On the road part6 - Achtung. Saksa ja nestemäistä leipää

Junamatkailua Saksassa

Terse.
On taas aika palata reissun ääreen..


Belgia jäi taaksemme kaikkine herkullisine oluineen. Edessä siinsi bratwurstien, Messerschmittien ja erinomaisen jalkapallon kotimaa. Paikka jossa olut on elintarvike, se on halpaa, eikä tarvitse potea syylistävää tunnetta kanssaihmisiltä jos satut juomaan sitä kadulla, puistossa, kirkon portailla..
Saksa, tuo maa johon suomalaiset kokevat erikoista tunneyhtymää. Nahkahousuja ja niukkoja kansallisasuja. Tähän ihmemaahan saapui Tuopin Ääressä.

Ensimmäinen etappimme oli Köln.
Tuomiokirkko avautui heti aseman ovien edestä ja loksautti leukamme auki. Olin toki tietoinen tämän monumentin mykistävyydestä, olihan minulla jo lapsena aiheesta 1000 palan palapeli, josta puuttui se 1 palanen keskeltä..
Silti, sitä ei voi kuvailla sanoin, ei kuvin, ei videolla. Aivan jäätävä kolossi. Itse itseäni lainaten: "Jos kaikki kirkot olisivat tällaisia, voisin kääntyä uskovaiseksi".
Tietysti Köln tunnetaan myös jalk..ei vaan Kölschistä. Tuosta lagerin ja alen maailmaa sotkevasta hybridistä.
Tähän päätimme tutustua vietyämme tavaramme majapaikkaamme.
Ilta alkoi valua pitkälle kun saavuimme Päffgenin panimoravintolaan. Löysimme ihmeenkaupalla istumapaikat ja tilasimme ruokaa sekä kyytipojaksi hieman juotavaa.

Päffgen Kölsch

Tässä kohtaa toveri J. mykistyi. "Mitä v...n lastenannoksia nää bisset on", "No kölssi tarjoillaan 2dl sylinterilaseista", "Häh, näitähän joutuu vetään läjän".
Syödessämme päätin ihastuttaa taikatempulla. "Tsekkaa, juon lasin tyhjäks ja väitän sen vaihtuvan täyteen hetkessä".. Ja näin kävi.
Päffgenistä jäi varsin miellyttävä ruokaravintolan ja oluthuoneen risteymä vaikutelmana. Haimme marketista Reissdorfin Kölssit ja kävelimme hostellille.

Ilta vaihtui yöksi ja kävimme vielä Papa Joe's Jazzlokaal kuppilassa kuuntelemassa Jazzia ja juomassa..Kölssiä.
Aamulla käväisimme puolivahingossa Düsseldorfissa pikaisesti yksillä. Ja kuten valveutuneet fanit, saksankiertäjät ja muut nörtit tietävät tunnetaan tämä kaupunki lentokenttänsä lisäksi Altbieristä, eli siitä "tummasta kölssistä".

Päädyimme lopulta yöksi Nürnbergiin, jossa joimme joitakin "perus hellesejä" kaduilla ja pohdimme ylipäänsä juomakulttuurin eroja. Eihän siinä nyt ole mitään hiton järkeä, että Saksassa, kuten monessa muussakin maassa, ei ole mitään, siis yhtään mitään ihmeellistä jos satut hörppimään keskustassa penkillä parit laadukkaat (ja aivan liian halvat) oluet. Suomessa taas..no paikalla on pikaisesti poliisipartio kiroamassa kanssasi kukkahattujen soittamaa miekkataksia.. Kohtuus kaikessa totta kai, mutta täällähän sitä ei ymmärretä. Kaikki tai ei mitään, näinhän kaikki tekevät.. Vai?

Seuraavana päivänä edessä oli jotakin pientä, silti niin suurta.
Bamberg..
 Voitteko ymmärtää tätä yhtälöä. 70 000 asukasta (Vaasa, Joensuu, jne) ja yhdeksän panimoa.. Ja kukaan, siis kukaan ei pyöri kaupungilla umpijurrissa. Missä vika? Pitäisihän tällaisessa tapauksessa humalaisia olla pilvinpimein, vai mitä sanoo sosiaali ja peruspalveluministeriö tästä?
Ovatko saksalaiset viisaampia, vai voisiko kaikki johtua siitä, ettei olut ole niin kriminalisoitu mystinen pahe ja alkoholi, kuin täällä? Tai ehkä Jorma Valdemar Huttunen ei vaan myy?

Bamberg on kaunis, Regnitz virtaa kaupungin lävitse, keskusta on Unescon listalla. Ensimmäisenä etsiydyimme Spezialin ravintolaan, jonka Biergartenilla nautin sen, olutarvio nro. 1000:nen, Spezial Märzen. Varsin miellyttävää, tasapainoista ja niin juotavan hyvää (sekä edullista). Panimon Weizen ja Ungesgepundet olivat myös todella maistuvia.
Harhailimme keskustan lävitse helteessä ja viimein edessä oli kaikkein pyhin.. Heller&Trumin Aecht Schlenkerlan panimoravintola, todellinen Rauchbierin koti. Täällä nautiskelimme lasilliset tarjolla olleita, tosin tuttuja, Märzeniä ja Weizeniä. Söin itseasiassa savumaltailla vauhdittettua bratwurstia, kun taivas aukesi.. Kaatosade hieman keskeytti päivän nautiskelut ja lopulta valuimme takaisin asemaa kohti todettuamme ainakin Fässlan olevan kiinni (sunnuntai?).
Bamberg jätti todella lämpimän fiiliksen, mutta oli kiirehdittävä yöksi Regensburgiin.

Schlenkerla ja Märzenia lasissa

Täällä käväisimme viimein syömässä Dönerit, istuimme Tonavan rannassa summaamassa Saksaa (Video ehkä joskus tulevaisuudessa..) ja nautiskelimme sen euron maksavat, ravintolasta ostetut, Hellesit. Niin väärin, silti juurin niin kuin sen pitäisi olla. Ei perusoluesta kuulu maksaa Alkon neljää euroa hipovia hintoja. Totta kai ravintolasta/panimosta saa myydä pulloa mukaan, eihän se ole R-kioskistakaan kiellettyä. Ja tietysti sen voi hörppiä jokirannassa häiritsemättä ketään. Ei alkoholisteja, ei sammuneita, ei tappelupukareita.. Mikä mättää suomen valtio ja suomalaiset?

Kaljaa kirkon poltailla, melkein norjalainen meininki..

Saksa jäi seuraavana aamuna taaksemme (Regensburg vaikutti kaupungilta joka olisi ollut hieno nähdä kunnolla, mutta aikataulut..)
Suuntana maa, jossa olut on pelottavan halpaa, paikka jossa ilkeä vaalean lagerin vallankumous alkoi ja mystinen valtio, jossa ravintolassa saa polttaa sisällä.. Tsekin tasavalta. Arvon lukijat seuraavaksi vien teidät kierrokselle Plzeniin, Prahaan ja Jihlavaan. Luvassa on maltaita, hivenen humalatilaa ja maailman paras jukeboksi.