Aika on tullut maistaa ja tuomita. Istua alas, laittaa letkeää soundia soimaan ja nauttia. Tänään Itärannikko kohtaa Länsirannikon. Minun IPA:ni kohtaa Harri "Hayke" Metsäjoen IPA:n kunniakkaassa kaksintaistelussa miekoin, pistoolein ja tykein.
Kisaoluiden maistosta voit lukea Harrin mielipiteen tästä,
Puolueettoman Arden arvion tästä. Reseptit, jotka olivat yllättävän samankaltaiset, Harrin ja omani.
Tämä todella vakavamielinen kamppailu päättyy viimein. Tässä ja nyt. Olutta lasiin pliis..
Ulkoisesti molemmat IPA:t ovat yllättävän samankaltaisia. Odotin Harrin IPA:n olevan kirkkaampi ja omani kenties vielä sameampi. Harrin versio vaahtoaa huomattavasti enemmän, mutta vaahdon kestävyydessä en havaitse eroa.
Tilanne on tasan.
Nuuhkiessa molempia erot ovat edelleen aivan hämmentävän pieniä. Länsirannikko on kenties aavistuksen makeampi tuoksultaan ja omani kuivempi. Kevyttä trooppista hedelmää on aistittavissa . Harrilla vähän karviaista, mikä johtunee runsaammasta Citran käytöstä. Molemmissa pihkaisuutta, josta en itse välitä ja vedän sen johtopäätöksen että IPA:n alamäki on alkanut. Kumpikaan ei yllä sellaiseen hekumaan mitä kaipaisin. Jostain syystä ainakin omat IPA:ni ovat oikeastaan parhaimmillaan aivan käymisen loppupäässä. Mietin johtuuko kaikki vain hapen minimoinnista ja olisiko kegitys oikea tapa tarjoilla nämä?
Maistetaanpa.. Maussa omani on kuivempi alussa, Harrin lopussa. Itärannikossa on sellainen jännä sivujuonne, mitä IPA oluissani yleensä aina, josta en pidä. Sellainen jälkimaussa tuleva keveä hmmm... en tiedä onko se hiivaisuutta, vai humalaa? Lännessä ollaan hillomaisen makeahkoja, mutta lopussa katkeruus iskee ja potkii omaani enemmän. Onneksi ei aivan sellaista karkeaa mäntysuopaisuutta vaan varsin mukavasti. Ihmettelen mihin omassani on kadonnut se liukas öljyisyys, jota vielä joulukuussa maistoin? Pullokohtaisia eroja, vai katoavaa kansanperinnettä?
Suutuntumaan mennessä voidaan todeta molempien olevan kohtalaisen täyteläisiä ja raikkaita. Hiilihappoa molemmissa makuuni juuri sopivasti, koska en pidä rankoista hapoista.
West Coast vs East Coast.. Pakko todeta samaa mitä muutkin. En voi ymmärtää miten lähellä nämä ovat toisiaan ja julistaa tasapeli. Harrin Ipa on kliinimpi, minun hieman vivahteikkaampi, mutta Harrin mallaspohja pelaa tässä hienommin, koska en löydä omastani enään kauran etuja. Miksattuna muuten varsin päheä, mutta sekään ei juuri poikkea näistä kahdesta.
Harri.. Minulla on haaste. Luodaan yhdessä resepti työnimellä "Suomen paras IPA". Koska minä uskon, että me pystytään siihen. Keitetään molemmat omilla laitteillamme ja maistellaan, koska.. Nää on ihan mielettömän hyviä molemmat. Tai vaan sellaisia kuin ccccp ja kumppanit. Jäävät siis kauas siitä terävimmästä kärjestä, mutta kotimaan tasolla varsin maukkaita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti