Olutarvioissa: La Rulles Estivale & Alkavan kesän pohdintaa

Oluen speksit:

Mikä: La Rulles Estivale, Belgityylinen Ale, Belgia
Mistä: "Ulkomailta"
Hinta: Ei muistikuvia
Lukuja: Alkoholipitoisuus 5,2%, katkerot 35ebu ja väristä ei arvoa.
Nippelitietoa: Rulles:n Triple käväisi Alkon jouluolut valikoimissa 2010 (onko siitä jo niin kauan..). Panimo on perustettu v.2000 samannimiseen kylään. Estivalessa on pilsiä ja vaaleaa karamellimallasta, humalina: Warrior, Amarillo ja Cascade. Hiivakanta on peräisin Orvalilta.


Kevättä alkaa olla ilmassa ja lähestyvä kesä kutittelee jo mieltä. Tämän kunniaksi päätin korkata blogin kevätkauden isolla pullolla; Rulles Estivalella. Keveä, siis alkoholipitoisuudeltaan, belgityylinen ale, jenkkihumalaa ja ilmeisesti jotakin Orvalin hiivakantaa käytetty? Jo etikettikin huokuu kesää.
Entä mitä alkava kevätkausi tarjoilee muuten?
No Helsinki Beer Festival aloittaa tietysti kevään. Itse olen samaan aikaan länsinaapurissa juomassa folköliä ja kusemassa satama-altaaseen samalla laulaen Sommaren är kortia ja saatanpa vetäistä päälle Abban Waterloon, eiku.
Kesemmällä SOPP karavaani starttaa taas ja eiköhän meiltä Lahteen lähde taas jonkinasteinen ryhmärämä myöhästymään viimeisestä junasta.
Elokuussa taas Korialla räjähtää muunkin kuin KoriaRollin takia. Kymijoki beer festival tulee tarjoamaan neljä pienpanimoa todella kauniilla paikalla. Täällä on mukana tietysti koko blogin ylläpito juhlimassa kesän viimeisillä helteillä.
Jotta ei mentäisi liian pitkälle syksyyn on kesällä, oikeastaan jo 1,5kk päästä, tarkoitus taas kipaista Eurooppaan. Muutama viikko junaillen pitkin maita, baareja ja panimoita. (reitti on tosin vielä auki ja tästä reissusta kuullaan vielä blogissakin).

Tähän päälle kaikki pienemmät ja suuremmat projektit, joiden pyörät pyörivät hiljakseen eteenpäin kohti valoa. Kotipanimokin elää mukana ja näitä tutuilta tulleita "hei, voitais panna olutta" pyyntöjä tippuu kevättä kohden enemmän ja vähemmän.
Lyhyesti kiirettä pitää ja blogin päivitys tuppaa jäämään kiireen keskellä, tästä pahoitteluni. Nyt...Rullesiin->

 Rulles Estivale. Jenkkihumalan ja belgihiivan harmoninen liitto..Vai?
Ulkoisesti kohtalaisen kirkkaan kullankeltainen olut varsin perinteisen "belgimäisellä vaahdolla". Kaunis kyllä.
Tuoksussa raikasta makeahkoa hedelmäisyyttä, joka lie yhdistelmä Amarilloa ja hiivaa. Itseasiassa melkoinen hedelmäcoctail kyseessä. Taustalla kevyesti marjaisuutta. Kevyesti maltaisuutta, yrttejä, sitrusta ja hennosti happamuutta mukana. Kompleksinen ja vahva tuoksu. Miellyttää ainakin itseäni.
 Estivalen maku taas alkaa keveällä omenaisella happamuudella, karviaista ja hedelmiä. Taittuu seuraavaksi greippiseen humaloinnin ja viljaisen maltaisuuden maailmaan. Jälkimaussa on pippuria, hiivaisuutta ja katkeron hellä nipistys suunpielessä. Monimuotoinen maultaan, silti maittava ja tasapainoinen.
Suutuntuma on keskitäyteläistä varsin helpohkosti juotavissa.
Kyllä, kyllä, kyllä. Nyt on osuttu maaliin. Rulles lyö pahuksen miellyttävän ja sessioitavan oluen tiskiin miellyttävällä balanssilla ja sopivalla monipuolisuudella. Ei tällä tietysti maailmoja räjäytetä, mutta kyllä tätä kelpaisi kesäpäivänä tissuttaa yöttömään yöhön.
Pisteet:
Tuoksu: 8/10, Ulkonäkö: 4/5, Maku: 8/10, Suutuntuma: 3/5, Yleisvaikutelma: 15/20, Yhteensä: 38/50

Pääsiäisolutta 2013: Svaneke Påskebryg

Oluen speksit:

Mikä: Svaneke Påskebryg, Oktoberfest/Märzen, Tanska
Mistä: Alko
Hinta: 4,80€/0,5l.
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 5,5%, Katkero: 32ebu ja väri: 35ebc.     
Nippelitietoa: Vuonna 2000 perustettu pienpanimo Bornholmin saarella alkaa olemaan melkoinen vakiotuttavuus Alkossa. Tässä pääsiäisoluessa raaka-aineina: Pilsner-, münchner- ja karamellimaltaat. Humalina: Perle ja Hallertauer Mittelfrüher ja Tettnanger.

Alkon pääsiäisoluista tällä kertaa testiin valikoitui Svaneken pääsiäis"lager".
Tämän vuotinen setti ei oikein innostanut, mutta päätin nyt tämän ottaa kokeiluun. 32ebua luulisi purevan kivasti ja pitävän kokonaisuuden raikkaana. Hinta on tottakai tyyris, koska Alko, eli valtio haluaa tehdä sitä rahaa jokaisen panimon, maahantuojan ja kuluttajan selkänahasta. "Kas taskussani oli rahaa, no ei ole enään".
Tällä kertaa toivon vähän, että " ei olutta tyyliin katsominen" ja lopputulos olisi vaikkapa aikanaan hulppeat 50snt halvemman Session Pilsnerin tasoa.
Mennäänpä asiaan ja maistetaan.

Ulkoisesti kuparinpunertavaa olutta paksulla ja kestävällä vaahtolakilla, joka jättää kauniisti pitsiä lasiin.
Tuoksu on varsin miellyttävä. Siinä on kevyttä leipäisen viljaista maltaisuutta ja hennosti karamellia. Humalaosastolla aavistus kukkaisuutta, ruohoa ja tuoretta humalaisuutta. Ok, mutta ei maailmoja seisauttava kokemus, vielä en käänny tähän uskontoon.
Maussa keksimäisen makeahko maltaisuus leikkii kielenpäällä viljaisuuden kera. Leikki päättyy karvaasti ison pahan humalan tullessa puhkumaan ja puhaltamaan. Harmi ettei puhkua riitä, vaikka yritystä on. Hennosti sitrusta, ruohoa ja yrttisyyttä mukana, jopa kevyesti hedelmäisyyttä. Jälkimaku on keveän katkerahko ja kuivahko.
Suutuntuma on Påskebrygissä on keskitäyteläinen. Helposti juotavaa sessiokamaa täynnä.
Påskebryg on pitkälti sellainen kuin kuvittelinkin. Raikas ja simppeli. Saksalaistyyliä löytyy, ehkä astetta modernimpana tulkintana.
Pisteet:
Tuoksu: 6/10, Ulkonäkö: 4/5, Maku: 6/10, Suutuntuma: 3/5, Yleisvaikutelma: 14/20, Yhteensä: 33/50

Olutarvioissa: 8 Wired Tall Poppy India Red Ale

Kuva: 8wired.co.nz

Oluen speksit:

Mikä:  8 Wired Tall Poppy India Red Ale, Amber Ale, Uusi-Seelanti.
Mistä: "Ulkomailta"
Hinta: Ei muistikuvia
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 7%, Katkero: 60ebu ja väri: 32ebc.     
Nippelitietoa: Numero 8 rautalanka/vaijeri on Uudessa-Seelannissa vähän samanlaisessa asemassa, kuin täällä intin viiksi/jekkulanka, jolla korjaa kaiken.
Tall Poppyssa humalina Warrior, Columbus, Simcoe ja Amarillo.  




Hyvää iltaa.
Maanantain ja jälleen alkaneiden parin vapaapäivän kunniaksi lasiin valahtaa India Red Alea Uudesta-Seelannista. Itseasiassa taitaa olla ensimmäinen "kiwi" olut joka osuu kohdalleni. 8 Wired on kohtalaisen tuore panimo, joka on ymmärtääkseni edelleen sopimus/mustalaispanimo? No tuotteet ovat nousseet ainakin harrastajien tietoisuuteen täälläkin.
India Red Ale taas on hybridi IPA:n ja Amber Alen välillä. Yleensä IPA:aa maltaisempi ja karamellisempi, sekä tummempi olut. Humalapuoli vaikuttaa pätevältä, joten ainoa kysymysmerkki onkin miltä se maistuu ja kuinka tuoretta se on?

 Ulkoisesti tumman punertavaa kuparinruskeaa olutta. Vaahto on paksu, pitsiä jättävä ja todella kestävä. Kaunista katseltavaa siis.
Tuoksussa on paljon tuttua. Olen pelannut paljon samojen humaloiden, sekä saman Wyen 1272 hiivan kanssa. Pyöreää hedelmäisyyttä ja reiluhkosti maltaisuutta, hiven tummaa karamellia. Taustalla sitrusta ja havuisuutta ja kukkaisuutta, ei kuitenkaan unikkoa nimestä huolimatta. Tasapainoinen ja sinänsä ihan miellyttävä tuoksu, vaan raikkaus on hieman tiessään. 
Maussa lähes toffeista maltaisuutta karamellin kera. Humalointi on melko voimakasta ja intensiivistä, mutta nyanssit jäävät hieman päällekäin. Greippisyys ja havuisuus päällimmäisenä, hennosti appelsiinia takana. Jälkimaku onkin kuivaa ja katkeraa tarinaa. Maku jää suuhun mäntyisenä.
Suutuntumaltaan kohtalaisen täyteläinen, hieman kermaista pehmeyttä juotavuudessa. Alkoholi piilossa.
8 Wired Tall Poppy ei ole ihan tajuntaa räjäyttävä kokemus, vaan melko perusvarmaa osaamista. Maistuva kyllä, mutta pullo ei taida aivan tuoreimmasta päästä olla. Mikä on toki täysin ymmärrettävää välimatka ja välikädet huomioiden. No ainakin Uusi-Seelanti on nyt korkattu virallisesti.
    Pisteet:
Tuoksu: 7/10, Ulkonäkö: 4/5, Maku: 7/10, Suutuntuma: 4/5, Yleisvaikutelma: 14/20, Yhteensä: 36/50.

Olutarvioissa: Thornbridge Bracia

Kuva: fermentobirra.com

Oluen speksit:

Mikä: Thornbridge Bracia, Traditional Ale/Imperial Stout, Englanti
Mistä: "Ulkomailta"
Hinta: n. 9€/0,5l.
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 10%, Katkerosta ja väristä ei arvoja.   
Nippelitietoa: Thornbridgen panimo on perustettu v.2005 ja Suomessa panimon tuotteista on ollut myynnissä mm. Wild Swan, Jaipur ja Halcyon. Bracia on kelttiläinen nimi lähes tuntemattomalle rautakautiselle juomalle.



Tänä iltana lasiin valuu Thornbridgea. Panimo alkaa olemaan tunnettu täällä Suomessakin ainakin harrastajien keskuudessa ja ainakin Halcyon Imperial IPA kiikkuu vielä hetkin sitten Alkonkin hyllyillä. Bracia on tyyliltään jotakin. RateBeer kertoo sen olevan Traditional Ale, Olutopas English Strong ja panimo Imperial Stout. Raaka-aine lista on mittava ja siinä mainitaan mm. hunaja, paahdettuja maltaita, turvemallasta ja karamellimallasta. Humalapuolellakaan ei ole säästelty ja kombinaatio on itseasiassa paperilla erikoinen: Target, Pioneer, Hallertau, Northern Brewer ja Sorachi Ace.
Ainakin itsetoivon tämän kastanjahunajan(?) olevan sopivasti taustalla. Kiintoisa tuotos ja panimo on ainakin omissa spekseissäni varsin korkealla laadultaan. Maistamaan siis.

 Ulkoisesti Bracia on todella synkkää mustanpuhuvaa nestettä ja jättää päälleen paksun reilusti pitsiä jättävän mokkaisen vaahdon. Varsin kaunista.
Tuoksussa on ensimmäisenä nenääni osuu tervaleijonapastillia, todella reilusti salmiakkia siis. Savuisaa paahteisuutta ja hieman monista Islay viskeistä tuttua fenolista jodimaisuutta joka tekee tästä melko mielenkiintoisen. Maltaisuus on melko rotevaa ja hunajankin voi aistia taustalta. Tähän päälle kun lyö keveän hedelmäisyyden ja hennon sitruunaruohoisen aromin, niin voidaan puhua jo monipuolisesta. Silti tuoksu on ainakin itseäni miellyttävä, hieman jopa funky. Tuntuu, että jokaisella nuuhkaisulla havaitsee jotakin uutta. Tyylikästä.
Maussa on samaa salmiakkisuutta ja kevyesti turpeista savuisuutta. Paahdetta riittää, mutta ei onneksi tuhkakuppiosastoa, vaan melko tujua espressoa. Jykevä maltaisuus ja hento pähkinäinen makeus tuntuvat pitävän tätä kauhun tasapainoa yllä.  Jälkimaussa on vielä suklaata ja puumaisuutta kokonaisuuden pysyessä melko pehmeänä ja soljuvana. Maukas, tykkään todella. Todellinen kaupakeskus tämä olu, kerroksittain tavaraa.
Suutuntuma on kohtalaisen täyteläinen, alkoholi pysyy piilossa ja yleisfiilis on pehmeä ja liukas.
Thornbridge lyö nyt pöytään varsinaisen herkun joka kyllä osuu ja kolahtaa, mutta saattaa vaatia hieman perverssin maun. Mitä lähemmäs huonelämpöä mennään sitä paremmaksi tämä kokemus muuttuu. Absolutely Fabulous.
    Pisteet:
Tuoksu: 8/10, Ulkonäkö: 4/5, Maku: 8/10, Suutuntuma: 4/5, Yleisvaikutelma: 16/20, Yhteensä: 40/50.

Omasta Panimosta: Rye Eyed Bittered Penguin II

Oluen speksit:

Mikä: Rye Eyed Bittered Penguin II, American Pale Ale, Suomi.
Mistä: Kotoa
Hinta: n. 2€/l.
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 5,5%, Katkero: 35ebu ja väri: 17ebc     Nippelitietoa: Ruismaltaalla ryhditetty Apa, humalina: Amarillo, Simcoe, Citra, Centennial ja Pacific Jade. Ns. jämätavara olut.

Jaa tästähän onkin unohtunut tehdä perinteinen blogimerkintä.

On aikoja kotipanimossa kun on pakko tyhjentää loppuja pussin pohjia johonkin ja tällä kertaa tuli pantua ruismaltaalla vauhditettu pale-ale. Mukana on myös n. 10% Münichia ja 3% karamellimallasta. Humalapuoli tulikin lueteltua. IMHO turhan monta humalaa tähän, mutta koska pussinpohjista piti eroon päästä, niin..

Tarkoituksena oli panna keveä janojuoma kivalla aromilla, matalilla katkeroilla ja sopivalla tasapainolla. Ja lopputulos?

  Ulkoisesti sameahkon oranssinkuparinen olut paksulla ja kestävällä sangen kermaisella vaahdolla.

Tuoksussa greippiä, trooppista hedelmää ja hiven käpymäisyyttä, sekä hieman ruohoa. Taustalla hennosti makeahkoa maltaisuutta. Keskiraikas tuoksu, ehkä hieman liian kuivahumalainen aromi, mutta muuten vallan passeli.

Maussa pehmeää leipäistä maltaisuutta, appelsiinia, sitrusta ja häivähdys havua. Loppua kohden kuivuva, ei juurikaan pure vaikka humalointi maistuu koko matkan ajan. 

Suutuntuma on miellyttävän pehmeän kermainen, keskitäyteläinen ja simppelisti juotava.

Ruisapa on hieman erilainen Ale. Ehkä american pale ale maistuisi tältä caskista? Ruista en juuri maista, mutta muuten miellyttävän pehmeä ja simppeli saunaolut. Jos tätä uudelleen panisin niin yksinkertaistaisin humalasaldoa ja kenties mallaspuolelle joku keksimallas voisi toimia. Varsin juotavaa tavaraa silti.

 

Olutarvioissa: Hartwall Foster's Radler

Fosters.fi

Oluen speksit:

Mikä: Hartwall Foster's Radler, Hedelmäolut, Suomi
Mistä: Maitokaupat
Hinta: Ilmainen, n. 2,5€/0,5l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 2%, Katkeroista ja väristä ei arvoja.     
Nippelitietoa: Foster's on alkujaan Australiasta peräisin oleva olutbrändi, jota Hartwall panee lisenssillä Suomessa. Radler taas on perinteinen saksalainen juomasekoitus, jossa olutta sekoitetaan n- 50-50 suhteessa sitruunalimonadiin.


Liput salkoon kotimaista juomaa tarjolla kaukaa "Lahest" asti. Fostersia en olekkaan juonut vuosiin ja tällä kertaa kävi niin, että lukijavinkki tarjosi ilmaisen tikin. Se onko 2% "limpparin" ilmaiseksi jakeleminen miten tuomittavaa maassa, jossa edes ravintolasta ei voi ostaa growleria matkajuomaksi, niin jätän tämän dilemman viisaammille. Te muut janoiset hölmöt voitte kokeilla onneanne vaikka täältä.
Itse olen sen verran perverssi, että jopa nautin Radlerista. Se on raikas, kevyt ja sitruunainen. Harvemmin makea, eli loistavaa janojuomaa kesällä. Se taas maksaakko Fostersin hintaa, vai hakeako Lidlistä Grafenwalderin halpaa Shandya tähän tarkoitukseen on jokaisen oma valinta. Mikään ei tietysti estä ostamasta, tai panemasta tätä itse.
Entä miltä tämä maistui?

 
 Tsuff, sopuli aivastaa. Tämä Radler on varsin samean oranssihkonkeltaista olutta. Vaahtoaa reilusti ja vaahto jopa kestää pienen hetken.
Tuoksussa sitruunalimonaadia, hieman appelsiinia ja alla häivähdys keskiketteräisyyttä. Etäisesti hieman saippuainen, mutta kohtuullisen raikas tuoksu miellyttää muuten.
Maku taas on selvästi sitruksinen, hieman sokerisuutta ja alla maistuu kotimaisen lagerin kevyttä maltaisuutta ja hieman tympeää tunkkaisuutta. Jälkimaku on kevyen limonadimainen.
Suutuntuma on todella keveä ja helposti juotava, kuten 2% tuotteelta odottaakin.
Foster'sin Radler on oikeastaan yllättävän juotava ja raikast tuotos. Jopa parempaa kuin normaali Foster's ainakin muistikuvien mukaan. Limpparista "olutta" kesähelteelle. Maksaisinko tästä 2,5€? En usko.
   Pisteet:
Tuoksu: 5/10, Ulkonäkö: 2/5, Maku: 4/10, Suutuntuma: 1/5, Yleisvaikutelma: 8/20, Yhteensä: 20/50.


 

Olutarvioissa: Mikkeller Beer Geek Breakfast

Oluen speksit:

Mikä: Mikkeller Beer Geek Breakfast, Stout, Tanska
Mistä: "Ulkomailta", Olutravintolat.
Hinta: Ei muistikuvia
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 7,5%, Katkerot: 100ebu ja väri: 151ebc .    Nippelitietoa: Centennialia&Cascadea humalointiin, Gourmet kahvia ja pitkä lista maltaita, joista 25% Kaurahiutaleita.


Iltaa vaan kaikille. Itseasiassa pitäisi kai toivottaa huomenta, on nimittäin aamiaisen aika. Olen pitkään himoinnut korkkaavani käsissäni olevan Beer Geek Breakfastin ja nyt se hetki on käsillä. Periaatteessa tämä kai olisi Oatmeal stout? Ainoa mikä hieman epäilyttää on tuo maininta kahvista ja kuten ehkä muistatte, minulle se harvoin toimii ja pidän kädet ristissä, sekä jäniksenkäpälät taskussa maistaessani. Eli pitänee juoda pillillä ensimmäinen huikka?
Pullo on näemmä aikalailla vuoden vanha ja päiväystä riittää aina 2016 asti. Nyt maistamaan..

 
 Ja lasiini kaatuu lähes sysimustaa öljyä. Päälleen se jättää paksun ja pihkuran kestävän vaahdon. Kaunista, kaunista.
 Tuoksu on melko mahtava. Paahteista mokkaa riittää, kuin mutteripannusta aamutuimaan tulviva jumalainen nektari ikään. Tumman suklaan aalto on toinen joka saa todella lämpiämään tälle, sitä riittää lähes yhtä loputtomiin kuin Tammisen Juhanin avautumista.. Taustalla seikkailee kevyesti kuivattua hedelmäisyyttä ja kevyesti karamellia. Humalointi on kokonaan jossain alla, mikä voi johtua pullon iästäkin. Todella hyvän tuoksuista tavaraa, saako tätä Wunderbaumina?
 Maussa pehmeän toffeista maltaisuutta, kunnes reiluhko paahteinen kahvisuus putsaa rulettipöydän. Aavistus mäntyistä humalointia yhdessä tumman suklaan tuoman katkeranmakean flavorin kera.. Sanat loppuvat kesken; Jos ovellani käyvät jehovat tarjoaisivat tornilehtien sijasta tätä voisin jopa kuunnella (Ja se on paljon se..minulta). Jälkimaku on pehmeän katkera loppuliuku unelmien sielunmessua kohti. Mitään et ymmärrä, mutta silti uskomaton kokemus.
Suutuntuma on kohtalaisen täyteläinen ja ennen kaikkea alleviivaattuna: Uskomattoman pehmeää. Kuin sitä kuuluisaa linnunmaitoa. 
Beer Geek Breakfast on lopulta juuri niin upeaa, kuin nimestä voi päätellä, jopa ilman pekonia ja munaa. Pehmeää ja eleganttia. "Jotain kaunista, koristeellista, liikuttavaa,
Parempien, niiden parempien ihmisten kamaa".
Pisteet:
Tuoksu: 8/10, Ulkonäkö: 4/5, Maku: 9/10, Suutuntuma: 4/5, Yleisvaikutelma: 17/20, Yhteensä: 42/50