Alkon pienpanimo oluet '13: Saimaan Marsalkka Savu

Oluen speksit:

Mikä: Saimaan Marsalkka Savu, Savuolut, Suomi
Mistä: Alko
Hinta: 3,33€/0,33l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 5,5%, Katkerot: 82ebu ja Väri: 77ebc    
Nippelitietoa:  Saimaan juomatehdas on 1999 perustettu pienpanimo Lappeenrannassa. Tämän tytäryhtiö Panimoravintola Bruuveri avattiin 2006.Tällä hetkellä tehdas on rakentamassa uutta panimoa Mikkeliin. Huhupuheissa Lappeessa ei panna juuri mitään enään, vaan oluet tulisivat enempi vähempi Laitilan suunnalta.




Luulin päässeeni tästä tekstistä, en päässyt.  Taannoin päivittelin tämän jäävän välistä, sillä sitä ei satsia noutaessa läheisessä Alkossa  ollut (no nyt on). Tästä otti eräs harrastaja ja paikallinen aktiivi vinkin ja käväisi noutamassa satsin kotipanimon tuotteita ja jätti pullon Marskin Savua pöytään. Tästä eleestä kiitokseni.
Saimaalta on aina toisinaan ja tytäryhtiö Bruuverilta useammin tullut juotua varsin maukkaita oluita. Tänään edessä on kotimainen savuolut, Alko lupaa katkeroita huimat 82ebua ja runkoa 5,5%. Aiheuttaa reippaan mitä helv..ä h tunteen. Savu IPA? Ei taida olla, olisiko typo sivuilla? Pilsiä ja savumallasta listattu, suodattamaton vielä. How can U go wrong?

Lasiin kaatuu sameahkoa colan ruskeaa olutta. Vaahto on keskitasoa, ei kovin kestävä.
Tuoksussa tuttua pyökkisavustettua mallasta, hieman palvikinkkua ja ruisleipäisyyttä. Ei hirveän vahva tuo savuisuus, taitaa olla Weyermannin maltaita?
Taustalla hennosti hedelmäisyyttä ja hieman makeutta. Simppeli tuoksu, kuin Schlenkerlan pikkuveli. Ei säväytä, vaikka haluaisikin olla itseään isompi.
Maussa savuisuus on melko selkeää, mutta tässä onkin jännästi melko reipas humalointi takana. Maltaista makeutta, hieman leipäisyyttä ja hedelmäisyyttä. Jälkimaussa jännä yrttisen havuinen vivahde humalan osalta. Katkerot purevat kivasti ja kuivattavat suuta. Jää vähän ristiriitainen fiilis, en oikein tiedä pidänkö vai en. Onko haettu savuolutta reilulla humaloinnilla, vai reilusti humaloitua ja savua.
Suutuntumaltaan keskitäyteläinen, juotavuus on kohtalaisen simppeliä. Runko on hieman ohuehko, mutta vain 5,5%.
Ylipäänsä hieman yksiulotteinen tuote. Kaipaisi isoveljensä runkoa tukemaan kokonaisuutta. Nyt on ihan juotava olut keveällä särmällä. Suosittelen savuoluiden aloittelijoille, eli heille joille Schlenkerla ja vaikka SavuKataja ovat liian jylhiä.
Pisteet:
Tuoksu(1-10): 7, Ulkonäkö(1-5): 3, Maku(1-10): 7, Suutuntuma(1-5): 3, Yleisvaikutelma(1-20): 12 -> Yhteensä: 32/50

Alkon pienpanimo oluet '13: Beer Hunter's Saison de Randonneur Kataja Edition

kuva: aromilehti.fi

Oluen speksit:

Mikä: Beer Hunter's Saison de Randonneur Kataja Edition, Saison, Suomi
Mistä: Alko
Hinta: 16,84€/0,75l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 6%, Katkerot: 42ebu ja Väri: 22ebc    Nippelitietoa:  Beer Hunter's on v.1998 avattu Porilainen panimoravintola. Tuotteista Alkon viime vuotisilla 80v juhlaviikoilla käväisi Mufloni IPA. De Randonneur Katajan raaka-aineina mm. Pilsner-, münchner- ja vehnämaltaat sekä kaura, humalina Tettnanger, Celeia ja Chinook, katajanmarjat. Randonneur on pyöräilylaji



Ja viimeinkin alkaa tämän kertainen Alkon pienpanimosetti olla lopuillaan. Marsalkan Savua ei lähialkossa näkynyt, Nörren Brownia olen pari kertaa pyöritellyt käsissä, mutta ongelma on sama kuin viime kesäisen pale-alen kanssa. Nörrebron oluet ovat kalliita ja jos tyylit ovat peruskauraa, kuten apa ja brown ale-> kova hinta+tylsähkö tyyli+Ei kovin hyvä edes tyylissään = Jää hyllyyn. 
Laitilan Kukko Alen ja Vaspin Schwarzbockin olenkin jo juonut, juttu saattaa tulla jälkijunassa vielä ilmoillekin? 
Tänään porilaista nimihirviötä:  Beer Hunter's Saison de Randonneur Kataja Edition.
Saison on yksi suosikkityyleistäni, pidän kovasti tästä "funkista" hiivasta. Hinta taas on kova, todella kova. Olen tässä kritisoinut Alkon hintatasoa oluiden osalta, joten miksi ihmeessä olen tämän ostanut? Koska: 1) Saison 2) Kotimainen pienpanimo, jonka laatu on lähes aina todella kohdallaan. Muistanko väärin; eikös Saison ollut vielä BH:n panomiesten suosikkityylejäkin? Lisäksi voin vain kuvitella sitä työn määrää, jota Porissa on tehty tämän saamiseksi pulloon asti.
Oluthan on ilmeisesti samaa kuin panimon normaali Saison de Randonneur, mutta tässä on katajanmarjaa seassa.

Porissa on korkki ainakin laitettu huolella kiinni, jouduin turvautumaan korkkiruuviin tuhoisin seurauksin. Pullo on muuten malliltaan kaunis kuin aalto maljakko konsanaan.
No olutta viimein lasissa. Olemukseltaan kirkkaahkon tumman kullankeltainen. Vaahto on isokuplaista pitsiä jättävää, mutta ei kovin kestävää sorttia.
Tuoksu on pippurisen appelsiininen. Happamuutta, viljaisuutta ja hieman omenaakin. Hiivaisuus on varsin sopivalla tasolla. Tuoksu on hyvin perinteisen Saisonmainen, kenties hedelmäisyyttä voisi olla aavistus enemmän. Muuten monipuolinen ja varsin houkutteleva. Hyvää työtä.
 Makupuolella selvästi mausteisen pippurinen, kevyesti yrttistä ja havuisaakin humalaa kuivaamassa suuta. Päälle happamuutta, kevyesti sitrushedelmiä ja viljaisaa maltaisuutta. Katajanmarja jää hieman jalkoihin, mutta tukee yllättävän hyvin muuta olutta. Jälkimaku on kuiva ja katkerot purevat viimeisiäkin mehuja pois suusta. Erittäin miellyttävä makuprofiili, tulee ihan mieleen... Saison D'upon D.
Suutuntumaltaan Randonneur kataja on kohtalaisen täyteläinen ja kuiva. Juotavuus on varsin passelia, joten ollaan oikeiden asioiden äärellä.
BH tekee varsin maistuvaa työtä. Jos viime vuotinen IPA ei aivan osunut maaliin, niin nyt irtoavat jo tolpatkin, niin hyvin se osuu. Hinta on suolainen, litrahinta pompsahti viimevuotiseen olueen verrattuna yli kuusi euroa. Ja silti sitä veroa ja katetta pitäisi saada lisää.. Ei, ei, ei. Verotus alas ja panimoille enempi katetta tehdä näitä tuotteita. Se olisi kulttuuria, vaan ei tähän talebanialbaniassa. Nojoo, hyvää olutta kyllä, Alkon ja BH:n ikäväksi, kotona valmistuu valitettavasti aivan yhtä laadukasta Saisonia. Harkitsen silti lisäpullon ostoa kesää varten, mikäli kesävalikoima on täynnä Neuzeller-Svaneke-St. Feuillien settiä.
Pisteet:
Tuoksu: 8/10, Ulkonäkö: 3/5, Maku: 8/10, Suutuntuma: 4/5, Yleisvaikutelma: 15/20, Yhteensä: 38/50       
 

   

Alkon pienpanimo oluet 3: Malmgård Huvila Oak Porter

Malmgårdin kartano/malmgård.fi

Oluen speksit:

Mikä: Malmgård Huvila Oak Porter, Portteri, Suomi
Mistä: Alko
Hinta: 5,09€/0,5l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 7%, Katkerot: 50ebu ja Väri: 222ebc   
Nippelitietoa: Panimo siirtyi Malmgårdin kartanon tiloihin 2009 Panimoravintola Huvilan tiloista. Tunnetaan erityisesti maitokauppapuolen Dinkel ja Blond Ale oluistaan. Oak Porterin mallaspohja on samaa perustaa, kuin X-porterin. Humaloinnissa on pientä eroa, lisäksi tämä on kypsytetty tammilastujen kera.


Ja uutta tekstiä ulos. Näin nämä vapaapäivät kuluvat, tissutellessa. Tänään lasissa Malmgårdin panimon tuorein tuotos Oak Porter. Kyseessä on tietysti pitkälti sama olut, kuin viime vuoden pienpanimo katsauksessa mukana ollut, aina maittava, X-Porter. Tälle vuodelle pyttyyn on lisätty tammilastua ja kuulemma humalointiakin hieman viilattu. Lähtökohdat ovat varsin passelit ja kun panimon laatu on muutenkin kiven kovaa on odotus sen verta tapissa, että mennään asiaan.

Ulkoisesti lähes musta olut, joka jättää päälleen reilusti vaahtoa. Pitsiä jää lasiin ja vaahtokin on kohtalaisen kestävän oloinen.
Tuoksutellessa ensimmäisenä nenään ryöpsähtää pehmeää kahvista paahteisuutta ja suolaista lakritsaa. Tammisuus on selvästi esillä kevyellä bourbonmaisella otteella, en muista oliko lastut liotettu vai ei, mutta tammi taitaa olla rapakon takaa? Asiaan->
Taustalla on hennosti vaniljaa ja tummaa suklaata. Alkoholi käy lämmittämässä nenää, mutta ei häiritsevästi. Varsin upean tasapainoinen tuoksultaan. Olisipa hienoa nähdä tästä Imperial versio vahvempana.
Maku on miellyttävän kompleksinen ja tasapainoisella tavalla "sekoittunut". Mokkainen paahteisuus leikkii kielen päällä tumman karamellisuuden kera. Tummaa suklaata tuodaan pöytään, mutta tammisuus riisuu aseista. Keveitä bourbon vaikutteita, vaniljaa ja puuta. Jälkimaussa katkerot kuivaavat suuta hieman.
Suutuntuma on nippanappa kohtalaisen täyteläinen, pieni vetinen ohuus kiusaa muuten upeaa runkoa, kuin brasilialainen bikinimalli skandinaavisella lättä"pyllyllä".
Malmgård tekee jälleen varsin hyvää työtä ja kyllä tässä Oak Porterissa on ainesta kotimaisten oluiden top kymppiin. Rungon ohuudesta huolimatta kyllä tästä hyvä fiilis jää ja pullon juovoaa ihan mieluisasti milloin vain.
Pisteet:
Tuoksu: 8/10, Ulkonäkö: 4/5, Maku: 8/10, Suutuntuma: 4/5, Yleisvaikutelma: 15/20, Yhteensä: 39/50
  

Alkon pienpanimo oluet '13: Suomenlinnan Zander Winter Ale

Oluen speksit:

Mikä: Suomenlinnan Zander Winter Ale, English Strong Ale, Suomi
Mistä: Alko
Hinta: 4,56€/0,5l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 6,2%, Katkerot: 54ebu ja Väri: 40ebc
Nippelitietoa:   V. 1995 perustetun Suomenlinnan panimon Zander saa nimensä tietysti samannimisestä Bastionista, jossa on aina liehunut linnakkeen lippu. Humalapuolelta: NZ Pacific Gem, NZ Pacific Jade ja NZ Motueka. Mausteina: pomeranssi ja appelsiininkuori.

Alkon pienpanimo olut seikkailu jatkuu Itämeren pärskeissä kohti pientä/suurta Suomenlinnaa. Nörttilasieni lävitse oluen speksit ovat vallan kiintoisat: Uuden Seelannin humalaa ja klassisia witbier mausteita. Mallaspohjakin kuullostaa varsin maukkaalle: Pale ale-, wiener-, suklaa- ja  karamellimallasta sekä kauraa. 
Kolikon toisella puolella minulle irvistää sana: English Strong Ale, joka ei yleensä minulle osu, eikä uppoa. Kiintoisa keitos joka tapauksessa, ristiriita herättää mielenkiintoni. Tämä meinaan meinasi jäädä alunperin hyllyyn, mutta.. liha on heikkoa.  
Samalla reissulla  katselin muuten hetken erästä fallosmaista tuotetta. Kaksi oli hyllyssä pystyssä odottamassa ottajaansa. Teki mieli ja pahasti. Myönnän himoavani salaa noita järkälemäisiä mustia herkkuja. Katsahdin kuitenkin varovasti alaspäin ja laitoin käteni housuihin ja puristin kovaa korttiani. "Ei, ei, ei". Oli pakko kääntyä pahoin voiden ympäri ja jättää nämä kaksi tummaa odottamaan heikompaa, tai varakkaampaa. Seuraavaksi ajattelin ryhmäsessiota, se on yllättävän mielekästä ja koitin venäläiseen tapaan muodostaa troikan; ei onnistunut edes Itäisessä Suomessa, kenties ovat etelämmässä jo tottuneet näihin kaikenmaailman "hunajakipon" jakajiin. 
Sinne jäivät..Brooklyn Black Opsit.
Ettei mene liian rattoisaksi, niin mennään asiaan.

  Ja olutta lasiin. Ulkoisesti oikein kaunis. Syvän kuparinpunertava olut varsin kelvollisella ja melko kestävällä vaahdolla. 
Tuoksu on aluksi melko "brittihedelmäinen" ja marjainen. Seuraavaksi aistin appelsiininkuorta ja hennosti karamellisuutta. Sitrusta ja hyvin kevyttä yrttistä mausteisuutta. Taustalla hennosti metallisuutta ja pähkinää. Ei hassumpi. Puhdas, tasapainoinen ja hyvin tyylilleen uskollinen. Silti ei säväytä.
Maku on katkeranmakeaa ilolientä alusta loppuun. Makeahkoa karamellis-pähkinäistä maltaisuutta. Yrttisen ruohoisaa humalaa keveän sitrusmaisin vivahtein. Tämä taittuu appelsiinimarmeladimaiseen ja hennon mausteiseen loppuun, jota katkerot kutittelevat. Jälkimaku on katkeran pähkinäinen. Maku on myös varsin tasapainoinen ja omalla tavallaan varsin maukas olut. Hyvää työtä kyllä. Vaan kun ei säväytä, kuten alussa ounastelinkin "just not my style of ale".

 Suutuntuma on keskitäyteläinen, varsin hyvä juotavuudeltaan ja jopa melko pehmeä.
Zander Winter Ale on jälleen onnistunut tuote Suokilta, mutta..En sano, että pitäisi olla se rekkalasti humalaa tässä(kin), vaan tämä on juuri sellainen olut jonka ainoa "oikea" tarjoilu tapa on caskista pumpattuna ja pubissa. Suosittelen harrastajille ja brittioluiden ystäville.

 Pisteet:
Tuoksu: 7/10, Ulkonäkö: 4/5, Maku: 7/10, Suutuntuma: 3/5, Yleisvaikutelma: 14/20, Yhteensä: 35/50
  

Alkon pienpanimo oluet '13: Teerenpeli Vehnäväinö & Stadin American Saison

Hyvää perjantaita ja alkavaa viikonloppua. Tänään pureudumme jälleen Alkon pienpanimo saaliiseen kahden hyvin erilaisen oluen voimin. Lasissa käväisivät Teerenpelin weizenbock Vehnäväinö, sekä StaPan American Saison. Maistuiko kumpikaan ja jos maistui, niin miksi? Aloitetaanpa perinteisemmästä suunnasta ja Lahden Teerenpelistä.

Oluen speksit:

Mikä: Teerenpeli Vehnäväinö, Weizenbock, Suomi
Mistä: Alko
Hinta: 3,98€/0,33l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 6%, Katkerot: 27ebu ja Väri: 77ebc 
Nippelitietoa:  Teerenpeli on v. 1995 perustettu panimoravintola. Tätä nykyä ravintoloita on jo muutamassa kaupungissa ja tuotteita niin maitokaupoissa, kuin Alkossakin. Tunnetuimpina tuotteina varmaankin: Onnenpekka, Laiskajaakko, sekä Lempi siiderit. Vehnäväinön raaka-aineista mainitaan: pils, vehnä, cara pale-maltaat, sekä Green Bullet humala.

Teerenpeliä taas kerran lasissa. Olen viimeisen vuoden aikana taitanut käydä Lahden ravintolassa enemmän kuin muuten elämäni aikana. Tähänkin on hyvin yksinkertainen syy. Mustialan olutkurssilta kotiinpäin tullessa sunnuntai iltana minulla on muutama tunti aikaa ennen bussin lähtöä Haminan suuntaan ja Metro on sunnuntait kiinni. No Lahdessa on valikoima kovin suppea, joten Teerenpeli on aina oiva ratkaisu. Pidän kovasti ravintolan lounge tyylisestä ja rennon modernista ilmapiiristä, vaikkakin toisinaan vanhoissa nuhjuisissa kuppiloissa on enempi tunnelmaa ja ajan tuomaa patinaa. 
Vehnäväinö ei ole ilmeisesti aivan uusi tuote, mutta koska se on maistamatta, niin lasiin vaan.

Olut on ulkoisesti samean ruskeanpunainen olut, joka hiivat sekaan kaadettuna näyttää hieman jätevedeltä. Vaahto on harmikseni turhan nopeasti leviävä. Tuoksupuoli on yllättävän lattea. Keveästi banaanisuutta, neilikkaa ja makeutta, sekä hieman sahtimaista vierteisyyttä pullahiivamaisen aromin kera. Ei huono, mutta kyllä tuoksu voisi olla vahvempikin. 
 Maussa on aluksi leipäistä maltaisuutta jyväisen vehnäisyyden lisäksi. Hiivaista mausteisuutta ja aavistus banaania taka-alalla. Jälkimaku on ovelasti happaman kuiva, katkerokin maistuu hennosti lävitse tuoden hieman uutta ulottuvuutta. 
Suutuntuma on keskitäyteläinen, pistävän hiilihappoinen ja kohtalaisen helpohkosti juotava.
 Teerenpeliltä ei aivan nappisuoritusta tällä suorituksella, joskin täysin juotava olut. Muistikuvien mukaan panimon "normihefe" oli tätä vahvempaa versiota parempi.
Pisteet:
Tuoksu(1-10): 6, Ulkonäkö(1-5): 3, Maku(1-10): 7, Suutuntuma(1-5): 3, Yleisvaikutelma(1-20): 13 -> Yhteensä: 32/50    


Seuraavaksi etelämmäs ja Stadin Panimon jenkkihumaloidun Saisonin pariin.

Oluen speksit:

Mikä: Stadin American Saison, Saison, Suomi
Mistä: Alko
Hinta: n. 5,03€/0,33l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 6,5%, katkero: 41ebu ja väri: 26ebc.
Nippelitietoa: StaPa on v.1999 perustettu Helsinkiläinen pienpanimo, jonka tuotteista: American Barleywine, Ultimator ja ESB ovat parhaillaan Alkon hyllyissä.
Tässä Saisonissa on käytetty perinteistä Saison-hiivaa ja Brettaa.


Jaahas. Amerikanhumalaa, brettaa ja saison-hiivaa. Kuullostaa aivan minun juomaltani, eikö?
Väärin. Toistaiseksi en ole juonut yhtään oikeasti hyvää jenkkihumaloitua olutta bretalla. Yleensä sitrusmaiset aromit jäävät täysin tämän villihiivan aromien alle, jolloin en voi miettiä, kuin "Awww..What a waste". Pahin esimerkki oli mielestäni Edissä juotu All-Brett Citra IPA.
Toisaalta taas konsepti on ajatustasolla todella viehättävä. Ja jälleen viime vkl juodut Mikkellerin hiivasarjan Saison ja Brettanomyces Lambicus eivät aivan kolahtaneet. Suurella kiinnostuksella käymme siis tähän StaPan tuotteeseen.

Ulkoisesti kaunis meripihkan värinen oranssiin taittuva olut paksulla ja kestävällä vaahdolla.
 Tuoksussa Saisonista tuttua mausteista pippurisuutta ja maanläheisyyttä. Aavistus raikasta kukkaketoa. Ilmeisesti bretta tuo tähän happamahkoa tuoksua. Jenkkihumala jää alle kevyellä greippisellä otteellaan. Taustalla hieman mäntysuopaa, vihannesta ja alkoholia.
Keskiraikas, monipuolinen tuoksu. Sama vika tosin tässäkin, kuin muissa ämericänhöps feat. bretta viritelmissä; tavallaan tykkää ja silti ajattelee koko ajan onko tämä enemmän kuin osiensa summa, vai vähemmän?
 Maku alkaa piristävästi raikkaan sitrusmaisen greippisellä otteella ja tuo selvästi tätä hetkellisesti lähemmäs jotakin APA/IPA maailmaa. Hiivat saavat kuitenkin heti yliotteen ja paukuttavat tauluun hedelmäestereitä, mausteita ja happamuutta. Jälkimaussa havuisaa humalaisuutta, joka yhtyy kielenpäällä häivähtävään karamellisuuteen kadoten katkeron keveään puraisuun.
Makupuoli on paljon paremmin kohdallaan, kuin tuoksu joka on hieman irrallaan.
Suutuntumaltaan olut pyörii keskitäyteläisen ja kohtalaisentäyteläisen välimaastossa. Kuivahko olut sopivalla hiilihappoisuudella ja juotavuus on keskitasoa.
 Stadin puolella on selvästi ollut kunnianhimoa ja yritystä tätä keittoa kohtaan ja itse pidän tätä lähtökohtiin nähden varsin onnistuneena risteytyksenä. Olisi kiintoisa juoda tästä myös "mannermaisittain" humaloitu versio, sekä versio ilman brettaa. Tuoksun kun unohdan, niin maku on varsin kohdallaan, perverssisti kiinnostaisi ikäännyttää yhtä pulloa?
Pisteet:
Tuoksu(1-10): 7, Ulkonäkö(1-5): 4, Maku(1-10): 8, Suutuntuma(1-5): 4, Yleisvaikutelma(1-20): 15 -> Yhteensä: 38/50