Olutarvioissa: Peak Organic Hop Blanc

Oluen speksit:

Mikä: Peak Organic Hop Blanc, India Pale Ale, USA

Mistä:Alko

Hinta: 4,1€/0,355l (11,55€/l)

Lukuja: Alkoholipitoisuus: 6,4%, katkero: 66 ebu ja väri: 7ebc.

Nippelitietoa: Oikeastaan tämä olut on paitsi luomua, myös pelkästään vehnämaltaalla pantu "Wheat IPA". Humalina Centennial, Simcoe ja Citra. Olut on pantu Shipyardin panimolla ja samasta paikasta tulevat myös maitokauppojen "Belfast Bay oluet".


Iltaa.
Alkoon on saapunut vaihteeksi hieman kiintoisampi tuotos myyntiin. Peak Organic Hop Blanc. Paitsi, että kyseessä on ensimmäinen virallinen GMO-vapaa olut, mutta myös hieman erilaisempi olut. Ensinnäkin se on mitä ilmeisemmin pantu pelkästään vehnämaltaalla. Ja mikäkö tässä on erilaista? No vehnällä, kuten esim. myös rukiilla on mäskätessä ikävä tapa muuttua liisterinomaiseksi paksuksi nesteeksi, sillä vilja sisältää paljon proteiinia ja gluteenia. Tämä taas tekee mäskäyksen jälkeen siivilöinnistä ("vierteen ja maltaan erottelu") vähintäänkin vaikeaa. Ja juuri tästä syystä vaikkapa niissä jumalaisen mainioissa weisseissä on yleensä n. puolet, tai kolmannes ohramallasta mukana. Edit. Pullossa olevan tarran mukaan tämäkin sisältää ohramaltaita, josta Alkon sivu taas ei puhu mitään.. Totuus..Missä olet?
 Toisekseen kyseessä on melko modernihko IPA tulkinta, joka kulkee yleensä "Wheat IPA" nimellä. Tässä siis suurin osa perusmaltaasta on vehnää ja en ole kovin montaa tyylin olutta juonut, joten totta kai tämä luomuolut kiinnostaa. Kolmannekseen, haluan verrata tätä omaan Vehnä IPA:ani. Raaka-aineet ovat jokseenkin samanlaiset. Myös omassani oli Centennialia ja Citraa, tosin se oli kuivahumaloitu Mosaicilla.

Asiaan. Pullo pois kylmästä, korkki auki ja "kaljaa koneeseen".

Ulkonäöltään kyseinen Hop Blanc on varsin sievä blondi. Kullankeltainen ja vähäisesti samea, kuin...nuori blondi sunnuntaiaamuna. Puujalat.. Got to love them, like blondes. Vaahtoaa kohtalaisesti, vaikkei mikään Duvel olekkaan.
Tuoksussa on jännästi paljon yhtäläisyyksiä omaan tuotookseeni. Trooppista hedelmää, vähän ananasta ja mielestäni korianterista mausteisuutta, vähän pippuriakin. Etäisesti samanlaista fiilistä, kuin vanhassa belgi-ipassani. Omasta mielestäni vähempi annos mausteisuutta tekisi tälle terää, vaikka tuokin nyt monipuolisuutta. Sitrusta ainakin riittää.
Maussa pehmeää vehnäistä maltaisuutta yhdistyy lähes pippurisen inkivääriseen purentaan. Korianteria, hedelmäisyyttä ja sitrusta. Sauvignon Blanc fiilistä riittää.  Loppua kohden kuivempi, aavistuksen happamahko, mutta katkerot eivät puraise enää lopussa.
Suutuntumaltaan kohtalaisen täyteläinen ja hieman pistävä. Juotavuus on varsin hyvää ja alkoholi on täysin piilossa.
Peak lataa nyt varsin monipuolisen IPA:n. Belgifiilikseltä en voi välttyä yllättävän reippaan pippuri/korianteri akselin vuoksi. Se taas tykkääkö juuri siitä on jokaisen itsensä päätettävä. Imho omaan makuuni nauttisin enempi humalan tuomasta hedelmäisyydestä, mutta, mutta..Pakko maistaa lisää.. Oluena virkistävä poikkeus Alkon valikoimaan. Kenties aasialaisen ruuan kaverina voisi olla varsin mukava paritus, sikäli mikäli haluaa korostaa ruuan tuomaa mausteisuutta. joten ei muuta kuin "piikille" jos vielä jäänyt välistä.

Pisteet: Tuoksu(1-10): 8, Ulkonäkö(1-5): 3, Maku(1-10): 7, Suutuntuma(1-5): 4, Yleisvaikutelma(1-20): 14-> Yhteensä: 36/50p.

Olutarvioissa: "Jahtioluet": Jagtøl ja Bukke pral

On taas se vuodenaika, kun riistatorvi on soinnut. Tällöin Punanuttuiset ja punanenäiset vanhat herrat marssivat pitkin lepikoita tulittaen kaikkea mikä liikkuu.  Meidän kylällä muinoin tämä aika tarkoitti sitä hetkeä, että naapurin setä sai istua veneessään keskellä pientä järveä kymmenien muiden kanssa samalla kiroillen vuotuisia metsästysalueen rajoituksia. Aina valmiina tyhjentämään koko pumppuhaulikon makasiinin etelää lentävää sorsaa kohden. Liioittelenko, ehkä, ehkä en.

Sitten vuosia myöhemmin, jollakin valtion A-marketissa välähti ja nyt edessämme on ensimmäiset riista, tai
jahtioluet. Beer Here  Jagtøl ja Grauballe Bukke pral. Niin.. kuten näkyy tähänkin teemaan riittää, että painattaa edes jonkin sarvekkaan eläimen etikettiin. Lisää ihmetystä voisi herättää se, että kyseiset oluet ovat mitä ilmeisemmin vain Suomen markkinoille teetetty. Ja sitten elämän karut kävyt kertovat ainakin toisen olevan mitä ilmeisemmin vain etikettituote.. Sori reittaajat, ei pisteitä tänään?
Grauballe Bryghusilta löytyy nimittäin valikoimista Mørk Mosebryg, jonka speksit osuvat yksi yhteen tämän Bukke Pralin kanssa (5,6% alkoholia, scottish ale ja single hop First Gold).

Beer Heren Jagtøl on salapoliisityönä jo astetta haastavampi. Tällä mustalaispanimolla kun tuotteita riittää. Tämä on kuitenkin De Proefin panimolla pantu ja samoissa alkoholiprosenteissa menee ainakin Kihosk Pale Ale..hmmmm.. Kunnes joku avaa enemmän faktoja, voimme toistaiseksi pitää tätä uniikkina.

Noniin entäpä miltä nämä maistuvat? Sopivatko riistapöytään? Aloitetaan Grauballen suunnasta, sillä se saattaisi osua ainakin tyylinpuolesta lähemmäs kautta. Tyylinä siis Scottish Ale ja 0,5l lekalla hintaa rapeat 5,33€.

Bukke Pral on syvän ruskea olut hennolla vaahdolla.
Tuoksussa keskiasteisesti tummaa karamellisuutta, ruisleipää ja puuta. Hennosti marjaisuutta ja hyvin kevyttä paahteisuutta. Sinänsä puhdas ja tasapainoinen tuoksuprofiili, mutta vähän yksiulotteinen myös.
Maussa makeaa leipäisyyttä ja vähäisesti karamellia. Lämmetessään leipäisyys tukevoituu selvästi saaden vähän ruislimpun happamahkoja piirteitä mukaansa. Taustalla niukkaa paahteisuutta ja marjaisuutta. Jälkimaussa kevyesti yrttisyyttä ja kuivuutta.
Suutuntumaltaan Bukkepral on keskitäyteläinen varsin helpohkosti juotava olut. Sopivasti hiilihappoja ja alkoholi toki piilossa.
 Ruokaoluena tämä oli varsin toimiva, vaikkei riistaa ollutkaan tarjolla. Pihvin, perunan ja kermaisen kastikkeen kera ihan toimiva yhdistelmä, mutta hirvikauden alkaessa voisi olla ihan kiintoisa paritus. 
Muussa yhteydessä varsin harmiton, vähän tylsänpuoleinen, mutta puhdas ja tasapainoinen. Ei aiheuta suuria hekuman tunteita puolesta, muttei myöskään vastaan. Alkon tapaan tyyris laatuun nähden.
Pisteet: Tuoksu(1-10): 7, Ulkonäkö(1-5): 3, Maku(1-10): 7, Suutuntuma(1-5): 3, Yleisvaikutelma(1-20): 14-> Yhteensä: 34/50p.

Beer Here taas on tyyliltään American Pale Ale ja hintana suolaiset 6,77€.

Jagtøl on ulkoisesti sameahkoa oranssinkultaista olutta reilulla ja kestävällä saippuakuplavaahdolla.
Tuoksussa esiin nousee heti reipas jenkkihumalainen pihkaisuus ja sitrushedelmäisyys. Alla on kevyesti karamellisuutta ja persikkaa. Apaksi, jopa ipamaisen voimakas tuoksu.
Maussa voimakkaasti sitrushedelmäistä humalaisuutta ja pihkaa. Lempeä keksisen karamellinen makeus tuo vähän tasapainoa ja pitää oluen rungon sopivana melkoisen humalakuorman alla. Kaiken greipin ja havujen takaa voi erottaa myös hieman trooppista hedelmää ennen lopun tiukkaa katkeron puraisua.
Suutuntumaltaan keskitäyteläisen ja kohtalaisentäyteläisen välimaastossa. Runko ei ole paksu ja hiilihapot pitävät juotavuuden kohtalaisena, mutta humalointi supistaa suuta melkoisesti.
Beer Here:ltä jälleen reippaasti humaloitua tavaraa. Hienoahan näitä on Alkossakin nähdä, vaikkei aivan tyylinsä terävintä kärkeä. Riistan kera en tätä kyllä parittaisi, mutta kenties perjantai-illan, tai sunnuntai päivän pizzan kyytipoikana varsin toimiva. Ja sitten on e hinta, lähes 7€ on yksinkertaisesti sellaista ryöstöä, että hyväsydämistä maantieroistoa ja vanhan liiton kassakaappivarastakin nolottaisi. Uuden ajan ahnaille yrityskuplien sikariportaille tämä taas on vain nappikauppaa.
Pisteet: Tuoksu(1-10): 8, Ulkonäkö(1-5): 4, Maku(1-10): 7, Suutuntuma(1-5): 3, Yleisvaikutelma(1-20): 14-> Yhteensä: 36/50p.

Sokkotestissä: Maitokaupan Pale Alet

Nyt kun humalabuumi yltää Suomeen asti sellaisella voimalla, että jokaiselta panimolta tulee ulos Apaa, Sessio IPA:a ja muita vastaavia. Mietimme mikä olisi näistä paras? Sehän selviää tietysti maistelemalla.

Mennä lauantaina kokosinkin ryhmän tovereitani suureen sokkomaisteluun. Vastakkain aseteltiin peräti 19 näytettä maitokauppavahvuisia pale-aleja. Joukkoon mahtui myös yksi kahdesti tarjottu näyte, yksi jokerina toiminut reilu 5% kotiolut, yksi Golden Ale ja yksi lähes alkoholiton tuote. 

 Testi suoritettiin sokkomaisteluna, mutta maistellut oluet olivat kaikkien tiedossa vain etukäteen nimeltä. Pois-lukien yllätyssektoriksi tarjoilijan valitsemana kotiolut ja yksi olut kahdesti. Testissä allekirjoittaneen avopuoliso hoiti oluen tarjoilun ja sekoitti pakkaa valitsemalla yhden näytteen kahdesti ja tarjoili muuten oluet sattumanvaraisesti. Kaikkia haluamiani oluita ei valitettavasti löytynyt, vaikka metsästimme kaksi S-markettia, yhden K-Supermarketin, Prisman ja Citymarketin. Päädyimme jättämään ulos enempi brittityyliset Epa, Eipa ja Bitterit. Näitäkin voisi joskus tyypata urakalla. Pääasiallisesti halusimme nähdä miten kotimaassa nämä osataan ja laittaa näille ulkolaisia vastaan.

Raadissa istuivat makupaleteiltaan: ”Tummaa&Makeaa”, ”Kaikki käy, kuhan on selkeät, ei liian överit maut”, ”Humalaa, lisää humalaa”. Raati koostui pääasiassa satunnaismaistelijoista ja yhdestä aktiivista.

Testatut oluet tarjottiin n. 1,5dl näytteinä, lämpötilan ollessa n. +12c. Sekä Reilusti suunputsaustavaraa ja tarjoilija.

Testi oli varsin yllättävä tuloksiltaan ja jätti paljon pohdittavaa..

Maistellut oluet olivat:

Suomenlinnan Kaiku

Nokian 66 Apa

Beer Hunter's Mufloni IPA

Stadin American Pale Ale

Stadin World Pale Ale

Founder's All Day IPA

BrewDog Punk Pale Ale

Saimaan Marsalkka Golden Ale

Laitilan Kievari Ameriikan Ale

Brooklyn American Ale

Oakham Citra

Mallaskosken Kuohu Valioluokka Pale Ale

BrewDog Dead Pony Club

Pyynikin Käsityöläispanimon Kauppa IPA

Fuller's Wild River

RedHook Audible Ale

BrewDog NannyState

(Koti Apa)

Oluet matkalla jääkaappiin

Oluet pisteytettiin Olutoppaasta tuttuun tapaan: Tuoksu 1-10p, Ulkonäkö 1-5p, Maku 1-10p, Suuuntuma 1-5p, Yleisvaikutelma 1-20p, Yhteispisteet: 5-50p.

Tässä parhaat fiilistely kommentit testatuista oluista, varsinainen järjestys paljastetaan myöhemmin:

Näyte 1: ”Liian humalainen. Tasapainoton maku. Vähän vetinen. Varmaan kotimainen, on nimittäin tujakka kurkkutuntuma. Olutmaailman väkisin makaaja. Joo, tulee vähän raiskattu olo”

Näyte 2: ”Kumisaapastehtaalta päivää. Vetisen näköinen. Pistävä, kuin ampiainen suussa. Jos Olvi tekis Pale-Alen se olis tässä. Onko kotimaista? En halua juoda loppuun, kuin lääkettä ottaisi.”

Näyte 3: ” Pihkaiset katkerot. Raiskaajaoluen vastakohta; lämmittelee ensin ja nielaistessa SE tulvahtaa kurkkuun. Aika laimea, mäntysuopaa.”

Näyte 4: ” Aika lempee. Toffeeta ja voita. Saunan jälkeen vois vetää. Tasapainoa edellisten pettymysten jälkeen palauttaa uskoa.”

Näyte 5: ”Suussa sulavaa sitruunaa. Tähän meneessä parhaita. Viettäisin parin tuopposen ajan aikaa tämän kanssa”.

Homma rullasi nätisti

Näyte 6: ”Rusinainen tuoksu. Simaa, maltainen. Sellainen multa, josta kasvaa mansikoita. Tykkäsin itse tästä. Hyvä vaahto.”

Näyte 7: ”Kissanpissaa. Festarin bajamaja. Millä festarilla on näin hyväntuoksuinen bajamaja? Bueno ulkonäkö. Vieno jälkimaku. Toistaiseksi paras.”

Näyte 8: ”Hyvä vaahto, laihan näköistä. Viipyilevä humala, makupiikki. Jää kitalakeen kivasti. Hiivainen tuoksu. Onko pieni peruna maussa. Periaatteessa hyvä.”

Näyte 9: ”Kaunis meripihka. Ei oo äkkijyrkkä. Tasainen show. Ei oo väkisin makaaja tämäkään. Ruisleipämäinen, mutten tykkää siitä. Vetinen. Redneck kylän tyttö: Haisee pahalle, mutta on kivan näköinen”.

Näyte 10: ”Lievästi puutarhamainen. Hiipuva maku jää kurkkuun kiinni. Ulkonäkö ei oo niin jämpti. Kiva tuoksu, onko tässä hedelmiä? Pihkaisen katkera, muttei liikaa”

Näyte 11: ”Käynyttä hedelmää. Siiderimäinen tuoksu. Kaksinaama jakaa mielipiteen. Aika veikee. Jos siideri olisi tällaista joisin siideriä. Vähän liimainen.”

Näyte 12: ”Tääki haisee siiderille, wtf. Hedelmiä, kynsilakanpoistoainetta. Menee ihan tyttöilyks ny. Ruokakaupan He-Vi osaston hajuinen. Mitäänsanomaton.”

Näyte 13: ”Vieno tuoksu, vihannesta. Olematon maku. Hiilihappoinen. Vähän vaisu. Käy ovella, muttei tule sisään. Postimies siis?”

Näyte 14: ”Maltaista. Tuoksuu papiljoteille. Ei makeahko, mää tykkään. Tomin olut, teinitytön huulipunaa”.

Näyte 15: Sukulaismies, joka ei halua lähteä. Mun mielestä ei haise hyvälle. Tuoksuu darralle, ei houkuta. Vähän alkoholia jää suuhun.”

Näyte 16: ”Näyttää kivalta, tunkkaisuutta. Makeahko keskimaku. Porkkanaa ja lanttua. Miten helvetissä oluessa on tällaisia erilaisia efektejä?”

Näyte 17: ”Hedelmänhaju? Ehkä. Lievästi hiivamainen. Vähän sameeta, paras tuoksu. Katkeruus jälkijunassa. Viimeinen taistelija, joka kiipeää kurkkua pitkin. Humala puraisee. Vähän kuin minä naisten kanssa.”

Näyte 18: ”Etelänhetelmät. Katkera olut, kuin minä yhden sydämen särkymisen jälkeen. Huono suutuntuma. Liian katkeraa, muttei kuitenkaan paskaa olutta.”

Näyte: 19: ”.....Vetää kylmäksi. Sen yhden hieman erilaisen munkin humalainen kokeilu. Ei juuta, eikä jaata. Vähän rouhee. Maku aaltoilee jännästi.”

Lopullisissa tuloksissa laskimme kaikkien pisteistä keskiarvon.

Tiukkaa reittaamista

Näytteet olivat:

1 = Beer Hunter's Mufloni IPA

2 = Oakham Citra

3= Stadin American Pale Ale

4= Mallaskosken Kuohu Valioluokka Pale Ale

5= Kotiolut

6= Laitilan Kievari Ameriikan Ale

7= BrewDog Dead Pony Club

8= Stadin World Pale Ale

9= BrewDog Nanny State

10= BrewDog Punk Pale Ale

11= Saimaan Marsalkka Golden Ale

12= (Kievari uudelleen..)

13= Redhook Audible Ale

14= Brooklyn American Ale

15= Pyynikin Kauppa IPA

16= Nokian Keisari 66

17= Suomenlinnan Kaiku

18= Founders All Day IPA

19= Fuller's Wild River

Ja lopulliset sijoitukset, suluissa pistekeskiarvo:

Voittaja, jaetusti: BrewDog Dead Pony Club & Laitilan Kievari Ameriikan Ale. (32p)

Sija 2: Kotiolut (30,5p)

Sija 3: Brooklyn American Ale (29,3p)

Sija 4: Mallaskosken Kuohu Valioluokka Pale Ale (28,6p)

Sija 5: Suomenlinnan Kaiku (28,35p)

Sija 6: BrewDog Punk Pale Ale (28p)

Sija 7: Founders All Day IPA (26,7p)

Sija 8: Saimaan Marsalkka Golden Ale (26,2p)

Sija 9: Redhook Audible Ale (25p)

Sija 10: Beer Hunter's Mufloni IPA (24,5p)

Sija 11: BrewDog Nanny State (24,2p)

Sija 12: Fuller's Wild River (23,7p)

Sija 13: Nokian Keisari 66 (23,4p)

Sija 14: Stadin World Pale Ale (21p)

Sija 15: Stadin American Pale Ale (20,7p)

Sija 16: Pyynikin Kauppa IPA (19,4p)

Sija 17: Oakham Citra. (17,33p)

Oluet lähes lopullisessa järjestyksessään

Omien pisteideni valossa lista olisi ollut:

Suomenlinnan Kaiku, Dead Pony Club/Founders All Day, Punk Pale Ale, Mufloni IPA, World Pale Ale, Kuohu Valioluokka, Stadin Apa, Wild River, Ameriikan Ale, Keisari 66, Audible Ale, Nanny State, Golden Ale, Kauppa IPA, Citra. Kotiolutta en arvioinut maistaessani sen varsin tutuksi.

Sitten hieman ihmettelyä.. Ensimmäiseksi alatte varmasti ihmettelemään pistekeskiarvojen pienuutta. Tähän vaikutti toki muille testaajille hieman vieras pistesysteemi, vaikkakin heillä oli apunaan OlutOppaan sivuilta peräisin oleva taulukko ja pisteytysohjeet. Silti pisteitä tarkastellessa pisteet olivat pääasiassa johdonmukaisia ja maun mukaisia. Erot eivät olleet kovin suuria ja hajonta oli melko tasaista. Näitä ei kannata siis vertailla Oppaaseen, tai RateBeeriin. 

Itseäni ihmetytti Oakhamin Citran tippuminen ennakonsuosikkien paikalta viimeiseksi. Maistoin testin jälkeen vielä tätä ja totesin ettei maku ollut lähelläkään oluen edellistä makua, vaikka kyseessä olikin testin tuorein pullo (muiden osuessa tasaisesti pitkälle ensitalveen/kevääseen, oli tällä heinäkuulle päiväystä).

Kahdesti testattu Ameriikan Ale oli melkoinen killeri, tai piti olla. Hämmentävästi pisteissä ei tapahtunut kuin 1-2p eroa (esim. itse tiputin pisteen ulkonäöstä, koska vaahto ei ollut toisella kertaa aivan niin mainio).

Hämmentävästi, testaajille täysin vieras ja tuntematon kotipanimon Apa nousi testin toiseksi, mikä saattaa selittyä tukevamman mallaspohjan tuomalla tasapainoisuudella.

Ylipäänsä testi oli loppua kohden melko rankka ja kahden viimeisen kohdalla joutui vähän puristamaan tuloksia ulos.

Loppuun voidaan oikeastaan todeta vanha viisaus oluen tilanne sidonnaisuudesta ja muiden random faktorien vaikutuksesta arviointiin. Täysin yhdenmukaista pisteytyskeinoa ei ole, joten onko arviointi siis turhaa ja epätieteellistä? Toki, mutta se riippuukin aivan katsantokannasta. Jos olemme insinöörimäistiedemiehiä, ei tässä ole mitään järkeä. Tuotteet poikkeavat eräkohtaisesti enempi vähempi, päälle juoman ikä ja säilytyspuitteet. Sekä esim. hanojen kunto, oma fiilis ja tunnelma.

Silti itselleni tämä on vain tapa merkitä ylös mitä olen juonut ja kuinka paljon silloin pidin oluesta. Arvioita voi muuttaa aina tilanteen mukaan, itse pidän ylhäällä aina ko. Oluen parhaita pisteitä, eli vaalin hetkeä jolloin tuote on ollut parhaimmillaan. Olut on hauska ja sosiaalinen asia ja se näkyi testaajien ilmeistä ja kommenteista.

Testi oli antoisa ja kiitokset ystävilleni koekaniinina toimimisesta.

Olutarvioissa: Olvi Hiili

"Voihan Olvi" totesi olutharrastaja ruokakaupan juomahyllyjen välissä ja poimi tämän tuotteen koriinsa.
Kieltämättä hieman ristiriitainen fiilis syntyi lähinnä Olvin viime vuosien "uutuuksista". Etenkin, kun tämän tuotteen nimi tuo jokseenkin mieleen panimon Olvi Halko oluen. Kyseinen tuotehan on vain Olvi III:sta toisella etiketillä. Heräsikin kysymys: Onko Hiili samaa, kuin Olvin vanha Tumma, tai Sandels Dark?
Ei ainakaan speksien perusteella:
" Kantavierre 10,5 %
Väri 135 EBC
Katkero 15 EBU "

Voisin kuvitella kyseessä olevan makeahko ja ehkä jopa paahteinen tuotos?
Alle 2,5€ hintaan sopivan, siis mahdollisimman reilun, makuiselle tummalle lagerille voisi olla jopa kysyntää, saati maitokauppavahvuiselle porter/stout osastolle. Etenkin kun hyllyt ovat täynnä muodinmukaisia Pale-Aleja. Ups, puhuinko itseni pussiin? En, sillä jokaiselle oluelle on paikkansa. Rehellisesti en uskalla odottaa edessäni olevalta Olvilta muuta, kuin markkinaryhmän uusimman brändäyksen "pitkäikäisten" uutuuksien sekaan.
Silti salaa toivon tämän viimein toimivan, etenkin, koska Olvin Vehnäolut oli oikeasti hämmentävän onnistunut. Kenties tämä olisi rohkaissut panimoa laittamaan Halot kiukaaseen ja lyömään lisää Saunaoluen tuoksuista löylyä. Ehkä tämä tuote saa Olvin nostamaan kyseisen saunan Harkkojen päältä korkeammalle ja unohtamaan Wagnerin Reinot pukuhuoneen uumeniin? Tai sitten tätäkin tuotetta uusitaan, kuten 6.12 Tuntematonta Sotilasta ja muita sotasankareita Vaakunan kera. Nyt Hiiltä kehiin, ennen kuin Ruuti kuivuu kokonaan.

Ulkoiselta habitukseltaan syvän punaruskeaa, lähes mustaa olutta. Vaahtoaa herkästi, mutta vaahto ei kauaa kestä.
Tuoksusta irtoaa maltaisen makeaa siirappia, hieman vierteisyyttä ja hennosti lakritsaista paahteisuutta.  Miedohko, mutta tasapainoinen tuoksu ei kauheasti ihmeteltävää anna. Klassista toki.
Maussa makean limppuista maltaisuutta. Ruisleipää ja hieman sen tuomaa happamuuttakin. Paahde maistuu omassa suussani keveältä, mutta tyyliin sopivalta. Keveää, vähäisesti lakritsaista ja loppuakohden  jopa hieman kahvimaista. En tiedä johtuuko nimen tuomasta assosiaatiosta, mutta hieman liitulakumainen fiilis tästä jää suuhun.
Suutuntumaltaan keskitäyteläinen tumma lager on ehkä hieman ohuehko, mutta kerrankin hiilihapot ovat sopivia ja usein löytyvää marjaista metallisuutta ei ole mukana.
Olvi yllättää hennon positiivisesti. Tällä ei ehkä olutharrastajan maailmaa muuteta, eikä ole edes tyylinsä parhaita, mutta jollakin asteella tämä on ihan sympaattinen, rehellinen kotimainen tumma lager. Ei karkkiväriä, ei aspartaamia, mutta tärkkelystä olisi tarjolla (vaikkakaan en kuulu niihin, joille täysmaltaisuus on SE juttu). 2,39€ hintaan varsin sopiva, iisi arkitumma ruuan kanssa, tai ilman. Harmiton, mutta tavallaan tyylipuhdas ja vailla virhemakuja. Yksinkertaisesti, kenties panimon paras tumma lager maitokaupoissa ja pieksee kategoriassaan Hartwallin ja Sinebrychoffin selvästi. Hyvä Olvi, pikkuhiljaa parempaa ja parempaan.
Pisteet: Tuoksu(1-10): 5, Ulkonäkö(1-5): 3, Maku(1-10): 6, Suutuntuma(1-5): 3, Yleisvaikutelma(1-20): 13-> Yhteensä: 30/50p.

Videoarvioissa: Lost Abbey Mayan Apocalypse

Vaihteeksi videota kehiin, kun tätäkin on ilmeisesti Suomeen saapunut jonkinmoinen erä.
Kyseessä siis varsin maistuva tulkinta Quadrupelista kulttipanimolta.





Lyhyesti: Mayan Apocalypse kaatuu lasiini syvän tumman ruskeana. Kaunis, paksu vaahto on kestävä. Tuoksussa on kuivattuja hedelmiä. Rusinaa ja luumua. Vahvasti maltainen ja kevyesti paahteisen lakritsainen tapaus miellyttää nenää. Maussa maltaisuutta ja tummaa karamellia, taittuen kevyen paahteisen pureksinnan myötä kuivemmaksi. Lakritsaa ja kuivattua hedelmää, hieman mansikkaisuutta ja lopussa kevyesti chilistä mausteisuuutta. Vahva, kompleksinen fiilis. Suutuntumaltaan kohtalaisen täyteläinen, reippaasti hiilihappoja pitämässä juotavuuden hyvänä. Alkoholi lämmittää mukavasti kurkussa, muttei puske päälle. Jälleen Lost Abbey/Port Brewingilta erittäin hyvä tuotos tyylissään.
40/50p.

 

25 olutta, joita jokaisen tulisi juoda kerran elämässään

Korkkasin pitkästä, pitkästä aikaa Guinnessin ja jäin pohtimaan kyseisen Dry Stoutin asemaa maailmassa. Samalla aloin pohtimaan merkityksellisiä, klassikoita ja muita "tärkeitä" oluita. Tästä ideoinnista syntyi leikkimielinen listaus: 25 olutta, joita jokaisen tulisi juoda kerran elämässään. Tähän päälle hahmottelin oman optimaalisen nauttimistilanteen. Järjestys on sekalainen.

Mikä olisi sinun listasi?

1. Guinness Draught
   St. James Gaten panimolla. Tai.. irkkupubissa valomerkin aikaan Dublinersin soidessa taustalla ja nurkkapöydässä istuessa on toverien kesken parannettu maailmaa koko illan.
   
2.  Aecht Schlenkerla Rauchbier
   Lämpimänä kesäpäivänä Bambergissa panimoravintolan patiolla hyvän makkaran, tai pihvin kaverina.
   
3. Orval
   Belgialaisen maaseuturavintolan edustalla, pitkän hikisen päivän päätteeksi aperatiivina ennen ruokaa.
   
4. Rochefort 10
   Illan viimeinen yömyssy ennen nukkumaan menoa.
   
5. Pilsner Urquell
   Mieluiten panimon kellareissa suoraan tynnyristä valutettuna suodattamattomana ja pastöroimattomana. Tarvittaessa pikkukaupungin lähiöhospodan pöydässä paikallisten kanssaihmisten seurassa. Jukeboxi raikaa, olut on halpaa ja sisällä saa tupakoida.
   
6. Fuller's ESB
   Kesäiltana grillatessa kaveriporukalla, tai mikä tahansa pubi lontoossa, jossa tätä on caskissa.
   
7. Sierra Nevada Pale Ale
   Saunan jälkeen terassilla istuen ja katsellen auringon laskevan järven taa.
   
8. Anchor Steam Beer
   Helteinen terassi, eikä mitään tekemistä.
   
9. Saison Dupont
   Belgialaisella pellolla, suoraan pullosta. Aurinko paistaa, ainakin hetken, ja voi vaan olla.
   
10. Cantillon(it)
    Brysselissä. Panimon pienessä ravintolassa aamukohmelossa tai missä vaan, miten vaan, mutta nautiskellen.
    
11. Weihenstephaner Hefeweissbier
    Biergartenilla sopivan bratwurst annoksen kaverina, isosta pokaalista naattien.
    
12. Westvleteren 'Abt. 12
    Luostarin takapihalla, takapaksi täynnä tavaraa kypsyteltäväksi pitkiin talvipäiviin.
    
13. Duvel
    Hyvässä seurassa nopeaan ja maistuvaan nousuun, mutta myös tilanteeseen, jossa saat juoda vain ”yhden”.
    
14. Westmalle Tripel
    Pienessä ja intiimissä ravintolassa nauttien hunajaista kinkkua ja juustolautasta. 
    
15. Schloss Eggenberg Samichlaus
    Jouluaattona takan edessä ennen siirtymistä konjakin tai viskin pariin.
    
16. Heineken
    Keskellä Hollannin maaseutua, syrjäkylän ravintola/parantola/kuppilassa, muiden kyläläisten keskellä. Rasvaista ruokaa ja kärpäsiä katossa. Tv:ssä pyörii ”Oranjen” matsi.
    
17. Hoegaarden
    Terassilla, kuin kotonaan. Ylipäänsä missä vaan, kunhan lämpöä piisaa ja tarjoillaan suuresta "ämpäristä".
    
18. Schneider Aventinus
    Pihviä, parsaa ja Aventinusta.. Moniottelijana uppoaa kivasti kotonakin miedon ja suolaisen juuston kera.
    
19. Ayinger Celebrator
    Talvipäivän lämmittäjä, kun ulkona myrskyää, eikä ole kiire minnekkään.
    
20. Russian River Pliny The Younger
    ...Kotona hekumallisesti growleria tyhjentäen, siis jos asut San Diegossa helmikuun ensimmäisenä perjantaina..
    
21. Newcastle Brown Ale
    Brittiläinen pubi, jossakin Emmerdale maisemissa, paikassa jossa voit valita tämän ja Stellan väliltä.
    
22. ”Sahti”
    Missä vain, miten vain, kunhan on tuoretta ja kunnossa.
    
23. ”Real Ale”
     Brittipubista perjantai iltapäivänä, kauniista joutsenkaulahanasta pumpattuna suoraan päivän vanhasta caskista, joka on kunnossa. 
24. ”Gose+Berliner Weisse”
    ”Juo jos löydät näitä reliikkejä menneiltä ajoilta”.
    
25. Samuel Adams Boston Lager
    Työpäivän päätteksi, suihkun jälkeen nautittu, tuore, Sam Adams maistuu taivaalliselta.