Testissä: GrainFather

Sitten viimein juttuun GrainFatherin käyttökokeilusta ja sen tuomista kokemuksista..
Panimolaitteisto piti siis uusia ja päätin lopulta hankkia GrainFatherin. Syyt tähän voit lukaista tästä.

Nyt hän on täällä ja olen ehtinyt paitsi kasata, puhdistaa myös koekeittää uudella kalustolla. Joten ensitunnelmia on hyvä jakaa nyt kun olen vielä itsekin newbie tämän kanssa. Millainen laitteisto on siis kyseessä? Oliko se helppo kasata? Töpeksinkö itse? Mikä toimii ja mikä ei?

Laitteisto saapui suuressa laatikossa osissa ja oli hyvin pakattu. Purettuani osat lattialle päätin kerrankin toimia tapojeni vastaisesti ja tavata koko manuaalin ensin ennen koskemista yhteenkään outoon osaan. No koskin kuitenkin, koska onhan näitä uusia leluja pakko vähän kosketella.

Manuaali itsessään avautui vasta toisella lukukerralla ja lopullisesti keittäessä. Se on varsin hyvä ja melko selkeä. Ikean/Sotkan/Jyskin kalustekaappien ohjeisiin verrattuna suorastaan erinomainen.

Kasaaminen kävi siis vikkelästi ja muutamien haastavien tiivisteiden osaltakin selvittiin käyttämällä vähän vettä apuna. Laitteiston mukana tulee myös nippu varaosia, lähinnä siis tiivisteitä ja vesihanoihin sopivia liittimiä. Omaan hanaani ainoa sopiva vaikutti hyvin hentoiselta, mutta ajanee asiansa.

Laitteisto koostuu siis suuresta n. 30l kattilaosuudesta, jonka pohjalla on kaksi vastusta saman kuoren sisällä (2000w ja 500w). Tämän ylle tulevasta mallaspiipusta, jossa on siivilä pohjalla. Pumpusta, joka kierrättää vierrettä kattilan pohjalta mallaspiippuun ja myöhemmin vastavirtajäähdyttimeen, sekä lämpötila-anturista ja sen kontrollista. Tämä kontrolli siis vain pitää lämpötilan oikeana, sitä ei saa ohjelmoitua lämpötilan muutoksiin ajallisesti. Eli en voi asettaa sitä siiirtymään vaikka tuosta 67c 60min kuluttua 76c, vaan minun on itse katsottava kelloa ja naputeltava seuraava lämpötila. En koe tätä ongelmaksi, koska näin olen toiminnut tähänkin asti. Se voisi kuitenkin olla kiintoisa lisä.

photo by: richard.mackney.com / GrainFather

Kasatessa heräsi mieleen muutamia asioita, jotka periaattessa voisivat olla toisin.
Kuten se, että vastukset voisivat olla pohjan sijasta laitteen kyljissä, koska pelkäsin pohjaanpalamista (turhaan) ja ihmettelin miksi siivilä itsessään on irtonainen, se kun voisi aivan hyvin olla myös hitsattu mallaspiipun pohjaan kiinni?

Lopulta laitteisto seisoi pystyssä ja oli aika puhdistaa mahdolliset tehdasrasvat pois. Tässä käytin apuna vettä ja oxicleania. Sanottakoon, että pumpun avulla tämä kävi todella näppärästi, mutta pohjalle jäi silti vähän vettä. Tässä tulee mielestäni yksi rakenteellinen ongelma ja kehityskohta.. Laitteessa voisi olla hana kyljessä, tai mieluummin pohja voisi olla keveä kartio ja hana aivan pohjassa.
Tällöin lämmityselementin tulisi olla kyljissä. Helpottaisi paitsi puhdistusta, mutta myös näytteiden ottoa. Tai vaihtoehtoisesti edes kahvat helpottamaan kippausta.
Myöskin jäähdyttimen letkut ovat typerästi lyhyet koska mielelläni pitäisin tätä jossakin muualla, kuin laitteen päällä. No letku ei onneksi ole kallista.

Kattilat kasassa ja puhdistusvedet lämpöstymässä.

Seuraavana päivänä oli aika keittää. Tyyliksi valikoitui California Common, eli höyryolutta. Simppeliä ja tarkoitukseen sopivaa. Sillä mallasmäärä ei olisi älytön, ei vehnää, ruista, hiutaleita, tai muutakaan, eikä älytöntä kasaa humalaa.

Rouhin maltaat samalla kun lämmitin vettä. Havaitsin veden lämpiävän nopeammin, kun pääsin kytkimistä jyvälle. Nimittäin ohjainpaneelissa on yksi keinukytkin (Mash/Boil) ja laiteen kyljessä on myös samanmoinen kytkin teksteillä (Mash/Normal). 

Koska mäskäsin tällä kertaa vain yhdessä lämpötilassa (67c) kytkin kyljestä asentoon "Normal" ja kontrollista säädin lämpötilan kohdilleen ja napsautin kohdan "Mash" päälle.

Harmikseni en tässä kohtaa katsonut kellosta, mutta näppituntumalla tässä ei mennyt kuin n. 20min kun lämpötila oli kohdallaan. Eli ehdin samalla sopivasti punnita ja rouhia maltaat, sekä punnita kevyen annoksen mineraaleja maitohappoa veteeni. 

Oli aika mäskätä. Laitoin mallaspiipun paikalleen ja olin jo laittamassa tämän piipun läpi kulkevaan putkeen tulpan, ettei mallas tukkisi tätä, mutta.. Kas olin unohtanut nostaa piipun pohjaan menevän putken jatkopalan paikalleen.. Ja tämä oli tietysti syvällä kuumassa vedessä.. Onneksi sain tämän nostettua ja hilattua pinnalle melaa apuna käyttäen, joten pääsin lopulta kaatamaan maltaat piippuun/siivilään.

Sekoitin maltaita reilusti ja kun olin mäskin rakenteeseen tyytyväinen oli aika asettaa piipun ylle toinen siivilä kanneksi. Mikä vaikutti minusta vähän oudolta, kunnes tajusin sen olevan varsin fiksu ajatus. Tämä siivilä saa paitsi pumpun kierrättämän vierteen juoksemaan tasaisesti mäskipatjan päälle ja auttaa samassa asiassa huuhtelun suhteen. Nokkelaa. Eli seuraavaksi oli aika kytkeä pumppuun "Sparge arm" ja kytkeä tämä päälle ideana kierrättää vierrettä kattilan pohjalta mäskipatjan lävitse paremman tehokkuuden ja kirkkauden nimessä. Samalla napsautin kattilasta kytkimen asentoon "Mash", tämä siis kytkee kevyemmän 500w vastuksen päälle pitämään lämpötilan tasaisena.

Olin pohjaselvitystyötä tehdessäni nähnyt videolta, että vierteen pitäisi valua myös rummun keskellä olevaan putkeen, mutta näin ei itselläni käynnyt. Epäilin syynä pienehköä mallasmäärää ja pienempää eräkokoa, jolloin nestettäkään ei ole niin paljoa kattilassa lähtökohtaisesti. En tiedä oliko tuo jotenkin tärkeä aspekti, vai ei?

No kuitenkin.. Mäskäys oli kivutonta. Oli aika siivilöidä ja huuhdella. Olin lämmittänyt vanhassa kattilassani 10l vettä huuhtelua varten 76c ja olin valmis siivilöimään. Tässä on GF:n raskain osuus, eli kahvan pujottaminen mallaspiippuun ja piipun rauhallinen nostaminen ylös. Kattilan yläosassa on omat kannakkeensa piipulle, joten homma oli hyvin yksinkertaista. Pelkäsin rakenteesta tulevan huojuvan ja pohjan muovisen rakenteen olevan liian heppoinen pitämään tornia pystyssä, mutta... Olin väärässä.

Siivilöidessä tajusin mokanneeni. Minun piti ulosmäskätä. Eli nostaa vierteen lämpötila myös 76c ja pitää sitä siinä tovi. Unohdin säätäessäni perusasioita, mutta vanhalla kipolla tämä ei mennyt myöskään näin. Kylmälaukussa kun ei ollut vastuksia (Selittelyn makua..).

No hämmästyin kuinka nopeasti siivilöinti tapahtui. Jos vanhalla laitteistolla hyvänä päivänä homma hoitui n. 20-30min ja huonona.. No ei puhuta siitä. Niin nyt olin jo kymmenessä minuutissa valmis. Itseasiassa vierre valui sellaista tahtia, että sain ihan kaatamalla kaataa vettä pitääkseeni mallaspatjan päällä optimaalisen muutaman sentin kerroksen vettä.

Säädin laitteen "Mash" asennoista pois ja aloitin keiton. Tajuten, että ominaispaino oli mittaamatta, mutta onneksi Beersmith korjaa lämpötilan ominaispainosta. Siis se mittaus pelaa parhaiten "huonelämpöisenä", mutta lämpötilan muuntoa varten on omat ja toimivaksi osoitetut taulukkonsa. Näin ainakin luulin. OG 1.043-1.044, olin muutamia pinnoja alhaalla, joten päätin keittää "koko rahalla" siis 60min sijaan 90min. Tämän keiton hienouksia oli jo se, ettei hellalla ollut mitään kattiloita, joten pääsin kerrankin syömään samalla. Luksusta minulle.

Samalla siirsin mallaspiipusta jämät biojätteeseen ja pesin piipun.

Mäskäys menossa

Keitossa itsessään ei ollut mitään vikaa. Todella aktiivisesti kiehuu 22l vierremäärällä ilman kikkoja. Mietin että kattilassa olevassa kannessa (jossa muuten on reikä) voisi olla letku suoraan ulos, tai edes liesituulettimen alle, tai jotakin. Pitää siis miettiä tätä.

Olin kuullut että laitteen pumppu on herkästi tukkeutuvaa mallia, vaikka uuteen (minun) versiooni onkin pumpun siivilää ilmeisesti paranneltu. Päätin elää ilman riskejä ja pussitin humalani sellaiseen "pussimäskäyspussiin" jonka sidoin laitteen reunassa oleviin lenkkeihin. 

Silti.. Keittäessä oli ohjeissa neuvottu hämmentää kattilaa pohjasta pitäen etenkin alussa, jottei varmasti pohjaan pala mitään. No arvatkaapa mitä tapahtui? Tökkäsin pohjalla olevan pumpun siivilän tietysti irti..
Sain tämän palikan tietysti ongittua ylös, mutta heitin samantien kaivoon ajatukset sen saamisesta paikalleen. Päätin siis hylätä jäähdyttämisen uudella vastavirtajäähdyttimellä ja ottaa vanhan immersiojäähdyttimen varastosta taas käyttöön. Problem solved.
Joten.. vierre jäähtyi keiton päälle kauniisti, ilmaus ja astiaan. Hämmästelin astiassa ominaispainon olevan vain n. 1.045-1.047, vaikka haihtumista tapahtui n. 10% (vanha kattila haihdutti tuplasti lyhyemmässä ajassa). Epäilen mittausvirhettä syyksi, mutta tavoitteesta jäätiin selkeästi. Tämän piti olla tehokkaampi kuin vanhan, joten muutamia asioita täytyy muuttaa.
Edessä oli vielä laitteiston puhdistaminen, mikä vie tässä mallissa selvästi hivenen enemmän aikaa kuin vanhassa. Vanhassa systeemissä kun kattilat sai nätisti tiskialtaaseen ja siten puhtaaksi. Tässä se vaatii vähän enemmän työtä ja aikaa kokonsa puolesta.

Tältä sen pitäisi näyttää jäähdyttäessä

Joten mitä jäi käteen?

1. Laitteisto toimi kuten pitikin, vaikka itse töhöilin hämmentävän paljon. Edes Mustialan 200l kattiloilla en saanut tällaista sotkua aikaiseksi.

2. Edelliseen liittyen sisäinen peruskoulun rehtori kysyykin: Mitä opin?
a) Rouhi maltaat paremmin

ja hienommaksi, koska siivilä selkeästi vetää hyvin.
b) Muista ulosmäskäys ja mäskää ehkä pidempään.
c) Mittaa ominaispaino ennen huuhteluveden lisäämistä.
d) Tee joko isompi satsi tai vahvempi olut seuraavaksi.
e) Kiinnitä pumpun siivilä esim. letkupuristemella kiinni, jotta se pysyisi paikallaan.
f) Mieti laitteen sijoituspaikkaa paremmin keittäessä.

3. GF vastaa pitkälti hintaansa. Se vaikuttaa laadukkaalta ja fiksusti harkitulta paketilta, mutta pieniä parannuksia siinä voisi olla, kuten tekstissä mainitsinkin. En ole Braumeisteria käyttänyt, vaikka sellaista 500l olenkin hypistellyt, niin en lähde vertailemaan. Minun vanhaani nähden tässä on paljon etuja. Se voisi silti olla edullisempikin, mutta Speidelin maksaessa ei maltaita, vaan muotihumalia, niin pidän summaa kohtalaisena. Aika näyttää miten laite itsessään kestää. Periaatteessa kaikki muu tuossa on helposti vaihdettavissa, paitsi lämmitysvastukset. Joten sinällään mitään kovin mahdotonta "onnettomuutta" on vaikea kuvitella.

4. Kotimaisille verkkokaupoille terveisiä.. Laitatteko sivuillenne oikeasti nyt ylös minkä satovuoden humalaa teillä kaupan.. Oikeasti. Nimim. Minun Northern Brewer pussini (oluttyylin "signature hop") oli vuodelta 2012, vaikka tilasin sen vasta hetki sitten. Varmistettuani vielä että sivuilla oli maininta satovuodesta 2014.. Kiitos.. Myös asiakkaiden tiedottaminen tavaran viivästymisestä olisi suotavaa, ilman että minun täytyy kysyä asiasta. Itse odottelin tätä pakettia lähes kuukauden. Harkitsen juttua vertailusta teidän välillänne.

5. Tähän laitteistoon saisi myös tislaushuuvan, sikäli mikäli kotitislaaminen olisi laillista. Joten kehoitankin kaikkia kaivamaan vaarin vanhat reseptit naftaliinista ja siirtymään kotimaisiksi pientislaajiksi osa-aikaisesti (hankittuanne luvat, eiks je?).
Ja kun vaarin reseptit on kokeiltu, nykikää hihasta. Minulla on ideoita viskinvalmistukseen.

Näin tällä kertaa. Toivottavasti jaksoitte lukea tämän romaanin loppuun. Katsellaan seuraavan keiton jälkeen muuttuuko mieli?