Omasta Panimosta: Imperial Black Ale

Oluen speksit:

Mikä: Kouvostoliiton Imperial Black Ale, "Black DIPA", Suomi
Mistä: Kotoa
Hinta: n. 2€/l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 9,9%,  katkero: 90ebu ja väri: 122ebc .
Nippelitietoa: Humalina mm. Citra, Nelson Sauvin ja Columbus, maltaita, vettä S05 hiivaa ja sokeria.



Huge as a Star Destroyer and massive as a black hole. Marraskuussa pantu järkälemäinen yritys tuottaa jotain massiivista, aivan pimeää ja tyyleihin kuulumatonta on viimein esittelyssä.
Kyseessä on tietysti kotona pantu erä, jonka prosessi oli yhtä salainen ja massiivinen, kuin tapaukset JFK, Roswell, D-Day, jne. Salaisempi kuin Brooklynin Black Ops. Jotkut sanovat, että tämä piti vuotaa verkkoon, mutta kamerat ja muut sähkölaitteet pimentyivät prosessin aikana. Samat lähteet kertovat, että edes wikileaks ei osannut paikalle ja että naapurustossa leijui koko tapahtuman ajan mystinen maltaan tuoksu. Puheita riittää kylmäfuusiosta aina tähtien välisen matkustamisen keksimiseen. Olen kuullut myös sitkeän huhun, että olutta olisi tarjottu jossakin Kanta-Hämeen intiaanimailla erään olutkurssipäivän iltana. Valitettavasti kukaan ei ole jäänyt vahvistamaan huhuja.
Totuus on silti kolmiteräinen miekka ja nyt se on edessämme. 

 Ulkoiselta olemukseltaan syvän mustaa ja paksuhkoa nestettä, joka jättää päälleen tiiviin ja kermaisen vaahdon.
Tuoksussa todella reipas yhdistelmä aromeita. Trooppinen hedelmä lyö kättä puumaisen havuisuuden kanssa. Hedelmäisen persikkaisia estereitä, sitrusta ja tukeva paahdettu maltaisuus liukuvat tummaan suklaaseen. Vahva ja kompleksinen tuoksu, silti harmonia on hämmentävän hyvällä tasolla.
Maussa jyhkeästi maltaisuutta, paahdetta ja suklaata. Hieman lakritsaa taustalla. Humalointi on melko tukevaa ja tuoksun kaltaista. Trooppinen hedelmä hieman alla, greippiä ja mäntyistä havuisuutta riittää. Jälkimaku on yllättävän smoothia. Katkerot purevat, mutta eivät karkeasti.
Suutuntuma on kohtalaisen täyteläistä, alkoholi pysyy piilossa, juotavuus pysyy sopivan karbonaation ansiosta vallan passelilla tasolla.
Ylipäänsä väistää suurimmat DIPA murheet. Runko on tukeva, muttei liimainen, tai liian makea ja humalointi ei tunnu päälle liimatulta. Varsin maistuvaa ja kiistämättä yksi parhaimmista tuotoksistani.   

Olutarvioissa: Belfast Bay Lobster Ale & McGoverns Oatmeal Stout

Tänään maitokaupan uutuuksia lasissa. Kävipä eilen niin, että paikalliseen Citymarketiin oli eksynyt tukku uutuuksia. Viiden euron brittibittereiden lisäksi hyllyyn oli saapunut kaksi täysin tuntematonta jenkki olutta. Tyyleinä ilmeisesti amber ale ja oatmeal stout. Hintakin oli jäänyt selvästi alle kolmosen, joten nämä testiin ja vitosen Theakstonit, Molesit ja muut ylihintaiset jäivät hyllyyn. Aloitetaanpa eksoottisesti nimetystä Lobster Ale:sta


Oluen speksit:

Mikä: Belfast Bay Lobster Ale, Amber Ale, USA
Mistä: Maitokaupat
Hinta: 2,79€/0,355l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 4,7%,  katkerosta ja väristä ei arvoja.
Nippelitietoa: Oluet on pantu Shipyard Brewingin panimolla (RateBeerin perusteella). Oluen nimi tulee hauskasta ajatuksesta, että Mainesta kotoisin olevalla oluella pitäisi ehdottomasti olla nimi Lobster Ale.

 

Maitokauppavahvuinen Amber Ale, eikä edes "niin" kovin kallis. Uusille sessio juomille on aina paikkansa, joten mielelläni otan tämän testiin. Etiketti huokuu USA:n koilisrannikon tunnelmaa, joten aika kaataa olut lasiin.

Ulkoisesti syvän punertavanruskea olut keskitason vaahdolla, joka ei valitettavasti ole kaikkein kestävin.
Tuoksu on melko mieto. Leipäisen makeaa maltaisuutta, hiven karamellia ja hedelmäisyyttä, jonka alla vähäisesti sitrusta ja puumaisuutta. Puhdas ja virheetön, mutta kyllä tässä särmää saisi olla enemmänkin. Tasapaino toki kohdallaan, mutta tässä ei oikein saa otetta maltaasta, eikä humalasta.
Maultaan miedon karamellisen toffeinen, hennosti paahdettua maltaisuutta ja hedelmäisyyttä. Jälkimaussa kevyesti ruohoa, puuta ja rapeahko katkeron puraisu.
Ei valitettavasti aivan iske makukaan.
Suutuntuma on nippanappa keskitäyteläinen, hiilihappoja piisaa vähän liiankin kanssa ja se tekee tästä hieman pahvisen. Helppoa juotavaa kyllä.
Lobster Ale ei hauskasta nimestään huolimatta aivan osu makuhermooni. Simppeli, puhdas ja harmiton amber ale. Suosittelen aloittelijoille ja ruuan kanssa.

 Pisteet:
Tuoksu: 6/10, Ulkonäkö: 3/5, Maku: 6/10, Suutuntuma: 3/5, Yleisvaikutelma: 12/20, Yhteensä: 30/50


  Ja sitten Oatmeal Stoutin pariin..

Oluen speksit:

Mikä: Belfast Bay McGoverns Oatmeal Stout, Sweet Stout, USA
Mistä: Maitokaupat
Hinta: 2,79€/0,355l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 4,7%,  katkerosta ja väristä ei arvoja.
Nippelitietoa: Oluet on pantu Shipyard Brewingin panimolla (RateBeerin perusteella). Suomiversio on ilmeisesti lantrattu, sillä normaalisti tämän vahvuus pitäisi olla nn.6,5% tienoilla..

 Kaurapuurostouttia seuraavaksi eteen. Hinta täysin sama kuin hummerissa, joten suurella mielenkiinnolla kaadan tämän lasiini.

Ulkoisesti lähes sysimustaa olutta. Vaahto on tässäkin keskitasoa ja hajoaa varsin piakkoin lasin reunoille.
Tuoksu on hentoisesti paahteinen ja suklainen. Aavistus laktoosia ja kahvia mukana.  Hyvin simppeli, joskin varsin toimiva tuoksu. Lisää paahdetta tälle rungolle, niin oltaisiin tuhkakuppiosastolla ja tukevampi runko ajaisi tämä pois maitokaupasta, joten kompromissina ihan osuva.
Maku on melko paahteisen kuivahko, laktoosinen ja maitosuklainen.  Kahvisuutta ja keveä humalointi kuivaavat loputkin mausta, eikä kevyehkö makeus pääse auttamaan asiassa, sillä runkoahan tämäkin kaipaisi  lisää. 
Suutuntumaltaan keskitäyteläinen, helpohkosti juotava olut. 
McGovern ei ole hassumpi maitokauppastout. Vaikea tyyli näin matalille vitamiinitasoille, mutta yritykseksi varsin juotava. Toimii, vähemmän yllättäen, suklaan kaverina kivasti.

 Pisteet:
Tuoksu: 7/10, Ulkonäkö: 3/5, Maku: 7/10, Suutuntuma: 3/5, Yleisvaikutelma: 13/20, Yhteensä: 33/50
   

Yhteenvetona: Hintaansa nähden molemmat onnistuvat tyylissään ja alkoholiraja huomioiden varsin tyydyttävästi. Ei huippua, mutta varmaa sessiotavaraa.

Olutarvioissa: AleSmith Wee Heavy

Oluen speksit:

Mikä: AleSmith Wee Heavy, Scotch Ale, USA
Mistä: "Ulkomailta"/Alko Arkadia
Hinta: Arkadian Alkossa suolaiseen: 24,7€/0,75l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 10%,  katkero: 24ebu ja väri: 124ebc.
Nippelitietoa: AleSmith on 1995 perustettu San Diegosta kotoisin oleva panimo. Tuotteet ovat harrastajapiireissä suosittuja ja kotimaan markkinoille tämän lisäksi ovat eksyneet mm. Arkadiaan AleSmith IPA. 



Lauantaita kaikille. Tänään lasissa skottilaisperäinen olut yhdeltä harrastajien suosikki panimoilta rapakon takaa. AleSmih Wee Heavy on klassinen esimerkki, kuinka jenkkipanimot haluavat tehdä oluistaan alkuperäistä isompia, eikä pelkästään pullokoon puolesta. Tavallisesti Wee Heavy on raskain skottialeista noin 7% rungollaan. Tällä kertaa alkoholia on saatu 10% verran. Mallaspohja melko perinteistä Maris Otteria ja paahdettua ohraa. Tyypillisesti tämän tyylin oluet ovat myös hieman makeita ja tällöin oluita on "kattilakaramellisoitu". Lyhyesti: Vierrettä on keitetty kasaan reilusti, jolloin vierre paitsi konsentroituu, tapahtuu myös  melkoisesti mailard reaktioita ja sokereiden karamellisoitumista.
 Wee Heavy on siis periaatteessa yksinkertainen olut, mutta yleensä nämä ovat olleet pahuksen maistuvia ja talveen sopivia.
Ei siis muuta kuin käärepaperia kaulasta pois ja olutta lasiin.

  Lasiin kaatuu tummaa punertavanruskeaa olutta jättäen päälleen hennon keskikokoisen vaahdon. 
Tuoksu on reilusti maltainen, keskimakea ja hieman melassinen. Aavistus tummaa suklaata ja kahvia taustalla. Kevyt savuisen viskinen vivahde käy nenässä tummien hedelmien kera lopussa. Monimuotoinen, kohtalaisen vahva tuoksu joka selvästi paranee oluen lämmetessä hitaasti kohti huonelämpöä.
 Maussa maltaisuus dominoi tätä olutta aivan selkeästi. Todella tukevan mämmisesti itseasiassa. Kevyesti luumuisaa kuivattua hedelmäisyyttä ja tummaa suklaata. Paahteisuus on varsin sopivassa tasapainossa ja syö pahimman makeuden pois ja tuo, suklaan lisäksi, hennosti kahvia tähän pakettiin. Jälkimaussa kevyesti savuisuutta, joka lienee paahdetusta ohrasta peräisin?
Suutuntuma on todella tukeva, alkoholi lämmittää alla ja juotavuus on yllättävän kohdillaan näin jyhkeäksi tuotteeksi.
AleSmithin versio Wee Heavysta on yllättävän klassinen. Säkkipilliyhtyeestä ei tullut norjalaista kirkonpolttometallia soittavaa pumppua tällä kertaa, vaan olut osuu tyyliin ja juuret eivät huku. Kokonaisuutena vallan miellyttävä ja melko upea olut, joskaan ei millään Alkon tarjoaman hinnan väärti.  
 Pisteet:
Tuoksu: 9/10, Ulkonäkö: 4/5, Maku: 8/10, Suutuntuma: 4/5, Yleisvaikutelma: 16/20, Yhteensä: 41/50
 

PanoPäivänSatoa: Luostariolutta

Mäskin ph:n tsekkaus

Viime vkl mennä pärähti Mustialassa viimeisten oluen valmistuksen teoria tuntien parissa. Oli hienoa kuulla lauantaina (nukuttuani 3,5h), että sunnuntaina on tentti.. No ei siinä enään illalla lukeminen auttanut, vaan keskityttiin olennaiseen, eli mallasjuomien maisteluun; omien ja muutaman Alkosta poistetun pullon voimin. Nokian herrasväki oli tuonut taas lavan näytteitä mukanaan, joten ilta eteni rattoisasti. Tentti oli jopa ilman lukemista onnekseni sen verran helpohko, että ehkä tästä lävitse päästään.
Kotiin päästyäni olikin edessä omat projektini ja yksi niistä oli käyttää helmikuussa vanhaksi menevä wlp500 Trappist hiiva pois.
Edellinen kerta, kun olen pannut (tumman) vahvemman belgityylisen ajoittuu jouluun 2009. Joten nyt oli korkea aika laittaa kaapu päälle, värjätä panimon ikkunat täyteen lasimaalauksia ja heittää Bad Religionin vanha c-kasetti sisään.
Speksien puolesta lähdin hakemaan jotakin R8/Chimay Blue maailmaa, tai näin ainakin toivon.

Toisin kuin v. 2009 olen ehkä oppinut ettei kannata 8% Special B:tä laittaa reseptiin.. Luumuista ja makeaa se oli vieläkin, kun viimeisen tuon erän pullon mennä kesänä join.
No startteri tuli tietysti hiivalle tehtyä ja panohommiin päästyäni resepti näytti tältä:

2,4kg pale ale

0,5kg pils (tätä piti olla 1,5kg jäljellä, no ei ollut...)

175g Caramünich

150g vehnä

125g Aromatic

80g Special B

200g taloussokeri

225ml kandisiirappi

28g Hallertauer Mittelfrüeh @ 60min

8g Hallertauer Mittelfrüeh @ 5min

1 Tähtianis @ 30min

Wlp 500 Trappist ale

Tavoitteena päästä sinne 8,5% tietämille noin 25ebun voimin. Erän koko on 11l ja OG 1.083.

Vierteen siivilöintiä

Mäskäsin perinteisesti kylmälaukku "kosmotun" hässäkässäni yksivaiheinfuusiolla 67c, joskin ulosmäskätessä lisäsin osan huuhteluvedestä ja nostin lämpötilan 76c.

Vierrettä keitin 90min ja sain koko kämpän täyteen vesihöyryä, näemmä liesikupu ei taas vaihteeksi vetänyt juuri yhtään. Fiksuna avasin ikkunaa ja parvekkeen ovea, mutta... Arvatkaa muistinko kuivata parvekkeen laseja missään välissä? No hienossa huurussa ovat edelleen.

Jäähdytin vierteen sinne 17c kulmille ja siivilöin humalan jämät ja muun sakan pois.

Pönttöön päätyi siis 11l vierrettä. Hiiva perään, kansi kiinni ja kuulemiin. Nyt poika putputtaa rauhallisesti vaatehuoneessa ja vesilukko puskee melko belgimäisiä käymisaromeja ulos. 

Tulee hellalle, ei tule hellalle, tulee, ei tule..

 Ylipäänsä homma meni kivuttomasti ilman suurempia sähläilyjä. Vierre maistui ennen hiivausta varsin mainiolle, joten nyt odotukset ovat kohdillaan ja hiiva tekee taikojaan. Palaamme astialle, kunhan olut joskus kypsyy (ensi talvena?).

Olutarvioissa: Great Divide Espresso Oak Aged Yeti

 Oluen speksit:

Mikä: Great Divide Espresso Oak Aged Yeti, Imperial Stout, USA
Mistä: "Ulkomailta"
Hinta: Ei muistikuvia
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 9,5%,  katkerosta ja väristä ei arvoja.
Nippelitietoa: Denverissä majaansa pitävä Great Divide on täälläpäin vain harrastajien keskuudessa tunnettu panimo. Tuotteista Yeti, Titan IPA ja Hercules DIPA lienevät tunnetuimmat. Tämäkin panimo juontaa juurensa "kotipanemiseen" ja on perustettu v.1994. Espresso Oak versiossa Yetiin on lisätty paikallista Espressoa ja lisäksi olut on joko kypsytetty tynnyrissä, tai tammilastu/kuutio yhdistelmällä.

Vesilukon hiljaista pulputusta katsellessa tulee herkästi janoiseksi. Muistin kaapin perällä makailevan vähemmän karvaisen Coloradolaisen lumimiehen. Viimeksi nautiskelimme toistemme seurasta elokuussa 2011. Siinä tarinoidessamme huomioni kiinnittyi taustalta tulevaan vielä suurempaan murinaan. Silloin hoksasin, että sielä kellarin pimeimmässä nurkassa lymyili jo vuosi sitten parhaat päivänsä nähnyt Espresso Oak Aged Yeti. No tämähän piti välittömästi ottaa hellempään huomaan. Ensin oli kuitenkin moitittava varastokirjanpitäjää moisesta töppäyksestä ja antaa heti perään reilu palkankorotus etevästä kypsytys työstä.
Tänään on monsteri taas lasissa erittäin kiintoisalla variaatiolla. Erityisesti jenkit ja muutama nimeltämainitsematon juuttipanimo suorastaan hekumoivat näiden tynnyriversioiden perään, vaikka harva Barrel Aged versio normiolutta ylittääkin. Silti useat ovat ihan onnistuneita tuotteita. Tällä kertaa itseäni enemmän huolettaa tuo espresso.. Tähän päivään mennessä en ole juonut yhtään kahviolutta, joka olisi kahvin vuoksi selvästi parempaa, päinvastoin. Kahvi tuntuu tuovan yleensä tunkkaisaa huoltoasemapaahtoa ja pannunpohjaa olueen. Kuitenkin Yeti kyseessä, yksi parhaimpia Imperial Stoutteja omissa papereissani ainakin. Joten korkkia repimään ja päästämään lumimies valloilleen, Yeti here I come.

 Ja lasiini valuu paksua moottoriöljyä. Mustaa kultaa maitokaakaoisella vaahdolla, joka on muuten pahuksen kestävä. Herkullinen ulkonäkö houkuttaa maistamaan.
Tuoksutellessa havaitsee selvästi tavallisesta Yetistä tutun reilusti paahteisen lakritsaisuuden ja puumaisen humalan. Jyhkeä maltaisuus suorastaan marssii saappaat tummaa suklaata kopisten nenään heilutellen kahvinpapuja perässään, vaikka takaisin ei ole enää asiaa. Tammisuus jää vaniljan kera hieman paitsioansaan muun osaston jyrätessä.
Maku on selvästi kahvisempi, kuin perus Yeti. Kunniaksi on kyllä sanottava, että tällä kertaa kahvisuus on sopivasti aisoissa. Tässä edes auttaa muutenkin karun jyhkeä makumaisema Tex Willereineen, nuotionpohjineen ja ruudin tuoksuineen. Niin jykevää on maltaisuus. Samalla voi reilusti sanoa; paahdetta. Päälle kaadetaan vielä kahmalokaupalla mäntyisen puumaista humalaa ja hieman suolaista lakritsaa.
Suklaisuus suorastaan nauraa Fazerin siniselle ja Taloussuklaalle, tämä on katkeran suloista 80+% luokkaa.
Suutuntumaan tullessa on varmaan turha korostaa, mutta korostaisin tämän olevan melko jyhkeää. Silti juotavuus on yllättävän smoothia muuten pehmeän ja hennosti kermaisen ja öljyisen rakenteen ansiosta. Hiilihapot ovat arvatenkin melko alhaiset.(toim. huom).
Great Divide Espresso Oak Aged Yeti on enemmän kuin osiensa summa. Se on ensimmäinen toimiva "kahviolut" itselleni. Muuten en näe tämän poikkeavan mitenkään radikaalisti normaalista Yetistä. Tämä on itseasiassa varsin hyvä asia. Nimittäin selvästi heikompi suoritus olisi todennäköisesti ja toivottavasti lytätty jo panimolla. Jos tämä olisi selvästi parempi, kuin perusversio, niin ainakin meillä naisväki katsoisi pahasti meikäläisen kiemurrellessa yksin pöydän äärellä (saati pubissa), maisteluvihkon ääressä ja kokiessa melkoista orgasmien ilotulitusta suussaan.
Good beer, no shit.
Pisteet:
Tuoksu: 9/10, Ulkonäkö: 4/5, Maku: 9/10, Suutuntuma: 4/5, Yleisvaikutelma: 16/20, Yhteensä: 42/50

PanoPäivänSatoa: Ruis Pale Ale

Hyvää yötä ja huomenta, sekä hyvää alkanutta vuotta.
Tänään tuli aloitettua vuoden repertuaari panopäivän merkeissä. Alkuperäisenä ideana oli käyttää pussin pohjilta jämä maltaita ja jämähumalaa. Harvinaista kyllä tämä päätös piti loppuun asti, enkä kajonnut muihin, vaikka kuinka poltteli korkata vielä uusikin pussi Citraa ja lisätä hieman sitä ja tätä.
Tästä piti tulla pale-ale, mutta keksin heittää ruismallasta sopivasti sekaan, joten menköön nyt Ruis Pale Alena sitten.
Mallaspohjana pale alea, noin 9% Münich ja saman verran Ruista, sekä 3% Cara60l. 
Humalapuolella yhdistelmänä: Simcoe, Amarillo, Centennial, Citra. Hiivana Wlp:n California Ale V.

Mäskiä huuhteluveden kera

Laskennallisesti n. 5,9% alkoholia, 48ebua ja väri noin 17ebc.
Prosessi meni kasvukivuttomasti, joskin hieman ihmettelin että 100g Citra pussista olin käyttänyt 70g ja pussista oli jäljellä vain 15g. Joko olen tietämättäni tuhlannut kallisarvoisia raaka-aineita, tai Humlen puolella on humalaa pussittaessa reilusti kustu silmään ja laskettu pussin paino mukaan tuohon 100g määrään.

Mäskäsin: 67asteessa 1,5h, ulosmäskäys 76c ja huuhtelu perään. Vettä käsittelin jälleen hieman, jotta sain ph:n halutulle tasolle. Vierrettä keitin 90min, humalointi intervallilla: FWH, 60min, 10min, 5min ja 0min. Todennäköisesti kuivahumaloin vielä Citralla ja ehkä Simcoella tämän. Alla vielä hieman kuvia.
Astiaan päätyi 11l OG 1.060 vierrettä, maku vallan passeli, joten nyt on hyvä hetki korkata pullo kotiolutta, kippis.

Vierteen laskua ja "Ensivierrehumalointia"

Humalaa menossa kattilaan

Vierteen jäähdytystä liian suurella rosterikierukalla

Korkin kääntöpuoli Special: Karhu III

 Tänään sensuroimaton vuoro toveri kääntöpuolelle. Pahoittelen jo valmiiksi, teksti sisältää vähäisesti ohratärkkelystä.

 Moro vaan. Sain jumankekka pluvan kirjottaa kokonaisen jutun tän yhen puoljumalan blogiin mielijuomastani kautta koko ryysyrannan, eli Karhun kolmosesta. Tätä ihanaa kolmos baarinektaria on ollut janoisen kansan nautittavana vuodesta 1961 ja tää alunperin Porin hollilt löönattu brygmestarien ööli onki nykyään Keravan kollien ja muiden paikallisten jefejen panemaa bisoshoffenia. Wikipedia itseasias kertoo, et koko tää venäläisperäinen lafka on nykyään tanskalaisten viikinkien ja elefanttifirma Carlsbergin omistukses. Eli mää juon nykyään Porist peräsin olevaa olutta, jota panee venäläis-tanskalainen firma Suomes. No pienet sille ja muulle internationaalille kaupankäynnille.

Karhust on muuten monenlaisia versioitaki tarjol. On isoa nallea eli A:ta, joka on jopa kepsua parempaa, mut saatavuus on tosi nihkeää (paitti laivoil ja Tallinnasta). Tosi vaffaa, joka maistu viimeks ihan liimalle, kaikille tussinhaistelijoille vaan tiedoks. Toki myös tummaa ykköst ja ruista. In memoriam Korpisavu, ah se oli hyvää se.
Nykyää muuten kolmosta saa yybermaskuliinisessa litran purkis. Sen ku pamauttaa saunaillas pöydälle, ni hiljasta tulee. Ellei duunifrendil oo taas 80% valgeet messis. Toi tölkki on vaan äly kallis ja väljähtyy sekunnis, joten vetoomus vielä miehekkäämmän 1,25l muovipullon palauttamiseksi avoimeen ministeriöön ja sassiin, tack.

Mut nytku muistelen, ni pitihän mun jotenkii maistella tätä ja "reitata" tää. Toi reitata sana on muuten melko heteromainen, straightata. Joo asiaan ja aasiaan.
En oikein jaksanu miettiä mitään adjektiivilistaa, vaan otin tollasen kuvan, se kertoo mun mielipiteen.

Nonii. Yleensä mä juon nää suoraa tölkist, tai pullost, mut lupasin kaataa lasiin. Sori oli vaa joku lapparin kämänen kirppislasi?. Kivan ureankeltanen bisse sopival vaahdol. Joo se hajoo hetkes, I know.
Tuoksu...kuka näitä haistelee? Jääkylmänä ei tuoksu milleen, mut baaris nää saa usein ällöttävän väljähtyneenä ja lämpösinä. Joten maltaisuutta ja sellast karhunkarvaisuutta messis.
Maistuu.. Ihan v...n hyvältä. Raikast ja keveää. Ruisleipää ja rapean karkea humalointi finaalis.
Tätä naamaan ni kyllä lohkeaa. Näin ajattelee vähän turhan moni kuppilas, mut yleensä lohkeaa vaan vanhoja juopuneita täti ihmisiä, jotka alkaa jo taksis itkemään paskaa avioliittoaan ja sammuu ennen kotiovea. Joten parit Karhut tupaa, mut sitte pitää vetää skarpist ja smoothist loppuilta, sekä tarjoilla mimmeille muutamat breezerit ja kertoa parit palavat runot rakkaudest. Yleensä jeesaa, ku kertoo et soittaa skepaa tai pelaa lätkää, molempi parempi. Ai joo nii Karhu on hyvää ja sitä saa kaikkialta, kiitos S&K market, kiitos baarit, kiitos multikansalliselle panimo konsernille ja erityiskiitos Poriin tästä, ootte te aika kampraatteja edelleen. Ja kiitos sir blogistille tästä spesiaalivuorosta, tarjoan karhun seuraavaks kuppilas.