Kotipanimon kevään kuulumisia

Kevät on jo pitkällä tänäkin vuonna. Kotipanija puolestaan on joutunut viettämään hiljaiseloa tulevan muuton suhteen (Ei viittis käymisastiaa lähteä siirteleen..). Näinpä ollen tässä on ollut aikaa pohtia tulevia keitoksia ja välinepuolta.
Löysin toisenkin 300w uppokuumentimen halvalla, joten nyt keittotehoa on tulevan hellan lisäksi 600w enemmän. Tämän pitäisi, toivon mukaan, riittää edes 12l keittoon ja kunnolliseen ns. rolling boiliin. Ajatuksissa olisi myös siirtyä lähemmäs täysmäskäystä ja vähentää humaloimattoman uutteen käyttöä. 16l kattilassa saa kuitenkin mäskättyä pussissa n. 4kg mallasta. Jos keittoon ottaisi avuksi pienemmän kattilan saisi helposti 15l satsin täyteen ilman isoja uutepurkkeja ja vedellä jatkamista.
Resepti puolelta sain tehtäväkseni tehdä tukevampaa porteria varten reseptin, joka on tarkoitus olla ns. viskiporter. Eli sekondääriin menisi bourbonissa liotettuja tammilastuja. Haaste on kiintoisa, sillä porteria en ole tehnyt, enkä tammilastujakaan käyttänyt..
No tässä kehiteltyä reseptipohjaa mututuntumalta, mallasmääriä en ole vielä laskenut, pelkästään prosentit (helpompi omalla kohdallani aloittaa näin):

15l erä/OG n. 1.065-1.075, Pussimäskäys.
72,5% Pale-ale mallas+humaloimaton uute
10% Münich
5,5% Cara60l
3,5% Suklaamallas
3,5% Mustamallas
3% Cara amber+ special b:n jämät
2% Paahdettu Ohra

Humalapuolelta
Magnumista, tai Northern Breweristä joku 35-40ebua katkeroa (60min)
Keiton loppuun yhteensä 20g EKG+Fuggles (10-5min)
(ehkä yksi tähtianis keittoon tuomaan lakritsaisuutta?)
Hiivaksi joko wyeastin british alea, tai notinghamia.
Mäskäys: 67c tunti+ulosmäskäys 76c 10min

Sekondääriin joku 30-40g tammilastua, jotka on liotettu bourbonissa pari viikkoa.

Tässävaiheessa otetaan kommentteja vastaan?

Kun saan tämän "asiakastyön" pois alta, niin siirryn Saisonin pariin ja jatkan joko pale-ale, tai ipa pohjalla, jenkkihumalaa jäi edellisestä erästä tähteeksi..
Tällaista tällä kertaa, hyvää alkanutta kes..siis kevättä..

Olutarvioissa: Mikkeller Jackie Brown

Oluen speksit:

Mikä: Mikkeller Jackie Brown, Reilusti humaloitu Brown Ale
Mistä: Systembolaget (olutravintolat)
Hinta: n. 4,10€/0,5l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 5,9%, katkero: 70ebu ja väri: 140ebc.
Nippelitietoa: Mikkeller on Tanskalainen kovassa maineessa oleva "panimo", joka tekee oluensa milloin missäkin panimossa. Tämä olut on pantu Ørbækin panimossa ja on tyyliltään jotakin Brown Alen ja Black IPA:n väliltä. Oluen nimi tulee Tarantinon samannimisestä elokuvasta.

Tänään blogisti tekee paluun. Viime viikot ovat menneet tavaroiden pakkailussa, sillä ensi viikosta lähtien osoite siirtyy Haminan suuntaan. Mikäpä parempi olut pienen tauon jälkeen, kuin aina niin hypetetty Mikkeller ja tässä tapauksessa sen Jackie Brown. Mikkeller on ehkäpä Nögnen ohella yksi tämän hetken kovamaineisimmista pohjoismaisista panimoista, joiden tuotoksista harrastajat näkevät märkiä unia.. Aikaisemmista panimon tuotteista ainakin Santa's Little Helper on kahtena viime jouluna päätynyt, jopa pitkäripaisen vakiovalikoimaan.
Nyt lasissa oleva Jackie Brown on jenkkityylinen Brown Ale, vaikkakin mielestäni osuu jopa lähellä Black IPA:aa. Kuuluu hieman samaan kategoriaan, kuin Nögnen #100, jota ei oikeastaan voi luokitella.

Arvostellaanpa:
Jackie Brown on lähes musta olut kermaisella vaahdolla, joka jättää hieman pitsiä lasiin. Vaahto on kohtuullisen kestävää luonteeltaan.
Tuoksussa on Brown Aleksi hämmentävän reilusti humalan tuomia aromeja. Jenkkihumalaa on selvästi käytetty, lajikkeina: Nugget, Centtennial ja Amarillo. Reilusti sitrusmaisuutta, hieman mäntyä, trooppista hedelmää ja taustalta pyrkivää kevyttä kahvista paahteisuutta. Kombinaatio on yllättävän toimiva.
Maussa on reiluhkosti greippisyyttä, mäntyä ja sitrusmaista hedelmää. Kahvista paahdetta ja aavistus karamellia. Jälkimaussa on hieman suklaata ja hennosti kuivaa happamuutta. Katkero puraisee kevyesti ja kuivaa suuta.
Suutuntuma on kohtuullisen täyteläinen, vaikkei runko kovin vahva olekkaan. Humalan tuoma katkra kuivuus ja kohtalainen hiilihapotus tekevät tästä voltteihin nähden yllättävän täyteläisen.
Mikkeller osoittaa Jackie Brownilla, että perinteiseen browniinkin voi ladata makua ja paljon. Tosin siitä voi kiistellä onko tämä Brown Ale alkuunkaan? Ei ehkä ihan perinteisessä mielessä, mutta mitä siitä, olut on hyvää ja aurinkokin paistaa.
 Pisteet:
Tuoksu: 9/10, Ulkonäkö: 4/5, Maku: 8/10, Suutuntuma: 4/5, Yleisvaikutelma: 15/20, Yhteensä: 40/50

Short English summary, powered by Jackie Brown, so it could look like being translated through Google translator..  

Mikkeller Jackie Brown is almost black American Brown Ale (or Black IPA?) with good head.
Aroma has lots of citrus, pine and exotic fruit. There's slight touch of roasty coffee too.
Flavor has same elements being more like a hoppy IPA, than Brown Ale. Ok, there's that same roasty coffee with chocolate. Aftertaste is bitter and slighly sour.
Mouthfeel is heavier than beers with this abv usually. Afterall Jackie Brown is a very hoppy beer for brown ale. I guess this is yet again one of those beers that you cant categorize (like Nögne #100). But still, It's pretty damn good beer to me.
40/50 points. 

Olutarvioissa: Nils Oscar Rökporter

Oluen speksit:

Mikä: Nils Oscar Rökporter, Ruotsalainen pienpanimo savuporter.
Mistä: Systembolaget
Hinta: n. 3€/0,5l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 5,9%, katkerosta ja väristä ei arvoja.
Nippelitietoa: Nils Oscar oli panimon perustajan isoisä ja tämän sankari. Panimo tunnetaan Suomessakin mm. Imperial Stout, God Lager, Pils ja India Ale ovat/ovat olleet Alkon valikoimissa. Rökporterin maltaista 80% on savustettu itse ja loput 20% ovat paahdettuja/karamelli maltaita.

Ruotsalaisten oluiden turnee jatkuu. Tänään lasissa Nils Oscarin  savuporteria (Rökporter). Olut on entuudestaan tuttu ja hyväksi osoittautunut. Humalina Fuggles ja Amarillo, eli ei aivan tyypillisimmät humalat tämän tyyliseen olueeseen. Pidemmittä puheitta, arvioon:

Rökporter on synkän mustaa nestettä todella heikolla vaahdolla.
Tuoksussa on reiluhkosti savuisuutta. Tyyliltään se on samantapaista, kuten Schlenkerlassa, eli savupalvi tulee mieleen. Hennosti karamellista makeutta taustalla savun dominoidessa tuoksua.
Maultaan olut on nestemäistä savustettua palvikinkkua parhaillaan. Hentoinen kahvinen paahteisuus tulee taustalla. Hieman hapanta ruisleipää, lakritsaa ja jälkimaussa kevyesti katkeroa.
Suutuntuma on keskitäyteläinen, hieman liukkaan öljyinen ja helpohkosti juotava.
Rökporter tukee panimon jo laadukasta mielikuvaa. Olut on sinällään todella miellyttävä, runkoa voisi toki olla lisää, mutta jo tällaisenaan nautittava tuote. Ei ehkä maailman übereinta kärkeä, vaan perushyvää savuolutta, kyllä kelpaa ja tätä alkoon alle 4€ pullo, kiitos.
Pisteet:
Tuoksu: 8/10, Ulkonäkö: 3/5, Maku: 8/10, Suutuntuma: 3/5, Yleisvaikutelma: 15/20, Yhteensä: 37/50


Short English summary, powered by Smokedporter, so it could look like being translated through Google translator.. 

 Nils Oscar Rökporter is a dark Swedish smoked porter with a very thin head. Aroma has lots of smoked malt, like German Rauchbier. Slight amount of caramelmalt at the background.
Flavor is like liquid smoked ham with some roastiness. Small amounts of tart ryebread, liquorice and bitterness at the aftertaste.
Mouthfeel is medium, quite easy to drink.
Rökporter is pretty good beer, not top of the world, but tasty beer from small Swedish brewery.
37/50 points.

Olutarvioissa: Bedarö Bitter

Oluen speksit:

Mikä: Nynäshamns Bedarö Bitter, Ruotsalainen ESB/Bitter.
Mistä: Systembolaget
Hinta: 3,30€/0,5l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 4,5%, katkerosta ja väristä ei arvoja.
Nippelitietoa: Nynäshamnsin pienpanimo aloitti tästä oluesta uransa v. 1997. Bedarö voitti takavuosina mm. Tukholman olutfestareilla "Parhaan ruotsalaisoluen" palkinnon v.2006. Raaka-aineina: pale-ale mallas, vehnämallas ja karamellimallas. Humalina Chinook ja Cascade.

Jaahas, alkaa pikkuhiljaa systeemituomiset loppumaan. Tänään vuorossa viimeinen Bedarö Bitter, johon ihastuin yli vuosi takaperin. Silloin olut tuli hieman puskista. Pohdin systeemissä viimeiset kruunun hilut käsissäni, että mitähän sitä ottaisi. No nappasin tämän hyllystä ja yllätys oli kerrankin positiivinen. Olut on Suomessa maitokauppavahvuinen ja sitä on sillointällöin näkynyt pk-seudun ruokakaupoissa. Tavallisista bittereistä poiketen tämä on jenkkihumalilla ladattu, joten se mielestäni lähempänä jenkkityylistä pale-alea, tai amber alea. No korkataanpa tämä alta pois:

Bedarö Bitter on kuin vaalean meripihkan väristä olutta kermaisella vaahdolla. Tuoksussa on havuja per..le, aavistus greippiä, hedelmää, sekä karamellista maltaisuutta.
Maussa on kuivahkon puumaista humalointia, greippiä ja mäntyä. Aavistuksen toffeinen olut, jossa kevyttä hedelmäisyyttä, sekä hieman happamuutta lopussa.
Suutuntuma on keskitäyteläinen, aavistuksen hiilihappoinen ja kuivahko.
Kyllä tässä bedarö bitterissä on aineksia maitokauppavahvuisten pieneen eliittiin. Tätä voisi melkein toivoa massalagereiden sijasta mäyräkoiriin. Ja taas huomaamme, kuinka länsinaapurin pienpanimo oluet jaksavat säväyttää.
Pisteet:
Tuoksu: 8/10, Ulkonäkö: 4/5, Maku: 8/10, Suutuntuma: 3/5, Yleisvaikutelma: 14/20, Yhteensä: 37/50

Loppuun pakko huomauttaa, että kiinnittäkää päiväykseen huomiota. Tämä viimeinen pullo on menossa kuukauden päästä vanhaksi ja siinä on pieni vihanneksinen sivumaku, humalointi lieventynyt selvästi verrattuna edelliseen jossa päiväystä oli vielä pitkälle syksyyn.
   

Olutarvioissa: Pistonhead Low Ridin' Lager

Oluen speksit:

Mikä:  Pistonhead Low Ridin' Lager, ruotsalainen vaalea lager.
Mistä: K-Supermarket Sipatti (Maitokaupat)
Hinta: 2,49€/0,5l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 4,6%, katkerosta ja väristä ei arvoja.
Nippelitietoa: Spendrupsin suurpanimo on tämän oluen takana. Spendrups omistaa mm. Mariestadsin panimon, tuotemerkkeihin kuuluvat myös Wisby Klosteröl ja Norrlands Guld.

Kävinpä ruokakaupassa ja näin häijyn näköisen tölkin. Nimi oli etäisesti tuttu ja myyntiteksti tavallaan hauska: "Pistonhead Low Ridin' Lager is a smooth brew for the laid-back hot rodder. Loaded with hops to give it just the right finish. Stay low and slow!" .
No hyvä on, alhaalla on präntätty käytetyt humalat: Magnum, Fuggles ja Amarillo, eikä sanoja: "premium", "ice", tai "lemon/lime" ole mainittu, joten pakko oli ostaa. Hinta oli suhteellisen halpa, 2,5€ hintaluokkaan osuvat myös Nokian Elowehnä ja luomupils ruokakaupasta, joten uudelle käyttöoluelle olisi sijaa. No enemmittä puheitta, avataanpa tölkki.
Vaalean kullankeltaista nestettä kaatuu lasiin. Vaahto jopa jää oluen pinnalle ohueksi kerrokseksi, mikä ei ole itsestäänselvyys massalagerien maailmassa.
Tuoksussa on hieman maissisen viljaista maltaisuutta. Tärkkelystä ei oluessa pitäisi olla, mikä on ihan posiitivista. Tuoksussa on myös tuttua amarillon tuomaa sitruksisuutta ja ananasta, tosin valitettavan vähän.
Maultaan olut on kylmänä hieman metallinen, mutta lämmettyään tämä väistyy. Hennosti maltaisuutta, voileipäkeksiä ja pehmyttä humalan tuomaa aromia: sitrusta ja hieman hedelmäisyyttä. Loppua kohden hieman kuivahko.
Suutuntuma on kohtalainen, hiilihappoja on tyyliin nähden tavanomaisesti. Juotavuus helppoa.
Pistonhead on massapanimo tuotteeksi selvästi parempi kuin kotimaiset vastaavat tuotteet. On tässä silti parannettavaakin, olisin toivonut reilumpaa katkeroa ja aromiakin hieman ronskimmin. Ylipäätään vaaleaksi massalageriksi miellyttävä, oluena keskinkertainen. Tulee varmaan ostettua toistekin, kunhan hintataso ei tästä nouse.
 Pisteet:
Tuoksu: 6/10, Ulkonäkö: 3/5, Maku: 6/10, Suutuntuma: 2/5, Yleisvaikutelma: 12/20, Yhteensä: 29/50




Short English summary, powered by pistonhead, so it could look like being translated through Google translator..

Pistonhead Low Ridin' Lager is golden color lager with thin head. There's light grainy malts, some citrussy and fruity notes too on the aroma. Taste is malty with some biscuits. There's slight taste of citrus and fruits too. Aftertaste is fairly dry and woody. Pistonhead has slightly watery mouthfeel, with decent carbonation. Overall pretty good masslager with fair price. Could have been more bitter and hoppy, but still ok.
29/50points

Olutarvioissa: Achel 8 Blond

Oluen speksit:

Mikä:  Achel 8 Blond, Belgityylinen vahva ale.
Mistä: Systembolaget (Olutravintolat)
Hinta: n. 3,6€/0,33l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 8%, katkerosta ja väristä ei arvoja.
Nippelitietoa: Achel on varsin uusi trappistipanimo (perustettu 1998).  Luostari on kuitenkin ollut paikalla jo vuodesta 1648 ja oluttakin pantiin ensimmäiseen maailmansotaan asti 1850-luvulta.

Kevättä ilmassa. Aurinko paistaa kimaltavalle hangelle ja lämpömittari huutaa minua nautiskelemaan päivästä parvekkeella. Laitan letkeää musiikkia soimaan ja Kuuban rytmit räjäyttävät tajunnan, auringon nuollessa ihoa talven jälkeen. Pöydällä tanssiva belgialainen blondi kertoo nimensä olevan Achel. Hän haluaa täyttää toiveeni ja tehdä läheistä, suorastaan sisäistä tuttavuutta kansani. Mikäli oikein ymmärsin paksua Flanderin murretta. Harvemmin tutustuu näin vapaamielisiin blondeihin ja vielä luostaritaustalla.. Achelin 8 Bruinia on ollut Alkon hyllyillä jo tovin. Tämä puolestaan on ko. oluen vaaleampi sisarus ja edelleen talven systeemireissulta, jolly roger mastossa, noudettua ryöstösaalista. Mennäänpä arvioon:

Ulkoiselta habitukseltaan tämä blon..siis olut on tummahkon kullankeltainen, melko pitkäikäisellä ja hervottomalla vaahdolla.
Tuoksussa on hedelmäisyyttä ja reiluhkosti mausteita; pippuria, korianteria ja sitrusta. Taustalla hentoa banaanista makeutta. Ei huono tuoksultaan, paremman pään vaaleita belgejä.
Maku alkaa aavistuksen hedelmäisen fenolisena. Jatkuen samaan mausteisuuteen, jota jo tuoksussa oli. Päättyen happamahkoon kuivuuteen ja aavistukseen puumaista katkeroa.
Suutuntuma on keskitäyteläisen ja kohtuullisen täyteläisen välissä. Hiilihappoa on ja juotavuus on hyvä. Alkoholi paistaa aavistuksen lävitse (8%).
Achel 8 Blond on lopulta hieman yllättävästi kuivahkompi kuin luulin. Mausteinen vahvempi belgiblondi, johon kuivahtavuus tuo lisäväriä.  Jälleen tasapainoinen trappisti, josta osakiitos menee Westmallen ja Rochefortin suuntaan, sillä ko. luostarien munkit olivat auttamassa Achelin perustamisessa.
 Pisteet:
Tuoksu: 8/10, Ulkonäkö: 4/5, Maku: 8/10, Suutuntuma: 3/5, Yleisvaikutelma: 15/20, Yhteensä: 38/50

Tuopin Ääressä toivottaa hyvää alkanutta kevättä.

Olutarvioissa: Nokian Keisari Elowehnä 4,7%

Oluen speksit:

Mikä:  Nokian Keisari Elowehnä, Kotimainen Hefeweizen ja vuoden tulokas maitokaupoissa  2010.
Mistä: S-Market (Maitokaupat)
Hinta: 2,39€/0,5l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 4,7%, katkero 14ebu ja väri 23ebc.
Nippelitietoa: Kuten jo panimon Luomun Kohdalla totesin, että Nokian panimo jatkaa pup:n perinteitä ja on nykyisellä Keisari tuoteperheellään tunkeutunut lähes jokaisen marketin hyllyyn. Elowehnästä on olemassa myös tukevampi versio alkon hyllyillä.

Nokian Elowehnän miedompi versio saapui Kouvolan suunnalle vuosi takaperin keväällä. Sen jälkeen siitä on tullut yksi eniten ostamiani markettioluita. Syynä on lähinnä omien lähikauppojeni niukka valikoima, sekä erinomainen hintalaatusuhde ja vielä kotimaiselle pienpanimo oluelle. Eipä siis ihme, että olut valittiinkin Olutoppaassa ensin kuukauden olueksi viime kesäkuussa ja päälle vuoden tulokkaaksi maitokaupoissa. 
Tyyliltäänhän Elowehnä on suodattamaton hefeweizen, eli ns. saksalaistyylinen vehnäolut. Tämän tyylin oluet kuuluvat mielestäni erottamattomasti kesään. Nokia herätti hieman ihmetystä siinä mielessä, että tämä olut tulee tölkissä, vaikka tämän tyyliset on tottuttu näkemään pullossa. No huoli oli turha.. Vielä kun saisi Nokialta samaan hintaluokkaan menevän ronskisti humaloidun apa:n voisin hykerrellä tyytyväisyyttä. Aina ei jaksa ostaa Alkon, vuosi vuodelta järkyttämpään hintaan, hyllyjen parhaimpia uutuksia. Runsaasti humaloidulle kulutusoluelle alle 5€/l olisi todellista kysyntää. 
Sitten arvioon:
Ulkoisesti olut ei eroa yhtään saksalaisista esikuvistaan; sameaa keltaisen oranssia nestettä, mukavan tiiviillä ja kestävällä vaahdolla.
Tuoksu yllättää positiivisesti, banaania löytyy, myös hiven maltaista makeutta, aavistus sitrusta, sekä vehnäistä happamuutta tasapainottamassa.
Maku on pliisumpi. Banaania on havaittavissa, hieman hiivaisuutta. Vehnän happamuus hallitsee makua. Maku päättyy hentoon sitruksisuuteen.
Suutuntuman täyteläisyys on hieman hukassa, aivan liian vesimäinen, joten olut jää alle keskitäyteläisen.
Summa summarum, Nokian Elowehnä on selvästi Nokian paras maitokauppavahvuinen tuotos ja on hienoa saada Hefejä lähikauppaan. Vahvempi versio osoitti, että weizenit toimivat parhaimillaan n. 5-5,8% välillä. Kyllä näille kohtuu hintaisille pienpanimo tuotteille kysyntää on.
Pisteet:
Tuoksu: 7/10, Ulkonäkö: 4/5, Maku: 7/10, Suutuntuma: 2/5, Yleisvaikutelma: 13/20, Yhteensä: 33/50
 
Short English summary, powered by hefeweizen, so it could look like being translated through Google translator.. 


Nokian Keisari Elowehnä or should it translate Nokias Emperor Augustwheat is Finnish hefeweizen, 4,7%abv and in tincan. It has hazy and orange colour with good and stable foam. There's some sweetish bananas on aroma, but it ends in wheaty tartnes.
Taste has yeasty banana esters, but wheats accidity controls slightly. There's some citrussy notes on the aftertaste. A bit watery mouthfeel, but afterall it is nice to see hefeweizen in grocery.
points: 33/50

HBF 2011 - Matkaraportti aka Bastards on parade

Kyllä olin Helsinki Beer Festivalilla, jonka olen niin useasti skipannut. Lähellä oli etten olisi taaskaan osallistunut, mutta.. Annetaanpa tarinan alkaa, suosittelen laittamaan taustalle soimaan Dropkick Murphysin Bastards on Parade kappaleen.

Sattuipa eräänä aamuna niin, että herra ravintolapäällikkö tarttui puhelimeen ja pirautti "konsultilleen" ja pyysi tätä lähtemään mukaansa Helsingin Beer Festivaliin. No konsulti suostui ja pakkasi lähtöaamuna laukkuunsa kaiken, mitä pieni ja janoinen oluthörhö voi tarvita:
-Vesipullo, koska paikalla ei juurikaan vesipisteitä ole.
-Pähkinöitä paluumatkaa varten
-Pari olutta pitkää ajomatkaa varten, sekä kotiavaimet, puhelin ja lompakko, hän luetteli.

Päästyään paikalliskuppilan eteen ja kyydin saavuttua, alkoivat matkalaiset suunnata kohti myyttistä pääkaupunkia. Poiketen ensin kaukaa Lahdessa asti noutamassa viimeisen eksyneen sielun kyytiinsä, kohti ruumiillisia paheita ja kuohuvaa nautintoa.
Matkan aikana kumppanuksille tuli kuitenkin nälkä ja he evästivät lopulta pahamaineisessa Ikeassa, lampaantaljojen ja tunnetusti kestävien kiinalaisilla ohjeilla varustettujen huonekalujen keskellä.
Koska kyseinen ryhmä edusti maalaistolloja kaukaa Kehä III:n ulkopuolelta, oli ensimmäisen asteen yhteys jäädä viimeiseksi, matkalaisten harhaillessa raitiovaunukaistalla.
Tarina kertoo, että ryhmä pääsi viimein perille huonoista vitseistä ja Britney Spearsin tahtiin sheikkaavasta kuljettajasta huolimatta.
Perillä avautui maltainen viettelysten maailma; kokemus, joka palaisi miesten mieliin, kuin huoltoaseman pohjaan palanut kahvi torstaiaamuna naapurikylän Kesoililla. Paikalla ei tuolloin vielä ollut kuin toistasataa pahimman luokan olut hörhöä, joiden naamasta näki edellisten olutfestivaalien jättämät jäljet.
Suunnattuaan Laitilan hernekeitto/maksalaatikko osastolta eteenpäin, meinasi hyytyminen tapahtua Porilaisen Beerhuntersin tiskillä.
Kukaan ei vielä tienyt, että tästä tiskistä tulisi, kuin toinen koti pitkäksi aikaa. Tartuttuaan Muflonia sarvista ja ryhmän suuren päällikön lähes myytyä maansa CCCCC IPA:n jalkojen juurille oli aika jatkaa matkaa. Välissä oli tiimin koettava myös Nokian HBW, sekä erinäinen määrä VASP:n tarjoamia virvokkeita.
Keudan tiskillä konsultti iski silmänsä upeisiin muotoihin, jotka panimon oluenvalmistus pannut tarjosivat. Niin ja olutkin oli kelvollista. Piakkoin oli edessä Tuulensuun olutkaappi, joka aiheutti Cantillon neitsyyden menetyksen. Kriek sai erään jäsenistä vaipumaan euforiaan, Gueuzeen puolestaan matkanjohtajamme ihastui myöhemmin.
Yläkerrasta ryhmä sai real alea, sekä real cideria hyvinkin omalaatuiselta myyjältä.
Taru kertoo, että Schlaflyn esb oli pilalla, sillä pullo oli v.2008 ja maistui perunan keittovedelle. Tällä välin osa matkalaisista oli hyytynyt viskin maistelun saloihin.
Lopulta, jokainen haeskeli juomia kuka mistäkin. Viimeiseksi jokainen yllätti toisensa: Laseissa oli kaikenlaista Red Stripesta Brewdogin IPA is Dead sarjaan ja siideriin.
Kotimatka alkoi ilman parkkisakkoja, joka oli osa päivän positiivista antia. Todennäköisesti parkkipirkkokin oli kuullut maltaan ja humalan huumaavan kutsun kaapelitehtaan lasiovien lävitse.
Kuten tavallista, nautittuaan erinäisiä juomia hyvinkin useita kappaleita, alkoi työtapaturman riski, humaltuminen olla lähellä. Jokainen iski tarinaa, söivät pähkinät ja joivat lient...siis matkaolutta. Pudotettuaan Lahteen yhden seurueen jäsenen, päättivät herrat nauttia yhdet, mutta nopeasti. Ryhmä oli kuitenkin keskellä vihollisaluetta, Suomen tuulisimman kaupungin epämääräisimmässä kuppilassa, jossa valotkin yrittivät heittää ulos.
Viimein kotikaupungissa loput selviytyneestä ryhmästä kävivät nauttimassa viimeisen illallisen, ennen kunkin poistuessa kohti kotia ja sielä odottavaa henkilökohtaista golgataa.
Lainaan tarinan loppuun Leevi and the Leevingsiä
"tulen ryömimällä eteiseen
polvillani makuuhuoneeseen
jos voisit rakastua uudelleen
kodin ympäriltä juoneeseen"

Omasta Panimosta - Kouvostoliiton James Brown Ale

Oluen Speksit:

Mikä: Kouvostoliiton James Brown Ale
Mistä: Kotoa
Hinta: n. 0,9€/0,5l (raaka-aineet laskettuna osapuin)
Lukuja: Alkoholipitoisuus 4,9%, katkero 20ibu, väri 40ebc
Nippelitietoa: Olut on maustettu kahvilla ja tummalla kaakaolla. Humalina Northern Brewer ja Fuggles.




James, the funky, brown ale. Toinen yritykseni tähän brown ale genreen onnistui ihan mainiosti. Päätin pullotuksen alkuvaiheessa vierrettä maistaessa maustaa oluen vielä kahvilla ja kaakaolla. Molemmat suodatin kylmänä, jotta rasvaa ei irtoaisi niin paljoa ja kuten vaahdosta näkyy, oluen sekaan päätynyt rasva ei vaikuta vaahtoon juurikaan (20min kaatamisesta, tuoppi pian puolillaan on vaahtoa edelleen).
Miksi sitten kahvia ja kaakaota? Halusin tähän hieman muutakin makua, kuin "newcastlemaista" makeahkoa, aavistuksen pähkinäistä olutta. Toisaalta loppuvaiheessa lisätyt "lisäaineet" lisäsivät pullossa olevan sakan määrää ja joskus avatessa olut kuohuu melko voimakkaasti (tosin ylikarbonoinnista ei ole mielestäni kyse, sillä tuopissa hiilihappoa on tyyliin nähden sopivasti n. 2 volssia).

Olut on ulkoisesti tumman ruskeaa colamaista nestettä suurella ja ilmavalla vaahdolla, joka jää oluen pinnalle pitkäksi aikaa.
Tuoksussa on kahvia ja suklaata. Hieman karamellia ja hedelmäisyyttä. Kahvi dominoi tuoksua melkoisesti.
Maultaan olut on suklaisen kahvinen, kermaista makeutta ja hennosti paahdetta, hedelmää ja aavistus katkeroa. Suutuntuma on kevyehkö, helposti juotava ja kermainen.
James Brown:ista tuli tyyliin nähden ihan kelvollinen olut. Kahvia ehkä hivenen liikaa, runko voisi olla tukevampi ja katkeroa olla hyppysellinen enemmän. Sanottakoon, että yleensä hyvin olutkriittisille vanhemmilleni (lageria, lageria) tämä upposi hyvin.
Ei pisteitä, sillä en omia tuotoksiani pisteytä.