Viime viikonloppuna vietettiin
Kouvolassa jo toista kertaa Kymijoki Beer Festivalia.
Paitsi että yleisöä riitti reippaan
2500 ihmisen voimin tarjosi se myös varsin miellyttävän elämyksen.
Tälle vuodelle festivaali oli
laajentunut kaksipäiväiseksi ja itse vierailin paikalla jo
avauspäivänä, eli perjantaina. Jo kärkeen havaitsin jo Korialla
pari opastetta alueelle, mikä aloitti jo parannusten pitkä ketjun.
Tosin olisiko verkkosivuilla voinut olla vielä paikallisliikenteen
aikataulutkin, paikkahan on vähän syrjässä? Ne toki osasin katsoa itsekin.
Tapahtumaan tosin oli
väännetty jo oma mobiilisovelluskin, kuinka moni olutfestivaali voi
tämän sanoa Suomessa?
Lasitiskillä ilta alkaa pimetä |
Saapuessani paikalle vähää ennen
viittä oli alueella jo pientä kuhinaa, mutta katsoessani taakseni
havaitsin rynnäkön vasta alkavan. Ensimmäisenä huomio kiinnittyi
narikkaan, tätähän ei viime vuonna ollut ja nyt huokaisin
helpotuksesta. Sain laukkuni luovutettua pois ennen sisääntuloa.
Pieniä muutoksia parempaan oli kokenut myös aluekin. Ulkoalue oli
katettu, vaikkei satanutkaan toi se mukavasti varjoa helteellä. Tätä
ihmettä päivitellessäni havaitsin lasini kulkevan jo ilman minua
ja saapuvan pian eteeni täynnä festivaaliolut Kaikua. Hyvää
edelleen. Olutliiton puheenjohtaja, Kähkösen Heikki, aloitti oman
puheenvuoronsa viideltä ja tämän jälkeen keskustelinkin herran
kanssa tovin. Tapahtumassa tuntui riittävän paljon tuttuja, mukaan
lukien Tyttö ja Tuoppi blogisti, jolta kuulin myös sellaisen ihmeen, että
tapahtumasta sai myös vettä. Kyllä, tätä oltaisiin ihmetelty
Helsingissäkin saakka.
Panimoista paikalla olivat:
Rekolan Panimo
Panimo Hiisi
Bryggeri Helsinki (ja Lammin Sahti)
Vakka-Suomen Panimo
Mallaskosken Panimo ja Servaali
(Amerikka Baari)
(Kaiku Baari. Kaikua, lonkeroa, yms)
Tästä Kaikua tuoppi täyteen |
Ilahduttavan paljon paikalla oli myös
panimoiden omaa väkeä aina mestareihin asti. Alkuillasta ehdin
vaihtaa väen kanssa kuulumisia, sillä loppuillasta alkoi jo
melkoinen tungos ja jos oikein ymmärsin alkoi lopulta juomatkin
olemaan melko lailla finaalissa perjantain osalta. Positiivinen
ongelma siis. Itse asiassa verrattuna muihin tapahtumiin, tuntui
jonottaminen olevan ihan toisenlaista. Ihmiset jäivät
keskustelemaan keskenään ja etenivät rauhallisena ja
hyväntuulisena massana kohti hanoja. Todella outo näky
Kymenlaaksossa. Ehdin jo fantasioita ”Tanskalaisesta”
festivaalista, jossa aidat on kaadettu ja lapsenvahdit poistettu,
koska niitä ei tarvita. Osaavathan aikuiset ihmiset käyttäytyä.
No sinne on kenties vielä jokunen vuosi kuljettavana..
Tyylikkäät somisteen, auringonlasku ja terassi Kymijoelle. Upeat puitteet. |
Isara laittoi ihmiset vielä tanssimaan pöydilläkin, aivan mahtavaa. |
Illan hämärtyessä bändit
virittelivät vanhan tanssilavan liekkeihin ja volyymi oli varsin
hyvällä tasolla. Ulkona istuessa musiikin kuuli etäisesti
taustalta ja sisällä tuntui olevan varsin hyvä meininki.
Ruokapuoli oli aavistuksen syrjässä,
mikä oli mielestäni varsin hyvä päätös. Ylipäänsä tiskitkin
oli jaettu hieman laajemmalle alueelle, joten tungosta ei ollut
kokoajan yhteen ja samaan paikkaan.
Lopulta valomerkin hetki koitti ja
aloin valumaan varsin tyytyväisenä kohti keskustaa. Paikaltahan
pääsi myös jo yhdeksästä asti ilmaisella non-stop bussilla
keskustaan. Olutpuolelta tapahtuma ei itselleni, paattuneelle
juovolle, tarjonnut mitään järisyttäviä oluita, mutta enemmänkin
feel good fiiliksen. ps. Olihan se Kaiku nyt tapahtuman paras
Apa:kin, yhtään kotiinpäin vetämättä ;)
Jopa henkilökunnalla vaikutti olevan kivaa |
Ensi vuodeksi tapahtumaa voisi
laajentaa yhdellä tai kahdella uudella panimolla, tämä tasaisi jo
vähän jonojakin ja ehkä venyttää aukioloaikaa parilla tunnilla
eteenpäin?
Yksinkertaisesti festivaali on päässyt
lastentaudeistaan ja mielestäni viimeistään nyt vakiinnutti
paikkansa oman näköisenä iloisena kesätapahtumana ja
olutfestivaalina. Hyvää duunia viimeksi, vielä parempaa duunia
tällä kertaa. Innolla ja mielenkiinnolla kohti tulevaa vuotta.
Tyytyväisesti Sahtia kolpakossa |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti