Tumma, rikas ja seksikäs

”Hei onko tässä tilaa?”

Havahdun pöydästäni hetkeksi tähän maailmaan, tähän päivään. Kyllä; en näe väärin. Edessäni seisoo hemaisevan kaunis olento. Pyöritellen hetkeksi hölmistynyttä päätäni hereille ja vastaan:

”Ööömhemm, kyllä tähän sopii”.

Samalla miettien mitä täällä oikein tapahtuu. Tsekkaan nopeasti kalenterista oliko se aprillipäivä tänään, ei ole. Kuppila käy arki-iltana puoli tyhjänä ja.. Joku haluaa juuri tähän istumaan. Hämmentävä kokemus vaivaa hetken.

Katselen hetken häntä. Tumma ja seksikäs, vaikkakin vähän beigeen vivahtava laeltaan. Melkoinen löytö siis. Vihellän ääneen tajuten samalla mitä juuri tein. ”Anteeksi” Totean ja punastun.

”No hei ei se mitään, ymmärrän ja kiitos. Minulla on ollut tänään vähän huono päivä, korkki kireällä tai jotakin”. Hän kertoo hetken päivästään, elämästään. Hämmästelen mielessäni; että kyseessä ei ollutkaan mikään iloluontoinen naisihminen, jota aluksi epäilin. Kunniallinen ja varakaskin. Katsomme toisiamme, hymy alkaa kareilemaan molempien kasvoilla ja juttu luistaa kuin itsestään.

Tovia myöhemmin istumme jo lähempänä, uskallan jo koskea hänen kiiltävään ihoonsa ja hoikkaan ulkonäköönsä. Tunnen pieniä perhosia vatsanpohjassa ja oikeaa kutkutusta. Vuosien saatossa olen oppinut luottamaan intuitiooni ja huomaan tehneeni vaikutuksen. Hän nojaa jo lähemmäs ja voin tuntea tuoksun.. Ei mitään sekahedelmiä, vaan jännästi mokkaisuutta ja kahvia. Hän kertoo olevansa työssä paahdettujen asioiden parissa, katsoen samalla jo ilkikurisesti silmiini. Virnistän ja nuuhkaisen selvästi korostaen, tahallani tietenkin. Piilevää makeuttakin, lakritsaa. Miellyttävä. Tunne vatsassani kasvaa. Mietin nopeasti; ”herrajumala mitä täällä tapahtuu”, sitten huulemme jo koskettavat toisiaan. Tuoksusta tuttu kahvisuus maistuu suussa. Päätelen sen johtuvan edessä olevasta kahvipohjaisesta drinkistä. Tummaa suklaata ja hassusti juuri syömäni ruisleipä komppaa tässä. Hän tarjoaa minulle vielä lakritsan, jonka maku jää suuhun.

Ilta taittuu jo yöksi, tunnit valuvat tämän tumman, rikkaan ja seksikkään jumalataren kanssa.

Mietin jo kuviota, jossa Turhapuromaisittain rationalisoin miesväen ongelmat ja kosaisen tätä tummaa kaunotarta hetken huumassa.
 Olemme jo menossa ulko-ovelle suuntana taksitolppa, kun baarimikko huutaa perääni: "Laseja ei saa viedä ulos!"
Katson kauneutta viellä hetken ja näen synkän juovan valuvan välillemme. Katkeruutta, kosteana helmeileviä pisaroita pitkin pintaasi. Tajuan, etten kuitenkaan saa sinua omakseni.
Otan viimeisen huikan ja eroamme kyyneliin.

Silti osa sinusta kulkee aina sisälläni. Rakas.. Founders Porter: 6,5% lämmittävyyttä ja 45IBU:a potkimaan katkerasti sohjossa eteenpäin. Dark, Rich & Sexy.

Täydellisen IPA:n metsästys – Keittoraportaasi

Kävimme talven mittaan Reittausblogin Harri ”Hayke” Metsäjoen kanssa kamppailuun täydellisestä IPA:sta. Tämän Battle of IPA:n päättyessä ratkaisemattomaan tasapeliin juonimme seuraavan loogisen askeleen. Suunnittelemme yhdessä yhteisen, täydellisen, IPA reseptin.

Mutta mitä on täydellisyys? Se on mitä kellekin. Itse kaipaan aromivetoista juicy fruittia ja trooppishedelmäistä coctailia, öljyisenä ja käpyisenä. Sopivalla lähes pellettimäisellä katkeruudella, joka jatkuu smoothina alusta loppuun. Tiedostaen tämän vaikeuden kotioloissa otimme härkää sarvista ja pellettiä pussista. Eilen 22.3 ehdin keittää omani.

IPA:n, tai minkä tahansa humalavetoisen ongelma kotioloissa on happi. Jos saisin siirrettyä olueni ja kuivahumaloitua ilman happea, sekä pullotettua olisin jo pitkällä.

Koska tiedän teidän olevan pohjattoman uteliaita käytetyn reseptin suhteen julkaisen sen nyt sellaisena, kuin itse keitin:

Eräkoko: n. 18l

Ominaispaino: 1.065

Ebc: 12

Ebu: n. 60-70

Vesi: Käsitelty siten, että kloridi-sulfaattipitoisuudet olivat n. 150-100, mäskin ph säädetty maitohapolla 5.3.

Mallaspohja:

4,5kg Pale Ale

0,6kg Kaurahiutale

0,5kg Münich

Mäskäysohjelma: 60min / 67c, 15min / 76c.

Keitto: 90min

Humalointi:

60min/ 25g Warrior

0min 25g kutakin: Citra, Simcoe, Mosaic

Hopstand 80c / 20min: 25g kutakin: Citra Simcoe, Mosaic.

Suunniteltu kuivahumalointi:

Vaihe 1: 25g Citra, 25g Mosaic, 10g Simcoe.

Vaihe 2: 40g Citra, 25g Mosaic, 10g Simcoe.

Tämä elää vielä sen mukaan, siirränkö sekundääriin vai en, eli lyönkö kuitenkin kaiken kerrallaan n. 5pvä ennen pullotusta, vai kahdessa osassa. Jälkimmäisessä eka satsi 3pvä ennen siirtoa ja seuraava kakkospyttyyn 5pvä ennen pullotusta. Katsellaan..

Hiivakanta: Wyeast London Ale III/1318

Käymislämpötila: Jäähdytetty 15c, hiivattu ja annettu vapaasti nousta n. 21c.

---------------------------------------------------------

No mitenkäs se keittopäivä eteni?

Hyvin kiitos kysymästä. Allekirjoittanut alkaa hissukseen pääsemään GrainFatheriin sisälle, sillä tehokkuus on nyt parantunut jokaisen satsin myötä. Vrt. 63%-75%. 

Lets mash again, like we did last summer

Mäskäys eteni, kuin tanssi sen kummemitta murheitta. Siivilöinti kävi nyt nätisti sopivalla virtauksella vieden n. 20-30min aikaa. Mäski itsessään oli melkoista puuroa jo hiutaleiden suurehkosta määrästä johtuen.

OG ennen keittoa oli jopa 1.059, joten käteen jäi keiton jäljiltä n. 1080 vierrettä, eli sain laimentaa parilla litralla vettä, koska DIPA:a tässä ei oltu panemassa.

Tällä kertaa tein sellaisen tempun, mielestäni fiksun, että pidin siivilöinnin jälkeen tunnin paussin.  Miksi? Että ehdin laittaa ruokaa ja syödä välissä keiton mennessä melko myöhään kuitenkin.

Sokerivajarit ja paneminen on inhottava yhdistelmä, siitä ei nauti mies, eikä mela.

Keitto ja jäähdytys meni siis myöskin mukiin. 

 Tässähän auttoi se, että tein näppärän siiviläpussin vanhasta pussimäskäyspussista, rautalangasta ja vanhasta mäskimelasta. Tämä siis siksi, että viimeksi pumppu tuntui olevan ajoittain humalamuhjusta ja keiton saostumista tukossa (se voisi oikeasti olla tehokkaampikin). Nyt ei mitään ongelmaa.

 Oikeasti todella keveä keittopäivä, joten.. Nyt jäämme odottamaan lopputulosta. Koitan vielä kehitellä tuon hapen minimointiin jotakin? Hiilidioksidia varmaan ainakin tulen siirroissa hyödyntämään.

Edellisen erän outoja seikkoja oli pullokohtaiset erot. Oli muutamia todella mainioita pulloja, sekä muutamia todella huonoja? Johtuen kenties siitä mistä kohtaa käymispyttyä mikäkin leka oli täytetty?  

Silti hassua, koska olut oli kuitenkin siirretty pullotusastiaan sokerin kanssa, jolloin sen luulisi sekoittuvan ja tasoittuvan? Ikäkään ei yksin selitä tätä, sillä satsin viimeinen pullo oli todella upea.

 Pohdittavaa siis riittää, mutta hyvin mielin kohta kevätaurinkoa.

Korkin kääntöpuolella: Ikuisessa kaupungissa kaljalla

"Please be seated..."

Kaikui epäselvällä Turkin englannilla koneen kauittimista. Tutut sanat niin monelta lennolta, mutta olin liian keskittynyt hämmästelemään todella smoothia laskua ja edessä alkavaa lomaa.
Olin palannut sinne, missä olin jo kerran pettynyt. Sinne missä jokainen poikalapsi on Mario. Mario asuu nelikymppiseksi kotona. Mamman pizzaa saa kaikkialta ja jäätelöä kaikissa sateenkaaren väreissä. Mario on tyytyväinen, mutta myös maailman surkein asiakaspalvelija aina valmiina koijaamaan euron jostain ja toisen jostain muualta.
Kyllä Italia. Rehellisesti minua jännitti. Vai oliko se vain väsymystä herättyäni aamuyöstä lennolle? Vai alkavaa krapulaa koneessa tarjotun -ILMAISEN- alkoholitarjoilun myötä? Reittasin Efes Pilsnerin makrolagereiden tympeään pohjasakkaan, jossa sana pilsner ei tee oikeutta Urkille, mitenkään. Silti nostaen Turkish Airlinesille hellekypärää tästä hienoudesta.
Tällä kertaa olin saapunut sinne minne jokainen tie vie, kaupunkiin joka on ikuinen. Tuohon suureen ulkoilmamuseoon ja kirkkomaahan. Se voisi kuvauksen perusteella olla Kouvolakin. Rooma.
Olin valmistautunut henkisesti taskuvarkaisiin, hello sir-poikiin, Timoihin ja ukottajiin. Matkaseuralaisena oleva serkkuni ei tiedä mihin on astumassa, joten briiffaan häntä matkalla Terminin rautatieaseman kautta majapaikkaamme Via Sforzalla. Siinä 800m päässä kivikasoista.

Yks kivikasa tääkin.

Odottelimme B&B:n henkilökuntaan kuuluvaa setää pitkän tovin pihalla ja katselimme viereisen koulun touhua ja paikalla pyöriviä vanhempia. Pelkäsin kadun puoleista huonetta ja heräämistä joka jees..pyhän mariaguzeninanrich.. meteliin. Viimein setä, jälleen Mario, saapuu ja saamme tavaramme sisälle. Romatax, Romatax, Romatax.. Ylimääräistä sydänverta alkaa valumaan lompakostaimme saman tien. En tohdi kysyä onko Mario sama Mario joka oli aikanaan Grimaldi Linesilla onnistuneesti sössimässä lounastamme..
Pääsimme lopulta liikenteeseen ja meitä janotti. Kulttuurinnälkä voitti kuitenkin toviksi janoisen kulkurin kurkun kuivuuden. Ilta-auringon kajossa Forum Romanumin rauniot, pylväät ja muut antiikin ajoista paikalla maanneet kuubattar..eikun.. No jotain hello friendejähän täälläkin päivysti tuttuine kuvioineen. "Sorry, I'm not Your friend, try to hustle with someone less fortunate son". Ilta taittui pimeyteen. Circus Maximuksella ei näkynyt Ben Huria ja kohtasin elämäni rankimmat tien ylitykset etsiessämme kippolaa.

Lopulta Kari Grandit päätyivät Rooman illassa johonkin kummalliseen keskikaljabaariin.
Tiiättekö sellaiseen, joka näyttää samalta kaikkialla, tiskeineen ja surkean kapeine tiloineen. Aloin epäillä mallia otetun ainakin Kouvolan Wanhasta Mestarista tässä. Sellaiseen, jonka seinämaalaukset ja hassut tekstit naurattavat ensimmäiset kymmenen minuuttia, joista viimeiset viisi vain siksi että olimme väsyneitä.
Toisaalta juuri tämä kolo on lähin "craftbeerbar" meidän nurkillamme, näin kertoi kaikkivaltias ja hänen käskyään ei maallisen kulkijan tule uhmaaman. Hail RateBeer king of men and drunktanks.

Ja jotenkin.. On mukava aloittaa etäisesti tutusta ympäristöstä. Pehmeä lasku, näes jatkui vaan, koska Roomassa oli menossa "Scottish weekend". Kyllä, näin paljon kilttejä ja kuulin säkkipillejä, joten jouduimme useasti tsekkaamaan missä v..ssa oltiinkaan. Harmi ettei oma kiltti tullut messiin, ehkä sillä olisi tässä baarissa saanut alennusta?
Arvaatte oikein: BrewDog Rome näyttää samalta ja tuntuu samalta kuin muutkin ketjun Hesburgerit.
Hanoissa omia, mutta keskityin vierastarjonnan saapasmaan pieniin ja tuntemattomiin.
Kävimme täällä itseasiassa lopulta kahdesti ja jälkikäteen useista oluista; vain kaksi olutta jäi mieleen.
Toisesta lisää alla olevasta videosta ja toinen oli itseasiassa Paradox Heaven Hill, josta saimme kivan tarjouksen. Sellaisen josta ei kannattanut kieltäytyä.
 Sellaisen, jonka jälkeen pätkässä nautittu gelato laitakaupungin terassilla +10c lämpötilassa maistui taivaalta. Olihan makuina kuitenkin suklaa-tiramisu-kahvi.
Serkkuni avautuu jäätelön lomassa häistään, valitettavasti muuta en tästä keskustelusta muista, mutta se oli antoisaa näkökulmaa itselleni täysin vieraaseen maailmaan. En kuitenkaan ufoillut ja pyytänyt viemään johtajan luokse, koska olin jo johtajan luona, vaan kohti majapaikan punkkaa.



Seuraavana päivänä ei ollut darraa. Se on ihmeellistä se vesi, vähän kuten elämäkin. Yhtä Dolce Vitaa vaan.
Havaitsen lukijoissa pientä pettymystä tämän asian suhteen, mutta ammattilaisalkoholisteina ja tottuneina tinneri-ihmisinä osaamme jo juoda toisin kuin monet vanhat sedät, tai nuoret pojat. Tai vähintäänkin häivyttää todellisuus pois mielistänne tällä tekstillä.
Hyvällä fiiliksellä lähdimme siis talssimaan kohti "keskustaa". Roomassa on nämä nähtävyydet linjattu ovelasti siten, että lopulta seisoimme Hard Rock Cafen edessä laulamassa Hard Rock Hallelujaa yhen Frankin kanssa.
Frank halusi välttämättä esitellä tonttinsa. Oli joku paikallinen kiho, vaikkei asu sopinut yhtään perinteiseen mustaan ja nahkaiseen rokkari skeneen, no emme mekään. Joten.. Eteenpäin.

Frankilla olikin hemmetti 44ha pihaa keskellä cityä ja niin iso koti, että vapaudenpatsas mahtui sisään jalustoineen. Me ihmettelimme huuli pyöreänä tätä massiivisuutta ja olimme jo keksimässä kilpaa omia uskontojamme fallossymbolein koristeltuina tietenkin. Jätettyämme Frankin tähän Vatikaaninakin tunnetuun kääpiövaltioon palasimme takaisin Italiaan ja suuntasimme Kallioon.
Tai miksi tätä paikallista hipsteri kaupunginosaa tulisikaan kutsua? Trastaveressä eksyimme myöskin kuppilaan. Tällä kertaa paikalliseen, jossa oli paikallisia, sekä iso kyltti kaikkivaltias RateBeer:ltä. Kertoen tämän Ma Che Siete Venuti a Fa:n olevan juottolana erinomainen. Tilasimme tuopit, isot sellaiset, minä otin hyvää saksalaista savuolutta, koska ei pystynyt IPA:a siinä kohtaa. Päättelin Italian pienpanimoilla olevan siihen samalainen obsessio, kuin kotimaankin.
Sen verran katkerasti jäin kuitenkin haikailemaan omaa kirkkoani ja lasikupuista autoa. Halusin siis sen palavan savuna ilmaan? Kuten se yks toinen Nerokin, joten päädyin toisen tuopin kohdalla tähän humalahakuiseen tuotteeseen.
Jokusen tuopin ja futispelin päätyttyä poistuimme hymyillen syömään.

Takahuoneen rauha @ Ma Che Siete Venuti a Fa.

Vastapäätä näytti olevan toinen mainio ravintola: Bir&Fud, jossa Luigi (C'mon, miten nää voi olla aina näin) löi listan pöytään ja paineli yhtä nopeasti karkuun. Pizzaa saisi vasta tuntia myöhemmin, joten joimme parit Tipo Pilsit ja muut hanatuotteet janoon odotellessamme. Pizza olikin erinomainen. Juuri tästä pohjasta ja kastikkeesta voisivat kotimaan karvakourat ottaa oppia. Ja kelatkaas, ei kinkku-aurajuusto-ananas-pekoni-kananmuna-maissilastu-smetana-nallekarkkia, vaan korkeintaan kolme täytettä. Tyylikästä.
Veistelimme vielä Stoutit ja Stouttiin tehdyt Tiramisut jälkiruuaksi ja poistuimme kassan kautta yöhön.

Todella hyvää pizzaa ja ulkonäkökin kuin käsityöläisoluessa.

Yritimme vielä juntteina Open Baladiniin sisälle, mutta poke oli sitä mieltä ettei Baladin ollutkaan kovin "Open" lauantai-iltana.
Nykäisimme siis hostellilla, varpaita teippaillessa, pullon kylmää Franziskaneria. Hetkeä aiemmin olimme käväisseet irkkubaarissa katsomassa miten juopuneet skotit bilettävät, mutta koska olimme aivan liian selviä tähän leikkiin päätimme jättää lattian rakkoisine kinttuinemme muille.
Koska seuraavana aamuna emme löytäneet Russelia raunioiden sisältäkään; eksyimme johonkin laitakaupungin kuppilaan pitämään sadetta ja nauttimaan parit birrat. Siinä istuessamme sadekin laantui, mutta tuoppi maistui jokaisen jälkeen sen verta paremmalta, että heitimme tittelit sikseen, kynät laukun nurkkaan ja.. Lähdimme. Emmehän halunneet juopua.. Keveässä seitinohuessa keksimme ne surkeimmat jutut ja ideat, joista ei sen enempää. Jos Italiasta puuttuu jotakin, niin se oli se toinen kaveri.

Oli siel leipääkin, kai?

Kävimme myös einestämässä mainiossa Baguetteria del Fico:ssa. Mukavasti laadukkaita oluita ja äärettömän hyviä täytettyjä leipiä. Koska olimme kivoja, komeita ja tunnettuja julkkiksia (Bloggari) sieläkin saimme ilmaista kakkua, ilman kaltereita. Tunnetustihan minun pihalleni panimot ja muut vain jonottavat tuodakseen huulieni eteen jotakin suuhun pantavaa, tai kurkkuun pantua, muttei tyttöjen panemaa kuitenkaan, niin tämä tepsii täälläkin. Tai sitten ei?

Veistelimme ilmaiset, siis ilmaiset, kakut. Syy meni vähän ohi korvien, mutta ostimme kuitenkin pullon loistavaa Rochefort 8:a kaveriksi, koska cappucinon nauttimisesta ei ollut kulunut kuin tovi.
Päätimmehän jo lähtiessämme, että meidän maitonaamojen on turha edes esittää paikallista, koska siltä emme näytä mitenkään, joten.. Cappucinoa nautimme paikallisten kummastellessa pöydässä ja päivä-aikaan, mamma mia. Etiketti-ihmisille ja osa-aikaisille Marioille; Tiskillä ja Espressoa.
Loppureissu kului sitten enempi vähempi seesteisissä tunnelmissa. Saimme ostettua mieluiset tuliaiset naisväelle otettuamme ensin parit härnäysfotot Guccin, Pravdan ja kymmenien muiden meille nevahööd logojen ja liikkeiden edessä. Jokunen tuoppikin toki upposi ja reissun viimeiset kaadoimme sielä kulman takana olleessa skottilaisessa.

Niitä hassuja BD:n seiniä. Oikeesti varsin siisti maalaus.

Mitä siis kertoa Roomasta ja oluesta?
Vaikka Crafti onkin kasvussa, sitä näkee pääasiassa vain sille pyhitetyissä ja vihk..viskivedellä valelluissa temppeleissä. Morettia ja Peronia, sekä muutamia muita kansainvälisiä huttuja näkee toki. Viinistä en sano mitään, en juonut, koska kaikki punkut ovat samanlaisia :D
Laadultaan tuli vastaan aikalailla kotimaista tasoa. Hyvää, muttei loistavaa. Yhtä poikkeusta lukuunottamatta (se video).
Ehkä nokkelimmat huomaavat, että reissun päätarkoitus oli nauttia kivikasojen tuomasta hehkusta kevät-yössä. Historianörtille, minulle, tämä paikka aiheutti pysyvän bonerin joka laski vasta nähdessäni Helsingin ja lunta koneen ikkunasta. Arkitehtuuri, historia, tarinat, myytit, legendat ja mahdollisuus käydä kahdessa maassa ja samassa cityssä oli kutkuttavaa, eikä helmikuussa off-seasonin aikana ole kauheita jonojakaan.
Ylipäänsä.. Rooma puhdisti fiilikseni Italiasta ja edellisen reissun hampaankolo sai viimein kaipaamansa hammaslangan.
Rooma.. Ehkä joskus palaan penkomaan loputkin asiat joita en ehtinyt nähdä ja kokea? Sekä juomaan loputkin maltaiset makuelämyks.. Joita saa myös kotimaasta liki samaan hintaan ja samaan laatuun. Ei en ostanut itselleni tuliaisia, en pulloakaan. Matkustelen mieluiten käsimatkatavaroilla nääs. Sellainen oli Viipu..Rooma, muttei norjalaisten kaupunki.

St. Patrick's Day Special - Livenä Periscopessa feat. Mufloni

Huomisen St. Patrick's Dayn kunniaksi startataan Periscope-kausi jollakin enempi, vähempi teemaan liittyvällä oluella (Ei ole Guinnessia, tai edes Dry Stouttia).
Käsiini on päätynyt pullollinen Hunun Mufloni Saison Gaelachia. Eli Jameson tynnyrissä viihtynyttä tiukkaa Saisonia suoraan Porista. Pullo on minulle toimitettu lahjus, joten sopii siis tähän tarkoitukseen mainiosti.
Eli huomenna klo 20:00 starttaa lähetys jossa jargonia ja kyllästyneitä katseita "kyselkää pliis jotakin", tai sitten ei.
Kanava on sama, kuin Snapchatissakin @artofhalo. Tai tonkimalla sieltä Haminan kohdalta sen punaisen ympyrän sekaantumatta muihin ympyräkaupungin pylpyröihin ja pampyöleihin.
En tiiä mitä tästä tulee, mutta kokeillaan.

Alkon käsityöläisoluet: Teerenpeli Julmajuho vs Beer Hunter's Mufloni Imperial Stout

 Pitkästä aikaa arviointia edessä näin kotimaan kamaralla. Alkon käsityöläisissä sukellettaan syvään, mustaan, olueen viileään. Teerenpeliltä Lahden lihamukien ihmemaasta saapuu Savuportteri Julmajuho. 7,7% ja 4,43€/0,33l. Jussille kampoihin panee Jazzeista tutun Porin ykkösässä Beer Hunter's Mufloni Imperial Stoutilla. Hintaa 4,95€/0,33l ja vitamiineja on puristettu 10%.
Enemmittä perusteluitta ja höpinöittä asiaan. Pullonavaajaa tapaamaan ja korkkia kurittamaan siis.

Julmajuho kaatuu lasiini mustana. Savuisuus leijuu nenääni ja havahdun vasta tovin kuluttua vilkaisemaan vaahtoakin. Kyllä siinä tuollainen keveä ja hentoinen hattu on, joka hajoaa nopeasti lasini reunoille.

Savua tosiaan on. Sellaista pyökkipuista. Tervaisuutta ja savukinkkua. Makeahkon maltaisuuden ja keveän suklaisuuden lisäksi tähän on saatu hillittyä hedelmäisyyttä ja marjaisuuttakin.

Fiilis kääntyy kuitenkin Portteria vahvemmin savuoluen maailmaan ja sehän kelpaa. Oikeastaan nyt kadun etten ottanut tätä mökille mukaan. Olis meinaan ollut poikaa siinä kevätyössä avogrillin savussa ja lihan tirinässä hörpätä.

Suutuntuma on tässä miellyttävän pehmeä ja vähän jopa öljyinenkin. Hiilihappoja on passelisti, alkoholi jemmassa. Hienoa.

Teerenpelin muita tuotteita miettiessä tämä jotenkin tavallaan sopii panimon portfolioon, mutta nousee hiuksenhienosti kenties parhaimmaksi mitä Lotilassa on keitetty ja mitä olen itse maistanut.

Pisteet: Tuoksu(1-10): 8, Ulkonäkö(1-5): 3, Maku(1-10): 7, Suutuntuma(1-5): 3, Yleisvaikutelma(1-20): 15-> Yhteensä: 36/50p.

Mufloni IS.. Edellistä paksumpaa ja öljyisempää lasiin kaadettaessa. Vaahto kestää paremmin ja on tummempaa, joten tuomitsen julmasti ulkonäön paremmaksi.

Melko moniulotteinen IS. Tarjoillen miellyttävästi tuoretta espressoista paahteisuutta, mutta kuitenkin taittuen sinne salmiakkilakritsin ihmemaahan. Siinä ja tässä onko maltaisuus makeaa ja siirappista vai ei, oikeastaan ei. Sitruksisen pihkainen humalointi pitää huolen, ettei tasapaino lipsu liikaa makeaan. Hillittyä suklaisuutta mukana. Kokonaisuudesta puuttuu vain se maaginen ”jokin” joka sitoisi kokonaisuuden ja nostaisi tämän pykälää hekumallisemmaksi.

Suutuntuman puolelta puhutaan jo kohtalaisen täyteläisestä oluesta. Miellyttävää öljyisyyttä, matalat hiilihapot ja alkoholi piilossa. Jälkimaussa reipas mäntyisen puinen puraisu.

Mufloni Imperial Stout on kyllä todella mainio olut, muttei huikea. En tiedä sitten mikä se taikasana olisi? Ehkä pari jokeripokeribox kyyhkystä korkista?

 Pisteet: Tuoksu(1-10): 8, Ulkonäkö(1-5): 4, Maku(1-10): 8, Suutuntuma(1-5): 4, Yleisvaikutelma(1-20): 15-> Yhteensä: 39/50p.

Tämän hetken kuulumisia

"Katson kauas kaukaisuuteen"

Maaliskuuksi kääntyvä talvi ja lisääntyvä auringon valo on pitänyt minut tehokkaasti poissa koneelta.
Ei sillä, etteikö olisi intoa juoda hyviä oluita, joita on kaapit väärällään, mutta...ei.
Kuten olette varmasti huomanneet en ole viime viikkoina juuri kirjoitellut mitäään. Syy on klassinen: Kiire. Tää yhteiskunta ei näemmä kevättalvessa pyöri ilman minua ja minä en jaksaisi pyörittää koko universumia.
Okei myönnetään. Podin sellaiset kymmenkunta päivää influenssaa, joten alkoholin kulutukseni oli luvussa 0, mutta teetä tuli juotua niin paljon, että hetki katkolla teki hyvää. En itseasiassa muista olleeni aikuisiällä (eli millä?) yhtä kipeänä vuosikausiin. Kuumehoureissa tosin teksti olisi voinut olla vähintään kiintoisaa.
Toiseksi.. Viimeisen kolmen viikon aikana olen ollut kotona vapaapäivänä peräti kahden päivän verran. En teistä tiedä, mutta näin etäsuhde ihmiselle oma kämppäni on muuttunut paikaksi, jossa käyn pyykkäämässä ja kastelemassa kukkia. Jääkaappinikin potee alennustilaa. En muista sen olleen yhtä tyhjillään sitten opiskeluaikojen, mikä on perin inhottavaa, koska rakastan ruokaa.
Kolmanneksi olin vajaan viikon reissussa sielä saapasmaan antiikkisessa pääkaupungissa. En tosin löydä sellaista draivia, ainakaan vielä, kirjoitella Italiasta olutmielessä mitään, koska paino oli enemmänkin nähtävyyksissä ja satunnaisissa kuppiloissa. Kyllä siinä muutamat birrat, myös sieltä artesaani-osastolta tuli juotua. Muutaman todella hyvänkin. No ehkä joskus sitten tuonempana.

Neljänneksi.. Koen pientä jo lähes ruinaavaa kiirettä olutkuvioissa muuten. Mukavia projekteja, joihin minulla ei ole aikaa. Kaikki sellaisia jotka olen luvannut hoitaa, mutta en jaksaisi alituista muistuttelua kaikkimullehetinyt muodossa. Asiat hoituvat miun kohdalla parhaiten omalla painollaan sen inspiraation, luovuuden hullutuksen ja flown vallatessa, vaikka joku muusakin sopisi taustalle. Jos minua patistetaan, niin kyllästyn, koska haluan työni tuntuvan hyvältä ja tarkoituksenmukaiselta myös itselleni, koska silloin yleensä jälkikin on parasta. Liukuhihnaduunia saan painaa ihan silleen rahastusmielessä muutenkin. Samalla kaikki omat kivat projektit pölyttyvät pöytälaatikossa.
Oon myös kuullu että välillä pitäisi käydä duunissa ja joskus hoitaa näitä ihmissuhteitakin. Joten pahoitteluni lukijoille ja teille jatkuville messenger, sms ja whatsapp menninkäisille. Mä en vaan jaksa kiinnostua nyt. Etenkin kun aurinko paistaa ja kaipaan omaa rauhaani. Hetkiä aamupäivän paisteessa sohvalla täydellisessä hiljaisuudessa kahvimukin kera ilman kiirettä tehdä, tai lähteä mihinkään. No ehkä sitten keväällä.. Kyllä taistelen edelleen näitä ns. ruuhkavuosia vastaan, koska en haluaisi stressata mistään. Eletään täällä vain hetken, joten koitan nauttia jokaisesta hetkestä ilman kaipuuta menneseen, tai pelkoa tulevaisuuteen.

Peace&Love