Huuruisia tarinoita tuopin ääreltä
suoraan suoneen
tykitettynä.
- Uutisia
- Arvioita
- Kotiolutta
- Gonzoa
- Matkaraportteja


perjantai 7. helmikuuta 2014

Alkon pienpanimo-oluet: Marsalkka DIPA & Hiisi Pläkki

Iltaa, huomenta tai hyvää päivää.
Alkon vuotuinen, voidaanko sanoa jo vuotuinen, pienpanimokatselmus on täällä.
Itse tyyppasin kaksi ensimmäistä ihan videomuodossa.
Pahoittelen hieman väsynyttä otetta, mutta vuorotyö+muut haasteet syövät miestä toisinaan. Tämä on näkynyt viime aikoina paitsi kiinnostuksessa koko bloggausta kohtaan, mutta myös muutenkin. Onneksi kohta on hieman lomaa ja otan reippaasti etäisyyttä kaikkeen, jotta voi ladatuilla akuilla taas jatkaa. Sinnitelkäämme siis siihen asti näillä vähillä eväillä.
Asiaan! Paljon olin kuullut heikosta hinta/laatusuhteesta tälle vuodelle, mutta rullailin silti Alkoon hakemaan edes yhdet pullot kutakin, tämän verran minun kukkaroni kestää enää tänä päivänä valtiovallan hintatasoa ja saatavuutta. Silti halusin tukea vähine euroineni kotimaista pientuotantoa. Tässä ensimmäinen otos kattaukseen, S’il vous plaît:




Marskin DIPA on ulkoisesti oranssinkeltaista, hieman sameaa olutta keskitasoisella, mutta nopeasti katoavalla vaahdolla. Tuoksussa on hieman brittihedelmäistä persikka-aprikoosihilloa, varsin miellyttävää. Hieman hunajaisen makeaa maltaisuutta täydentyen kevyellä sitruksella ja kukkaisuudella. Maku taas on voimakkan suuta kuivaavan katkera. Keskiasteisesti havuisen mäntyinen, vähän greippiä ja appelsiinia, sekä kevyesti makeahkoa maltaisuutta. Jälkimaku on pitkään yrttisen katkeran ja kohtalaisen kuivakin, mutta myös hieman metallinen. Suutuntumaltaan ko. olut on melko täyteläinen, kohtalaisesti hiilihappoinen ja kohtuullisesti juotava. Saimaalla ei oikein vieläkään osuta napakymppiin, joskin tyyli on vaikea luoda. Enemmän aromikasta humalaa tämä vaatisi. 34/50p.
&
Hiisi valuu lasiini synkän mustana jättäen reilun vaahdon laelleen. Tuoksussa on reiluhkoa paahteisuutta ja suolaista lakritsaa. Hieman liikaa tähän tyyliin. Jännä kuminen vivahde käy tuoksussa. Vähäisesti kaakaota mukana. Maussa samaa ronskia paahteisuutta, kevyesti greippisyyttä ja hieman havuja. Taittuu loppua kohden kohtalaisesti pohjaan palaneen kahvin aromimaailmaan hennon tuhkaisuuden ja pihkan kera. Suutuntuma pyörii keskitäyteläisen ja kohtalaisen täyteläisen välillä. Runko on hieman ohuehko, mutta humalan ja paahtomaltaan tuoma flavori on melko kuivaava ja tuo tukevuutta. Pläkki on oluena ihan ok. Ei mitään pahaa sanottavaa, mutta ei paljon kehuttavaakaan. Teknisesti ihan tyylipuhdas, mutta liikaa paahdetta ja liian vähän aromikasta humalaa tämän takia omaan makuuni. 35/50p

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti