On the Road part3 - Saapasmaasta Aarejoelle

"

Korkealta näin miten meri on suuri, kaartuva kaunis pilvien muuri.."

Hyvää iltaa. Reissujorinoita luvassa jälleen.

Viimeksi olimme Barcelonan auringon alla, josta hyvin vit..maiseksi päätynyt paattimatkamme rantautui lopulta Italiaan. Lisää tästä kommelluksesta löytyy: vähemmän juovommasta reissublogistamme.
Italia jäi osaltamme melkoiseksi läpijuoksuksi. Se oli kuin kujanjuoksua kohti pohjoista matkalla, jossa jokainen koitti osua sukkasaippualla suoraan sinne missä se sattuu eniten.
Ei panimoita, ei baareja, vain parit Peronit laivalla. Tämä paatti saapui rapeat kuusi tuntia myöhässä satamaan, joten jouduimme jättämään Pisan seuraavalle päivälle. Oikeastaan Italiassa suurin murheemme oli aluksi purtilon myöhästyminen, myöhemmin Wi-Fi yhteyden olemattomuus.

Ei majoitusta, joten suksimme ovelasti pohjoiseen. Sniikkasimme ilmaiseksi aivan jumalattomaan Eurostar junaan, jossa "olisi" pitänyt maksaa lisämaksuja, vaan konnarihan ei osanut tällaista pyytää (koska kielitaito..) Saimme siis hieman maksettua kalavelkoja Marioille. Junasta kerrottakoon, että tuolit eivät olleet mitään Ikea tasoa, vaan suuria laiskanlinnoja. Niitä, joita luulin kuolleen sukupuuttoon jenkkirautojen vaihdettua nahkasohvat jakkaroihin joskus 70-luvulla.
Päädyimme lopulta onnekkaasti Firenzen ja Milanon kautta Chiassoon. Täällä emme tienneet olimmeko Italiassa, vai Sveitsissä ennen kuin näimme rajatarkastus pisteen. Welcome to Switzerland.
Vietimme tämän pikkukaupungin rautatieaseman lattialla viihtyisät tunnit aamu yhdestä aina varttia vaille viiteen, nukkumatta tietenkin.

Junan ikkunasta, maanantai aamua..

Junassa toverini aloitti välittömän zetan vetämisen, joten allekirjoitanut otti ensimmäisen kipinävuoron vahtiessaan matkatavaroita. Kun aurinko viimein nousi Alppien takaa alkoi olemaan lähes pala kurkussa. Aivan käsittämättömän upeat postikorttimaisemat, joita ei voi sanoin kuvailla. Alpit, järviä, pikkukyliä heräämässä maanantai aamuun. Vehreitä nummia aaltoilemassa kohti lumenpeittämiä huippuja..
Saavuimme viimein Berniin, kaupunkiin josta meillä ei ollut mitään käsitystä.
Pankkeja, kelloja ja juustoja. No pankkiautomaattiahan ei löytynyt kirveelläkään, joten se myytti tuli murskattua kättelyssä..
 Paljon myöhemmin istuimme odottamassa hostelliin pääsyä Aarejoen rannalla ja fiilis oli unenomainen jo väsymyksenkin takia. Vehreää, vihreää, rauhallista, puhdasta ja todella kirkasta jokivettä. Tapasin rannalla kaksi pankkiirisorsaa, jotka olivat salamyhkäisesti suorittamassa pankkisalaisuuksia ja juonineet joen pohjan täyteen smaragdeja, tästä siis vihreys. Ehkä kuitenkin näin unta sorsista, mutta mistä ne olivat kameraani eksyneet?  Yli 30h valveillaolo sai meidät unenomaiseen tilaan. Hostelilla nukuimme elvyttävät 5-6h ja herättyämme suuntasimme huonetoveri Owenin kera kohti Altes Tramdepotin panimoravintolaa.

Swiss Bank Ducks

 Tramdepot sijaitsee aivan erinomaisella paikalla Bernissä. Suoraan Aarejoen rannalla korkealla jonkin sortin karhuaitauksen vieressä. Tilava ravintola, suuri terassi ja pannut heti tiskin takana. Koska emme olleet saaneet nestemäistä leipää yli vuorokauteen oli janomme kohtalaisen suuri. Hanoissa oli neljää paikan olutta: Helles, Märzen, Weisse ja "Special". Testasimme myös talon viskin..
Helles oli aivan perustavanlaatuista tavaraa, ei ihmeitä.
Märzen oli myös perushyvää makeahkon leipäistä perusolutta, jota voisi nautiskella kannukaupalla. Jotain mihin kotimaiset panimot eivät oikein vieläkään pääse (kenties jo hintojenkin takia..)

Salmin 1600l kattilat

Panimon Weizen oli myös varsin tyylipuhdas esitys. Banaania, neilikkaa, hiven makeutta. Pehmeää ja tuoretta varsin mainiossa tasapainossa. Talon Special oli ilmeisesti jonkinasteinen rauchweizen? Ainakin hiivakanta maistui pitkälle samalta, kuin vehnän, savumallas oli varsin taka-alalla, mutta muuten varsin mallikas.
Paikan viski muistutti melko lailla monia irkkuviskejä. Pehmeää ja yksinkertaista. Tässä vaiheessa heitin vihkon nurkkaan ja keskityimme vain tarinan kerrontaan mm. suomalaisesta pesäpallosta.

Weisseä pimenevässä Bernin illassa

Seuraavana päivänä edessämme siinsi Ranska (josta myöskään emme juoneet oluen olutta).
Seuraavalla kerralla palailen maagiseen Belgian pääkaupungin Brysseliin. Miltä näytti Deliriumin kompleksi? Mistä saimme aivan päräyttävän juustolautasen ja kuka menetti Lambic neitsyytensä Cantillonin Guezelle? Käväisimme myös edellä mainitulla panimolla ja blogisti vietti myös syntymäpäivänsä Brysselissä..