Huuruisia tarinoita tuopin ääreltä
suoraan suoneen
tykitettynä.
- Uutisia
- Arvioita
- Kotiolutta
- Gonzoa
- Matkaraportteja


maanantai 18. elokuuta 2014

Alkoholipolitiikkaa: Taide nimeltä olut


Seurailtuani tässä taas tovin keskustelua 4,7% rajasta ja panimoiden ulosmyyntioikeuksista tuntui että oli pakko käsitellä aihetta...taas.
Ratsastettuani Aasilla pienpanimoiden vierellä ja katsellessani näiden taistelua tuulimyllyjä vastaan alkoi meinaan hivenen ahdistaa.
Uskon kyllä, että valtiovalta myöntää aikanaan panimoille sen kuuluisan oikeuden myydä tavaraa ulos, ilman hernekeitto ja nötköttipurkkeja, mutta eikö tämä ole silti varsin mikroskooppinen hyvitys? Meinaan, purkkien ja jauhosäkkien kanssa tai ilman raja jää edelleen 4,7%. Tätä on perusteltu niin kansanterveydellä, kuin Alkon asemalla. Totta, alkoholi aiheuttaa kansanterveydellisiä ongelmia, totta tämä ei vaikuta Viron viinaralliin ja totta holhous on oikeasti toisinaan ihan tervettä, se nimittäin on merkki hyvinvointivaltioista, joka välittää kansalaisistaan.



"Kuinka valtio näkee alkoholin"

"Kuinka itse näen asian"
Silti: Voisin toistaa, kuinka pientä neppailua pienpanimotoiminta on verrattuna Koskenkorvan myyntiin, mutta onko näitä pakko rinnastaa toisiinsa? Kuin vertaisi mustikkaa greippiin, tai västäräkkiä merikotkaan. Voisin kertoa että alkoholiveroa alentamalla saisimme kenties osan etelänaapurin verotuloista haalittua omaan kassaamme (okei muutama lauttayhtiö varmaan kärsisi). Tämä tietenkin nostaa tilastoitua kulutusta, koska Tallinnasta kannettuja Saaremaa ja Rainbow Vodka mäyräkoiria ei voi laskea varmasti nykyiseen kulutukseen. Eikä silläkään oikeasti ole väliä, tärkeämpää on miten kulutetaan ja kuinka paljon kerrallaan. Päihtyminen on ihan universaalia kaikkien homo sapiens sukuun kuuluvien kesken, mutta kohtuus kerrallaan. Miksi ajatella mustavalkoisesti, joko ottaa kunnolla tai ei ollenkaan? Totta on sekin, että alkoholismista kärsivä kaivaa sen pullon vaikka kiven navasta. Kuuleeko sitä silti kukaan?
Juomatapamme ovat muuttuneet vuosien kuluessa, jokaisen sukupolven ollessa toistaan fiksumpi. 

 On puhuttu, että Alkon asema murtuisi automaagisesti heti jos panimot saisivat myydä takaoveltaan tavaraa ulos. Miksi ihmeessä? Alko toimii EU:ssa erityisluvalla. Mikseivät panimot voi saada omaa erikoislupaa myydä olutta omasta toimipisteestään? Saahan Sahtia ja tilaviinejäkin myydä ja viime ymmärtämältä Sahtikin on olutta (ja helkkarin hyvää onkin)? Samahan koskisi tietysti ulkolaisia panimoita, lupa myydä olutta omalta oveltaan.. Hetkinen, ulkomaillahan näin SAA tehdä. Mikään ei estä minua matkustamasta vaikkapa Saksaan ja ostamasta takakonttia täyteen vaikkapa Ayingeria paikanpäältä. Eli se siitä kilpailun vääristelystä, eikös vaan. Tämä on tietysti nappikauppaa. Toki haluaisin nähdä täälläkin olutpuoteja ja vapaata kauppaa, mutta aika ei ole vielä niin kypsä.

"Ei näin"
Toinen seikka olisi, että Alko olisi joustavampi ja fiksu, palvelunhaluinen yhtiö ilman turhaa voitontavoittelua, kuten Systembolaget. Liike josta oman kylän panimon vahvempiakin tuotteita saisi, ilman tilausvalikoimia, erikoisvalikoimia, hakuja, jne. Olisiko Alkon aika mukautua tähän päivään, ennenkuin se jää kokonaan ajan jalkoihin?

Miksi sitten 4,7% raja kiusaa? No, käydäänpä tämä käytännön esimerkin kautta lävitse. Istahdinpa tovi sitten alas ja aloin suunnitelemaan talviolutta, kun kuulin jonkun huutavan ”virhe” ja näyttävän keltaista korttia. Se nyt on yksinkertaisesti niin, ettei tuossa rajassa oikeasti toimi kuin harva oluttyyli. Haluaisin antaa runkoa ja luoda pihkuran hyvää olutta yhteisölleni. No valtio sanoo ettet voi. Se estää ja rajoittaa luovuutta. Tähän päälle maitokauppojen ja ravintoloiden katteet ja verot. Kuka helkkari oikeasti ostaa yli nejän euron pullon ruokakaupasta kulutustuotetta, tai maksaa ravintolasta lähemmäs kymppiä tuon vahvuisesta?
Laihoja keittoja?
Nyt käteni ovat sidotut ja koen olevani lähes houdini pyristellessäni systeemin kahleissa. Joudun repimään kaikki jänikset hatusta ja kortit hihoista, mutta silti tiedän jo nyt, että mitä tahansa siitä tuleekaan, se vaan maistuisi paremmalta edes prosentin vahvempana. En uskoisi alkoholisoivani tällä ketään, mutta makuaistia ei voi hämätä edes Copperfield, ellei lahjo yleisöä.. Harvalla panimolla on siihenkään temppuun mahdollisuutta.

Itsekästä ajatella luovaa taidetta, mutta tätä näkökulmaa en ole keskusteluissa useinkaan nähnyt. Tässä istun, baskeri päässä, toisessa kädessä kaupoilta kiellettyä, tukevaa ja hyvää, olutta. Toisessa kädessä sivellin, jolla raapustan reseptin nuotteja kohdalleen. Siten, etteivät ne ylitä keinotekoista Berliinin muuria. Pyydän, vapauttakaa panimotaiteilijat, mestarit ja kisällit pannasta. Kukaan ei estänyt Einoa, Penaa, sekä Johnnia luomasta omia teoksiaan ja ilman pannassa olevia ja olleita mestareita eivät toisetkaan mestarit pääse koskaan luomaan uusia teoksiaan. Beer is Art.



2 kommenttia:

  1. Hyvin sanottu! Millainen vireä skene tännekin saataisiin kun lainsäädäntö järkeistettäisiin. Suomalaisuudessa on vaan joku sellainen kumma pohjavire että kivaa ei saa olla. Ehkä jos olutharrastajat vaan tekisivät itse tuon skenen (kilpailuja, tapaamisia, luentoja, whatever, tms.), vähän niinkuin "omalla luvalla", niin ehkä sitten huomattaisiin ettei tämä nyt ainakaan ole mitään pelättävää?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juurikin kuvailemasi kaltaiset toiminnot (kilpailut, luennot, jne) edistävät osaltaan kulttuuria. Näitä pitäisi vaan järjestellä enemmän maakuntien kulmakuppiloissa kansan syvien rivien keskellä. Kulttuuria ei edistä se, että samat harrastajat nyökyttelevät keskenään päätä omissa sisäpiirin tapaamisissaan.

      Poista