Matkaraportti: SOPP Lahti 2013

On taas se vuodenaika, koittaa SOPP:n aika.

Tuopin Ääressä oli jälleen mukana, kun Lahden Suuret Oluet, Pienet Panimot tapahtuma avasi torstaina porttinsa.
Päivä alkoi helteen painostaessa janoisen matkamiehen päälle. VR:n vihervalkoinen valas lipui kirskahdellen Lahden rautatieasemalle. Kymmenet aivan liian vähiin vaatteisiin pukeutuneet neidot kävelivät ulos. Kävelin laiskasti perässä, ohittaa en tietenkään aikonut, kunnes joku läppäsi selkääni. Havahduin mikroshortsien haavemaasta. En ollut enää ainoa janoinen. Vaelsimme Tontorin kera kohti kaupungin ainoaa keidasta, Teerenpeliä. Juuri sopivasti, sillä ensimmäiset juotuamme ja seurueemme kasvaessa seuraavalla jäsen Tomi J:llä taivas repesi. No tämähän ei terassin katon alla haitannut vaan nautiskelimme seuraavat.
Edeltävänä vuonna aloitimme Alexin panimolla ja otimme yhdet sen muistolle. Nyt kun Metroakaan, tuota illan viimeistä stoppia ei ole, niin Lahti on koostaan huolimatta todella kuiva kaupunki ja ansaitsisi, pahoitteluni viihtyisälle Teerenpelille, yhden laajemman valikoiman ravintolan jonka valikoimissa voisi olla pullotteita myöskin hmmm. haastavammalta tasolta.

Makea juovo, humala juovo ja hedelmä juovo

Joukkiomme täydentyi lähtiessämme vielä jäsen Toni H:lla, jäsenen Topi K, saapuessa vasta myöhemmin.
Saavuimme viiden kulmilla alueelle ja edellisvuotiseen tapaan meiltä kerättiin vesipullot talteen, ei yllättävää, mutta en ymmärrä kuka hölmö tulee olutfestivaaleille juomaan kivennäisvesipullosta hiilihapotettuja kirkkaita?
Sisään marssiessamme havaitsimme vanhan pääjuovon DeGarren olleen nautiskelemassa jo hyvän tovin.
Istahdimme janoisina alas tutkailemaan tarjontaa ja pian jokaisella olikin nenänsä alla tuopillinen vaahtoavaa, tai vähemmän vaahtoavaa käsityöläisolutta. Omalla kohdallani keskityin pääasiassa uusiin tuttavuuksiin. Nyt laskiessa iltapäivän aikana uusia oluita tuli maisteltua n. 15kpl.

Aluetta, niin harmaa on taivas

Mukanahan olivat seuraavat panimot:

Teerenpeli: Käytiin ravintolan puolella, joten tiski jäi välistä. Itselleni uusina tarjolla olivat ainakin Rentoreino ja Kesähessu. Näistä ensimmäisen tyyppasin keskustassa ja Kesähessua maistoin kaverin lasista.
Malmgård: Jäi itselläni välistä, sillä ei uutta. Valikoimissa mm. Arctic Circle Ale, X-Porter, sekä tutut Dinkelit, Joutsenet ja muut. Varmaa.
Laitila: Ainoa itselleni uusi oli Kölssi, joka jäi ajan puutteessa testaamatta, toivottavasti eksyy tännekin. Valikoimissa olivat mm. Imperiaali, Barley Wine, jne.
Lammin Sahti: Tämäkin jäi välistä, tuttua Sahtia ja Pöllöä ainakin. Pöllöä sai joskus takavuosina Kouvolasta ravintolastakin 3,5 e hintaan, tulihan sitä juotua silloin..
Hollolan Hirvi: Kivisahti oli onnistunutta, mutta uusi Belgianhirvi oli pettymys. Saison on lempityylejäni ja harvoin näitä kotimaassa näkee. Hiilihapoton ja sahtimainen, ei hedelmiä, ei mausteita, veikkasin olleen enempi, vähempi pilalla. Mukana oli myös uusi KaurisOlut, joka taisi olla Wieniläistyylinen lager? jäi sekin juomatta.
Kuninkaankartanon Panimo: Puupposen Lassi oli itse viritellyt paikalle jokusen itselleni maistamattoman tuotteen ja vaikuttivat siltä, että ovat paikalla mahdollisesti seuraavanakin vuonna. Jaossa oli ainakin Saku's apa (Sakulle terveisiä, kyllä se on sitä samaa mitä keittelit). Tyykki 20, tapahtuman parhaimpia oluita reipas porter. Häähumu, joka oli toki pakko kokeilla. Keittelinhän itse taannoin oudosti samankaltaisen satsin. Suoma, joki oli oppilaitoksen omilla humalilla valmistettu raikas janonsammuttaja, että Torpparia. Hivenen toffeisen diasetyylinen, mutta muuten varsin mainio Apa/IPA. Huhupuheiden mukaan eräs Ruis Saison on menossa tuotantoon, tämähän oli ns. "kotiolutfoorumi-ryhmän" kevään näyttötyö, jonka takapiruna häärin itse valottaessani hieman omaa RuiSaisonini reseptiä. Aivan samasta oluesta ei kuitenkaan ole kyse.
Bryggeri Helsinki: Uusi tuttavuus, jonka takaa löytyy mm. Alexin panimolla häärännyt Hüffnerin Mathias (hienoa että mies sai uuden tilaisuuden ja kuuleman mukaan vapaammat kädet). Pils oli oikeastaan todella onnistunut tyylissään ja kelpasi currywurstin kaveriksi mainiosti. Altstadt Helsingille siitä propsit, että Altbieriä en ole vuosiin nähnyt Suomessa, luulisi osuvan meikäläiseen makuun. Summer Ale muistutti kovasti vanhaa Walking The Plank Alea, ettei taida olla samoja humaloita (Cascade ja Amarillo kyseessä?). Raikas, todella mainio.
Panimon Weizen oli ihan perinteisen maistuva "perushefe" ja Brown Alekin varsin juotava.
Saimaan Juomatehdas: "Koska tumma marsalkka vitsi on kulunut, ei käytetä sitä". Saimaalta oli mukana myös jokunen IPA/Apa. Näistä Tom Anderson ei säväyttänyt yhtään, liian makea. Blue Skies oli jo parempi viritelmä, mutta mielestäni edellisten vuosien festareille tuodut IPA:t ovat olleet selvästi parempia.
Vakka-Suomen Panimo:  Vaspilla oli lähes kaikki heidän tuotteensa mukana (tai siltä ainakin vaikutti). Nokkospilsiä oli tietysti kokeiltava, joinhan Tsekeissä yhden vihreäksi värjätyn nokkosoluen, joka oli muuten todella outo. Janin&co. versio olikin selvästi nokkosmaisempi ja perverssillä tasolla (kyllä, lempitasollani) perhanan hyvää. Savukataja kelpasi illan viimeiseksi kyytipojaksi, koska teki mieli hyvää.

Mitä jäi käteen?

Fillaripianon säestämät alkutahdit, sateinen keli, Pave Maijanen ja coverit.. Siis.. Jälleen mainio pienpanimokatselmus, fiilis oli rentoa ja palvelu miellyttävää. Väkeä ei ollut jonoiksi asti, mistä pidän, koska henkilökunnan kanssa on mukava vaihtaa jokunen tarina.
Oluet olivat muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta onnistuneita tyyleissään ja varsin hyviä. Olutnörtti haluaisi nähdä jokusen spesiaalierän jotakin reilumpaa. Imperial Stoutit, tynnyrikypsytteet, villihiivat, oikeasti onnistuneet IPA:t, DIPA:t, hullut hybridiviritelmät, belgityylejä ja muita.
Osaamista on aivan varmasti, luulisin intoakin olevan, mutta ymmärrän tietysti kaikki markkinavetoiset ajatukset, sekä maitokaupparajat ja muut "turhakkeet". Mutta.. onhan näitä ollut muillakin, katsokaa vaikkapa BeerHuntersin tuotteita toisinaan, tai Plevnalta vaikkapa Petolintua, Siperiaa tai pulloversiota Barley Winesta.
Kulttuuri on kyllä kokoajan menossa eteenpäin, uskallustakin tulee vuosi vuodelta enemmän. Ensin maitokauppa weissejen vyöry, nyt jo edullinen Apa:kin. Alkon mahtibyrokratian lävitsekin on saatu kiintoisia tuotteita, joten minä uskon, että te rakkaat pienpanimot jatkatte askel askeleelta tätä suotuista ja kiintoisammaksi menevää kehitystä kaikkien valtion järjestämien esteiden ylitse.
Kiitos panimoille, järjestäjille, Lahdelle ja tapahtumassa työskenneille. Huhuissa minut tapaa heinäkuussa Helsingistä, sekä seuraavana suvena taas Lahdesta.
Elämme jännittäviä aikoja ystävä hyvä.

Ja hei, jokaisessa hyvässä suomalaisblogissa näytetään myös tiss..bisset. Siispä bonuksena linkki videoon: "Klikkaa mua"

We want You for the Craftbeer army

On the road part6 - Achtung. Saksa ja nestemäistä leipää

Junamatkailua Saksassa

Terse.
On taas aika palata reissun ääreen..


Belgia jäi taaksemme kaikkine herkullisine oluineen. Edessä siinsi bratwurstien, Messerschmittien ja erinomaisen jalkapallon kotimaa. Paikka jossa olut on elintarvike, se on halpaa, eikä tarvitse potea syylistävää tunnetta kanssaihmisiltä jos satut juomaan sitä kadulla, puistossa, kirkon portailla..
Saksa, tuo maa johon suomalaiset kokevat erikoista tunneyhtymää. Nahkahousuja ja niukkoja kansallisasuja. Tähän ihmemaahan saapui Tuopin Ääressä.

Ensimmäinen etappimme oli Köln.
Tuomiokirkko avautui heti aseman ovien edestä ja loksautti leukamme auki. Olin toki tietoinen tämän monumentin mykistävyydestä, olihan minulla jo lapsena aiheesta 1000 palan palapeli, josta puuttui se 1 palanen keskeltä..
Silti, sitä ei voi kuvailla sanoin, ei kuvin, ei videolla. Aivan jäätävä kolossi. Itse itseäni lainaten: "Jos kaikki kirkot olisivat tällaisia, voisin kääntyä uskovaiseksi".
Tietysti Köln tunnetaan myös jalk..ei vaan Kölschistä. Tuosta lagerin ja alen maailmaa sotkevasta hybridistä.
Tähän päätimme tutustua vietyämme tavaramme majapaikkaamme.
Ilta alkoi valua pitkälle kun saavuimme Päffgenin panimoravintolaan. Löysimme ihmeenkaupalla istumapaikat ja tilasimme ruokaa sekä kyytipojaksi hieman juotavaa.

Päffgen Kölsch

Tässä kohtaa toveri J. mykistyi. "Mitä v...n lastenannoksia nää bisset on", "No kölssi tarjoillaan 2dl sylinterilaseista", "Häh, näitähän joutuu vetään läjän".
Syödessämme päätin ihastuttaa taikatempulla. "Tsekkaa, juon lasin tyhjäks ja väitän sen vaihtuvan täyteen hetkessä".. Ja näin kävi.
Päffgenistä jäi varsin miellyttävä ruokaravintolan ja oluthuoneen risteymä vaikutelmana. Haimme marketista Reissdorfin Kölssit ja kävelimme hostellille.

Ilta vaihtui yöksi ja kävimme vielä Papa Joe's Jazzlokaal kuppilassa kuuntelemassa Jazzia ja juomassa..Kölssiä.
Aamulla käväisimme puolivahingossa Düsseldorfissa pikaisesti yksillä. Ja kuten valveutuneet fanit, saksankiertäjät ja muut nörtit tietävät tunnetaan tämä kaupunki lentokenttänsä lisäksi Altbieristä, eli siitä "tummasta kölssistä".

Päädyimme lopulta yöksi Nürnbergiin, jossa joimme joitakin "perus hellesejä" kaduilla ja pohdimme ylipäänsä juomakulttuurin eroja. Eihän siinä nyt ole mitään hiton järkeä, että Saksassa, kuten monessa muussakin maassa, ei ole mitään, siis yhtään mitään ihmeellistä jos satut hörppimään keskustassa penkillä parit laadukkaat (ja aivan liian halvat) oluet. Suomessa taas..no paikalla on pikaisesti poliisipartio kiroamassa kanssasi kukkahattujen soittamaa miekkataksia.. Kohtuus kaikessa totta kai, mutta täällähän sitä ei ymmärretä. Kaikki tai ei mitään, näinhän kaikki tekevät.. Vai?

Seuraavana päivänä edessä oli jotakin pientä, silti niin suurta.
Bamberg..
 Voitteko ymmärtää tätä yhtälöä. 70 000 asukasta (Vaasa, Joensuu, jne) ja yhdeksän panimoa.. Ja kukaan, siis kukaan ei pyöri kaupungilla umpijurrissa. Missä vika? Pitäisihän tällaisessa tapauksessa humalaisia olla pilvinpimein, vai mitä sanoo sosiaali ja peruspalveluministeriö tästä?
Ovatko saksalaiset viisaampia, vai voisiko kaikki johtua siitä, ettei olut ole niin kriminalisoitu mystinen pahe ja alkoholi, kuin täällä? Tai ehkä Jorma Valdemar Huttunen ei vaan myy?

Bamberg on kaunis, Regnitz virtaa kaupungin lävitse, keskusta on Unescon listalla. Ensimmäisenä etsiydyimme Spezialin ravintolaan, jonka Biergartenilla nautin sen, olutarvio nro. 1000:nen, Spezial Märzen. Varsin miellyttävää, tasapainoista ja niin juotavan hyvää (sekä edullista). Panimon Weizen ja Ungesgepundet olivat myös todella maistuvia.
Harhailimme keskustan lävitse helteessä ja viimein edessä oli kaikkein pyhin.. Heller&Trumin Aecht Schlenkerlan panimoravintola, todellinen Rauchbierin koti. Täällä nautiskelimme lasilliset tarjolla olleita, tosin tuttuja, Märzeniä ja Weizeniä. Söin itseasiassa savumaltailla vauhdittettua bratwurstia, kun taivas aukesi.. Kaatosade hieman keskeytti päivän nautiskelut ja lopulta valuimme takaisin asemaa kohti todettuamme ainakin Fässlan olevan kiinni (sunnuntai?).
Bamberg jätti todella lämpimän fiiliksen, mutta oli kiirehdittävä yöksi Regensburgiin.

Schlenkerla ja Märzenia lasissa

Täällä käväisimme viimein syömässä Dönerit, istuimme Tonavan rannassa summaamassa Saksaa (Video ehkä joskus tulevaisuudessa..) ja nautiskelimme sen euron maksavat, ravintolasta ostetut, Hellesit. Niin väärin, silti juurin niin kuin sen pitäisi olla. Ei perusoluesta kuulu maksaa Alkon neljää euroa hipovia hintoja. Totta kai ravintolasta/panimosta saa myydä pulloa mukaan, eihän se ole R-kioskistakaan kiellettyä. Ja tietysti sen voi hörppiä jokirannassa häiritsemättä ketään. Ei alkoholisteja, ei sammuneita, ei tappelupukareita.. Mikä mättää suomen valtio ja suomalaiset?

Kaljaa kirkon poltailla, melkein norjalainen meininki..

Saksa jäi seuraavana aamuna taaksemme (Regensburg vaikutti kaupungilta joka olisi ollut hieno nähdä kunnolla, mutta aikataulut..)
Suuntana maa, jossa olut on pelottavan halpaa, paikka jossa ilkeä vaalean lagerin vallankumous alkoi ja mystinen valtio, jossa ravintolassa saa polttaa sisällä.. Tsekin tasavalta. Arvon lukijat seuraavaksi vien teidät kierrokselle Plzeniin, Prahaan ja Jihlavaan. Luvassa on maltaita, hivenen humalatilaa ja maailman paras jukeboksi.

PanoPäivänSatoa: BelgIPA/Olympia olut

Terve.
Tänään olen ollut hulluna. Piti panna witbieriä, mutta sehän on kuulkaas tylsää se.  No ensin päätin kokeilla muutamia uusia humaloita tässä, mutta eihän kevt witbier runko siitä pidä. Seuraavaksi aloin miettiä hiivaa ja käsiini eksyi putkilo wlp550, eli Achouffen kantaa ja homma alkoi näyttää heti kiinnostavammalta.
Lopulta kasasin reseptiin pilsiä, vehnää ja ruishiutaleita, sekä sokeria. Nostin OG arvon 1.065 ja päätin unohtaa Ebujen laskemisen, yli 60 ne nousevat kuitenkin..

Siivilöinti alkakoon

Humalapuolella päätin käydä koko pahuksen skaalan lävitse. Mäskin sekaan kaadoin Northern Brewerin kukintoa, ajattelin sen auttavan siivilöinnissä. Ensivierrehumalointina keittoon matkusti Galaxya ja keiton alkaessa Columbusta. Puolessa välissä kutitti korvan takaa ja kaadoin sekaan Cascadea. Sitten muistin, että witbierissä on mausteita, joten laitoin appelsiinin kuorta ja korianteria sekaan. Lopussa laitoin lisää Columbusta ja Galaxya. Sekään ei oikein riittänyt vaan simuloin whirlpoolia ja annoin vierteen olla tovin ilman jäähdytintä ja lisäsin vielä lisää Galaxya ja Cascadea.
OG 1.065 ja 11l vierrettä tynnyrissä. Lämmöt nyt 18c ja pönttö kylmävesihauteessa, jotta ei ihan lähde Chouffen mausteinen hedelmätarha käsistä. Jaa, varasin muuten kuivahumalaksi lisää Galaxya ja sille valitsen vielä kaverin pakastimesta. Tai oikeastaan. Nyt kaikkien lukevien ja tavaamaan kykenevien edessä äänestäkää mitä laitan Galaxyn kera kuivahumalaksi? (Selviää se, kuinka tarkkaan näitä luetaan).

Mäskiä, huomaa kukinto seassa

Vaihtoehdot (eli mitä pakastin sisältää):
1. Columbus
2. Amarillo
3. Simcoe
4. Hallertau Mittelfrüh
5. East Kent Goldings
6. Northern Brewer
7. Pacific Jade
8. Nelson Sauvin
9. Chinook
Viime viikolla keitin muuten RuiSaisonia taas, mutta ei kamera sattunut kouraan.
Tämä meni samoin kuin viimekin suvena, tosin hilasin hieman Amarilloa lisää keittoon ja käytin Citran jämät lopussa.

Vierteen laskua

Nyt pelkään, että Belgiassa joku osaa Suomea ja tulee majoneesituubin kera ahdistelemaan perinteisten tuotteiden bastardoinnista, tai kenties onnittelee, sillä eihän siellä mikään ole muutenkaan pyhää.. Onneksi lagerkäyminen ei ole mahdollista kotona, saattaisin innostua noista germaanien kevyistä juomista liikaa ja lopulta laittaa hieman Nelsonia sinne ja Amarilloa tänne, ehkä hieman mausteita ja vaihaa hiivakantaa ja mallaspohjaan aavistus hiutaleita. Saattaisin saada bratwurstista silmään. Ugh, ei muuta tällä erää. Jäämme seuraamaan käymisen jumalaista näytelmää.

Humalaa ja mausteita, jotakin kuitenkin puuttuu.. Ja sehän on lisää humalaa.

On the road part5 - Brysselin ihmeet (osa2)

 Taas on aika jatkaa tarinaa Euroopan turneesta..

Seuraavana aamuna rämmimme alkavassa sateessa pesemään pyykkiä. Toveri J. oli bongannut netistä lähellä olevan pesulan. Pyykin peseytyessä havaitsin, että naapurissahan on kuulu Chez Moeder Lambic Fontainas ja juuri avautumassa.
Päätimme käydä aamupalan jälkeen suomalaisella lounaalla tässä ravintolassa.
Hetken kuluttua seisoimmekin jo tiskillä ja kaverini Lambic neitsyys poksahti ehkäpä parhaimmalla mahdollisella tavalla, nimittäin Cantillon Gueze ja caskista.. Oli kuulemma jopa varsin maittavaa. Itse tyydyin testaamaan Dupontin dryhopping version suodattamattomana kegistä. Tämä oli selvästi kukkaisempi ja hieman ruohoisempi, kuin normi Dupont, varsin maistuvaa. Päätimme palata tänne vielä illalla, olihan paikassa 46 hanaa ja n. 150 pulloa.

Chez Moeder Lambic Fontainas

Iltapäivällä käväisimme kaupassa ostamassa ruokaa ja päätimme kerrankin kokata reissussa itse. Toverillani oli ruuan suhteen vapaat kädet, mutta itse pidätin oikeuden valita ruokajuomat..
Käväisin siis pullokaupassa ja mitäpäs muuta sieltä ensimmäisenä osui silmiini, kuin Westvleteren 8 ja 12 (lue pakko ostos). Aterian kanssa nautimme aperatiiviksi pullon Guldenbergiä puoliksi ja pääruoan kera isomman pullon St. Bernarduksen mainiota Prior 8:a. Jälkiruuaksi olikin tarjolla Westyn 8:a. Ko. olut on varsin onnistunut, mutta ilmeisen tuoretta, saman huomion tein 12:ta kanssa, että kellari ja muutama vuosi aikaa tekisi pelkkää hyvää. Rochefort pitää siis minulla edelleen trappistioluiden piikkipaikkaa.

Illaksi siiryimme siis nautiskelemaan hieman Cantillonia suoraan caskista mainioon Chez Moederiin. Itse join myös lasillisen todella hyvää Cuvee De Rankea hanasta. Täällä seikkailijat nautiskelivat myös elämänsä parhaan juustolautasen maailman parhaalla sinapilla. Oluiden kanssa tuli mös snacksina pale-ale/pils mallasta.

 Lambic Fontainas oli varsin viihtyisä ja taatusti reilulla juomavalikoimalla ladattu ravintola. Palvelu oli varsin ystävällistä ja vikkelää, joten Tuopin Ääressä suosittelee lämpimästi.

Juusto/makkaralautanen

Loppuillasta siirryimme tästä vielä Deliriumiin muutamalle.. Valitettavasti videoaineisto loppuillasta on liian juovoa, joten pikakelaamme seuraavaan aamuun..

Vettä sataa, päätäni särkee. Pitäisi nousta suihkuun virkistymään. En jaksa nousta, torkutan. Herään säpsähtäen ja katson kelloa "Ei v...u". Ylös ja napakka potku toverini punkkaa. "Hei moukka herää. 20min ja check out". Kuulen kiroilua ja kipitän itsekin sadatellen vessaan. Vajaata puolta tuntia myöhemmin seisomme reput selässä sateessa suunnistamassa tämän pahuuden alkulähteille.

Cantillonin museopanimo löytyy lopulta hetkellisen etsiskelyn jälkeen. Jätämme reput ystävällisen "baarimikon" hoiviin ja suuntaamme kierrokselle. Olokin alkaa helpottamaan.

Ryhdyin duuniin, kun sitä näytti olevan tarjolla

Panimon laitteisto on vanhan liiton meininkiä ja selvästi toimivaksi havaittua, tätä ei kai käy kenenkään Cantillonin tuotteita maistaneen kieltämään. Hämähäkin seittejä, pölyä, aikaa ja kovaa käyttöä nähneitä laitteita, paljon tynnyreitä. Bongaan muutaman modernimman käymistankin, mutta meidät häädetään tämän luota nopeasti takaisin tynnyreiden keskelle. "Täällä ei ole mitään nähtävää". Cantillonin perheyritys status näkyy selvästi. Pienet muksut laitettu juokseviin hommiin viemään ja tuomaan tavaraa. Suomessa tämä kai demonisoitaisiin lapsityövoimana, mutta minusta on ihan normaalia touhua, että vanhemmat pistävät muksutkin tekemään pieniä avustavia sivuaskareita. Kierros päättyy ja suuntaamme maistelemaan kuusitoistavuot..siis kuukautista Lambicia tynnyristä. Happaman omenaista, ei happoja. Voiko kola-olli tätä juoda? Ei hiilihappoja, mutta silti hapokasta?

Barrels

Siirrymme seuraavaan tuotteeseen, eli Cuvee St. Gilloise on kuivahumaloitu Gueze, varsin kuivan happamaa, hennokseltaan kukkaisen yrttinen. Miellyttävä tuotos ja ansaitsee kehut. Takaisin sateeseen. Kiitos Brysseli, tänne unelmien alkulähteille palaamme vielä joskus.

Alkaa junamatka kohti Saksan Kölniä ja aivan toisenlaista lukua oluiden suhteen.
Mitä mieltä J, tuo paatunut ison tuopin ystävä Kölsch sylintereistä? Miltä Dom näytti ja maistuiko Altbier naapurissa paremmalta? Entä löysimmekö taivaan aukeavan Bambergin panimoviidakosta? Matka jatkuu ja juna kulkee vaan.

On the road part4 - Brysselin ihmeet (osa1)

Sweet Belgium

Hyvää iltaa, päivää, huomenta, sekä hyvää yötä. Ranskalainen visiittimme Ranskaan oli sananmukainen, mutta tästä jatkoimme Luxemburgin kautta Belgiaan ja sen olutmaagiseen pääkaupunkiin Brysseliin.
Belgiastahan nousee oluen lisäksi ensimmäisenä mieleen sarjakuvat, vohvelit, suklaa ja ikuinen suosikkini: ranskalaiset majoneesilla.

Harhailtuamme, taas tunteja, pitkin katuja päädyimme hostellille, josta saimme avaimet...toiseen hostelliin. Matkalla veistelimme tietysti makeisiin suihimme perinteiset turistivohvelit mansikoilla, kermavaahdolla ja suklaalla, bongailimme nais..siis tipuja ja muita lintuja.
Lopultakin väsyneet pääsivät majapaikkaansa, joka olikin aivan Grand Placen vieressä sivukadulla. Toverini suorittaessa paheitaan selasin nopeasti RateBeeristä parhaat kuppilat ylös ja koska molempia kieltämättä alkoi janoittamaan suunnistimme aivan vieressä olevalle Delirium Tremensin massiiviseen kuppilakompleksiin.

Ensimmäisenä vastaan tulee Delirium Monasterium kymmenellä hanalla ja noin sadalla pullollaan. Tämä on kompleksin pienin baari, joka keskittyy yllättäen luostari oluiden pyhään maailmaan. Sisällä emme varsinaisesti käynneet, mutta nopealla vilkaisulla sisustus noudatti hyvin luostarimaista linjaa ikkunamaalauksineen päivineen. Hanalistalla taisi olla mm. St. Bernardusta, Abbayes des Rocsia, Chimayta, La Trappea, Westmallea, jne.

Terdellä, Jenneken pis takana

Metelin taso nousi huomattavasti kun pääsimme viidentoista metrin päässä olevalle Delirium Cafen edustalle. Talo oli lähes täynnä arki-iltana, mutta onnekkaasti terasilla oli vielä hieman tilaa. Hanoja tosiaan 14 ja pulloja kuuluisasti, mm. Guinnessin ennätysten kirjaankin päätynyt: 2004 kpl.. Hanoissa tosin ei ollut mitään kovin "ihmeellistä" ja kiireen vuoksi en viitsinyt ruveta tenttamaan mitä mikäkin neverheard belgi mahtaa olla. Rulles:n Blond ja aina toimiva De Ranke XX Bitter kelpasivat terassijuomiksi.

Lisää kuvateksti

Sitten olikin aika siirtyä paljon hiljaisempaan yläkertaan.. Delirium Hoppy Loft onkin ullakkobaari, jossa maatilamaisesta sisustuksesta huolimatta tarjolla on tuontitavaraa. Hanoja täälläkin kymmenen ja pulloja toista sataa. Täällä tuli nautittua hanasta Roguenbier (ruisolutta, varsin mukava ja tasapainoinen, taisi olla Roguen valmistama?), Sekä Centennial IIPA (järjettömän tukeva, Big Citrus olut, todella massiivinen).

Hoppy Loftin pullolistoja

Pullopuolelta juovoilimme mm. St. Feuillien/Green Flashin Black Saison (Outolintu, ei iskenyt), Great Divide Chocolate Oak Aged Yetin (Melko mainio IS, makeahkoa suklaata, jota cayenne pippuri taltuttaa paahteen kera), Struisen Black Albert (Todella upea olut. Reissun parhaimpia, ellei jopa paras). Flying Dogin Wildeman Farmhouse IPA (Tyylikäs funky kombinaatio, joka jopa toimi tässä oluessa).
Yläkerran tiskin takana ahkeroineelle
partasuulle pisteet hyvästä palvelusta, kaveri vaikutti todella tuntevan oluensa ja näytti nauttivan duunistaan.

Hoppy Loft

Seuraavalla kerralla käväisemme Chez Moeder Lambic Fontainas ravintolassa, valmistamme kanaa mikrossa ja maistelemme Westvleteren 8&12:ta ja käväisemme eräässä museopanimossa laitakaupungilla.

 

Videoblogi: Kesän suunnitelmia&kuulumisia

Hyvää kesää Arktisten ympyröiden maailmasta. Videossa hieman kesän suunnitelmia ja kuulumisia.

Linkki Videoon: "Klik"

On the Road part3 - Saapasmaasta Aarejoelle

"

Korkealta näin miten meri on suuri, kaartuva kaunis pilvien muuri.."

Hyvää iltaa. Reissujorinoita luvassa jälleen.

Viimeksi olimme Barcelonan auringon alla, josta hyvin vit..maiseksi päätynyt paattimatkamme rantautui lopulta Italiaan. Lisää tästä kommelluksesta löytyy: vähemmän juovommasta reissublogistamme.
Italia jäi osaltamme melkoiseksi läpijuoksuksi. Se oli kuin kujanjuoksua kohti pohjoista matkalla, jossa jokainen koitti osua sukkasaippualla suoraan sinne missä se sattuu eniten.
Ei panimoita, ei baareja, vain parit Peronit laivalla. Tämä paatti saapui rapeat kuusi tuntia myöhässä satamaan, joten jouduimme jättämään Pisan seuraavalle päivälle. Oikeastaan Italiassa suurin murheemme oli aluksi purtilon myöhästyminen, myöhemmin Wi-Fi yhteyden olemattomuus.

Ei majoitusta, joten suksimme ovelasti pohjoiseen. Sniikkasimme ilmaiseksi aivan jumalattomaan Eurostar junaan, jossa "olisi" pitänyt maksaa lisämaksuja, vaan konnarihan ei osanut tällaista pyytää (koska kielitaito..) Saimme siis hieman maksettua kalavelkoja Marioille. Junasta kerrottakoon, että tuolit eivät olleet mitään Ikea tasoa, vaan suuria laiskanlinnoja. Niitä, joita luulin kuolleen sukupuuttoon jenkkirautojen vaihdettua nahkasohvat jakkaroihin joskus 70-luvulla.
Päädyimme lopulta onnekkaasti Firenzen ja Milanon kautta Chiassoon. Täällä emme tienneet olimmeko Italiassa, vai Sveitsissä ennen kuin näimme rajatarkastus pisteen. Welcome to Switzerland.
Vietimme tämän pikkukaupungin rautatieaseman lattialla viihtyisät tunnit aamu yhdestä aina varttia vaille viiteen, nukkumatta tietenkin.

Junan ikkunasta, maanantai aamua..

Junassa toverini aloitti välittömän zetan vetämisen, joten allekirjoitanut otti ensimmäisen kipinävuoron vahtiessaan matkatavaroita. Kun aurinko viimein nousi Alppien takaa alkoi olemaan lähes pala kurkussa. Aivan käsittämättömän upeat postikorttimaisemat, joita ei voi sanoin kuvailla. Alpit, järviä, pikkukyliä heräämässä maanantai aamuun. Vehreitä nummia aaltoilemassa kohti lumenpeittämiä huippuja..
Saavuimme viimein Berniin, kaupunkiin josta meillä ei ollut mitään käsitystä.
Pankkeja, kelloja ja juustoja. No pankkiautomaattiahan ei löytynyt kirveelläkään, joten se myytti tuli murskattua kättelyssä..
 Paljon myöhemmin istuimme odottamassa hostelliin pääsyä Aarejoen rannalla ja fiilis oli unenomainen jo väsymyksenkin takia. Vehreää, vihreää, rauhallista, puhdasta ja todella kirkasta jokivettä. Tapasin rannalla kaksi pankkiirisorsaa, jotka olivat salamyhkäisesti suorittamassa pankkisalaisuuksia ja juonineet joen pohjan täyteen smaragdeja, tästä siis vihreys. Ehkä kuitenkin näin unta sorsista, mutta mistä ne olivat kameraani eksyneet?  Yli 30h valveillaolo sai meidät unenomaiseen tilaan. Hostelilla nukuimme elvyttävät 5-6h ja herättyämme suuntasimme huonetoveri Owenin kera kohti Altes Tramdepotin panimoravintolaa.

Swiss Bank Ducks

 Tramdepot sijaitsee aivan erinomaisella paikalla Bernissä. Suoraan Aarejoen rannalla korkealla jonkin sortin karhuaitauksen vieressä. Tilava ravintola, suuri terassi ja pannut heti tiskin takana. Koska emme olleet saaneet nestemäistä leipää yli vuorokauteen oli janomme kohtalaisen suuri. Hanoissa oli neljää paikan olutta: Helles, Märzen, Weisse ja "Special". Testasimme myös talon viskin..
Helles oli aivan perustavanlaatuista tavaraa, ei ihmeitä.
Märzen oli myös perushyvää makeahkon leipäistä perusolutta, jota voisi nautiskella kannukaupalla. Jotain mihin kotimaiset panimot eivät oikein vieläkään pääse (kenties jo hintojenkin takia..)

Salmin 1600l kattilat

Panimon Weizen oli myös varsin tyylipuhdas esitys. Banaania, neilikkaa, hiven makeutta. Pehmeää ja tuoretta varsin mainiossa tasapainossa. Talon Special oli ilmeisesti jonkinasteinen rauchweizen? Ainakin hiivakanta maistui pitkälle samalta, kuin vehnän, savumallas oli varsin taka-alalla, mutta muuten varsin mallikas.
Paikan viski muistutti melko lailla monia irkkuviskejä. Pehmeää ja yksinkertaista. Tässä vaiheessa heitin vihkon nurkkaan ja keskityimme vain tarinan kerrontaan mm. suomalaisesta pesäpallosta.

Weisseä pimenevässä Bernin illassa

Seuraavana päivänä edessämme siinsi Ranska (josta myöskään emme juoneet oluen olutta).
Seuraavalla kerralla palailen maagiseen Belgian pääkaupungin Brysseliin. Miltä näytti Deliriumin kompleksi? Mistä saimme aivan päräyttävän juustolautasen ja kuka menetti Lambic neitsyytensä Cantillonin Guezelle? Käväisimme myös edellä mainitulla panimolla ja blogisti vietti myös syntymäpäivänsä Brysselissä..