Matkaraportti: Elokuinen Tallinna

Kesäloman viimeinen retki vei seikkailijan eteläiseen siirtomaahan ja vapaasatamaan, Tallinnaan. Tällä kertaa runoillaan selvästi suomeksi, koska olutkyldyyri oli hieman sivuosassa.

Hopnerin sisustuksen yksityiskohtia

Päivä 1

Reissun ensimmäisen päivän iltana Viking Linen lautan lipuessa ukonilman edellä satamaan alkoi kurkkua kuivata jo tavalla, johon tiesin vain yhden lääkkeen. Olutta, ravintola, mutta mikä? Saimme juuri ja juuri tavarat vietyä hotelliin ja sitten taivas aukesi. Kerrankin näin päin. Olut sai odottaa, joten hörpin näön vuoksi mukillisen teetä sateen loppumista odotellessa ja Tallinnan tarjontaa hakiessa.

Reissu tuntui luontevalta aloittaa viereiseltä vapauden aukiolta.

Hopner

Tästä olikin mukavan lyhyt matka päivän ensimmäiseen kohteeseen. Itselleni uuteen olutravintola Hopneriin. Ravintola sijaitsi kätevästi aivan raatihuoneen torin viereisellä kadulla. Pienehkö, intiimi kellariravintola oli melko tyhjä tullessa. Hanasta valikoitui Pohjalan Uus Maelm, joka osoittautui kohtalaisen raikkaaksi vehnäaleksi. Hanavalikoima jäikin siihen, sen osoittautuessa varsin suppeaksi. Sain eteeni menu:n joka sisälsi myös varsin kattavan pullolistan.

 Itseäni kiinnosti eniten Viron uuden aallon pienpanimot ja niiden tarjonta. Tilasimme kätevästi myös ruokaa. Halpoja, kauniita, ehkä hieman pienehköjä annoksia, mutta maittavia. Hörppäsin ruuan kera Pohjalan Virmalised IPA:n joka osoittautui jo selvästi tykimmäksi olueksi. Reipasta humalointia, kenties loppua kohden jopa vähäisesti karkeaa, mutta harvoin osuu kotimaassa IPA:t näin kohdalle. Jälkiruuan kanssa maisteltu Must Kuld tuntui räjäyttävän pankin. Pullokin tuli kellarilämpimänä eteeni, tästä propsit. Niin monet ovat ne kerrat kun olen saanut Imperialistisen tuotteen jääkaappilämpöisenä eteeni..

 Aikamme tissuteltua tuntui kävely olevan paikallaan. Otin suunnaksi viimeksi välistä jääneen Hell Huntin.

Hell Hunt

Ravintola oli kohtalaisen täynnä, epämiellyttävän kuuma ja kostea sisällä, joten joimme vain yhdet.

Paikan interiööristä huokuu Tallinna silloin joskus. Vähän nuhjuisa, oudohko, mutta tavallaan hauska reliikki.

Ovelasti kuvittelin paikan olevan panimoravintola, myöhemmin selvisi "talon" tuotteiden tulevan Pulsin panimolta. Pullolista seinällä oli varsin vakuuttava, Hell Hunt (Hefeweizen) Nisuolut taas ei niinkään. Sinänsä ihan kohtalaisen tyylinmukainen, mutta ei aivan sitä mitä pitäisi. Emännän siideri taas maistui lähinnä kynsilakanpoistoaineelta.

Kippis

Matka jatkui ensin Porgun porteille, mutta helvetti oli täynnä, joten jatkoimme tuttuun Drink Baariin.

”Baarissa” ei ollut mikään muuttunut, paitsi kilpailutilanne. Viimeksi käydessä paikka oli harvoja laajemman listan ravintoloita, mutta nyt samaa settiä on jo monessa paikassa. Tuttua kehitystä myös Suomesta. Jälleen ruokatilaukset menivät aivan puihin, ei pahoitteluja henkilökunnan puolesta vaan kiireesti tiskin taakse jumittamaan yhteisöllisen atk:n pariin. Eipä tarvitse käydä täälläkään jatkossa.

Päätimme pienen iltakävelyn päästä mennä nukkumaan ja jatkaa seuraavana päivänä.

Drink Baarin pöydissä on hauskasti korkkeja

Päivä 2.

Kutosen Trolleybussilla kätevästi pois keskustasta kauas sivukaupungille seikkailemaan ja takaisin illalla.

Löysin ruokakaupasta pari Sakun uutuutta, jotka kiskoin hotellilla naamaani. Humala & Oder osoittautui oikeasti varsin mainioksi Wieniläistyyliseksi Lageriksi vähän rapsakammalla humaloinnilla. Sakun Koduolut taas oli vähän helkkarin kova yllätys. Koduolut/sahti/weissemäistä tavaraa kevyellä rukiisella happamuudella. Ei juurikaan yltiöpäistä makeutta, vaan enempi kuivuutta. Todella hyvää makropanimolta. Koska Suomessa Sahtia Hartwallillta?

Päätimme käydä katsomassa olisiko Porgussa tilaa. Tarjoilija löysi pöydän ja join janooni Öllenautin Suvenautin. Ilmeisesti Citralla humaloitu kesäinen apa. Aavistuksen tunkkainen jälkimaku verotti, mutta muuten ihan toimiva. Päätimme jälleen syödä ja jälleen.. Halpaa, hyvää ja kauniisti aseteltua. Lehen Black IPA osoittautui varsin toimivaksi. Alkoi olla jo myöhä ja olut alkoi toimia viimeistään

jälkiruuaksi nauttimani paksun islantilais Imperial Stoutin myötä. Aioimme käydä tsekkaamassa Koht Pubin, mutta tämä olikin aivan täynnä, kuten myös Hopnerkin. 

Aikamme pyörittyämme keskustan katuja ympäri heitimme pyyhkeen kehään. Olimme liian myöhään ja liian hitaasti liikenteessä. Onneksi huoneessa oli vielä kaupasta poistettu Mikkeller Tiger Baby. Hedelmiä, greippiä ja hieman pistävähkön happamahko jälkimaku. Ei huono, mutta ei mikään napakymppikään.

Seuraava aamu valkeni liiemmitta rapaloitta.

Maittavan aamiaisen einehdittyämme poikkesimme vielä vähäisesti shoppailemaan. Kaubamajan/Virukeskuksen alakerran ruokakaupasta löytyi yllättävän paljon kiintoisia ja neverheard oluita. Tiesin, että nämä olisi kannettava käsissä, sillä olin liikenteessä pelkän (täyden) olkalaukun kera. Nappasin umpimähkään muutaman pullon pelkkien etikettien varassa. Ajatus tuntui ainakin hauskalta. Helteisen päiväkävelyn päätteeksi lautta lähti valumaan irti kaijasta. Itse istuin siirtomaaherran elkein pubissa juomassa Lagunitas IPA:a, joka ei säväyttänyt yhtään. Tosin pullon iästä ei ollut mitään tietoa. Oli aika pähkäillä taas hetken reissua.

Tallinnassa aisti jo muutoksen tuulen viimeksi, mutta nyt se on jo käsin kosketeltavissa. Pienet panimot kasvavat alati, suuremmat mukautuvat ja kuluttajien kysyntä on kasvussa. Ehdin jo fiilistellä Eestin positiivista kehitystä, kunnes avasin silmäni ja näin kaikki ne kaljakärryt täynnä Sakua, Hartwallia ja väkeviä. Tämä oikeastaan herätti hieman ristiriitaisen kysymyksen. Jos viinaralli on niin pahasta, niin miksi Suomessa isommat panimot vastustavat tätä? Jengihän raahaa selkä vääränään sitä Lapparia, Karhua, Lonkeroa ja muita kotimaisia tuotteita etelästä? Verothan siinä jäävät muualle, mutta epäilen kyllä panimoiden saavan tästäkin jonkun penninjenin käteensä. 

 Toisaalta taas, olisihan se sinällään hienoa, jos meillä alkoholivero laskettaisiin kohtuulliselle tasolle. Jolloin olisimme Alkon takaovella lastaamassa laatikollista punkkua sen lonkerolaatikon viereen. Vai ajattelenko aivan väärin? Siis väärällä tavalla? Ainakin kauhistelu siirtyisi siihen, että tilastoitu kulutus kasvaisi, mutta tulot jäisivät Suomeen? Kaikki Tallinnasta kannetut pullot ja purkit kun eivät koskaan pääse tähän tilastoon. Pitäisikö meillä nähdä merta kauemmas, ajatella kuution, siis tilaston ulkopuolelta? Liikaa kysymyksiä, vailla vastauksia. Koska mieleni ei tee mieli miettiä, vaan palkita itseni kirjoitusurakan jälkeen (ja Suomen voiton kunniaksi). Päätän jättää pohdinnan teille ja avata purkillisen Urquellia.

ps. Telliskiven Pudel jäi tälläkertaa välistä. Aika ja jaksaminen ei vaan riittänyt sinne asti. Ja toisaalta, pitäähän seuraavallekin kerralle jättää jotain uutta.

Tallinna on paitsi viihtyisä, myös hauska. Ainakin toisinaan.

Olutarvioissa: Kolmesti Dogfish Headia

 Tänään edessä on tutustuminen kolmeen itselleni uuteen tuotteeseen. Kuten korkeista ja otsikosta varmaan päättelitte edessä on kolmen Dogfish Headin maistaminen. Kyseinen panimo on niittänyt mainetta paitsi kohtalaisen näkyvänä "Craftbeer" sanansaattajana Yhdysvaltain "itärannikolla". Panimohan sijaitsee Delawaren osavaltiossa ja on tänä päivänä yksi suurimmista pienpanimoista USA:ssa (Itseasiassa sijalla 13). Panimo tunnetaan myös Brewmasters tv-sarjasta, joka pyöri kauden verran Discoverylla taannoin. Ainakin sarjasta ja myös kirjasta Brewing Up A Business sai panimosta ja etenkin sen nokkamiehestä Sam Calagionesta varisn sydämellisen kuvan.
Lasiin päätyvät DFH oluet ovat: Indian Brown Ale, Raison D'Être ja Palo Santo Marron. Kaikki tummia, makeahkoja ja maltaisia. Juuri sellaisia, joita näiden syyssateiden keskellä haluaa nauttia lämmikkeeksi.

Aloitetaanpa Indian Brown Ale:sta. 7,2% ja 50ebua. Pitäisi olla  Brown Alen, Scotch Alen ja IPA:n hybridi. Kiintoisa, vähän perverssi ajatus.

Syvän mahonginruskea olut, keskiasteisella ja kohtalaisen kestävällä vaahdolla.
Tuoksussa on päällä kuivattua hedelmää ja tummaa karamellista siirappisuutta. Hiven rusinaa ja paahdetta. Melko maltaista tavaraa ja aiheuttaa tuoksun puolelta kevyitä mielleyhtymiä vahvempiin belgeihin.
Maussa reiluhkosti tummaa karamellimallasta ja puumaista humalaa. Kevyesti paahteisuutta ja kuivattua hedelmää. Jälkimaussa alkoholi paistaa lävitse.
Suututuntuma on lähes kohtalaisentäyteläinen. Juotavuus on sinänsä kohtalaista.
India Brown Ale kallistuu hivenen pienen pettymyksen puolelle. Kenties ennakkoon odotin enempi humalavoittoisempaa tuotosta, mutta tämä muistuttaa enemmän tummahkoa English Strong Alea. Epäilisin toimivan ruuan kanssa muuten vähän hemmetin hyvin.
  Pisteet: Tuoksu(1-10): 7, Ulkonäkö(1-5): 4, Maku(1-10): 7, Suutuntuma(1-5): 4, Yleisvaikutelma(1-20): 13-> Yhteensä: 35/50p.


 Raison D'Être saapuu seuraavaksi eteeni. 8% ja 25ebua katkeruutta (RB sanoo 36). Tyyliltään Vahvempaa Belgityylistä Alea rusinoilla.

Ulkonäöltään liki identtinen IBA:n kanssa. Syvän ruskea, mutta vaahto vaikuttaa aavistuksen kestävämmältä.
Tuoksussa etupäässä selvästi rusinaisuutta. Makeahkoa karamellisuutta ja mausteista hiivaisuutta. Taustalla, kenties kuvittelen, olevan pientä puumaisuutta. Vahva, rusinaisuuden dominoima tuoksuprofiili ei yllä mitenkään parhaimpien belgien tasolle. Silti huomattavasti edellistä parempi fiilis.
Maussa makeahko karamellista, lähes siirappista maltaisuutta, jota rusinainen kuivattu hedelmäisyys hieman tasapainottaa. Kevyesti fenoleita, eritoten jälkimaussa, jossa myös alkoholi kuultaa hennosti lävitse.
Suutuntumaltaan kohtalaisen täyteläinen, melko pehmeästi juotava ja juuri sopivan hiilihappoinen kokonaisuus. 
Makeahko belgityylinen vahva ale, joka ei aivan yllä tyylinsä kärkeen, edes amerikkalaisittain. Lämmittävä, mutta ei tarpeeksi elegantti kokonaisuus. Jälleen olisi edessä loistava olut ruuan kanssa. Lihaa punaviinikastikkeessa?
 Pisteet: Tuoksu(1-10): 7, Ulkonäkö(1-5): 4, Maku(1-10): 8, Suutuntuma(1-5): 4, Yleisvaikutelma(1-20): 13-> Yhteensä: 36/50p.

 Ja viimeiseksi joukon vahvin Palo Santo Marron. 12% ja 50ebua. Vahvaa jenkkityylistä Alea. Erikoisuutena panimo teetti Palo Santo (pyhä puu) puusta käymistankit tätä varten. Kyseiset tankit ovat muuten suurimmat puiset käymisastiat sitten kieltolain.

Ulkoisesti tummin kolmikosta. Syvän ruskeaa olutta, hennolla kahvinruskealla vaahdolla.
Tuoksussa selvästi puutynnyriä. Kevyttä paahteisuutta tukevan makeahkon maltaisuuden mukana. Lähinnä tulee mieleen tukeva jälkiruokainen portviini, pienen hedelmäisyyden, tumman suklaan ja vaniljan saattamana.
Ehdottomasti monipuolinen ja tyylikäs tuoksuprofiili täynnä vivahteita.
Maussa etupäässä pähkinäisen karamellista maltaisuutta, tynnyriä ja tummaa suklaata. Tämän perään suuhun liukuu annos lakritsaa ja kuivattua hedelmää. Jälkimaussa kevyehkö alkoholin polte lämmittää kevyen paahteisuuden kuivatessa suuta hennosti.
Suutuntumaltaan melko täyteläinen, hennosti hiilihappoinen tuotos. 
Palo Santo Marron on kolmikosta vahvin, mutta myös kiistatta monipuolisin ja maistuvin. Tästä jää fiilis, että jokaisella huikalla maistaa jotakin uutta, upeaa. Erinomainen "winterwarmer" takan edessä hitaasti nautittuna.
Pisteet: Tuoksu(1-10): 8, Ulkonäkö(1-5): 4, Maku(1-10): 8, Suutuntuma(1-5): 4, Yleisvaikutelma(1-20): 16-> Yhteensä: 40/50p.

Kolme varsin tyylikästä olutta. Koskahan vastaavaan testiin saisi panimon 60, 90 ja 120min IPA:t?

Alkoholipolitiikkaa: Taide nimeltä olut

Seurailtuani tässä taas tovin keskustelua 4,7% rajasta ja panimoiden ulosmyyntioikeuksista tuntui että oli pakko käsitellä aihetta...taas.

Ratsastettuani Aasilla pienpanimoiden vierellä ja katsellessani näiden taistelua tuulimyllyjä vastaan alkoi meinaan hivenen ahdistaa.

Uskon kyllä, että valtiovalta myöntää aikanaan panimoille sen kuuluisan oikeuden myydä tavaraa ulos, ilman hernekeitto ja nötköttipurkkeja, mutta eikö tämä ole silti varsin mikroskooppinen hyvitys? Meinaan, purkkien ja jauhosäkkien kanssa tai ilman raja jää edelleen 4,7%. Tätä on perusteltu niin kansanterveydellä, kuin Alkon asemalla. Totta, alkoholi aiheuttaa kansanterveydellisiä ongelmia, totta tämä ei vaikuta Viron viinaralliin ja totta holhous on oikeasti toisinaan ihan tervettä, se nimittäin on merkki hyvinvointivaltioista, joka välittää kansalaisistaan.

"Kuinka valtio näkee alkoholin"

"Kuinka itse näen asian"

Silti: Voisin toistaa, kuinka pientä neppailua pienpanimotoiminta on verrattuna Koskenkorvan myyntiin, mutta onko näitä pakko rinnastaa toisiinsa? Kuin vertaisi mustikkaa greippiin, tai västäräkkiä merikotkaan. Voisin kertoa että alkoholiveroa alentamalla saisimme kenties osan etelänaapurin verotuloista haalittua omaan kassaamme (okei muutama lauttayhtiö varmaan kärsisi). Tämä tietenkin nostaa tilastoitua kulutusta, koska Tallinnasta kannettuja Saaremaa ja Rainbow Vodka mäyräkoiria ei voi laskea varmasti nykyiseen kulutukseen. Eikä silläkään oikeasti ole väliä, tärkeämpää on miten kulutetaan ja kuinka paljon kerrallaan. Päihtyminen on ihan universaalia kaikkien homo sapiens sukuun kuuluvien kesken, mutta kohtuus kerrallaan. Miksi ajatella mustavalkoisesti, joko ottaa kunnolla tai ei ollenkaan? Totta on sekin, että alkoholismista kärsivä kaivaa sen pullon vaikka kiven navasta. Kuuleeko sitä silti kukaan?

Juomatapamme ovat muuttuneet vuosien kuluessa, jokaisen sukupolven ollessa toistaan fiksumpi. 

 On puhuttu, että Alkon asema murtuisi automaagisesti heti jos panimot saisivat myydä takaoveltaan tavaraa ulos. Miksi ihmeessä? Alko toimii EU:ssa erityisluvalla. Mikseivät panimot voi saada omaa erikoislupaa myydä olutta omasta toimipisteestään? Saahan Sahtia ja tilaviinejäkin myydä ja viime ymmärtämältä Sahtikin on olutta (ja helkkarin hyvää onkin)? Samahan koskisi tietysti ulkolaisia panimoita, lupa myydä olutta omalta oveltaan.. Hetkinen, ulkomaillahan näin SAA tehdä. Mikään ei estä minua matkustamasta vaikkapa Saksaan ja ostamasta takakonttia täyteen vaikkapa Ayingeria paikanpäältä. Eli se siitä kilpailun vääristelystä, eikös vaan. Tämä on tietysti nappikauppaa. Toki haluaisin nähdä täälläkin olutpuoteja ja vapaata kauppaa, mutta aika ei ole vielä niin kypsä.

"Ei näin"

Toinen seikka olisi, että Alko olisi joustavampi ja fiksu, palvelunhaluinen yhtiö ilman turhaa voitontavoittelua, kuten Systembolaget. Liike josta oman kylän panimon vahvempiakin tuotteita saisi, ilman tilausvalikoimia, erikoisvalikoimia, hakuja, jne. Olisiko Alkon aika mukautua tähän päivään, ennenkuin se jää kokonaan ajan jalkoihin?

Miksi sitten 4,7% raja kiusaa? No, käydäänpä tämä käytännön esimerkin kautta lävitse. Istahdinpa tovi sitten alas ja aloin suunnitelemaan talviolutta, kun kuulin jonkun huutavan ”virhe” ja näyttävän keltaista korttia. Se nyt on yksinkertaisesti niin, ettei tuossa rajassa oikeasti toimi kuin harva oluttyyli. Haluaisin antaa runkoa ja luoda pihkuran hyvää olutta yhteisölleni. No valtio sanoo ettet voi. Se estää ja rajoittaa luovuutta. Tähän päälle maitokauppojen ja ravintoloiden katteet ja verot. Kuka helkkari oikeasti ostaa yli nejän euron pullon ruokakaupasta kulutustuotetta, tai maksaa ravintolasta lähemmäs kymppiä tuon vahvuisesta?

Laihoja keittoja?

Nyt käteni ovat sidotut ja koen olevani lähes houdini pyristellessäni systeemin kahleissa. Joudun repimään kaikki jänikset hatusta ja kortit hihoista, mutta silti tiedän jo nyt, että mitä tahansa siitä tuleekaan, se vaan maistuisi paremmalta edes prosentin vahvempana. En uskoisi alkoholisoivani tällä ketään, mutta makuaistia ei voi hämätä edes Copperfield, ellei lahjo yleisöä.. Harvalla panimolla on siihenkään temppuun mahdollisuutta.

Itsekästä ajatella luovaa taidetta, mutta tätä näkökulmaa en ole keskusteluissa useinkaan nähnyt. Tässä istun, baskeri päässä, toisessa kädessä kaupoilta kiellettyä, tukevaa ja hyvää, olutta. Toisessa kädessä sivellin, jolla raapustan reseptin nuotteja kohdalleen. Siten, etteivät ne ylitä keinotekoista Berliinin muuria. Pyydän, vapauttakaa panimotaiteilijat, mestarit ja kisällit pannasta. Kukaan ei estänyt Einoa, Penaa, sekä Johnnia luomasta omia teoksiaan ja ilman pannassa olevia ja olleita mestareita eivät toisetkaan mestarit pääse koskaan luomaan uusia teoksiaan. Beer is Art.

Olutarvioissa: Dark Horse Tres Blueberry Stout

 

Oluen speksit:

Mikä: Dark Horse Tres Blueberry Stout, Stout, USA

Mistä: "Ulkomailta"

Hinta: Ei muistikuvia

Lukuja: Alkoholipitoisuus: 7,5%, katkerosta ja väristä ei arvoja.

Nippelitietoa: Dark Horse on Michiganissa majaansa pitävä panimoravintola, joka valittiin RateBeerissä sijalle 29 kategoriassa "maailman parhaat panimot" vuonna 2013.


Syksykö sieltä meinaa hiljakseen hivuttautua luoksemme? Säät viilenevät ( taivaan kiitos), sadonkorjuu ja pian alkava ruska koituvat jokavuotiseksi kohtaloksemme. Nyt voikin etäisesti aasin sillan kautta korkata teemaan sopivan oluen. Dark Horsen Tres Blueberry stout on siis 7,5% Stout mustikoilla. Ajatus on oikeastaan parempi, kuin saattaa äkkiä kuvitella. Minä nimittäin aloin välittömästi haaveilla mustikkasuklaan makuisesta oluesta..
Tämä olut kuuluu panimolla ns. "Holiday Seasonal Stouts" sarjaan. Sinänsä hassu etiketti, joskaan ei aivan yllä panimon kärkitasolle. Esim. tämä Perkulator Coffee Doppelbock on melko hulvaton.
 Mustikoita on toki käytetty muissakin oluissa. Jotkut muistavat varmaan takavuosien Diamond Mustikka oluen ja toiset ovat päässeet maistelemaan vaikkapa Cantillonin Blåbaer Lambicia. Mutta mennäänpä asiaan, sillä palan halusta maistaa..

Olut valuu hiljakseen lasiin. Vaahtoaa niukanlaisesti, mutta lopulta saan, kuvaa varten, kelvon lakin lasiini. Vaahto hajoaa myöhemmin reunoille.
Tuoksus huumaa. Mustikoita yhdistyy tummaan suklaaseen. Todella miellyttävän marjainen ja aavistuksen makeahko profiililtaan. Mukaan on ympätty myös kahvista paahteisuutta ja aavistus lakritsaa.
Maussa mustikat jäävät jo paahteen alle. Kevyesti toffeista makeutta, jonka reiluhko paahtomaltaisuus peittää tovissa. Mehevän hilloista marjaisuutta, tummaa suklaata ja hieman jopa savuista paahdetta. Ei aivan tuhkakuppia sentään. Jälkimaussa on keveä häivähdys suolaista lakritsaa ja puuta. Monipuolinen, melko hyvässä balanssissa oleva stout.
Suutuntumaltaan kohtalaisen täyteläinen olut on kohtalainen myös juotavuudeltaan. Hiilihapot ovat matalalla ja alkoholi piilossa.
Tres Blueberry on ennen muuta pihkuran hyvän tuoksuinen olut reilulla annoksella paahdetta. Omaan suuhuni varsin toimiva yhdistelmä, jonka luulisin pelittävän paitsi suklaakakun ja mustikkapiirakan kaverina, mutta myös marjahyytelö voisi mennä paahteen leikatessa makeutta ja marjaisuuden tukiessa toisiaan.

  Pisteet: Tuoksu(1-10): 8, Ulkonäkö(1-5): 3, Maku(1-10): 8, Suutuntuma(1-5): 4, Yleisvaikutelma(1-20): 14-> Yhteensä: 37/50p.

Matkaraportti: Kymijoki Beer Festival '14

Viime viikonloppuna vietettiin Kouvolassa jo toista kertaa Kymijoki Beer Festivalia.

Paitsi että yleisöä riitti reippaan 2500 ihmisen voimin tarjosi se myös varsin miellyttävän elämyksen.

Tälle vuodelle festivaali oli laajentunut kaksipäiväiseksi ja itse vierailin paikalla jo avauspäivänä, eli perjantaina. Jo kärkeen havaitsin jo Korialla pari opastetta alueelle, mikä aloitti jo parannusten pitkä ketjun. Tosin olisiko verkkosivuilla voinut olla vielä paikallisliikenteen aikataulutkin, paikkahan on vähän syrjässä? Ne toki osasin katsoa itsekin.

 Tapahtumaan tosin oli väännetty jo oma mobiilisovelluskin, kuinka moni olutfestivaali voi tämän sanoa Suomessa?

Lasitiskillä ilta alkaa pimetä

Saapuessani paikalle vähää ennen viittä oli alueella jo pientä kuhinaa, mutta katsoessani taakseni havaitsin rynnäkön vasta alkavan. Ensimmäisenä huomio kiinnittyi narikkaan, tätähän ei viime vuonna ollut ja nyt huokaisin helpotuksesta. Sain laukkuni luovutettua pois ennen sisääntuloa. Pieniä muutoksia parempaan oli kokenut myös aluekin. Ulkoalue oli katettu, vaikkei satanutkaan toi se mukavasti varjoa helteellä. Tätä ihmettä päivitellessäni havaitsin lasini kulkevan jo ilman minua ja saapuvan pian eteeni täynnä festivaaliolut Kaikua. Hyvää edelleen. Olutliiton puheenjohtaja, Kähkösen Heikki, aloitti oman puheenvuoronsa viideltä ja tämän jälkeen keskustelinkin herran kanssa tovin. Tapahtumassa tuntui riittävän paljon tuttuja, mukaan lukien Tyttö ja Tuoppi blogisti, jolta kuulin myös sellaisen ihmeen, että tapahtumasta sai myös vettä. Kyllä, tätä oltaisiin ihmetelty Helsingissäkin saakka.

Panimoista paikalla olivat:

Rekolan Panimo

Panimo Hiisi

Bryggeri Helsinki (ja Lammin Sahti)

Vakka-Suomen Panimo

Mallaskosken Panimo ja Servaali (Amerikka Baari)

(Kaiku Baari. Kaikua, lonkeroa, yms)

Tästä Kaikua tuoppi täyteen

Ilahduttavan paljon paikalla oli myös panimoiden omaa väkeä aina mestareihin asti. Alkuillasta ehdin vaihtaa väen kanssa kuulumisia, sillä loppuillasta alkoi jo melkoinen tungos ja jos oikein ymmärsin alkoi lopulta juomatkin olemaan melko lailla finaalissa perjantain osalta. Positiivinen ongelma siis. Itse asiassa verrattuna muihin tapahtumiin, tuntui jonottaminen olevan ihan toisenlaista. Ihmiset jäivät keskustelemaan keskenään ja etenivät rauhallisena ja hyväntuulisena massana kohti hanoja. Todella outo näky Kymenlaaksossa. Ehdin jo fantasioita ”Tanskalaisesta” festivaalista, jossa aidat on kaadettu ja lapsenvahdit poistettu, koska niitä ei tarvita. Osaavathan aikuiset ihmiset käyttäytyä. No sinne on kenties vielä jokunen vuosi kuljettavana..

Tyylikkäät somisteen, auringonlasku ja terassi Kymijoelle. Upeat puitteet.

Isara laittoi ihmiset vielä tanssimaan pöydilläkin, aivan mahtavaa.

Illan hämärtyessä bändit virittelivät vanhan tanssilavan liekkeihin ja volyymi oli varsin hyvällä tasolla. Ulkona istuessa musiikin kuuli etäisesti taustalta ja sisällä tuntui olevan varsin hyvä meininki.

Ruokapuoli oli aavistuksen syrjässä, mikä oli mielestäni varsin hyvä päätös. Ylipäänsä tiskitkin oli jaettu hieman laajemmalle alueelle, joten tungosta ei ollut kokoajan yhteen ja samaan paikkaan.

Lopulta valomerkin hetki koitti ja aloin valumaan varsin tyytyväisenä kohti keskustaa. Paikaltahan pääsi myös jo yhdeksästä asti ilmaisella non-stop bussilla keskustaan. Olutpuolelta tapahtuma ei itselleni, paattuneelle juovolle, tarjonnut mitään järisyttäviä oluita, mutta enemmänkin feel good fiiliksen. ps. Olihan se Kaiku nyt tapahtuman paras Apa:kin, yhtään kotiinpäin vetämättä ;)

Jopa henkilökunnalla vaikutti olevan kivaa

Ensi vuodeksi tapahtumaa voisi laajentaa yhdellä tai kahdella uudella panimolla, tämä tasaisi jo vähän jonojakin ja ehkä venyttää aukioloaikaa parilla tunnilla eteenpäin?

Yksinkertaisesti festivaali on päässyt lastentaudeistaan ja mielestäni viimeistään nyt vakiinnutti paikkansa oman näköisenä iloisena kesätapahtumana ja olutfestivaalina. Hyvää duunia viimeksi, vielä parempaa duunia tällä kertaa. Innolla ja mielenkiinnolla kohti tulevaa vuotta.

Tyytyväisesti Sahtia kolpakossa

Olutarvioissa: Lehe Blackmouth Cur feat. Vehnä IPA

Oluen speksit:

Mikä: Lehe Blackmouth Cur, American Pale Ale, Viro

Mistä: Kaubamaja, Tallinna

Hinta: n. 2,3€/0,33l

Lukuja: Alkoholipitoisuus: 5,2%, katkero: 25 ebu ja väri: 24ebc.

Nippelitietoa: Lehe pruulikoda on Virolainen pienpanimo Keilasta, läheltä Tallinnaa.


Tänään on kansaivälinen IPA-päivä ja minä juon Apa:a, mitä ihmettä? Näin päätti sosiaalinen meedia aiemmin pidetyssä äänestyksessä. Jemmapullona minulla on tietysti kotipanimon Vehnä IPA:a.
Leheen tutustuin Tallinnassa ja join sielä panimon Ljobus Njuufa Black IPA:n, joka oli muuten melko mainio. Viron reissulta saapuu muuten raportaasia myöhemmin "syksyllä", mutta nyt tähän tuotteeseen.
Kyseessä on siis ainakin Cascadella humaloitu Apa. Ebut vaikuttavat melko matalilta, mutta kenties tämäkin puraisee raikkaasti ja vie janon mennessään? Otetaanpa selvää..

Lasissa hyvinkin kaunista punertavanruskeaa olutta reilulla vaahtolakilla.
Tuoksussa hyvinkin reilua leipäistä ja tumman karamellista maltaisuutta. Taustalla hennosti hedelmäisyyttä, greipin kuorta ja kevyesti kukkainen. Mieto, tasapainoinen tuoksu.
Maistetaanpa. Keksistä ja vähän siirappista maltaisuutta yhtyy hyvin hentoon paahtoleipäisyyteen. Jälleen hyvin miedosti greippinen ja pihkainen. Jälkimaku on melko lyhyt ja aavistuksen tunkkainen.
Keskitäyteläinen, helpohkosti juotava olut.
Vaikka olut on RB:n Viron listalla sijalla 21, niin itse en vaan pysty hehkuttamaan. Kenties Amber, tai Red Ale olisi tyylinä lähempänä totuutta. Eli humalaahan tämä toki kaipaisi paljonkin, mutta jos jälkimaun tunkkaisuudesta pääsisi eroon olisi sekin jo jotain. Sama ilmiö vaivasi myös muutamaa muuta Tallinnassa juotua Etelänaapurin olutta, mm. Öllenautin Simko Eil ja Suvenaut. Ruuan kaverina varmaan toimisi, mutta näissä helteisissä olosuhteissa raikkaus tekisi terää.

Pisteet: Tuoksu(1-10): 6, Ulkonäkö(1-5): 4, Maku(1-10): 6, Suutuntuma(1-5): 3, Yleisvaikutelma(1-20): 12-> Yhteensä: 31/50p.

 

 

Ja heitetäänpä sekaan IPA päivän kunniaksi lyhyet tyypit kotipanimon Vehnä IPA:sta..

 

Spekseissä n. 7% runko, ebuja riittävästi. Humalapuolelta ainakin Centennialia, Citraa ja kuivahumaloitu Mosaicilla. Mallaspuolelta Vehnämallasta, pale-alea, carapalea ja vähäisesti münich maltaita.

 Tämä onkin jo "vanhaa" tavaraa, pullotettu joskus huhti/toukokuussa.

Sameahkon kullankeltaista olutta, reilusti vaahtoa. Kaunis tämäkin.

Tuoksussa tölkkiananasta. Eksoottista hedelmäisyyttä, sitrusta ja pihkaisuutta. Jostakin lipuu kanelia nenään, mutta epäilen sen tulevan jostakin ulkomaailmasta.

Maussa on reilusti kuivahkoa sitrushedelmää, kirpeyttä ja vähäisesti happamuutta. Lopussa mäntyistä pihkaisuutta sekoittuu kevyeen trooppishedelmäiseen koktailiin. Pitkä suuta kuivaava jälkimaku.

Vehnä IPA on kohtalaisen täyteläinen, reiluhkosti hiilihapokas tapaus. Juotavuus on suht kohdillaan, joskin enempi "sipper" nyt vanhempana.
--- no points--- Melko hyvää kuitenkin edelleen..

Kymijoki Beer Festival: Juomalistat ja omat valinnat

 Juomalistat pamahtavat luoksenne nopeammin, kuin luulinkaan:

"Rekolan Panimo, Fiskari

Metsän Henki 4,5% - Kuusenkerkällä maustettu punaruskea olut. Kerkkä tuo olueen vienon makean pihkamaisen maun.
Amerikan Serkku 4,5% - Vaalea, sitruksen tuoksuinen jenkkihumaloitu Pale  Ale. Humaloina, Citraa Cascadea ja Columbusta.
Kesäkolli 4,3% - Tuoreella inkiväärillä maustettu kevyt kesäjuoma. Pohjana vehnäolut, mutta makumaailma on kaukana perinteisestä vehnästä. Raikas kokemus.
Munkintie 6,7% - Tummahko, vahva ja hiukan makea luostarityylinen olut.
Kaksi Kotia - Choko-Cherry 4,5% - Kollaboraatiosarjamme Panimoyhtiö Hiisin kanssa jatkuu ja tällä kertaa loihdimme miellyttävän suklaalla ja kirsikalla aromatisoidun mustan stoutin.

Vakka-Suomen Panimo, Uusikaupunki

ASB 5,0% - Ahola Special Bitter, englantilaisella Fuggles humalalla maustettu pintahiivaolut.
Prykmestar Oktoberfestbier 5,7% - Oktoberfestbier on kullankeltainen,tukevarunkoinen ja pehmeän maltainen täysmallasolut. Magnum- ja Perle-humalat tuovat makeahkon maltaiseen runkoon reilusti rapsakkaa raikkautta.
Prykmestar LuomuPils 5,2% - Tämä reilusti humaloitu vaalea täysmallasolut eroaa maitokauppavahvuisesta "pikkuveljestään" paitsi prosenteissa myös täyteläisemmällä maulla, niin pehmeä maltaisuus kuin humalan katkerokin on erittäin hyvin keskenään tasapainossa.
Prykmestar Savu 5,5% - Panimomestarin taidonnäyte, jonka valmistuksessa käytetyt maltaat on kuivattu ikivanhaa perinnettä noudattaen avotulen yllä, pyökin savussa. Savumaltaat on tuotu panimolle suoraan oluttyylin synnyinsijoilta, Saksan Bambergista
Prykmestar Schwarz 4,5% - Pohjahiivakäymisellä valmistettu lager eli schwarzbier, jonka juuret johtavat itäiseen Saksaan. Sen valmistuksessa on käytetty  kolmea eri mallasta ja Magnum- humalaa.
Prykmestar WehnäBock 6,2% - Wehnäbock on saanut innoituksensa saksalaisista esikuvistaan, mutta poikkeuksellista tässä on amerikkalaisen Cascade-humalan käyttö. Sitrusarominen humala täydentää hienosti pintahiivaoluen hedelmäistä tuoksua ja makua.
Prykmestar Savukataja 9% - Reilusti savumaltaita, katajanoksapeti ja kolme kuukautta aikaa, siinä tärkeimmät mitä tarvitaan yhden SavuKataja -tankillisen valmistukseen.
Prykmestar Kuiva Omena 4,5% - Hedelmäisen raikas siideri jonka tuoksussa ja maussa tunnet aidon omenan!
Prykmestar Ahomansikka-Raparperi 4,5%  - ahomansikka ja raparperi tuovat kuivaan omenasiideriin yllättävän raikkaan aromin.

Panimoyhtiö Hiisi, Jyväskylä

Pentti Luomu Pale Ale 5,3%.
Verso Speltti Amber Ale 5,3%.
Kyyttö Milk Stout 5,3% - Lakritsiuutteella maustettu milk stout.
Lutakko Inkivääri IPA 5,7%.
Pläkki Black IPA 6,3% - Pläkki on elegantti fuusio tummia sävyjä ja uuden maailman humaloiden aromikkuutta.
Hanssin-Jukka Steam Beer 4,5% - Historian siipien havinaa ja runsasta makua sujuvassa steam beerissä.
Boheemi Luomu Pale Ale 5,3%.
Hukka American Pale Ale 5,0% - Yhden humalan voimalla (Centennial) suut suppuun laittava Pale Ale.
Tuff 6,2% American IPA - Makunystyt räjäyttävä ja suuta tärisyttävä Amerikan tyylin IPA.

Bryggeri, Helsinki

Bryggeri IPA 5,5% - Kauniin mahongin värinen, tasapainoisen maltainen sekä hedelmäisen ja havumaisen aromikas arki-IPA, jonka pehmeä maku kestää runsasmakuisten ruokien seuran.
Bryggeri Summer Ale 4,6% - Kesäinen janon sammuttaja parhaimmasta päästä. Uusiseelantilaiset humalat antavat oluelle upean hedelmäisyyden ja vehnän osuus mallaspohjassa tekee mausta mukavasti rapean.
Bryggeri Pils 4,5% - Aito saksalaistyylinen lagerolut, joka on saanut ystäviä upean hedelmäisyytensä ja voimakkaan humalointinsa ansiosta. Suodattamaton olut on oivallinen janon sammuttaja ja lisäksi runsaan makuinen.
Bryggeri ESPA (English Style Pale Ale) 4,5% -Lempeän maltainen kuparin värinen englantilaistyylinen pale ale, jonka tuoksussa aistii brittiläisten jalohumalien aromia ja jälkimaku on viljamaisen kuiva.
Bryggeri Stout 4,5% -Väriltään lähes musta pintahiivaolut, joka on maultaan paahtunut ja kahvimaisen kuiva, mutta samalla kevyt ja helposti juotava irlantilaistyylinen stout.
Lammin Sahti 7,5% - Lammilainen sahti on parhaista ohra- ja ruismaltaista perinteisin menetelmin valmistettu tumma, pintahiivatyyppinen olut. Mausteina on käytetty humalaa ja katajaa, jotka yhdessä antavat sahdille raikkaan ja kirpeän maun.
Lammin Sahti, Fillari 2,2% - Kevyt sitruunainen janonsammuttaja. ½ Pils-olutta ja ½ sitruunasoodaa.

Kaiku-Baari

Kaiku 2014, American Pale Ale, 4,5%. Kymijoki Beer Festivalin vuoden 2014 virallinen olut, joka on tehty vain tätä tapahtumaa varten. Lue lisää oluesta.

Mallaskosken Kuohu Pils, 4,7%. Rapeasti humaloitu ja raikas pils. Humalalajikkeina Magnum, Perle ja harvoin Suomessa käytetty Saphir. Saphirin aromaattisuus ja persoonallinen makumaailma tuovat tuotteeseen aivan uuden tulkinnan pils-tyyliin. Tavoitteena on ollut valmistaa ”Suomen Paras Pils”.
Mallaskosken Kuohu Amber Lager, 4,7%. Väriltään punertava pohjahiivaolut, jossa on rapea humalan puraisu ja tyylikäs Cascade-humalan aromi. Suomen Paras Olut 2012 -kilpailussa Kuohu Amber Lager voitti kultaa sarjassaan "Hanaoluet, lager, alle 6 %"!
Hartwall Original Long Drink, 5,5%. Aitoa lonkeroa jo vuodesta 1952. Maistuu vähän greipille.

Amerikka-Baari

Amerikka on sivuteemana tämän vuoden Kymijoki Beer Festivalissa ja takapihan maisematerassilta löytyykin  Amerikka-Baari, jossa pääsee nauttimaan jenkkioluista ja siidereistä jokimaisemissa. Joukossa myös jenkkityylinen olut Seinäjoelta ja pari siideriä Briteistä. Tiskin pyörittämisestä vastaa Servaali.

Flying Dog - Underdog Atlantic Lager, 4,7%. Persoonallisia ja runsaan makuisia laatuoluita valmistavan amerikkalaisen Flying Dogin erityisesti Pohjoismaisille markkinoille suunniteltu rapeasti ja tyylikkäästi humaloitu premium lager / pils.

Flying Dog - Doggie Style Classic Pale Ale, 5,5%. Väriltään meripihkaan vivahtava ja maultaan mainiosti maltainen sekä mahtavasti kuivahumaloitu olut. Cascade-humalan aromi ja maku tulee tässä oluessa hienosti esille. Todellinen amerikkalaistyylinen pale ale. Ei mikään sylikoira!

Flying Dog - Snake Dog IPA, 7,1%. Aito coloradolaistyylinen pale ale! Varsinainen hopheadien päiväuni. Monsteri, joka on todella tukevasti humaloitu Pacific Northwest-humalalla. Sitrusmaiset humalan aromit saavat paatuneimmankin oluenystävän hurmokseen!

Samuel Adams Boston Lager, 4,8%. Väriltään kuparinen, tuoksultaan herkullisen humalainen ja maultaan muhkean maltainen ja aromikkaiden jenkkihumaloiden sävyttämä lagerolut.

Mallaskosken Kuohu Pale Ale, 5,3%. Mallaskosken tutun "maitokauppavahvuisen" pale alen vahvempi versio, jota ei monessa paikassa ole tarjolla! Voimakkaasti humaloitu aito jenkkityylinen pale ale Seinäjoelta. Tuoksussa greippisyyttä ja hieman pihkaa, maun vivahteikasta humalointia tukee pehmeä maltaisuus. Väriltään kullanhohtoinen. Erittäin voimakas humalointi, jonka kärkenä persoonallinen Chinook-humalalajike.

Angry Orchard Traditional Dry Cider, 5,5%. Angry Orchard Traditional Dry on raikas omenasiideri Cincinnatista, Ohiosta. Siideri on uusi tulokas Boston Beer Companylta, USA:ssa siideri lanseerattiin 2011. Raikas ja kuiva siideri, jossa maistuvat kirpeät omenat. Englantilaisiin serkkuihinsa verrattuna siideri on hapokkaampi, mikä vahvistaa kuivaa makunautintoa entisestään.

Old Rosie Scrumpy, 7,3%. Täyteläinen, traditionaalinen, samea siideri. Miedosti hiilihappoinen. Voittanut kultaa useissa kilpailuissa!

Henry Westons Vintage Perry, 7,4%. Henry Westons Vintage Perry on erittäin raikas päärynäsiideri, jonka valmistukseen on käytetty ainoastaan Herefordshiren alueella kasvatettuja siideripäärynöitä. Muiden Henry Westons –sarjan siidereiden tavoin Perry on valmistettu perinteisin menetelmin ja kypsytetty 200 vuotta vanhoissa tammitynnyreissä. Tuloksena on maukas ja täyteläinen laatusiideri.
 "

Omat valintani kokeilevalle aloittelijalle, jälleen periaatteella kaksi per panimo/tiski:

Rekola: Amerikan Serkku & Metsän Henki. Amerikan Serkku toimii mainiosti ruuan kaverina ja sellaisenaan. Ei liian päällekäyvä aloitus American Pale Ale maailmaan. Metsän henki taas jakaa ihmiset kahtia, maista kuusenkerkkää oluessa, edes kerran.

Vakka-Suomi: LuomuPils & Savu. LuomuPils on tuoreena erinomainen jokapaikanhöylä, joka maistuu myös aloittelevillekin olutihmisille. Savu taas on sopivan kepeä aloitus savuoluiden maailmaan.

Hiisi: Hanssin Jukka & Kyyttö. Hanssin Jukka on Steam Beer, hieno historiallinen tyyli, joka toimii usein moneen makuun. Kyyttö, koska Kaslinkin viereisellä tontilla tunnelmaan sopinee juoda vähän makeahkoa ja keveää Milk Stouttia.

Bryggeri: Pils & ESPA. Bryggerin Pils on varsin oivallinen janojuoma näillä keleillä ja ESPA:ssa voi aloittelija maistella yllättävän hyvin onnistunutta Brittiläistä Pale-Alea/Bitteriä, kenties Isaran soittaessa taustalla?

Kaiku Baari: Kaiku & Kuohu Amber. Mitä olisikaan KBF ilman erinomaista festariolutta? Kuohu Amber taas on moniottelija, joka maistuu varmasti suomalaiseen suuhun.

Amerikka Baari: Flying Dog Doggie Style & Samuel Adams Boston Lager. Flying Dogin maan mainio pale ale on varsin mallikas esimerkki tyylistään ja onhan kaksimielinen nimikin mukava pöytäkeskustelun avaus? Sam Adams on instituutio. Mielestäni edelleen, erityisesti tuoreena, todella mallikas Lager.

Erityismaininta: Lammin tuotteet. Sahtia Kymenlaaksossa, kokeilkaa. Fillari taas maistuu myös lonkeron ja siiderinkin ystäville? Vannoutuneille siiderin juojille tarjolla on myös hieno Henry Westons Vintage Perry.

Ennakoissa: Kymijoki Beer Festival

Loma lähenee uhkaavasti loppuaan, illat lyhenevät ja helteet pahenevat.
Ensi viikonlopuksi on kuitenkin luvassa vilvoittavia keitaita ja Kymijoen kuohuja. Edessä on jo toinen vuotuinen Kymijoki Beer Festival.
"Kymijoki Beer Festival eli KBF on rennon letkeä tapahtuma, jonka keskeisessä osassa ovat suomalaisten pienpanimoiden oluet ja siiderit, ruokaa ja musiikkia unohtamatta. Tapahtumapaikkana toimii upeissa Kymijoen maisemissa sijaitseva Kallioniemen tanssilava."

Tämän vuotisessa tapahtumassa ovat mukana seuraavat panimot:

Rekolan Panimo
Vakka-Suomen Panimo
Panimoyhtiö Hiisi
Bryggeri Helsinki

Lisäksi hieman SOPP:sta poiketen tapahtumassa on myös hieman tuontioluita ja näillä omat "baarit":

"Kaiku-Baaria pyörittää KBF:n oma henkilökunta ja se löytyy tanssilavan etupihalta kotimaisten panimoiden läheisyydestä. Tarjolla on luonnollisesti tapahtuman omaa Kaiku-olutta mutta mukana on myös Seinäjokelaisen Mallaskosken Kuohun tuotteita.

Kaiku 2014, American Pale Ale, 4,5%.
Mallaskosken Kuohu Pils, 4,7%.
Mallaskosken Kuohu Amber Lager, 4,7%.
Hartwall Original Long Drink, 5,5%.

Amerikka on sivuteemana tämän vuoden Kymijoki Beer Festivalissa ja takapihan maisematerassilta löytyykin  Amerikka-Baari, jossa pääsee nauttimaan jenkkioluista ja siidereistä jokimaisemissa. Joukossa myös jenkkityylinen olut Seinäjoelta ja pari siideriä Briteistä. Tiskin pyörittämisestä vastaa Servaali.

Flying Dog - Underdog Atlantic Lager, 4,7%.
Flying Dog - Doggie Style Classic Pale Ale, 5,5%.
Flying Dog - Snake Dog IPA, 7,1%.
Samuel Adams Boston Lager, 4,8%.
Mallaskosken Kuohu Pale Ale, 5,3%.
Angry Orchard Traditional Dry Cider, 5,5%.
Old Rosie Scrumpy, 7,3%.
Henry Westons Vintage Perry, 7,4%. "

Panimoiden olutlistaukset ovat tulossa ilmeisesti piakkoin.
Tapahtumassa tulee olemaan myös "Olutliiton oluttreffit" niminen tilaisuus, jossa pääsee turisemaan oluesta liiton pj. Kähkösen Heikin kanssa.

Mitä itse muistelen viime vuodelta.. Tapahtuma on sijainniltaan hieman syrjässä, mutta julkisilla pääsee viereen ja illalla bussilla pois. Paikka on toki varsin kaunis, joen lipuessa suoraan terassin vierestä ja Korian sillan seistessä jylhästi lähellä. Nyt kaksipäiväisenä aivan samanlaista loppuillan tungostakaan tuskin on?

Ylipäänsä. Paikallista olutkyldyyriä on toki tuettava ja fiilis on hieman erilainen, silti vähän samanlainen, kuin SOPP:ssa. Lisäksi (lause sisältää markkinointia) paikalta saa vähän helkkarin hyvää Suomenlinnan Kaikua ;)
Trooppishedelmäistä, sitrusta, greippiä ja aprikoosia. Keveän maltainen, hennosti makeutta. Reilut katkerot. Raikas. Siinä joitakin adjektiiveja kuvailemaan tätä olutta.
(piti kirjoittaa arvio, mutta lasi tyhjenikin jo..) Ja markkinointi päättyy, ettei kaupallisuus tule ja pilaa kaikkea kaunista.