Huuruisia tarinoita tuopin ääreltä
suoraan suoneen
tykitettynä.
- Uutisia
- Arvioita
- Kotiolutta
- Gonzoa
- Matkaraportteja


tiistai 28. tammikuuta 2014

Omasta Panimosta: Ruis Stout




Oluen speksit:   
Mikä:  Kouvostoliiton Ruis Stout, Stout/Monivilja, Suomi.
Mistä: Kotoa
Hinta: Vajaa 2€/l.
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 7,1%, katkero: 55ebu ja väri: 76ebc.
Nippelitietoa: Kotipanimon ruismaltailla höystetty Stout.


On aikoja jolloin kaapissa ei ole juuri muuta, kuin kellaroitavaksi tarkoitettuja herkkuja ja kotiolutta. On aikoja jolloin Alko, tai maitokaupat, eivät tarjoa mitään kovin kiintoisia uutuuksia ja kun nämä ajat kohtaavat voi hyvin mielin blogata kotioluesta.
Tänään esittelyssä syksynä pantua Ruis Stoutia. Tavallisesti pannessani stout/porter satseja käytän perusmaltaan ohessa karamellimallasta, hiutaleita ja paahdettuja maltaita. Eri määriä, eri tavoitteilla. Tällä kertaa halusin kokeilla miltä tällainen keskivahva "Foreign Export Stout" maistuisi, jos vaihtaisin ohraperäiset tuotteet rukiiseen?
Paitsi että se on ajatuksena outo, myös nii-in muodikas. Korvasin siis osan perusmaltaasta ruismaltaalla, karamellimaltaat karamellisoidulla ruismaltaalla ja paahdetut maltaat.. no te arvaattekin, paahdetuilla ruismaltailla ja paahdetulla rukiilla.
Humalapuolella haettiin lähennä katkeroa Chinookilla, koska halusin tämän olevan selvästi maltainen stout.
Hiivana oluessa kokeilin Wyen Irish Alea, jota ainakin kovasti suositellaan Stoutille Miksiköhän ;)

Lopputulos? Olkaa hyvä:


Ulkoisesti lähes mustaa olutta varsin reippaalla ja iäisyyden kestävällä vaahdolla.
Tuoksussa on hiivakannan tuomaa pientä brittihedelmää, vai sanotaanko nyt että "Irkkuhedelmää"?. Jännästi se sekoittuu varsin mainiosti kuivahkon paahteiseen maltaan tuoksuun. Lakritsaa, hieman karamellista makeutta, etäisesti muistuttaa hopeatoffeetta. Taka-alalla hieman yrttisyyttä. Keskivahva tuoksu on erikoisella tavalla kiintoisa ja varsin tasapainoinen.
Maussa ruisleipäinen maltaisuus yhdistyy kuivahkoon palaneen leivän kuoreen ja taittuu kevyen makeuden saattelemana paahteen puolelle. Kevyesti lakritsaa, kuivattua hedelmää ja anista. Lyhyt hieman yskänsiirappinen jälkimaku.
Suutuntuma on melkolailla kohtalaisen täyteläinen, juotavuus on varsin hyvää tasoa ja alkoholikin on tiessään.
Ruis Stout on oikeastaan varsin maistuva kokeilu. Riittävän erikoinen ja hyvällä tavalla outo olut.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti