Olutarvioissa: Great Divide Espresso Oak Aged Yeti

 Oluen speksit:

Mikä: Great Divide Espresso Oak Aged Yeti, Imperial Stout, USA
Mistä: "Ulkomailta"
Hinta: Ei muistikuvia
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 9,5%,  katkerosta ja väristä ei arvoja.
Nippelitietoa: Denverissä majaansa pitävä Great Divide on täälläpäin vain harrastajien keskuudessa tunnettu panimo. Tuotteista Yeti, Titan IPA ja Hercules DIPA lienevät tunnetuimmat. Tämäkin panimo juontaa juurensa "kotipanemiseen" ja on perustettu v.1994. Espresso Oak versiossa Yetiin on lisätty paikallista Espressoa ja lisäksi olut on joko kypsytetty tynnyrissä, tai tammilastu/kuutio yhdistelmällä.

Vesilukon hiljaista pulputusta katsellessa tulee herkästi janoiseksi. Muistin kaapin perällä makailevan vähemmän karvaisen Coloradolaisen lumimiehen. Viimeksi nautiskelimme toistemme seurasta elokuussa 2011. Siinä tarinoidessamme huomioni kiinnittyi taustalta tulevaan vielä suurempaan murinaan. Silloin hoksasin, että sielä kellarin pimeimmässä nurkassa lymyili jo vuosi sitten parhaat päivänsä nähnyt Espresso Oak Aged Yeti. No tämähän piti välittömästi ottaa hellempään huomaan. Ensin oli kuitenkin moitittava varastokirjanpitäjää moisesta töppäyksestä ja antaa heti perään reilu palkankorotus etevästä kypsytys työstä.
Tänään on monsteri taas lasissa erittäin kiintoisalla variaatiolla. Erityisesti jenkit ja muutama nimeltämainitsematon juuttipanimo suorastaan hekumoivat näiden tynnyriversioiden perään, vaikka harva Barrel Aged versio normiolutta ylittääkin. Silti useat ovat ihan onnistuneita tuotteita. Tällä kertaa itseäni enemmän huolettaa tuo espresso.. Tähän päivään mennessä en ole juonut yhtään kahviolutta, joka olisi kahvin vuoksi selvästi parempaa, päinvastoin. Kahvi tuntuu tuovan yleensä tunkkaisaa huoltoasemapaahtoa ja pannunpohjaa olueen. Kuitenkin Yeti kyseessä, yksi parhaimpia Imperial Stoutteja omissa papereissani ainakin. Joten korkkia repimään ja päästämään lumimies valloilleen, Yeti here I come.

 Ja lasiini valuu paksua moottoriöljyä. Mustaa kultaa maitokaakaoisella vaahdolla, joka on muuten pahuksen kestävä. Herkullinen ulkonäkö houkuttaa maistamaan.
Tuoksutellessa havaitsee selvästi tavallisesta Yetistä tutun reilusti paahteisen lakritsaisuuden ja puumaisen humalan. Jyhkeä maltaisuus suorastaan marssii saappaat tummaa suklaata kopisten nenään heilutellen kahvinpapuja perässään, vaikka takaisin ei ole enää asiaa. Tammisuus jää vaniljan kera hieman paitsioansaan muun osaston jyrätessä.
Maku on selvästi kahvisempi, kuin perus Yeti. Kunniaksi on kyllä sanottava, että tällä kertaa kahvisuus on sopivasti aisoissa. Tässä edes auttaa muutenkin karun jyhkeä makumaisema Tex Willereineen, nuotionpohjineen ja ruudin tuoksuineen. Niin jykevää on maltaisuus. Samalla voi reilusti sanoa; paahdetta. Päälle kaadetaan vielä kahmalokaupalla mäntyisen puumaista humalaa ja hieman suolaista lakritsaa.
Suklaisuus suorastaan nauraa Fazerin siniselle ja Taloussuklaalle, tämä on katkeran suloista 80+% luokkaa.
Suutuntumaan tullessa on varmaan turha korostaa, mutta korostaisin tämän olevan melko jyhkeää. Silti juotavuus on yllättävän smoothia muuten pehmeän ja hennosti kermaisen ja öljyisen rakenteen ansiosta. Hiilihapot ovat arvatenkin melko alhaiset.(toim. huom).
Great Divide Espresso Oak Aged Yeti on enemmän kuin osiensa summa. Se on ensimmäinen toimiva "kahviolut" itselleni. Muuten en näe tämän poikkeavan mitenkään radikaalisti normaalista Yetistä. Tämä on itseasiassa varsin hyvä asia. Nimittäin selvästi heikompi suoritus olisi todennäköisesti ja toivottavasti lytätty jo panimolla. Jos tämä olisi selvästi parempi, kuin perusversio, niin ainakin meillä naisväki katsoisi pahasti meikäläisen kiemurrellessa yksin pöydän äärellä (saati pubissa), maisteluvihkon ääressä ja kokiessa melkoista orgasmien ilotulitusta suussaan.
Good beer, no shit.
Pisteet:
Tuoksu: 9/10, Ulkonäkö: 4/5, Maku: 9/10, Suutuntuma: 4/5, Yleisvaikutelma: 16/20, Yhteensä: 42/50