Miten kirjoittaa olutresepti?

Kuvittele tilanne: Edessäsi on lähibaarissa valutettu tuopillinen tuoretta hyvää olutta. Sitä juodessasi et varmaan tiedosta siihen sinunkin tuoppiisi käytettyä aikaa, rahaa, hikeä ja kyyneliä. Saatat ymmärtää oluesi koostuvan vedestä, maltaasta, humalasta ja hiivasta. Joskus myös muista viljoista, sokereista, mausteista, yrteistä, hedelmistä, tai..lähes mistä vaan. Vaan miten ihmeessä kukaan on osannut luoda juomasi yhdistelmän? Siihen pureudumme tänään.

Oluen valmistus koostuu paitsi teknisestä osaamisesta, mutta myös reseptiikasta. Pitää siis hallita teknistä, järjestelmällistä ja tarkkuutta vaativaa monotonista työtä hankalissa asennoissa, fyysisesti raskaiden asioiden kanssa ja rakastaa siivoamista, pesemistä ja sanitointia. Ja etenkin Suomessa.. Byrokratiaa, tilastointia, kirjanpitoa kaikesta ja napsia silti parit sakot kaiken hyvän päälle.
Samalla pitäisi olla luovaa taiteilijaa, ymmärrystä raaka-aineista, makuaistia ja hulluutta.
Teknisestä puolesta onkin ollut juttua aiemmin, mutta tällä kertaa pohdimme: Miten se resepti tehdään?
Epäilen tähän olevan tapoja yhtä paljon kuin valmistajiakin. Voin siis vain esitellä oman metodini, jota kutsun muovailuksi. Se on luovaa taidetta, ongelmien ratkaisua, mielikuvitusta ja järkeä.
Aloitetaanpa siis järjestelmällisesti purkamaan omaa prosessiani.


1. Idea. Tästähän se kaikki lähtee. Idea voi olla oma, tai vieras. Minun kohdallani vieras idea tarkoittaa sitä, että joku tutuista haluaa keitellä kimpassa, tai sitten eteeni tupsahtaa pyyntö suunnitella kaupallinen resepti. Idea on siis pohja. Yleensä silloin on selvillä joko oluen tyyli, tai siltä halutut ominaisuudet. Omat ideat lähtevät lähinnä omista sen hetkisistä tarpeistani, tai raaka-aineiden jämistä, tms. Muiden taas no.. Milloin mistäkin. Suurin rakkauteni on ehdottomasti ajatukset "makeasta keskioluesta", jolloin tavoittelen vain hermesetaspurkkia.. :D

Maistelu kannattaa aina

2. Preppikset. Tästä se työ alkaa.. Minä kaivan tietoa esiin. Tätä kutsun pohjatyöksi, eli keittiötermein "misojen" hoitamiseksi. Tutustun haluttuun tyyliin klassisesti. Luen reseptejä, tutkin kirjallisuutta ja juon valmiita tuotoksia. Samalla jäsentelen mielessäni mitä ominaisuuksia tähän halutaan, mitä ei. Mitä voin tehdä, mitä en. Miten mikäkin raaka-aine valinta heijastuu lopullisessa maussa.
Muiden reseptitiedoilla ei tee mitään, mikäli ei ole myöskään kuvattu prosessia ja lopullisen tuotteen makua. Lähdekritiikki tulee pitää mielessä kokoajan, jopa kirjallisuuden parissa. Koitan siis poimia ideoita muualta tukemaan omaa visiotani.

Kirjallisuutta tueksi

3. Chillaus. Se vaihe joka etenkin Suomessa jää puolitiehen. Kaikessa luovassa työssä ja ongelmanratkaisussa on tärkeää rentoutua. Kyllä, paheellista. Työssähän kuuluu kärsiä, vähintään näytellä kiireistä. Paitsi.. Ettei se toimi. Aivot prosessoivat asioita levätessään parhaiten. Mielen tyhjentäminen, meditaatio, uni, jooga, tai rötväys on avain. Mitä isompi ongelma, sitä enemmän tarvitsee aikaa palastella. Tällöin voi puuhata myös muuta. Ei ole siis ihmekkään, että monissa ulkolaisissa luovan alan työpaikoissa toimistot muistuttavat huvipuistoja legoineen, säkkituoleineen, vaahtomuovipyssyineen, propellihattuineen, riippumattoineen, jne. Koska luovuus, luo luovuutta.

Monellako kotimaisella panimolla tämä on otettu huomioon?

6. Keitä kahvit. Tämänhän me osaamme täällä. Minulle tämä on rituaali. Hidas aamu, sohvalla makaamista ja pään tyhjentämistä katsoen ulos. Linnut telmivät aroniassa, on niin hiljaista. Muki kahvia piristää ja on ehkä aika tarttua kynään.

Tää taas on kaikkialla narkoosin omaista.

7. Vihkoilu. Luovuuspäissään kirjoittelen usein paperille ensimmäisen vedoksen. Enkä tee muuta. Nyt muovaillaan. Annan sen levätä, mutta palaan siihen ehkä seuraavana päivänä ja...Usein muutan jotakin. Tätä jatkuu niin kauan, että voin olla tyytyväinen, enkä kaipaa muutoksia. Samalla tutkin edelleen reseptiikkaa ja omia raaka-aine saldojani.

Tärkeimpiä työkaluja oluenvalmistuksessa. Kynä&Paperia.

8. Kirjoita puhtaaksi. Minä käytän edelleen vanhaa BeerSmith ykköstä. Se riittää minulle, koska en käytä, tai tarvitse monia sen ominaisuuksista muutenkaan. Pidän sitä vain kätevänä tapana saada oikeat mallasmäärät minun prosenttilaskujeni pohjalta. Oikean vahvuuden, ebut, ebc:t sun muut. Käytän sen muuntimia ajoittain ja tarkistelen sillä tehokkuuttani. Saman voisin laskea laskimella, mutta miksi? Kun ohjelma tekee sen minua nopeammin. (Suosittelen kaikille kuitenkin näiden suhteellisen yksinkertaisten kaavojen opiskelua, tai ainakin pitämään ne tallessa, jos atk sanoo itsensä sopivasti irti)

Ja viimein puhtaaksi. Tässä voisi mielestäni nostaa caran osuutta ehkä n. 5% ja ottaa vähän melanoidimallastakin mukaan?

Heeeiii.. Hän huutaa. Tässäkö tämä nyt oli?

Siis makaat ja rustaat paperille?

Kyllä. En sano etteikö se olisi mukavaa, mutta myös aikaa vievää ja vaativaa. Koska tiiättekö paljonko pitää tietää? Paljonko pitää ymmärtää? Muistaa? Nähdä rivien välistä? Bongata uusia tuulia? Olla ajan hermolla? Paljonko pitää keittää ja kokeilla? Monestiko on opittu kantapään kautta?

Ja silti koen oppivani aina jotakin uutta, odottamatonta kun teen uusia oluita. Jo senkin tähden että raaka-aineita ja niiden valmistajia on tuhottomasti, mutta myös siksi, että sattuma pelaa omaa peliään. En koe että kukaan olisi koskaan valmis reseptien suhteen. Yksikään resepti ei ole täysin valmis, niitä voi aina koittaa vähän viilata, kokeilla asioita ja tarvittaessa palata takaisin. Aloittelijoille kerron kaksi neuvoa joista tärkein: 

 "Keep it simple". Muista tämä, tatuoi se otsaasi. Älä kikkaile ennenkuin opit mikä vaikuttaa mihinkin. Kyllä olen kikkaillut itsekin, aloitin kikkailemalla tajuten etten tajua mitään mitä teen. Sen jälkeen kun oli kiivetty perse edellä puuhun, pudottu alas pystyi opettelemaan perusasioita. Se olisi ollut helpompaa, halvempaa ja vähemmän aikaa vievää ilman tätä. Edelleen on paljon asioita, prosesseja joita vierastan näistä syistä. Kyllä oluessa voi olla paljon maltaita, mutta kullakin on oltava jokin idea, tarkoitus, mutta se ei tarkoita sitä että mäskäät persikkamehussa ja karbonoit jalokahvilla. (Oon muuten toisen tehnyt). Silti jos mokaat, ja kun mokaat.. Kysyt miksi kävi näin? Minunkin on helpompi auttaa, jos resepti on yksinkertainen, tai jos prosessissa on jokin selvästi pielessä.

Ja toisena ohjeena: " Lukekaa läpi tyylien kuvaukset, maistelkaa klassikoita, tutkikaa muiden reseptejä lähdekritiikillä" Ja kun prosessi ja perusteet ovat hanskassa.. Kirjoittakaa itse omat Hamlettinne, Moby Dickit, Jumalaiset Näytelmänne ja Liisat Ihmemaassa. Maalatkaa Mona Lisanne. Huutonne, Venuksen Syntymät ja muut Guernicat. Ohjatkaa kuin Leone, Hitchcock, Kubrick tai Spielberg. 

Ylipäätään tehkää itse omat mestariteoksenne. Minä en saa mitään irti siitä, että kopioisin oppipoikana maalaamassa Van Goghia uudestaan, mutta voin ottaa siitä vaikutteita ja yhdistää siihen Siepparia ruispellossa ja ohjata tämän kuin Kurosawa konsanaan. Olkaa kriittisiä itsellenne, vaatikaa parasta itsestänne. Minä en pidä yhtään tuotettani täydellisenä, älkää tekään. Täydellisyys on maali, paratiisi, nirvana.. Jota ei ole. Ne kerrat kun käy sitä lähellä ovat hekumallisia, mutta aina on oltava jotakin jossa voi pikkuisen parantaa seuraavalla kerralla. Se on humaania. Ne pienet virheet nimittäin.

Lyhyesti kysyttäessä mistä vaiheesta pidän eniten oluen valmistuksessa.. Minä pidän tästä luomisesta, että lopullisen tuotteen ensimmäisestä maistosta kypsänä. Sekä sen tarjoamisesta muille. Kaikki muu on lopulta tylsää, mutta tärkeää pakertamista kohti maalia. Ja lopulta... Älkää ottako sitä, mitään, liian vakavasti. Se on vain olutta. Elämässä on muutakin kaunista, upeaa ja sielukasta. Tutkikaa kaikkea, intohimolla ja tuokaa se sama intohimo ja rakkaus myös tähän.
Kun seuraavaksi tavataan tuopin, kynän, mäskimelan ääressä.. Älkää kertoko säästä, älkää työstänne, tai autostanne. Tarinoikaa intohimoista, unelmista, hulluista visioista maailman valloitukseen tänä yönä. Kertokaa mitä rakastatte, mikä on tärkeää ja innoittavaa. Niin minäkin haluaisin tehdä.