä turhan makea vaan omaan suuhuni.

Mallaskosken True DIPA  4,97€/0,33l

Oranssinpunaista. No niin.. Tää tuoksuu Tupla-IPA:lta. Ihan sillai klassisesti.

Karkkia, muttei ammu yli. Pihkaa, havuja ja greippiä. Vissiin single hop Centennial osastoa. Pelottavan helppoa juoda 9% tuotteeksi. Old School, mutta hyvällä tavalla.

Beer Hunter's Hermansson Barley Wine 15,15€/0,75l

Hunulta kaunis suuri pullo, siitä +1.

Syvän punaruskeaa tavaraa. Vahvat kinuskit ja toffeet päälle kera keveän paahteisuuden.

Kuivahedelmäkakkua ja viinikumia taustailemassa. Hennosti appelsiinia. Muhkea ja lämmittävä tuotos omaa selkeää kypsytyspotentiaalia. Saisiko tämän viskitynnyriin? 

 

Teerenpeli Hullujussi   4,34€/0,33l

Mustaa. Selkeät paahteisen kahviset maltaisuudet pinnalla. Kuivaa, tummaa suklaata ja keveää makeutta seassa. Yllättävän helppoa juoda ja tutusti taattua Teeren tasapainoa. Ei kikkoja, vaan simppeliä perustekemistä.

Tuju Export Stout Nro:2  5,04€/0,33l

Edellistä selvästi makeampi ja vähemmän paahteisempi. Kuivaa hedelmää, luumua ja kaakaota. Lakua ja karkkia. Brittivibat ovat vahvasti läsnä tässäkin, mutta hyvällä tavalla. Oivaa tekemistä.

Malmgård Imperial Oatmeal Stout  6,58€/0,5l

Täytyy myöntää, että lataan tähän jo odotuksia..

Mustaa.. Paahdetta ja suklaata. Alla hedelmää ja vienoa mustikkaisuutta. Kahvista pehmeyttä ilman tuhkaisuutta. Kokemuksena yllättävän, vai liian, helposti lähestyttävä. Balanssi ja juotavuus todella hyvällä levelillä, mutta nyansseiltaan ei yllä millään tyylin huipulle. Hyvää silti.

Orava Brewing Orwellian Nightmare Imperial Stout  7,05€/0,33l

Ilmeisesti Cool Headilla tehty IS tämä?

Paksu, musta ja paahteinen. Ei kuitenkaan ns. tarpeeksi, eli sellainen ihana moottoriöljyinen tahmeus ja suuta supistava paahde ei ole tämän oluen Zen, Jing tai Jang. Enemmänkin siirappia ja kahvisuutta, joskaan ei niin paahteinen mitä Malmgård. Hyvä olut, muttei minusta hintansa väärti mitenkään. 

 

Yhteenvetoa:

Kattaus on tänä vuonna tyylillisesti miellyttävän laaja, joskaan mitään väistämätöntä hittiä näistä oluista tuskin löytyy. Parhaat paperit ehdottomasti Suokille ja Malmgårdille, joskin livauttaisin salaa vähän Lammia, että Bryggeriä tähän joukkoon jokerikortteina. Molemmilla on viehättävää potentiaalia ruuan kanssa.

Oikeastaan kaikki pitkän linjan panimot pärjäsivät jälleen mainiosti ja uusiltakaan ei mitään aivan todellista hutia. Muutama vaatisi vain reseptiikka/prosessipuolelle lisää duunia.  

Kokonaisuudessaan nihilistisesti sanoen "Ihan kiva, muttei tarpeeksi kiva hinta/laatusuhteeltaan". Iloisemmalla ilmeellä voidaan todeta valikoimassa olevan likipitäen jokaiselle jotakin.

Mitä sinun ostoskoriisi näistä päättyy?

Oskari-Tirra sinne ja takaisin

Tammikuisena lauantaina istuin kahvila Oskarissa ihmettelemässä jälleen sitä, kuinka paljon kakkua voi ihminen syödä täyteen vatsaan. No aika paljon tietenkin.

Kuitenkin siinä Oskarin vanhoilla penkeillä ja hämyisessä tunnelmassa istuessa aika juoksi, kuin Wienin kahviloissa ikään. Siis madellen hitaasti kohti santsikuppia. Jokaisen suupalan myötä teki mieli jälleen hymyillä. Jälleen juustokakku oli osoittautunut oivaksi valinnaksi, eikä vastapäätä istuneen neidon raakakakkukaan pahaa ollut. Ainoa varjo tällaisessa paratiisissa oli tietysti kahvi. Kahvista en ole ehtinyt kirjoittamaan, mutta minusta on aina synti ja häpeä koko Suomen kahvilakulttuurissa se, että jos kahvila on miellyttävä ja ”paakelssi” puoli on kunnossa on tarjolla vain tunnin seissyttä Juhla Mokkaa. Kenties myös kallista ja heikosti tehtyä Cappuccinoa(vetistä).
Jos mieli tekisikin tuoretta, vasta jauhettua pienpaahtimokahvia, niin silloin taas on, jostain hemmetin syystä, istuttava jossakin postimerkin kokoisessa lasikopissa. Vieläpä ilman ihanan kermaisenmarjaista wieneriä, kermamunkkia ja juustokakkua.

Samalla tätä outoa dilemmaa pohtiessani alkoi päässä kuitenkin jyskyttää ajatus: ”Oispa kaljaa”. Mieleni teki jo tätä edeltävänä päivänä vaappua läheiseen kippolaan ja tilata tuoppi. Tiedättehän sen fiiliksen: Tuntea se lämmin, lievästi juopunut tunnelma ja huurteinen, kylmä lasi kädessä pitkästä, pitkästä aikaa. Se ensimmäinen puraisu..ai, ai, ai.
Oikeastaan miksei tällaisissa sympaattisissa vanhoihin puurakennuksiin rakennetuissa, lievästi maalaisromantiikkaa henkivissä kahviloissa ole koskaan miellyttävää kuppilapuolta, josta saisi myös jonkun hyvän oluen nisun kaveriksi, sillivoileivällä, tai ilman? Siinä pysyisi parisuhdekin kuosissa, kun molemmat voisivat nauttia suosikkieineitään samalla rennosti jutustellen ja kuunnellen korkeintaan hiljaista loungea.

Ei auta. Pakko oli saada bisseä. Koko tammikuu on mennyt oluen puolesta kuivasti. Ei vaan ole  kiinnostanut "niin" paljoa ja olenkin havainnut ravistimen olevan pitkästä aikaa pesussa yhä uudestaan ja uudestaan. Kysyinkin: ”Käydääks yksil Tirras?”.
”No jos haluut, en oo käyny koskaan”. Tästähän tulee ihan kulttuurimatka siis, mietin.
Jo pikkuteatterin ovella janoisten sankareita tervehtii lämmin, yrttissavuinen hengähdys. Kumppanini miettii jo ääneen, että mihin v..n luolaan tässä ollaan menossa ja minua vähän naurattaa. Yleensä tämä tuoksu ennakoi vain leppoista tunnelmaa.
Tirrassa ei ole vaihteeksi ketään. Lauantain alkuilta kuitenkin. Kenties vakkarit ovat tipattomalla, ehkä parempi näin? Tilaan tiskiltä Brewskin Pangoa. Hinta on edullinen. Siihen ne hyvät puolet oikeastaan jäivätkin.

Kylmä olut hurmaa kädessä hetken, kivaa tropiikkia tuoksussa ja seuralaiseni hämmästelee edelleen, että mikä crackluola tämä on ja miksi olut tuoksuu hedelmämehulta?

Törmään jälleen tämän kuppilan hankalimpaan puoleen. Mistään tästä mestasta ei ikinä löydä rauhallista pöytää. Joko autiossa hallissa, tai tupakkakopin ja flipperin välissä.
Tunnelma on hiljaisuudesta huolimatta levoton. Ainoat asiakkaat pyörivät rauhattomasti edes taas pystymättä asettumaan mihinkään. Tavallaan ymmärrän heitä. Jokin paikan ilmapiirissä ei viehätä vieläkään ja ulkoa ennakoimani leppoinen olotila katoaa hiljakseen.
Olutkin tökkii jokaisella huikalla entistä enemmän. Hyvää IPA:a, mutta tänään ja tässä ei uppoa.
Teki mieli, mutta heti saatuaan tekeekin mieli heittää uusi lelu samaan pinoon muiden kanssa.

Saan lopulta tuopin tyhjäksi ja poistumme takaisin hankeen. Vaikka Tirra onkin nostanut päätään pienellä olutvalikoimallaan ja hinta on helkkari kerrankin fiksu edes jossakin.. En mitenkään koe, että haluaisin istua tässä Alastalon salissa yhtään ylimääräistä sivua kauempaa. Ehkä kaipaan pehmeyttä, loosseja, hämyä ja puheensorinaa enemmän, kuin nuhjuista kovuutta ja aivan liian kierroksilla käyviä asiakkaita.

Piipahdamme kotimatkalla Citymarketissa ihmettelemässä klassista ”Mitä tänään vielä syötäisiin” dilemmaa ja päätän katsastaa toiveikkaana oluthyllyjä. Bongaan Franziskanerin Weissen alaritsin kyykkyosastosta. Miltei tartun jo pulloon, mutta vilkaisen hintaa. Neljä fakin nelkytä. Siis 4,4€/0,5l perushyvää vehnää. Ei s...na saa jäädä. Se siitä ruokakauppojen hinnoittelun eduista verrattuna Alkon katteiden haukuntaan. Sielä se toki on myös pilvissä, mutta kahdeksan senttiä halvempana. Eli vain neljä kertaa sen, mitä Saksassa. Päätän keittää weisseä itse heti tilaisuuden tullen ja poistun tyhjin käsin kassan kautta kotiin.

Onneksi ruokakaupparajasta on myös positiivisiakin esimerkkejä. Vihreän muovin ritarit olivat sentään hinnoitelleet Prykmestar LuomuPilsin edes alle nelosella. Kaivan pullon jääkaapista esiin ja hetken pelkään sen aiheuttavan samanlaisen reaktion, kuin Brewskin Pango.

Voiko tämäkin vaan olla ihan hyvää, mutta sellaista ettei halua juoda tuoppia loppuun, saati tilata toista samanlaista?

Lasiin kaataessa alkaa mieli kuitenkin raksuttaa kohti kesää. Raikasta, ihanaa ruohikkoa ja kukkaketoa. Sitruunamelissaa, yrttiä ja viljapeltoa. Harvassa ovat olleet tyylissään paremmat kotimaiset. Raikas, rapsakka, suuta sopivasti supistava ja herkän tasapainoinen.
Kuitenkin juotavuus ja humaloinnin tuntu ovat tässä aivan toista tasoa, kuin Pangossa.
Jokaisen huikan jälkeen nimittäin tekee mieli juoda lisää ja pian huomaakin pullon tyhjenneen täysin huomaamatta ja kiroilee vain sitä, ettei ostanut toista.

Vaihteeksi oluen nauttiminen tuntuu suorastaan hyvältä ja jälleen saksatyylit kiinnostavat. Pitäisiköhän kuitenkin tilata lagerhiivaa samalla? Onko ikä iskemässä vastaan? Alanko kohta kämisemään siitä, miten sielut myydään humalalle ja Saksassa on kaikki paremmin? Siitä miksi kaikki olut on sitä diipadapaa nostaen omaa preferenssiäni jollekin korokkeelle ja valokeilaan ikäänkuin molempien nauttiminen sulkisi jotakin pois? En tiedä. Kuhan kelailen ja haaveilen edelleen hyvästä, edullisesta, suodattamattomasta, reippaasti-eurooppalaisella humalalla-humaloidusta Pilsneristä. Ehkä vähän tekis Weisseäkin mieli. Oispa kaljaa.

Olutarvioissa: Vakka-Suomen Prykmestar Porter

Vakka-Suomen Prykmestar, tai tuttavallisimmin VASP on kieltämättä yksi maan parhaimmista panimoista, josta en muista juonneeni koskaan yhtään pilalla olevaa tuotetta. Panimon ykkösnyrkkinä on jo tovin pyörinyt kolmikko SavuKataja, NokkosPils ja LuomuPils. Kovasti haluaisin tunkea viime keväistä Saazer Pilsiä tähän rykelmään, mutta se ei (kai?) ole jatkuvassa tuotannossa. Unohtamatta maanmainiota Talvi-Bockia ja monia muita, kuten vaikkapa Kansan Kaikua. Kaikessa tuotannossa on aina näkynyt enempi vähempi sellainen saksalaistyylinen viba lievällä kotimaisen maltaan korostuksella. Ikäänkuin alleviivatakseen panimon logon tähkäpäitä. Joku voisi todeta, minä, että tällaisia "peruskauran" tuottajia Suomeen mahtuu. Niin mahtuukin, mutta harvalla on esittää näissä raameissa tuollaista täydellisesti raameihin sopivaa, teknisesti onnistunutta ja vieläpä tällaisen diletanttiharrastajan suuhun sopivaa tuotetta.

Kuitenkin harvemmin VASP:lta tulee näitä "Cerevisiae" lajin hiivalla pantuja tuotteita. Puhumattakaan, että tässä vahvuudessa. 7,5% "tästä se Porterin elämä alkaa". En siis tiedä onko Uudessakaupungissa mennyt puurot ja porterit sekaisin, vai mistä tällainen ajatus? Mielestäni voisi mennä useammin ja rohkeamminkin. Hintaa 3,89€/0,33l Alkon hyllyltä. Rehellisesti koko tuote tuli aivan tutkan alta levitellen synkkiä stealth ominaisuuksiaan muuhunkin ostoskoriin. Ostin nääs glögiäkin.
Entäpä maku? Korkataanpas.

Ensimmäisenä havaitaan vaahtoavan nihkeästi ja värin läpikuultavuudesta uskaltaisin veikata Vakka-Suomella olleen suodatuslaitteisto käytössä tätää pannessa?
Tuoksu irroittelee kyllä muhkeasti leipää. "Tässä tuoksuu kotimainen mallas"-ajattelen. Alan jo miettiä onko tämä mämmisyys jo talon makua, koska jos tässä olisi savumallasta ja katajaa..No arvaattekin jo. Keskiasteisesti paahdetta ja häivähdys Marabouta.

Maku on makeahkon maltainen. Etäisesti siirappista leipää, vierrettä ja keveähköä paahteisuutta.
Ajatukset karkailevat jotenkin enemmän Wee Heavy suuntaan profiilin puolesta, mutta aivan samaa tukevuutta ei rungosta aivan löydy.
Keskitäyteläinen Porter kohtalaisen hyvällä juotavuudella. Alkoholi piilossa.
Tätä juodessa ajattelee kokoajan tuossa vieressä pyörivän Viikkarin tuotekatalogi. Ehkä kuvittelen, ehkä kaikki on vain silmän..suun lumetta(?). Porter ei valitettavasti yllä panimon kärkituotteiden hekumalliselle tasolle, mutta jälleen kerran.. Ei tässäkään mitään vikaa ole, päinvastoin. Se on hyvin Vakka-Suomalainen Porter. Hyvässä ja pahassa.

HLS:  5,5/10

Alkon Jouluoluet 2017-tasting

Jälleen kerran perjantaiaamu koitti pimeänä ja sateisena. Kahvi maistui pahvilta, eikä junan ravintolavaunussakaan tuoksunut enää norttikaan.
Onneksi valtion monopoli oli kutsunut jälleen luokseen maistelemaan tuoreita uutuuksia pääkallopaikan norsunluutornin huipulle. Edessä olisi jälleen parituntinen maistelu, jonka kantavana teemana on jouluoluet ja muita kauden uutuuksia.
Kankea aamu ja olutta. No mikäs siinä.

Tunnelmaltaan tilaisuus oli taasen hiljaista asiaan vihkiytymistä ja omaan lasiin tuijottamista, että pidättelin välillä naurua miettiessäni, että jos kirjastossa olisi panimoravintola auki perjantaiaamuna ja puhelin sattuisi soimaan..

Asiaan.. Kaikkia valikoimien tulokkaita ei ollut tarjolla, mutta muuten oluita oli runsain mitoin.
Nämä kysymysmerkit unohtaen voinkin teille klikinsäästöihmisille todeta, että investoikaa Schlenkerlaan ja Chimayn valkoiseen. Tämän te toki teette muutenkin.

Oluet kaikille muille, olkaapa hyvä:

Stadin Imperial Pilsner 4,98€/0,33l.

Stapan kolmikko avasi aamun raikkaasti. Ensimmäisenä Imperial Pilsner.
Smoothia trooppishedelmäistä sektoria reilusti esillä. Viljaa&keksiä seassa tarjoten varsin katkeran loppuliun. Good start. Puhdaspiirteinen ja oikeastaan todella maistuvan särmikäs tapaus. Hyvä Stadi. 

Joulupöytään? Ei, mutta joulusaunaan koko kori.

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Stadin Whale Ale, American Pale Ale, 4,99€/0,33l.

Valas Ale, mistä nää nimet tulee?
Sitrushedelmää ja havuja tuoksussa. Yrttistä peräkärryä. Greippiä piisaa, mutta kysyn koko ajan: riittääkö enään puhdaspiirteinen Apa? Jopa näinkin onnistuneena?
Ei siinä; Stapa on petrannut näissä selvästi viime vuosina.
Joulupöytään? Ei, mutta tällä voi virittää keskustelua nimen alkuperästä ennen pöytää?

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Stadin Winter Rye Lager, 4,5€/0,33l

Rinnakkain näitä kolmea nauttien sitä ihmettelee näiden hiuksenhienoja eroja.

Hedelmää, aprikoosia ja sitrusta seassa. Aavistus enemmän makeutta, kuin aiemmissa. Ruis? Kummittelee varmaan taustalla, mutta manaajan taitoni eivät tuo häntä esiin. Ei arvaisi tätäkään ihan äkkiä lageriksi.
Konttinen vs Konttinen vs Konttinen kilpailu päättyy tasapeliin Konttisen eduksi.
Joulupöytään? Kolmikosta omaa pöytään asti eniten potentiaalia. Ehkä liharuokien kaverina voisi kokeilla.

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Mustan Virran Santa Olaf Christmas Ale, Brown Ale, 3,99€/0,33l.

Musta Virta tarjoilee browninsa reilusti leipäisenä ja yllättävän paahteisena. Kuivaa keksiä, mutta lopputulemalta tuote on harmittavan vetinen, ohut ja yksiulotteinen. Ideaa olisi, etiketti on helkkarin nätti, mutta aivan liian ohutta rungoltaan. Harmittaa vähän, mutta onneksi seuraava olut odottaa jo.

Joulupöytään? Ei, en lähtisi parittamaan. Wouldn't pimp this beer, sorry.

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Mikkeller Do They Know It's Christmas, IPA 3,49€/0,33l

5,5% ”Kevyt IPA”. Hinta yllättää. Missä Mikkeller lisä? Pitäisi olla ainakin vitonen, koska voi.

Vai onko Mikkeller tipahtanut jo hypen terävimmästä kärjestä? Ei kai?

Modernien juttujen sijaan nyt on haettu aika perinteistä ”West Coastia”. Sitruksia, greippiä, kinuskia ja havuja. Ei räjäytä tajuntaa, ei wow-faktoria, mutta onpahan hyvää ja tasapainoista osaamista.
Joulupöytään? No jos teet burgeria? Ja mikset tekisi? Kuka haluaa syödä jotain lanttulaatikkoa, jos vaihtoehtona on burger?

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Kimito American IPA 4,93€/0,33l

98ebua. Luvut kohdallaan. Mandariinia tulossa. Greippiä, tropiikkia.. Kimito U dog, täähän on onnistunut. Ei karkeutta, ei yrttilikööriä, eikä mäntysuopaa. Vielä kun humalat olisivat enempi framilla tuoreempana, niin voisi nostaa jo pienelle jalustimelle kotimaisten onnistuneiden IPA-oluiden harvassa kategoriassa. Kimiton paras tuote tähän mennessä (maistamistani, toki).

Joulupöytään? Kts. Edellinen.

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Saimaan Brewer's Special Pint Before Decaf, Sweet Stout 3,49€/0,33l.

Oho. Brittivibat kulkee pitkin selkää. Onko Saimaalla oikeasti onnistuttu? Otetaanpa selvää..
Maitokahvia ja luumua. Marmeladia ja paahdetta. Keveää, mutta makeahkoa. Balanssi on hämmentävän onnistunut. Ei räjäytä maailmoja, mutta ei minkäänlaista karkeutta, kuten panimon tuotteissa yleensä. Viimeisteltyä, smoothia ja sellaista, josta jää aidosti ihan hyvä fiilis.

Joulupöytään? Tuota, ehkä jouluhalon, tai muun jälkkärin kaverina.

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Steamworks Pumpkin Ale, 4,99€/0,33l.

Kaksi kurpitsaa vastakkain, eikä edes Tenavia missään. Mitä tästä sanoisi.. Joulu. Tää tuoksuu joululle. Mausteisuutta juuri sopivasti, ei lähde pipari aivan lapasesta. Sellaista miellyttävää leivoksisuutta, että luulen juovani nestemäistä maustekakkua. Ja minä pidän konditorioista. Toffeeta mukana, aprikoosin kiveä ja hedelmäsosetta. Tarjoilija: Toinen pala samaa kakkua kiitos.

Joulupöytään? Jännästi tämä ei ole jouluolut, mutta kenties jouluisin ja joulupöytäänkin sopivin olut tänään. Mausteisuus tukee laatikoita makeuden ohessa, silti juotavuus on mainiota.

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Mallaskuun Pumpkin Ale, 7,16€/0,33l

Jos edellinen oli hyvää, niin.. no.. Nätisti sanottuna tässä on aivan liikaa mausteita ja kurpitsaa. Tökkii ihan huolella. Steamworksin toffeinen maltaisuus on poissa eikä sido elementtejä yhteen. Vaikka yleensä In Your Face jutut miellyttävätkin, niin mausteoluissa lainaan vanhaa mainosta: ”Liika on aina liikaa”. Ei minun mukini.

Joulupöytään? Ei, hankin jo lähestymiskiellon toisillemme.

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

  
Shepherd Neame Christmas Ale, English Strong Ale, 4,98€/0,5l

En muista olinko aiemmin tätä tiputtanut, tai todennäköisemmin oliko se tiputtanut minut?
Taattua Shepherdiä kuitenkin, joko hyvässä tai pahassa. Christmas Ale välttää kuitenkin pahimmat karikot, joita edustaa vieressä päivystävä Ridgewayn tosi paha tonttu, jota en oikeasti halua juoda uudestaan. Ei yltiöpäistä makeutta ja alkoholia. Vaan brittihedelmää, joululeipää, karkkia ja keksiä. Pehmeää ja helppoa.
Joulupöytään? Todellakin. Lagerit ja Weisset unohtaen tämä voisi toimia yleisoluena. (Ei sahtia ei ollut tarjolla, tiedän).

 -------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Nøgne Ø Julequad 2017, Quadrupel 5,49€/0,33l

Nönnö tuo vanha joulun pelastaja; tee taikasi. Mämmiä. Luumua ja kahvia. Aika jännä tuoksun osalta. Maku... Uuuuh.. Kunnon siirappia. Sokerihumala maistuu siis tältä. Kahviliköörissä uitettua belgihedelmää, siis sokeroitua hedelmää.
Aiheuttaa kysymyksen: Menisikö koko pullo ja onko tämä se syy miksi kaikki siirtyvät kilpaa 0,33l pulloihin? Vai paremman katteen takia? Nönnön paras taika on todella kateissa tässä siirapissa.

Joulupöytään? Ei minun, mutta makeiden liköörien ystäville jälkiruuan sijaan?

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Flying Dutchman Raspberry dipping chocolate dripping super trouper porter 4,9€/0,33l

Huhhei taas näitä nimiä. Siis kelatkaa nyt hanalätkän kokoa? Joko sillä ovelasti peittäisi kaiken tieltään, tai sitten firman saunaillassa on keksitty kilpaa nimiä? Ei tätä ainakaan tiskillä kehtaisi edes yrittää lausua, jos vaihtoehtona mielessä pyörii sana ”tuoppi”. Okei vattua ja tummaa. Uhka vai mahdollisuus? Vattu kun usein hapokkuudellaan syö rungon näistä.
Tuoksu lupaa.. Pandan täytettyä suklaakonvehtia, Fazerin Juliaa, tai ihan vaan suklaaseen dipattua vattua. Upeeta hei. Hapot syövät maussa rungosta palan, mutta nyt onnistutaan kenties paremmin kuin aiemmissa maistamissani yrityksissä. Kahvia vähän takana, marjaa ja suklaata, ei kuitenkaan makeaa. Milteipä tummaa suklaata ja hapokasta vattua sekaisin. Jännä. Tavallaan pidän, tavallaan en. Hyvä tuote, herättää fiiliksiä paljon.

Joulupöytään? Konvehtien kaveriksi sopisi hyvin.

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Stone Xocoveza, Imperial Stout 4,7€/0,33l

Stone iskee piparimaustetulla Stoutilla. Tämä selviää helposti tuoppia nuuhkiessa. Alan oikeastaan miettiä saako tätä koko lavan, jos löytää mantelin piilostaan?
Keveän paahteinen ja keksinen kokonaisuus, jossa mausteet joko miellyttävät, tai sitten eivät. Ei minun kuppini tänään, joten hento pettymys, koska odotus Stonen kohdalla oli kova. RIS missä olet?
Joulupöytään? Ehkä aaton aattoon glögin sijaiseksi kinkkua paistaessa tällä voisi päästä tunnelmaan?

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Swannay Barrel Aged Orkney Porter 6,98€/0,33l

10,5% vahvuutta. Nyt on luku kohdallaan. Minun mielestänihän alle 8% Stout/Porter osaston valmistaminen pitäisi kieltää jollakin lailla. Niistä kun tulee aina tunne: ”Miksei samantien ainakin 9%, toimisi paremmin”. pl. Keveät dry stoutit nitrohanassa, eiks je?
Tuoksu.. Ou jees, sanon ääneen, seurakunta kääntää päätään ja vaipuu takaisin horrokseen. Sorisori.

Tuo ihana viskinen tammisuus.. Kanervaa, vaniljaa, paahdetta, turvetta, tynnyriä. Kyllä.

Maussa todella makeaa maltaisuutta, vierremäisyyttä ja tammea. Harmittaa etteivät katkerot pure, tai paahde potki perseeseen kunnolla. Needs more spee..ebu. Tynnyri ei aivan pelasta, mutta melko huikeaa se oli hetken.

Joulupöytään? Kahvi ja tämä konjakin sijaan?

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Lehe Ravnodenstvie Barrel Aged Russian Imperial Stout 5,49€/0,33l

3kk rommitynnyrissä.. Tarvitseeko lisätä mitään?
Rommia ja sikaria, check. Rommia ja vaniljaa, check. Rommirusina taittaa vähän makeutta 11% edestä. Kokonaisuus on vähän alkoholinen, siis romminen, kuten nämä usein tuppaavat olemaan.
Peräkontti parempi, kuin Swannayssa, mutta rommi peittää alleen paljon. No minä pidän rommista, joten tämäkin on ihan jees. Sanoinko jo, että on rommia?
Joulupöytään? Kahvi ja tämä konjakin sijaan?

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Zeta Zendra Savuolut, 5,09€/0,33l

Espanjalainen savuolut..mmm.. Pyökkiä.. Ei verrokkina olevan Schlenkerlan Urbockin veroista savun rakkautta, mutta jännä. Savu ja viljapelto.. Suomalaista maalaismaisemaa.
Maku iskee märällä rätillä. Olvin Tuplapukin tyyliin vähän viinainen ja makea. Tökkii pahasti loppua kohden. Koko pullo ei uppoaisi. Hyvä alku lässähti täysin. Harmi.
Joulupöytään? Vieressä oleva Schlenkerla tietää jo miten tässä savuolut ottelussa käy.

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

 Aecht Schlenkerla Rauchbier Urbock, The Savuolut, 3,98€/0,5l

-Uusinta- Nannanananaaananaaaa. Ei mulla muuta. Tää on ihanaa rakkautta hei ensimmäisestä huikasta viimeiseen.
Joulupöytään?  Aina.

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Chimay White, Tripel, 9,48€/0,75l

-Uusinta- Edellisten jälkeen resetointia. On kyllä edelleen. Ai että. Paras Tripel minun kirjoissani vieläkin. Suorastaan maaginen tasapaino hedelmän ja mausteisuuden suhteen. Fenolit ja esterit sulassa sovussa. Pelottava juotavuus, hekuma. Ihanaa. Pitkästä, pitkästä aikaa. Tällä pitäisi olla pysyvä paikka jokaisen kaapissa ja Alkon hyllyssä.

Joulupöytään? Nauti koko pullo ensin, ei tarvitse selvitä pöytään asti?

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Maistamatta jäivät aiemmin maistellut:

Weltenburger Kloster Winter-Traum,Wieniläistyylinen lager 3,99€/0,5l
 Oiva joulun yleisjuoma, kyseessä. Weltenburgerin laatua ilman kikkoja.

 Stallhagen Julbock, Bock, 3,55€/0,33l
 Pitkästä aikaa. Todella mainio paahteisen lakritsainen tumma Bock, ei aivan Doppel, muttei kaukana.

Ayinger Winter-Bock, DoppelBock, 4,49€/0,5l
Klassikko. Todella upea Doppelbock. Hands down. Ayinger = laatua.

Vakka-Suomen Prykmestar Talvibock, DoppelBock 3,98€/0,33l
 Kotimaisten doppelien kärkeä. Mainio talviolut ja tiukkaa Uudenkaupungin osaamista.

La Trappe Witte Trapis, Witbier, 2,98€/0,33l
 Kepeä Witbier La Trappelta. ”Ihan jees”. Mielestäni enemmän kesäolut, kuin talvi, mutta etiketti..

Erdinger Schneeweisse, Hefeweizen, 3,98/0,5l
 Edelleen Alkosta saa parempiakin Hefejä, mutta sanotaan vaikka tämän olevan varsin laadukas siitäkin huolimatta, että sanon sanan ”Weihenstephan”.

Flying Dutchman Nuts Freezing Frost Biting Tongue on Frozen Pole IPA , 4,3€/0,33l
Tuttujuttu-osastoa viime vuodelta. Ihan kelpo IPA tämäkin.

 BrewDog Hoppy Christmas, IPA, 4,49€/0,33l
No.. Tästä on kaikki adjektiivit käytetty, joten kompataan edellistä. Ihan ok, vaikka ei edelleenkään panimon parhaita; edes tyylissään.

Bryggeri Winter Ale, English Strong Ale, 4,64€/0,33l
 Tykkäsin, mutta muistikuvat ovat muuten hataria.

St. Feuillien Cuvee De Noel, Belgityylinen Vahva Ale, 4,7€/0,33l
 St. Feuillien on sellainen panimo, jonka tuotteet eivät vaan koskaan oikein iske. Silti tämä ja Saison olivat mielestäni sieltä paremmasta päästä.

Näiden lisäksi maistetuista tarjolla oli mm. Sonnisaaren mainio Kuula India Pale Lager ja Vaspin Schwarzbock.

Valitettavasti esim. Pöhjalan tai Tankerin tuotteita ei maisteluun asti ollut ehtinyt. Uusista tuttavuuksista mm. Honkavuoren Pesämuna, Bock's:n Heller Bock, sekä Lakefront Eastside dark lager jäivät välistä aikataulusyistä.

---------------------------------------------------------------------------------------------------------

Ylipäätään sanoisin, että Alkon kattaus on toki laaja, mutta tänä päivänä se ei aiheuta samanlaista wow-faktoria, kuin joskus takavuosina.
Tähänkin on olemassa aivan selkeä syy.
Uutta tavaraa syntyy nykyään koko ajan enemmän ja sitä päätyy myös monopolin hyllyyn saakka entistä useammin. Uskon silti tästäkin setistä ainakin Schlenkerlan, sekä Chimayn ansaitsevan jälleen paikan kaapissani. Toivottavasti sinunkin.
Ei muuta, kuin hyvää pikkujoulukauden alkua. Tonttulakki päähän ja Alkoon, mars.