Olutarvioissa: Mikkeller 1000ibu Ultramate

 Oluen speksit:

Mikä:  Mikkeller 1000ibu Ultramate, Pale-Ale, Tanska
Mistä: Tallinnasta
Hinta: 3,50€/0,33l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 4,9%,  katkerosta ja väristä ei arvoja. Joskin katkerot pitäisivät olla 1000ibua.
Nippelitietoa: IBU ja EBU tarkoittavat samaa asiaa, eli oluen katkeropitoisuutta. Esimerkiksi Karjala III:ssa lukema on 18,  Fuller'sin ESB:ssä 30 ja Nögnen #500 Imperial IPA:ssa 100.

Tallinnan tuliaiset jatkuvat oluella joka on lähtökohtaisesti aivan perverssi tuote, eli täydellisen sopiva makuuni. 1000ibua(tai ebua) on aivan järjetön lukema ja herättää sellaista kunnioitusta, etten tiedä haluanko korkata tätä ollenkaan. No kuten sanottua, pitää olla aivan pihalla edes pannakseen tällaista ja kohtalaisen suuri olutnörtti ostaakseen tällaisen kuriositeetin.
Tässä alkaa samalla pohtimaan, kuinka paljon humalaa pitäisi pullossa olla saavutaakseen vaaditut ibut? Oikeasti tässä on satavarmasti käytetty tiivisteitä, mutta laskin huvikseni lukeman litraa kohden esimerkiksi Columbusta (60min keitolla) pitäisi olla n.21g, eli periaatteessa pullossa olisi n.7g. Ei kuullosta paljolta, mutta kun laskee, että esim. omalla 15l keitolla pelkkää katkerohumalaa olisi n.300g. Yhtäpaljon kului esimerkiksi koko edellisen IPA erän valmistukseen.
No kaadetaanpa tämä lasiin ja testataan: "Is it hoppy enough"

Lasiin valuu aavistuksen sameahkoa oranssinpunertavaa olutta, vaahtoaa reilusti ja vaahto kestää pitkään.
Tuoksussa on aika rankasti humalaisia sävyjä. Mäntyä, sitrusta ja greippiä. Eli amerikkalaisia lajikkeita käytetty. Hedelmäisyyttä, hiven persikkaa ja jopa hiven makeutta alla. Katkeruus on tuoksussa todella vahvaa ja peittää paljon alleen.
Maussa..No todetaan että en vielä tukehtunut kurkun kuivumiseen, joten tämä on juomakelpoista. Jäätävän katkeraa toki, mutta odotin jonkinlaista kehon hylkimisreaktiota tälle ibu määrälle. Havua ja greippiä. Oikeastaan mitään muuta ei maista, kuin karvaan katkeruuden, joka jää suuhun pitkäksi aikaa. Kuiva. Jälkimaku on kuin suu olisi pesty mäntysuovalla.
Suutuntuma on väliltä keskitäyteläinen-kohtalaisen täyteläinen. Juotavuus, no tavallaan ihan helppo juoda, kunnes katkeruus jyrää marssien suuhun torvien ja rumpujen kera.
Mikkellerin 1000ibua on hämmentävä kuriositeetti olueksi, rajojen venyttämistä todella. En suosittele tätä tuotetta kuin kaikkein paattuneimille hopheadeille ja silloinkin pitää pukea fanilasit päähän.
 Pisteet:
Tuoksu(1-10): 7, Ulkonäkö(1-5): 3, Maku(1-10): 6, Suutuntuma(1-5): 3, Yleisvaikutelma(1-20): 12-> Yhteensä: 31/50 

Omasta panimosta: Re-Porter

 Oluen speksit:

Mikä:  Kouvostoliiton Re-Porter, Imperial Porter, Suomi 
Mistä: Kotoa
Hinta: Ei laskettu
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 8,2%,  katkero: 60ebu ja väri: 85ebc.
Nippelitietoa: Sekondäärissä tammilastuja, joita uitettiin jalokahvissa viikon ajan. Humalina Magnum, EKG ja Willamette.

Tänään esittelyssä kotipanimon Re-Porter. Kyseessä siis vahva yli 8% Imperial Porter ja itseasiassa ensimmäinen porter sitten takavuosien uute-erien. Päätin lähteä tavoittelemaan hieman brittiläisistä lähtökohdista tätä tyyliä. Hiivaksi valikoitui Safale S-04 ja humalapuolelta klassinen East Kent Goldings, joka sai lisäväriä Willametesta, ko. humalahan muistuttaa kovasti Fugglesia.
Kakkospyttyyn tämä sai jalokahvissa uitettua tammilastua kaverikseen ja nyt olut on blogissa.
Mennäänpä siis asiaan->

Ulkoisesti olut on syvän ruskeaa. Vaahto on melko tiiviin kermaista ja jättää kivasti pitsiä lasiin.
Tuoksussa makeaa vaniljaista tammisuutta, hedelmäisyyttä ja kaakaota. Taustalla häivä maitokahvia ja aavistus puumaista humalaa ja aivan pieni häivä savua.
Maultaan makeahkon maltainen, suklaakeksiä ja vaniljaa. Tammisuus hivenen yksipuolista, lastut ovat hieman tylsiä makuprofiililtaan oikeaan tynnyriin verrattuna. Hiivan tuomaa hedelmäisyyttä mukana. Jälkimaussa keveästi paahdetta, aavistus salmiakkia ja puumaista humalaa.
Suutuntumaltaan kohtalaisen täyteläinen ja pehmeä. Alkoholia aavistus mukana.
Olen ihan kohtalaisen tyytyväinen tähän porteriin. Seuraavaa kertaa varten aion jättää lastut puuhun ja lisätä humalaa enemmän.

Olutarvioissa: Nokian Keisari Kellari

 Oluen speksit:

Mikä:  Nokian Keisari Kellari, Kellerbier, Suomi
Hinta: n. 2,5€/0,5l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 4,5%,  katkero: 20ebu ja väri: 48ebc.
Nippelitietoa: Nokian panimo, entinen PUP (pirkanmaan uusi panimo) tunnetaan Keisari sarjan oluistaan. Erityismaininta panimon Elowehnälle, jos ette ole ko. tuotetta maistaneet, kipin kapin lähimpään maitokauppaan koeponnistamaan. Kellari on suodattamaton "lager".

Kevään ensimmäinen parvekeolut on tänä vuonna Keisari Kellari joka viimeinkin rantautui tänne kaakkoon. Kellerbier tyylisuuntana, eli periaatteessa suodattamaton lager. Näitä suodattamattomia on viime aikoina näkynyt, paitsi Nokialta (Luomu Pils), myös Sinebrychoffin Nikolai vuosiolut on suodattamaton.
Suodatuksen ajatushan on tehdä oluesta kirkasta ja poistaa viimeisetkin hiivan partikkelit oluesta. Samalla se, luonnollisesti, syö makua, tuoksua ja luonnetta oluesta. No kaadetaanpa Nokiaa tuoppiin.

Ulkoisesti samean punaruskea olut pienellä tiiviillä vaahdolla.
Tuoksussa keksistä maltaisuutta, häivä karamellia ja ruohoista humalaa. Hiivaista hedelmäisyyttä hieman mukana, muuten melko neutraali tuoksultaan ja lämmettyään hivenen tunkkainen.
Maussa leipäisää maltaisuutta, keskimakea. Aavistus hedelmäisyyttä, hiivaa ja yrttisen ruohoisaa humalaa. Hivenen tunkkainen jälkimaku verottaa armottomasti fiilistä.
Suutuntumaltaan keveä, sopivan hiilihappoinen ja todella helposti juotava olut. Pehmeä.
Kellari on väriltään hieman omaleimainen kellerbier, mutta harmittavan särmätön odotuksiin nähden, tunkkaisuus hieman riivaa tätä. Silti 2,5e hintaluokassaan voisin kuvitella tälle löytyvän käyttöä saunapuolelta.
 Pisteet:
Tuoksu(1-10): 6, Ulkonäkö(1-5): 3, Maku(1-10): 6, Suutuntuma(1-5): 2, Yleisvaikutelma(1-20): 11-> Yhteensä: 28/50 

Pääsiäisoluet testissä 3: Gouden Carolus Easter Beer

 Oluen speksit:

Mikä: Het Anker Gouden Carolus Easter Beer, Belgityylinen Vahva Ale, Belgia
Hinta: n. 9,48€/0,75l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 10,5%,  katkero: 35ebu ja väri: 63ebc.
Nippelitietoa: Mechelinin kaupungin ylpeys Gouden Carolus omistaa myös tislaamon, jonka viskin pitäisi tulla ulos joulukuussa 2013. Tässä pääsiäisoluessa on muuten mausteina anista ja curacao appelsiinia.

Viimein.. Pääsiäinen tuli ja meni, bloggari painoi töitä ja nyt flunssasta toivuttuani on viimein aika käydä tämän kimppuun, näitä on muuten vielä Alkossakin jäljellä. Kyseessähän on tietysti Gouden Caroluksen Easter Beer, pitkään tätä tulikin odotettua. En oikein tiennyt pitkäripaisen hyllyjen välissä voinko haalia tätä pulloa, sillä en millään nähnyt "Sisältää ohramallasta" lappua, onneksi etiketissä oli maininta tästäkin. Ajatelkaa nyt, keskellä oluthyllyä voikin ihminen kokea tällaisen epätoivoisen tilanteen. Etiketissä pilkistää myös pieni jänis, joka selvästi viekoittelee Alkossa asioivia lapsia tämän oluen pariin. Jätetään etiketissä kylän keskeltä pilkistävä fall..siis torni jokaisen mielikuvituksen käsiteltäväksi, ennen kuin mopo karkaa kokonaan käsistä. Nyt asiaan ja olueen:

Lasiin kaatuu paksuhkoa mustaa, melko sameaa olutta. Jättää päälleen kivasti kestävän sorttista vaahtoa.
Tuoksu tuo ensimmäisenä mieleen yskänlääkkeen. Anista siis selvästi tuoksussa, melko voimakkaasti. Miellyttävää hedelmäisyyttä ja maltaista makeutta myös mukana. Hiven appelsiinia, banaania ja mausteisuutta myös. Kohtalaisen voimakas tuoksu on monimuotoinen, mutta ei aivan niin houkutteleva, kuin tyylin parhaimmissa oluissa.
Maku alkaa pehmeän sokerisen makeasti, maltaisuutta riittää. Seuraavaksi mukaan tulee yrttistä mausteisuutta, lähinnä aniksen tuomaa lakritsaisuutta ja hiven salmiakkia. Keveästi banaanista ja appelsiinista hedelmäisyyttä mukana tuomassa lisäväriä tähän. Todella keveä paahteinen häivähdys käy suussa tervehtimässä ja katoaa nielun syövereihin. Jälkimaku on kohtalaisen makea, humalointi on todella kevyttä.
Suutuntumaltaaan alkoholiin ja muuhun habitukseen nähden jopa yllättävän keveä, kuitenkin keskitäyteläisen ja kohtalaisen täyteläisen välimaastoa. Juotavuus on helppoa ja alkoholi on piilossa.
Gouden Carolus Easter on melko loistava pääsiäisolut. Veikkaisin tämän nimittäin toimivan lampaan ja minttuhyytelön kyytipoikana mahtavasti. Silti se jättää ehkä hieman kylmäksi. Hintataso alkaa Alkossa karkaamaan käsistä, joten näillä hinnoilla melkein haluaisin suuni kokevan orgasmin jokaisella huikalla. Vaikkakin tämä olut nyt osuu jopa ihan ok-luokkaan hinnan/laadun suhteessa. Erittäin hyvä, muttei täydellinen.
Pisteet:
Tuoksu(1-10): 7, Ulkonäkö(1-5): 4, Maku(1-10): 8, Suutuntuma(1-5): 4, Yleisvaikutelma(1-20): 15-> Yhteensä: 38/50 

Olutarvioissa: Mikkeller/Revelation Cat Cream Ale & Mikkeller Koppi Coffee IPA

 Oluiden speksit:

Mikä:  Mikkeller/Revelation Cat Cream Ale & Mikkeller Koppi Coffee IPA, Cream Ale & IPA, Tanska
Mistä: Virosta/Olutravintolat
Hinta: n. 3,5€/0,33l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 5% & 6,9%, katkerosta ja väristä ei arvoja.
Nippelitietoa: Mikkeller on v.2006 aloittanut sopimuspanimo ja nykyään yksi euroopan "kuumimpia" oluenvalmistajia.

Tänään tartun kahta Tallinnasta tuotua Mikkelleriä pullonkaulasta. Aloitetaan Cream Alen suunnalta, tätä on viime aikoina ollut myös Oluttupa Viidessä Pennissäkin (Helsinki). Kyseinen tyylihän on nimensämukaisesti Ale, mutta nämä ovat yleensä käytetty melko viileässä ja pantu muutenkin lähinnä "lagermaisesti". Lähin vastaava oluttyyli lienee Kölsch. Tässä oluessa on humalapuolella Columbusta, Amarilloa ja Challengeria. Koska Mikkeller tunnetusti jaksaa yleensä yllättää jopa "tylsähköissä" tyyleissä annetaan puheenvuoro itse oluelle:

Ulkoiselta olemukseltaan Cream Ale hivenen samea, kullankeltainen olut. Vaahto on keskitasoa, mutta melko kestävä.
Tuoksussa on raikasta trooppista hedelmäisyyttä, greippiä, hiven mäntyä, ananasta ja persikkaa. Aikalailla sitruksiseen humalointiin nojaava tuoksu.
Maussa on hiven käpymäistä humalaa, greippiä ja hiven hedelmäisyyttä. Kohtalaisen raikas maultaankin, muttei ihan tuoksun veroinen. Viljaisaa maltaisuutta on taustalla, hiven ruohoisuutta ja kevyesti katkeruutta lopussa.
Suutuntumaltaan keskitäyteläinen, helposti juotava olut. Hiilihappoja on sopivasti ja raikas fiilis jää päällimäisenä mieleen.
Mikkeller on pannut melko loistavan Cream Alen, joka tosin muistuttaa lähinnä pale-alea, se on pakko myöntää. Olisi mainio käyttöolut, jos saatavuus ja hinta kohtaisivat toisensa.
Pisteet:
Tuoksu(1-10): 8, Ulkonäkö(1-5): 3, Maku(1-10): 7, Suutuntuma(1-5): 3, Yleisvaikutelma(1-20): 14-> Yhteensä: 35/50 

Seuraavaksi onkin edessä melkoinen kummallisuus. Kahvi-IPA. Yleensähän kahvioluet ovat portereita, stouttia, tms. Tässä kahvina on Etiopiasta peräisin olevaa Guji naturalia ja humaloinnista mainitaan Tomahawk, eli Columbus, eli Zeus. Yhtälö kuullostaa jo lähtökohtaisesti melko perverssiltä kokemukselta, joten enemmittä puheitta Koppi Coffee IPA.

Koppi IPA  puolestaan on ulkomuodoltaan punertavan kuparinruskean aavistus sameutta ja muhkea höttöinen vaahto.
Tuoksu on melko perverssi yhdistelmä makeaa maitokahvia ja sitruksista humalaa. Hiven karamellia ja persikkaista hedelmäisyyttä. Jopa hieman yrttistä anista tuoksussa.
Maussa melko makeaa karamellisuutta, käynnyttä hedelmää ja omalaatuinen yhdistelmä kahvia ja humalaa. Greippiä, hedelmäisyyttä ja loppua kohden kuivuutta. Suuhun jää hieman kuivan sahanpuruinen maku ja häivä kahvinpapua.
Suutuntumaltaan tämä astelee pitkin keskitäyteläisen ja kohtalaisen täyteläisen epäpyhää aluetta. Juotavuus on helpohko ottaen elementit huomioon.
Mikkeller on ladannut nyt niin omalaatuisen tapauksen, että arviointi alkaa olla melko hankalaa. Viimeistään tämä olut todistaa, etten ole pahemmin näiden kahvioluiden ystävä, mutta kuriositeettina ehdottomasti erikoinen, ei ainakaan tylsä.
Pisteet:
Tuoksu(1-10): 7, Ulkonäkö(1-5): 4, Maku(1-10): 7, Suutuntuma(1-5): 3, Yleisvaikutelma(1-20): 13-> Yhteensä: 34/50 

Vaihtoehtoja oluelle: Fentimans Ginger Beer

Juoman speksit:

Mikä:  Fentimans Ginger Beer, Ginger Beer, Englanti
Mistä: Maitokaupat
Hinta: n. 1,6€/0,275l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 0,5%
Nippelitietoa: Ginger Beer on vanha virvoitusjuoma, jonka erona esim. Schweppesin Ginger Alelle on se, että tämä on käynnyttä, toisin kuin aromeista, sitruunahaposta ja sokerista, sekä hiilidioksidista valmistetut limonadit. Fentimans on valmistanut tuotettaan v. 1905 ja sisältää melkoisesti muitakin mausteita (mm. siankärsämö, kataja, jne).

Bloggaajalla alkaa flunssa helpottamaan ja tänään pohditaan oluen korvikkeiden ihmeellistä sielunelämää. Ensinnäkin miksi olut pitäisi korvata? No itse näen tähän syinä vaihtelun, jolloin itselleni tulisi kysymykseen esimerkiksi viski, rommi, eräät drinkit, jne. Toinen syy on ettei halua juoda alkoholipitoista juomaa. Joku saattaa olla autolla, raskaana, tai muuten "ei sillä" päällä, mutta muukin juoma kuin kahvi, tai cola kelpaisi. Toisekseen monesti virvoitusjuomat tuntuvat jäävän paitsioon vanhemmalla iällä ja osin syystäkin. Monet ovat melko muovisia, keinotekoisia ja sokerisia, silti vaihtoehtojakin alkaa olla. Lisäksi haluan muistuttaa, että tässä maassa on melko pitkät perinteet virvoitusjuomissakin panimoiden tuotteena, sieltähän se Hartwallkin ponnisti aikanaan.
 No Alkoholittomat oluet on toki keksitty ja joitakin ihan juotaviakin on tullut vastaan, mutta halusin raapia pintaa syvemmältä ja etsiä aivan uusia vaihtoehtoja. Ehkäpä helpoin olisi aloittaa esittely perinteisestä vappusimasta, mutta tänään esittelyssä ginger beer. Se ei ole olutta, sillä se ei sisällä mallasta, saati humalaa, silti nimi beer on harhaanjohtava. Tämähän on käymisteitse valmistettua inkivääri"simaa" ehkä lähinnä. Olen näitä valmistanut itsekin toisinaan. Tässä kohtaa varoitan niitä lukijoita, jotka eivät pidä inkivääristä. Ginger Beer on yleensä melko vahvan ja hieman polttavan inkiväärinen, toisin kuin Ginger Ale:t (jotka muuten ovat mainioita limonaadipuolella).
No mennäänpä asiaan ja korkataan pullo.

Lasiin kaatuukin vaaleata nestettä, joten karamelliväriä, tai tummaa sokeria ei ole käytetty. Se ei tietenkään vaahtoa.
Tuoksussa vastaan tulee nuuhkaisu inkiväärijuuresta. Inkivääriä, hieman maanläheisyyttä ja puunkuorta hennosti makeutta ja selvä polte tuoksuu alla.
Maussa aluksi hieman puumainen ja yrttinen, kunnes inkivääri iskee koukulla leukaan. Tämän jälkeen seuraa pientä tulista poltetta ja hieman makeutta perään.
Suutuntuma on keveä, sopivan hiilihappoinen ja melko helposti juotava.
Fentimansin botanically brewed ginger beer on kyllä mainio "tyylissään". Suosittelen vain inkiväärin ystäville ja muille kokeilijoille. Lisämainintana, tästä teet aidon Dark 'n Stormyn: 4cl rommia, 1,5cl limemehua, jäitä ja Ginger beeriä pidentäjäksi.

Olutarvioissa: Stadin American Amber Lager

Oluen speksit:

Mikä:  Stadin American Amber Lager, Premium Lager, Suomi
Mistä: Alko
Hinta: n. 4,24€/0,33l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 5,3%, katkerot: 35ebu, väri: 20ebc.
Nippelitietoa: Vuonna 2000 perustetun Helsinkiläisen pienpanimon tuote, Alkon vakiovalikoimissa. Tässä oluessa aromihumalana Cascade (katkerohumalasta ei tietoa). Taitaa olla taannoisen American Amber IPA:n jälkeen toinen StaPan olut vakiovalikoimassa (?).

Stadissa puhaltavat tuulet kovasti Alkon suuntaan, ensin American Amber IPA ja nyt lager. Tämä on loistava saavutus StaPan kokoiselta mikrolta. Toisaalta sana "saavutus" on siinä mielessä täysin väärä, että pitäisihän näiden pienpanimoiden tuotteiden nyt olla automaattisesti ainakin Alkon hyllyillä, kun hyvävelikerho toimii isojen, etenkin Sinebrychoffin suuntaan omituisen ja epäilyttävän saumattomasti. Alkoon kaivattaisiinkin enemmän avoimuutta ja vähemmän peiteltyä byrokratiaa. Jo pelkästään pienten tukeminen auttaisi koko kotimaista skeneä. Koska täällä on aina niin mukava verrata isoveli Ruotsiin joka asiassa, niin Systembolagetissahan tilanne on aivan toinen. Ruotsalaiset pienpanimot ovat Alkoon verrattuna satumaisen hyvin edustettuina. Toki myyntivolyymit ovat suurempia, jo suuremman asukasluvun, kuin naurettavan folköl rajan takiakin. Silti, tilanne on aivan jotain muuta, kuin täällä. Valoa tosin näkyy tunnelin päässä ja toivottavasti tässä 80v huuman jälkeenkin näitä mikrojen tuotoksia eksyy hyllyille. "Asiaan, jumankauta menee ihan avautumiseksi", huutaa tirehtööri.

StaPan american amber lager on ulkoisesti oranssinrusehtavaa, vaaleaa kuparia. Vaahto on paksu ja tiivis, jää oluen pinnalle murtaen myytit vaahdottomista "premium lagereista", in your face salesman.
Tuoksussa yllättävän makeaa karamellisuutta, sitrusta ja kukkaisuutta. Melkoisen persikkaisen hedelmäinen lageriksi, harmittavasti hivenen yksiuloitteinen tuoksultaan eikä aivan raikas, mutta lageriksi tämä on nannaa jo hajun perusteella.
Maussa kevyesti leipäisyyttä, karamellia ja käpymäistä humalointia. Cascaden kukkaisa sitruksisuus ja kevyt mäntyisyys erottuu helposti. Lisäväriä tähän tuo keveä hedelmäisyys, ananasta ainakin. Harmittavasti jälkimaun pieni vihanneksisuus syö fiilistä.
Suutuntumaltaan keskitäyteläinen, pehmeä ja helposti juotava. Hiilihapotus on tyyliin nähden matalahko, mutta mielestäni sopii tähän olueeseen hyvin.
Täytyy todeta, että lageriksi tämä on vallan mainio olut, kuulemma kahta erää liikenteessä ja luulen tämän olevan sitä parempaa. Kärsii ainoastaan raikkauden puutteesta, mutta muuten paketti on kasassa. Jos tykkäsit Brooklynin Lagerista, suosittelen kokeilemaan tätäkin. (ps. Brooklyn on muuten palannut Alkoon).
Pisteet:
Tuoksu(1-10): 7, Ulkonäkö(1-5): 4, Maku(1-10): 6, Suutuntuma(1-5): 3, Yleisvaikutelma(1-20): 13-> Yhteensä: 33/50 

PanoPäivänSatoa: Imperial IPA

Tiistaina tuli pitkästä aikaa laitettua olutta. Tällä kertaa vuorossa oli kevään päätyö, DIPA/Imperial IPA. India Pal Aleja on tullut laitettua jo joitakin, mutta tätä tuhdimpaa versiota en ollut pannut.
Tavoitteena oli laittaa n. 8,5% versio johon tulisi upotettua humalaa rekkalasteittain, kuitenkin pitäen pientä balanssia yllä. Laitetaanpa reseptiikkaa kansan nähtäväksi, avoimuuden nimiin:

Tavoitteena oli saada 13-14l OG 1.085 vierrettä. 
Mallaspohja:

Vorlauf

4kg pale-ale
0,3kg Vienna
0,175kg Aromatic malt
0,1kg Cara60l
0,1kg Cara30l
0,075kg Brown malt
0,3kg sokeria

Ja humalointiin:
FWH: 10g Cascade, 10g Columbus, 5g Magnum
90min 15g Magnum
60min 15g Columbus
30min 25g Citra
20min 25g Amarillo
15min 25+25g Centennial ja Simcoe
5min 25g Centennial
0min 25+25+25g Simcoe, Citra, Amarillo
(Kuivahumalointi kahdessa erässä: 9vrk 25g kutakin: Citra, Columbus, Amarillo, Simcoe ja 4vrk 25g kutakin: Citra, Amarillo, Simcoe, Centennial)
Hiiva: Safale US-05

No kuinkas kävikään? Käsittelin vettä kipsillä ja kalsiumkloridilla tiputtaakseni ph:ta ja nostaakseni sulfaattipitoisuutta (n.185ppm). Sulfaatin ka kloridin suhde taisi olla n. 0,4.
Mäskäsin 16l vettä tunnin ajan lämpötilan ollessa aluksi 67c ja lopussa tippui 65c. Huuhtelin 5l vettä, ja lisäsin tähän pari grammaa kipsiä ja n. gramman suolaa. Kattiloihin sain kerättyä n. 18-19l vierrettä ennen keittoa.
Tähän asti kaikki meni kuin tanssi. Olin punninnut puolet humalista, kun vaaka ilmoiti patterin olevan finaalissa. Kotoa ei tietenkään löytynyt 3V nappipattereita. Onneksi olin ehtinyt jo osan punnita, joten ei muuta kuin (valmiiksi punnittua) 25g humalaa desimittaan ja katsomaan kuinka monta desiä täyttyy. Vierre jäähtyi 19c noin 25 minuutissa. Jäähdytin on turhan korkea, kun kattilassa on alle 10l vierrettä, jolloin jäähdytys on hitaahkoa.
Lisähuomiona tuli havaittua kuinka reippaasti humalankukinto imee itseensä nestettä, tästä johtuen pääsin vain 11l eräkokoon. OG arvo täsmäsi odotettuun ja vierre maistui pätevälle. Tässä vaiheessa poika pulputtaa vielä hiljakseen komerossa.

Laitetaanpa vielä muutama kuva prosessista ja kotikutoisista välineistä:

En omista myllyä, joten perusmaltaat ostan valmiiksi rouhittuna ja erikoismaltaat menee blenderissä pulssitoiminnon avulla ihan kohtalaisesti, verrattuna vaikkapa kaulimeen.

Igloon 23l kylmälaukku, hanalla ja "rosterisukalla". Batch Sparging menossa.

16l kattilan täyttöä, FWH humala hajoaa pieniksi partikkeleiksi. Huomaa hieno letkukiristin, kun en oikeaa löytänyt :)

Pääsiäisoluet testissä 2: Svaneke Vårhare

Oluen speksit:

Mikä: Svaneke Vårhare, Saison, Tanska
Mistä: Alko
Hinta: n. 6,41€/0,5l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 6,5%, katkerot: 28ebu, väri: 18ebc.
Nippelitietoa: Svaneke on Alkon maahantuoma olutmerkki, Bornhommen saarelta kotoisin. Vårhare tarkoittaa suomeksi kevätjänistä. Humalina tässä Saisonissa on Tettnager ja Spalter.

Kelle oli yllätys saada ihan vaan vaihteeksi uusi Svaneke Alkoon? No ei varmaan kellään, sen sijaan yllättäen tyylinä on Saison, joka kuuluu kesäoluissa, miksei kevätkin, omiin suosikkeihini. Tämä alunperin Wallonian maaseudulta ponnistava oluttyyli on tätä nykyä ehkä hienoisessa nosteessa. Tässä Svaneken versiossa on käytetty myös karamelli, melanoidi ja wienermaltaita tavanomaisten vehnän ja pilsin lisäksi. Otetaanpa pupua korvista ja katsotaan millainen rusakko tämä pääsiäisolut oikein on?

Ulkoisesti tämä olut on likaisen samea, oranssinkellertävä, vaahtoaa ihan kelvosti ja vaahto jää oluen päälle lakiksi.
Tuoksusta tulee ensimmäisenä hefeweizen mieleen. Banaania ja hieman vehnäisyyttä, aavistus happamuutta. Mukana on hieman mausteisuutta; neilikkaa ainakin. Hiivaisuutta ja fenoleita riittää. Ei sinänsä hullumpi tuoksultaan, ainakin erikoinen. Puolet Dupontia ja puolet Weihenstepanerin weizenbockia?
Maussa keskimakeahkoa maltaisuutta, hedelmiä on mukana. Erikoinen yhdistelmä banaanisuutta ja reilua mausteisuutta johtaen hivenen tunkkaiseen vaikutelmaan. Keskiasteisen happamahko ja melko hiivainen tapaus. Jälkimaussa ruohoisen yrttistä humalaa on maussa myös mukana ja se minusta kuuluukin tyyliin jossain määrin. Kuitenkin Saisonin pitäisi olla raikas ja tavallaan kohtalaisen simppeli olut, tämä on ehkä aavistuksen raskas. Tiedä toimisko paremmin ilman karamelli ja melanoidimallasta, jotka tässä tyylissä ovat aavistuksen turhia.
Suutuntuma on kohtalaisen täyteläinen, juotavuus on ok-luokkaa, hiilihappoja voisi olla karvan enemmän.
Vårhare on vaikea tapaus, tämä jänö ei tiedä söisikö kaalia vai porkkanaa. Tukevahkot piirteet ja "weizenmäisyys" sekoittuvat tässä belgityyliin. Monimuotoinen toki, mutta tässä tyylissä haetaan enempi hienovaraisia vivahteita, kuin raskasta sarjatulta. Ei huono kuitenkaan, erilainen jänis pääsiäiseksi ja toivottavasti Dupontia, tai Fantomea kesäksi.
Pisteet: Tuoksu(1-10): 7, Ulkonäkö(1-5): 3, Maku(1-10): 7, Suutuntuma(1-5): 4, Yleisvaikutelma(1-20): 14 -> Yhteensä: 35/50 

Olutohjelmaa radiosta

Kevät koittaa ja mitä se olisikaan ilman Lapin yliopiston vuotuista radio-ohjelmistoa.
"Radio Säteily on Rovaniemen alueella toimiva yliopiston opiskelijaradio.
Taajuudelta FM 104.4 löydät tinkimätöntä meininkiä ja aitoja ihmisiä.
Koska kuuntelijaluvut eivät määritä kanavan toimintaa, on Säteily vapaa suurien studioiden soittolistoista."
Mukana on tietysti neljännen vuotensa käynnistävä Olutohjelma: "Olutohjelma on ohjelma oluesta. Tämä jo kolmessa Säteilyssä ihastuttanut, olutkulttuurin puolesta puhuva kaksituntinen asiaohjelma esittelee mielenkiintoisia juomia, keskustelua aiheesta kera studiovieraiden, sekä erikoisosioita, jotka käsittävät tänä vuonna mm. ruokaosion ja äänityksiä olutravintoloista ja -tapahtumista."
Ohjelman tiimistä löytyy kovan luokan olutharrastajia pohjoisesta, Olutoppaan nimimerkit Salamanteri ja Abbot.
Tänä vuonna luvassa siis uusi ruokaosio, sekä äänityksiä viime kesän olutfestareilta, jotka todennäköisesti saavat mielen karkaamaan tulevaan kesään. Ensimmäisessä ohjelmassa teemana ovat 3,5% oluet, eli ns. kakkosoluet. Ohjelma tulee ulos tiistaisin klo 18-20.
Lähetystä voi kuunnella netistä osoitteesta: http://www.sateily.com/kuuntele.html
Säteilyn verkkosivuilta pääsee myös katsomaan livekuvaa studiolta, sekä sisältää säteilyn oman ircin, tämä siis osoitteessa: http://www.sateily.com/index.html
Ohjelmat on yleensä saannut kuulla myös jälkilähetyksenä, vaikkakin show:n interaktiivinen puoli jää tällöin hieman vajaaksi.
Suosittelen toki  kuuntelemaan muutakin ohjelmistoa, sillä itse pidän valtavasti näistä soittolistattomista radioista, etenkin kun musiikkipuoli saattaa olla mitä tahansa ja tästä erityiskiitos viimevuotiselle, muistaakseni "uimalento" ohjelman tekijätiimille.

Tuopin Ääressä blogin ylläpito julistaa kevään ja pääsiäisen alkavaksi huomenna klo 18 ja virittää itsensä taajuksille, toden. "panopäivän" päätteeksi, tuplaipa suunniteilla viimein, mutta siitä tuonempana.

Pääsiäisoluet testissä 1: Nögne Ö God Påske 2012

Oluen speksit:

Mikä: Nögne Ö God Påske 2012, Belgityylinen Ale, Norja
Mistä: Alko
Hinta: n. 6,34€/0,5l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 6,5%, katkerot: 30ebu, väri: 35ebc.
Nippelitietoa: "Nøgne Ø:n panimon perustivat Gunnar Wiig ja Kjetil Jikiun vuonna 2002. Gunnar ja Kjetil olivat intohimoisia kotioluidenpanijoita, joiden mielestä Norjasta ei saanut kunnon olutta. Niinpä he päättivät perustaa oman panimonsa.". Humalapuolelta tähän keittoon on eksynyt: Saaz, Chinook ja Cascade.

...Löysin Pääsiäissaaret Tyyneltämereltä.. Pääsiäinen saapuu ja Alkon hyllyt on lastattu oluella. Tänään aloitamme turneen Norjasta, jossa Nögnen pojat ovat viritelleet keittovehkeitä tätä varten jo vuosi takaperin. Hinta on Alkomaisen kova, mutta jos minun kukkarostani löytyy väärän viitosen ohella muutama lantti tätäkin varten, niin miksi ei sinultakin arvon lukija? Toisaalta, ehkä tulisi arvioida, kannattaako niitä euroja sijoittaa pääsiäisenä Norjaan, vai jonnekin muualle? Toisaalta muistetaan sekin, että Nögnet ovat kalliita oluita kaikialla muutenkin ja panimolta harvemmin tulee varsinaisesti huonoa tavaraa ulos. Kohtaako hinta siis laadun, ottakaamme lasi kauniiseen käteen ja korkataanpa tämä.

Ulkoisesti sameahkon oranssinpunertavaa, meripihkan väristä olutta. Vaahtoaa ihan mainiosti ja vaahto kestää enempi vähempi oluen päällä.
Tuoksussa on päällimäisenä yhdistelmä hiivaisuutta ja mäntyä. Yrttistä mausteisuutta ja hiven likaista hedelmäisyyttä. Leipäisen makeahkoa maltaisuutta mukana. Ei hullumpi tuoksu, taas kerran on jenkkihumalaa sotkettu belgihiivan sekaan. Mallaspohjana kuulemma Müncheniä ja vehnää.
Maku onkin monimuotoista sekametelisoppaa. Leipäisä maltaisuus yhdistyy hiivaisuuteen, häivä vehnää ja yrttisyyttä. Mäntysuopaa, puumaista humalaa, hiven mausteita ja karamellia. Jälkimaku hivenen tuhkainen, katkero näykkii hellästi. Ei hassumpi, mutta aivan ei osu kohdalleen. Yhtä aikaa simppeli ja silti monimuotoinen.
Suutuntumaltaan keskitäyteläisen ja kohtalaisen täyteläisen välillä. Hiilihappoja on sopivasti, juotavuus kelvolla tasolla.
Nögnen pääsiäissoppaa ei ihan kyöpelinvuorella ole keitetty. Aavistuksen sellainen vedenjakaja olut, tavallaan tykkää ja tavallaan tökkii. Voisin harkita uusintaa, jos eksyy poistomyyntiin halvempaan hintaan.
Pisteet: Tuoksu(1-10): 8, Ulkonäkö(1-5): 3, Maku(1-10): 7, Suutuntuma(1-5): 4, Yleisvaikutelma(1-20): 14 -> Yhteensä: 36/50 

Juomatestissä: Garage Hard Lemonade

Juoman speksit:

Mikä: Garage Hard Lemonade, Alcopop, USA
Mistä: Maitokaupat
Hinta: n. 2,5€/0,5l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 4,6%.
Nippelitietoa: Sinebrychoffin maahantuoma kova limonaadi. Käymisteitse valmistettu, lähinnä lonkeroa ja breezereitä muistuttava juoma.

Aprillipäivän kunniaksi lasissa tuoretta kurav..siis alcopoppia. Kyseessä ei kuitenkaan ole pila, vaan maitokaupasta sattumalta vastaan tullut tölkki. Hard Lemonadehan on rapakon takana vanha tuote ja muistuttaa lähinnä kotoista lonkeroa. Erikoista tässä "limussa" oli, että tarjosin tätä myös naisväelle, mutta ei maistunut. Muistutti kuulema liikaa simaa, joten pysyköön breezereissään.
Entä omalla kohdallani? Laitetaanpa testiin.

Ulkoisesti muistuttaa lonkeroa harmaalla värillään, ei vaahtoa luonnollisesti.
Tuoksussa simaisuutta, sitrusta ja sellaista kiljumaista etanolia, jota näissä käymisteitse valmistetuissa myrkyissä piilee. Hiven happamuutta taustalla.
Maussa lonkeroon verrattuna enempi kirpeämpää ja happamampaa sitruunaisuutta, joskin sokerista makeutta on sen verran mukana, että voisi käyttää termiä sweet&sour. Maussa kiljumaisuus on jo siedettävällä tasolla. Simaisuutta ja hiven hedelmäisyyttä. Alkoholi ei maistu lävitse, jälkimaku on miedon sitruksinen. Ei sinänsä hassumman makuinen vaihtoehto.
Suutuntuma on keveä ja hivenen kirpeän happamahko. Simppeliä juotavaa.
Ylipäätään jos pitäisi valita tämän ja käymisteitse valmistetun lonkeron väliltä, joisin mieluummin tätä. Kuitenkin, jos vastaavan makuista janojuomaa haluan, valinta osuisi ehdottomasti Lidlin puolelta 0,7€ hintaan saatavaan Grafenwalderin Shandyyn.

Olutarvioissa: Lapin Kulta Arctic Malt Pils & Dark Lager

Tänään bloggari laittaa kropan peliin ja maistaa puolestanne Hartwallin uudet Arctic Maltit. Pahat kielet ovat puhuneet pilsin olevan spekseiltään samaa, kuin taannoinen 1836 Gourmet valkoinen. Itse en nyt numeroihin tuijottele, vaan hörpään puolet tästä kylmästi suoraan tölkistä, kuten suurin osa näitä ostavista kuluttajista todennäköisesti tekee. Puolet tuopista, kuten suurin osta harrastajista tekee. Olut on kuitenkin hauska asia ja tämä seikka tuppaa minultakin toisinaan unohtumaan.

 Oluen speksit:

Mikä:   Lapin Kulta Arctic Malt Pils, Vaalea Lager, Suomi
Mistä: Maitokaupat
Hinta: n. 2,65€/0,5l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 4,6%, katkerot: 25ebu ja väri: 9ebc.
Nippelitietoa: Hartwallin uusi täysmallas olut Lapin Kulta brändin alla. Tölkin pohjalla olevan koodin avulla voi tarkistaa mistäpäin juuri sinun oluesi mallas on peräisin.

Aloitetaanpa Pilsin puolelta. Hartwall kertoo oluesta seuraavasti: "Lapin Kulta Arctic Malt on 100%:sesti kotimaisesta, lähellä viljellystä ohrasta valmistettu olut. Ohra olueen tulee tutulta nimetyltä sopimusviljelijältä ja vesi puhtaasta pohjavedestä. Näistä parhaista pohjoisen luonnon raaka-aineista syntyy ainutlaatuinen maku - maku jolla on juuret.
Lapin Kulta Arctic Malt Pils -oluen tuoksu on raikas ja siinä on havaittavissa humalan aromi. Maussa on täysmaltaisuuden tuomaa tukevuutta ja pehmeyttä."

Ulkoisesti kyseessä on haalean kullankeltainen olut. Vaahtoaa aluksi ihan kivasti, mutta vaahto häviää lähes kaataessa, mikä on aina suuri miinus.
Tuoksussa viljaisaa maltaisuutta, vihanneksia ja pahvia. Hyvin hento ruohoisa humalointi. Hieman maissia taustalla, muutoin neutraali ja lähes hajuton tapaus.
Maku on, vähemmän yllättäen, niin tölkistä kuin tuopistakin identtinen, joten tämäkin myytti on murrettu (oikeasti eroja voisi olla, jos aromeja olisi jopa havaittavasti..).
No kuitenkin, kevyesti leipäistä maltaisuutta, tähkäisää viljaa. Hieman vihanneksia ja hiven ruohoa. Pahuksen mauton tämä on ja sana pils nimessä tekee hallaa ko. tyylille.
Suutuntuma on kevyt, hiilihappoinen ja todella helposti juotavissa, joskin ensimmäisen 2dl jälkeen en halua juoda koko tölkkiä.
Arctic Malt Pils, tuttua kotimaista "bulkkia" uusissa vaatteissa. Ruuan kanssa ja saunakaljana ihan juomakelpoinen.
Pisteet: Tuoksu(1-10): 3, Ulkonäkö(1-5): 2, Maku(1-10): 4, Suutuntuma(1-5): 1, Yleisvaikutelma(1-20): 7 -> Yhteensä: 17/50 

Oluen speksit:

Mikä:   Lapin Kulta Arctic Malt Dark Lager, Wieniläistyylinen Lager, Suomi
Mistä: Maitokaupat
Hinta: n. 2,65€/0,5l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 4,6%, katkerot: 16ebu ja väri: 40ebc.
Nippelitietoa: Hartwallin uusi täysmallas olut Lapin Kulta brändin alla. Tölkin pohjalla olevan koodin avulla voi tarkistaa mistäpäin juuri sinun oluesi mallas on peräisin.

Seuraavaksi vuorossa tummempi versio. Wieniläistyylistä lageria, eli ei "ihan tummaa", vaan ruskeahkoa olutta. Positiivisena seikkana tässä on todettava, ettei väriä e150 näy, vaan värin olisi tultava maltaasta. Maistetaanpa.

Ulkoisesti vaalean ruskeahkoa olutta, sama homma vaahdon kanssa, eli katoaa hetkessä.
Tuoksupolitiikassa hiven viljaista maltaisuutta ja keksinen häivähdys paahdetta.
Maultaan leipäisen maltaisehko, aavistus karamellisuutta ja keksiä. Kuivahko, lopussa keveästi humalaa.
Suutuntumaltaan keveähkö, melko hiilihappoinen ja myöskin todella helposti juotava.
Eipä tämä tummempikaan versio pahemmin iske, ruokajuomaksi tämä menee, mutta muuten en löydä tälle käyttöä.
Pisteet: Tuoksu(1-10): 4, Ulkonäkö(1-5): 3, Maku(1-10): 4, Suutuntuma(1-5): 2, Yleisvaikutelma(1-20): 8 -> Yhteensä: 21/50   

Loppukaneetti:
Markkinaosaston onanointi räjähti hyllyille, mutta itse tuote on sitä samaa kotimaista lageria niille, jotka salaa haluavat juoda maustettua alkoholipitoista kivennäisvettä. Minä en vaan ymmärrä miten on taloudellisesti järkevää tehdä lähes samanlaisia "uusia" tuotteita, joiden erot ovat sellaisella vivahde tasolla, etten usko edes 10k kerhon himo reittaajienkaan löytävän näistä kunnollisia nyanssi eroja.
Ennustan näidenkin poistuvan vuoden parin sisään ja korvautuvan uusilla, samanlaisilla oluilla. Samalla hinnalla saa kuitenkin maitokaupastakin parempaa, esimerkkeinä vaikkapa Nokian Keisarin Elowehnä ja Luomupils, Laitilan Kievari Humalainen. Ulkolaisista vaikkapa Pilsner Urquell ja Murphy's Irish Stout. Alkosta toki puhumattakaan.
Hartwall, maailma muuttuu, joten: Get a grip.