Huuruisia tarinoita tuopin ääreltä
suoraan suoneen
tykitettynä.
- Uutisia
- Arvioita
- Kotiolutta
- Gonzoa
- Matkaraportteja


sunnuntai 2. helmikuuta 2014

Ny Gosahti. Kaksi Gosea testissä.

 Tänään maistelussa kaksi Gosea. Siis mitä? Lainaan Wikipediaa, joka kertoo tästä muinaisesta oluesta näin:


"Gose on vanha perinteinen saksalainen oluttyyli Leipzigin kaupungista. Tässä suodattamattomassa pintahiivaoluessa on 50-60 % mallastamatonta vehnää (loput ohraa). Maultaan se on sitrusmaisen hapan, humalaa käytetään vähän, sen sijaan gosea on voitu maustaan esimerkiksi korianterilla. Gosen tunnusomainen suolainen maku tulee joko paikallisesta vedestä tai siihen lisätystä suolasta. Sen maku muistuttaa hieman Berliner Weisse -vehnäolutta. Alkoholipitoisuus on 4–5 tilavuusprosenttia.
Gosea on valmistettu 1700-luvulta lähtien Leipzigissä, mutta DDR:n aikana sen teko loppui. 1990-luvun puolivälistä lähtien gosen panemisen perinnettä on elvytetty."
 Suolaa, korianteria, happamuutta, vähän Berliner Weisseä? Todella mielenkiintoista, pakkohan sen on olla?

Lasiin päätyvät kaksi hyvin erilaista esitystä. Toinen on De Molenin Mühle & Bahnhof
9,2% Imperial Gose tynnyröitynä vieläpä. Se toinen taas on perinteisempää linjaa edustava Bayerischer Bahnhof Original Leipziger Gose, joka osuu juurikin tuohon 4,6% rajaan. Eli maitokauppavahvuista vieläpä. Joten; hellekypärää, sekä safaritakkia päälle ja tutkimusmatkalle kohti muinaisia reliikkejä. Aloitamme tietysti miedommasta, jonka uskon olevan autenttisempi ja parempi lähtökohta tutustumiseen.



Oluen speksit:   
Mikä:  Bayerischer Bahnhof Original Leipziger Gose, Gose, Saksa 
Mistä: "Ulkomailta" 
Hinta: Ei muistikuvia 
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 4,6%, katkerosta ja väristä ei arvoja 
Nippelitietoa: Bayerischer Bahnhofin panimo tuottaa vuodessa n. 2000hl olutta. Panimo sijaitsee Leipzigissa samannimisen vanhan rautatieaseman vieressä.

Aloitellaan siis miedommasta ja kenties originaalimmasta päästä. Ennakko odotukset ovat varsin matalalla, koska en tiedä mitä odottaa. Maistetaan.
Bayerischer Bahnhof Original Leipziger Gose on ulkoisesti lähes sameahkon oranssinkeltaista olutta todella hennolla ja nopeasti katoavalla vaahdolla. Tässäkö oli nyt tämä Gose ajatus pyörii päässä?
Tuoksusta tulee ensimmäisen hieman witbier mieleen. Selvää korianterista mausteisuutta, vähäisesti happamuutta. Kiintoisa yhdistelmä sitruunankuorta, kevyttä maltaisuutta ja kenties kuviteltua suolaisuutta.
Maussa on paljon samaa. Kevyesti leipäisyyttä, sitruunasoodamaista hedelmäisyyttä, kevyesti mausteita ja kevyt häivähdys suolaista happamuutta. Jälkimaussa suuhun jää ovela sitruunamaisuus. Ei huono.
Suutuntumaltaan lähes keskitäyteläinen, helposti juotava olut.
Original Leipziger Gosesta on tavallaan vaikea sanoa mitään, olihan tämä ensimmäinen juomani olut tyylissään. Tavallaan helppo juotavuus ei yllätä, onhan tämä Saksasta. En tiedä, ehkä odotin iskevämpää happamuutta ja enemmän suolaisuutta. Toisaalta taas..no, pahus, uutta huikkaa vaan, kyllä varsin hyvää.
  Pisteet: Tuoksu(1-10): 7, Ulkonäkö(1-5): 2, Maku(1-10): 7, Suutuntuma(1-5): 3, Yleisvaikutelma(1-20): 14-> Yhteensä: 33/50


Ja seuraavaksi sen tukevamman version kanssa tuttavuutta tekemään..

Oluen speksit:   
Mikä:  De Molenin Mühle & Bahnhof, Gose, Hollanti
Mistä: "Ulkomailta" 
Hinta: Ei muistikuvia 
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 9,2%, katkerosta ja väristä ei arvoja 
Nippelitietoa: Tämä olut on pantu yhdessä "Baijerilaisen rautatieaseman"panimomestarin kanssa. De Molen kertoo oluen olevan "Imperial Gose" ja tynnyrikypsytetty tuote.

Kuten tuossa yllä kerroin De Molenilla on pantu mylly ja rautatieasema kollaboraatio on tuplasti edellistä tukevampi tynnyröity versio. Korkkia siis irti ja maistamaan.

Ulkoisesti tämä on punertavan ruskea, vaahtoaa myös todella heikosti.
M&B:n tuoksu on ihan omaa luokkaansa.. Etäisesti vadelmalimonaadia, jossa on merisuolaa seassa. Todella outoa. Hetken nuuhkittuaan voi seasta poimia ainakin selvästi tammitynnyriä, vähäisesti viskimäisyyttä ja tietysti hieman etikkaista happamuutta. Kenties kummallisimman tuoksuinen olut pitkään aikaan, ellei jopa koskaan.
Maussa yhdistyy happamahko vadelma ja herukkaisuus kevyeen suolaisuuteen ja viinimäisen etikkaiseen happamuuteen. Tynnyrimäisyys jää nyt taustalle, kevyesti tammea ja vaniljaa lopussa. Todella haastavan makuinen, ei lähelläkään edellisen juotavuutta. Suutuntuma on kohtalaisen täyteläinen ja matalahiilihappoinen. 
De Molen lataa Mühle&Bahnhofilla pulloonsa varsinaisen pommin. Yhtä aikaa varsin hyvää ja helkutin pahaa. Perverssiä, aivan väärää ja omituista.
Pisteet: Tuoksu(1-10): 7, Ulkonäkö(1-5): 2, Maku(1-10): 6, Suutuntuma(1-5): 4, Yleisvaikutelma(1-20): 13-> Yhteensä: 32/50

Gose on näiden kahden esimerkin perusteella varsin mielenkiintoinen oluttyyli, jota olisi mukava juoda toistekin. Itse pidin selvästi alkuperäisestä ja miedommasta karvan verran enemmän, sillä De Molen ampuu täysilaidallisellaan valitettavasti yli. Suosittelen kokeilemaan mikäli vaan joskus sattuu vastaan tätä tyyliä, jo kuriositeetinkin takia.
 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti