Kaunis heinäkuinen iltapäivä taittuu
iltaan. Painettuani toista vuorokautta omia projektejani eteenpäin
teki mieli mennä ulos, korkata kylmä ja ottaa etäisyyttä
kaikkeen.
Eskapismia kera vesipiipun ja parin raikkaan.
Vaikein päätös oli miettiä minkä pullon korkkaisin näin
”varaston tyhjennysviikoilla”. Muuton häämöttäessä edessäni
sisäinen Simo Vaatehuoneelta on kauppaamassa tuulipukuja (vai pulloja) hintaan
99,90mk.
Ajatuksella: Mitä vähemmän kannettavaa, sen parempi. Silti pullot eivät tunnu katoavan mihinkään.
Tätä ajatusta noudattaen päätinkin korkata tuplasti jotakin sopivan keveää, silti maistuvaa, tilanteeseen ja fiilikseen sopivaa. Mietin liian pitkään, kunnes näin hänet kaapin nurkassa: Bryggerin Roggenfestin. Kyllä. Kuinka monta kertaa tästä onkaan pitänyt runoilla? Vastaan: Lukemattomia kertoja.
Ajatuksella: Mitä vähemmän kannettavaa, sen parempi. Silti pullot eivät tunnu katoavan mihinkään.
Tätä ajatusta noudattaen päätinkin korkata tuplasti jotakin sopivan keveää, silti maistuvaa, tilanteeseen ja fiilikseen sopivaa. Mietin liian pitkään, kunnes näin hänet kaapin nurkassa: Bryggerin Roggenfestin. Kyllä. Kuinka monta kertaa tästä onkaan pitänyt runoilla? Vastaan: Lukemattomia kertoja.
Yksinkertaisesti Roggenfestista on
tullut sellainen harvojen Alko asiointien vakio-ostos yhdessä Koffin
Pirterin ja Chouffen Houblonin kanssa. Syyttäjä tosin kertoo
edellisestä asioinnista olevan yli kuukauden päivät ja puolustus on kuin maansa myynnyt ja peltonsa polttanut.
Kaveriksi kaappaan syleilyyni tietysti
kotipolttoista Pilssiä.
Molempien pikajäähdyttyä
pakastimessa ehdin viritellä kesätoimistoni kuntoon. Vesipiipun,
läppärin(että mie vihaan näitä windowseja.. Always trust the
penguin), kajarit, kameran, jne.
Ehdin jo miettiä miten paljon
valmisteluja hedonismi vaatii ja meinasin jäädä sohvalle puremaan
persikkaa, mutta viimein kaikki oli valmista. Eikä mennyt edes sitä kuutta
päivää, kuten edellisellä kaverilla jossakin isommassa kirjassa ilman kuvia. Tiedä häntä.. Sen opuksen todenmukaisuus lähentelee paikoin tämänkin blogin ja muun kotimaisen olutkentän keskusteluita.
Asiaan, asiaan..
Bryggeri Roggenfest kätkee sisäänsä Bryggeri Helsingin mukaan:
”Humalat: Magnum, Perle
Maltaat: Pilsner-, ruis-, vehnä-,
musta-, savu- ja karamellimaltaat, ruisleipä
Kantavierre: 13,2%
IBU: 36 EBC: 20”
Alkossa hintaa suolaiset: 4,55€/0,33l. Vahvuutta 5,2%
Roggenfest on Sofian ohella eräs
toivomistani oluista Bryggerin yli vuoden takaisessa kilpailussa,
joten otan paremman tiedon puutteessa osan kunniasta näistäkin
(vitsivitsi).
Roggenfest on kauniin punaruskea olut
kohtalaisella vaahdolla. Siinä on selkeästi pehmeää ruisleipäistä
maltaisuutta yhdessä hennon savuisuuden kera. Häivähdys
marjaisuutta, kuivaa keksisyyttä ja reilua yrttisruohoista humalaa.
Miellyttävän tasapainoinen ja yllättävän moniulottteinen
moniottelija moneen tilanteeseen. Raikas, rapea, mutta pehmeästi
soljuva. Maukas, rukiinen ja todella juotava tuote. Keskitäyteläinen,
sopivan matalahkot hiilihapot (kenties johtuen rukiin käytöstä).
Roggenfest on jälleen osoitus siitä miksi nautin Bryggerin
tuotteista huomattavan paljon. Ei turhaa kikkailua, ei ”jänniä
mausteita”, ei ” Turhaa C-humalan käyttöä”. Vivahteita,
puhtautta ja juotavuutta. Olisipa hauska tietää olisiko Alexin
Panimon laitteilla pantu samanlaisia? Vai onko Schulzin kattiloissa
jotakin taikaa, joka kohottaa mestari Hüffnerin selvää
ammattitaitoa astetta paremmaksi?
Tämän jälkeen onkin jännä korkata
kotipolttoista Pilssiä. Mitä yhteistä niillä on?
Alkoholiprosentti ja Ebut ovat hyin
lähellä toisiaan. Muuten aivan eri oluet toki, mutta näin
heinäkuussa kiitän itseäni tästä erästä. Korkataanpa..
Speksit:
Maltaina: Pils, München, Melanoidi.
Humalat: Northern Brewer, Styrian, Saaz, Hallertauer.
IBU: n. 45. EBC: n. 12.
Vahvuutta: 4,9%
IBU: n. 45. EBC: n. 12.
Vahvuutta: 4,9%
Pilssivesi valuu sameahkon keltaisena
jättäen reilun ja pitsisen vaahdon laelleen.
Kukkaketoa, budia ja ruohoa. Siinä
päälimmäiset aromit. Keveää hedelmäisyyttä, leipäistä
maltaisuutta ja hyvin hentoa pihkaisuutta. Vilja ja humala ovat
mielestäni tässä varsin kivassa balanssissa. Se ei pure päätä
irti, kuten Petolintu, eikä omista Urquellin voista viljaisuutta.
Suodattamattomuuden ja kevyen kuivahumaloinnin havaitsee selvästi. Olut onkin makumaailmaltaan kuin kellerbierin ja pilsin äpärälapsi, joka
ajelee Kleinbussilla surffilauta katolla kukkaa poltellen ja
individualismista paasaten, vaikka omistaakin saksalaiset vanhemmat ilman pickelhaubea ja saappaita. Suutuntumaltaan keskitäyteläinen, edellistä hiilihappoisempi olut.
Olen silleen salaa tähän lapseen
melko tyytyväinen.
Olut loppuu, piippu sammuu ja viimeiset hitaat tanssitaan yksin nurmikolla avojaloin. Mielessä vain pian alkava kesäloma.
Soundtrack tänään: Scandinavian
music group - Casablanca, Dropkick Murphy's – Deeds not words, Pave
Maijanen – Ankronikka tunnari, Journey – Don't stop believin',
Taiska – Mombasa, Green Day – American idiot, Raptori – Oi
beibi, Sir Elwoodin hiljaiset värit – Älä mee, Paleface – Mul
on lupa, Kerkko Koskinen Kollektiivi – Ole tyytyväinen nuorena,
Queen – Innuendo, Belinda Carlisle – La luna, Hector –
Eurooppa, Harry Belafonte – Bananaboat Song, Manu Chao - Mr Bobby.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti