On the road part5 - Brysselin ihmeet (osa2)

 Taas on aika jatkaa tarinaa Euroopan turneesta..

Seuraavana aamuna rämmimme alkavassa sateessa pesemään pyykkiä. Toveri J. oli bongannut netistä lähellä olevan pesulan. Pyykin peseytyessä havaitsin, että naapurissahan on kuulu Chez Moeder Lambic Fontainas ja juuri avautumassa.
Päätimme käydä aamupalan jälkeen suomalaisella lounaalla tässä ravintolassa.
Hetken kuluttua seisoimmekin jo tiskillä ja kaverini Lambic neitsyys poksahti ehkäpä parhaimmalla mahdollisella tavalla, nimittäin Cantillon Gueze ja caskista.. Oli kuulemma jopa varsin maittavaa. Itse tyydyin testaamaan Dupontin dryhopping version suodattamattomana kegistä. Tämä oli selvästi kukkaisempi ja hieman ruohoisempi, kuin normi Dupont, varsin maistuvaa. Päätimme palata tänne vielä illalla, olihan paikassa 46 hanaa ja n. 150 pulloa.

Chez Moeder Lambic Fontainas

Iltapäivällä käväisimme kaupassa ostamassa ruokaa ja päätimme kerrankin kokata reissussa itse. Toverillani oli ruuan suhteen vapaat kädet, mutta itse pidätin oikeuden valita ruokajuomat..
Käväisin siis pullokaupassa ja mitäpäs muuta sieltä ensimmäisenä osui silmiini, kuin Westvleteren 8 ja 12 (lue pakko ostos). Aterian kanssa nautimme aperatiiviksi pullon Guldenbergiä puoliksi ja pääruoan kera isomman pullon St. Bernarduksen mainiota Prior 8:a. Jälkiruuaksi olikin tarjolla Westyn 8:a. Ko. olut on varsin onnistunut, mutta ilmeisen tuoretta, saman huomion tein 12:ta kanssa, että kellari ja muutama vuosi aikaa tekisi pelkkää hyvää. Rochefort pitää siis minulla edelleen trappistioluiden piikkipaikkaa.

Illaksi siiryimme siis nautiskelemaan hieman Cantillonia suoraan caskista mainioon Chez Moederiin. Itse join myös lasillisen todella hyvää Cuvee De Rankea hanasta. Täällä seikkailijat nautiskelivat myös elämänsä parhaan juustolautasen maailman parhaalla sinapilla. Oluiden kanssa tuli mös snacksina pale-ale/pils mallasta.

 Lambic Fontainas oli varsin viihtyisä ja taatusti reilulla juomavalikoimalla ladattu ravintola. Palvelu oli varsin ystävällistä ja vikkelää, joten Tuopin Ääressä suosittelee lämpimästi.

Juusto/makkaralautanen

Loppuillasta siirryimme tästä vielä Deliriumiin muutamalle.. Valitettavasti videoaineisto loppuillasta on liian juovoa, joten pikakelaamme seuraavaan aamuun..

Vettä sataa, päätäni särkee. Pitäisi nousta suihkuun virkistymään. En jaksa nousta, torkutan. Herään säpsähtäen ja katson kelloa "Ei v...u". Ylös ja napakka potku toverini punkkaa. "Hei moukka herää. 20min ja check out". Kuulen kiroilua ja kipitän itsekin sadatellen vessaan. Vajaata puolta tuntia myöhemmin seisomme reput selässä sateessa suunnistamassa tämän pahuuden alkulähteille.

Cantillonin museopanimo löytyy lopulta hetkellisen etsiskelyn jälkeen. Jätämme reput ystävällisen "baarimikon" hoiviin ja suuntaamme kierrokselle. Olokin alkaa helpottamaan.

Ryhdyin duuniin, kun sitä näytti olevan tarjolla

Panimon laitteisto on vanhan liiton meininkiä ja selvästi toimivaksi havaittua, tätä ei kai käy kenenkään Cantillonin tuotteita maistaneen kieltämään. Hämähäkin seittejä, pölyä, aikaa ja kovaa käyttöä nähneitä laitteita, paljon tynnyreitä. Bongaan muutaman modernimman käymistankin, mutta meidät häädetään tämän luota nopeasti takaisin tynnyreiden keskelle. "Täällä ei ole mitään nähtävää". Cantillonin perheyritys status näkyy selvästi. Pienet muksut laitettu juokseviin hommiin viemään ja tuomaan tavaraa. Suomessa tämä kai demonisoitaisiin lapsityövoimana, mutta minusta on ihan normaalia touhua, että vanhemmat pistävät muksutkin tekemään pieniä avustavia sivuaskareita. Kierros päättyy ja suuntaamme maistelemaan kuusitoistavuot..siis kuukautista Lambicia tynnyristä. Happaman omenaista, ei happoja. Voiko kola-olli tätä juoda? Ei hiilihappoja, mutta silti hapokasta?

Barrels

Siirrymme seuraavaan tuotteeseen, eli Cuvee St. Gilloise on kuivahumaloitu Gueze, varsin kuivan happamaa, hennokseltaan kukkaisen yrttinen. Miellyttävä tuotos ja ansaitsee kehut. Takaisin sateeseen. Kiitos Brysseli, tänne unelmien alkulähteille palaamme vielä joskus.

Alkaa junamatka kohti Saksan Kölniä ja aivan toisenlaista lukua oluiden suhteen.
Mitä mieltä J, tuo paatunut ison tuopin ystävä Kölsch sylintereistä? Miltä Dom näytti ja maistuiko Altbier naapurissa paremmalta? Entä löysimmekö taivaan aukeavan Bambergin panimoviidakosta? Matka jatkuu ja juna kulkee vaan.