Olutarvioissa: Laitilan Kievari Barley Wine

Oluen speksit:

Mikä: Laitilan Kievari Barley Wine, Barley Wine, Suomi
Mistä: Alko
Hinta: 4,93€/0,33l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 8,3%,  katkero: 27ibu ja väri: 195ebc.
Nippelitietoa: Raaka-aineina: Pale ale-, münchner-, vehnä-, kristalli- ja suklaamaltaat. Humalana:  Nelson Sauvin. Laitilan wirvoitusjuomatehdas on perustettu 1995 ja tuottaa oluensa muuten tuulivoimalla.


Kuten jo elokuun puolella kerroin: Saapui Laitilan Kievarin Barley Wine Alkoon ja viimein sain itsekin pullon eteeni.  Barley Wine on tyylinä nimensä mukaisesti vahva, kohtalaisen makeahko ja tietenkin jenkeissä myös melko täynnä humalaa. Tyylillisesti se voi siis omata speksejä seuraavilta tyyleiltä: Strong Ale-Old Ale-Double IPA.

Ylipäänsä on tämä olut tuli ihan puskista ja speksien puolesta se on todella kiintoisa.
Laitilan Imperiaali on tullut todettua, etenkin tuorein erä, todella mainioksi ja uskon pyhästi, että Barley Wine selviää ilman talon epämieluisaa "hernarimaksalaatikko" makua. Miksikö? Imperiaalissa sitä ei ollut, onko kyseessä sitten eri hiivakanta, tuoreempi/elinvoimaisempi kanta, tai sitten vahvemmissa jylläävät vahvemmat maut peittävät sen alleen. Mene ja tiedä. Lisäksi on kiintoisa nähdä Nelsonin toimivuus Barley Winessa, siitähän on tullut muutamassa vuodessa melkoinen muotihumala. Itseasiassa väitän Sinebrychoffin vuosioluen 2017 olevan "modernisti Nelsonilla humaloitu", sillä nykyinen Cascadella humaloitu on humalana tavallaan jopa epäsuosiossa rapakon takana. No menään asiaan. Te ette jaksa lukea jaarituksiani kuitenkaan. (Oikeasti en malta odottaa)

The Look:
Rengaskorkki repeää ja olut valuu tumman ruskeana ja sameana lasiin. EBC arvo on jopa suurempi, kuin eilisen De Dollen stoutin. Vaahto on aluksi muhkea, mutta lopulta oluen pinnalle jää kahden tulitikun paksuinen kerros. Ulkonäkö kunnossa mitä sanoo tuoksu? 
Essence of Aroma:
Ensi nuuhkaisu on hämmentävä. Kaadoinko Aventinuksen Weizen Eisbockia lasiini, pullo on kyllä hieman saman näköinen.. Mutta ei. Banaania, mausteita, kypsää hedelmää, luumua, neilikkaa. Hieman jopa sahtimainen, onko joku Lammilta ollut tätä panemassa? Alla on annos makeutta. Melko omalaatuinen, ei huono mutta Barley Wine..tuskin. 
Deep Flavor:
Maussa erikoinen yhdistelmä mausteisen neilikkaista hiivaisuutta, banaania ja makeaa maltaisuutta. Heti perään keveää hedelmäisyyttä ja pieni Nelsonin puraisu. Jälkimaku on maustepippuria, hieman katkeruutta ja kuivaa sahajauhoa. Voi veljet millainen soppa. Täytyy myöntää että perverssillä tavalla huomaan hymyileväni, omalaatuinen keitos kyllä.
Palate wrecker:
Suutuntuma on melko täyteläinen ja kohtalaisen pehmeä. Hiilihappoisuus on melko matalaa ja alkoholi melko hyvin piilossa.
Conclusion and Judgement:
Laitilan Barle Wine on kyllä hyvin jännä.. Ikäänkuin panimolla olisi yritetty panna weizenbockia, joka on myöskin jännä. AWE:n jalanjäljissä, kenties maistettu Tap X:ää ja jännästi päätetty panna sitä itse. Itse paneminen on hyvin jännää, alkemistien tavoin sekoittaa raaka-aineita, monipuolinen prosessi ja lopputulos on aina pieni arvoitus. Ja arvoituksetkin ovat jänniä, silti hovimestari on aina lopussa syylinen. Kun ei weizenbock kelvannut, vaihdettiin jännästi sen nimi Barley Wineksi, todella jännä vaihdos.
Ja ennenkuin eksyn kokonaan jännän äärelle, niin..vedänpä hetken henkeä.
Nythän on niin, että jos panimo ei nimeäisi oluttaan tyylin mukaisesti, vaan tämä olisi vaikkapa Kievari Isäntä nimeltään, jolloin kaikki pikkuharrastajat lokeroissaan miettivät tälle tyyliä johon verrata. Barley Wineksi todella erikoinen kokemus, Weizenbockina ei hassumpi, mutta oluena? ääh, ajoin itseni nurkkaan. Oluena tämä on monimuotoinen, hieman kulmia hiomalla ja kypsymällä voisi olla parempikin, nyt mausteisuus ampuu omalla kohdallani keveästi ylitse ja pahus vie, odotin sitä Nelson Sauvin ilotulitusta ja viinimarjapuskaa trooppisine hedelmineen.

Pisteet:
Tuoksu(1-10): 7, Ulkonäkö(1-5): 4, Maku(1-10): 7, Suutuntuma(1-5): 4, Yleisvaikutelma(1-20): 13 -> Yhteensä: 35/50