Mä ja Rochefortin 10

Rochefort 10. Sitä saa Alkosta, hinta on suolainen. Ei sen väliä. Rochefortin taustasta lainaan valtion puulaakin sivuja: ”Notre Dame de Saint Rémyn luostaripanimo sijaitsee lähellä Rochefortin kaupunkia Namurin provinssissa. Luostari on peräisin jo vuodelta 1230, jolloin se oli nunnaluostari. Vuonna 1464 se muuttui munkkiluostariksi ja oluenpano aloitettiin vuonna 1595. Vuosituotanto on nykyisin n. 35 000 hehtolitraa olutta. ”

R10 on siitä kiintoisa tuote, että vaikka sitä on pantu oikeastaan vasta viimeisen n. 60 vuoden ajan on kyseessä tuote joka niittää arvostusta mihin se ikinä meneekin. RB kertoo oluen löytyvän kevyesti Top50 listalta. Se on paljon lopulta hyvin yksinkertaiselle tuotteelle ilman kikkailua. Eräät sivustot kertovat sen reseptiikasta näin: ”Brewed with natural spring water from the local Tridaine spring, pale malt and Munich malt, unmalted grain (wheat), Hallertau and Styrian Golding hops, yeast, candy sugar and granulated sugar”.

Rochefortin ehdoton salaisuus on sen uniikki hiivakanta. Yleisesti voisin sanoa, että jos Yhdysvallat tunnetaan humalistaan, tunnetaan Belgia hiivoistaan.

Minun tarinani tämän oluen kanssa on pitkä. Join sitä ensimmäistä kertaa kenties 2008-2010 tienoilla, silloin se maksoi alle vitosen ja oli mielestäni todella kallis. Ja niin hekumallinen, herkullinen, monitahoinen, pehmeä, upea, hidas, pitkä, kaunis retki. Tämä olut, hyvää musiikkia ja suuria suunnitelmia. Se on tuote joka nostattaa mieltä filosofisiin sfääreihin, eikä vähiten sen lämmittävän 11,3% edestä. Muistan ensimmäisen kohtaamiseni tämän kanssa. Oli kaunis kevät päivä. Kävin Kouvolan keskustan vanhassa Anttilan Alkossa. Olin hänet ja nuoremman versionsa R8:n nähnyt usein hyllyllä. Sielä ylhäällä korkealla katselemassa kyykkykaljoja halveksuvasti ja ranskaksi kiroillen. Opiskelijalle hintalappu oli suuri, epäröinti vielä suurempi. Maine oli tiedossa, mutta mitä jos se olisi pettymys?

Tartuin pulloihin käsi vavisten ja maksoin molemmat kylmällä käteisellä, enkä millään visapikavippikortilla. Edellä mennyt denahtanut setämies tuijotti minua. Ne tuijottavat aina. Jorma Valdemarit menivät herran kangaskassiin ja lopulta hän totesi: ”Mitä v..a sie oikein juot, tuleeko tommosista ees rehelliseen humalaan”. Vastasin, että riippuu nopeudesta, sillä en tiennyt, enkä tuntenut Rochefortin petollisuutta.

Ennen kuin myöhemmin sinä iltana vannoessamme ikuisen rakkauden valoja ja tupakoiden sängyssä katsellen tähtitaivaan valaisemalle moottoritielle todeten sen olleen niin hyvää, että naapuritkin lähtivät savukkeelle.

Se oli rakkautta ensimmäisellä suullisella. R8&R10 my love. Tänään hän on täällä taas. Tänään hän on mennyt vanhaksi jo aikaa sitten vuonna 2014. Eli kellarin kätköistä ponnistaa tämä yksilö.

Korkkia avatessa tuttu suhahdus ja kypsän hedelmäinen tuoksu puskee esiin, ennen kuin lasiin valuessaan tuottaa reilusti kompleksisia estereitä ilmaan. Vaahtoaa kauniisti ja kestävästi.

Todella reilua tummaa hedelmää, luumua, kuivattuna ja ylikypsänä. Sekä sitä aniksista keveää lakritsaa.

Jännästi tänään mukana on hyvin hentoa herukanlehteä, todella tukevaa maltaisuutta ja hiven siirappista makeutta. Hentoja mausteisia viboja käy kielellä tanssimassa.

Ehkä hienoin ominaisuus on se mieletön ja järjenvastainen pehmeys, kuohkeus, kuin kermaa joisi. Smoothia, silkkistä öljyä valuu suuhuni. Täyteläistä.

Rochefort 10.. Kyllä sinä olet edelleen yksi parhaista. Järjettömän hieno kokemus, enemmän kuin pelkkä olut. Silti.. Olit mielestäni paremmin tasapainossa vähän tuoreempana. Kaikki eivät kuitenkaan nauti maturesta. Vaikka toiset ikääntyvät paremmin, kuin toiset.. Jossakin se saturaatiopiste silti aina kulkee.