Hyvää perjantaita ja alkavaa viikonloppua. Tänään pureudumme jälleen Alkon pienpanimo saaliiseen kahden hyvin erilaisen oluen voimin. Lasissa käväisivät Teerenpelin weizenbock Vehnäväinö, sekä StaPan American Saison. Maistuiko kumpikaan ja jos maistui, niin miksi? Aloitetaanpa perinteisemmästä suunnasta ja Lahden Teerenpelistä.
Oluen speksit:
Mikä: Teerenpeli Vehnäväinö, Weizenbock, Suomi
Mistä: Alko
Hinta: 3,98€/0,33l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 6%, Katkerot: 27ebu ja Väri: 77ebc
Nippelitietoa: Teerenpeli on v. 1995 perustettu panimoravintola. Tätä nykyä ravintoloita on jo muutamassa kaupungissa ja tuotteita niin maitokaupoissa, kuin Alkossakin. Tunnetuimpina tuotteina varmaankin: Onnenpekka, Laiskajaakko, sekä Lempi siiderit. Vehnäväinön raaka-aineista mainitaan: pils, vehnä, cara pale-maltaat, sekä Green Bullet humala.
Teerenpeliä taas kerran lasissa. Olen viimeisen vuoden aikana taitanut käydä Lahden ravintolassa enemmän kuin muuten elämäni aikana. Tähänkin on hyvin yksinkertainen syy. Mustialan olutkurssilta kotiinpäin tullessa sunnuntai iltana minulla on muutama tunti aikaa ennen bussin lähtöä Haminan suuntaan ja Metro on sunnuntait kiinni. No Lahdessa on valikoima kovin suppea, joten Teerenpeli on aina oiva ratkaisu. Pidän kovasti ravintolan lounge tyylisestä ja rennon modernista ilmapiiristä, vaikkakin toisinaan vanhoissa nuhjuisissa kuppiloissa on enempi tunnelmaa ja ajan tuomaa patinaa.
Vehnäväinö ei ole ilmeisesti aivan uusi tuote, mutta koska se on maistamatta, niin lasiin vaan.
Olut on ulkoisesti samean ruskeanpunainen olut, joka hiivat sekaan kaadettuna näyttää hieman jätevedeltä. Vaahto on harmikseni turhan nopeasti leviävä. Tuoksupuoli on yllättävän lattea. Keveästi banaanisuutta, neilikkaa ja makeutta, sekä hieman sahtimaista vierteisyyttä pullahiivamaisen aromin kera. Ei huono, mutta kyllä tuoksu voisi olla vahvempikin.
Maussa on aluksi leipäistä maltaisuutta jyväisen vehnäisyyden lisäksi. Hiivaista mausteisuutta ja aavistus banaania taka-alalla. Jälkimaku on ovelasti happaman kuiva, katkerokin maistuu hennosti lävitse tuoden hieman uutta ulottuvuutta.
Suutuntuma on keskitäyteläinen, pistävän hiilihappoinen ja kohtalaisen helpohkosti juotava.
Teerenpeliltä ei aivan nappisuoritusta tällä suorituksella, joskin täysin juotava olut. Muistikuvien mukaan panimon "normihefe" oli tätä vahvempaa versiota parempi.
Pisteet:
Tuoksu(1-10): 6, Ulkonäkö(1-5): 3, Maku(1-10): 7, Suutuntuma(1-5): 3, Yleisvaikutelma(1-20): 13 -> Yhteensä: 32/50
Seuraavaksi etelämmäs ja Stadin Panimon jenkkihumaloidun Saisonin pariin.
Mikä: Stadin American Saison, Saison, Suomi
Mistä: Alko
Hinta: n. 5,03€/0,33l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 6,5%, katkero: 41ebu ja väri: 26ebc.
Nippelitietoa: StaPa on v.1999 perustettu Helsinkiläinen pienpanimo, jonka tuotteista: American Barleywine, Ultimator ja ESB ovat parhaillaan Alkon hyllyissä.
Tässä Saisonissa on käytetty perinteistä Saison-hiivaa ja Brettaa.
Jaahas. Amerikanhumalaa, brettaa ja saison-hiivaa. Kuullostaa aivan minun juomaltani, eikö?
Väärin. Toistaiseksi en ole juonut yhtään oikeasti hyvää jenkkihumaloitua olutta bretalla. Yleensä sitrusmaiset aromit jäävät täysin tämän villihiivan aromien alle, jolloin en voi miettiä, kuin "Awww..What a waste". Pahin esimerkki oli mielestäni Edissä juotu All-Brett Citra IPA.
Toisaalta taas konsepti on ajatustasolla todella viehättävä. Ja jälleen viime vkl juodut Mikkellerin hiivasarjan Saison ja Brettanomyces Lambicus eivät aivan kolahtaneet. Suurella kiinnostuksella käymme siis tähän StaPan tuotteeseen.
Ulkoisesti kaunis meripihkan värinen oranssiin taittuva olut paksulla ja kestävällä vaahdolla.
Tuoksussa Saisonista tuttua mausteista pippurisuutta ja maanläheisyyttä. Aavistus raikasta kukkaketoa. Ilmeisesti bretta tuo tähän happamahkoa tuoksua. Jenkkihumala jää alle kevyellä greippisellä otteellaan. Taustalla hieman mäntysuopaa, vihannesta ja alkoholia.
Keskiraikas, monipuolinen tuoksu. Sama vika tosin tässäkin, kuin muissa ämericänhöps feat. bretta viritelmissä; tavallaan tykkää ja silti ajattelee koko ajan onko tämä enemmän kuin osiensa summa, vai vähemmän?
Maku alkaa piristävästi raikkaan sitrusmaisen greippisellä otteella ja tuo selvästi tätä hetkellisesti lähemmäs jotakin APA/IPA maailmaa. Hiivat saavat kuitenkin heti yliotteen ja paukuttavat tauluun hedelmäestereitä, mausteita ja happamuutta. Jälkimaussa havuisaa humalaisuutta, joka yhtyy kielenpäällä häivähtävään karamellisuuteen kadoten katkeron keveään puraisuun.
Makupuoli on paljon paremmin kohdallaan, kuin tuoksu joka on hieman irrallaan.
Suutuntumaltaan olut pyörii keskitäyteläisen ja kohtalaisentäyteläisen välimaastossa. Kuivahko olut sopivalla hiilihappoisuudella ja juotavuus on keskitasoa.
Stadin puolella on selvästi ollut kunnianhimoa ja yritystä tätä keittoa kohtaan ja itse pidän tätä lähtökohtiin nähden varsin onnistuneena risteytyksenä. Olisi kiintoisa juoda tästä myös "mannermaisittain" humaloitu versio, sekä versio ilman brettaa. Tuoksun kun unohdan, niin maku on varsin kohdallaan, perverssisti kiinnostaisi ikäännyttää yhtä pulloa?
Pisteet:
Tuoksu(1-10): 7, Ulkonäkö(1-5): 4, Maku(1-10): 8, Suutuntuma(1-5): 4, Yleisvaikutelma(1-20): 15 -> Yhteensä: 38/50
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti